to top

Parasta juuri nyt

Mulla on tällä hetkellä aivan älyttömän inspiroitunut ja hyvä fiilis. Pitkä sairasloma, sen päälle pidetty loma ja lepo on tehnyt tehtävänsä. Olen nyt intoa ja energiaa täynnä. Maanantaina alkaakin sitten uusi arki. Tuleva tietysti jännittää ja vähän pelottaakin, eniten raha-asioiden takia. Uskon kuitenkin, että asiat selviää. Parasta tässä oman itsensä herruudessa on se, että voin tehdä tasan niitä asioita, joihin mun voimavarat ja mielenkiinto riittää opintojen ohessa. Olenkin luonnostellut postausta, jossa kertoisin tarkemmin yhteistöistä ja niihin liittyvistä periaatteistani. Nyt kuitenkin haluan fiilistellä, koska olo on juuri nyt onnellinen ja kiitollinen. Paita hiessä sydämellisessä ilmapiirissä Tämän hetken hyvä olo ja energiapiikki kumpuaa aamun tapahtumasta. Kävin Real Training Campin lanseeraustilaisuudessa. Oli ihana treenata pitkästä aikaa niin, että tuli kunnolla hiki. Parasta treeneissä oli se,...

Continue reading

Jouluhaaste

Hei te kaikki ihanat lukijani! Mä haluaisin haastaa teidät joulun aikana tekemään jonkin näistä seuraavista asioista tai mahdollisuuksien mukaan kaikki. Inspiraation näihin sain viime viikon lomalla, Mira Luodin Instagram-päivityksestä, Karita Tykän Instagramin Storiesista sekä viimeisimmän Jenny+ -ohjelman aihepiiristä (tuo ohjelma on ollut muutenkin tosi hyvä ja virkistävän erilainen). ❤️ Minulle loman tarkoitus on aina ensisijaisesti palautua arjen rasituksista, levätä ja olla läsnä. Minun kohdalla lepo ei missään tilanteessa tarkoita pelkästään laakereilla lötköttämistä, vaan sellaista rentouttavaa pientä puuhastelua, kuten käveleskelyä luonnossa, lukemista, niiden juttujen tekemistä, johon ei normaalisti arjessa ole aikaa. Joskus se voi tarkoittaa kaapin järjestelyä, uimahallireissua koko porukalla tai leffan katselua sohvalla. Ihan sitä puhdasta lepäämistäkin tarvitaan, sellaista suloista joutenoloa, jonka seurauksena aivoista rupeaa pulpahtelemaan uusia kepeitä ajatuksia ja ehkäpä ratkaisuja...

Continue reading

Irti negatiivisesta ajatusrallista

Tiedättekö, kun joskus ajatukset kiertävät negatiivista kehää, joka vain syvenee? Kaikki on paperilla hyvin, mutta mieli tummuu tummumistaan ja on vaikea saada otetta mistään mukavista tai positiivisista ajatuksista. Olen pitkään ollut väsynyt ja stressaantunut. En ollut muistanut ottaa aikaa itselleni, enkä oikein osannut eritellä mistä kaikki johtuu. Sitten tuli stoppi. Voimat vain loppuivat ja oli pakko miettiä mistä kiikastaa. Viime ajat ovat menneet juurikin tuossa negatiivisten ajatusten kierteessä. Nyt alan vähitellen saada otetta myös niistä valoisammista ajatuksista. Minulle on toiminut nämä jutut: Riittävä lepo, eli tarpeeksi yöunta ja aikaa palautua myös velvollisuuksista. (Tämä tarkoittaa sitä, ettei saa tehdä liikaa töitä.) Päivittäinen ulkoilu. Hengästyttävää reippaampaa liikuntaa muutaman kerran viikossa. Oma aika. Olen ottanut joka päivä edes lyhyen pätkän aikaa itselleni. Olen opetellut jälleen...

