Älysähköhammasharja opetti minut pesemään hampaani oikein

*Mainos: Oral-B Genius X

Olen käyttänyt sähköhammasharjaa viimeiset 20 vuotta, mutta vasta älysähköhammasharjan myötä opin pesemään hampaani oikein. Kuulostaako hassulta tai uskomattomalta? Ehkä, mutta näin se vain meni.

Minulle suuhygieniasta huolehtiminen on tärkeä osa hyvinvointiani ja itsestä huolehtimista. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Ennen en ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys suuhygienialla on hyvinvointiin.

On aivan kamala tunne, jos tietää, että henki haisee. Jos minulla on tällainen tunne, tehostan hammasvälien lankaamista ja kiinnitän huomiota siihen, kuinka ajatuksella hampaitani oikein harjaan. Helposti kiireessä pesee hampaat vähän sinnepäin ja tuolloin pääasia on vain se, että suuhun tulee raikas maku. Jos tehostaminen ei riitä ja tunne vain jatkuu, varaan ajan suuhygienistille.

Moni suhtautuu suuhygieniaan vähän välinpitämättömästi, mutta ei kannattaisi. Tiesitkö, että huono suuhygienia on iso terveysriski ja voi aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia? Suussa pesivät tulehdukset voivat olla vaarallisia ja aiheuttaa pahimmillaan verenmyrkytyksen. (Lähde: Terveyskirjasto) Kuulostaa ehkä pelottelulta, mutta yllättävän monella on suussaan krooninen tulehdus. Ei ole normaalia, jos ikenet vuotavat jatkuvasti verta tai suussa on kipua tai muita epäilyttäviä tuntemuksia. Tällöin kannattaa varata aika hammaslääkärille.

Neljä minuuttia päivässä on lyhyt aika. Tämä aika riittää hyvään suuhygieniaan. Saman ajan käyttää helposti jonkun tyhjänpäiväisen videon katsomiseen. Suuhygienia ei vaadi kovin paljoa, mutta on todella tärkeä osa terveyttä ja hyvinvointia. Minä en koskaan mene nukkumaan pesemättä hampaitani ja puhdistamatta kasvoja, eikä päivä myöskään käynnisty ilman samaa rutiinia.

Miten älysähköhammasharja opetti pesemään hampaani?

Sähköhammasharja on kiva ja helppo kapistus, mutta sitäkin voi käyttää väärin. Monesti näkee, miten joku pesee hampaitaan sähköhammasharjalla kuin pesisi manuaalisella harjalla, eli heiluttaa harjaa suussaan vimmatusti edestakaisin. Tai pitää hammasharjaa suussaan vähän sinnepäin ja juttelee samalla mukavia. Sähköhammasharjassa harjakset pyörivät ja hoitavat harjauksen, jolloin harjalla ei tarvitse harjata, vaan hammasharjaa kuljetetaan suussa hampaalta toiselle.

Kuten kerroin, Oral-B Genius X -sähköhammasharja opetti pesemään hampaani oikein. Oral-B Genius X on Oral-B:n ensimmäinen tekoälyä hyödyntävä sähköhammasharja. Tekoälyn avulla hammasharja on oppinut tunnistamaan tuhansia pesutapoja, joiden avulla hammasharja oppii tuntemaan myös minun harjaustapani ja antaa minulle vinkkejä, kuinka voisin pestä hampaani vieläkin paremmin. Oral-B:llä on sovellus, joka yhdistetään bluetoothin avulla hammasharjaan. Sovellus antaa tiedon, kuinka hampaidenpesu sujui ja kertoo jäikö joku kohta suussa pesemättä.

Kun otin Oral-B Genius X -hammasharjan käyttööni, pesin muutaman kerran hampaani sovelluksen avulla, jotta opin näkemään pesenkö hampaat riittävän hyvin. Sovellus näyttää ruudulla hampaat, jotka muuttuvat valkoiseksi sen merkiksi, että kyseinen kohta on pesty riittävän hyvin. Olin ajatellut, että osaan pestä hampaat riittävän hyvin ja joka puolelta, mutta aika nopeasti opin ne kohdat, joita en pessyt tarpeeksi hyvin.

Sovelluksen avulla voi myös määritellä värähtääkö hammasharja osioiden vaihtumisen merkiksi neljä vai kuusi kertaa. Tämä ominaisuus on mun mielestä yksi parhaimmista. Harva osaa arvioida, milloin puoli minuuttia on tullut täyteen. Hammasharjassa on myös pesun aikana valo, jonka värin voi valita useista eri vaihtoehdoista.

Meidän perheessä hammasharjaa käyttää koko perhe. Sovelluksen avulla voin valvoa myös sitä, miten lapset pesevät hampaitaan. Eräänä aamuna minua huvitti, kun kännykkääni tuli ilmoitus, että peset hampaita liian kovaa. Kuulin kauempaa hammasharjan surinaa. Joku lapsista oli vessassa pesemässä hampaitaan. Sovelluksen avulla on hyvä opettaa myös lapsia pesemään hampaitaan paremmin. Monesti vanhemman paasaaminen menee ihan ohi ja vain ärsyttää, mutta sovellus on paljon kivempi ja neutraalimpi opettaja.

Sovellus antaa palautteen, kuinka hampaiden harjaus sujui.
Sitten kun kaikki hampaat ovat valkoisia harjaus on tehty hyvin.

Saan antaa teille lukijoille aikamoisen tarjouksen: Saatte 35 euron alennuksen Gigantin verkkokauppaan, kun ostatte Oral-B Genius X -hammasharjan. Alennuskoodi on: GENIUSX (huomaa isot kirjaimet) ja koodi on voimassa 30.10.2019 asti. Pääset ostoksille tästä.

Pakkauksen mukana tulee älysähköhammasharja, kaksi harjaspäätä, lataustelakka kotiin, hammasharjojen säilytyskotelo (yllä kuvassa) ja tyylikäs lataava matkakotelo (kuvissa näkyvä musta kotelo), jossa on myös USB-latausmahdollisuus jollekin toiselle laitteelle. Tämä sähköhammasharja on jokaisen euron arvoinen hankinta ja hyvä lahjavinkki vaikkapa isänpäiväksi. Hammasharja on kaiken hyvän lisäksi myös tyylikkään näköinen.

 

Ps. Suosittelen myös tuota Oral-B Gun Enamel & Repair -hammastahnaa. Siitä jää pitkäksi aikaa suuhun raikas maku ja ihan kuin siitä jäisi hampaisiin suoja likaa vastaan.

Mitä Kasvoklinikalla tehdään?

*Mainos: Skin Room / Method Putkisto 3D Luonnollinen Kasvoklinikka
(ei maksettu mainos)

Olen innokas testaamaan kaikkea uutta. Pitkäaikainen kosmetologini Minttu kutsui minut tutustumaan Skin Room -kauneushoitolansa uutta Method Putkisto 3D Luonnollinen Kasvoklinikka -palvelua. Halusin tietysti kokeilla tätä. En ottanut etukäteen selvää, minkälaisesta jutusta on kyse, vaan menin kokeilemaan uutta palvelua avoimin mielin.

Menin ensimmäiselle Method Putkisto Kasvoklinikka -käynnille päänsärkyisenä. Olin miettinyt, että peruisin käynnin ikävän yltyvän pääkivun vuoksi. Olen kärsinyt vastaavista päänsäryistä teini-iästä lähtien. En perunut käyntiä, vaan päätin hypätä lähijunan kyytiin ja suunnata Keravalle.

Mitä Method Putkisto 3D Kasvoklinikalla tehdään?

