Posted on

Täydellinen sunnuntaiaamu – sauvarinnetreeni ja pulahdus järveen

Jollakin toisella voi olla eri käsitys täydellisestä aamusta, mutta minulle se oli tänään seuraavanlainen.

Laitoin viikko sitten Garminin juoksuohjelman pauselle, koska haluan liikkua monipuolisemmin enkä orjallisesti kalenteria noudattaen. Tuttu kaava. Minulle käy lähes kaikkien treeniohjelmien ja rutiinien kanssa jossakin vaiheessa niin, että haluan muutosta. Tulee fiilis, että nyt riittää tämä säntillisyys – jotain muuta tilalle. Säntillisen treenaamisen tilalle on tullut lenkit ystävien kanssa ja leppoiset pyörälenkit. Huomaan myös kaipaavani salille tekemään voimatreeniä. Saa nähdä milloin uskallan mennä taas salille. En ole käynyt maaliskuun alun jälkeen kuntosalilla lainkaan, enkä ole myöskään tehnyt oikeastaan ollenkaan lihaskuntoharjoittelua.

Soittelimme Heidin kanssa perjantaina ja sovimme, että menemme sunnuntaina tekemään yhdessä kevyen treenin. Heidin käsitys kevyestä treenistä oli viedä minut Nuuksioon Swinghill-laskettelurinteeseen tunkkaamaan. Haha. Olen kerran aiemmin tehnyt sauvarinnetreenin ja silloinkin Heidin kanssa. Monesti Haukkalammelle ajellessa olen vilkuillut tuota rinnettä kunnioittavasti, kun tiesin, että Heidi käy siinä treenaamassa. Tänään tuli se päivä, kun minäkin pääsin tunkkaamisen makuun.

Kello herätti 7.30. Olimme sopineet, että Heidi hakee minut kahdeksalta. Olin laittanut kaikki varusteet illalla valmiiksi ja aamulla söin nopeasti puuron, keitin kahvit, vedin vaatteet niskaan ja pesin hampaat. Nappasin kahvit termosmukiin mukaan autoon.

Sauvarinnetreeni, eli tunkkaus

Sauvarinnetreeni, eli tuttavallisemmin tunkkaus, on hyvin yksinkertainen harjoitus. Rinnettä kiivetään kävellen ylös sopivan reipasta vauhtia, ei kuitenkaan liian kovaa, ettei maitohapot heti iske jalkoihin. Ylös päästyä voi puhaltaa kävellen muutaman askeleen ja sen jälkeen hölkätä rennosti rinne alas ja taas sama alusta.

Tunkkaus
”Mäen hidasta kapuamista ja erityisesti ylöspäin menemistä. Tunkkaukseen yleensä liittyy hankala maasto ja/tai jyrkät ei-juostavat mäet. Lisäksi voi melkein 100% varmuudella kuvitella tunkkaajalle käteen sauvat , joihin on kiva nojailla. Tunkkaukseen ei yleisesti liity juokseminen, vaan se on kävelyä tai kävelyn ja kiipeämisen sekoitusta. Kiipeäminen harvoin kuitenkaan niin hankalaa, että sitä voisi mitenkään rinnastaa kalliokiipeämiseen. Tunkkaus on yleensä myös pitkäkestoista.” – Antti Niinikoski
”Termi tulee sanasta tunkki, joka on työkalu raskaiden taakkojen nostamiseen. Tunkilla saa vähitellen veivattua lihasvoimin vaikka auton ylös renkaanvaihtoa varten. Joku on siis joskus keksinyt kutsua vastaavaa nitkutusta lihasvoimalla ylämäkeen tunkkaukseksi. Alun perin maastofillaripuolelta, kun on tunkattu (talutettu) ajopeliä jyrkkää mäkeä ylös vähitellen.” – Terho Lahtinen
”Tunkkaus on polkujuoksun ankkakävely, vrt. murtsikkahiihto.” – Eetu Nordman”

Lähde: Trailrunning.fi

Tarkalleen ottaen sauvarinnetreeni on hieman eri asia kuin tunkkaaminen, mutta se mitä me tänään teimme, oli enemmän tunkkaamista.

Sauvarinnetreeni on vähän kuin vetotreeni. Ensin vedetään sykkeet ylös ja alas juostessa sykkeet pääsee tippumaan mukavasti alas. Kiipeämisvauhdista riippuen saa kyllä vedettyä itsensä aika rajoille ja verenmaun suuhun, mutta leppoisasti suorittaessa samalla ehtii puuskutuksen lomassa vähän jutella ja ihastella maisemia.

Me kiipesimme tänään Swinghill-rinteen 13 kertaa ylös. Hommaan meni vähän reilu kaksi tuntia aikaa kuvaustaukoineen. Ensimmäisen neljän nousun jälkeen mietin, etten millään jaksa tehdä tätä kahta tuntia, mutta niin vain aika meni nopeasti ja kaksi tuntia tuli täyteen.

