to top

Juoksujengiläisten kisaraportit: Marika

Tämän vuoden HHM oli ehdottomasti raskain mun juoksemista puolimaratoneista. Vaikka alkuviikosta olikin jo tiedossa, että juoksupäivän sää tulee olemaan lämmin, en silti osannut valmistautua siihen kuumuuteen. Tavoitteeksi asetin 1.45, ja uskoin normaalilla suorituksella siihen pääseväni. Ensimmäinen 5 kilometriä kulki hyvin ja pystyinkin juoksemaan jopa tavoitettani vauhdikkaammin. Reitin kaartuessa Kauppatorille ja kellon näyttäessä 7 kilometriä tajusin, että loppumatkasta tulee tuskainen. Reiluun kymppiin asti sain kuitenkin pidettyä hyvää vauhtia yllä. Sen jälkeen nousi seinä vastaan ja kuumuus iski päälle oikein kunnolla. Sykkeet mulla ei ollut mitenkään korkealla, mutta kaikki voimat kropasta karisi johonkin Hakaniemen kulmille. Ei auttanut geelit, ei urheilujuomat, eikä päähän kaadetut vedet. Juoksusta ei meinannut tulla enää mitään ja tässä vaiheessa luovuin myös myös aikatavoitteesta. Keskeyttäminen kävi mielessä pariinkin otteeseen, mutta päätin...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Anna

En varsinaisesti ole juoksija, en urheilija enkä edes kovin aktiivinen liikkuja. Minut tunnetaan kavereiden keskuudessa enemmänkin tyyppinä, jolla on kymmenen vuotta vanhat juoksukengät ja joka ei tajua, miksi jotkut ottavat lenkkarit mukaan kaupunkilomalle. Tänä keväänä juoksin ainakin kahdesti melkein joka viikko, ja Barcelonan-reissulla matkalaukusta veivät farkuilta tilaa lenkkitossut. Loppukeväästä ranteestani löytyi sykemittari, vaatekaapistani useammat kuin yhdet juoksutrikoot, eteisen hyllyltä juoksuvyö ja keittiöstä urheilujuomajauhetta. Ehkä pääsin mukaan #endorfiinikoukussaRUN-juoksujengiin, koska Elina näki, että tarvitsin tätä: liikuntaa ja puolipakollista ulkoilmaa rankan syksyn jälkeen, keskelle uuvuttavaa talvea ja kevättä. Olen tuntenut Elinan yli kaksikymmentä vuotta, joten hän luultavasti myös muisti, että kyllä minusta sinnikkyyttä ja urheiluhenkisyyttä löytyy. Kävimme melko totisesti yhdessä uimassa vuonna 2001. Vaikka välillä tuntuikin ylimääräiseltä, kun piti raahautua lenkille liukkaalla, vesisateessa, kiireessä ja itku...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Maru

"Lupaa, ettei minun tarvitse enää koskaan juosta" Tähän puolikkaaseen oli valmistauduttu. Oli juostu koko pitkä talvi ja kevät räntäsateessa, tuulessa ja viimassa, pakkasessa ja auringonpaisteessa. Itsevarmuutta oli enempi kuin ennen. Vuosi sitten juostun puolikkaan jälkeen aika oli jäänyt kaivelemaan. Ajattelin että omaan ennätykseen oli mahdollisuus. Elinan kokoama ihana juoksuporukka antoi virtaa. Oli ihanaa juosta porukassa. Kisapäivän lähestyttyä itsevarmuus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kisapäiväksi luvattu helle pelotti ihan oikeasti. En ollut enää ollenkaan varma haluanko ylipäätään lähteä viivalle. Elimistö ei ollut tottunut hellejuoksuihin ja oikeaa jalkaa piinaava piriformislihaksen kipu ei ainakaan vahvistanut itseluottamusta. Päätin kuitenkin lähteä. Rauhoittelin itseäni, että maaliin pääsen vaikka kävellen. On turha lähteä edes yrittämään mitään enkkoja. Päänsisäinen jyskytys oli kuitenkin kaikkea muuta, ja niinpä kisa-aamuna, itsevarmana muiden ravinaisten kanssa asetuin 1:45 lähtijöiden...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Mari