Method Putkisto Kasvoklinikka ei ole sellaista, että maataan hoitopöydällä selinmakuulla, rentoudutaan ja toinen hoitaa sinut kuntoon, vaan tässä istuimme Mintun kanssa vastatusten ja minä “hoidin” itse itseäni Mintun ohjeiden mukaan.

Aloitimme siitä, että opettelin kannattelemaan päätäni oikein. Someniska tekee ryhdille tuhoja ja pää roikkuu painavana liian edessä. Ei ole ihmekään, jos kärsii päänsäryistä ja niska-hartia-oireista. Opettelin tunnistamaan sen, miltä kehossa tuntuu pään virheasento ja kasvojen lihasten kireystilat.

Teimme tunnilla kasvoille muutamia erilaisia harjoituksia. Painelin kasvoja ja kääntelin päätä Mintun neuvojen mukaan. Aloitimme ensin kasvojen toiselta puolelta, jonka jälkeen katsoin peiliin ja nauroin hämmästyneenä. Hoidettu puoli kasvoista oli ilmeeltään aivan toisenlainen – ilme oli kirkkaampi ja kasvot olivat hoidetulta puolelta kohonneet. Method Putkisto Kasvoklinikan esitteissä lukee, että hoitojen avulla saa “luonnollisen kasvojenkohotuksen”. Jos olisin lukenut esitteen etukäteen, olisin varmasti nauranut ja saattanut jättää menemättä.

Method Putkisto Kasvoklinikalla kasvojen lihaksiin saadaan eloa erilaisin harjoituksin ja paineluin. Samalla ajatellaan kehoa kolmiulotteisesti. Kuinka usein treenaat kasvojen lihaksia? Kehon muita lihaksia treenataan tietoisesti viikottain, mutta minä treenasin ensimmäistä kertaa elämässäni kasvojen lihaksia vasta viime syksynä ensimmäisellä Method Putkisto Kasvoklinikka -käynnillä.

Mitä opin?

Olen käynyt viime syksyn jälkeen muutaman kerran Mintun luona Method Putkisto Kasvoklinikalla ja joka kerta olen oppinut jotakin uutta. Olemme tehneet liikkeitä myös jumppamatolla, jonka avulla tietoisuus kehostani on lisääntynyt. Olen tehnyt paljon töitä kroppani kanssa ja olen aika tietoinen siitä, mitä kehossani milloinkin tapahtuu, mutta koskaan ennen en ole ajatellut itseäni sisältä kolmiulotteisesti.

Heittäydyn helposti uusien asioiden äärelle ihan täysillä, enkä tässäkään yhtään pyristellyt vastaan. Minulle nämä hoidot ovat olleet jollakin tavalla myös terapeuttisia. Ehkä tämän vaikutelman tekee se, kun tunnin ajan keskittyy niin kovasti oman kehon tuntemuksiin ja kehon antamiin signaaleihin ja on koko hoidon ajan omassa kuplassa. Samalla tulee kuulosteltua itseään hiukan syvemmältäkin.

Opin Method Putkisto Kasvoklinikalla hyvät taidot hallita kasvojani paremmin ja sain pienet niksit, joiden avulla saan arjessa nopeasti rentoutettua kasvojen lihakset. Ensimmäisellä käyntikerralla aivan pienillä jutuilla pääkipu lähti kokonaan pois. Olin aivan hämmästynyt, kun olin tottunut siihen, että vastaavat päänsäryt saa pois, joko kovilla kipulääkkeillä tai perusteellisella hieronnalla. Kasvoklinikalla tekemämme liikkeet olivat hienovaraisia ja pieniä.

Kuten kaikissa kehon kiputiloissa, ongelmat ovat aina monitahoisia ja ne lähtevät ketjureaktiona. Ongelman perimmäinen syy on välillä vaikea löytää, siksi olisi hyvä kuulostella vartaloa laajempana kokonaisuutena.

Method Putkisto Kasvoklinikka auttoi purentaongelmiin

Vähitellen opin pois jatkuvasta purentalihasten kiristelystä. Huomasin, että olin jatkuvasti purrut hampaitani yhteen enkä ollut aiemmin tiedostanut tätä. Opin tunnistamaan ne hetket, jolloin purin hampaita yhteen ja opettelin tietoisesti rentouttamaan suun ja pitämään hampaat erossa toisistaan. Suun luonnollisessa asennossa hampaat eivät saisi koskettaa toisiinsa.

Sain viime vuoden lopulla avukseni myös yöllä käytettävän purentakiskon. Joku someseuraajistani sanoi tuolloin, että purentakisko ei ole oikotie onneen, vaan pitäisi tunnistaa syy narskuttelun ja puremisen taustalla. Tuo kommentti ärsytti mua hiukan, koska olin iloinnut vähentyneistä päänsäryistä ja kuvittelin, että homma on nyt purentakiskolla ratkaistu. Huomasin tuolloin, että purentakiskosta huolimatta aamuisin purentalihakset olivat kipeät.

Jatkoin purentalihaksien rentoutusharjoituksia ja niiden hetkien tiedostamista, jolloin purin hampaita yhteen. Turvauduin öisin kuitenkin purentakiskoon, enkä uskaltanut nukkua yhtään yötä ilman sitä, kunnes jonakin yönä unohdin laittaa kiskon suuhuni. Heräsin aamulla ilman päänsärkyä eikä purentalihakset olleet kipeät.

Ajattelin uskaltaa kokeilla nukkua muutaman yön ilman kiskoa ja katsoa mitä tapahtuu. Tuosta on nyt mennyt pari kuukautta eikä päänsäryt ole palanneet. Päänsärkyjen poistumiseen on varmasti auttanut myös se, että sain uudet silmälasit oikeilla vahvuuksilla, joita käytän nyt koko ajan. Mutta olen myös oppinut pitämään kasvojeni lihakset rentoina ja pään sille kuuluvalla paikalla, eli ryhdikkäänä rangan jatkeena.

Kaiken tämän yhteisvaikutuksesta jatkuvat joka viikkoiset päänsäryt ovat pysyneet poissa. Tämä kohentaa huomattavasti mun elämänlaatua.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Method Putkisto 3D Luonnollinen Kasvoklinikkaa, mikäli sulla on kireystiloja ylävartalossa. Mulle tämä hoito toimii myös stressin lievittäjänä. Mikäli Kerava ei ole sulle mahdottoman matkan päässä, niin Skin Roomissa käyminen on kaiken vaivan arvoista. Sieltä saa toki myös erilaisia kasvohoitoja.

Verikoe kertoo elintavoistasi

*Mainos: SYNLAB

Laboratoriotutkimukset liitetään usein johonkin ikävään tai pelottavaan. Verinäytteitä otetaan silloin, kun on syytä epäillä jotakin sairautta tai selvitellään jonkin oireen syytä. Oletko koskaan miettinyt, että laboratoriotutkimuksen voisi tehdä terveenä ja elinvoimaisena? Terveenä otettujen veriarvojen avulla saa kattavasti tietoa terveydentilasta ja niiden avulla voi optimoida ruokavaliota ja treenaamista vieläkin paremmin.

Kävin heinäkuun lopulla eräänä aamuna SYNLABin Helsingin toimipisteessä antamassa verinäytteen. Minun näytteistä tutkittiin Liikkujan tutkimuspakettiin kuuluvat veriarvot, joilla selvitettiin urheilevalle ihmiselle keskeisimmät arvot.

Liikkujan tutkimuspaketti sisältää urheilijoille tärkeiden maksa- ja munuaisarvojen selvittelyn lisäksi täydellisen verenkuvan, joka antaa kattavasti tietoa infektioista, mahdollisesta anemiasta ja terveydentilasta yleisemmin. Paketti sisältää myös liikkujalle tärkeiden hivenainepitoisuuksien mittaamisen: kalsium, magnesium ja D-vitamiini. Liikkujan tutkimuspaketti maksaa 89 euroa.