Sauvarinnetreeni on loistavaa vaihtelua tasavauhtisiin peruskestävyystreeneihin tai tasaisella juostuihin vetotreeneihin. Sauvarinne kehittää vetotreenin tavoin kuntoa ja hapenottokykyä, mutta tässä treenissä on koko keho tehokkaammin töissä, erityisesti pohkeet, pakarat ja kädet.

Välineet

Sauvarinnetreenissä tai tunkkaamisessa sauvat saavat olla lyhyemmät kuin hiihtosauvat. Yksinkertainen laskukaava on joko noin 50 senttimetriä omasta pituudesta pois tai 0,68 x oma pituus. Sauvojen ollessa käsissä, kädet saavat jäädä noin 90 asteen kulmaan.

Polkujuoksu- tai suunnistuskengät ovat parhaat tähän tarkoitukseen. Polkujuoksukenkien pohjan kuvionti on suunniteltu siten, että kenkä pitää liukkaalla alustalla. Tavallisilla lenkkareilla kaatuu herkemmin ja loukkaa itsensä.

Treenin jälkeen pulahdus Nuuksion Pitkäjärveen

Kaksi tuntia hujahti luontoa ihastellen, jutellen elämästä ja nauraen hölmöille jutuille. Heidi on ihanaa seuraa, koska hän osaa ottaa ilon irti pienistä asioista, ihastella ympäröivää maailmaa ja nauttia elämästä. Senpä vuoksi kruunasimme ihanan aurinkoisen aamun pulahtamalla vielä Nuuksion Pitkäjärveen.

Heidi hengitteli vedessä minuuttikaupalla ilmekään värähtämättä, kun minä taas vedin korkeintaan kaksi kertaa henkeä ja ponkaisin ylös vedestä. Olo pulahduksen jälkeen oli euforinen. Tuntui ihanalta, että olimme saaneet nauttia aamusta kaikessa rauhassa muun perheen vielä nukkuessa. Tiesin, että kotiin päästyäni muu perhe vasta availee silmiään uuteen päivään.

Kiitos ihanasta aamusta, Heidi! ❤️

Kuvat: Heidi Tainio

Posted on

Treenimarttyrointia

Juoksin tänä maanantaina ensimmäisen lenkin sitten maaliskuun lopun. Väliin toki mahtuu yksi Bodom Night, yksi juoksukoululaisille vedetty vetotreeni ja Jukolan viesti. Siinä on kaikki juoksut viimeisen kolmen kuukauden aikana. Jalkani ärtyi pahemman kerran huhtikuun alussa. Jalka oli tuntunut kireältä ja omituiselta jo pidempään, mutta sillä oli pystynyt hyvin tekemään monenlaista treeniä. Huhtikuun alun jälkeen olen antanut jalalle lepoa, sitä on hierottu, on vahvistettu takareisiä ja olen koittanut tehdä kaikkea korvaavaa treeniä, joka ei estäisi jalan paranemista.

Maanantaina päätin vihdoinkin kokeilla miten jalka kestää ihan kevyttä juoksua. Juoksu tuntui ihanalta! Oli harmaa, mutta yllättävänkin lämmin kesäaamu. Juoksin Heidin kanssa rennonletkeän kympin. Oli ihana vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja juosta yhdessä. Näitä lenkkejä on ollut ikävä! Kotiin päästyä ja lihasten jäähdyttyä jalkaa täytyi ontua ja takareittä/pakaraa kiristää edelleenkin oikein huolella. Harmittaa ihan vietävästi! Tänä kesänä piti juosta oikein sielun kyllyydestä ja nauttia kesästä parhaalla mahdollisella tavalla, eli juoksemalla pitkiä ja hitaita lenkkejä hyvässä seurassa tai yksin omien ajatuksien kanssa.

Juoksu on ollut mulle aina treeneissä se punainen lanka. Muut treenit ovat sellaista juoksua tukevaa ja lihastasapainoa ylläpitävää. Nyt kun se pohja on poissa, niin mua ei kiinnosta treenaaminen yhtään. Tarvitsen aina jonkinlaisen mielekkään tavoitteen treenaamiseen, että mua kiinnostaa lähteä treenaamaan.

Arkeni on aina aktiivista. Liikun joka päivä jonkin verran (työmatkat) ja sellaisena viikkona, jolloin ajattelen treenanneeni vähän, olen aina treenannut edes kolme tuntia. Ontto olo johtuu tavoitteen puutteesta. Toisaalta jonkin aikaa on ihanaa tehdä mitä milloinkin huvittaa, mutta pidemmän päälle siinä ei ole mieltä. Itse ainakin huomaan tuolloin, että ihan kuin joku olisi käynyt asentamassa sohvaan magneetin.

