to top

Juoksun aloittaminen tauon jälkeen

Tämä vuosi starttasi juoksun merkeissä. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä sovimme isosiskoni kanssa, että tänä vuonna juostaan taas yhdessä täyspitkä maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin vuonna 2012 juuri samaisen siskoni kanssa. Ensimmäisen maratonin juoksukertomuksen voi käydä lukemassa täältä. Toisen maratonin juoksin siitä vuoden päästä. Tämä kokemus oli aivan mieletön, kaikki meni aivan nappiin. Seuraavana kesänä oli taas aikomus juosta maraton, tuolloin Tallinnassa, mutta silloisen parisuhteen viimeiset metrit teki elämästä sen verran tahmeaa, ettei minusta ollut siinä tilanteessa lähtemään maratonille. Juoksut jäivät tosi vähälle pariksi vuodeksi, joskin kävin rykimässä lähes treenaamatta Vaarojen Maratonin 43 kilometrin polkujuoksukisan. Tämäkin kokemus oli aivan mieletön. Kuten sanoin, olen koko ajan kuitenkin juossut jonkin verran. Välillä joka viikko yhden lenkin, välillä kerran kuussa tai harvemmin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä koko ajan suurin...

Continue reading

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Ilmeisen kova kiire on ollut, kun en ole saanut kirjoitettua tätä (ja noin kolmeakymmentä muuta luonnoksissa roikkuvaa) postausta loppuun. Viime vuosi oli vähän sellainen välivuosi urheilun suhteen. Kroppa temppuili oikeastaan koko vuoden monin eri tavoin. Olkapää kipeytyi jo ennen joulua 2015 ja oirehti läpi koko vuoden. Vatsalihasten erkaantuma aiheutti päänvaivaa ja keskivartalon tuen puuttuminen esti kehittymisen painonnostossa. Nyt tuntuu, että vihdoinkin olen löytänyt keinot suoriutua treeneistä ja arkiaskareista kipuilevan käden kanssa. Leikkaus olisi pysyvämpi ratkaisu, mutta tämä elämäntilanne ei oikein veny kuuden viikon sairaslomaan. Ihmeesti myös Saran neuvomat liikkeet ovat vähentäneet olkapään kipua ja lisännyt liikkuvuutta. Kivun vähenemisen myötä olen uskaltanut jälleen tehdä salilla rinnallevetoja ja jopa työntöjä. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Eilisen lenkin upea auringonlasku. Mä taltioin sitä kännykällä, tytöt mieleen. ❤️[/caption] Vatsalihasten erkaantumaprojekti...

Continue reading

Vaarojen Maratonin kisaraportti

Saavuin perjantai-iltana SuuntoSalomonin juoksutiimin kanssa Kolille. Torstain ja perjantain vatsa oli ollut ihan ihmeellinen ja ikävä. Liekö jännitystä? Jännitystä lisäsi vielä perjantain ja lauantain väliselle yölle luvattu myrsky, jonka vuoksi Vaarojen Maratonin ultramatka, 130 kilometrin kisa, peruuntui. Hyvä niin, nimittäin heräilin yöllä siihen kun tuuli ulvoi mökin nurkissa. Aamulla kisapaikalle ajellessa näimme useita sähköpylväitä ja puita kaatuneena. Varsin viisas päätös järjestäjiltä oli perua tuo kahdeltatoista yöllä alkavaksi suunniteltu kisa. Toisen ultramatkan, 86 kilometrin kilpailu, alkoi seitsemältä aamulla ja oman 43 kilometrin kilpailun ensimmäiset lähtölaukaukset kuuluivat ilmoille yhdeksän aikaan. En lähtenyt tukkimaan ensimmäisen lähtöryhmän juoksijoiden tietä, vaan lähdin seuraavassa ryhmässä. Heräsin aamulla kuuden aikaan ilman herätyskelloa. Onneksi heräsin, nimittäin herätyskello ei jostakin syystä herättänyt. Hipsin hiljaisen mökin keittiöön keittelemään puurot ja kahvit. Söin...

