Treenitavoitteet puuttuvat

Eletään jo maaliskuun alkua enkä ole ilmoittautunut vielä yhteenkään urheilutapahtumaan. Eriskummallinen tilanne. Minulla ei ole tällä hetkellä kummempia treenitavoitteita. Olen koko talven tehnyt voimaharjoittelua ja siinä on tullut selvää kehitystä. Sen lisäksi olen uinut viikottain, myös siinä olen kehittynyt.

Säännöllisistä ja jokseenkin tavoitteellisista treeneistä huolimatta minulla on ollut sellainen olo, että ajelehdin. Olen aina aiemmin treenannut selkeästi jotakin tavoitetta kohti ja usein tavoite on ollut jokin juoksutapahtuma. Selkeän tavoitteen puuttuminen aiheuttaa ajelehtimisen tunteen. Juoksu on ollut minulle aina treenien perusta ja kaikki muu on täytynyt sovittaa sen mukaan. Olen käynyt salilla, jotta vahvistaisin juoksussa tarvittavia ominaisuuksia. Pyöräilystä olen saanut vahvistusta peruskestävyyskuntoon ja uinti on toiminut palauttavana liikuntana ja mukavana vaihteluna.

Viime kesän Levi Extreme Triathlonin jälkeen himmailin koko loppukesän treenien suhteen. Aloitin säännölliset treenit lokakuun lopulla sillä ajatuksella, että olisi kiva saada taas treenirytmistä kiinni. Nyt kun rytmi on löytynyt, alan kaipaamaan tavoitteita ja vaihtelua.

Keväinen sää houkuttelee juoksemaan ja ajattelinkin nyt aloittaa juoksutreenit. Jälleen treenit täytyy aloittaa alkutekijöistä, koska tässä on taas vierähtänyt viikko jos toinenkin täysin juoksematta. Ajattelin kokeilla Garmin-kellosta löytyviä juoksuvalmennuksia. Aloitin viime viikolla puolimaratonille tähtäävän valmennuksen kellon avulla. Tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta. On niin paljon helpompaa vain noudattaa ohjetta kuin ruveta suunnittelemaan treenikokonaisuutta.

Mutta mitä tavoitteita asettaisin? Jokin triathlontapahtuma kiinnostaisi ja tietysti juoksutapahtumat. Puolimaraton, mutta ehkä vasta kesän lopulla, että olisi aikaa treenata. Mietin myös Saariselkä MTB:tä muutaman vuoden tauon jälkeen. Tuo kisa on kolmen päivän maastopyöräilyn etappikisa Urho Kekkosen kansallispuiston upeissa maisemissa. Lähtisin koska tahansa myös Levi Extreme Triathlonille uudestaan. Mitä extremempää, sitä enemmän mua kiinnostaa. Näitä kahta viimeisintä tapahtumaa yhdistää äärimmäinen urheilusuoritus ja upea luonto. En tiedä parempaa yhdistelmää.

Sen ainakin tiedän, että aion pian laittaa lenkkarit jalkaan ja raivata treenikalenteriin aikaa juoksulle. Siitä se lähtee. Ja säiden lämmettyä salitreenit jäävät väistämättä vähemmälle. Sen tilalle tulee pyöräily. En malta odottaa pitkiä pyörälenkkejä ja avovesiuintia. Mun puolesta voitais hypätä suoraan toukokuuhun.

Minkälaisia treenitavoitteita sulla on? Asetatko sä tavoitteita vai liikutko fiiliksen mukaan?

Kuvat: Atte Sakari

10 satunnaista treenifaktaa minusta

Hilla haastoi minut tekemään postauksen, jossa kerron 10 asiaa treenaamisesta ja treenifilosofiastani. Kiitos haasteesta, tartun tähän mielelläni! 🙂

1. Treenitaustani

Treenitaustani on moneen muuhun ikäiseeni verrattuna melko lyhyt. Aloitin säännöllisen liikkumisen ja etenkin tavoitteellisen treenaamisen vasta aikuisena. Lapsena en harrastanut mitään urheilulajia, mutta elämäni oli lapsena kuitenkin liikunnallista ja aktiivista.

