to top

Ruokapäiväkirjan pitämisen kaksi puolta

Pidin kesällä viikon verran kirjaa syömisistäni erästä myöhemmin julkaistavaa lehtijuttua varten. Olen julkaissut aiemmin blogissa viikon sensuroimattoman ruokapäiväkirjan. Ruokapäiväkirjan pitäminen oli silmiä avaavaa ja oivalsin kaksi tärkeää juttua. Omia ruokailutottumuksia voi olla hyvä tarkastella aina välillä, jos ei ole syömishäiriöön sairastumisen riskiä. Jatkuva ruokien tarkkailu ja suupalojen laskeminen on turhaa ja vaarallista. Vasta nyt uskallan sanoa ihan ääneen, että muutaman vuoden takainen toimintani (syömisten tarkkailu ja pakonomainen liikunta) oli ortoreksiaa, eikä siinä ollut mitään terveellistä, vaikka niin itselleni uskottelin. Kamppailen yhä tuota sisäistä piiskuriani vastaan, joka haluaisi tavoitella taas rasvatonta ja lihaksikasta ulkomuotoa. Oikeasti en halua sitä. Sellaisen vartalon tavoittelu vaatisi ihan älyttömästi uhrauksia. Uhrauksia vain oman ulkonäön vuoksi. Se ole enää arvojeni mukaista. Yritän pysyä kaukana siitä elämäntyylistä, jota aiemmin elin. Tiedostan, että...

Continue reading

Miksi liikun?

Eräällä pitkällä lenkillä mietin, miksi juoksen tai ylipäänsä urheilen? Pohdin, miksi minulla ja monella muulla on tarve kertoa sosiaalisessa mediassa urheilusuorituksistaan, tavoitteistaan ja saavutuksistaan? Urheilisinko, jos kukaan ei saisit tietää, että urheilen? Mitä liikkuminen minulle merkitsee? On helppo sanoa, että liikun itseni takia ja siksi, koska siitä tulee hyvä olo. Mutta onko se todella niin? Minua motivoi erilaiset tavoitteet, joiden myötä treenaamiseen tulee jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja hiukan myös kunnianhimoa. Aina tavoite ei riitä pitämään yllä motivaatiota. Näin saattaa käydä, jos tavoite on liian haastava tai liian helppo, tai siitä yksinkertaisesta syystä, että elämässä on jotain muuta urheilua tärkeämpää. Päätin jo viime vuonna, että tänä vuonna suoritan ensimmäisen puolimatkan triathlonin. Olen pitänyt tämän tavoitteen koko vuoden mielessäni, mutten siitä huolimatta ole treenannut tarpeeksi, koska...

Continue reading

10 satunnaista treenifaktaa minusta

Hilla haastoi minut tekemään postauksen, jossa kerron 10 asiaa treenaamisesta ja treenifilosofiastani. Kiitos haasteesta, tartun tähän mielelläni! :) 1. Treenitaustani Treenitaustani on moneen muuhun ikäiseeni verrattuna melko lyhyt. Aloitin säännöllisen liikkumisen ja etenkin tavoitteellisen treenaamisen vasta aikuisena. Lapsena en harrastanut mitään urheilulajia, mutta elämäni oli lapsena kuitenkin liikunnallista ja aktiivista. Innostuin terveellisistä elämäntavoista ensimmäisen lapsen raskausaikana. Tuolloin menin kuntosalille ihmettelemään, mitä siellä voisi tehdä. Synnytyksen jälkeen aloitin ensin kävelylenkit ja vaihdoin ne myöhemmin juoksuun. Vuonna 2006 liityin kuntosalin jäseneksi ja aloitin treenaamisen ensimmäiselle puolimaratonille. Siitä se endorfiinikoukku sitten syntyikin. 2. Treeni-inhokkini Tykkään kokeilla uusia lajeja ja haastaa itseäni, mutta olen erityisen huono kaikessa sellaisessa, mikä vaatii koordinaatiota. Olen aivan onnettoman huono esimerkiksi tanssissa ja kaikessa mikä vähänkään liittyy tanssillisuuteen. Myös joukkuelajit hävettää jo valmiiksi, koska...