Näytteenotto ei jännittänyt minua, sillä käyn säännöllisen epäsäännöllisesti luovuttamassa verta, mutta tuloksien saapuminen jostakin syystä jännitti. Työpaikoilla työhöntulotarkastuksen yhteydessä otetaan useimmiten täydellinen verenkuva, josta selvitetään terveydentilaa, mutta tämä Liikkujan tutkimuspaketti on hiukan erilainen ja se paljastaa yksityiskohtaisesti elätkö oikeasti terveellisesti vai et. Verikoe ei valehtele.

Terveelliset elämäntavat ovat muotia ja tuntuu, että itselläkin on hiukan hämärtynyt käsitys terveellisyydestä ja siitä minkälainen terveellisyys riittää. Somea seuraamalla saattaa tulla sellainen käsitys, että tavallista monipuolista kotiruokaa syövä ja säännöllinen liikunta ei riittäisi, vaan pitäisi punnita ruokia, treenata kovaa ja tavoitteellisesti ja kieltäytyä kaikenlaisista nautinnoista. Ei se ihan niin ole.

Kysyin SYNLABin lääketieteelliseltä  johtajalta Tommi Vaskivuolta näkeekö veriarvoista oikeasti sen elääkö terveellisesti vaiko ei. Voiko kaikki arvot olla kunnossa, jos eläisi kuin pellossa, ei liikkuisi ja söisi mitä sattuu? Ei kuulemma voi. Ehkä hassu kysymys, mutta tämä kysymykseni kumpuaa siitä epäilyksestä, onko minun käsitykseni terveellisyydestä riittävä pitämään itseni aidosti terveenä.

Minä en punnitse ruokiani, en juurikaan syö superfoodeja enkä nykyisin stressaa mitä syön ja kuinka paljon syön. Syön tavallista kotiruokaa, syön herkkuja silloin kun mieli tekee, otan jälkiruokaa jos sellaista on tarjolla, kieltäydyn vain sellaisista ruoka-aineista, joiden tiedän ärsyttävän vatsaani. Nautin alkoholia viikonloppuina ja roskaruokaa syön ehkä kerran kuukaudessa.

Liikkumiseni kulmakivi viime vuosina on ollut arkiliikunta ja yleinen arkiaktiivisuus, jonka lisäksi treenaan tavoitteellisemmin 1-4 kertaa viikossa.

Laboratoriotutkimusten kulku

Varasin laboratoriotutkimukseen ajan netistä ja sain ajan heti seuraavalle aamulle. Aikaa varatessa loin palveluun omat tunnukset, joiden avulla pääsin katsomaan tutkimustuloksia niiden valmistuttua.

Tutkimusta edeltävänä päivänä ei suositeltu raskasta treeniä, syödä rasvaista ruokaa tai juoda alkoholia. Ennen näytteenottoa tuli olla 10-12 tuntia syömättä ja juomatta, koska testeissä otettiin samalla myös paastosokeri, jolla selvitetään riskiä sairastua sokeritautiin.

Menin SYNLABin toimipisteeseen 15 minuuttia ennen näytteenottoaikaa, koska ennen verinäytteen antamista suositeltiin olemaan hetken rauhallisesti paikoillaan. Kaikki nämä ohjeet varmistavat, että saadaan mahdollisimman luotettava tulos.

Ilmoittaudun vastaanottoaulassa. Hetken kuluttua minut kutsuttiin nimellä näytteenottohuoneeseen. Ammattitaitoinen hoitaja otti nopeasti ja kivuttomasti näytteet, jonka jälkeen pääsin syömään evääksi tekemäni aamupalaleivät ja juomaan termarikahvit. Kokemus oli varsin miellyttävä ja vaivaton.

Tietoa SYNLABista

SYNLAB on ainoa yksityinen lääketieteellisen diagnostiikan tuottaja Suomessa. SYNLABissa saa teetettyä yli 5000 yksittäistä laboratoriotutkimusta ja SYNLABin toimipisteitä on 35 paikkakunnalla, joissa pääsee laboratoriopalveluiden lisäksi teettämään kuvantamispalveluita ilman lähetettä! SYNLAB tekee mammografiatutkimuksia, magneettitutkimuksia, ultraäänikuvauksia sekä röntgenkuvantamista. Kuvantamispalveluita saa 17 paikkakunnalla ja laboratoriopalvelut löytyvät 30 paikkakunnalta.

SYNLAB Suomi on osa maailmanlaajuista SYNLAB-konsernia, joka on yksi johtavista lääketieteellisistä laboratorioista. SYNLABin missio on tarjota lääketieteellistä huippudiagnostiikkaa kaikkien saataville.

Liikkujan tutkimuspaketin tulokset

Laboratoriotutkimuksen tulokset valmistuivat yllättävän nopeasti. Alle vuorokauden kuluttua pääsin ihmettelemään ensimmäisiä tuloksiani Minun SYNLAB -sivuston kautta ja loputkin tulokset valmistuivat seuraavan kahden päivän kuluessa. Tulokset tulevat PDF-tiedoston muodossa, jonka voit tulostaa tai tallentaa sivuilta itsellesi.

Tuloksissa jokaisella rivillä on kerrottu mitä on tutkittu, oma arvo ja vieressä viitearvo, johon voit verrata tuloksiasi. Viitearvo on arvo, jonka perusterve ihminen omassa ikäryhmässäsi useimmiten saa. Jos tulos on viitearvojen sisällä, asia on kunnossa eikä lisätutkimuksia tarvita.

Tutkimuspaketin hintaan ei kuulu lääkärin konsultaatio, mutta mikäli joku arvo ei osu viitearvohaarukkaan, voit varata ajan omalle lääkärille ja selvitellä mistä asia johtuu.

Sain keskustella omista tuloksistani SYNLABin lääketieteellisen johtajan Tommi Vaskivuon kanssa. Hän selvitti minulle perusteellisesti mitä mikäkin arvo kertoo kehon toiminnasta ja terveydentilasta. Nämä samat tiedot pääset lukemaan täältä. Omat tulokseni olivat helpotuksekseni todella hyvät. Ei ollut mitään syytä huoleen, päin vastoin. Saan jatkaa hyvillä mielin samalla rennolla asenteella. 🙂

SYNLAB viitoittaa ihailtavasti tietä, joka antaa meille jokaiselle mahdollisuuden ottaa ohjakset terveydestämme omiin käsiimme. Ei kannata odottaa sairastumista, vaan huolehtia terveydestä ennaltaehkäisevästi ja terveyttä ylläpitävästi. Laboratorio- ja kuvantamispalvelut mahdollistavat sen, että voit selvittää terveydentilasi nyt, ennen sairastumista. Kaikki se tieto on arvokasta sitten, jos joskus tulet sairaaksi.

Voiko kukaan olla 100 % kehopositiivinen?

Eilen päätin jakaa Instagramin storiesissa hetken, jonka koin vaatekaupan sovituskopissa. Tiedättehän ne ylhäältä tulevat kirkkaat spottivalot, jotka saavat ihon näyttämään kuolleelta korostaen jokaista ihon mutkaa ja virhettä? Katsoin itseäni peruutuspeilistä seisten kopissa pelkissä pikkuhousuissa. Ne kamalat valot eivät tehneet oikeutta eikä tekisi varmasti kenellekään. Mä kuitenkin hätkähdin ja mietin tältäkö minä nyt näytän? Tältäkö näyttää, jos ei urheile juuri yhtään neljään kuukauteen? Päätin kertoa havaintoni Instagramissa.

