Ravintomietteitä

Taannoisen Instagramin arvontapostauksen yhteydessä kysyin, minkälaista sisältöä toivoisitte, että tekisin. Toivoitte paljon sellaisia aiheita, joista jo teen sisältöä, mutta yhtenä toiveena nousi ruokavalio ja ravintoasiat. Klikkasin blogini ruoka ja ruokavalio -kategoriat auki ja selasin vanhoja postauksia.

Ennen tänne uudelle blogialustalle siirtymistä kävin läpi vanhoja postauksia ja hymähtelin moneen kertaan. Blogin alkutaipaleella minulla oli syömishäiriö ja häiriintynyt suhde kehooni. Kaikki se välittyy teksteistäni. Tuntuu surulliselta se, että olen inspiroinut omalla häiriintyneellä toiminnallani muita tekemään samoin. En silloin itsekään tajunnut tilannettani. Kuvittelin olevani terve ja terveellinen. Vasta nyt ymmärrän, että en ollut.

Nykyään en noudata mitään ruokavaliota. Syön neljä–viisi kertaa päivässä sellaista ruokaa, josta en tule kipeäksi. Tässä syön Kiilopäällä keittolounasta viime viikon hiihtolomalla.

Kirjoitin keväällä 2011 syöväni vain yhden aika pienen lämpimän aterian päivässä, joka sisälsi niukasti hiilareita. Välipalaksi kerroin syöväni hedelmän tai teollisen proteiinijuoman, iltaruoka olikin sitten leipää tai rahkaa. Minulla oli tuohon aikaan paljon erilaisia sääntöjä ja rajoituksia syömiseen. Enkä edes kovin usein muistanut syödä välipalaa. Muistan, että olin usein nälkäinen, mutta nautin siitä tunteesta, koska tiesin silloin pysyväni hoikkana. Ajattelet nyt varmaan samaa kuin minäkin? Sairasta.

Kirjoitin tammikuussa 2012 näin: “Luulitteko että mun herkkulakko on kosahtanut? Ehei. Kaksi viikkoa tuli tänään täyteen. Ollaan herkuteltu eilen ja tänään luvallisilla herkuilla. Tämä viikonloppu on kunnon mättöjuhlaa.” Olin syönyt siis ihan jopa salaattia, vähän juustoja ja tortillaa. Ja postauksen otsikko oli herkuttelua. Samaisessa postauksessa vielä erikseen kirjoitin, että hiilarit on näin herkkulakon aikaan mulle herkkua. Todella tervettä yhä edelleen. Herkkulakolle luonnollisesti oli todella suuri tarve, sillä painoin alle 60 kiloa ja treenasin vähintään 10 tuntia viikossa. Kuinka pihalla ihminen on voinut olla?

Sama sairas laulu jatkuu vielä keväällä 2014: “Sain sähköpostiini yhteydenoton, jossa kysyttiin, haluanko testata detox-kuuria. Ensin mietin, että en todellakaan, ei yhtään mun juttu. Sitten ajattelin, että mikäs siinä, kun herkuttelu oli taas jälleen kerran lähtenyt käsistä, onhan se mielenkiintoista kokeilla.” 

Viime perjantain välipala kesken hiihtolenkin.

Sairastuin masennukseen syksyllä 2013, tai silloin hakeuduin lääkäriin sietämättömän olon vuoksi. Aloitin kaksi vuotta kestäneen psykoterapian vuoden 2014 alussa. Terapian myötä aloin vähitellen vahvistumaan ja hyväksymään itseni tällaisena. Terapiassa ei suoranaisesti käsitelty syömishäiriötä tai kehonkuvaa, mutta samalla kun käsiteltiin kaikin puolin muuten vinoutunutta suhtautumista itseeni, alkoi myös aueta nämä itseni piiskaamiseen liittyvät solmut.

Itseni rankaiseminen alkoi helpottaa terapian aikana ja työskentely näiden asioiden parissa on jatkunut senkin jälkeen kun terapia päättyi. En ole enää laatinut itselleni mitään sääntöjä syömiseen tai liikkumiseen. En palkitse enää itseäni ruualla tai rankaise “liiallisesta” syömisestä liikkumalla hullunlailla. Syön mitä huvittaa ja liikun silloin kun huvittaa.

Nykyään herkuttelu kuuluu mun elämään. Nautin herkkuja silloin kun mieli tekee ja nykyään pystyn aidosti nauttimaan niiden syömisestä. Enää syömisestä ei tule morkkista eikä myöskään tule sellaisia ylilyöntejä kuin ennen. Ennen saatoin ahmia itseni todella huonovointiseksi, koska ajattelin, että vedetään nyt sitten koko rahan edestä, kun kerran “repsahdin”. En enää myöskään liiku syyllisyydentunnosta ja rangaistuksena, vaan liikun, koska pidän siitä. Nykyään nautin myös kävelylenkeistä. Se on yksi mukavimmista liikkumismuodoista. Ennen pidin kävelyä turhana, koska siinä ei tullut hiki eikä palanut niin paljon kaloreita. Liikunta on mulle edelleen tärkeää, mutta en suorita sitäkään pakolla.

Enää en myöskään tarkastele jatkuvasti itseäni peilistä tai treenaa muokatakseni ulkonäköäni. Olin silti ilahtunut, kun huomasin, että onnistumisen kokemuksia tarjonneet voimatreenit näkyvät myös kehossani. Erityisen ilahtunut olen siitä, että en aloittanut voimatreenejä sillä ajatuksella, että nyt muokkaan kehoani, vaan kehon muutokset ovat tulleet ikään kuin kaupan päälle. Parasta silti on onnistumiset ja liikkumisen ilo.

Kenenkään ulkonäkö tai ruokailutottumukset eivät määrittele ihmistä millään tavalla. Jokainen on arvokas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on.

Ruokapäiväkirjapostauksia:
Sensuroimaton ruokapäiväkirja
Elinan lautasella
Päivän eväät

Kuukausi ilman sokeria

Minulla ja siskollani on ollut tapana vuodenvaihteessa asettaa ainakin yksi yhteinen tavoite tai haaste alkavalle vuodelle. Usein haasteet eivät ole pitäneet montaa päivää, sillä muutos tai tavoite vaatii toteutuakseen aidon halun. Tänä vuonna päätimme treenata yhdessä Joroisten puolimatkan triathlonille ja olla tammikuu ilman sokeria.

Treenitavoite oli ollut itselläni jo mielessä viime kesästä lähtien, joten tuohon tavoitteeseen oli helppo suostua. Toki sillä varauksella, ettei tule urheiluvammoja. Sokeriton tammikuu tuntui myös helpolta tavoitteelta, koska en mielestäni syö juurikaan herkkuja. Päätin myös jättää viikonloppuihin kuuluneet rentoutusviinit pois.

Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä.

Sokerista luopuminen on tuntunut vaikealta. Sovimme siskon kanssa, ettemme lähde syynäämään piilosokereita, vaan pysyttäydymme erossa näkyvistä sokereista, eli sokeriherkuista. Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana, että olen koukussa sokeriin. Ensimmäisinä viikkoina havahduin monta kertaa mielitekoihin. Ruoan jälkeen teki mieli pientä annosta sokeria. Kahvin kanssa kaipasin jotakin hyvää. Viikonloppuisin himoitsin karkkia ja jäätelöä tai pullaa. En näköjään ollut itsekään huomannut kuinka selvä osa herkuttelu on mun arkea.