Continue reading

Himourheilijasta hyvinvointiliikkujaksi

En tiedä muistatteko, tai tiesittekö, että aloitin säännöllisen liikkumisen vasta aikuisena? Olin lapsena ja nuorena jonkin verran liikunnallinen. En kuitenkaan erityisemmin syttynyt urheilusta, kilpailemisesta tai varsinkaan joukkuelajeista. Perheessämme kannustettiin liikkumaan, mutta harrastukseni olivat kuitenkin musiikin parissa ja liikkuminen tapahtui pihapelien, leikkien ja itsenäisten lenkkien muodossa. Muistan käyneeni silloin tällöin hiihto- tai juoksulenkeillä, samoilemassa metsässä tai uimassa. Mitään säännöllisyyttä hommassa ei ollut, mutta muistan pitkään pitäneeni kiinni siitä, että saisin koska tahansa punnerrettua 20 punnerrusta suorin vartaloin. Ja vähän nuorempana pyrin aina voittamaan pojat kädenväännössä. [caption id="" align="alignnone" width="2848"] Syksyllä 2008, Elina 27-vuotta[/caption] Aloitin säännöllisen liikunnan vasta odottaessani ensimmäistä lasta. Olin tuolloin 22-vuotias. Raskausaikana havahduin siihen, että haluan pysyä terveenä ja hyväkuntoisena, jos minusta tulee suurperheen äiti. Se oli tuolloin realistinen tulevaisuudennäkymä, koska olin...

Continue reading

Mitä Kasvoklinikalla tehdään?

*Mainos: Skin Room / Method Putkisto 3D Luonnollinen Kasvoklinikka (ei maksettu mainos) Olen innokas testaamaan kaikkea uutta. Pitkäaikainen kosmetologini Minttu kutsui minut tutustumaan Skin Room -kauneushoitolansa uutta Method Putkisto 3D Luonnollinen Kasvoklinikka -palvelua. Halusin tietysti kokeilla tätä. En ottanut etukäteen selvää, minkälaisesta jutusta on kyse, vaan menin kokeilemaan uutta palvelua avoimin mielin. Menin ensimmäiselle Method Putkisto Kasvoklinikka -käynnille päänsärkyisenä. Olin miettinyt, että peruisin käynnin ikävän yltyvän pääkivun vuoksi. Olen kärsinyt vastaavista päänsäryistä teini-iästä lähtien. En perunut käyntiä, vaan päätin hypätä lähijunan kyytiin ja suunnata Keravalle. Mitä Method Putkisto 3D Kasvoklinikalla tehdään? Method Putkisto Kasvoklinikka ei ole sellaista, että maataan hoitopöydällä selinmakuulla, rentoudutaan ja toinen hoitaa sinut kuntoon, vaan tässä istuimme Mintun kanssa vastatusten ja minä "hoidin" itse itseäni Mintun ohjeiden mukaan. Aloitimme siitä, että opettelin kannattelemaan...

Continue reading

Joutilaisuus lisää hyvinvointia

Tein viime vuonna lupauksen, että pidän jatkossa parempaa huolta jaksamisestani. Kävin viime vuoden lopulla työnohjauksessa, jonka avulla sain kirkastettua itselleni arvoni ja havahduin siihen, miten huonosti hallitsin ajankäyttöni. Löysin toistuvasti itseni siitä tilanteesta, että olin aikatauluttanut päiväni liian tiiviiksi. Paikasta toiseen juokseminen aiheuttaa jatkuvan kiireen tunteen, kun aikaa ei jää palautumishetkiin. Innostuessa kaasu jää pohjaan Olen innostuja. Innostun helposti uusista asioista ja projekteista ja innostus vie mukanaan. Sanon kivalta kuulostaviin asioihin suurempia miettimättä joo. Ilmoittaudun tapahtumiin ja sovin treffejä miettimättä kyseisen viikon aikatauluja kokonaisuutena. Olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä kannattaako sanoa joo. Nykyään harkitsen jokaisen uuden projektin tai tapaamisen kohdalla onko minulla todella tähän aikaa, mitä kaikkea se vaatii, jos sanoo joo ja haluanko todella tehdä tämän? Minulla...

Continue reading

Arjenhallintaa ja itse aiheutettua kiirettä

Kiire on ollut viime päivinä se sana, joka on tullut kuulumisia kysyttäessä ensimmäisenä mieleen. Olen pyrkinyt olemaan käyttämättä tuota sanaa. Kiireen korostaminen on turhaa, koska kiire on aina valinta ja se on itse aiheutettua. Olen opetellut uusia arjenhallintakeinoja. Opintojeni loppu siintää jo melko kirkkaana edessäni. Jos jaksan painaa syyslukukauden suunnitelmieni mukaan, keväälle jää enää parin kurssin suorittaminen sekä opinnäytetyön tekeminen ja työharjoittelu. Kiire johtuu siitä, että painan opintoja kasaan kaasu pohjassa. Kiire on siis oma valinta, arvovalinta ja priorisointikysymys. Minulle opinnot ovat nyt prioriteettilistan kärkipäässä heti perheen jälkeen. Saan ensi vuonna elämäni ensimmäisen kunnollisen tutkinnon tukemaan työn kautta kartuttamiani oppeja. Valmistun medianomiksi journalismin koulutusohjelmasta. Minusta tulee toimittaja. Tai saan ammattikorkeakoulusta toimittajan työhön vaadittavan koulutuksen. En vielä tiedä mikä minusta tulee isona tai mitä...

