to top

Juoksun aloittaminen tauon jälkeen

Tämä vuosi starttasi juoksun merkeissä. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä sovimme isosiskoni kanssa, että tänä vuonna juostaan taas yhdessä täyspitkä maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin vuonna 2012 juuri samaisen siskoni kanssa. Ensimmäisen maratonin juoksukertomuksen voi käydä lukemassa täältä. Toisen maratonin juoksin siitä vuoden päästä. Tämä kokemus oli aivan mieletön, kaikki meni aivan nappiin. Seuraavana kesänä oli taas aikomus juosta maraton, tuolloin Tallinnassa, mutta silloisen parisuhteen viimeiset metrit teki elämästä sen verran tahmeaa, ettei minusta ollut siinä tilanteessa lähtemään maratonille. Juoksut jäivät tosi vähälle pariksi vuodeksi, joskin kävin rykimässä lähes treenaamatta Vaarojen Maratonin 43 kilometrin polkujuoksukisan. Tämäkin kokemus oli aivan mieletön. Kuten sanoin, olen koko ajan kuitenkin juossut jonkin verran. Välillä joka viikko yhden lenkin, välillä kerran kuussa tai harvemmin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä koko ajan suurin...

Continue reading

Juoksutreenien lähtötasotesti

Juoksutreenit ovat nyt virallisesti alkaneet. Sain Vauhtisammakon Mikolta kotitehtäväksi juosta testijuoksuna 200 metriä niin kovaa kuin pystyn ja kilometrin niin kovaa kuin pystyn. Nopeus ei varsinaisesti ole ollut koskaan mun juttu. :D  Ramia monesti naurattaa katsoa vierestä, jos teen vaikkapa rinnallevetoja räjähtävästi. :D  Räjähtävyys on nimittäin tästä ruhosta kaukana, tosin olen yrittänyt viime aikoina opetella tekemään liikkeitä mahdollisimman puhtaasti ja iskostaa ne liikeradat takaraivoon ja sitten vasta vähitellen siirtyä tekemään liikkeitä vauhdikkaammin. En halua aiheuttaa enää yhtään enempää hallaa keholleni omilla hätiköidyillä toimillani. Olen kuitenkin siinä uskossa, että räjähtävyyttä ja nopeutta pystyy treenaamaan. Mulla on kuitenkin suhteellisen isot lihakset, jotka olisivat nopeustreeneihin ihan omiaan. Saa olla eri mieltä! :D Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt saada kroppaan juurikin tuota räjähtävyyttä ja voimaa ja samalla...

Continue reading

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Ilmeisen kova kiire on ollut, kun en ole saanut kirjoitettua tätä (ja noin kolmeakymmentä muuta luonnoksissa roikkuvaa) postausta loppuun. Viime vuosi oli vähän sellainen välivuosi urheilun suhteen. Kroppa temppuili oikeastaan koko vuoden monin eri tavoin. Olkapää kipeytyi jo ennen joulua 2015 ja oirehti läpi koko vuoden. Vatsalihasten erkaantuma aiheutti päänvaivaa ja keskivartalon tuen puuttuminen esti kehittymisen painonnostossa. Nyt tuntuu, että vihdoinkin olen löytänyt keinot suoriutua treeneistä ja arkiaskareista kipuilevan käden kanssa. Leikkaus olisi pysyvämpi ratkaisu, mutta tämä elämäntilanne ei oikein veny kuuden viikon sairaslomaan. Ihmeesti myös Saran neuvomat liikkeet ovat vähentäneet olkapään kipua ja lisännyt liikkuvuutta. Kivun vähenemisen myötä olen uskaltanut jälleen tehdä salilla rinnallevetoja ja jopa työntöjä. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Eilisen lenkin upea auringonlasku. Mä taltioin sitä kännykällä, tytöt mieleen. ❤️[/caption] Vatsalihasten erkaantumaprojekti...

