to top

Osa-aikaäiti

Neljä ja puoli vuotta sitten elämäni muuttui täysin. Silloin tuli avioero lasteni isästä. Tuohon asti olin asunut valtaosan elämästäni muiden ihmisten ympäröimänä. 16-vuotiaana kokeilin yksin asumista vieraalla paikkakunnalla, mutta palasin alle puolen vuoden kuluttua maitojunalla kotiin. Äidiksi tulon jälkeen en ollut viettänyt kertaakaan yötä yksin kotona. Eron myötä minusta tuli viikko-viikko-vanhempi. Aluksi pakotin itseni olemaan yksin ja sietämään tyhjää ja vajavaista oloa. Lapsettomien viikkojen hiljainen koti tuntui kummalliselta. Tyhjät huoneet huusivat tyhjyyttään. Se hiljaisuus oli suorastaan piinaavaa. Kipuilua ja yksinoloa Opettelin olemaan yksin. Minun oli pakko kohdata totuus ja kaikki ne kipeät tunteet. Piti uskaltaa kohdata itseni. Vaikka tiesin eron olleen ainoa oikea ratkaisu, kaikki tuntui jotenkin väärältä. Olisin halunnut olla koko ajan lasteni lähellä, mutta tietenkin halusin, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan. Surin...

Continue reading

Viikonlopun parhaat

*Sisältää kaupallisia linkkejä Hektinen viikko alkaa olla taputeltu. Lapset lähtivät jokin aika sitten isälleen ja talo hiljeni. Väsyttää niin paljon, ettei meinaa enää ajatus kulkea. Tämä viikko oli melkoinen rypistys - koulu alkoi sillä viikolla, jolloin lapset olivat meillä. Selvisin kuitenkin mielestäni ihan hyvin. Ehdin peräti treenatakin yhteensä neljä tuntia, kevyesti mutta kuitenkin. Muistin käydä yhden lapsen arviointikeskustelussa ja sain ennen viikonloppua tehtyä kaikki koulutehtävät, että viikonlopulle jäisi aikaa levolle ja yhdessäololle. Kodinhoito on tosin jäänyt vähän puolitiehen. Sen sijaan olen yrittänyt käyttää siitä säästyvän energian perheen kanssa hengailuun. Uskoisin, että arki löytää vielä sopivat uomat ja väsymys hälvenee, kunhan löydän sopivat rutiinit. Viikonlopun parhaat jutut oli karkkipäivä, tortillojen syöminen, luistelu, huonejärjsetyksen vaihtaminen tyttöjen huoneesta, dippivihannekset, saunajuomat ja uusi tv-sarja, jota katsoimme...

Continue reading

#millionhoursofjoy & kutsu lapsiperheiden liikuntatapahtumaan

Kaupallinen yhteistyö: Reima Muistatteko kun kerroin meidän perheen osallistuvan Reiman lanseeraamaan #millionhoursofjoy-kampanjaan? Kampanjan tarkoituksena on haastaa kaikki maailman lapset liikkumaan miljoona tuntia enemmän loppuvuoden aikana. Kaikki haasteeseen osallistuvat ovat samalla mukana kilpailussa, jonka pääpalkintona voi voittaa koko perheen talvilomamatkan Lappiin. Lue kilpailuohjeet täältä. Päätimme järjestää yhdessä Reiman ja Taitoliikuntakeskuksen kanssa perheliikuntapäivän, jonne haluan kutsua teidät mukaan. Kutsun teidät viettämään minun ja tyttärieni kanssa aktiivista perheliikuntapäivää Taitoliikuntakeskukseen Helsinkiin. Tapahtuma järjestetään lauantaina 25.11. klo 11-12. Luvassa on ohjattua liikuntaa lapsille. Tapahtuma on maksuton. Mukaan mahtuu kymmenen ensimmäiseksi ilmoittautunutta lasta vanhempineen. Ilmoittautumiset sähköpostiini endorfiinikoukussa@gmail.com. Kerro ilmoittautuessa lapsen ikä. Tapahtumassa tarjotaan pientä välipalaa. Varsinaista ikärajaa tapahtumaan ei ole, mutta olisi hyvä, jos lapsi on sen ikäinen, että malttaa kuunnella ohjeet ja osaa noudattaa niitä ilman vanhemman apua. Miten...

