to top

Meriterapiaa

Mun mieli on viistellyt koko kesän alamaissa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, josta en halua puhua julkisesti. Välillä on ollut vaikea selviytyä arjesta. Olen ollut ihan kamalan väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä mitään. Passiivinen elämäntyyli saa minut voimaan entistä huonommin. Minut on luotu liikkumaan. Liikunta kohottaa mielialaa, tarvitsen sitä selviytyäkseni. Odotan ensi viikon Levi Extreme Triathlonia. On ihana lähteä Lappiin hikoilemaan huolet ja murheet pois mun kropasta ja olemaan omien ajatusteni kanssa. Suorituksesta tulee pitkä, siinä ehtii ajatella yhtä sun toista. Tällä hetkellä tuntuu, että ajatukset on kertynyt päässä yhdeksi isoksi möykyksi, enkä ota siitä selvää. Ajattelin hakata tuon möykyn Levin maisemissa pieniksi paloiksi ja jättää ne palat sinne Lappiin. Tänä viikonloppuna lähden äitini kanssa merelle lepäilemään. Vietin kaksi viikkoa sitten viikonlopun äidin...

Continue reading

Joutilaisuus lisää hyvinvointia

Tein viime vuonna lupauksen, että pidän jatkossa parempaa huolta jaksamisestani. Kävin viime vuoden lopulla työnohjauksessa, jonka avulla sain kirkastettua itselleni arvoni ja havahduin siihen, miten huonosti hallitsin ajankäyttöni. Löysin toistuvasti itseni siitä tilanteesta, että olin aikatauluttanut päiväni liian tiiviiksi. Paikasta toiseen juokseminen aiheuttaa jatkuvan kiireen tunteen, kun aikaa ei jää palautumishetkiin. Innostuessa kaasu jää pohjaan Olen innostuja. Innostun helposti uusista asioista ja projekteista ja innostus vie mukanaan. Sanon kivalta kuulostaviin asioihin suurempia miettimättä joo. Ilmoittaudun tapahtumiin ja sovin treffejä miettimättä kyseisen viikon aikatauluja kokonaisuutena. Olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä kannattaako sanoa joo. Nykyään harkitsen jokaisen uuden projektin tai tapaamisen kohdalla onko minulla todella tähän aikaa, mitä kaikkea se vaatii, jos sanoo joo ja haluanko todella tehdä tämän? Minulla...

Continue reading

Vuoden 2018 tilinpäätös

Viime vuosi oli minulle käänteentekevä. Sitä edeltävä vuosi oli ollut liian vauhdikas. Olin tehnyt täysillä töitä ja siinä ohella blogia. En osannut vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Yritin niin kovasti pärjätä kaikessa, että homma lipsahti sietokyvyn yli. Voimat loppuivat ja jouduin jäämään sairaslomalle juuri ennen vuodenvaihdetta 2017-2018. Työuupumus ja siitä toipuminen Työuupumus on siitä paskamainen juttu, että työidentiteetti ja itsetunto murenee pieniksi paloiksi. Palasia keräillessä joutuu vähän kuin pakon edessä tarkastelemaan itseään yksityiskohtaisesti ja miettimään, miksi näin kävi. Aluksi oli helppo syyttää työtaakkaa, epämääräistä toimenkuvaa, puuttuvia tavoitteita ja huonoa johtamista. Tarkemman pohdinnan jälkeen huomasin, että myös omassa toiminnassani on parantamisen varaa. Työuupumuksesta toipuminen vaatii muutosta, muuten ei voi toipua. Minun kohdalla toipuminen alkoi siitä, kun päätin siirtyä takaisin koulunpenkille. Olin jo pitkään harmitellut...