Innostuin terveellisistä elämäntavoista ensimmäisen lapsen raskausaikana. Tuolloin menin kuntosalille ihmettelemään, mitä siellä voisi tehdä. Synnytyksen jälkeen aloitin ensin kävelylenkit ja vaihdoin ne myöhemmin juoksuun. Vuonna 2006 liityin kuntosalin jäseneksi ja aloitin treenaamisen ensimmäiselle puolimaratonille. Siitä se endorfiinikoukku sitten syntyikin.

2. Treeni-inhokkini

Tykkään kokeilla uusia lajeja ja haastaa itseäni, mutta olen erityisen huono kaikessa sellaisessa, mikä vaatii koordinaatiota. Olen aivan onnettoman huono esimerkiksi tanssissa ja kaikessa mikä vähänkään liittyy tanssillisuuteen. Myös joukkuelajit hävettää jo valmiiksi, koska pelkään sössiväni koko homman omalla töhöilyllä. Mulla on ehkä jonkinlainen pelisilmä, mutta oon aivan liian touhukas ja se koordinaatio puuttuu. En osu palloon tai kiekkoon enkä osaa käsitellä pelivälinettä.

3. Ennätykseni

Pisin juoksemani matka on 43 kilometriä, jonka juoksin Vaarojen maratonilla. Tuo oli myös pisimpään kestänyt urheilusuoritus. Siinä taisi mennä 7 tuntia. Maratonin ennätykseni on 3:45 ja puolimaratonin ennätys 1:45. Kyykkyennätys taitaa olla 85 kiloa ja penkistä olen nostanut 60 kiloa.

4. Motivaatio nyt

Tällä hetkellä mun treenimotivaatio on huipussaan, mutta aika ei meinaa riittää kaikkeen, koska olen arkipäivinä 8 tuntia työharjoittelussa. Treenaan parhaillaan heinäkuun lopussa olevalle Levi Extreme Triathlonille, tai siis mun pitäisi treenata. Jos mulla olisi aikaa, juoksisin poluilla, kävisin avovedessä uimassa, pyöräilisin pitkiä pyörälenkkejä Espoon laitamilla ja kävisin salilla.

5. Tavoitteeni

Tavoitteeni on selviytyä Levi Extreme Triathlonista hengissä. Sen jälkeen tavoitteena on juosta syksyllä kokonainen maraton kotikaupungissa, eli Espoo Rantamaraton. Tarkkaa aikatavoitetta en tuon Helsinki Half Marathon -kokemuksen jälkeen uskalla asettaa, mutta ajatus maratonin juoksemisesta ja pitkistä pk-treeneistä tuntuu ihanalta.

6. Suhtautumiseni harjoitteluun

Suhtaudun tällä hetkellä harjoitteluun rennosti. Vuodesta 2016 olen taistellut urheiluvamman ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Ensin hajosi takareisi, myöhemmin selkä ja viimeisenä mieli. Syksyllä 2017 sairastuin työuupumukseen. En ole vieläkään täysin toipunut ja sen vuoksi pyrin kuuntelemaan itseäni herkällä korvalla. Stressi on kerryttänyt vartalooni vähän pehmustetta, joka välillä harmittaa ja hidastaa etenkin juoksua, mutta pyrin suhtautumaan siihenkin lempeästi. Tärkeintä on saada kaikki palikat paikalleen eikä ajautua uudestaan ojasta allikkoon. Kaunis ulkokuori ei tee ketään onnelliseksi.

7. Inspiroidun

Inspiroidun ihmisistä, jotka säteilevät sisäistä hyvää oloa. Niitä, joilla on järkevä suhtautuminen liikkumiseen ja ravintoon eivätkä tee asioita hampaat irvessä ja pakottaen. Tällaisia ovat esimerkiksi Veera MalmivaaraNana Heikkilä, Jenny Belitz-Henriksson, Hilla Stenlund ja Heidi Tainio.