Continue reading

Erilainen maratonpäivä

Viime lauantaina oli Helsinki City Marathon. Mä olin tapahtumassa tällä kertaa vain katsojan roolissa tai oikeastaan kuvaajana. Aamupäivällä pyörin kisan messualueella Suunto-paita päällä edustamassa tai heittämässä läppää ihmisten kanssa, miten sen nyt ottaa. Sitten nappasinkin kamerat kantoon ja lähdin reitin varrelle kuvaamaan. Maraton-tapahtuman sisällä oli uusi juoksutapahtuma Helsinki Street Run, 17 kilometrin juoksu, joka meni osittain samaa reittiä maratonin kanssa. Tämä kuva niistä juoksijoista. :) Päivän paras juoksukaksikko, Tanja sanoi, että "pysähdytään ottamaan kuvia, meillä ei ole mikään kiire". :D Tämä urhoollinen kuvausassari jaksoi pörrätä mun ja kameralaukkujeni kanssa koko päivän. Etukäteen suhtauduin maratonpäivään ja rooliini päivän suhten ihan neutraalisti. Ei haittaa vaikken voikaan juosta, mutta kyllä nuo tapahtumat on tunnelmaltaan niin ihania ja sähköistyneitä, että tuli sellainen fiilis, että MINÄKIN HALUAN. Oli kuitenkin hauska...

Continue reading

Kisakalenterin hahmottelua

Meikä on taas ihan liekeissä! Hahmottelen tässä parhaillaan kesän kisakalenteria enkä meinaa nahoissani pysyä, kun mietin kaikkia kivoja tapahtumia. Nyt on kaksi isompaa tapahtumaa päätettynä ennen kauden päätavoitetta, eli Vaarojen Maratonia. Kyllähän siinä on niin käynyt, että polkujuoksu on vienyt minut mennessään. Tänään ilmoittauduin Vierumäellä ensimmäistä kertaa järjestettävälle Vierumäki Trail Marathonille, joka on nimensä mukaisesti polkujuoksukilpailu. Ilmoittauduin 15 km matkalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut kokonainen maraton, mutta en ihan vielä uskalla tuota kokonaista matkaa rykiä polulla. Mieli tekisi kyllä. Tapahtuma järjestetään kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, lauantaina 27.6. Maratonin lähtö on aamulla klo 9.30 ja lyhyemmän pätkän juoksijoiden startti on klo 11. Yritän tässä parhaillaan houkutella mun vakkari juoksukavereita mukaan, eli Annaa ja Haraa. Ilmoittautumaan Vierumäki Trail Marathonille pääsee tästä. Ihanaa päästä pitkästä aikaa Vierumäelle. Mennään...

Continue reading

Miten minusta tuli juoksija

Blogin alkuaikoina kirjoittelin vähän taustaa, miten liikunnasta tuli minulle elämäntapa. Täältä löytyy teksti raskausajan liikunnasta. En ole tainnut koskaan kirjoitella, miten minusta tuli juoksija, vaikka molemmat tekstit tätä aihetta vähän sivuaakin. En ole lapsena harrastanut minkäänlaista liikuntaa, jos arkiliikuntaa ja kavereiden kanssa ulkoilua ei lasketa. Meidän perhe oli liikunnallinen ja meitä kannustettiin ulkoilemaan ja liikkumaan. Laskettelimme yhdessä, meitä kannustettiin hiihtämään ja juoksulenkeille. Lapsena kisasimme sisarusten kesken lyhtypylvään välejä, pelattiin pesistä, oltiin hippaa, luisteltiin ja leikittiin kirkonrottaa. Aiemmin olen mieltänyt, etten ole ollut lapsena liikunnallinen, mutta en vain ole harrastanut mitään tiettyä liikuntamuotoa, vaan kaikki liikkuminen on ollut omatoimista ja luonnollista. Oulussa kuljettiin joka paikkaan pyörällä ja yhdessä tekeminen oli usein jollakin tasolla liikkumista. Vaikken ole opetellut minkään lajin tekniikkaa, koordinaatiota tai ollut missään valmennuksessa, niin jonkinlainen...

Continue reading

Vihdoinkin se alkoi – Vauhtisammakon juoksukoulu!

Eilen alkoi Vauhtisammakon Juoksukoulu Helsingissä. Perinteisen koulun tavoin tämäkin aloitettiin luennolla. :D Paikalla oli yksi auditoriollinen juoksuhulluja. Ilmapiiri rento ja mukava, joten luvassa on varmasti hauskoja treenejä. En malta odottaa ensimmäisiä juoksuharjoituksia. Vauhtisammakko on Turussa jo käsite ja näemmä se on kohta Helsingissäkin sitä, nimittäin syksyn juoksukoulut on myyty täyteen. Enää ei mahdu mukaan uusia juoksijoita, mutta lähiaikoina avataan ensi vuoden ilmoittautumiset. Mä ilmoittelen teille niistä sitten lähempänä. Luennolla saimme kuulla teoriaa juoksutekniikasta, hyödyllistä tietoa varusteista, sykerajoista ja kilometrivauhdeista. Ensi viikolla on tiedossa tekniikkatreenejä! Mahtavaa! Joku teistä lukijoista on ehkä ehtinyt miettiä mitä kävi maratonille? Se oli ja meni Tallinnassa, mutta mä pysyin täällä. Pikkuisen kirvellen seurasin Vauhtisammakon pikku-Annin suoritusta somen välityksellä. Huikeeta, Anni! Onnea vielä! Mä en siis juossut siellä. Tässä vielä...