Minun varmaan täytyy nyt hetkeksi luopua juoksuhaaveista ja keskittyä treenaamaan Saariselkä MTB:tä varten. Nauttia tiistaiaamujen uintitreeneistä ja ottaa salitreeneistä kaikki irti. Laskekaa jo siitä – melko monta asiaa, joita voi täysipainoisesti tehdä.

*Kuvissa näkyvät Merrell-juoksukengät on saatu blogin kautta. Ne on mielettömän kevyet ja rullaavat polkujuoksukengät, joiden pohja pitää hyvin liukkaallakin kalliolla.

Kuvat: Ucceli

Posted on

Haluaisin tehdä kesän aikana x 10

Kesä on vihdoinkin täällä ja loma on onneksi vielä edessä. Listaan nyt tyttäreni innoittamana asiat, joita haluan ehtiä kesän aikana tekemään. Tytär teki myös oman listansa. Listan sisältö jäi multa vielä hämärän peittoon, mutta siellä on varmasti paljon uintia, jäätelön syöntiä, Linnanmäkeä…

1.

Haluan päästä purjehtimaan. Olen tehnyt lähes joka kesä lasteni kanssa viikon pituisen purjehdusreissun ja haluaisin ehdottomasti, että tämä perinne jatkuu. Omat parhaat lapsuusmuistot ovat mereltä. Haluaisin myös ehtiä purjehtimaan ilman lapsia ja se haave voisi toteutua tekemällä etätöitä veneessä.

2.

Haluan juosta kivuttomia pitkiä lenkkejä kesäillassa yksin ja siskon kanssa. Heidin kanssa haluaisin päästä juoksemaan taas aamulenkkejä. Haluaisin myös juosta tänä vuonna yhden pitkän kisan, vaikkapa maratonin (kadulla tai poluilla). Tämän vuoden päätavoite piti olla maraton, mutta suhtaudun siihen nyt hiukan varauksella tämän jalan vaivan vuoksi. Seuraillaan kärsivällisesti tilannetta ja edetään sen mukaan.

3.

Haluaisin päästä mahdollisimman pian uimaan avoveteen. Märkäpuku on roikkunut tuolla kylpyhuoneessa jo muutaman viikon muistuttamassa tästä haaveesta. Menen viimeistään sitten kun loma alkaa ja kiireet hellittää. Suunnitelmissa on myös osallistua swimrun-kisaan. Rikoskumppani on vaan etsinnässä, nimittäin tuo kisa, johon ajattelin osallistua, on parikisa. Ehdotuksia?

4.

Haluan treenata mahdollisimman paljon ulkona ja niin, että myös lapset ovat mukana. Kesällä ei paljon salitreenit kiinnostele. Ulkona voi tehdä tosi monipuolista ja mielekästä treeniä.

5.

Haluan tehdä pitkiä maantiepyörälenkkejä ja lyhyempiä pyöräretkiä lasten kanssa. Pitkät maantielenkit on niin ihania lämpimänä kesäiltana. Hyviä muistoja on Marun kanssa tehdyistä pitkistä lenkeistä sekä Arin kanssa tehdyistä lenkeistä, jolloin mä vedän omilla rajoilla kun taas Arille nämä lenkit on palauttelevaa höntsää. 🙂 Lasten kanssa pyöräillään puolestaan maksimissaan 10 kilometriä uimarannalle syömään jätskiä ja takaisin. 🙂

6.

Haluan ehtiä pelaamaan pihapelejä lasten kanssa. Pihapelit on niin kivoja! Se on mukava tapa viettää aikaa yhdessä ja samalla tulee liikuttua. Fudista, korista, keinupalloa…

7.

Haluan päästä monta kertaa maastoon pyöräilemään, että pystyn suoriutumaan Saariselkä MTB:n kolmen päivän etappikisasta kunnialla. Tämä kisa on tarkoitus suorittaa Martina Aitolehden kanssa parikisana.

8.

Haluan päästä retkeilemään koko porukalla sekä Ramin kanssa kahdestaan. Juhannuksena olemme menossa ensimmäiselle yhteiselle telttaretkelle lasten kanssa. En malta odottaa! Syksyn Lapin reissua varten ollaan jo aloitettu varustelu. Ostettiin ihka oma uusi teltta, uudet puukot ja molemmille omat keittimet.

9.

Haluan myös jatkaa Jukolan jälkeen suunnistusharrastusta ja tätä haluaisin tehdä myös omien lasten kanssa. Suunnistuksesta on tullut tärkeä harrastus, jota aion ehdottomasti jatkaa.

10.