Continue reading

#millionhoursofjoy

*Yhteistyössä Reima Tänään lanseerattiin kampanja, johon lähdin mukaan täydellä sydämellä. Nimittäin Reima otti asiakseen kannustaa perheitä liikkumaan enemmän. Ja nimenomaan ilon kautta, ei hampaat irvessä ja pakottaen. Tavoitteena on kerätä vähintään miljoona tuntia liikuntaa loppuvuoden aikana 15 maassa eri puolilla maapalloa. Kampanjassa on mukana Visit Finland ja haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan jokaisesta maasta yhdelle perheelle elämysmatka Rukalle maaliskuussa 2018. Kampanjaan voi osallistua myös koulut, päiväkotiryhmät, joukkueet ja kerhot. Näiden kesken arvotaan 1000 eurolla liikuntavälineitä toiminnan tukemiseksi. Kuten moni varmasti tietää, jokaisen lapsen pitäisi liikkua aktiivisesti vähintään tunnin päivässä ja alle kouluikäisten liikuntamäärä tulisi olle kolme tuntia päivässä. Lasten kehitys ja kasvu tarvitsee liikuntaa, mutta liikuntaa tarvitsee myös aikuinen. Olen pitkään ollut huolissani lasten liikkumisesta, sillä kännykät vievät nykyään ison osan ajasta ja mielenkiinnosta....

Continue reading

Juhannus metsässä

Eilen pakkasimme kaikkien viiden rinkat ääriään myöten täyteen ja suuntasimme Nuuksion metsään viettämään juhannusta. "Menemmekö me sinne Antti Holma-Saarijärvelle", kysyi esikoinen virnistäen. "Joo, sinne lähelle mennään", vastasi Rami nauraen. Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa meille sopivan rauhaisan telttapaikan. Paikka on osoittautunut hyväksi, sillä tästä on mennyt ohi vain kaksi maastopyöräilijää. Täällä on ollut yllättävän rauhallista ja hiljaista muutenkin. Vasta tunti sitten alkoi kuulumaan enemmän ääniä ja musiikkia (miksi, oi miksi?). Kahdella vanhemmalla lapsella on kesän aikana koulutehtävänä ottaa kuvia kasvioon. Esikoisella 35 kasvia ja keskimmäisellä lähes puolet vähemmän. Täältä löytää kaikki kuusi jälälajia sekä Janne Katajan ja muut puulajit. ? Mikä olisi parempaa tekemistä täällä? Tällä hetkellä olemme päivälevolla teltoissamme pitämässä sadetta. Päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tehdä blogipostauksen kännykällä. Hyvää juhannusta! ?...

Continue reading

“Äiti, jaksatko sä oikeasti juosta koko matkan?”

Lasten liikkuminen on asia, jota mietin viikoittain. Olen yrittänyt kannustaa omia lapsiani liikkumaan monin eri tavoin. On yritetty yhdessä lapsen kansa miettiä mikä urheilulaji tai -muoto voisi olla se kaikista mieleisin. Tuoreimpien suositusten mukaan alle kahdeksanvuotiaiden lasten pitäisi liikkua kolme tuntia päivässä. Kouluikäisten puolestaan 1-2 tuntia ikäryhmästä riippuen. Se on aika paljon liikuntaa. Suosin arkiaktiivisuutta ja yritän parhaani mukaan kasvattaa lapsistani hyötyliikkujia. Asumme asuinalueella, jossa ei tarvita autoa. Käymme kaupassa kävellen tai pyörällä. Ruokaostokset kannetaan repuissa. Isompien ostosten kantamiseen tarvitaan useampi reppu, jolloin lapsetkin pääsevät kantamaan. Kuljemme kaikkialle pyörällä tai bussilla. Yhdeksänvuotias (meidän perheen kuopus) jaksaa ihan hyvin polkea kymmenen kilometriä yhtäsoittoa, jos mennään hänen tahtiinsa. Pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen käyttö on helppoa enkä näe mitään syytä miksi lapsi pitäisi opettaa siihen, että...