8. Identiteettini

Ennen masennusta ja sitä seurannutta terapiaa identiteettini rakentui vahvasti ulkokuoren ja urheilullisuuden varaan. Se oli ainoita asioita, joita kykenin elämässäni hallitsemaan. Tuolloin elämässäni treenit ja kaikki siihen liittyvä pyöritti mun elämää. Myöhemmin kun tutustuin itseeni hiukan paremmin, tajusin olevani paljon muutakin.

Urheilijaidentiteettini on ollut viime vuosina unessa ja hukassa. Mun on täytynyt miettiä, mikä minulle treenaamisessa on tärkeää ja mitä saan siitä. Nyt olen enemmän hyvinvointiliikkuja, en miellä itseäni enää urheilijaksi. Välillä mietin pystyisinkö enää samoihin suorituksiin ja siihen kurinalaisuuteen kuin tuolloin. Saatan jopa haaveilla siitä, mutta en usko enää pystyväni siihen. En yksinkertaisesti jaksa käyttää ulkonäkööni niin paljon aikaa ja vaivaa.

9. Some

Parhaimmillaan some on mahtava väylä inspiroitua ja löytää samanhenkistä treeniseuraa. Sitä kautta voi kuulla jostakin uudesta lajista tai treenipaikasta. Tai kerätä ympärilleen vaikka kokonaisen juoksujengin. Kohdassa 7. mainitsin muutamia, joiden meininkiä tykkään seurata. Pyrin itse poistamaan seurattavista sellaiset, joiden arvomaailma on omani kanssa ristiriidassa tai tekeminen on liian pakonomaista. En pidä siitä, että tuputetaan omaa elämäntyyliä ainoana oikeana vaihtoehtona. (Hehe, olen itse tehnyt sitä muutama vuosi sitten.)

10. Haaveeni

Haaveilen siitä, että löytäisin sopivan tasapainon hyvinvointiin. Haluaisin oppia sen reseptin, etten jatkuvasti ajaisi itseäni siihen tilanteeseen, jolloin akku vilkuttaa punaista. Haaveilen siitä, että pysyisin terveenä ja voisin nauttia liikunnasta vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Haluan olla eläkkeelle jäädessäni yhtä kovassa kunnossa kuin äitini. 🙂

Miksi ärsyynnyin kinkunsulattelusta?

Joulunpyhät ovat nyt takanapäin. Pyhien päättymisen ja vuodenvaihteen lähestymisen huomaa sosiaalisessa mediassa. Joka paikassa huudetaan ryhdistäytymisen perään. Nyt alkaa koko kansan yhteinen kiristely, kinkunsulattelu ja uusi elämä.

Aloita treenit minun kanssa, minä osaan auttaa. Tule treenaamaan mun salille, meillä saat elämäsi hallintaan. Osta juuri tämä valmennus, niin elämäsi muuttuu paremmaksi ja laihdut nopeasti.

Tulen tästä surulliseksi ja minua turhauttaa, kun tämä sama toistuu vuodesta toiseen. Miksi pitää syödä jouluna niin paljon, että saa itsensä huonovointiseksi? Miksi pitää rangaista itseään liikunnalla tai liikkua siksi, että saisi syödä mahdollisimman paljon? Syöminen ja liikkuminen on meille kaikille välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta. Ihmisen täytyy syödä, nukkua ja liikkua. Perusjuttuja.

Ymmärrän sen, että halutaan oppia terveellisiä elämäntapoja, että saisi paremman olon ja olisi terveempi. Sitä en ymmärrä enkä hyväksy, että treenataan rangaistakseen itseä tai siksi, että kehoa täytyisi muuttaa tietyn näköiseksi. Meissä istuu niin syvässä tietyt käyttäytymismallit ja oletukset siitä, miltä meidän tulisi näyttää ja miten käyttäytyä. Nämä koskevat aivan kaikkea ulkonäöstä sukupuolirooleihin ja niihin liittyviin odotuksiin. Se on se syy, miksi haluan nostaa tämän kinkunsulattelun nyt keskusteluun.