En koe herkutteluani millään tavalla ongelmalliseksi. En ennen tätä kokeilua enkä edelleenkään. Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä. Itsensä liiallinen kontrollointi ei ole hyvästä, koska siitä saattaa helposti muodostua ongelma. Mulla on aiemmin ollut kieroutunut suhde kehooni, liikkumiseen ja ruokaan enkä halua sellaista enää koskaan. Lähdin tähän kokeiluun aika varovaisesti ja kuulostellen. Olenko nyt valmis tähän? Haluanko tätä oikeasti?

Mies on mulle vitsillä sanonut, että sä et saa syödä nyt tätä, koska sulla on se sokeriton tammikuu. Olen vastannut, että saan syödä jos haluan, mutta nyt en halua. Tällä samalla ajatusmallilla olen aikanaan lopettanut tupakanpolton. Saan tehdä, jos haluan, mutta haluanko? Se on se juttu.

Silmälasit: Specsavers *saatu

Miltä sokeriton ja alkoholiton elämä on tuntunut?

Hyvältä! Olen nyt ollut neljä viikkoa ilman sokeria ja alkoholia. Kerrottakoon heti, että paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan tänä aikana. Piti kaivaa pölyttynyt puntari esiin ja punnita itseni. Olen liikkunut samalla tavalla kuin ennen haastetta ja syönyt muilta osin ihan samalla tavalla kuin ennemmin. PMS:n aikaan olen herkutellut banaaniletuilla ja marjoilla. Konkreettisin muutos on tapahtunut vireystilassa. Olo on raikkaampi, energisempi ja hyväntuulisempi. Tänä aikana myös vatsa- ja iho-oireet ovat olleet aika vähäisiä. Pahimmat vatsaoireet sain hallintaan jo ennen vuodenvaihdetta (tästä on tulossa perjantaina erillinen postaus), mutta ne eivät ole tulleet takaisin. Vaikea sanoa mikä on ollut suurin tekijä olotilan kohentumiseen, mutta nyt on vahvasti sellainen olo, etten halua palata vanhaan.

Haluan herkutella jatkossakin ja haluan nauttia silloin tällöin lasin viiniä, mutta jatkuvaan herkutteluun en aio palata. Rauhallinen vatsa tuntuu ihanalta, se tuntuu suorastaan uskomattomalta. Myös selvästi parantunut iho on ihmetyttänyt. Olen monta kertaa huomannut, että vääränlaisesta ruoasta toipuminen vie vatsalta useamman päivän. Eipä ole ihme, jos olo on ollut jatkuvasti vähän uuvahtanut, jos suolisto ei ole päässyt missään vaiheessa kunnolla toipumaan.

Toivepostaus: sensuroimaton ruokapäiväkirja

Olette pitkään toivoneet minulta ruokapäiväkirjapostausta ja perusteellista selvitystä ruokavaliostani. Olen aina kuitannut pyynnöt jollakin ympäripyöreällä vastauksella, mutta nyt vihdoinkin ajattelin tarttua aiheeseen. Olen vierastanut ruokapäiväkirjan tekemistä muutamista syistä:

  1. En ole esimerkkikansalainen, enkä halua sellaiseksi myöskään ryhtyä.
  2. Syön tavallista kotiruokaa, joka ei ole kovin kuvauksellista.
  3. En pidä ruokien kuvaamisesta.
  4. En koe, että ruokavaliossani on mitään kiinnostavaa.

Minkälaista ruokavaliota noudatan ja miksi?

Yksinkertaisuudessaan syön kaikkea mitä vatsani kestää ja välillä otan tietoisen riskin, ja syön jotakin sellaista, josta tiedän mahan suuttuvan, kuten karkkia. Pääosin haluan voida hyvin ja siten, ettei vatsani invalidisoi minua. Vatsani ei kestä FODMAP-hiilihydraatteja, joten välttelen niistä suurta osaa. En kuitenkaan automaattisesti hylkää kaikkia FODMAP-ruoka-aineita ruokavaliostani, vaan karsin kokeilun kautta epäsopivat pois. Minun täytyy ehdottomasti välttää raakoja sipuleja ja valkosipulia myös kypsennettynä, kaalia kaikessa muodossa (poikkeuksena lehtikaali ja kypsennetty parsakaali), mitkään pavut, linssit ja palkokasvit eivät käy, eikä melkein mikään pähkinä tai taateli. Lista on pitkä. Tästä johtuen esimerkiksi vegaaniruokavalio ei sovi minulle tai joutuisin syömään liian yksipuolisesti. Moni rakastaa käydä ravintoloissa ja buffet-pöydissä. Mulle ne on painajaista, sillä jokaiseen ruokaan on piilotettu jotakin sellaista, josta vatsani hermostuu. Olen oppinut maistamaan jo yhdestä suupalasta kaikki kielletyt ruoka-aineet ja voi sitä harmin määrää, jos ruuan ravitsevin osuus on sellaista, jota ei voikaan syödä. Osaan nykyisin myös taitavasti erotella ruuista ja salaateista minulle epäsopivat asiat lautasen reunalle. Minua luullaan nirsoksi ja joudun usein selittämään miksi touhuan tuollaista.

Ärtyvän suolistoni vuoksi joudun pitämään tarkasti huolta ateriarytmistä. Liian pitkät välit aterioiden välillä saa aikaiseksi todella epämiellyttävät kivut ja ilmavaivat. Kaikesta tästä huolimatta en ole edelleenkään oppinut kovin hyvin ennakoimaan ravinnon saantia. Joka kerta se ruoka-aika tai nälkä tulee aivan yllättäen ja vain harvoin olen varautunut tilanteeseen muuten kuin syöksymällä lähimpään kauppaan ja ostamalla vain jotakin. Mun ruokavaliossa olisi paljon parantamisen varaa. Välipalani ovat pitkälti pelkästään hiilihydraattipitoisia, koska sopivien ja hyvänmakuisten proteiinipitoisien välipalojen löytäminen on todella vaikeaa. Ottaisin erittäin mielelläni vastaan ruokavaliooni sopivia välipalavinkkejä!

Sensuroimaton ruokapäiväkirja tiistaista lauantaihin

Ruokavalioni saattaa kuulostaa rajoittuneelta, mutta uskokaa tai älkää, jäljelle jää vielä paljon maistuvaa syötävää. Tässä tulee sensuroimattomat eväät viikon ajalta ja lyhyet kommentit päivistä. Yritin aloittaa hommaa maanantaina, mutta muistin kuvata vain aamupalan, joten tämä ruokapäiväkirja alkaa tiistaista. Meidän perheen ruokailurytmi poikkeaa tyypillisestä suomalaisesta rytmistä siten, että meillä syödään välipala siihen aikaan kuin muissa perheissä päivällinen ja runsas päivällinen syödään myöhään, joskus jopa iltakahdeksalta.

Ruokapäiväkirjan pitäminen osui tietenkin siihen aikaan, kun mulla teki jatkuvasti mieli herkkuja (PMS) ja niitä myös söin. En jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa täyttä viikkoa, sillä en usko, että niillä parilla päivällä olisi ollut mitään enempää annettavaa.