Continue reading

Vuosikatsaus

Onnenhuuruille ei tullut täystyrmäystä, joten teen nyt vuosikatsauksen vuodesta, joka oli osaltaan vaikea, mutta pohjavire oli varsin raikas ja hyväntuulinen. Vuodessa ehti tapahtua melkoisesti. Yhtenä faktana esimerkiksi se, että olen nyt kolmannessa työpaikassa vuoden sisään. Vaikka olen nopeiden liikkeiden nainen ja solahdan helposti uusiin tilanteisiin, niin en voi väittää kaikkien näiden muutosten tuntuneen helpoilta. Jos nyt näitä vaikeampia asioita luettelee, niin yhtenä hankalana asiana on ollut eron läpikäyminen. Konkreettisten muutosten kautta - asumisjärjestelyt, lasten ikävöinti, huoli lasten sopeutumisesta, omat erilaiset tunteiden pulpahdukset. En ole erosta juurikaan täällä kirjoitellut, enkä halua asiaan tässäkään postauksessa paneutua. Pääasia on tällä hetkellä se, että asiat sujuu oikein hienosti kaikilta osin. Rakastuminen ja uusi parisuhde ei ollut vain minun tai meidän välinen asia, koska minulla...

Continue reading

Onnellinen juhannus

En ole mikään pakollisten juhlien fani. En jaksa innostua uudesta vuodesta, vapusta, juhannuksesta enkä edes joulusta. Olen vähän kapinallinen, enkä haluaisi tehdä asioita niin kuin ne kuuluisi tehdä. En muista viettäneeni aiemmin juhannusta oikein mitenkään. Tänä juhannuksena ajelimme Järvi-Suomeen Keuruulle pienelle leirintäalueelle minipieneen mökkiin. Pystytimme mökin eteen teltan. En tiedä onko minusta tullut keski-ikäinen, kun viihdyn koko ajan paremmin hiljaisuudessa, luonnossa ja askeettisissa olosuhteissa. Silloin kun kaiken ylimääräisen riisuu pois, näkee selvemmin sen mikä elämässä on tärkeää. Juhannuksestamme taisi tulla aika perinteinen suomalainen juhannus kaikkinensa, vaikken muka sellaisesta perusta. :D Pyydettiin tyttöjä ottamaan meistä yhteiskuva. Tässä tulos. Toisessa kuvassa taka-alalla pyllisteli keskimmäinen. :D Juhannuksen outfit Kännykkäpino Lapset kysyivät vielä illalla ennen nukkumaanmenoa "saako mennä uimaan, koska järvi näyttää niin ihanalta". Sinne ne vielä pulahtivat, kreisit. Veden lämpötila oli +14°C. Tytöt...

Continue reading

Ihanaihanaihana treeni!

Tänään oli ihanin treeni pitkään aikaan. Arvaako joku jo mitä ruumiinosaa tänään väännettiin? Jalkoja tietenkin. Tein mä hauiksia ja ojentajiakin, mutta jalkojen treenaamisesta sain parhaat kiksit. Mä pääsin vihdoinkin tekemään maastavetoa. Ensimmäinen 15 toiston sarja meni 50 kilolla, seuraava 60 kilolla ja viimeinen taas 50 kilolla. Olen iloinen, että sain noinkin paljon nousemaan! Edellisestä kerrasta on vähintään kolme kuukautta aikaa. Mun treeniasenne on jotenkin muuttunut. Nykyään treenaan, jos vaan mahdollista, vielä kovempaa ja haastan itseäni enemmän. Ennen helposti tuudittauduin aiempiin painoihin enkä haastanut itseäni tekemään asioita toisin ja kovempaa. En tiedä miksi tämä muutos on tapahtunut tai mitä mä tällä haen, mutta itseni haastaminen tuntuu nyt hyvältä. Vaikka en mä vielä ihmeitä voi tehdä varsinkaan yläkropalla, mutta voin mä tuon...

Continue reading