Haluan ehtiä käymään myös joka tiistaisissa Speedo Teamin treeneissä, jotka ovat kesän kunniaksi siirtyneet Allas Sea Poolille. Lapsetkin ovat pyytäneet päästä myös tänne mukaan. Hoituu. 🙂

 

Mitä sinä haluat ehtiä tekemään kesällä?

Posted on

Bodom Night

*Sain Bodom Nightin osallistumisoikeuden ilmaiseksi.

Eilen oli pitkä päivä. Ensin yritin stressipallona saada työviikon pakettiin niin, että voisin lähteä hyvillä mielin lomalle. En ihan onnistunut siinä. Minun piti myös saada saateltua kaksi tytärtäni viikonlopun kestävälle partioretkelle Nuuksioon. He yöpyvät kaksi yötä teltassa/laavussa, joten varusteltavaa riitti, koska öiksi oli luvattu miinusasteita. Olin jälleen yltiöoptimistina aikatauluttanut päiväni, tai oikeastaan koko viikkoni, aivan liian tiiviiksi, mutta onneksi sain pidettyä paketin jokseenkin kasassa.

Työpäivän päätyttyä saattelin rakkaani leireilleen ja sen jälkeen hoidin vielä pari työjuttua ja tartuin vielä imuriin, että olisi mukavampi palata reissusta puhtaaseen kotiin. Vasta imuroituani aloitin omien reissukamojen pakkaamisen. Sain onneksi kaikki valmiiksi niin, että sain vajaan tunnin mittaisen hetken, jolloin sain hetken vain istua ja olla.

Meinasi tulla myös hiukan jännitysmomenttia illan Bodom Nightia ajatellen. Meidän #evokegoesjukola-joukkueen kyydit harmillisesti peruuntuivat, mutta sain onneksi facebookissa rekrytoitua kaksi kyyditsijää minulle sekä Team Salamavaaralle sekä kaksi uutta juoksijaa peruuttaneiden tilalle. Hauskaa oli se, että pääsin pelipaikoille serkkuni kyydissä, jonka kanssa emme ole olleet juurikaan tekemisissä lapsuuden jälkeen.

Kuva: Miska Koivumäki

Pirttimäkeen päästyäni olin aivan älyttömän väsynyt eikä ollut yhtään kisafiilis. En väysmykseltäni osannut jännittää, enkä tiennyt muutenkaan mitä voin kisalta odottaa, koska oikean jalan vuoksi juoksut ovat olleet kuukauden tauolla. Olin ajatellut lähteväni reitille kävelemään. Olin saapunut mestoille reilua tuntia aiemmin, että saimme vaihdettua tuuraajajuoksijoiden nimet oikein. Vasta 20 minuuttia ennen starttia sain Larin ja Veeran mukaan jännittämään ja fiilistelemään tulevaa. Upea ilta pimeni kovaa vauhtia. Vasta kolme minuuttia ennen tööttiä tajusin, että tässä tosiaan ollaan lähdössä juoksemaan pimeään metsään. Lamput päälle ja purimme vielä jännitystärinät instagramin tarinoihin.

Lähdin heti töötistä pinkomaan kuin olisin muka juoksukunnossa. Nopeasti palauduin maan pinnalle, kun syke tikutti lähempänä 170 iskua minuutissa. Jalat tuntuivat hyvältä, juoksuaskel kimmoisalta ja pakarassa tuntui vain orastavaa tuntemusta, joten annoin mennä enkä katsonut enää sykemittarin lukemia. Juoksimme ensimmäiset kilometrit Veeran kanssa peräkanaa. Veera sieltä kyseli miten pakarani jaksaa. Sanoin, että siinä se kiinni pysyy ja totesin, että en nyt anna sen häiritä. Tämän juoksun jälkeen taas tietää mihin suuntaan jalan tilanne on menossa.

Vedin kuntooni nähden alun vähän turhan kovaa ja kaaduttuani kerran juurakossa polvilleni päätin hidastaa hiukan tahtia. Tässä vaiheessa Veeran selkä häipyi näköpiiristä. Kohta kuulin takaani serkun äänen “katohan, sain Hovisen kiinni”. Juoksimme loppumatkan samaa tahtia.

Juoksusta jäi tosi hyvä fiilis! Pääsin maaliin ajassa 1:09, ennustin ennen juoksua, että mulla menisi hiukan kauemmin.

Tapahtuma oli jälleen todella hyvin järjestelty ja tässäkin tapahtumassa oli polkujuoksutapahtumille tyypillisesti hyvä tunnelma. Kaikki järjestelyt sujuivat aivan nappiin. Ei tarvinnut jonotella mihinkään, ei edes vessaan. Reitti oli paikoitellen tosi tekninen. Oli pitkältä tuntuvia suopätkiä, haastavaa kivikkoa ja juurakkoa. Maisemat olivat pimeydestä huolimatta upeat, taisimme kiertää kolme lampea. Pimeys toi juoksuun jännitystä ja alkuun meni hetki, ennen kuin silmä tottui otsavaloon ja maastoon. Edellisestä polkujuoksusta onkin aikaa, suunnistaessa vauhdit ovat olleet varsin maltillisia eikä sitä lönköttelyä oikein juoksuksi voi sanoa.