Continue reading

“Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”

Olen jälleen aloittanut kamppailun kaamosta vastaan. Olen vuosien varrella löytänyt toimivia tapoja kahlata kaamoksen läpi. Kerron nyt viimeisimmät oivallukseni ja lopuksi parhaat aseeni kaamosankeuden selättämiseen. Tämän viikon alussa pyysin Instagram-seuraajiani kertomaan parhaat vinkit kaamosankeuden selättämiseen. Itselläni oli tuona päivänä hiukan matalapaineinen fiilis ja pimeys tuntui lannistavalta. Sain useita hyviä vinkkejä ja kävin hyviä keskusteluja aiheesta. Mieleenpainuvin viesti kehotti tekemään itselleen hyvän näkyväksi. Tämä henkilö kertoi oppineensa tällaisen viisauden: "paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä". Pysähdyin tämän sanoman äärelle - tuo on niin totta! Lainaus taitaa olla Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen (2016) kirjasta Huomaa hyvää! Täytynee lukea tuo kirja. Eräs toinen seuraajani kehotti löytämään ilonaiheita jokaisesta päivästä. Kuuntelin juuri podcastia, jossa puhuttiin onnellisuudesta ja siitä, miten kiitollisuus lisää onnellisuutta eikä toisinpäin. Olen aina ollut pohjavireeltäni iloinen,...

Continue reading

Keskinkertaisuus riittää

Luin tänään tämän kolumnin. Nyökyttelin rivien edetessä. Olen käynyt läpi tuon saman ajatusprosessin ja lopulta päässyt lähelle sitä pistettä, että teen elämässäni asioita lähtökohtaisesti itseäni varten ja omasta aidosta halusta. Välillä on vaikeaa erottaa, mikä motiivi meidän toimintaamme viimekädessä ohjaa. Meissä kuitenkin on sisällä erilaisia arvolatauksia ja asenteita, joiden mukaan teemme valintojamme. Jokaisen valinnan takana on joko tietoinen tai tiedostamaton arvo. Monia valintoja ohjaa tarve kuulua johonkin ryhmään tai määritellä itseä jollakin tavalla. Harrastukset, pukeutuminen ja muut ulkoiset signaalit antavat meistä ulkopuolisille vihjeitä siitä, mihin porukkaan saattaisimme kuulua. Olen pohtinut arvojani ja asenteitani kuluvana vuonna ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Työuupumuksen jälkilöylyt kestää pitkään. Toipumisprosessi käänsi kaiken päälaelleen ja on pakottanut tarkastelemaan omaa elämää kaikilta osin kriittisesti. Tällä hetkellä etsin tasapainoa, sopivaa paikkaa toteuttaa...

Continue reading

Tarvitsen aikaa ajatella

Ihanan kesän jälkeen tuli kaunis syksy, joka tuntui vaihtuneen yhdessä yössä talveksi. Syksy on edennyt melkoisella vauhdilla ja tuntuu, etten ole ehtinyt nauttia matkasta. Vauhdikas syksy on kirkastanut minulle entisestään sitä, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ja minkälaisista asioista se minulla koostuu. Siitä on nyt vuosi, kun jäin työuupumuksen vuoksi sairaslomalle. Siitä lähtien olen yrittänyt opetella tunnistamaan, missä minun rajani kulkevat. Mikä on sopiva määrä stressiä? Kuinka paljon tarvitsen unta ja lepoa? Mikä merkitys ihmissuhteilla on hyvinvointini kannalta? Entä treenillä? Nyt kun syksy etenee talveksi ja valon määrä vähenee, täytyy pitää itsestään entistäkin parempaa huolta. Minulle itsestä huolehtiminen tarkoittaa muutamia asioita. Tarvitsen ainakin kahdeksan tuntia unta yössä. Viime viikolla ymmärsin, että tarvitsen joka päivä edes tunnin rauhoittumisaikaa itsekseni. Tarvitsen tuon tunnin siihen, että ehdin...

Continue reading