Tässä se sitten tulee. Teille pienenä päättelytehtävänä saatte arvuutella kuvista mikä on mikäkin, sillä kuvat eivät ole siinä järjestyksessä missä järjestyksessä ne on syöty. 🙂

Tiistai
Koulua klo 10-19. En meinannut millään päästä aamulla ylös sängystä. Illalla kotiin päästyä vatsa oli todella ärtynyt ja mulla oli kauhea nälkä. Eilen illalla vatsa oli samanlainen ja eilenkin otin välipalaksi kaurajauhetta. Ehkä se ei sovi mulle tuossa muodossa, vaikka kaura muuten sopii.

Klo 8.30 aamupala: 2 täyskauraleipää + päällykset, täysmehun seassa viherjauhe, kauramaitokahvi
Klo 11.30 lounas: täysjyväriisiä, chili con carne (pavut nypin erilleen), vihreää salaattia, punajuurta & raejuustoa, banaanit jäi välipalaksi
Klo 14.00 välipala: shakerissa 100 % kaurajauhe & Foodinin vaniljaheraa, kauramaitokahvi, 3 palaa banaania
Klo 19.15 iltaruoka: lasten tekemästä ruoasta mulle oli jätetty vain kananpalat, väsäsin kylkeen salaatin ja karjalanpiirakan
Klo 21.15 iltapala: yleensä mun ei tarvitse syödä iltapalaa, mutta tänään iltaruoka oli sen verran kevyt, että jäi nälkä

Keskiviikko
Ei opetusta. Kävin aamulla ystävän kanssa uimassa Altaalla ja sieltä menin koululle tekemään kouluhommia. Illalla kävin treenaamassa.

Klo 7.00 aamupala: 2 kauraleipää päällyksineen, mehu, kauramaitokahvi
Klo 12.20 lounas: 2 kalamurekepihviä, 2 perunaa, salaattia (koulun salaattilinjastolta ei meinaa löytyä mun vatsalle sopivia vaihtoehtoja), onneksi kastikkeessa ei ollut valkosipulia, yleensä tällaisissa on aina
Klo 14.15 iltapäiväkahvi: kauramaitokahvi & Foodinin kookosraakasuklaa
Klo 16.30 välipala ennen treeniä: 3 riisikakkua & 2 kananmunaa + muut päällysteet
Klo 18.25 treenin aikana join aminohappojuomaa hiilariboosterilla
Klo 20:00 iltaruoaksi jauheliha-perunapataa

Torstai
Aamu alkoi lehdistötilaisuudella ja sieltä päivä jatkui koululle. Illalla treenit esikoisen kanssa.

Klo 7.30 aamupala: yllättäen 2 kauraleipää, vihermehujuoma, kahvi kauramaidolla
Klo 9.00 aamupala 2: pieni annos tuorepuuroa, pari haukkua sieninäkkäriä, tyrni-inkiväärishotti, pieni kahvi ja smoothie
Klo 11.30 lounas: kreikkalainen salaatti, josta nypin taas punasipuleita sivummalle
Klo 14.30 välipala: kaurajogurtti ja kahvi
Klo 17.00 hätäensiapuvälipala ennen treeniä: banaani ja riisikakku (säälittävää, vaatis hiukan suunnitelmallisuutta)
Klo 18.00 hengenpitimiksi treenijuomana vitamiinivesi
Klo 20.00 iltaruoka: samaa kuin eilen
Klo 21.30 lasi punaviiniä

Perjantai
Kotipäivä opiskellen ja asioita hoidellen. Tällaisina päivinä, kun ei liiku mihinkään, ei ole oikein nälkäkään. Lapsilla karkkipäivä, jaoin keskimmäisen kanssa TV-sekoituspussin.

Klo 7.15 aamupala: 2 kauraleipää, mehu, kahvi & vitamiinit
Klo 12.50 lounas: samaa kuin eilen iltaruoaksi + rehut (tehtiin heti iso satsi)
Klo 17.00 välipala/iltapäiväkahvi: kahvi & välipalapatukka
Klo 20.00 Kaksi kanatortillaa, lasi viiniä
Klo 21.00 karkkia

Lauantai
Vapaapäivä perheen kanssa, ei aikatauluja.

Klo 11.00 aamupala: kaksi kauraleipää, maitokahvia ja viherjuoma
Klo 15.00 lounas: kaksi kanatortillaa
Klo 15.15 päiväkahvi: maitokahvi ja yksi rivi Foodin-suklaata
Klo 19.45 iltaruoka: makaronimössöä
Klo 20.30 iltapala: kasviksia ja dippiä

 

Siinäpä se. Nyt se on vihdoinkin tehty. Tuskin tulette pyytämään tällaista uudestaan! 😀 Kommentoikaa vapaasti ja kysykää lisää, jos tulee kysymyksiä mieleen.

Lapset ja ruoka

Laura Peippo sohaisi muurahaispesää kirjoituksellaan, joka käsitteli lasten herkuttelua. Teksti oli kärkäs ja onnistui tehokkaasti provosoimaan ihmisiä. Jaoin tämän tekstin myös blogini facebookissa ja tänään minusta on tuntunut siltä, että haluaisin vähän avata omia ajatuksiani asiaan.

Olen Lauran kanssa samaa mieltä siitä, että lapsille pitäisi tarjota parasta mahdollista ravintoa ja olisi ihanteellista, jos koko perhe söisi samaa ruokaa. Tuntuu käsittämättömältä, että rakkaimmille ja tärkeimmille ihmisille maailmassa syötettäisiin sellaista ravintoa, jota ei itse ole valmis syömään.

En ole kuitenkaan yhtä ehdoton kuin Laura. 🙂 Mielestäni sokeri ei ole myrkky tai huume, joskaan ei kuitenkaan mitenkään välttämätön ravintoaines, puhumattakaan, että se olisi tervellistä tai suositeltavaa. Itse suosin kaikessa elämässä sellaista mukavaa keskitietä.

Meidän lapset saivat karkkia ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun osasivat itse sitä pyytää, limukat ja sipsit eivät ole kuuluneet meidän ruokakaappiin koskaan. Karkkipäivä tuli käytännöksi lasten tultua kouluikään. Meidän perheessä on karkkipäivä perjantaisin. Lapset saavat valita ostavatko maksimissaan 150 grammaa karkkia vai jotakin muuta heille mieleistä herkkua. Voi valita myös ottaa karkkipäivän rahana. Muuten herkuttelua on satunnaisesti, jos siltä tuntuu.

Ravintoon täytyy toki kiinnittää huomiota, mutta nykylasten kohdalla olen enemmän huolissani lasten liikkumisesta. Älypuhelimet passivoivat niin huolestuttavan paljon. Tämä onkin itselleni jatkuva haaste. Miten saan lapseni liikkeelle niin, että se on heille mieluista.

Eri ikäisten lasten kanssa on omat kasvatukselliset haasteensa. En ole koskaan kummemmin stressannut lasten syömisestä. Meillä on tehty yksi ja sama ruoka koko porukalle. Jos se ei ole kelvannut, sitten on joutunut odottamaan seuraavaan ruoka-aikaan, jolloin pahimmassa tapauksessa se sama lautanen on ollut odottamassa. Salaattien ja kasvisten kanssa täytyi jossakin vaiheessa käydä pientä neuvonpitoa. Aina niitä oli tarjolla ja aina piti maistaa, mutta kaikkea en pakottanut syömään. Nykyään tytöt syövät salaatteja ja kasviksia lähestulkoon siinä missä minäkin. Jokaisella on tosin omat mieltymyksensä.