Juoksukärpänen puraisia minua vuonna 2012, josta seuraavana vuonna keväällä juoksin ensimmäisen puolimaratonin Maskussa. Kokonaisen maratonin juoksin Tukholmassa. Maaliintulo ja onnistumisen fiilis on aivan käsittämättömän hienoa!!! Ensimmäisen maratonin jälkeen jäin juoksuun täysin koukkuun – se fiilis, ja miten hyvää juoksu tekeekään mielelle ja keholle. Juosta voi missä ja koska vain! Se ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä sääkään koskaan ole ollut esteenä juoksulle. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, mutta aina se on tullut salamana takaisin. Juoksen yksin, puolison, kaverin tai juoksuporukan kanssa. Porukassa on kiva juosta varsinkin pitkiä matkoja. Osallistuin keväällä #njiesuomi kilpailuun, josta voisi palkintona päästä mukaan @endorfiinikoukussa tiimiin ja saada ilmoittaumisen Helsinki Half Marathonille. Ja VOITIN! Pääsin mukaan Elinan tiimiin ja mikä naisjengi olikaan!!! Ihania tyyppejä! Saatiin hienot Björn Borgin treenivaatteetkin! Itsellä...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Mirja

Vaikein puolimaraton ikinä Olin koko kevään hermoillut Helsinki Half Maratonin aikaista lähtöaikaa – moneltako pitäisi herätä, saisinko syötyä ja juotua tarpeeksi ja vielä tarpeeksi ajoissa ennen kisaa. Kisaviikolla jännitysmomentiksi muodostuikin helteinen sää. Tankkasin mielestäni riittävästi. Tulimme juoksujengin kanssa paikalle ajoissa, mutta niin ne alkuverryttelyt jäi tekemättä, kun tuli kiire lähtöön. Kroppa oli kyllä hereillä – ihan ylikierroksilla. Päivä tuntui jo ennen starttia superkuumalta. Aluksi vauhti pysyi hyvänä ja suunnittelin oman ennätyksen rikkomista ensimmäisen kympin jälkeen. Juoksu kulki hyvin ja rennosti. Aurinko porotti. Otin reilusti juomaa kaikilta juomapisteiltä. Lisäksi minulla oli omat huoltojoukot: mieheni ja ystäväni. He huolehtivat minulle juomapisteiden väleissä geeliä, urheilujuomaa ja vettä. Joten nesteytyksen puutteeseen, ei tämä homma kaatunut. Kympin jälkeen noin 11–12 km kohdalla reidet muuttuivat tunnottomiksi (vaikea kuvailla sitä, miltä...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Nea ja Tiia

"Onneksi hidastin, muuten olisin saattanut päätyä ambulanssiin" Kuusi vuotta sitten juoksin puolimaratonin viimeksi. Sen jälkeen olen juossut vain 5-10 kilometrin matkoja. Kuuma sää kisapäivänä jännitti, mutta olin tankannut nesteitä hyvin koko viikon. Luulin, ettei ongelmia sen suhteen siis tulisi. Alku sujui hyvin, tosin jonkin aikaa hitaasti ruuhkassa. Ajatuksena oli pysyä kahden tunnin jänön matkassa, kunnes 7 kilometrin kohdalla sykkeet nousi todella korkeiksi ja aloin palella. Keskeyttäminen kävi mielessä. Urheilujuoma ja vauhdin hidastaminen kuitenkin auttoivat. Tien varret olivat täynnä keskeyttäneitä ja jopa ambulanssihoitoa vaativia. Onneksi hidastin. Olisin voinut itse olla seuraava. Nea [caption id="" align="alignnone" width="1280"] Nea maalissa.[/caption] "Matka oli tärkeämpi kuin määränpää" Kilometri kerrallaan menin. Noin 11 kilometrin kohdalla päätin, että maaliin aion tulla, vaikka vauhti oli todella hidas. 19,5 kilometrin kohdalla vasta viimeistään uskoin, että pääsen oikeasti maaliin....