Harvemmin enää nykyään edes ajattelen kehostani rumasti. Olen tehnyt valtavasti töitä sen eteen, että suhtautuisin kehooni ja itseeni armollisemmin ja lempeämmin. Mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunut. En enää ruoski itseäni ja uskallan kohdata kipeätkin tunteet. Kehopositiivisuus on mahtava asia. Kenenkään ei tarvitsisi pyrkiä muuttamaan itseään näyttämään muulta kuin itseltään ja ulkonäköpaineet pitäisi haudata kokonaan.

Tämä minun rehellinen avautumiseni herätti ihmisissä monenlaisia tuntemuksia. Kommentoijat enimmäkseen samaistuivat tai jopa kiittelivät rehellisyyttäni, mutta sain myös kritisoivaa palautetta. Näissä tällaisissa ulostuloissa on aina riskinsä. Instagramin storiesiin arjen kuvaaminen on riski. Näiden lyhyiden 15 sekunnin videonpätkistä koostetun käsityksen perusteella ihmiset tekevät omat päätelmänsä siitä minkälainen olen ja minkälaisista asioista arkeni koostuu.

Jäin miettimään, pitäisikö kaikkien julkista työtä tekevien olla aina hymyssä suin ja vakuutella kuinka hyvin viihtyy nahoissaan? Olen havainnut, ettei ole yleisesti hyväksyttävää olla muuta kuin kehopositiivinen. Tällä hetkellä ei saisi sanoa haluavansa laihduttaa tai olla tyytymätön vartaloonsa. Pitäisi aina hymistellä, että olen täydellinen tällaisena. No hemmetti olenkin, enhän minä muuksi voi muuttua, enkä edes haluaisi muuttua. Positiivinen asenne ja myötätuntoinen suhtautuminen itseeni ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö välillä olisi turhautunut tai ajattelisi itsestäni rumasti. Minusta ihan rehellisesti sanottuna välillä tuntuu, että näytän persläveltä, vartaloon kertynyt rasva harmittaa ja vauhdilla laskeva kunto vielä enemmän. Eniten kuitenkin harmittaa urheiluvammat, jotka estää liikkumisen.

Jatkuva myötätuntoinen suhtautuminen itseensä tai kehopositiivisuus käy voimille. Tuskin kukaan jaksaa olla jatkuvasti positiivinen ja myötätuntoinen, ja mistä sellaista positiivisuutta ammennetaan? Miten voi olla myötätuntoinen, jos ei ole koskaan ollut jotakin muuta?

Se, miksi avauduin eilen ei johtunut siitä, että olisin tyytymätön ulkonäkööni. Olenhan omasta mielestäni kuitenkin suuren osan ajasta ihan jees. Ulkomuotoni on vain tämähetkisen tilanteen konkreettinen ilmentymä. Ja tilannehan on siis se, että olen treenannut viimeisen vuoden kivun kanssa. Tai treenannut ja treenannut. Olen pitänyt useita treenitaukoja kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Olen kokeillut jalan hoitamiseksi kaiken sen mihin minun tiedot, taidot ja rahat ovat riittäneet.

Eilen oli huono päivä. Välillä syttyy kipinä toivosta, että jalka parantuisi, mutta kipinä sammuu jo ilmassa lentäessään. Jalka ei kestä oikein mitään liikuntaa, vaan kipeytyy heti. Tunnen kipua istuessa ja jokaisella askeleella, ellen ole pitänyt jalkaa täydellisessä levossa vähintään kaksi viikkoa. Kipu ei ole mitään voimakasta tai lamauttavaa tai edes sellaista, että pitäisi käydä särkylääkepurkilla. Kipu on kuitenkin sen verran häijyä varsinkin tiettyjä liikkeitä tehdessä, että tuntuu kuin takareiden jänne katkeaisi. Ei siis tee mieli kauheasti pelleillä.

Tämän pienimuotoisen kohun vuoksi pohdin mitä kehopositiivisuus mielestäni on. Mielestäni kehopositiivisuus ei tarkoita sitä, ettei liikunta olisi tarpeellista tai terveysasiat olisivat toissijaisia. Päin vastoin. Keho on kaikilla sellainen kuin se on ja näyttää miltä näyttää, mutta mielestäni jokaisen velvollisuus olisi pitää itsestään parasta mahdollista huolta. Pitäisi huolehtia, että on tyytyväinen elämäänsä ja terveyteensä (niiltä osin kuin näihin voi vaikuttaa). Jokaisen pitäisi huolehtia ihan niistä perusasioista, joita meidän jokaisen hyvinvointi edellyttää: uni, ravinto, liikunta sekä ihmissuhde- ja työasiat. En usko, että kukaan voi olla kehopositiivinen, ellei elämän peruspalikat ole paikoillaan. Olenkin usein arvellut, että monen vääristyneen kehonkuvan tai itsetunnon taustalla saattaa olla jotakin psyykkistä, joka olisi hyvä selvittää. Näin ainakin minun kohdallani oli. Huono itsetunto johtui monesta asiasta ja näkyi muun muassa juuri kieroutuneena kehonkuvana.

Ihminen on luotu liikkumaan. Ihmisen pitäisi myös liikkua ulkona ja luonnossa. Minulle liikkuminen on hyvinvoinnin edellytys ja urheilu on yhä edelleen minun kaoottiselle pääkopalle pakollinen varaventtiili. Olen loputon vatvoja ja murehtija, mutta liikkuessa pääkoppani on hiljaa ja liikunnasta saatujen endorfiinien avulla ammennan energiaa ja iloa arkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pakenisin mitään. Voin lainata tätä pääkoppaa ihan mielellään, saisitte kokeilla miltä tällaisen haminan kaupungin kanssa tullaan toimeen. 😀

Ps. Keskustelin tekemästäni päivityksestä 14-vuotiaan esikoiseni kanssa, koska hän näki sen. Kysyin häneltä mitä hän arvelee minun ajattelevan itsestäni ja ulkonäöstäni. “En mä tiedä, et sä koskaan puhu sellaisista.”

Ps. Jalka on toki tänään kipeä uinnin jälkeen, mutta ei NIIN kipeä. Toivonkipinä ja positiivinen asenne, check.

Hyvinvoinnin kulmakivet

*Kaupallinen yhteistyö: Actimel

Viime aikoina on tullut mietittyä omaa hyvinvointia. Olen pohtinut hiukan tarkemmin, mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja minkälaisista asioista se koostuu. Hyvinvointi koostuu loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisista ja järkeen käyvistä asioista, mutta niiden toteuttaminen ja itselleen sopivien tapojen löytäminen voi viedä aikaa.

Hyvinvoinnin kulmakivet koostuvat kolmesta asiasta:

  1. Uni & lepo
  2. Liikunta & ulkoilu
  3. Ravinto

Pureudun näihin teemoihin alla olevassa tekstissä ja kerron kokemuksiani uudesta Actimel-jogurtista, joka ei sisällä lainkaan sokeria. Postauksen lopusta löytyy myös video.

Uni & lepo

Levon, palautumisen ja unen merkitystä ei turhaan korosteta. Itse voin tällä hetkellä sanoa valitettavasti ihan omasta kokemuksesta, että sillä on todella paljon merkitystä. Olen painanut nyt kolme vuotta yhteen menoon vailla kunnollista palautumista työstä. Samaan aikaan viisihenkisen perheen arki ei anna armoa. Aina on paljon tekemistä ja hoidettavaa. Ei ollut mikään kovin suuri ihme, että jossakin kohtaa voimat loppuu. Ne loppuivat tänä syksynä. Olen nukkunut riittävästi, mutta unen laatu on ollut huonoa. Jos teet käytännössä koko valveillaoloajan jotakin “tarpeellista ja hyödyllistä”, kroppasi ei missään vaiheessa pääse kunnolla lepäämään eikä pelkät yöunet riitä palautumiseen. Työn ja vapaa-ajan välille olisi hyvä vetää ihan selkeä raja ja oppia pitämään ihan toimetonta aikaa ilman stressin tunnetta, jolloin voit olla läsnä vain siinä hetkessä. Tiedän, että kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta eipä sitten kuitenkaan ollut ainakaan minulle.