Meidän perheessä syödään edelleenkin ihan tavallisesti. On leipää, hedelmiä, pastaa, perunaa, riisiä, lihaa, kalaa, kanaa, salaattia, marjoja, jogurttia… Itse en käytä juurikaan superfoodeja tai muitakaan lisäravinteita (vatsa ei kestä niitäkään). Pyrin jättämään kaupan hyllyille prosessoidut ja lisäaineita sisältävät tuotteet, sillä itse saan niistä vatsanväänteitä.

Minulla oli jossakin vaiheessa kieroutuneita ajatuksia oikeanlaisesta syömisestä ja podin morkkista vaikkapa leivän syömisestä, puhumattakaan jos erehdyin syömään pullan. Ajattelin tuolloin, että nyt pitää kiireesti lähteä lenkille tai muuten peli on menetetty. Ei se terveys yhteen pullaan kaadu, kunhan sitä ei puputa joka päivä tai kerrallaan kamalia määriä. Nykyään on ihanaa, kun ei tarvitse syyllistyä syömisistä. Tänään söin aivan tyytyväisesti kaksi jäätelöä peräkkäin. Okei, tuli paha olo. Yksi olisi riittänyt. 😀

Mitä ajatuksia herää asiasta?

Vielä pari sanaa fodmap-ruokavaliosta + Alku-arvonnan voittajat

Uusimmassa Kauneus & Terveys -lehdessä oli haastattelu ruokavaliostani. Kerroin haastattelussa kuinka vähitellen löysin itselleni sopivan ruokavalion.

Suurin oivallukseni tapahtui tosiaan ollessani Alku-ruokavaliokokeilulla reilut pari vuotta sitten. Ennen kokeilua ajattelin, että gluteenin, maidon ja sokerin jättäminen ruokavaliostani olisi ratkaisu vatsavaivoihini, mutta näin ei ollutkaan. Olin aluksi hämmentynyt ja pettynyt, koska tämä muiden niin kovasti hehkuttama ruokavalio ei teekään minua autuaaksi. Samaan aikaan oivalsin myös sen, että ruokaa oikeasti täytyy syödä tarpeeksi että jaksaa. Pari päivää sitten luin jonkin kirjoituksen ohimennen, jossa kommentoitiin, että ei ole ihme, jos miinuskaloreilla väsyttää ja lyhytkin liikuntasuoritus pistää hapottamaan. Kuin entisestä elämästäni! Ennen kaikki treenini saivat maitohapoille. En ollut koskaan kokonaan palautunut. Aina oli lihaskipua, väsymystä ja maitohapot olivat jokaisessa kevyessäkin treenissä läsnä.

Pelkäsin lihomista ja kontrollin häviämistä ja sen takia vartioin jokaista suupalaani ja jäin syyllistämään itseäni pienestäkin poikkeamasta ruokavaliostani. Muistakaa ihmiset syödä tarpeeksi! Sinä et liho, jos syöt säännöllisesti ja riittävästi, päinvastoin! Voit hyvin ja jaksat paremmin ja saatatpa jopa laihtuakin!

En ole ruokavaliouskovainen. Haluaisin sanoa, etten noudata mitään ruokavaliota, mutta kyllähän jokainen jotakin ruokavaliota noudattaa. Minä syön sellaista ruokaa, joka ei aiheuta minulle tuskaa. En myöskään halua olla julistamassa ihmisille (tässäkään asiassa), että tee niin kuin minä teen. Jokaisen on löydettävä itselleen sopivat ratkaisut. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokaiselle on se oma oikea.

Minulta on kysytty paljon fodmapista. Listaan tähän raaka-aineet, joita vältän:

  • sipuli, erityisesti kypsentämätön, tavallinen sipuli menee kypsennettynä
  • valkosipuli kaikissa muodoissa (todella paha)
  • kaalit (poislukien lehtikaali)
  • pähkinöistä ei sovi melkein mikään, paitsi parapähkinä ja maapähkinä
  • tuore leipä ja pulla
  • lisäaineet, makeutusaineet, ksylitoli
  • maitotuotteet muuten kuin kahvimaidon verran

Vatsan kanssa elämistä helpottaa:

  • säännöllinen ruokarytmi, liian pitkä ateriaväli aiheuttaa ongelmia
  • riittävä annoskoko, liian suuri annoskoko aiheuttaa myös vatsanväänteitä
  • gluteenia vain aamuisin
  • maitohappobakteerit

Mahan sietokykyyn vaikuttaa välillä mystiseltä tuntuvat asiat. Joskus vatsaan saattaa livahtaa moni “kielletty” raaka-aine ihan yskähtelemättä. Toisinaan voi olla pitkiäkin jaksoja, että pienikin ohisyönti aiheuttaa hankaluuksia. Eilen uhmasin vatsaani ja söin kiukkuun suklaata ja lakua. Varmaan arvaattekin, ettei se ollut hyvä ajatus. Tyhmyydestä sakotetaan ja kärsin vatsavaivoista sitten illan ja vielä tämänkin päivän. Vatsavaivat kestävät välillä parikin päivää tällaisen tempauksen jälkeen. Vatsavaivojen ollessa päällä se vaikuttaa mielialaan ja vireystilaan yllättävänkin paljon.

Järjestin pari postausta takaperin arvonnan, jossa arvottiin 3 ruokavaliovalmennusta. Alku-ruokavaliovalmennuksen voittivat nimimerkit: merjak, Sansu ja Noora. Voittajille on laitettu sähköpostia henkilökohtaisesti. Mikäli haluat mukaan valmennukseen, täältä pääset ostamaan valmennuksen itsellesi.

Ruokavaliokuulumisia

*Yhteistyössä Alku.fi

Minulla meni vuosia löytää itselleni sopiva ruokavalio. Vuosikausia ihmettelin vatsaoireita, joille en millään löytänyt yhteistä nimittäjää. Samoihin aikoihin rääkkäsin itseäni treenaamalla hirveitä määriä ja näännyttämällä itseäni aivan liian niukalla ruokavaliolla. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että korvasin lounaan karkkipussilla. Toisena päivänä saatoin syödä pelkkää leipää ja sitäkin ihan liian vähän. Jo näitä kun miettii, niin onpa kumma, että vatsa oli kipeä ja olo nuupahtanut.

Minulle sopiva ruokavalio löytyi aikoinaan Alku.fi-ruokavaliokokeilun avulla. Samalla löysin tasapainon syömisiini. Olin ennen tätä aina tuijottanut vain vaa’an lukemaa. Vain painolla oli väliä eikä siltä miltä kehossa tuntuu tai minkä näköinen muija peilistä katsoo. Aamuinen painolukema määritteli minulle päivän fiiliksen. Tuohon aikaan en osannut ajatella, että illalla tehty kova treeni näkyy vaa’alla samoin huonosti nukuttu yö. Kävin vaa’alla joka aamu ja väitin tuolloin kirkkain silmin, ettei mulla ole mitään ongelmaa syömisten tai kehonkuvani kanssa. Tuolloin en uhrannut ajatustakaan sille, että olisi tärkeämpää voida hyvin.