Aloitin aiheesta keskustelun eilen Instagramin tarinoissa ja sain monenlaisia vastauksia. Muutama sanoi, että kinkunsulattelu tarkoittaa samaa kuin ruokalepo. Suurinosa ymmärsi termin samoin kuin minä, eli rangaistuksenomaisena ilmauksena syömisen jälkeiselle liikunnalle. Muutama kertoi termin olevan vain hauska ja kuvaava sille fiilikselle, kun syömisen ja lepäilyn jälkeen tulee tarve lähteä liikkeelle. Hyviä näkökulmia kaikki.

Minua tässä vain nyt ärsyttää se, että on yleisesti hyväksyttävää kertoa rankaisevansa itseään liikunnalla syömisen jälkeen. Minusta se on haitallinen ajattelutapa, vaikka sitä ei ajattelisi sellaisena. On myös hiukan erikoista, että moni kertoo jouluruokien jälkeen olevansa ähkyssä ja voivansa pahoin, koska on syönyt niin paljon. Miksi pitää syödä itsensä pahoinvoivaksi? Ja jos liikunta koetaan rangaistukseksi, niin voiko se koskaan olla kivaa ja nautinnollista – siis ihan yhtä mielekästä kuin se syöminen tai nukkuminen?

Sosiaalisesta mediasta saattaa saada vähän vinksahtaneen käsityksen siitä miten pitäisi liikkua. Kaikkea täytyy tehdä hikipisarat ympäriinsä lennellen, puolialasti, aivan täysillä ja kaiken maailman hankalissa asennoissa ja apuvälineillä kikkaillen. Ei täydy.

Nämä erilaiset treenimuodot ovat toki tapa pitää yllä treenimotivaatiota, jos peruspuurtaminen käy tylsäksi, mutta ne eivät ole mitenkään välttämättömiä (kilpaurheilu ja sen kaltainen harjoittelu on erikseen). Oman kehon liikuttelu ja oman kehon painolla tehty lihaskuntotreeni riittää aivan hyvin terveenä pysymiseen. Terveenä pysymiseen riittää aivan perusjutut. Jos liikut muutaman kerran viikossa niin että hengästyt, se riittää pitämään yllä terveyttä. Tavoitteellinen treeni on myös asia erikseen.

Liikunta-alan yrittäjät myyvät omia palveluitaan elättääkseen itsensä. Markkinoilta löytyy valitettavan paljon sellaisia toimijoita, jotka eivät ajattele palveluita myydessään kuin itseään ja omaa tilipussiaan. Myydään mitä uskomattomimpia kitudieettejä ja haitallisia valmennuksia, joita tietysti markkinoidaan epärealistisilla muutoskuvilla.

Sosiaalisesta mediasta saattaa saada vähän vinksahtaneen käsityksen siitä miten pitäisi liikkua. Kaikkea täytyy tehdä hikipisarat ympäriinsä lennellen, puolialasti, aivan täysillä ja kaiken maailman hankalissa asennoissa ja apuvälineillä kikkaillen. Ei täydy.

Liikunta-ala on harmillisen kirjava ja voi olla todella vaikeaa löytää järkevää valmentajaa, mutta onneksi sellaisiakin on. On myös olemassa sellaisia valmentajia, jotka toimivat eettisesti ja moraalisesti täysin oikein eivätkä myy pikaratkaisuja (sellaisia ei ole olemassa).

Nämä ammattilaiset pyrkivät aidosti auttamaan, edistämään terveyttä ja haluavat asiakkailleen pelkkää hyvää. Täytyy vain osata löytää aidosti itselle sopiva ja järkevä valmentaja, palvelu tai treenimuoto. Myös itsellä täytyy olla halu tehdä juuri sitä valitsemaansa asiaa. Unohda kaikenlaiset vartalotyypit ja muiden odotukset! Mieti mitä sinä haluat tehdä ja miksi.