Continue reading

“Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”

Olen jälleen aloittanut kamppailun kaamosta vastaan. Olen vuosien varrella löytänyt toimivia tapoja kahlata kaamoksen läpi. Kerron nyt viimeisimmät oivallukseni ja lopuksi parhaat aseeni kaamosankeuden selättämiseen. Tämän viikon alussa pyysin Instagram-seuraajiani kertomaan parhaat vinkit kaamosankeuden selättämiseen. Itselläni oli tuona päivänä hiukan matalapaineinen fiilis ja pimeys tuntui lannistavalta. Sain useita hyviä vinkkejä ja kävin hyviä keskusteluja aiheesta. Mieleenpainuvin viesti kehotti tekemään itselleen hyvän näkyväksi. Tämä henkilö kertoi oppineensa tällaisen viisauden: "paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä". Pysähdyin tämän sanoman äärelle - tuo on niin totta! Lainaus taitaa olla Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen (2016) kirjasta Huomaa hyvää! Täytynee lukea tuo kirja. Eräs toinen seuraajani kehotti löytämään ilonaiheita jokaisesta päivästä. Kuuntelin juuri podcastia, jossa puhuttiin onnellisuudesta ja siitä, miten kiitollisuus lisää onnellisuutta eikä toisinpäin. Olen aina ollut pohjavireeltäni iloinen,...

Continue reading

Luonto puhdisti mielen

Aiempien vaellusreissujen jälkeen arkeenpaluu on tuntunut ahdistavalta. Kaikki melu, kiire ja turhuus on ahdistanut ja iskenyt vasten kasvoja irvokkaana kontrastina. Nyt on aivan toinen olo. Yritän kertoa, miksi. Olen täynnä energiaa ja sisällä kuplivaa onnellisuuden tunnetta. Metsässä ollessa pääkoppa järjestelee kaikessa hiljaisuudessa asiat omille paikoilleen ja olo kevenee. Olo kevenee, vaikkei olisi ollut raskas alunperinkään. Kummallisinta on se, että luonnossa ei ajattele juuri mitään. Aluksi saattaa miettiä joitain pinnalla olevia asioita, mutta vähitellen ajatukset vain pyyhkäisevät nopeasti ohi, eikä niihin jää viipyilemään. En koko kymmenen päivän aikana murehtinut, surrut tai analysoinut mitään. Kotiin palattuani asiat tuntuvat selkeämmiltä, vaikka elämäni on ihan sama kuin ennen metsään lähtöä. Olin tyytyväinen elämääni jo ennen lähtöä, mutta jotenkin kummallisesti kaikki ne pienet mieltä varjostaneet asiat tuntuivat ratkenneen. Tapasimme...

Continue reading

Kehopositiivisuus on hyvinvoinnin edellytys

Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa juoksulenkillä. En ole voinut juosta juuri lainkaan edeltävään kahteen vuoteen takareiden vamman vuoksi. Tuolla lenkillä mieleeni pulppusi erinäisiä muistoja vuosien varrelta. Yhtäkkiä muistin maratonkesän, jolloin treenasin ihan hullunlailla. Muistin sen rintalastan alla möykkynä painaneen olon, jota juoksin karkuun. Ja sen, kun tuntui, että henki ei ahdistukselta kulje, vaikka kuinka yritin hengittää rauhallisesti. Muistin, miltä tuntui juosta ensimmäistä kertaa kireissä urheilutrikoissa (alastomalta). Muistin ne monet endorfiinipöllyt, jonka alle ahdistukset aina hetkeksi jäi. Muistin myös sen, kun huomasin luonnon parantavan voiman. Hoksasin kuinka lenkillä ajatukset asettuivat oikeille paikoilleen ja asioihin löytyi ratkaisuja. Vähitellen tahti hellitti ja pystyin rauhoittumaan luonnossa ilman, että piti juosta itseäni karkuun. [caption id="" align="alignnone" width="1199"] Minä vuonna 2013[/caption] Keskiviikkoisella lenkillä iloitsin siitä, etten tarvitse juoksua enää...

Continue reading

Joogan ihmeellinen vaikutus

Kaksi asiaa, joista tulee joka kerta hyvä olo: jooga ja luonto. Sitten kun nämä kaksi asiaa yhdistää, niin jo on täydellistä. Etsin sopivampaa sanaa, mutta kyllä, täydellistä se on. Ystäväni Heidi on ohjannut kesätorstaisin joogaa Mellstenin rannalla Espoossa. Vasta nyt kesän viimeisellä joogakerralla ehdin mukaan. Jooga on kyllä kumma laji, koska joka kerta joogatunnin loppurentoutuksessa liikutun. Joogatessa on kehossaan niin läsnä ja vaikka joogan aikana ei ajattele mitään, niin silti pääsee käsiksi itseensä syvällisemmin. Joogaan ihan liian harvoin, oikeastaan vain satunnaisesti, vaikka tiedän kuinka hyvää se tekisi minulle. Pitäisikin löytää joku sopiva joogapaikka, jossa voisin ruveta käymään.  Jooga olisi loistavaa huoltavaa liikuntaa ja samalla se tuntuu helpottavan myös mielen solmuja. Viime torstain joogan jälkeen olin tarmoa täynnä ja sain takaisin inspiraation kirjoittamiseen. Sain tuon...