Continue reading

Rakkaus retkeilyyn

Minulla oli pitkään haave, että pääsisin Lappiin vaeltamaan. Olin nähnyt äitini nuoruuskuvissa upeita maisemia ja kuullut hienoja tarinoita vaellusreissuilta. Olin aina joskus ottanut haaveeni kavereiden kanssa puheeksi ja heittänyt ilmoille, että pitäisikö joskus mennä. En saanut oikein ketään innostumaan ja haave painui taas taka-alalle ja pulpahti aina sieltä uudestaan pintaan. Sitten tapasin Ramin. Hänen kanssa lähdimme jo viikon päästä ensitapaamisesta Nuuksion talviseen metsään ihmettelemään luontoa. Kumpikin oli tahoillaan haaveillut retkeilystä ja luonnossa olemisella oli kummallekin iso merkitys. Luonnossa liikkumisen tärkeys ja merkitys on korostunut minulle entisestään näiden yhteisien vuosien aikana. Aikaisemmassa elämässä pakenin itseäni ja ajatuksiani kiireeseen. Kirjaimellisesti juoksin itseäni pakoon. Tukahdutin tunteeni ja ajatukseni treenaamiseen. Nykyään olen opetellut olemaan läsnä ja kuuntelemaan itseäni. Teen kaikkeni, että pääsisin eroon jatkuvasta multitaskaamisesta ja oppisin...

Continue reading

Sopiva sunnuntaitreeni

Ennen ajattelin, että treeni on vain silloin onnistunut, kun treenin jälkeen on totaalisen loppu. Minulla oli vain yksi vaihde ja se oli talla pohjassa. Aina piti juosta kovempaa kuin edellisellä lenkillä, nostaa enemmän rautaa kuin ennen ja tehdä joka kerta asiat aina edellistä paremmin. Eihän sellainen ole edes mahdollista. Ja voi sitä itsensä ruoskimisen määrää. Tänään aamulla puuhailin kotihommia. Laittelin ruokaa ja vaihdettiin huonejärjestystä ja siivoilin. Iltapäivällä lähdin kuopuksen kanssa pyörällä Heidin lähimaastoihin jätskille ja kahville. Heidi on niin ihana tyyppi! Kaikesta voi puhua ja aina voi olla ihan vain oma itsensä. ? Illalla mies houkutteli minut vielä yleisurheilukentälle tekemään rennon koordinaatio- ja liikkuvuustreenin. Treeni oli juuri sopiva tähän päivään. Sopivan kevyt, sopivan avaava, hermostoa herättelevä ja mielialaa ihan älyttömästi kohottava. Nykyään näen tärkeäksi...

Continue reading

Shokkipaljastus: En ole enää endorfiinikoukussa

Mulla on pyörinyt mielessä monta postausaihetta, mutta ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Nyt lapsivapaalla viikolla aikaa ja energiaa on taas vähän enemmän. Lupasin instagramissa kirjoittavani juoksemisesta ja motivaatiosta ja ehkä vähän minäkuvasta liittyen treenaamiseen. Teksti nyt lipsahti tuon minäkuvan käsittelemiseen. Mennään tällä. Ilmoittauduin tuossa pari-kolme viikkoa sitten Espoo Rantamaratonin puolikkaalle. Sain ilmoittautumisen New Balancen kautta ja kuulin Heidinkin lähtevän lappu rinnassa reitille, niin ajattelin ilmoittautua itsekin mukaan. Keskikesällä ennen sairastumisjaksoa olin haaveillut täyspitkän maratonin juoksemisesta, mutta siitä haaveesta luovuin, koska ilmoittautumishetkellä olin vieläkin sairastelukierteessä. Tänä vuonna minulla ei ole poikkeuksellisesti ollut mitään kovin kunnianhimoisia treenitavoitteita. Ainoa treenitavoite oli tuo Saariselkä MTB ja sekin meni olosuhteiden vuoksi vähän miten meni. Olen yrittänyt löytää uuden elämän tasapainoa. Uusi elämä tarkoittaa montaa eri elämän osa-aluetta luonnollisesti. Kuten...

