to top

Vinkit avovesiuintiin

Vesi on minulle mieluinen elementti, vaikka pelkään sitä sen verran, että muistan kunnioittaa sen voimaa. Kokeilin avovesiuintia ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Olin tuolloin kylmiltäni ilmoittautunut avovesiuintikilpailuun. Ajattelin, että sinne vain, osaanhan mä uida. Ei tullut mieleenikään ajatella, että avovedessä uiminen olisi jotenkin erilaista kuin hallin kirkkaassa vedessä pohjaan maalatun viivan mukaan uiminen.

Olen harrastanut uintia epäsäännöllisen säännöllisesti lapsesta asti. Uin pelkästään rintauintia aina vuoteen 2015 asti, jolloin triathlonhaaveet sai minut opettelemaan vapaauinnin tekniikkaa. Aluksi räpistelin itsekseni, mutta onnekseni olen saanut uimaopetusta Noora Valkoselta, Matti Rajakylältä, Anne Hiltuselta ja FitPit-uimakurssilla. Uimaopetuksen ansiosta tekniikkani on parantunut merkittävästi, jonka avulla olen saanut liu’un paremmaksi, uinnin rennommaksi ja tämän myötä myös lisää vauhtia.

Vaikka olen kehittynyt uimarina, avovesiuinti on silti lajina aivan toinen kuin halliuinti. Ensimmäiset kolme avovesiuintikertaa uin saman viikon aikana. Ensimmäinen kerta oli lyhyt pulahdus kylmässä merivedessä. Toisella kerralla uin selvästi lämpimämmässä järvivedessä Kuusijärvellä. Ja saman viikon kolmas kerta olikin jo tuo uintikilpailu.

Nuo kolme ensimmäistä uintikertaa opettivat jo paljon. Ensimmäinen kerta oli vain tunnustelua. Toisella kerralla sain pienen paniikkikohtauksen vedessä, mutta Annan rauhoittelujen avulla sain sen menemään ohi. Kolmas kerta oli yllättäen onnistunein, vaikka kisatilanne oli stressaava. Kisat ovat aina jännittäviä, puhumattakaan kun kyseessä on haastavat olosuhteet. Merivesi oli tuolloin todella kylmää, samoin ilma ja vettä satoi kaatamalla. Kisan alussa meinasi iskeä taas sama paniikki kuin edellisellä uintikerralla enkä meinannut löytää hengitysrytmiä. Uin hetken rintaa ja sain itseni rauhoiteltua. Hengitysrytmikin löytyi ja selvisin kisasta lopulta oikein hyvin ja siitä jäi hyvä mieli.

Minun pitää joka kerta ennen avovesiuintia tehdä jonkinlaiset mielikuvaharjoitukset. En voi koskaan mennä veteen suinpäin ja kylmiltään. Mieli täytyy rauhoittaa ja keho valmistaa uintiin. Mielestäni avovesiuinnissa täytyy olla nöyrä. Jokainen päivä on erilainen. Jos tänään ei uinti kulje tai mieli poukkoilee, niin sitten se on niin. Uidessa on pakko olla rauhallinen, hyvä ja varma olo, muuten uimisesta ei tule mitään, ainakaan minulla. Menen aina veteen tunnustellen. Laitan varovaisesti kasvot veteen ja puhaltelen sinne hetken. Lähden liikkeelle todella rauhallisesti ja totuttelen veden lämpötilaan. Usein Suomessa vesi on melko kylmää ja kylmä vesi salpaa helposti hengityksen. Minulla menee aina jonkin aikaa ennen kun hengitysrytmi löytyy ja uinti lähtee sujumaan.

Nykyään en saa paniikkikohtauksia vedessä, mutta välillä mieltä täytyy rauhoitella ja tuolloin puhun itselleni rauhoittelevaan sävyyn. Sinä osaat uida. Ei ole mitään hätää. Ui rauhallisesti. Ei ole mihinkään kiire. Nauti.

Silloin kun tuttu ja turvallinen uintirytmi löytyy ja mieli on rauhallinen, niin uinti on todella nautinnollista. Vedessä olen niin yhtä luonnon kanssa kuin vain voi. Se on kuin meditointia. Uimisesta tulee kokonaisvaltaisesti todella hyvä olo.

AVOVESIUINTIVARUSTEET

Märkäpuku
En mielelläni ui matkaa avovedessä ilman märkäpukua. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että se tuo turvallisen olon. Märkäpuku myös lämmittää, mikä mahdollistaa viileämmissä vesissä uimisen. Triathlon-kilpailussa on säännöt märkäpuvun käyttöön:

  • Märkäpuku on pakollinen alle 17-asteisessa vedessä.
  • Uintiosuutta ei järjestetä, jos veden lämpötila on 13 astetta tai sen alle.
  • Märkäpuku on kielletty, jos veden lämpötila on reitin etäisimmässä kohdassa 60 cm:n syvyydessä vähintään 22 astetta, kun uintimatka on 1 500 metriä tai alle; vähintään 23 astetta, kun uintimatka on 1 501–3 000 metriä ja vähintään 24 astetta, kun uintimatka on yli 3 000 metriä.

    Lähde: Juoksija-lehti

Uimapuku
Treeneissä puen märkäpuvun alle tavallisen uimapuvun, mutta triathlon-kilpailuissa uin triathlon-asussa, jolla suoritetaan myös kilpailun muut lajit ajan säästämisen vuoksi.