Kukaan ei voi kertoa toiselle, mikä on se oikea ja paras treenimuoto. Kaikkien ei tarvitse mennä vaikkapa salille tai ruveta juoksemaan. Minusta olisi tärkeää, että jokainen löytäisi itselleen sellaisen liikkumismuodon, että nauttii siitä mitä tekee.

Erityisen tärkeää olisi myös pitää itseään sen verran arvokkaana, että haluaa pitää itsestään huolta ja haluaa itselleen vain parasta. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa kehotyyppiä. Jos pidät itseäsi arvossa ja hyvänä sellaisena kuin olet, se välittyy myös muille. Tällä tavoin me voidaan vähitellen muuttaa maailmaa ja  kauneuskäsityksiä. Tehdään kaikenlaiset ihmiset ja vartalot näkyviksi ja hyväksytyiksi!

40 minuutin tehokas hikijumppa

Rami tekee minulle aina pyynnöstä erilaisia treenejä. Eräänä viikonloppuna pyysin hauskan ja raskaan hikijumpan ja sellaisen todella sain. Tein treenin tyttäreni kanssa läpi. Puolessa välissä treeniä tuntui, että noutaja saapuu, mutta saimme tehtyä treenin loppuun asti. Treenin jälkeen olo oli ihan huikea!

Viime viikonloppuna kävimme Heidin kanssa kuvaamassa treenin liikkeet postausta varten. Minulla on aikomuksena haastaa myös Heidi tekemään tuo hikijumppa mun kanssa. Ajattelin kuvata Heidin tunnelmat treenistä talteen, kunhan kummankin perheessä pahimmat flunssat on sairastettu pois. Treenaamme Heidin kanssa eri tavalla, niin on kivaa vaihtelua tehdä välillä toisen treenejä. Niistä saa uutta ärsykettä omaan harjoitteluun.

Tuo hikijumppa oli sen verran hauska ja sopivalla tavalla haastava, että ajattelin laittaa treenin jakoon. Tässä se tulee.

40 minuuttia, 5 liikettä, 8 kierrosta

Treeni tehdään siten, että liike vaihtuu jokaisella alkavalla minuutilla. Jäljelle jäävät sekunnit levätään, mutta erillisiä lepominuutteja ei ole.

8 x boksihyppy

8 x rinnalleveto (ei kyykkyyn saakka), minä tein 30 kilolla. Liikkeen voi korvata myös maastavedolla

15 x wallball (kyykystä)

8 x leuanveto (minä käytän vastuskuminauhaa apuna)

10 x etunojapunnerrus (voi keventää laittamalla polvet maahan)

Tässä vielä hikijumppa videon muodossa.

Tule kertomaan miltä treeni tuntui! Jos 40 minuuttia tuntuu liian raskaalta, niin voit aloittaa vaikka tekemällä 20 minuuttia ja seuraavalla viikolla 30 ja sitä seuraavalla 40 minuuttia.

*Treenivaatteet saatu: Röhnisch (Röhnisch valmistaa treenivaatteet kierrätysmateriaaleista aina kun se on mahdollista ja ottaa huomioon ympäristöasiat)

Kuvat ja video: Heidi Tainio

Treenipainot

Minulta kysyttiin Instagramin puolella minkälaisilla painoilla treenaan. Hymähdin, koska muistin, kuinka blogin alkuaikoina kirjoitin jokaisen treenin jokaisen toiston ja painon blogiin. Kerroin myös treenin keston, keskisykkeen ja kalorinkulutuksen. Blogi oli tuohon aikaan enemmän treenipäiväkirja.

Viime vuosina en ole kirjannut treenipainoja blogiin enkä edes itselleni muistiin, vaikka syytä olisi, sillä en muista edes seuraavana päivänä mitä edellisenä päivänä tein salilla. Joka kerta pähkäilen kuinka paljon painoa siihen tankoon nyt kannattaa ladata. Yleensä mies muistaa minun treenipainot paremmin kuin minä. Onneksi sentään keskityn treeniin silloin kun treenaan.