Continue reading

Havaintoja kesälomalta

Olen nyt neljättä viikkoa kesälomalla. Tänä aamuna summasin kesäloman tapahtumia. Asetin itselleni tavoitteita kesälomalle. Olen kova luomaan itselleni paineita ja huomaan nyt olleeni näiden asettamieni paineiden vanki. Ajattelin, että nyt kun minulla on kerrankin aikaa levätä ja lomailla, niin ratkaisen luonnollisesti omien tulevaisuuden urasuunnitelmien ohella nälänhädän, raivaan kodin, olen lasten kanssa, suoritan kaikenlaisia maailman upeita elämyksiä ja saan jonkin oivalluksen blogin tulevaisuuden suhteen. Mitä kävikään? Minua ei ole kiinnostanut oikein mikään. Akkujen latautuminen taitaa kestää yhtä kauan kuin niiden tyhjentämiseen on mennyt aikaa, ellei kauemminkin. Olen ollut omien ajatusteni kanssa ihan jumissa ja kaikki paitsi läheisten kanssa vietetty aika on tuntunut merkityksettömältä. On ollut vaikea myöntää, että nyt ei ole vielä aika tehdä minkäänlaisia ratkaisuja, vaan olen tarvinnut puhtaasti lepoa. Vasta nyt olen...

Continue reading

Tasapainoilun vaikeus

Minulta kysyttiin tällä viikolla, miten löydän tasapainon treenin ja levon välillä. Vastasin kysyjälle nopeasti jotakin, mutta jäin miettimään asiaa. Sopivan tasapainon löytäminen ei ole ainakaan minulle ollut mikään helppo juttu. Olen treenannut liikaa. Olen treenannut liian stressaantuneena. Olen treenannut liian kovaa. Varmaan arvaatte, ettei tuolla tavalla saa mitään hyvää aikaiseksi. Pakonomainen suhtautumiseni treenaamiseen ajoi minut siihen, että lähdin lenkille, vaikka olin henkisesti ihan loppu. Lenkillä henki ei kulkenut, koska ahdistusmörkö istui rintalastan päällä ja salpasi hengityksen. En jättänyt treeniä väliin, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tai surullinen. En, vaikka minulle olisi tehnyt hyvää rauhallinen kävely luonnossa tai ulkoilu lasteni kanssa. Kipeänä tai loukkaantuneena en sentään ole treenannut. Kohdallani kroppani olikin viisaampi ja pysäytti minut. Nyt jälkikäteen näen selvemmin, miten olisi pitänyt tehdä. Kroppa antoi erilaisia...

Continue reading

Pysähdy ja kysy itseltäsi mitä kuuluu

Opiskelukevät on jo pitkällä. Kouluhommia on paljon ja tuntuu, että kaikki dead linet paukkuu yhtä aikaa. Eihän se mikään ihme ole, että tuntuu olevan paljon hommaa, koska olen suorittamassa tänä keväänä lähes 60 opintopistettä. Viime aikoina olen ollut aika herkkä stressille ja huomaan heti, jos vauhti kiihtyy liian kovaksi. Vaikka olen parhaimmillani pienessä kiireessä ja paineessa, niin väliin täytyy saada nollata ja levätä kunnolla. Jatkuva kiire ja paineiden keskellä eläminen ei tee kenellekään hyvää. Tällä hetkellä mielen päällä on myös huolia. Kaikki tämä yhdessä aiheutti sen, että kroppa ilmoitti mulle välittömästi erilaisilla kiputiloilla, että nyt pitäisi vähän hiljentää. Heräsin eilen kamalaan päänsärkyyn, jonka sain onneksi syrjään satsilla särkylääkkeitä. En halunnut jäädä kotiin lepäämään, koska minulla oli edessä koko kouluajan tähän menessä jännittävin...

Continue reading