Löysin tasapainon elämääni sekä oikean polun hyvinvointiini pitkän ja kivikkoisen tien kautta. Kivikkoisesta taipaleesta voitte lukea tarkemmin Vaakakapina-sivustolle antamastani haastattelusta. Aloin vähitellen ymmärtää, mitä hyvinvointi tarkoittaa. Se ei tarkoita jatkuvaa itsensä ruoskimista eikä näännyttämistä, eikä sitä että on mahdollisimman laiha tai timmi. Kehoa täytyy rakastaa ja kunnioittaa, sille pitää antaa riittävästi ravintoa, että jaksaa suoriutua arjesta ja treeneistä. Treenaava ihminen tarvitsee proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja sopivassa suhteessa. Se, mistä nämä ravintoaineet ottaa, on jokaisen itsensä päätettävissä. Toinen tekee valinnat puhtaasti makrojen perusteella, toinen suosii puhdasta käsittelemätöntä ruokaa ja toisen valintoja, kuten minua, ohjaa suolistovaivat. Nyt tuntuisi käsittämättömältä, että söisin ruokaa, josta joudun kärsimään.

Kuva: Alice Pittacolo

Minun elimistöni ei siedä lähestulkoon mitään lisäaineita eikä myöskään fodmap-hiilihydraatteja, koska minulla on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka tarkoittaa sitä, että ohutsuoleni ei kykene imeyttämään näitä hiilihydraatteja. Oireiden voimakkuus vaihtelee päivästä, stressitasosta ja hormonitoiminnasta riippuen hyvin paljon. Toisinaan siedän vähän vaikkapa valkosipulia, toisina päivinä pienikin määrä tekee olosta sietämätöntä. Noudatan siis fodmap-ruokavaliota, mutta vatsani kestää kuitenkin jonkin verran viljoja ja syön niitä aamuisin.

Kun lopetin itseni näännyttämisen ja rupesin syömään sen verran, että jaksan treenata ja olla hyväntuulinen. Ai mitä kävi? No, mahdun edelleenkin samoihin vaatteisiin, lihas alkoi tarttua paremmin ja minusta tuli terveemmän näköinen. (Ainakin omasta mielestäni.) Tärkeintä kaikessa on kokonaisvaltainen hyvä olo – sellainen rauha, että näin on hyvä. Vatsa ei oireile, ihokaan ei ole enää jatkuvalla kukinnalla ja treenit kulkee. Minulla ei ole ylimääräisiä kiloja, vaan ylläpidän tätä painoa mukailemalla Alku-ruokavaliota (syön vähän enemmän hiilareita, koska treenaan paljon).

En palaisi mistään hinnasta entiseen ruokavaliooni. Voinnissani on tapahtunut niin merkittäviä muutoksia. Nykyään jos syön jotakin minulle sopimatonta, kärsin siitä monin tavoin. Minulle ei tule pelkästään vatsa kipeäksi, vaan se heikentää mun tehoja suoriutua arjesta ja mielialakin laskee. Suosittelen kyllä kaikkia karsimaan ruokavaliosta ainakin lisäaineet pois, voisin kuvitella, että pelkästään se saa olon kohenemaan.

Haluaisitko sinä opetella ruokavalion, jota noudattamalla saat syödä tarpeeksi ja siitä huolimatta mahdolliset ylimääräiset kilot karisee? Alku-ruokavalio ei ole näännyttämistä, vaan loppuelämän kestävä ruokavalio. Haluatko ottaa selvää, miltä tuntuisi voida hyvin? Voit voittaa ilmaisen valmennuksen kommentoimalla tätä postausta. Saan arpoa teille kolme ilmaista valmennusta. Muista jättää postauksen yhteydessä sähköpostiosoitteesi. Tässä valmennuksessa kirsikka kakun päällä on aktiivinen facebook-ryhmä, josta saa vertaistukea ja voi kysyä asiantuntijoilta vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ryhmän jäsenyys pysyy valmennuksen päätyttyäkin. Arvonta päättyy sunnuntaina 9.4.

Ps. Haluan painottaa, että jokaisen täytyy itse löytää itselleen sopiva ruokavalio. Alku-valmennus ei ole fodmap-ruokavalio, jos fodmap-ruokavaliota haluaa noudattaa, sen soveltaminen onnistuu Alku-ruokavalioon, kun korvaa fodmap-hiilareita sisältävät ruoka-aineet jollakin toisella.

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Uusi vuosi, uusi alku?

*Yhteistyössä Alku-valmennus

Uusi vuosi on omalla kohdallani startannut aika vauhdikkaasti. Työt vievät suuren osan ajastani, eikä mulla oikein enää meinaa riittää aikaa eikä energiaa blogin päivittämiseen.

Nyt viikonloppuna kun on vihdoinkin ollut ylimääräistä aikaa, uppouduin selailemaan vanhoja valokuvia. Moni bloggaaja ja lehti julkaisee ennen ja jälkeen -kuvia, joissa jostakin on tullut pullukasta hoikka. Minulle on käynyt toisinpäin, tosin pullukka en ole vieläkään. Olen löytänyt tasapainon. Olen tällä hetkellä onnellisimmillani.

Blogini täytti viime viikolla 7-vuotta! Ekaluokkalainen. Aika on mennyt nopeasti ja tuona aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Blogiin asti moni kulisseissa tapahtunut asia ei ole päätynyt, mutta tämä bloggaajana vietetty aika on ollut itselleni opettavaisinta. On koettu konkurssi, opintojen kesken jääminen, on haettu töitä, masennuttu, toivuttu masennuksesta, yritetty erota, erottu, toivuttu erosta, irtisanouduttu, löytynyt uusi kumppani, irtisanottu, menty naimisiin, etsitty urasuuntaa, tehty töitä, kasvatettu lapsia, surtu, iloittu, rakastettu, kasvettu ihmisenä, löydetty itseluottamus…

Nyt kun uppouduin vanhojen kuvien pariin, ajattelin jakaa niitä tännekin. Samalla tulin pohtineeksi elämäntyyliäni, ruokavaliotani ja sitä paljon puhuttua hyvinvointia. Blogia aloittaessani olin laiha pieni rimpula, joka hädin tuskin tiesi mikä on hiilihydraatti tai proteiini, puhumattakaan mikä on gluteeni. Pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen niin ruokavalion kuin treeninkin näkökulmasta.

2008

2009

2010, aloitin työmatkapyöräilyn

2011 (miten niin paha olla?)

2012, ensimmäinen maraton

2013, syksy, jolloin juoksin ennätymaratonin

2014, adidasheimo-kevät, olin masentunut, söin masennuslääkkeitä ja kävin terapiassa. Eroprosessi oli jo päässäni aika pitkällä.

2015, olin rakastunut ja onnellinen. Töissä Sykesportissa ja kaikki oli hyvin.

2015 Syksy – kaikki hyvin

Olen monta kertaa maininnut, miten kieroutunut suhtautuminen minulla oli ennen ruokaan ja liikkumiseen. Liikuin usein rangaistaakseni itseäni. Mitä enemmän liikuin, sitä paremmaksi itseni tunsin. Ja mitä vähemmän söin, sitä kauniimmaksi itseni tunsin. Sairasta. Jos söin herkkuja, siitä seurasi automaattisesti jonkinlainen liikuntarupeama. Vasta ihan viime aikoina olen tajunnut, miten häiriintynyttä touhuni oli. Kuvia selatessani pystyn näkemään ihan jo ihon kunnosta sen pahoinvoinnin. Voin pahoin henkisesti ja fyysisesti. Tämä johtui minulle vääränlaisesta ravinnosta ja oman hyvinvointini laiminlyönnistä.