Selviydyin kotiin kahdentoista aikoihin, kävin suihkussa ja painoin pään vajaaksi kolmeksi tunniksi tyynyyn. Nyt istun lentokentällä kirjoittamassa tätä postausta (kipeän pakarani päällä). Kohta lämpimään. Tuun kirjoittelemaan kuulumisia reissusta, sillä en ehtinytkään ajastaa postauksia valmiiksi. Ei tarvitse taas hetkeen juosta, ei jalka ole vielä siinä kunnossa. Ei auta kuin malttaa.

Nyt kone kiinni ja lennolle. Hyvää viikonloppua!

Posted on

Suunnistusta täydenkuun aikaan

Muutama viikko takaperin #evokegoesjukola-joukkueemme ajeli Lohjan Kisakallioon pimeän suunnistustreenejä varten. Suunnistus ei suju ainakaan minulta vielä kovin hyvin, mutta miten se sitten sujuu yöllä, säkkipimeässä metsässä? Pimeän suunnistus on ihan toinen laji. Pimeällä reitti valitaan eri tavoin kuin valoisalla, koska pimeällä ympäristöä on yllättäen huomattavan paljon hankalampi havainnoida.

Treeni-illaksi sattui upea talvinen sää. Tähtikirkkaalla taivalla möllötti täysikuu ja kaikilla oli hyvä fiilis. Pimeässä metsässä meitä jeesasi superhyvä otsavalo Petzl Nao+, jota olen saanut olla testailemassa jo ennen tuotteen markkinoille tuloa. Tämä lamppu on ollut ihan huippu. Jos tekniset ominaisuudet kiinnostaa, tsekatkaa Team Salamavaaran video aiheesta. Videolta näkee myös meidän yösuunnistusmeininkejä.

Suunnistus sujui yllättävänkin vaivattomasti pimeydestä huolimatta. Reittivalinta tosiaan tehtiin eri tavoin kuin valoisalla, valittiin reitti hiukan varovaisemmin. Valitsimme mieluummin isommat polut ja kiersimme hiukan pidempää reittiä kuin olisimme valinneet reitin, jonka maastonmuotoja ei näe kunnolla.

Ensi keskiviikkona treenataan taas porukalla. Ihan huippua! Yhteistreenejä odottaa aina aivan innolla. Meidän joukkueessa on niin mahtavat tyypit. Haha, onpa kumma kun olen itse saanut valita joukkueen! 😉

Projekti on Evoke Natural Goodsin kustantama. Projektin varusteet tarjoaa Suunto, Salomon ja Petzl.

Ps. Joukkueemme osallistuu lamppuinemme Bodom Night by Petzl -polkujuoksukilpailuun. Kilpailu starttaa auringonlaskun jälkeen klo 22. Kisassa juostaan 10 kilometrin matka heijastimin merkityllä reitillä. Kisaan on vielä vapaita paikkoja, joten ilmoittaudu säkin?

Kuvat: Jesse Väänänen

 

Posted on

Valoa pimeydessä

Harmaus, sumutepullosade ja koko vuorokauden kestävä pimeys väsyttää. Kaamostaistelu siis jatkuu. Nyt täytyy ihan oikeasti jo taistella. Tällä(kin) viikolla olen taistellut väsymystä vastaan treenaamalla.

Muutama viikko sitten olin Partioaitan järjestämällä naisten polkujuoksulenkillä pimeässä metsässä. Oli ihan huikeeta!

Tällä viikolla kävin äitini kanssa iltalenkillä. Otsalamppuni ansiosta uskalsimme juosta lempireittiämme valaisematonta polkua merenrantaa pitkin.

Työmatkajuoksua pitkin pimeitä polkuja.

Näin hyvin lamppu valaisee pimeää polkua. Ei pelota enää.

Tänä vuodenaikana pyöräily piristää ja tekee hyvää saada edes etäisesti luonnonvaloa. Suosin siis työmatkapyöräilyä. Toissapäiväinen juoksulenkki äidin kanssa pitkin Espoon rantoja otsalampun kajastuksessa oli kuin terapiaa ja antoi energiaa loppupäivään. Äiti on ihan huikea! Ollapa itse vastaava teräsmimmi 60-vuotiaana. Äiti jaksaa aina iloita pienistä ja fiilistellä elämän hyviä puolia.

