to top

4. haasteviikko

Jälleen on yksi treeniviikko on takana. Olen alkanut taas pidemmän tauon jälkeen käymään myös salilla. On todella motivoivaa huomata kehitystä niin salilla kuin juoksutreeneissäkin. Tämän viikon vetotreeni sujui ihan kivasti, mutta mulla on edelleen paha taipumus juosta vedot liian kovaa. Ne pitäisi malttaa juosta kuntoon nähden sopivalla tasolla ja kasvattaa vauhtia kunnon kehittyessä eikä heti pistää kaasua pohjaan. Ajattelin jatkossa hyödyntää Garminin sykeohjausta juoksuharjoituksissa, ettei tulisi turhaan rasitettua hermostoa liian kovilla vauhdeilla. Huomasin myös vetotreenissä, että pääsin vedoissa omaan zoneen. En miettinyt juostessa kehon tuntemuksia, vauhtia, arkisia huolia – en mitään. Juoksu tuntui meditoinnilta. Jalat vaan liikkuivat, mutta pää oli täysin tyhjä. Aika ihana kokemus. Kello piipitti aina, kun piti lähteä juoksemaan ja uudestaan kun piti vaihtaa palauttelukävelyksi. Silloin on...

Continue reading

Ulkoiluhaaste vaihtuu lennosta juoksuhaasteeseen

Tervehdys pitkästä aikaa! Olen ollut viime aikoina aika hissukseen blogissa ja somessa. Sen sijaan olen keskittynyt elämään elämää somen ulkopuolella. Tahdin hidastaminen on tehnyt minulle todella hyvää. Ulkoiluhaaste ja somettomuus on tuntunut tosi hyvältä. Tämä marraskuu on ollut mulle helpoin aikoihin. Ulkoillessa olen läsnä itselleni. Se tekee selvästi tosi hyvää. Jo puolen tunnin ulkoilu tuo rauhallisemman olon. Silloin kun elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa, olen kokenut ahdistusta siitä, etten ehdi edes ajattelemaan. Juuri siihen tunteeseen ulkoilu auttaa. Väittäisin, että kaikilla on puoli tuntia päivässä aikaa itselle ja omille ajatuksille. Silloin voi laittaa kaikki laitteet pois päältä ja keskittyä olemaan vain itsensä kanssa. Kokeilepa, jos et ole jo kokeillut. Nyt olen tietoisesti karsinut kaiken ylimääräisen minimiin. Tämä on tuntunut niin hyvältä, etten tiedä...

Continue reading

Takareisivamma palasi

Minun piti viime viikonloppuna juosta maraton. Ilmoittauduin Espoon Rantamaratonille jo keväällä, jolloin puolimaratontreenit olivat täydessä käynnissä. Ajattelin, että tästä on sitten hyvä jatkaa treenejä ja juosta syksyllä kokonainen maraton. Olinkin kesällä niin väsynyt ja stressaantunut, etten saanut treenattua ollenkaan sillä tavalla kuin olin ajatellut.  Ajattelin kuitenkin, että voisin ihan hyvin juosta maratonin vähän heikommillakin treeneillä. Suoritinhan Levi Extreme Triathloninkin aika hatarilla treeneillä ja kokemus oli hieno. Ajattelin myös, että vaellusreissu on juuri sopivaa valmistautumista kisaan, sillä olen kerran ennenkin juossut maratonin vaellusreissun jälkeen. Tuolloin se kisa oli Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka poluilla. Ajattelin näin vielä viime viikon alussa, vaikka jalat olivat vielä vähän toipilaat vaellusreissun jäljiltä. Vaellus meni hyvin ja ilman mitään ongelmia jalkojen kanssa. Mitä nyt jalkapohjat oli aina pitkien päivien...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Marika

Tämän vuoden HHM oli ehdottomasti raskain mun juoksemista puolimaratoneista. Vaikka alkuviikosta olikin jo tiedossa, että juoksupäivän sää tulee olemaan lämmin, en silti osannut valmistautua siihen kuumuuteen. Tavoitteeksi asetin 1.45, ja uskoin normaalilla suorituksella siihen pääseväni. Ensimmäinen 5 kilometriä kulki hyvin ja pystyinkin juoksemaan jopa tavoitettani vauhdikkaammin. Reitin kaartuessa Kauppatorille ja kellon näyttäessä 7 kilometriä tajusin, että loppumatkasta tulee tuskainen. Reiluun kymppiin asti sain kuitenkin pidettyä hyvää vauhtia yllä. Sen jälkeen nousi seinä vastaan ja kuumuus iski päälle oikein kunnolla. Sykkeet mulla ei ollut mitenkään korkealla, mutta kaikki voimat kropasta karisi johonkin Hakaniemen kulmille. Ei auttanut geelit, ei urheilujuomat, eikä päähän kaadetut vedet. Juoksusta ei meinannut tulla enää mitään ja tässä vaiheessa luovuin myös myös aikatavoitteesta. Keskeyttäminen kävi mielessä pariinkin otteeseen, mutta päätin...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Anna

