to top

Elen eväitä

Minulta on pyydetty ruokavaliopostausta. Tässä sitä tulee ajatuksenvirtana. En ole viime aikoina hirveesti miettinyt syömisiäni. En ole koskaan ollut mitenkään hirveän tarkka siitä, mitä suuhuni laitan. Mutta sitten kun tarkemmin ajattelee, niin olenhan mä. Työpaikkaruokalassa en koskaan (poikkeuksia tietty on) ota perunaa, pastaa tai riisiä, enkä leipää. Otan vähän (n. 200 g) lihaa, kanaa tai kalaa, joita on lähes aina saatavilla ja lopun lautasen täytän salaatilla.Eilen söin kiireessä töiden jälkeen Teboililta ostetun metukkasämpylän ja Batteryn. Hyi mua! Yleensä en harrasta moisia paheita, maksoikin ihan liikaa (3,70 e).Aamuisin syön aina ruisleipää. Aamu ei vain ole aamu ilman ruisleipää, maitokahvia, litran vesitörppöä, Hesaria ja vähintään puolta tuntia aikaa pupeltaa aamupala naamariin. Kiireettömät aamut takaavat hyvän lähdön päivään. No okei, liioittelin, ei takaa,...

Continue reading

Ihoa

Olen huomannut, että mielen tasapainon voi nähdä kasvoista. Jos stressaa tai elämä heittelee, iho on huonossa kunnossa. Ei auta, vaikka tekisi kaikki samat temput kuin aina ennenkin, ei tekisi mitään toisin. Joka aamu ja ilta samat rutiinit kuin aina ennenkin, mutta iho vain kukkii. Iho viestii siitä, miten mieli voi. Oletteko huomanneet saman?Kasvojen ihoa hoidan suhteellisen hyvin, mutta muuta kropan ihonhoitoa laiminlyön. En ole koskaan oikein oppinut rasvailemaan. Nyt kuitenkin olen kunnostautunut tässä asiassa, koska sain kokeiltavaksi tuon Clarinsin body lotionin, joka on arvottavana. Muistakaa muuten osallistua vastaamalla tuon postauksen kysymyksiin. Arvonta päättyy tämän viikon perjantaina.OIen ollut aika innoissani tuosta rasvasta. Mulla ei ole ollut koskaan aiemmin mitään Nivean ja Doven rasvaa kummempaa ja nyt mulla on lähes 60 euron...

Continue reading

Endorfiiniterapiaa?

Viime lauantain Evita-päivä sai mun päässä isot kelat pyörimään. Pieni pää tekee kovasti töitä - ruksuttaa ja surisee. Täynnä ajatuksia. Elämä etsii päämäärää, jota tavoitella. Olen ollut surullinen. Kyllä se tästä, eikö niin? Eilen kokeilin lähes pomminvarmaa pääntyhjennyskeinoa. Kävin siis salilla. Murisin ja ähisin ja puhisin. Ei sujunut, ei sitten yhtään, mutta tulipahan käytyä. Salin jälkeen pyöräilin loppuverryttelynä tunnin aika rauhakseen. Se helpotti. Luonnon tuoksut, lämmin ilta, auringonlasku. Tällä kertaa parhaat endorfiinit sain luonnosta. Pitäisiköhän opettella meditoimaan?Kerron taas kuvin, sanat hukassa.Äitienpäivänä anoppilassaÄitienpäivänä Idolsin finaalia katsomassa paikan päällä.Pallerot tänään.Keskimmäinen lähdössä kaverin synttäreille Nyt lapset ovat sängyissään ja mies katsoo jääkiekkoa. Minä suuntaan rantaan mietiskelemään.Ps. Kiitos rakkaat ihanat kommenteista tuohon arvontaviestiin! Ihania! Niin, ja muistakaa osallistua arvontaan täällä....

Continue reading