Pakko sanoa vielä muutama sana tuosta lainassa olevasta Petzl Nao 2 -otsavalaisimesta, sillä sen ansiosta iltalenkeistä on tullut paljon mukavampia. En ole koskaan juossut otsalampun kanssa, vaan olen talvisin ja pimeän aikaan suosiolla jättänyt ne pimeimmät (ja pelottavimmat) merenrantareitit väliin. Nyt kun sain tuon otsalampun testiin, olen iloisesti oikein etsinyt niitä pimeimpiä reittejä ja juossut niitä aivan onnesta mykkyrällä. Otsalamppu valaisee niin hyvin, että hakeudun nykyään mieluummin pimeään, jossa saa olla rauhassa, sen sijaan että juoksisin autotien reunaa. On aika silmiä avaavaa nähdä otsalampun avulla myös heijastimien merkitys. Suurimmalla osalla on onneksi heijastinasiat kunnossa. Eilen oli esimerkiksi aika veikeän näköistä, kun pimeällä polulla tuli vastaan kokonainen joukkue, joilla kaikilla oli heijastinliivit päällä. Aina mahtuu porukkaan myös niitä kokonaan mustia henkilöitä ilman heijastimia ja valoja. Vaikka valaisin on hyvä ja sen avulla näkee kauas, on ne mustat tyypit yhä vaan vaikea huomata. Laittakaa pliis heijastimet, ihan jo itsenne takia. Ja olkaa näillä pimeillä säillä supervarovaisia!

Pari faktaa Petzl Nao 2 -otsavalaisimesta. Lamppu reagoi vastaantuleviin ihmisiin himmentämällä valoa ja supistamalla valokeilaa. Lamppu ladataan USB:n avulla. Lisää faktaa lampusta löytyy täältä. Tämä soveltuu joululahjaksi esimerkiksi työmatkapyöräilijälle, suunnistajalle, polkujuoksijalle tai talvijuoksuharrastajalle. Hinta on hiukan suolainen (hinnat alkaen 138 euroa), mutta uskoisin tästä olevan iloa pitkään. Lampulla on takuuta kolme vuotta, akulla vuosi (akkuja myydään myös lisäosina). Äitini esimerkiksi mietti, että lampusta voisi olla hyötyä loppukesän purjehduksillakin, että näkee merimerkkien heijastimet. 🙂 Vaelluksille tämä lamppu lähtee ehdottomasti mukaan, mikäli saan pitää lampun itselläni.

Posted on

Bodom Trail lähestyy

Kauden ensimmäinen juoksukisa lähestyy ja mua vähän jänskättää. Torstaina on siis Bodom Trail. Olen tapahtumassa mukana monenlaisissa rooleissa ja saa nähdä miten itse juoksu menee. Menen tapahtumapaikalle jo kolme tuntia ennen starttia pystyttämään Evoken ja Suunnon esittelypisteitä. Kymmeneltä alkaa puolimaratonin lähdöt. Ampaisen töötistä matkaan Heidin ja siskoni kanssa. 🙂 Toivottavasti sää on yhtä upea kuin tänään.

En ole asettanut juoksun suhteen mitään ihmeellisiä tavoitteita, mutta eipä näillä lähtökohdilla oikein voikaan. Tänään kävin vähän herkistelemässä ja tuntui kyllä tosi hyvältä. Hölkkäsin vähän ja otin pari semikovaa vetoa ja venyttelin oikein urakalla. Olisi tehnyt mieli juosta lisää vetoja ja hölkätä pidempään, mutta ei, hyvä jättää tällainen fiilis, että ei malta odotaa pääsevänsä oikeasti juoksemaan.

En ole valmistautunut tähän juoksukisaan ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta on tässä tullut kuitenkin treenattua ihan oikeasti ajatuksella. On kevennetty punttia, juostu lenkkiä, tehty aerobista, tehty vähän koordinaatiota, liikkuvuutta, venyteltu, vahvistettu keskivartaloa ja loikittu.

Seuraavana viikonloppuna olisi vielä HCR, jos innostun kokeilemaan millä tasolla kunto oikeasti on vähän paremmalla valmistautumisella.

Posted on

Rantareittien lenkki räntäsateessa

Lauantaille oli ohjelmassa pitkä lenkki. Alunperin oli aikomus juosta Heidin kanssa aamulla kimpassa, mutta Heidi on mahdoton aamuvirkku, etten saanut itseäni hänen rytmiin sopivaan aikaan liikkeelle (olisi pitänyt lähteä ehkä seiskalta?) :D, joten venytin lähtöäni iltapäivään.