Uimalasit
Avovesiuimalaseja myydään erikseen, mutta itse olen uinut hallissa ja avovedessä samoilla laseille. Tärkeintä on, että lasit eivät falskaa ja tuntuvat miellyttäviltä päässä. Kirkkaissa vesissä, esimerkiksi ulkomailla, tummemmat lasit voisivat olla ihan järkevät, mutta suomen sameissa ja tummissa vesissä en ole kokenut tarpeelliseksi.

Uimalakki
Olen käyttänyt avovedessä mahdollisimman kirkkaan väristä uimalakkia, että erottuisin vedestä paremmin. Lisäksi avovesiuinnissa käyttämäni lakki on hiukan hallilakkia paksumpi, jolloin se lämmittää aavistuksen enemmän. Kylmiin vesiin myydään erikseen ihan sellaisia kypärälakkiversioita, jotka lämmittävät vielä paremmin. Myös uintikäsineitä ja -sukkia on olemassa, mutta itse en ole sellaisia käyttänyt.

Turvallisuusvarusteet: uimarinpoiju
Uimarin poiju on kahdestakin eri syystä tärkeä varuste avovesiuimarille. Pelkkä kirkkaan värinen uimalakki ei ihan hirveän pitkälle erotu vedestä, kun veden pinnan yläpuolella liikkuu vain kaksi mustaa kättä. Pienessäkin aallokossa voi olla vaikea erottaa uimaria. Toinen uimarinpoijun tärkeä tehtävä on olla turvana, jos vedessä tulee paniikkikohtaus, suonenveto tai kramppi, niin poijun päällä voi levätä ja kerätä voimia.

VINKIT AVOVESIUINTIIN

Älä ui yksin avovedessä
Yksin ei kannata mennä uimaan avoveteen, ainakaan kovin kauaksi rannasta. Jos kuitenkin menet yksin, niin pysyttele rannan tuntumassa ja ui rantaviivan myötäisesti. Jos olen mennyt yksin uimaan, niin yleensä olen värvännyt jonkun rannalle katsomaan mun perään. Vaikka luotan omiin uimataitoihini, niin ei sitä koskaan tiedä, jos tulee ongelmia.

Lämmittele ennen avovesiuintia
Aina on hyvä valmistaa keho tulevaa harjoitusta varten lämmittelemällä urheilulajista riippumatta. Avovesiuinnissa tämän merkitys korostuu. Jos et ole lämmitellyt, niin keho voi reagoida voimakkaammin kylmään veteen.

Totuttele veteen
Mene veteen rauhalllisesti ja anna itsellesi aikaa sopeutua veden lämpötilaan. Laita pää pinnan alle ja puhaltele muutamia kertoja veteen. Ennen varsinaista uintitreeniä ota muutamia vetoja. Minulle rennoin uintivauhti on sellainen, että hengitän joka neljännellä tai viidennellä vedolla. Tällöin uinti on rentoa ja leppoisaa. Täytyy vain muistaa suunnistaa välissä, ettei löydä itseään rantakaislikosta.

Ole rauhallinen ja nöyrä
Avovedessä ei kannata lähteä yrittämään ennätyksiä. Itse pyrin uimaan avovedessä aina vähän rauhallisemmin kuin altaassa. Tärkeää on, että hengitysrytmi on tasainen ja saa puhallettua keuhkot tyhjäksi veteen, jolloin myös saa otettua keuhkot täyteen happea. Kylmä vesi tekee monesti sen, ettei keuhkoja saa puhallettua ihan tyhjäksi. Tähän jos vielä yhdistää liian kovan vauhdin, niin tilanne saattaa laukaista avovesipaniikin, jolloin hengittäminen muuttuu vaivalloiseksi ja tuntuu kuin märkäpuku painaisi keuhkoja kasaan. En ole itse koskaan saanut ihan kunnollista paniikkia, mutta ensimmäisinä avovesiuintikertoina pieni paniikki oli enemmän sääntö kuin poikkeus ennen, kun opin ottamaan alun riittävän rauhassa. Heti, jos hengittäminen tuntuu vaikealta, kannattaa hidastaa vauhtia, nostaa pää pintaan ja potkia vaikka hetken selällään tai uida rintaa ja tasoittaa hengitys. Tämän jälkeen uusi yritys aivan kaikessa rauhassa. Pitää muistaa, että avovedessä ei koskaan kannata alkaa leikkimään mitään sankaria. Ei ole pätkääkään noloa sanoa kaverille, että mulla ei nyt suju, odota hetki. Kaveri voisi muuten olla aika pulassa, jos toiselle iskee ihan kunnon paniikki vaikkapa 500 metrin päästä rannasta.

Suunnistaminen
Avovedessä uiminen ei onnistu samalla tavalla suoraan kuin altaassa, vaan eteneminen vaatii suunnistamista. Monessa paikassa veteen on laitettu poijuja, jotka helpottavat vedessä suunnistamista, mutta jos poijuja ei ole, niin kannattaa ottaa rannasta jokin kiintopiste, jota kohti ui. Avovedessä on usein myös pientä aallokkoa, joka tekee hengittämisestä ja suunnistamisesta haastavampaa, tämä kannattaa ottaa huomioon. Uintipaikaksi kannattaa valita sellainen, missä ei ole veneliikennettä, ettei tarvitse pelätä jäävänsä alle. Tämänkin vuoksi rantaviivan tuntumassa uiminen on turvallisinta. Kannattaa kysellä muilta lajin harrastajilta hyviä uimapaikkoja. Pääkaupunkiseudulla sellaisia ovat esimerkiksi Oittaa, Kaitalampi ja Kuusijärvi. Itse olen uinut myös meressä tässä meidän kodin lähellä Westendin rannassa.

Leave a Comment