Syksyn treenien alettua päätin opetella jälleen uusia tapoja ja kävin ostamassa vihkosen treenikassiin, johon kirjaan ylös tekemäni treenit, toistot, sarjojen määrät ja painot.

Olen nyt pyrkinyt tekemään kolme lihaskuntotreeniä viikossa, jonka lisäksi teen aerobista treeniä 5-7 tuntia viikossa, joka sisältää koulumatkapyöräilyt, juoksut ja uintitreenit. Aerobinen treeni on pääosin kevyttä tai todella kevyttä, eli sellaista peruskuntoa kohottavaa/palauttavaa. Lihaskuntotreenin ohella teen aina liikkuvuusharjoitteita ja erityisesti nyt, kun teen Jopen Limitless Mixed -valmennusohjelman mukaan, johon kuuluu nämä molemmat.

Ennen valmennuksen aloittamista täytyi tehdä alkutestit. Samat testit tehdään valmennusjakson loputtua. Järkytyin. Sain tehtyä vain 17 punnerrusta. Tosin punnerrukset tehtiin siten, että rinta piti laskea maahan asti ja nostaa kämmenet lattiasta. Mutta silti. Ennen saatoin tehdä 50 punnerrusta putkeen ihan heittämällä.

Kesän löysäily on tehnyt tehtävänsä. Ei silti harmita. Kesä oli kiva ja ihanan rento ja lihaskunto kasvaa äkkiä, kun jaksaa vain käydä treenaamassa.

Onko nyt se hetki, kun mun täytyy julkisesti kertoa minkälaisilla painoilla aloitin syksyn treenit?

Treenipainot
Teen 8-12 toistoa/liike.

Syväkyykky: 40–50 kg (lisään painoja aina seuraaviin sarjohin)
Maastaveto: 45–60 kg

Leuanveto ilman vastuskumia: 2 kpl

Kulmasoutu: 30 kg (vaivoin)
Hauiskääntö: 9 kg/käsi
Pystysoutu: 20 kg (tuntui raskaalta)

Alataljasoutu: 45 kg
Ylätalja kapealla otteella: 50 kg

Penkkipunnerrus käsipainoilla: 15 kg/käsi
Pystypunnerrus käsipainoilla: 12 kg/käsi

Treeneihin sisältyy yllä listaamien liikkeiden lisäksi paljon kehonpainolla tehtäviä liikkeitä, mutta en halua paljastaa treenejä sen tarkemmin, koska se on osa valmennusta.

Haluan myös muistuttaa, että omia treenipainoja ei kannata vertailla toisten treenipainoihin. Jokainen tekee treenit oman kehonsa asettamien rajojen mukaan ja jokainen treenaa myös hiukan erilaisten tavoitteiden mukaan. Toinen treenaa voimaa, toinen pysyäkseen terveenä, joku muokatakseen ulkonäköä.

Minä olen harjoitellut säännöllisesti yli kymmenen vuotta lähinnä omaksi iloksi ja kuntoa ylläpitääkseni. Välillä on ollut kausia, kun olen halunnut saada lisää voimaa ja joskus vuosia sitten treenasin ulkonäön vuoksi. Vaikka kesällä pidin taukoa lihaskuntoharjoittelusta, olen kuitenkin liikkunut. Omaan tasooni nähden treenipainot on heikot, mutta jokaisen täytyykin verrata vain itseensä.

Ensimmäisestä arkiviikosta selvitty

Arki alkoi tällä viikolla. Se alkoikin sitten heti rytinällä. Olin kesäloman aikana sopinut ensimmäiselle arkiviikolle koulun lisäksi yhtä sun toista ja oli hiukan säätämistä, että sain kaiken onnistumaan. Yhden tapahtuman jouduin jättämään väliin, sillä unohdin aamulla pakata reppuuni kengät eikä maantieklossikengissä (lukkopolkimiin sopivat kengät) oikein viitsi klopsutella koulussa. Sipsuttelin sitten pokkana sukkasillani koko päivän.