Rakastan viikonloppuja ja kiireettömyyttä. Mikä olisi parempaa kuin kölliä sängyssä niin pitkään, että nälkä pakottaa aamupalalle? Pitkästä aikaa mulla oli viikonloppu, jolloin kalenterissa ei ollut koko viikonlopulle mitään pakollista. Olin aikonut käydä Str/ken avajaisissa, mutta lenkin jälkeen olin niin simahtanut, etten sitten jaksanutkaan.

https://www.instagram.com/p/BEgbzgsycGZ/?taken-by=strike_hel

Nousin lauantaina sängystä vasta lähempänä yhtätoista. Söin tukevan aamupalan (juoksijan aamupalasta tulossa juttua myöhemmin) ja join rauhassa puoli pannullista kahvia, vettä ja kookosveettä. Olen ihan rakastunut kookosveteen, se nesteyttää ihanasti ja maistuu kesältä.

Vasta parin tunnin päästä heräämisestä rupesin etsimään lenkkivaatteita. Olin aamuisen auringonpaisteen jäljiltä siinä luulossa, että olen lähdössä aurinkoiselle lenkille. Ulos astuessani yllättikin märät rätit, joita tuli taivaalta tiuhaan tahtiin.

Hetken teki mieli kääntyä takaisin kotiin ja käpertyä vilttiin, mutta ei kai nyt sentään, koska olin jo päässyt ulos asti. Lähdin lönköttelemään tasaista vauhtia ja lenkki sen kun vain parani kilometrien kertyessä mittariin. Ensin ajattelin, että juoksen neljätoista kilometriä, mutta kun askel oli kevyt ja kimmoisa, niin päätin juosta hiukan pidemmän lenkin. Juoksin kaiken kaikkiaan tasan puolimaratonin pituisen lenkin. Ihan vasta viimeisillä parilla kilometrillä jalkapohjat kertoivat, että eivät vielä kestä noin pitkään iskutusta, muuten lenkki sujui yllättävän kepeästi.

Koko reilut kaksi tuntia taivaalta puski joko räntää tai vettä vuoronperään. Kotiin päästyä olin aivan läpimäräkä ja meninkin heti suoraan saunaan lämmittelemään. Lenkki veti minusta mehut ihan kokonaan, en jaksanut tehdä loppupäivänä oikein mitään.

Olipa ihana juosta taas pitkästä aikaa ja olipa myös ihana juosta vaihteeksi yksin. Spotifyn juoksulistalta tuli lenkin aikana biisi, jota kuuntelin kymmenen vuotta sitten treenatessani elämäni ensimmäiselle puolimaratonille. 🙂 Se biisi oli tämä. Kymmenen vuotta sitten. Aika lentää.

https://youtu.be/qGKrc3A6HHM

Posted on

Ulkotreenikausi on alkanut!

Vihdoinkin ulkotreenikausi on täällä! Tuntui ihanalta palata taas yleisurheilukentälle treenaamaan. Kyllä ulkotreenit aina sisätreenit voittaa. Salilla tulee käytyä kesälläkin, mutta ainakin kaksi treeniä viikossa tulee tehtyä ulkona, jos työmatkaliikkumisia ei lasketa.

Tämän päivän treeni alkoi pyöräilemällä työpaikalta kentälle. Sen jälkeen venyttelin hieman ja tein vähän liikkuvuutta. Olen vihdoinkin ottanut tämän tavaksi, tosin mua aina muistutetaan ja patistellaan tähän. 😉 Jännästi kroppa pysyy vetreämpänä ja vammat vähäisempänä venyttelyn avulla.

Tämän päivän treeni sisälsi vetoja, erilaisia loikkia ja hyppyjä ja vähän vatsoja kuntopallon avulla. Treenin jälkeen otimme nämä kuvat ja eikä meinannut enää oikein loikat ja hypyt irrota. Viimeistään kotiin pyöräillessä tajusin, että jaloista on kaikki mehut pois. Tämän tyyliset treenit tekee varmasti tosi hyvää juoksulle erityisesti polkujuoksua ajatellen. Polkujuoksussa on hyötyä yhden jalan tehoista ja parantuneesta koordinaatiosta.

Mun heikkoudet näkyy tämän tyylisissä harjoituksissa erityisen selvästi, koska en ole lapsena tehnyt mitään ohjattua koordinaatiotreeniä tai mitään muutakaan kehonhallintaa vaativaa. Lapsena juoksin, pyöräilin, hiihdin ja uin, mutta tein tuota kaikkea ilman minkäänlaista ohjausta. Huomaan turhautuvani sellaisissa harjoituksissa, joissa olen huono. Toisaalta mun tekee mieli yrittää enemmän. Tehdessä tajuan puutteeni ja koitan parantaa kerta kerralta.

Tämän treenin, kuten kaikki muutkin viime ajan treenit paitsi juoksutreenit, on suunnitellut rakas mieheni. Itse suunnittelen edelleen juoksutreenini, muut treenit on Ramin käsialaa.

Ensin juoksin 6 x 100 metrin vetoa rennon kovaa.