Liikunta ja ulkoilu

Liikunta on ollut aina minulle tärkeää. Treeneistä saan hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Tarvitsen liikuntaa päästääkseni kropasta paineita ulos. Tälläkin on kääntöpuolensa, sillä liikkuminen voi mennä överiksi, mutta tämän läksyn opin jo muutama vuosi sitten. Treeneistäkin pitää osata himmata. Kroppaa täytyy kuulostella ja pitää ymmärtää välillä jättää treenejä väliin, että palautuu ja kroppa saa levätä. Minulle treeni oli ennen tapa juosta omia ajatuksiani karkuun. Paha olo valui hien mukana hetkeksi ulos kropasta ja kehon täytti hyvän olon tunne. Paha olo palasi ja aina vaan lähdin uudestaan treenaamaan oloa pois. Lopun voitte arvata. Nykyisin osaan ottaa rennommin ja kuunnella itseäni paremmin. Nyt uskallan paremmin kohdata ajatukseni. Minä tarvitsen raitista ilmaa ja aikaa itsekseni. Olen oppinut nauttimaan kiireettömistä kävelylenkeistä vain minä ja ajatukseni. Tänä syksynä kävellessä vieraanani on ollut vaikeat tunteet ja paljon kyyneleitä. Ulkoiluhaasteen myötä olen huomannut, että taakka kevenee vähitellen. On tärkeää ottaa aikaa itselleen ja omille ajatuksille. Minä otan oman ajan ulkoillen itsekseni.

Ravinto

Kuten voitte arvata ja tiedättekin, tälläkään osa-alueella taival ei ole ollut se suorin ja silein. Olen kamppaillut oikkuavan suolistoni kanssa vuosikausia. Nyt osaan vihdoinkin hoitaa sitä oikein. Vatsani pysyy kunnossa, jos ymmärrän pitää siitä hyvää huolta. Minulle tärkeintä on säännöllisyys. Toiset pystyvät paastota pitkiäkin aikoja, mutta minulle sellainen ei sovi. Muistan jo teini-iässä, miten vatsani oli invalidisoivan kipeä, jos pidin liian pitkän tauon syömisessä. Olen löytänyt minulle sopivan ruokavalion (FODMAP), jonka avulla saan pidettyä pahimmat vatsanväänteet poissa. Olen huomannut myös miten hämmästyttävä vaikutus on maitohappobakteerivalmisteilla. Aikaisemmin olen ottanut maitohappobakteerin kapselina, mutta nyt olen muutaman viikon nauttinut aamuisin Actimelin uutta mansikan makuista Actimel-jogurttijuomaa, joka on täysin sokeroimaton. Actimel-juomat sisältävät yli 5 miljardia maitohappobakteereja (L-Casei). Tämä käytössäni ollut uutuus mansikkajogurtti on hyvänmakuinen ja sopivan pieni shotti, jonka nautin aamulla ensimmäisenä. Tämä uutuusmaku ei sisällä lainkaan sokeria ja on mielestäni kivan raikas eikä yhtään liian makea. Parasta tuotteessa on se, että se todella hellii vatsaa. Olen suhtautunut vastaaviin valmisteisiin hiukan huvittuneesti ja olen ajatellut, että melko paljon luvattu yhdeltä jogurtilta, kun lupaa viedä vatsavaivat pois, mutta minun nyt kyllä täytyy sanoa, että näin todella on. Toki tähän vaikuttaa myös ruokavalio muilta osin. Jos vedän hampparia ja karkkia,  niin pelkkä jogurtti ei kyllä vatsaa rauhoita, vaan ensin täytyy siistiä ruokavalio.

Vuosikaudet vatsavaivoista kärsineenä täytyy sanoa, että pahimmillaan vatsaongelmat ovat todella rampauttavia. Julkiset tilanteet voivat olla vatsakipujen vuoksi vaikeita tai mahdottomia. Treenit eivät välttämättä tule kyseeseenkään, jos päällimmäinen ajatus on, että “missä on lähin vessa”. Nykyisin minulle vaikein rasti on välipalat. Muistan syödä aamupalan, sillä herään joka aamu nälkäisenä ja rakastan aamupalahetkiä. Tällä hetkellä lempiaamupalani: ensin Actimel-shotti, rapea paahdettu kauraleipä päällyksineen ja jätti-iso kauralatte siihen kylkeen ja lopuksi viherjuoma + vitamiinit ja litran törppö vettä mukaan seuraaviin askareisiin. Lounaan muistan melkein aina syödä, ellei ole meneillään jotakin niin kiinnostavaa, että unohdan syödä. Useimmiten maha ilmoittelee yhdentoista-kahdentoista aikaan, että nyt tarttis saada ruokaa. Syön aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Välipala on mulle se vaikea rasti. Harvoin muistan ennakoida ja miettiä etukäteen jonkin järkevän välipalan, josta saisi energiaa ja vähän proteiiniakin. Käyn yleensä treenaamassa heti työpäivän jälkeen ennen päivällistä, joten välipalaa ei todellakaan kannattaisi unohtaa. Treeni kulkee kummasti paremmin, kun nälkä ei kalva sisuskaluja.

Vähän lisää ajatuksia löytyy myös videolta.

Kommentoi ihmeessä ajatuksiasi aiheesta!

Lapset ja ruoka

Laura Peippo sohaisi muurahaispesää kirjoituksellaan, joka käsitteli lasten herkuttelua. Teksti oli kärkäs ja onnistui tehokkaasti provosoimaan ihmisiä. Jaoin tämän tekstin myös blogini facebookissa ja tänään minusta on tuntunut siltä, että haluaisin vähän avata omia ajatuksiani asiaan.

Olen Lauran kanssa samaa mieltä siitä, että lapsille pitäisi tarjota parasta mahdollista ravintoa ja olisi ihanteellista, jos koko perhe söisi samaa ruokaa. Tuntuu käsittämättömältä, että rakkaimmille ja tärkeimmille ihmisille maailmassa syötettäisiin sellaista ravintoa, jota ei itse ole valmis syömään.

En ole kuitenkaan yhtä ehdoton kuin Laura. 🙂 Mielestäni sokeri ei ole myrkky tai huume, joskaan ei kuitenkaan mitenkään välttämätön ravintoaines, puhumattakaan, että se olisi tervellistä tai suositeltavaa. Itse suosin kaikessa elämässä sellaista mukavaa keskitietä.

Meidän lapset saivat karkkia ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun osasivat itse sitä pyytää, limukat ja sipsit eivät ole kuuluneet meidän ruokakaappiin koskaan. Karkkipäivä tuli käytännöksi lasten tultua kouluikään. Meidän perheessä on karkkipäivä perjantaisin. Lapset saavat valita ostavatko maksimissaan 150 grammaa karkkia vai jotakin muuta heille mieleistä herkkua. Voi valita myös ottaa karkkipäivän rahana. Muuten herkuttelua on satunnaisesti, jos siltä tuntuu.