Kokeilin Alku-valmennusta noin pari vuotta sitten, jolloin sain ihan viimeisimmän herätyksen siihen, että liikkuvan ihmisen ihan oikeasti täytyy syödä kunnolla. Ruoka ei kuitenkaan saa olla mitä tahansa mättöä, vaan kunnollista ruokaa hyvistä raaka-aineista. Alku-valmennuksen myötä löysin myös itselleni sopivan ruokavalion. Kokemuksiani ruokavaliokokeilusta voi lukea täältä.

Alku-valmennus on siis netissä tapahtuva ruokavaliovalmennus, jonka opeilla löydät tasapainon ruokailemiseen ja painonhallintaan. Valmennuksen hinta on normaalisti 89 euroa, mutta nyt tammikuussa hinta on vain 69 euroa. Sain Kukalta arvottavaksi kaksi valmennuspakettia! Toisen arvon täällä blogissa, toisen instagramissa.  Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Muista jättää kommentin yhteydessä sähköpostiosoitteesi, että saan sinuun yhteyden, mikäli voitto osuu kohdalle. Arvonta päättyy perjantaina 20.1. klo 16.

Itse en lupaa tälle vuodelle muuta kuin juosta yhden maratonin ja treenata sitä varten siskon kanssa. Uusi vuosi ei ole uusi alku, mutta se on toivottavasti hyvä jatkumo tähän mennessä opituille asioille. Teitkö sinä lupauksia? Onko sulla tarvetta muutokselle tai Alku-valmennukselle?

Juoksijan aamupala ja ruokavalioni

*Yhteistyössä Risenta

Juoksukausi on nyt polkaistu oikein kisan muodossa käyntiin. Mahtavaa! Paras aika vuodesta! Juoksin viime viikon torstaina Bodom Traililla puolimaratonin poluilla. Tapahtuma oli tosi kiva ja juoksu meni valmistautumiseen nähden tosi hyvin. En ole ehtinyt vielä juosta riittävästi, jotta olisin ollut täydessä iskussa. Juoksukuntoni on vasta rakenteilla. Lisäksi kisaviikko oli mulle aikataulujen ja stressitasojen puolesta vähän haasteellinen, tästä johtuen mahakin pisti lisähaastetta tankkaamiseen ja ihan jo olemiseen.

Ravitsemusasiat ovat aina tosi henkilökohtaisia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa syödä tai liikkua. Jokainen löytää itselleen sopivan tavan olla ja elää. Itse olen monta vuotta koittanut löytää itselleni sopivaa ruokavaliota ja nyt olen vihdoinkin löytänyt sen. Kerron nyt itselleni sopiviksi havaitsemiani asioita. Kerron myös tässä vaiheessa, että ruokavaliotani rajoittaa ärtyneen suolen oireyhtymä, joka rajaa pois FODMAP-hiilihydraatit. Voit kiinnostuessasi lukea aiheesta lisää vaikkapa täältä.

Juoksijana ja paljon liikkuvana ihmisenä hiilihydraatit ovat mulle todella tärkeitä. En voisi ajatellakaan noudattavani vähähiilihydraattista ruokavaliota. Olen aikanaan kokeillut sitäkin.

Ennen pitkää lenkkiä täytyy miettiä hyvissä ajoin mitä syö ja milloin syö. Jos juoksen aamulla, minun täytyy jo edeltävänä päivänä muistaa syödä ja juoda riittävästi. Kisatankkaus on sitten vielä ihan oma hommansa. Usein lähden lenkille parin kolmen tunnin päästä aamupalasta, jolloin aamupala täytyy olla riittävän suuri ja helposti sulava. Kroppani toimii siten, että mun täytyy lopettaa syöminen ja juominen viimeistään kahta tuntia ennen lenkille/kisaan lähtöä, ellen halua piipahtaa puskassa kesken lenkin. Lenkin aikana voin juoda ja käyttää geelejä, mutta liian lähellä lenkkiä en voi tankata enää mitään. Juominen liian myöhään on muutenkin turhaa, koska se ei ehdi imeytyä. Jano kesken lenkin kertoo karusti, että olet epäonnistunut nestetankkauksessa.

Sain testattavaksi Risentan uusia aamupalatuotteita: granolaa kahdessa maussa (vadelma & kookos ja omena & kaneli) sekä proteiinihiutaleita, näitä on myös kahta makua (omena, kaneli ja chia sekä karpalo ja chia). Tykästyin tuotteisiin tosi paljon! Ensin mietin, että proteiinihiutaleet – mikä juttu!? Mutta ravintosisältöä tutkaillessa olin iloisesti yllättynyt. Ravintosisältö on hämmästyttävän selkeä ja järkevä. En ole aiemmin suostunut ostamaan kotiin mitään muroja, koska ne ovat yleensä täynnä sokeria ja muita epämääräisyyksiä, mutta Risentan tuotteet ovat kyllä tervetullut poikkeus murohyllyillle. Murokategoriaan olisin nämäkin tuotteet laittanut ennen tarkempaa tutustumista. Voit tarkistaa ravintosisällöt täältä: Granolan ravintosisältö ja Proteiinihiutaleiden ravintosisältö.

Risenta on nyt kunnolla rantautumassa Suomeen. Tällä hetkellä Risenta tunnetaan Suomessa ehkä paremmin gluteenittomista erikoisjauhoistaan tai siemennäkkäristään. Paulig osti Risentan tässä taannoin ja laajensi valikoimaa erityisesti aamiaistuotteisiin. Nämä uudet granolat ja proteiinihiutaleet eivät ole gluteenittomia, mutta ovat kuitenkin valmistettu puhtaista ja luonnollisista raaka-aineista. Näitä voin siis hyvillä mielin antaa lapsillekin aamupalalla marjoilla tai hedelmillä tuunattuna. Lapset meinasivatkin syödä kaikki granolat ennen kuin sain edes kuvattua tuotteita. 😀 Itse puolestaan tykästyin enemmän proteiinihiutaleisiin kuitulisän ja vatsaystävällisemmän (=minulle sopivamman) ravintosisällön puolesta. Granolat ovat makuuni vähän turhankin hyviä, syönkin niitä välillä ihan puhtaasti makeanhimoon, vaikka sokeria niissä ei ole juurikaan.


Hyvä aamupalavaihtoehto esimerkiksi kisa-aamulle, granolan sijaan proteiinihiutaleet marjoilla ja hedelmillä tuunattuna soveltuu aivan yhtä hyvin.

Paljon liikkuvalle hiilihydraatit ovat siis tärkeitä, että jaksaa. Hiilihydraateista saa polttoainetta ja proteiinista puolestaan saat rakennusaineita. Molempia tietysti tarvitaan. Ruoan laatuun kannattaa panostaa ja hiilihydraattien laadun kanssa kannattaa olla tarkkana Ihan mitä tahansa pullaa ei lenkkitankkaus-verukkeella kannata suuhunsa tunkea. Itselläni rajat määrittelee vatsa, sinulla ehkä yleinen vointi? Huonoista hiilareista tulee usein väsähtänyt ja nuupahtanut olo.