6 x 20 metriä askelkyykkykävelyä kävelypalautuksilla.

Pohjehyppyjä 6 x 20 metriä kävelypalautuksilla. Tämä liike on mulle erityisen vaikea, kuten kuvasta ehkä näette. Liike pitäisi tehdä suorin vartaloin pohkeilla ponnistaen ylös ja eteen. Tässä kuvassa olen vielä omaan tasooni nähden hyvässä asennossa. En osaa ottaa voimaa pohkeista ja ohjata sitä voimakkaasti ylös, vaan mun liikehdintä näyttää aika erikoiselta nykimiseltä.

6 x 20 metriä yhden jalan hyppyjä niin korkealle kuin mahdollista ja tavoitteena saada hyppäävän jalan kantapää osumaan pakaraan. (Ei toivoa.) Toinen jalka on siis koko ajan koukussa eikä osu maahan kertaakaan. Kävelypalautukset.

6 x 20 metriä hyppyjä tasajalkaa kävelypalautuksilla. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta sykkeet hakkaa aivan tapissa.

6 x 20 metriä loikkaa vuorojaloin, jälleen kävelypalautuksilla.

Ennen tätä liikettä heitin 20 x 2 kilon palloa sivulta eteen niin kovaa kuin mahdollista.

Viimeisenä liikkeenä pallon heitto jalkojen välistä ylös räjähtävästi niin korkealle kuin mahdollista. 20 kertaa.

Oon katsonut vastaavia treenejä usein sivusta ja ajatellut, että näyttääpä kivalta ja helpoltakin. Sitä se ei ole. Kokeilepa ja tule kertomaan miten meni? 🙂

Ps. Suhtauduin noihin Under Armourin Gemini 2 kenkiin hieman varauksellisesti, mutta ne tuntuvat hyviltä vaikkapa näissä treeneissä. Pitkää lenkkiä en ole vielä uskaltanut juosta näillä, koska en ottaa pienintäkään riskiä saada penikkatautia.

Posted on

Kuulumisia ja arvonnan voitto

Arvontalaulu raikasi jälleen ja tällä kertaa onni suosi kaimaani. Onnea Elina! 🙂 Lähetin voittajalle hetki sitten viestiä, tsekkaa meilisi.

Parin viikon päästä juostaan metsässä! Kuinka ihanaa!

Olin viime viikolla jotenkin aivan älyttömän väsynyt enkä jaksanut päivittää blogia. Olen sen sijaan aktivoitunut jälleen snapchatissa (@elinamie), jonne päivitän pieniä paloja arjestani.

Viime maanantai alkoi leppoisasti. Heräsin aamulla lokkien kirkunaan ja ihanaan auringonpaisteeseen. Tein töitä kotona pyjamahousuissa lounaaseen asti. Lähdin lounaalle tuohon vähän matkan päähän moikkaamaan vanhaa kaveria. Oli hyvä juttutuokio ja herkullinen sushilounas. Kotiin kävellessä sain kuopukselta viestin, että hän oksentaa. Ja hän tosiaan oksensi 12 tuntia yhtä soittoa. Ressukka. Nukuin yön hänen vieressään ja valvoin unta, eli en juurikaan saanut nukuttua.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön valvoin vanhimman lapsen unta, koska hän oli vuorostaan kipeä.

Keskiviikkona olinkin jo ihan zombie. Taisin tehdä pitkälti koko viikon töitä kotoa käsin, luojan kiitos se on mahdollista ja onneksi viikko oli palavereista vapaa. Lasten sairastelu ei estä työntekoa, vaikka vähän hidastaakin sitä. Kotona voi tehdä töitä pyjamassa eikä jättimäiset säkit silmien alla häiritse työkavereita.

Perjantaina olin ikionnellinen viikonlopusta ja melkein töistä vapaasta viikonlopusta. Lauantaina kävin Maunulan majalla Partioaitan tapahtumassa edustamassa Suuntoa. Itse en päässyt juoksemaan (koska tulehdus), mutta söin sillä aikaa tyttöjen kanssa pään kokoiset munkit. Jospa tällä viikolla pääsisin pitkästä aikaa taas juoksemaan.

Tämä viikko meneekin sitten toimistolla ja palavereissa. Lapsivapaina viikkoina voi tehdä vähän enemmän töitä. Ja treenata enemmän.

Tänään kävin tekemässä salitreenin ja huomenna olisi vuorossa loikkatreeni. Viime viikon loikkatreeni oli aivan kauhea, manguin ja valitin treenin alusta loppuun. Jännä nähdä miten huominen treeni menee. Siitä ehkä huomenna blogiinkin jotain.

Mukavaa viikkoa!

Ps. Mitä tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Ystäväni SariKoo teki mulle uuden bannerin. 🙂