Ravintoon täytyy toki kiinnittää huomiota, mutta nykylasten kohdalla olen enemmän huolissani lasten liikkumisesta. Älypuhelimet passivoivat niin huolestuttavan paljon. Tämä onkin itselleni jatkuva haaste. Miten saan lapseni liikkeelle niin, että se on heille mieluista.

Eri ikäisten lasten kanssa on omat kasvatukselliset haasteensa. En ole koskaan kummemmin stressannut lasten syömisestä. Meillä on tehty yksi ja sama ruoka koko porukalle. Jos se ei ole kelvannut, sitten on joutunut odottamaan seuraavaan ruoka-aikaan, jolloin pahimmassa tapauksessa se sama lautanen on ollut odottamassa. Salaattien ja kasvisten kanssa täytyi jossakin vaiheessa käydä pientä neuvonpitoa. Aina niitä oli tarjolla ja aina piti maistaa, mutta kaikkea en pakottanut syömään. Nykyään tytöt syövät salaatteja ja kasviksia lähestulkoon siinä missä minäkin. Jokaisella on tosin omat mieltymyksensä.

Meidän perheessä syödään edelleenkin ihan tavallisesti. On leipää, hedelmiä, pastaa, perunaa, riisiä, lihaa, kalaa, kanaa, salaattia, marjoja, jogurttia… Itse en käytä juurikaan superfoodeja tai muitakaan lisäravinteita (vatsa ei kestä niitäkään). Pyrin jättämään kaupan hyllyille prosessoidut ja lisäaineita sisältävät tuotteet, sillä itse saan niistä vatsanväänteitä.

Minulla oli jossakin vaiheessa kieroutuneita ajatuksia oikeanlaisesta syömisestä ja podin morkkista vaikkapa leivän syömisestä, puhumattakaan jos erehdyin syömään pullan. Ajattelin tuolloin, että nyt pitää kiireesti lähteä lenkille tai muuten peli on menetetty. Ei se terveys yhteen pullaan kaadu, kunhan sitä ei puputa joka päivä tai kerrallaan kamalia määriä. Nykyään on ihanaa, kun ei tarvitse syyllistyä syömisistä. Tänään söin aivan tyytyväisesti kaksi jäätelöä peräkkäin. Okei, tuli paha olo. Yksi olisi riittänyt. 😀

Mitä ajatuksia herää asiasta?

5. konkreettista vinkkiä selviytyä kaamoksesta

*Yhteistyössä Minisun

Kaamostaistelu jatkuu. Tällä kertaa listaan itselleni toimiviksi todetut vinkit, joiden avulla mieliala pysyy hyvänä ja kroppa virkeänä. Yleensä herään tähän kaamostaisteluun vasta siinä vaiheessa, kun kaamos vyöryy jo päälle ja mieliala alkaa huomaamatta valua pakkasen puolelle. Tänäkin vuonna kävi niin, vaikka bongasin jo hyvissä ajoin lehdistä ja blogeista erilaisia vinkkejä.

Kaamostaistelussa on kyse siitä, että herkimmät reagoivat valon puutteeseen voimakkaastikin. Kaamosmasennus ei siis ole vain sanonta, vaan jotkin ihan oikeasti sairastuvat masennukseen pimeimpään aikaan. Toisille valon puute aiheuttaa pientä mielialan laskua ja tahmaisempaa arkea. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Talvikuukausina minun on vaikeampaa saada arkisia asioita suoritettua väsymyksen takia. Tuntuu, että päälleni laskeutuu ohut verho, joka hidastaa toimintaani, syö energiaani ja himmentää niitä kirkkaimpia fiiliksiä.

Viimeisien vuosien aikana olen yrittänyt löytää keinoja, joiden avulla olo olisi keveämpi ja mieli kirkkaampi. Listaan nyt näitä keinojani myös teille, jos joku teistä hyötyisi vinkeistäni.

Kirkasvalo

Kaamosmasennuksen hoidoksi lasketaan valohoito. Kirkasvalolla on ihan tutkitusti tehoaa kaamosväsymykseen, mutta valoa pitää osata käyttää oikein ja oikeaan aikaan. Kirkasvaloa tulee ottaa aamuisin siten, että olet riittävän lähellä lamppua silmät auki. Lamppua ei kuitenkaan tarvitse tuijottaa, kunhan esimerkiksi nautit aamupalan valon äärellä, se riittää. Valo kertoo aivojesi käpylisäkkeelle, että tervemoro, täällä on valoisaa ja ihan kivaa – jaksaa jaksaa. Jos valo jää saamatta keho reagoi pimeyteen lisäämällä kehon omaa melatoniinin, eli unihormonin tuotantoa, siksi suosittelen kirkasvaloa. Olen nyt kaksi vuotta käyttänyt kirkasvaloa talvisin ja olen nämä kaksi talvea jaksanut paremmin. Tosin kaksi viimeisintä talvea olen myös ollut aivan umpirakastunut. ❤️  Rakastumista suosittelen kyllä ehdottomasti kaamosmasennuksen hoidoksi. 😀

Liikunta

Olen harrastanut työmatkaliikkumista jo useamman vuoden ja se on yksi hyvinvointini kulmakivistä läpi vuoden. Ulkona liikkuminen tuo tosi nopeasti paremman olon. Huomaan sen erityisesti aamuisin, jolloin lähden pyöräilemään kohti työpaikkaa. Jo kilometrin pyöräiltyäni kasvoille leviää hymy ja alkaa laulattamaan. Liikunnan ei tarvitse olla mitään suorittamist. Kävellen taitettu kauppareissu piristää, jonka jälkeen jaksaa suorittaa iltatoimet virkeämpänä. Toki raskas liikunta on aina hyvästä, koska se kohottaa lihaskuntoa, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, tuo hyvänolonhormoneja, parantaa unenlaatua ja liuta monia muita hyviä sivutuotteita. 🙂 Yksi iso tekijä talviajan ulkoilussa on varusteet. Itse huomaan olevani sen verran keski-ikäistynyt, että pukeudun mukavuus edellä, tärkeintä on, että tarkenee eikä kastu.

D-vitamiini

Suomessa ei talvella paljon aurinko paistele ja näin ollen D-vitamiinit jää auringosta saamatta. D-vitamiini on ravinnosta saatava rasvaliukoinen vitamiini. Ruoasta sitä saa mm. kalasta, broilerista, kananmunan keltuaisesta ja ruoka-aineista, joihin on lisätty D-vitamiinia, mutta näitä ruoka-aineita pitäisi syödä huomattavia määriä, että edes osa tarvittavasta päivittäisestä saantisuosituksesta täyttyisi. Auringosta saatavaan D-vitamiiniin voi näillä leveyspiireillä luottaa vain aikavälillä toukokuu-elokuu ja silloinkin auringossa pitäisi oleilla ihan keskipäivällä ilman vaatteiden suojaa, mutta kuitenkaan käräyttämättä itseään. D-vitamiinin nauttiminen on tärkeää siksi, että kalsium imeytyisi kehoomme paremmin, vastustuskykymme pysyisi hyvänä, lihaksistomme voimakkaampana ja luustomme parempana. D-vitamiinia tulisi ottaa siis ainakin talvikuukausina, mutta kuitenkin aloittaa sen syöminen viimeistään syyskuussa ja napostella niitä huhtikuulle saakka. Itse otan päivittäin 50 mikrogramman kapselin oliiviöljyllä boostattuja d-vitamiinikapseleita ja lapsille annan 20 mikrogrammaa päivittäin. Tuotteesta voit lukea lisää täältä.

