to top

Valehtelenko minä somessa?

Blogeissa kiertää haaste, joissa esitetään väittämiä ja bloggaajat vastaavat niihin. Tässä minun vastaukseni. Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. Hah. En todellakaan. En ole tehnyt tätä koskaan. Teen lähtökohtaisesti vain sellaisia asioita, joista pidän. Olen kyllä saanut kutsuja upeisiin paikkoihin, joista olen mielellään somettanut tai tehnyt postauksia. Rakastan kaikkea kaunista, joten kivahan se on kuvata ympärillä olevaa kauneutta. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia. En. En sisusta enkä myöskään kuvaa kotiani blogiin tai someen. Joskus jos näytän mielestäni hyvältä, saattaa tulla mieleen, että voisi ottaa kuvan blogiin. En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä. Jokainen seuraajani tietää, että meikittömyys ei ole mulle mikään juttu. Kuvaan videoita jättimäisissä silmäpusseissa...

Continue reading

Elämäni kevät

Aina keväisin muistelen aiempia keväitä ja samalla tulee pohdiskeltua elämän varrella koettuja asioita vähän sieltä ja täältä. Yksi elämäni käänteentekevin kevät oli vuonna 2000. Olimme parhaan ystäväni kanssa päättäneet, että nyt on se hetki, kun otamme isomman askelen itsenäistymisessä ja muutamme Helsinkiin. Olin tuolloin korviani myöten rakastunut Vantaalta kotoisin olevaan poikaan, johon olin pari kuukautta aiemmin tutustunut. Olimme löytäneet Hesarin sunnuntailiitteestä meille sopivan asunnon Hakunilasta. Työpaikkahaastattelut oli sovittuna Carrolsiin. Muuttoa edeltävänä päivänä ajoin inssin ja sain ajokortiksi paperilapun todisteeksi ajoluvasta. Saimme muuttoauton isältäni lainaan. Auto oli 80-luvun kullanvärinen Mazda 323:sta. Muuttokuorman kuljettamiseen vuokrasimme Shelliltä ison kuomuperäkärryn, johon pakkasimme koko maallisen omaisuutemme. Muuttoavuksi pyysimme ammattipianistin, joka ei voinut kantaa raskaita juttuja, koska hän joutui varjelemaan käsiään. Hyvää seuraa hän sentään oli. :D [caption...

Continue reading

Hetkiä

Otan nykyään paljon vähemmän kuvia arkisista hetkistä kuin ennen. Takaraivossa aiemmin möykännyt ääni ei enää huuda, että jokainen kaunis ja kiva hetki pitäisi jakaa muiden kanssa. Myös se ääni, joka ennen sanoi, miten asiat pitäisi tehdä, että se on seuraajien mielestä kiinnostavaa, on vaiennut. Enää en jaksa miettiä mitä minulta odotetaan. Olen tästä tietyllä tapaa tyytyväinen, mutta tällaisina hetkinä, kun haluaisi kirjoittaa blogiin jotakin, mutta kameran rulla huutaa tyhjyyttään. Sieltä löytyy korkeintaan kaverille lähetettyjä ilme-selfieitä tai kuvakaappauksia asioista, joita täytyy muistaa. Ja lisäksi muutama hyvin arkinen ja ei niin esteettinen kuva jostakin random-hetkestä. Kirjoitin joskus siitä, kun seuraajia lähti kerrottuani avoimesti työuupumuksesta tai masennuksesta. Ennen vuodenvaihdetta oli pidempi jakso elämässä, kun aurinko ei tuntunut paistavan minun ylläni, enkä halunnut suodattaa niitä...

Continue reading

Me suomalaiset

Olen todella innostunut opinnoistani Haaga-Heliassa journalismin koulutusohjelmassa. Meillä on useita kiinnostavia kursseja. Ensimmäisessä jaksossa mulla on ollut muun muassa tv-työn kurssi, henkilökuvauksen kurssi, visuaalista viestintää, sisällöntuotantoa ja kurssi nimeltä monimuotoisuus ja journalismi. Minulla ei ollut tälle jälkimmäiselle kurssille mennessä mitään kummempia odotuksia. Ajattelin, että kurssi käsittelee journalismin eri muotoja, tapoja ja kanavia. Väärässä olin. Kurssilla saamme pohtia perinpohjaisesti omia arvojamme, kulttuuriamme ja ennakkoluulojamme eri asioihin ja eritoten vähemmistöjä kohtaan. On todella terveellistä purkaa omat olettamukset atomeiksi ja pohtia onko meitä suomalaisia yleisesti kuvaavat määritelmät lainkaan totta ja mistä ne oikeastaan kumpuaa. Journalismin koulutusohjelmasta meistä valmistuu toimittajia. Toimittajan ammatissa on hyvä tiedostaa omat arvot ja sen, että omat arvot vaikuttavat meihin ja ne tulevat läpi rivien välistä, ellet opettele tunnistamaan niitä. Meillä...

Continue reading

10 + 1 sekalaista ajatusta

Te tiedätte minkälainen mä olen. Pohdin jatkuvasti jotakin. Mun ajatukset kulkee hurjaa vauhtia ja päässä saattaa risteillä useampia asioita, ideoita ja huolia samanaikaisesti. Opintojen aloittamisen jälkeen olen saanut muilta opiskelijoilta ja luennoilta yllättäen valtavasti uutta ajateltavaa. Olen ollut kiireestä ja uuteen totuttelusta huolimatta tosi inspiroitunut ja innostunut. Tässä päällimmäiset ajatukseni, joita olen ajatellut tällä viikolla...