Juoksukisat ovat usein sellaisiin kellonaikoihin, ettei kisaa ennen ehdi syödä oikein muuta kuin aamupalan tai kaksi aamupalaa. Lounas on usein vähän haastavampi miettiä kisaa ja vatsan toimivuutta ajatellen. Kisapäivien aamuina olen suosinut aiemmin kaurapuuroa hiilihydraattipitoisuuden ja kuitujen vuoksi, lisäksi se sulaa helposti eikä aiheuta vatsanväänteitä. Yksi huono puoli puurossa on – en pidä siitä! En sitten yhtään. Risentan proteiinihiutaleet tuunattuina hedelmillä ja marjoilla ja lisäksi vielä muuta aamupalaa, on ainakin mulle todella toimiva aamupala ennen kisaa. Enää ei tarvitse syödä väkisin puuroa.

Ruokavaliostani on paljon kyselty. Ruokafilosofiani on hyvinkin yksinkertainen: syön sitä mitä mieli tekee ja mistä ei tule vatsa kipeäksi. Mitä vähemmän lisättyä ja keinotekoista, sen parempi. En kuvaa mun ruoka-annoksia ja tuskin tulen tekemään sitä jatkossakaan, koska ne ovat niin arkisia. Tai ehkä pitäisi sittenkin juuri siksi?

Syön aamupalaksi esimerkiksi kuvissa näkyvän aamupalan, joskaan en joka aamu ihan kaikilla kuvissa näkyvillä elementeillä, viikonloppuisin aamupala on tuhti, koska lounaan valmistaminen venyy pitkälle iltapäivään. Syön ainoastaan aamuisin gluteenia sisältävää ruokaa ja sitäkin harkiten, koska vatsani sietää valikoidusti gluteenia. Maitoa käytän juustojen ja kahvimaidon muodossa. Lounaaksi syön arkisin ihan tavallista lounasravintolaruokaa tai otan eilisiä ruoanloppuja mukaan töihin. Välipalaksi syön hedelmiä, proteiinimuroja tai jonkin järkevän välipalapatukan. Päivälliseksi syön esimerkiksi kanaa, kalaa tai jauhelihaa (lihatiskiltä, ei suojakaasulihaa) ja lisukkeena juureksia, perunoita tai riisiä. Näiden kylkeen vielä salaattia ja/tai kasviksia. Ihan perusjuttua siis. Iltapalaa en syö juuri koskaan. Perheemme lämpimät ruoat eivät sisällä gluteenia esikoisen keliakian vuoksi. En ole minkään suhteen totaalikieltäytyjä. Syön pullan, jos sitä tarjotaan ja kohtuudella ja harkiten syötynä vatsa kestää pullan silloin tällöin. Viikonloppuisin saatan herkutella jäätelöllä ja juoda viiniä. Karkkiin en enää juurikaan koske, koska karkinsyönnin jälkeen kärsin pari päivää.

Mitä ajatuksia ravitsemuksesta?  Mikä on sun ruokafilosofiasi? Noudatatko jotakin tiettyä ruokavaliota, miksi?

Jatkuvaa tasapainoilua

Kirjoitin jokin aika sitten antibioottikierteestä. Meinasin menettää järkeni asian kanssa näin kepeästi ilmaistuna. 😀 Sitä tekstiä kirjoittaessa olin antibioottikuurilla ja sen jälkeen olen ollut vielä toisella antibioottikuurilla. Voin kertoa, että menee fiilikset aika tanakasti pakkasen puolelle näiden juttujen kanssa.

Sain teiltä lukuisat määrät tosi hyviä vinkkejä, paljon parempia kuin sain esimerkiksi yleislääkäriltä, jolla kävin. Suuri kiitos kaikista kommenteista ja vinkeistä! Postauksen kommenttien boostaamana varasin ajan erikoislääkärille ja luulenpa nyt saaneeni häneltä parempia apuja ongelmaan.

Olen tässä nyt viimeisen kuukauden rämpinyt vähän siipi maata viistäen. Mulle on tullut eteen erinäköisiä vastoinkäymisiä, ei mitään suuria todellakaan, mutta pienistä yksittäisistä asioista yhtäkkiä koostuihin vyyhti, jonka purkamiseen meni tovi. Onneksi viime viikonloppu oli tosiaan täysin vapaa ja sain ihan oikeasti levätä, joten nyt maailma näyttää paljon kirkkaammalta.

Vyyhdin muodosti pitkä työputki, pientä stressiä töistä, myös blogikriiseily osaltaan kuormitti mieltä, antibioottikuurit, terveydelliset huolet, alati kiukutteleva vatsa ja väliin jääneet treenit. Tässäpä olikin jo sellainen paketti, että alkoi yöunet olla vähän huteria ja pinna kireällä. Näin painajaisia ja murehdin asioita. Tein pienistä asioista suuria ja ongelmia asioista, joita ei ole edes olemassa. Tunnistatteko tällaista?

Tässä taas huomaa sen, miten ihminen on kokonaisuus. Jos en liiku, en voi hyvin. Jos syön huonosti, en voi hyvin. Jos vatsa oireilee (huonosta ruokavaliosta tai lääkkeistä johtuen), mieli menee synkäksi, enkä voi hyvin. Jos stressaan liikaa, keho reagoi – ja jälleen kerran en voi hyvin. Pitäisi olla sopivan rento ja stressitön, niin elämä sujuisi lauleskellen. Aina siihen ei pysty.

Vuosien saatossa olen vähitellen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion. Ruokavalio on tässä tulehduskierteessä keskeisessä roolissa. Toinen seikka, joka määrää ruokavaliotani on vatsa. Listaan muutaman keskeisen asian, joiden avulla kroppa pysyy yhteistyöhaluisena:

  • sokerit minimiin
  • tuore leipä ja pasta pois
  • lisäaineet pois
  • maitotuotteet minimiin (kahvimaito ja juusto menee)
  • maitohappobakteerit päivittäisessä käytössä
  • karpalokapselit päivittäisessä käytössä
  • Hipeksal (keholle lempeämpi estolääkitys virtsatieinfektiokierteeseen)
  • puuvillaiset alusvaatteet
  • MSM päivittäin

Lisäksi vielä pelkästään vatsan takia nämä pois:

  • valkosipuli
  • raaka sipuli
  • pavut ja raa’at herneet
  • liiallinen chili tai kovin tulinen ruoka
  • kaalit pois, kypsennetty parsakaali menee sekä lehtikaali
  • liiallinen soija

En käytä juurikaan lisäravinteita. Nappeina otan vain nuo maitohappobakteerit, karpalot ja Hipeksalin. Ainoa säännöllisesti käyttämäni superfood on tuo MSM. Suosin normaalia kotiruokaa, aina vaan ja edelleen. 🙂 Ruokarytmistä ja ruokavaliosta vähän tarkemmin voisin kirjoitella ihan erillisen postauksen, jos teillä herää kysymyksiä sitä ajatellen tai jostakin muusta, niin kysykää! 🙂

Tällä hetkellä olen ihan erityiskiitollinen siitä, että kroppa on nyt kunnossa ja siitä, että pääsen illalla treenaamaan (myös lapset tulee mukaan)! 🙂 Tänään on jälleen luvassa loikkatreeni. Testasiko joku teistä tuota treeniä?