Uni

Kaamosaikana väsyttää tavallistakin enemmän ja voisi olla ihan fiksua kuunnella kehoa ja suosiolla nukkua hiukan enemmän. Pistä illalla hyvissä ajoin kännykkä, läppäri ja töllötin kiinni ja päästä kroppasi oikeasti lepotilaan. Sitten voitkin nukkua yön kuin vauva ja herätä aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen pirteänä uuteen päivään. Köh. Tämä olisi toki ihanteellinen tilanne, muttei aina kaikille ihan mahdollista. Voi olla, että lapset herättelee, stressi pitää hereillä tai unta vaan pitää odottaa ja odottaa. Näihin en osaa antaa mitään neuvoa, muuta kuin toivoa, että joku ratkaisu tällaisiin löytyisi. ❤️  Kahdeksan tunnin yöunet olisi tietysti tavoite, sillä pitkien unien jälkeen jaksaa paremmin. Power napit iltapäivällä töiden jälkeen on myös yksi hyvä keino saada lisää energiaa päivään, kunhan pitää ne unet maksimissan 20 minuutin pituisina. Monesti pikku unien jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä.

Ruokavalio

Pimeys, väsymys, vetämättömyys ja alakuloisuus saa aikaan sen, että tekee mieli herkutella. Kroppa vaatii pysähtymään karkkihyllyllä, punaviini ja juustot tuntuu parhaimmalta idealta ja kaikenlainen hiilarimättö vetää puoleensa. Herkuttelu on tietenkin ok, samoin on ok välillä vain maata sohvalla ja olla tekemättä yhtään mitään. Ei tarvitse yrittää olla jatkuvasti pirteä ja iloinen. Skarppi ruokavalio auttaa kuitenkin pysymään virkeänä paremmin kuin arvaakaan. Suklaalevyn vetäminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta ja maistuu hyvältä sen hetken, mutta sen jälkeen tulee paha olo, iskee väsymys ja mahdollisesti kaupan päälle tulee vielä morkkis. Tärkeää on syödä tarpeeksi, säännöllisesti ja kunnollista ruokaa. En edelleenkään hypetä mitään ihmeellisiä ruokavalioita. Tavallinen monipuolinen kotiruoka on vallan riittävää, kunhan syö tarpeeksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kaikkea sopivassa suhteessa. Itse olen nyt vähän hurahtanut marja- ja pähkinäyhteistöiden myötä erilaisiin smoothieihin ja tuorepuuroihin. Marjapirtelöt surauttelee nopeasti ja jos viitsii vähän panostaa, voi lisään heittää vähän jotain siemeniä tai proteiinilisää, niin smoothie yksistään riittää välipalaksi tai aamupalaksi. Itse en vaan osaa vielä luopua leipäaamupalastani. Ruisleipä ja aamukahvi, niistä en luovu.

Puuttuiko listasta sinun paras vinkkisi?

 

Saariselän reissu lähestyy…

Viikon ja kahden päivän päästä automme starttaa kotipihasta ja suuntaa kohti Lappia ja Saariselkää. Siitä seuraavana päivänä suoritamme Heidin kanssa kolmepäiväisen pyöräilykilpailun ensimmäisen etapin ja lähtöä edeltävänä päivänä mulla loppuu antibioottikuuri.

Nämä vaihtuivat antibioottikuuriin.

Maastopyöräilykisaan valmistautuminen ei ole siis sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Olen tässä viimeiset kolme viikkoa yskinyt ja mulla on ollut monenlaisia tuntemuksia kehossa. Kuumetta ei ole ollut, mutta välillä olen ollut tosi väsynyt ja voipunut. Välillä olen uskaltautunut varovaisille lenkeille, jotka ovat sujuneet hiukan vaihtelevasti. Pitkä rauhallinen pyörälenkki reilu viikko sitten sujui ongelmitta, mutta juoksulenkit ovat olleet epämiellyttäviä kokemuksia – sykemittarissa on näkynyt pelottavan korkeita sykelukemia, joiden vuoksi olen alkanut epäröimään olenko kunnossa lainkaan ja ihmetellyt mitä ihmettä kehossani tapahtuu.

Viime viikolla tuntui, että yskä alkaa hiukan hellittää ja uskaltauduin torstaina siskon kanssa lenkille. Lenkki sujui alkuun ihan leppoisasti, mutta lopussa sykkeet alkoivat taas kivuta korkeuksiin. Lenkki kostautuikin sitten ikävästi ja yskin viime viikonloppuna keuhkoni kipeäksi. On ollut todella vaikeaa arvioida voiko mennä lenkille vaiko en, jos välillä on aivan pirteä ja hyvävoimainen olo ja toisena hetkenä piiputtaa ja väsyttää.

Eilen sain sitten varattua ajan lääkäriin ja sainkin sitten pitkän antibioottikuurin ja avaavaa astmalääkettä. Näillä tropeilla pitäisi epäilty mykoplasmakin taittua. Nyt mun täytyisi jollakin ihme konstilla yrittää ottaa iisisti ja luottaa siihen, että alkukesän treenit riittää Saariselkä MTB:n läpi suorittamiseen. Maanantain otin hiukan rennommin, koska keuhkoja kuumotti ja poltteli edelleen, pää oli kipeä ja olo oli ihan turpaan saanut.

Ensi viikolla pakataankin sitten Saariselälle pyöräilykamojen lisäksi vaellusvarusteet! En olekaan kauheasti täällä hehkutellut, että pyöräilykisan jälkeen suuntaamme Ramin kanssa vajaaksi viikoksi erämaahan! ❤️ Haluaisitteko, että kirjoittaisin jotakin vaellussuunnitelmista, varusteista, muonituksesta, reitistä? Haluaisitteko kuulla Ramin ajatuksia? Päätimme jo viime reissulla, että teemme tulevastakin vaelluksesta videon, joten sellainen on sitten jollakin aikataululla taas luvassa. Tai kiinnostaisiko pyöräilykisaan valmistautuminen myös varustepuolella?

Jatkuvaa tasapainoilua

Kirjoitin jokin aika sitten antibioottikierteestä. Meinasin menettää järkeni asian kanssa näin kepeästi ilmaistuna. 😀 Sitä tekstiä kirjoittaessa olin antibioottikuurilla ja sen jälkeen olen ollut vielä toisella antibioottikuurilla. Voin kertoa, että menee fiilikset aika tanakasti pakkasen puolelle näiden juttujen kanssa.

Sain teiltä lukuisat määrät tosi hyviä vinkkejä, paljon parempia kuin sain esimerkiksi yleislääkäriltä, jolla kävin. Suuri kiitos kaikista kommenteista ja vinkeistä! Postauksen kommenttien boostaamana varasin ajan erikoislääkärille ja luulenpa nyt saaneeni häneltä parempia apuja ongelmaan.

Olen tässä nyt viimeisen kuukauden rämpinyt vähän siipi maata viistäen. Mulle on tullut eteen erinäköisiä vastoinkäymisiä, ei mitään suuria todellakaan, mutta pienistä yksittäisistä asioista yhtäkkiä koostuihin vyyhti, jonka purkamiseen meni tovi. Onneksi viime viikonloppu oli tosiaan täysin vapaa ja sain ihan oikeasti levätä, joten nyt maailma näyttää paljon kirkkaammalta.

Vyyhdin muodosti pitkä työputki, pientä stressiä töistä, myös blogikriiseily osaltaan kuormitti mieltä, antibioottikuurit, terveydelliset huolet, alati kiukutteleva vatsa ja väliin jääneet treenit. Tässäpä olikin jo sellainen paketti, että alkoi yöunet olla vähän huteria ja pinna kireällä. Näin painajaisia ja murehdin asioita. Tein pienistä asioista suuria ja ongelmia asioista, joita ei ole edes olemassa. Tunnistatteko tällaista?