Continue reading

Lomaltapaluu

Olin viikon ihanasti lomalla. Rentouduin ja latasin akkuja enkä stressannut mistään. Kertaakaan lomani aikana vatsani ei ollut kipeä, ei tullut ahdistavaa möykkyä vatsanpohjaan eikä ylimääräisiä sydämentykytyksiä stressistä. Loma ja lomalta palaaminen on usein juuri niitä hetkiä, jolloin on hyvä tarkastella omaa arkea vähän eri silmin....

Continue reading

On/off-kytkin puuttuu

Singahdin keskeltä arkea ja kiirettä lomalle. Olin lauantaiaamun lennolla niin väsynyt, että nukuin pää taakse retkahtaneena, suu auki ja kuola poskelle valuen peräti kaksi tuntia. Emme päässeet lentokoneessa vierekkäisille paikoille, mutta emme jaksaneet asiasta nurista. Rami istui minua kahdeksan riviä taempana. Matka meni hyvin ja nopeasti. Olimme perillä Kreikassa Kosin saarella aamupäivällä ennen yhtätoista. Täällä on ihanan lämmin eikä yhtään liian kuuma. Perille päästyämme kävimme heti ensitöiksemme ruokakaupassa ostamassa ruokatarpeita ja Rami laittoi niistä meille ruokaa. Ruoan jälkeen kävelimme rantaan, josta löysimme meille sopivan rauhaisan paikan. Luin kirjaa, heittelimme kiviä yrittäen saada niitä osumaan toisen napaan, kävimme uimassa ja lötköttelimme. Mun arki on sellaista, että pääkoppa käy jatkuvasti ylikierroksilla. Yritän muistaa kaiken ja teen koko ajan jotakin. Yritän erilaisin menetelmin muistaa tehdä kaikki...

Continue reading

Tärkeät onnelliset hetket

Elämä ei ole koskaan sitä miltä se näyttää. Sosiaalisessa mediassa monesti hämärtyy se, mitä kaikkea kuvan takana tapahtuu. Sosiaalinen media ei ole koko elämä, se on vain pieni kiillotettu pala. Havahduin tänään asiaan erään kaikella rakkaudella (näin tulkitsin) lausutun kommentin vuoksi. Olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen. Saan kokea mahtavia asioita. Olla mukana mielettömissä projekteissa. Minulla on hyvä työpaikka. Saan tehdä työtä, josta pidän. Minulla on ihania ystäviä. Minulla on ihana perhe ja rakastava aviomies. Tällä hetkellä en keksi montaakaan asiaa, joista valittaa. Välillä kuitenkin tulee hetkiä ja päiviä, jolloin kaikki ärsyttää, vaikka oikeasti asiat on hyvin. Aina välillä pysähdyn miettimään, että onko missään mitään järkeä? Onko tämä sitä mitä haluan? Mikä asia ärsyttää ja mitä sille voisi tehdä? Usein ratkaisu löytyy, kun listaa plussat...

Continue reading

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen

*Kaupallinen yhteistyö Yvette Kuten viimeisimmissä postauksissa olen kirjoittanut, itseni löytäminen on ollut melkoisen työn takana. Minulle on ollut tärkeää löytää oma polkuni, jota minun on hyvä ja turvallista kulkea. Uskon kaiken tämän heijastuvan myös lapsiini. Lapseni, tyttäreni, ovat minulle tärkeintä mitä minulla on. Toivon hartaasti, että heidän naiseksi kasvamisensa olisi vähemmän kivuliasta kuin itselleni. Aion rohkaista lapsiani toteuttamaan itseään, kuuntelemaan sydäntään ja tavoittelemaan asioita, joita he itse kokevat tärkeiksi. Minulla on luonnollisesti lapsiani kohtaan tiettyjä toiveita ja odotuksia, mutta pyrin siitä huolimatta antamaan heille tilaa ja vapautta löytää omat tapansa elää ja olla. Haluan vaalia kotonamme sellaista ilmapiiriä, jossa jokainen voi ilmaista omat tunteensa ja mielipiteensä vailla tyrmäystä. Että saa ihmetellä, kyseenalaistaa ja kokeilla asioita turvallisissa rajoissa. Minä vanhempana asetan tietyt rajat, mutta samaan aikaan minun täytyy kunnioittaa...

Continue reading

Ajatuksia unelmoimisesta

Kävin eilen aamulla Johannes Hatsolo Hattusen kirjan julkistamistilaisuudessa. Johannes on tosi inspiroiva ihminen ja hän puhuu tärkeistä asioista minua puhuttelevalla tavalla. Päätin kirjoittaa tapahtuman kirvoittamista ajatuksistani postauksen, sillä minusta tuntuu, että instagram-postaukseni jäi pintaraapaisuksi, josta johtuen väärinymmärryksen riski on suuri. Tässä välissä kerkesin jo avautumaan aiheesta lisää instagram storiesin puolella. Olen joskus kertonut, että minulla on tapana yrittää ymmärtää ihmisten syitä toimilleen, vaikka ihminen toimisi typerästi. Pyrin myös itse tunnistamaan itsessäni syyt negatiivisille tuntemuksille. Negatiivisia tuntemuksia minussa on herättänyt somessa ja blogeissa jo jonkin aikaan vallalla oleva kannustaminen unelmien tavoitteluun. Unelmien tavoittelusta puhutaan yhtä monesta eri näkökulmasta kuin on ihmisiäkin, mutta silti jokin siinä on aina ärsyttänyt minua. Syy on minussa. Unelmia saa ja pitää olla. Tietenkin! Ihmiset unelmoivat oletettavasti siksi, että elämästä muotoutuisi vieläkin parempaa...

Continue reading