Continue reading

Sumuisen illan iltalenkki

Taas on se aika vuodesta, kun olen saanut isosiskoni raahattua seurakseni pitkille lenkeille. Välillä pitkät peruskestävyyslenkit on kiva juosta yksin omien ajatusten kanssa, mutta olen sen verran sosiaalinen, että useimmiten mieluummin sosialisoin tuon reilut kaksi tuntia jonkun kanssa. Siskon kanssa on tosi kiva juosta, koska juoksemme samaa vauhtia ja juoksukunto on samalla tasolla. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia kunnolla syväluotaavasti. Olisi kiva juosta yhdessä yksi kokonainen maraton, mutta saa nähdä mahtuuko mun kalenteriin katumaraton ennen Vaarojen maratonia. Eilen juoksimme mystisen kauniissa sumuisessa säässä kaksi tuntia, matkaa kertyi 20 kilometriä. Tuo lenkki oli tämän vuoden pisin lenkkini. Vihdoinkin voin sanoa, että jalkavaivat on selätetty, tai ne ovat siinä tilanteessa, ettei jalat pysyvät pienellä perushuollolla aisoissa. Aivan mahtava fiilis! Tuukalla pitäisi taas käydä tsekkauksessa pitkästä aikaa....

Continue reading

Treenaaminen puolimaratonille

Sykesportin sivuilla julkaistiin eilen kahdeksan viikon treeniohjelma puolimaratonille. Kannattaa ehdottomasti tsekata tuo ohjelma. Ellet ole ihan rapakunnossa, tuon ohjelman avulla ehtii vielä treenata toukokuussa juostavalle Helsinki City Runille. Olen treenannut puolimaratonille monta kertaa, mutta ihan alusta asti olen treenannut vain pari kertaa - ensimmäiselle puolimaratonille ja kolmannen synnytyksen jälkeen. Muille puolikkaille treenaaminen on sujunut kevyemmin, koska pohjakunto on ollut jo ihan hyvällä tasolla. Ihan ensimmäiselle puolimaratonille aloitin treenaamisen kuusi viikkoa ennen tapahtumaa. Nähtäväsi jotakin pohjakuntoa mulla oli jo tuolloin, koska treenaaminen meni aika helposti ja puolimaratonin loppuaika oli 2.03. Vaikeinta harjoittelussa oli totuttaa jalat iskutukseen. Juoksemisen suurin haaste minulle on ollut se, etteivät jalat meinaa kestää kovin isoja viikkokilometrejä. Olen aina juoksutapahtumaan treenatessa korvannut melkein kaikki muut harjoitteet muilla lajeilla ja olen juoksemalla juossut...

Continue reading

Miten minusta tuli juoksija

Blogin alkuaikoina kirjoittelin vähän taustaa, miten liikunnasta tuli minulle elämäntapa. Täältä löytyy teksti raskausajan liikunnasta. En ole tainnut koskaan kirjoitella, miten minusta tuli juoksija, vaikka molemmat tekstit tätä aihetta vähän sivuaakin. En ole lapsena harrastanut minkäänlaista liikuntaa, jos arkiliikuntaa ja kavereiden kanssa ulkoilua ei lasketa. Meidän perhe oli liikunnallinen ja meitä kannustettiin ulkoilemaan ja liikkumaan. Laskettelimme yhdessä, meitä kannustettiin hiihtämään ja juoksulenkeille. Lapsena kisasimme sisarusten kesken lyhtypylvään välejä, pelattiin pesistä, oltiin hippaa, luisteltiin ja leikittiin kirkonrottaa. Aiemmin olen mieltänyt, etten ole ollut lapsena liikunnallinen, mutta en vain ole harrastanut mitään tiettyä liikuntamuotoa, vaan kaikki liikkuminen on ollut omatoimista ja luonnollista. Oulussa kuljettiin joka paikkaan pyörällä ja yhdessä tekeminen oli usein jollakin tasolla liikkumista. Vaikken ole opetellut minkään lajin tekniikkaa, koordinaatiota tai ollut missään valmennuksessa, niin jonkinlainen...

Continue reading

Vihdoinkin se alkoi – Vauhtisammakon juoksukoulu!

Eilen alkoi Vauhtisammakon Juoksukoulu Helsingissä. Perinteisen koulun tavoin tämäkin aloitettiin luennolla. :D Paikalla oli yksi auditoriollinen juoksuhulluja. Ilmapiiri rento ja mukava, joten luvassa on varmasti hauskoja treenejä. En malta odottaa ensimmäisiä juoksuharjoituksia. Vauhtisammakko on Turussa jo käsite ja näemmä se on kohta Helsingissäkin sitä, nimittäin syksyn juoksukoulut on myyty täyteen. Enää ei mahdu mukaan uusia juoksijoita, mutta lähiaikoina avataan ensi vuoden ilmoittautumiset. Mä ilmoittelen teille niistä sitten lähempänä. Luennolla saimme kuulla teoriaa juoksutekniikasta, hyödyllistä tietoa varusteista, sykerajoista ja kilometrivauhdeista. Ensi viikolla on tiedossa tekniikkatreenejä! Mahtavaa! Joku teistä lukijoista on ehkä ehtinyt miettiä mitä kävi maratonille? Se oli ja meni Tallinnassa, mutta mä pysyin täällä. Pikkuisen kirvellen seurasin Vauhtisammakon pikku-Annin suoritusta somen välityksellä. Huikeeta, Anni! Onnea vielä! Mä en siis juossut siellä. Tässä vielä...