Tässä taas huomaa sen, miten ihminen on kokonaisuus. Jos en liiku, en voi hyvin. Jos syön huonosti, en voi hyvin. Jos vatsa oireilee (huonosta ruokavaliosta tai lääkkeistä johtuen), mieli menee synkäksi, enkä voi hyvin. Jos stressaan liikaa, keho reagoi – ja jälleen kerran en voi hyvin. Pitäisi olla sopivan rento ja stressitön, niin elämä sujuisi lauleskellen. Aina siihen ei pysty.

Vuosien saatossa olen vähitellen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion. Ruokavalio on tässä tulehduskierteessä keskeisessä roolissa. Toinen seikka, joka määrää ruokavaliotani on vatsa. Listaan muutaman keskeisen asian, joiden avulla kroppa pysyy yhteistyöhaluisena:

  • sokerit minimiin
  • tuore leipä ja pasta pois
  • lisäaineet pois
  • maitotuotteet minimiin (kahvimaito ja juusto menee)
  • maitohappobakteerit päivittäisessä käytössä
  • karpalokapselit päivittäisessä käytössä
  • Hipeksal (keholle lempeämpi estolääkitys virtsatieinfektiokierteeseen)
  • puuvillaiset alusvaatteet
  • MSM päivittäin

Lisäksi vielä pelkästään vatsan takia nämä pois:

  • valkosipuli
  • raaka sipuli
  • pavut ja raa’at herneet
  • liiallinen chili tai kovin tulinen ruoka
  • kaalit pois, kypsennetty parsakaali menee sekä lehtikaali
  • liiallinen soija

En käytä juurikaan lisäravinteita. Nappeina otan vain nuo maitohappobakteerit, karpalot ja Hipeksalin. Ainoa säännöllisesti käyttämäni superfood on tuo MSM. Suosin normaalia kotiruokaa, aina vaan ja edelleen. 🙂 Ruokarytmistä ja ruokavaliosta vähän tarkemmin voisin kirjoitella ihan erillisen postauksen, jos teillä herää kysymyksiä sitä ajatellen tai jostakin muusta, niin kysykää! 🙂

Tällä hetkellä olen ihan erityiskiitollinen siitä, että kroppa on nyt kunnossa ja siitä, että pääsen illalla treenaamaan (myös lapset tulee mukaan)! 🙂 Tänään on jälleen luvassa loikkatreeni. Testasiko joku teistä tuota treeniä?

Ihanaa alkanutta viikkoa! Ollaan kiitollisia terveydestä ja toimivasta kropasta!

Mustan ja valkoisen väliin kaikki sateenkaaren värit

Kuten todettu, bloggaamiseni on tällä hetkellä risteyskohdassa. En oikein tiedä tulevaa suuntaa vielä, mutta tiedän sen, etten halua ihan samanlaisena jatkaa. Haluaisin kirjoittaa asioista, joilla on oikeasti merkitystä. Asioista, jotka tuntuvat itselleni tärkeiltä olematta kuitenkaan liian henkilökohtaisia.

Itseäni ärsyttää tällä hetkellä joka suunnasta tulevat ohjeet – näin treenaat piukan pepun, vatsa litteäksi, treenaa itsesi rantakuntoon... Kaikki tämä huutaa sitä, että et ole hyvä nyt. Tee jotain itsellesi, että olisit parempi! Ihan kuin meitä vaadittaisiin “laittamaan itsemme kuntoon”, että näyttäisimme kuin kansikuvien naiset. Kaikki tämä sotii sitä vastaan, mihin lopputulemaan olen itse nyt kaiken itsetutkiskelun jälkeen tullut. Ihmistä ei tee paremmaksi tai huonommaksi se, miltä hän näyttää. Eikä myöskään se, mitä hän on saavuttanut koulutuksen tai uran saralla. Ei edes lihava pankkitilin saldo tai julkisuusarvo tee sinusta parempaa ihmistä. Jokainen ihminen on samanarvoinen.

Tärkeintä on se, että kehossa on hyvä olo. Että sinulla on omassa kehossasi hyvä olla. Kannustan tietenkin terveellisiin valintoihin ja liikkumiseen, koska se on hyväksi meille kaikille. Kuntosali, painonnosto tai juoksu eivät kuitenkaan ole kaikille niitä liikkumismuotoja, joista nauttii. Eikä sen pidäkään olla niin. Liikkumisen ei pidä tuoda stressiä ja ahdistusta, vaan iloa ja nautintoa. Liikunnasta ei tarvitse stressata. Ennen taltioin urheilukellooni jokaisen minuutin, jonka käytin liikkumiseen urheilu/hyvinvointitarkoituksessa. Saatoin laittaa sykemittarin päälle lasten kanssa ulkona touhutessa. Sillä ajatuksella, että se mistä ei ole todistusaineistoa, ei ole tapahtunut. En hoksannut ajatella niin, että itseäni varten tässä liikun, enkä toisia varten tai todistellakseen muille jotakin.

Edelleenkin rakastan urheilukellojani, jotka mittaavat matkaa, vauhtia, sykettä, palautumista, aktiivisuustasoa ja vaikka mitä. Sykemittarit/urheilukellot ovat loistava apuväline tavoitteelliseen treenaamiseen. Niiden avulla voi suunnitella uusia lenkkireittejä, antaa suuntaviivoja palautumisen kestosta, vertailla aiempia tuloksia uudempiin ja monta muuta hyödyllistä juttua, mutta urheilukellon orjaksi ei kannata heittäytyä. Varsinkin jos homma kääntyy niin päin, että kello juoksuttaa sinua, eikä toisinpäin.

Liikkumista on monenlaista, eikä kaiken tarvitse olla ärinää ja murinaa niin, että hiki lentää metrin päähän. Kaupassakäynti kävellen on liikkumista. Metsässä samoilu ja samalla valokuvien ottaminen on liikkumista. Lasten kanssa tehty pyöräretki tekee hyvää keholle ja käy liikuntasuorituksesta. Pihapelit, rappusten käyttäminen hissin sijaan… Kun annetaan vähän lisää värejä mustan ja valkoisen väliin, niin rupeaa maailma näyttämään paljon lempeämmältä. Eikö?

En myöskään halua kehottaa ihmisiä vaihtamaan ruokatottumuksiaan samanlaisiksi kuin minulla, koska jokainen löytää itselleen sopivan ruokavalion kokeilemalla. Jos minulle sopii gluteeniton ja maidoton ruokavalio, se ei välttämättä ole sinun keholle sopiva ruokavalio. Tai jos olen energisempi kuin koskaan vaihtaessani vegaaniksi, se ei välttämättä ole avain onneen jollakin toisella. (En noudata kumpaakaan ruokavaliota.)

Jenny ja läskimyytinmurtajat -projekti on ihan mahtava. Se ravistelee käsitystä “oikeasta laihduttamisesta” ja avaa raa’an rehellisesti niitä ongelmakohtia, joita laihduttajilla on. Itsekin ennen ajattelin mustavalkoisesti, että laihduttaminen on vain matematiikkaa. On se toki sitäkin, mutta pysyvästi elämäntapojen muuttaminen  ei olekaan mikään pikkujuttu. Olen itsekin huomannut sen kokeillessani erilaisia ruokavalioita.

Lähtökohtaisesti laihduttaminen on pahasta silloin, kun se tehdään vain ulkonäkösyistä. Mitä jos ensin opeteltaisiin olemaan armollisempia itsellemme ja sen jälkeen mietittäisiin niitä perusteluita, joiden vuoksi haluat muutosta tehdä? Perustelut ovat vain sinua varten, ei muita ihmisiä varten.

Lopetetaan se itsemme ruoskiminen. Ollaan lempeitä ja ymmärtäväisiä. Okei?