Tänään olin Helsinki Marathonilla töissä 2XU:n standilla ja vielä pitäisi yhdet kuvat käsitellä, sitten olisi tämän viikon hommat tehty. Nyt on taas arkijuna kunnolla liikkeellä. Arjen iskeytyessä kasvoille olin suorastaan kauhusta jäykkänä, kun ihmettelin kalenterisotkua. Tuntui kuin olisin hypännyt liikkuvaan junaan. Hyvin selvisin kuitenkin!

Tällä viikolla en edes yrittänyt ympätä treenejä kalenteriin, vaan vasta tulevana maanantaina aloitan elämäni ensimmäisen nettivalmennuksen. Sain mahdollisuuden osallistua ilmaiseksi Joosua Visurin laatimaan Limitless Mixed -valmennukseen, jossa on luvassa melko kokonaisvaltainen ja minulle sopiva treenipaketti. Tiedossa on sekä salitreenejä että kehonpainotreenejä ja näiden lisäksi on myös liikkuvuusharjoittelua sekä venyttelyä. Paketti sisältää myös ruokaohjeet. Odotan innolla ja erittäin motivoituneena.

En voi edelleenkään treenata mitään omaa lajia täysin tavoitteellisesti, niin tämä on varmasti hyvä ja monipuolinen tapa palata treenien pariin. Erityisen onnellinen olen siitä, että treeniohjelmaan on kirjattu myös venyttelyt ja liikkuvuusharjoitteet, nimittäin niistä usein tinkii ja se kyllä aina kostautuukin erilaisin vaivoin.

Huomenna teen valmennuksen lähtötasotestit ja aloitan kahdeksan viikon treenirupeaman. Mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia tällä valmennuksella saa aikaiseksi.

Kolme yhden hinnalla

Olen pitkään kaivannut treenaamiseen jotakin tavoitetta. Tarvitsen aina tavoitteita pysyäkseni motivoituneena treenaamiseen. Kroppa ei ole vieläkään ihan täysin palautunut takareiden rasitusvammasta ja sen vuoksi kaikki aiemmat urheilulliset tavoitteet eivät tule kyseeseen. En voi tällä hetkellä treenata täysipainoisesti juoksua tai painonnostoa. En voi tehdä raskasta painoharjoittelua enkä mitään liian pitkäkestoista tai liian raskasta.

Jo pidempään olen treenannut kevyesti vähän kaikkea. Ja jo pidempään olen haaveillut lajista, jonka pariin sukeltamista olen vältellyt. Laji sisältää kolme lajia, joita harjoittelen säännöllisesti. Joko arvaat? Kyllä. Triathlon.

Vaatteet: Röhnisch *saatu

Jokin aika sitten pohdin Instagramin videoissa, että haluaisin löytää jonkin tavoitteen. Sain erilaisia ehdotuksia, mutta tartuin Martinan ehdotukseen lähteä Joroisiin triathlonharrastajien THE tapahtumaan. En ole menossa puolimatkalle enkä edes perusmatkalle vaan pikatriathlonille.

Eräänä tylsänä päivänä laittelin muutaman viestin, soitin puheluita, säädin ja muutama hetki myöhemmin olin naputellut ilmoittautumisen sisään Finntriathlon Joroisten pikamatkalle ja järjestänyt itselleni kyydit ja majoitukset Joroisiin. Pikatriathlon tarkoittaa 400 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja 5 kilometriä juoksua. Juuri täydellinen kombo minulle. Tuon setin vetää kepeästi koska tahansa, mutta jos haluaa suoriutua lajista siten, että voisi olla itseensä tyytyväinen, olisi hyvä olla iskussa.

Triathlon on ollut mulla pitkään haaveissa, mutta olen jotenkin arastellut lajin pariin hyppäämistä. Olen pelännyt, että lajiin hurahtaa kaikki mun vähäiset rahat ja innostun lajista sen verran pahasti, että siihen menee rahojen lisäksi kohta myös kaikki aika.