Continue reading

Juoksuitsetunto hukassa

Maraton lähestyy päivä päivältä ja sitä mukaa mun luotto omaan kuntoon heikkenee. En ole missään ihmeellisessä kunnossa, mutta eipä mun tarvitse mitään enkkareita tehdä, eikä juosta ketään muuta kuin itseäni varten, joten eipä sillä niin väliä. Tuleepahan erilainen juoksu. Juoksen vain ilman mitään sen ihmeempää tavoitetta ja vaikka fiilistelen reittiä Tallinnan kaduilla. Sen verran mä itseäni tunnen, että kyllä mä sen maratonin aina läpi juoksen. Vaikka juoksukunto on mitä on ja sen suhteen on paljon epäilyksiä, olen nauttinut juoksemisesta enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Alkuvuodesta harmittelin sitä kun tiesin, että tänä vuonna joudun juoksemaan pitkät lenkit pääosin yksin, koska molemmat juoksukaverini (siskot) olivat raskaana. Nyt he ovat jo synnyttäneet, joten ensi kesänä mulla on taas juoksuseuraa, luotettavat juoksijasiskot, jotka lähtevät aina...

Continue reading

Tallinnan maraton lähestyy

Tämän vuoden piti olla juoksun vuosi. On se sitä ollutkin, muttei ihan siinä mittakaavassa kuin alkuvuodesta ajattelin ja toivoin. Kroppa pisti heti helmikuussa mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Olin pitkälle kevääseen juoksematta jalkavaivan vuoksi, mutta olen kaikesta huolimatta onnistunut tänä vuonna juoksemaan kolme puolimaratonia. Onneksi jalka antoi kuitenkin pyöräillä ja vesijuosta. Ensimmäisen Helsinki City Runissa (1:54), toisen Helsinki Half Marathonissa (1:47) ja kolmannen Pullukka Runissa (2:00). Adidasheimon jälkeen tuli hetkeksi tyhjiö. Siitä selviytyäkseni ilmoittauduin Tallinn Marathonille. Treenimotivaationi ylläpitäminen vaatii aina pieniä tavoitteita. Yritin HHM:n jälkeen juosta erilaisia lenkkejä, mutta en oikein saanut otetta treeneistä. Onneksi juoksumotivaationi pelasti Vauhtisammakko-yhteistyö. Mikko laati mulle juoksuohjelman, jota olen nyt noudattanut heinäkuun puolesta välistä alkaen. Tällä viikolla tajusin, että hemmetti, maratoniin on enää neljä viikkoa ja mun treenit ovat omalla mittapuulla vasta...

Continue reading

Juoksemisen riemua

Vauhtisammakko-yhteistyö on tuonut mulle niin paljon lisämotivaatiota juoksuun, että olen ihan riemuissani. Toisen laatima ohjelma on tietyllä tapaa kuumottava, koska sitä pitää saa noudattaa kirjaimellisesti, mutta samaan aikaan se on helppo. Itselle jää vain miettiä paikka missä treenin toteuttaa, ainakin näin yksinkertaistettuna. Juoksu on superhelppoa näin loma-aikaan. Sen kun vetää kamat niskaan ja lähtee juoksemaan. Sitä voi tehdä missä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Olen noudattanut saamaani juoksuohjelmaa aika tarkasti ja nyt olen ottanut taas ravintolisät mukaan treeneihin. Sain blogin kautta testattavaksi Myproteinin MyWhey -proteiineja, joita olen höläytellyt huiviin aina lenkin päälle. Mulle tulee oman kropan huolto ja hyvinvointi entistä tärkeämmäksi silloin kun treenaan juoksua tavoitteellisesti. Jännitin proteiinijauheen testaamista, sillä olen vähän kranttu näiden koostumusten ja makujen suhteen, mutta nämä olivat oikeasti positiivinen yllätys. Söpön...

Continue reading