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Onervan tuskien taivallus

Valmistautuminen Helsinki Half Marathoniin ei olisi voinut mennä paljon paremmin. Olin jo vuosia seurannut satunnaisesti Elina Hovisen Endorfiinikoukussa-blogia ja kun luin alkuvuodesta hänen järjestävän ilmaisia yhteislenkkejä lähellä kotiani, päätin lähteä kokeilemaan yhteisjuoksua. Juoksen arviolta 80 prosenttia lenkeistäni yksin ja ajatus juoksuporukasta tuntui mukavalta vaihtelulta. Pian yhteislenkkien alettua Elina kertoi kokoavansa juoksuryhmää myös Helsinki Half Marathonille ja lenkkeihin tykästyneenä päätin pistää hakemusta menemään. Suureksi ilokseni minut valittiin mukaan EndorfiinikoukussaRUN-juoksuryhmään, jonka päätavoite oli kesäkuun alun Helsinki Half Marathon. Kevät oli minulle muutenkin hyvin poikkeuksellista aikaa. Irtisanouduin todella pitkäaikaisesta työpaikastani ja jäin hetkellisesti kotiin, oli minulla nyt hyvin aikaa ja tarmoa satsata juoksutreeneihin. Pian ryhmän aloituksen jälkeen sain todeta, että meillä on kasassa huippuryhmä! Ikähaarukka oli laaja ja minulla oli ”kunnia” olla ryhmän seniori....

Continue reading

Ihanalle projektille ihana päätös

Mainos: Hotel Katajanokka Aloitin vuoden alussa #endorfiinikoukussaRUN-projektin, jonka myötä halusin tehdä paluun rakkaimman harrastukseni pariin. En halunnut treenata yksin, joten aloin järjestämään joka viikonloppu yhteislenkkejä ja keksin, että haluan kerätä pienemmän porukan, jonka kanssa voisin treenata yhdessä puolimaratonille. Sain yhteistyökumppaniksi Helsinki Half Marathonin, joka tarjosi joukkueellemme ilmaiset osallistumisoikeudet tapahtumaan. Laitoin juoksujengin haun päälle ja sain monta vaivalla kirjoitettua hakemusta, joista valitsin kymmenen ihanaa juoksijaa joukkueeseeni. Myöhemmin joukkuetta täydennettiin vielä kolmella juoksijalla. Yhteislenkeille tuli viikko viikolta enemmän porukkaa ja tästä porukasta tuli laajennettu juoksujengi. Erityisen paljon sydäntä lämmitti se, kuinka moni kulki koko projektin mukana ja jakoi treenitunnelmia somessa, vaikkei tullut valituksi varsinaiseen juoksuporukkaan. Tutustuin kevään aikana moneen mahtavaan tyyppiin ja kävimme lenkeillämme monia keskusteluita kepeistä vakavampiin aiheisiin. Juoksuporukasta muodostui minulle sellainen, että siinä oli...

Continue reading

Elämäni hirvein puolimaraton

Helsinki Half Marathonin osallistumisoikeus saatu   Kerrankin olin valmistautunut juoksutapahtumaan oikein perusteellisesti. Olin treenannut suunnitelmallisesti ja miettinyt jokaisen yksityiskohdan. Kunto oli mulle hiukan kysymysmerkki, koska en tehnyt mitään kunnollista testijuoksua ennen kisaa, jonka perusteella olisin osannut arvioida realistisen tavoiteajan. Tunnen kroppani ja tiesin, että juoksukunto ei ollut ehtinyt nousta sille tasolle, millä se oli ennen pitkää taukoa. Peruskestävyyskuntoa olisi pitänyt kohottaa vielä lisää ja sitä olisi pitänyt tehdä vielä matalammilla sykkeillä. Koko kevät meni enemmän ja vähemmän stressin ja kiireen kanssa tasapainoillessa. (Jälleen kerran. Milloin mä opin?) Tämä vaikutti treenimääriin ja treenien laatuun. Hermoromahduksen partaalla Ennen kisapäivää olin tankannut naurettavan hartaasti: join urheilujuomaa monta päivää etukäteen, söin hiilihydraattipitoista ruokaa ja varauduin hellejuoksuun. Ajattelin ylimielisesti, että mua ei ole koskaan ennenkään kuumuus haitannut, niin miksi nytkään...

Continue reading