En varsinaisesti ole juoksija, en urheilija enkä edes kovin aktiivinen liikkuja. Minut tunnetaan kavereiden keskuudessa enemmänkin tyyppinä, jolla on kymmenen vuotta vanhat juoksukengät ja joka ei tajua, miksi jotkut ottavat lenkkarit mukaan kaupunkilomalle. Tänä keväänä juoksin ainakin kahdesti melkein joka viikko, ja Barcelonan-reissulla matkalaukusta veivät farkuilta tilaa lenkkitossut. Loppukeväästä ranteestani löytyi sykemittari, vaatekaapistani useammat kuin yhdet juoksutrikoot, eteisen hyllyltä juoksuvyö ja keittiöstä urheilujuomajauhetta. Ehkä pääsin mukaan #endorfiinikoukussaRUN-juoksujengiin, koska Elina näki, että tarvitsin tätä: liikuntaa ja puolipakollista ulkoilmaa rankan syksyn jälkeen, keskelle uuvuttavaa talvea ja kevättä. Olen tuntenut Elinan yli kaksikymmentä vuotta, joten hän luultavasti myös muisti, että kyllä minusta sinnikkyyttä ja urheiluhenkisyyttä löytyy. Kävimme melko totisesti yhdessä uimassa vuonna 2001. Vaikka välillä tuntuikin ylimääräiseltä, kun piti raahautua lenkille liukkaalla, vesisateessa, kiireessä ja itku...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Maru

"Lupaa, ettei minun tarvitse enää koskaan juosta" Tähän puolikkaaseen oli valmistauduttu. Oli juostu koko pitkä talvi ja kevät räntäsateessa, tuulessa ja viimassa, pakkasessa ja auringonpaisteessa. Itsevarmuutta oli enempi kuin ennen. Vuosi sitten juostun puolikkaan jälkeen aika oli jäänyt kaivelemaan. Ajattelin että omaan ennätykseen oli mahdollisuus. Elinan kokoama ihana juoksuporukka antoi virtaa. Oli ihanaa juosta porukassa. Kisapäivän lähestyttyä itsevarmuus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kisapäiväksi luvattu helle pelotti ihan oikeasti. En ollut enää ollenkaan varma haluanko ylipäätään lähteä viivalle. Elimistö ei ollut tottunut hellejuoksuihin ja oikeaa jalkaa piinaava piriformislihaksen kipu ei ainakaan vahvistanut itseluottamusta. Päätin kuitenkin lähteä. Rauhoittelin itseäni, että maaliin pääsen vaikka kävellen. On turha lähteä edes yrittämään mitään enkkoja. Päänsisäinen jyskytys oli kuitenkin kaikkea muuta, ja niinpä kisa-aamuna, itsevarmana muiden ravinaisten kanssa asetuin 1:45 lähtijöiden...

Continue reading

Juoksujengiläisten kisaraportit: Mari

Juoksukärpänen puraisia minua vuonna 2012, josta seuraavana vuonna keväällä juoksin ensimmäisen puolimaratonin Maskussa. Kokonaisen maratonin juoksin Tukholmassa. Maaliintulo ja onnistumisen fiilis on aivan käsittämättömän hienoa!!! Ensimmäisen maratonin jälkeen jäin juoksuun täysin koukkuun – se fiilis, ja miten hyvää juoksu tekeekään mielelle ja keholle. Juosta voi missä ja koska vain! Se ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä sääkään koskaan ole ollut esteenä juoksulle. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, mutta aina se on tullut salamana takaisin. Juoksen yksin, puolison, kaverin tai juoksuporukan kanssa. Porukassa on kiva juosta varsinkin pitkiä matkoja. Osallistuin keväällä #njiesuomi kilpailuun, josta voisi palkintona päästä mukaan @endorfiinikoukussa tiimiin ja saada ilmoittaumisen Helsinki Half Marathonille. Ja VOITIN! Pääsin mukaan Elinan tiimiin ja mikä naisjengi olikaan!!! Ihania tyyppejä! Saatiin hienot Björn Borgin treenivaatteetkin! Itsellä...

Continue reading