Continue reading

Energinen maanantai

Pitäisi nähtäväsi useammin juosta maratoneja. Tänään on riittänyt energiaa. Heräsin aamulla seiskalta kirvelevän lyhyiden yöunien jälkeen. Sängystä nouseminen oli taas jännittävä hetki. Pohkeet oli hetken ihan kiviset ja kävely robottimaista, mutta viimeistään työpaikalle pyöräiltyäni jalat olivat jo aika vetreät.  Päiväkodista hain kiukkupussin, joka heitteli reppua pitkin ojia, kun en luvannut kahta kaveria meille kylään. Kotona laitoin lapsille ruoan tulemaan ja nukuin sillä välin 15 minuutin päikkärit. Ruoan jälkeen viikkasin ison kasan pyykkiä, järjestelin kämpän, imuroin ja autoin lapsia leipomaan gluteenitonta pannaria. Meidän esikoisella diagnosoitiin keliakia. Diagnoosi vahvistui viime perjantaina, kun saimme kuulla gastroskopialla otettujen näytteiden tulokset. Perheen ruokavalio muuttui sitten heti kerralla. Ei kylläkään kovin radikaalisti. Nyt on hyvä syy jättää pastat ja leivät ostamatta. Opettelen tekemään gluteenitonta leipää ja muita herkkuja,...

Continue reading

Maratonin jälkeen

Heippa! Täällä maratoonari. :D Luulitteko, että lopetan heti maratonfiilistelyn? Ehei. Olen vieläkin ihan huumassa eilisestä juoksusta. Miten se menikin niin hyvin!? Nukuin kompressiolegginseissä yön ja heräilin lihaskipuun. Pelkäsin aamulla nousta sängystä. Viime maratonin jälkeen käveleminen oli seuraavina päivinä todella vaikeaa. Lihakset ovat kyllä tänään kipeät, muttei niin kipeät kuin edelliskerralla. Olo on ollut tänään tosi hyvä ja energiat ihan normitasolla. Viimeksi kärsin vatsakivuista pari päivää ja varpaat olivat ihan reppanat. Pikkuvarpaan kynnet irtosivat maratonin jälkeen. Tällä kertaa tuli vain yksi rakkula, joka paranee jo kovaa kyytiä. Ei hiertymiä, ei mitään. Vatsa oli eilen hieman aristava, mutta ennen nukkumaanmenoa oli jo rauhoittunut. Mahtavaa! :) Tämän päivän olen löysäillyt ihan puhtaasti. Illalla vääntäydyimme salille. Poljin 20 minuuttia kevyesti kuntopyörää ja soudin 10 minuuttia (2...

Continue reading

ENNÄTYS!!

Huh, takana niin mieletön juoksu, että on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän. Aamu meni tosiaan tankatessa ja keskittyessä. Välillä loikin kämppää ympäri ja hoin, että mä pystyn siihen! :D Me nimittäin Venlan (sisko) kanssa laskettiin vähän kilometriaikoja ja mietittiin tavoiteaikaa. Pari tuntia ennen lähtöä päätimme, että lähdemme yrittämään 3:50 aikaa, joka vaatisi 5:27 minuutin kilometrivauhdin. Numeroina nuo tuntuivat mulle utopistisilta. Viimeksi juoksin maratonin loppuaikaan 4:12 ja olin maalissa ihan loppu, tai oikeastaan olin jo neljä kilometria ennen maalia ihan väsynyt ja hyytyminen oli alkanut jo 28 kilometrin kohdalla. Juoksusta jäi kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis, mutta usko itseeni maratonjuoksijana puuttui. Kokemuksena oli vain tuo yksi vauhdinjaollisesti pieleen mennyt. Olin yrittänyt analysoida ensimmäisen maratonin virheet ja ottaa niistä opikseni. Nyt takana...

Continue reading