Continue reading

Mitä tapahtuu jos antaa luvan nauttia elämästä

Tänä aamuna luin hyvän artikkelin, jossa haasteteltiin urheilulääkäriä Pippa Laukkaa. Jutun otsikko on mielestäni huono ja vähän harhaanjohtava, sillä ongelma on paljon monimuotoisempi. Varoitan jo nyt, että tämä teksti tulee olemaan todella poukkoilevaa ajatuksenvirtaa. Tämä aihe jotenkin kolahti aika kovaa. Tunnistin itseni joistakin kohdista. Urheilin aiemmin paetakseni. Yritin tukahduttaa sitä ääntä, joka sisältäni yritti päästä ulos ja kertoa, että pysähdy, sua ahdistaa. Sain hetkellistä hyvää oloa ja tyydytystä liikkumisesta. Mitä kovempi treeni, sen parempi fiilis. Hetken. En tietenkään tajunnut sitä silloin. Piti kulkea umpikujaan. Umpikujasta oli vain yksi reitti pois, kulkea samaa tietä takaisin ja katsoa niitä asioita silmiin, jotka laittoivat minut juoksemaan. En sano, että urheilu olisi ollut mulle huono asia, ehkäpä juurikin päin vastoin. Olisin varmasti voinut henkisesti vielä huonommin, jos en...

Continue reading

Elämää raakana

Äitini sanoi hyvin, että loman jälkeen ei kannata jatkaa arkeaan kuten ennenkin, vaan loman jälkeen voi muuttaa vanhoja tapoja ja aloittaa tekemään jotakin eri tavalla. Loman jälkeen näkee vanhat tutut asiat aina hetken uusin silmin ja kokee asiat hieman eri tavalla. Tuon pienen hetken kannattaa olla hereillä ja vähän kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. Viikon mittaisen loman jälkeen ei nyt ihan hirveän kauas ole siitä tutusta ja turvallisesta päässyt, mutta jotain tämä elämänmuutos kaikkinensa taas liikautti pääkopassa vähän eri asentoon. Tuntuu, että olen tämän saman asian ympärillä pyöriskellyt nyt viimeiset kaksi vuotta. Teistä saattaa tuntua, että mulla on jäänyt levy päälle, mutta kirjoitan tästä siitä huolimatta taas. Olen kääntänyt ja katsonut joka kulman ja vähitellen se ydin on kirkastunut. Kaikella tällä kääntelemisellä olen siis...

Continue reading

Miten toivuin masennuksesta?

Minulta on muutamaankin otteeseen toivottu, että kirjoittaisin masennuksesta toipumisesta. Ensin ajattelin, että en varmasti kirjoita aiheesta mitään. Liian henkilökohtaista. Mutta. En ole häpeillyt sairastumistani aiemminkaan, joten miksi nyt iloisen aiheen ympäriltä en voisi jotakin sanoa? Masennus on sairaus, johon voi sairastua kuka tahansa. Masennukselle on minun näkemyksen mukaan aina jokin syy. Mikä se kenelläkin sitten on, se pitää selvittää, jotta masennuksesta voi toipua. Minä sairastuin kuormittavan elämäntilanteen ja identiteettikriisin seurauksena. Ajoin itseni nurkkaan ja pääsin pois nurkasta vain kääntymällä ympäri ja katsomalla miten olin sinne päätynyt. Masennuksesta voi toipua varmasti yhtä monella tavalla kuin on sairastuneitakin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa parantua. Minulla meni liian pitkään tajuta edes se tilanne, johon olin itseni ajanut. Tajusin vasta siinä vaiheessa kun lähdin lääkärin vastaanotolta sairaslomalappu kourassa, jossa luki F32, vaikea masennus. Sille...

Continue reading

Juhlapäivä

Tänään on ollut todella kiva päivä. Aamu alkoi esikoisen kevätjuhlalla, joka pidettiin Tapiolan amfiteatterilla.Sää oli sellainen kuin kevätjuhlassa kuuluukin - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli lämmin. Esikoisen ensimmäinen kouluvuosi on nyt takana. Ekaluokan päättymisen kunniaksi teimme päivästä kivan.Todistustenjaon jälkeen menimme jätskille.Ja sitten vielä pitsalle.Maman oli saatava latte macchiato hasselpähkinämakusiirapilla. Sillä aikaa lapset polkivat kolmipyöräisillä MiniTapiolassa.Sitten suuntana ex-tempore-reissu Suomenlinnaan. Oli tarkoitus viedä rikkinäinen puhelin huoltoon, mutta huoltoliike olikin juuri tästä lauantaista lähtien kesälauantait kiinni.Suomenlinnareissun jälkeen vielä kahvit.Nyt lapset on sängyissään ja minä verkkareissa sohvalla. Rentoa!...

Continue reading