Ihanaa alkanutta viikkoa! Ollaan kiitollisia terveydestä ja toimivasta kropasta!

“Pillikinttu, kasva äidiksi”

Otsikon lauseen tölväisi joku kärttyinen mummeli ystävälleni bussipysäkillä. Ystäväni oli tuolloin hiukan yli 20-vuotias ensimmäisen lapsen äiti. Vauva oli vaunuissa, jonka kuomun eteen oli heitetty harso suojaksi. Mummelin mielestä näin ei olisi saanut toimia, vaan vauvan olisi pitänyt saada katsella maailmaa. Ystäväni puolustautui, johon mummeli möläytti “pillikinttu, kasva äidiksi”. Iästään ja rimpulasta ulkomuodostaan huolimatta hän oli tietysti vastuullinen äiti. Tuo tokaisu aiheutti silloin kauhean raivon. Nykyään tuo on ystäväpiirissämme lentävä lause ja naurattaa hirveästi. Postaus ei nyt liity äitiyteen mitenkään. Tuli vain mieleeni, että olin itsekin aika rimppakinttu tuohon aikaan. Sain esikoiseni 22-vuotiaana (vuonna 2003) ja kahden vuoden välein seuraavat kaksi. Painoin aina raskauden alkuvaiheessa 52 kiloa ja heti synnytyksen jälkeen 64 kiloa. Hah. Painan nyt 64 kiloa.


Vuosi 2004

Mitä oikein on tapahtunut? Muistan löytäneeni blogit kuopuksen raskauden aikoihin, eli vuonna 2007. Tuohon aikaan blogeissa ei vielä käsitelty urheilua tai terveysasioita, enimmäkseen muotia ja lifestylea. Samaan aikaan naapurit olivat aloittaneet karppaamisen ja kovasti kehuivat ruokavalion tuovan muutoksia kehoon. Minä pillikinttu vilistin pitkiä ja aina vaan pidempiä juoksulenkkejä mielessä siintäen haave ensimmäisestä maratonista. Kuntosaliharjoittelun olin aloittanut keskimmäisen syntymän jälkeen, vuonna 2005. Kuntosaliharjoittelu tarkoitti minulle tuossa vaiheessa lähinnä ryhmäliikuntatunteja ja 20 toiston sarjoja yläkroppaa tunnin spinningin jälkeen. Jalkoja en vahingossakaan treenannut, koska rasitinhan niitä muutenkin koko ajan juoksemalla tai spinningissä. Naurattaa nykyään tämä ajattelutapa.


Mitä kuvia! 😀 Blogihistoriani ensimmäisiä otoksia.

Vähitellen bodypump ja muu ryhmäliikunta alkoi kyllästyttämään. Spinningiin en koskaan kyllästynyt. Siirryin sitten salin puolelle harjoittelemaan itsekseni voimaharjoitteluliikkeitä. Liikkeiden “tekniikan” olin oppinut body pump -tunneilla ja loput opettelin katsomalla mallia muista treenaajista ja netistä. Elixian aloituspakettiin kuului kolme tapaamista personal trainerin kanssa ja hän katsoi niiden liikkeiden tekniikan, jotka minun kuntosaliohjelmaani valittiin. Tuossa vaiheessa kuntosaliohjelmani koostui lähinnä laitteilla tehtävistä liikkeistä.

Tikissä kesällä 2013.

Karppauksen tullessa muotiin opin uuden asian: proteiini. Samoihin aikoihin opin sanan hiilihydraatti merkityksen ja liudan muita asioita liittyen ravitsemukseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Aiempi ruokavalioni muuttui melkoisesti näiden asioiden myötä ja korvasin sitä iänikuista leipää jollakin proteiinipitoisemmalla. Yritin samalla opetella pois sokerijogurtista ja muista ruoka-aineista, jotka sisälsivät kauheasti jotain lisättyä. Muutos ei tietenkään tullut yhdessä yössä, eikä edes muutamassa kuukaudessa, vaan vähitellen kroppani alkoi muuttua. Muutos tuli siis ruokavalion muuttuessa proteiinipitoisemmaksi sekä voimaharjoittelun lisääntyessä.

Aloin muuttamaan ruokavaliotani vuonna 2007, jonka seurauksena tosiaan lihasta rupesi tarttumaan verrattuna aikaisempaan rimpulavartalooni. Ilmapiiri liikkumiseen ja naisten voimaharjoitteluun alkoi vähitellen muuttumaan myönteisempään suuntaan. Tuohon aikoihin salin puolella ei paljon naisia näkynyt. Oli ihan normaali kokoonpano Sellon Elixian kyykynurkkauksessa – minä ja salikarjut. Sain karistettua isojen lihasten pelon itsestäni ja uskaltauduin treenaamaan vähä vähältä isommilla painoilla. Tuli samalla ihan itse todistettua, että lihakset eivät kasva millään kevätjuhlaliikkeillä, vaan sitä varten pitää tehdä ihan juukelisti hommia. Isoahan minusta ei vieläkään ole tullut, vaikka välillä treenasin ihan tosissaan lyhyitä sarjoja niin isoilla painoilla kun vain ikinä jaksoin.


Tältä kesältä ei ole juurkaan mitään treenikuvia, koska treenitkin ovat olleet vähän sitä sun tätä. Kunto on sellainen ryhdikkään sporttinen kevyellä kuorrutuksella.

Vartaloni näyttää tällä hetkellä juurikin siltä, miten sitä on pidetty. Urheilu on osa arkea. Syön ihan tavallista kotiruokaa, joskin monipuolisesti ja huomattavasti tietoisemmin kuin ennen. Ruokarytmini on säännöllinen. Syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Välillä iltapala jää pois, jos syön päivällisen myöhään. Syön herkkuja suurinpiirtein kerran viikossa. Käytän superfoodeja ja muita urheiluravinteita lähinnä satunnaisesti. En urheile yhtä paljon kuin ennen, koska juoksu on poissa kuvioista eikä minulla ole vieläkään säännöllistä treenipaikkaa.

Lasten ollessa joka toinen viikko luonani, on vaikea sovittaa treenejä ja lapsiarkea. Niinä viikkoina kun lapset ovat minulla, en haluaisi olla heidän luotaan pois. En ole todellakaan siinä kunnossa kuin vaikka viime kesänä, mutta mitä sitten. 🙂 Ehkä vasta nyt, vuoden päästä uuden arjen alkamisesta, voin taas yrittää harrastaa säännöllisemmin. Tosin haluan harrastaa jatkossakin lapsiviikkoina lasten kanssa yhtä aikaa tai yhdessä riippuen treenistä ja fiiliksestä.

Ja mikä tämän postauksen tarkoitus oli? Ehkä kertoa sitä, että kaikki valinnat vaikuttavat toisiinsa. Omalla kohdallani päätös liikkua vähemmän ja ottaa rennommin, on tehnyt minusta tyytyväisemmän. Enää en ole valmis liikkumaan niin paljon ja syömään niin kurinalaisesti, että näyttäisin samalta kuin esim. vuonna 2013. Priorisoin elämänlaatua ja onnellisia hetkiä. Sitä voi myös kutsua itsekurin puutteeksi tai saamattomuudeksi. Näin on kuitenkin hyvä nyt.