Pikatriathlon on hyvä tapa tutustua lajiin. Tapahtuman myötä opin vaihdot ja totuttelen lajien siirtymiin. Jännittävää, mutta kivaa. Juuri tätä olen kaivannut.

Tänään hain postissa uudet triathlonvarusteet ja ensi viikolla pääsen testaamaan uusia varusteita ja treenaamaan! Johan tässä meni viikko lähestulkoon kokonaan treenaamatta purjehdusreissun ja hautajaisreissun vuoksi.

Kuvat: Heidi Tainio

Tasapainoilun vaikeus

Minulta kysyttiin tällä viikolla, miten löydän tasapainon treenin ja levon välillä. Vastasin kysyjälle nopeasti jotakin, mutta jäin miettimään asiaa.

Sopivan tasapainon löytäminen ei ole ainakaan minulle ollut mikään helppo juttu.

Olen treenannut liikaa. Olen treenannut liian stressaantuneena. Olen treenannut liian kovaa. Varmaan arvaatte, ettei tuolla tavalla saa mitään hyvää aikaiseksi.

Pakonomainen suhtautumiseni treenaamiseen ajoi minut siihen, että lähdin lenkille, vaikka olin henkisesti ihan loppu. Lenkillä henki ei kulkenut, koska ahdistusmörkö istui rintalastan päällä ja salpasi hengityksen.

En jättänyt treeniä väliin, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tai surullinen. En, vaikka minulle olisi tehnyt hyvää rauhallinen kävely luonnossa tai ulkoilu lasteni kanssa.

Kipeänä tai loukkaantuneena en sentään ole treenannut. Kohdallani kroppani olikin viisaampi ja pysäytti minut. Nyt jälkikäteen näen selvemmin, miten olisi pitänyt tehdä. Kroppa antoi erilaisia varoitusmerkkejä, joihin en osannut reagoida.

Nyt kun stressi on helpottanut, niin kaikki vaivat ovat ihmeen kaupalla helpottaneet. Vatsa ei ole enää niin herkkä, päänsäryt ovat vähentyneet ja jopa urheiluvammat ovat parantuneet!

Trikoot: Zalando, Kengät: Saucony *saatu

Miten tasapainon löytää?

Tasapainon löytäminen on vaikeaa, koska resepti muuttuu jatkuvasti. Jokainen päivä on erilainen ja me ihmiset olemme kokonaisuuksia. Hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia: stressi, uni, mieli, terveys, huolet…

On vaikea tulkita mikä väsymys on sellaista, joka lähtee treenaamalla ja milloin se on sellaista, että treeni vain pahentaa.

Stressaavassa elämäntilanteessa treenejä pitäisi keventää, koska treenaaminen kuormittaa elimistöä entisestään. Silloin kannattaa vaihtaa raskaat kuormittavat treenit vaikkapa luontoretkiin ja joogaan.

Pitkät kävelylenkit luonnossa ja tauot meren rannalla kahvikupin kanssa rauhoittaa ja antaa ajatuksille tilaa kulkea.

Yksi tärkeimmistä ohjeista on olla itselleen myötätuntoinen. Älä puske väkisin. Stressaavassa elämäntilanteessa pitäisi osata aidosti löysätä. Istua vaikka kannon nokassa ja ihmetellä maailman menoa sen sijaan, että suorittaisit loputonta to do -listaa. Se lista ei nimittäin koskaan lopu.

Höllääminen ei ole helppoa, sillä itse suoritin sitäkin. Rauhoittuessani ajattelin, että istun nyt tässä hetken, koska tämä auttaa. Samaan aikaan kuitenkin päässä pyöri lista asioista, jotka odotti tekijäänsä.

Stressistä palautuminen vaatii aikamoisen työn. Se vaatii sen, että ymmärtää, ettei asiat lopu tekemällä. Minulla se vaati sen, että tutkiskelin omia arvojani ja ymmärsin, etten elänyt arvojeni mukaista elämää.

Minä vielä opettelen löytämään sopivan tasapainon. Parhaillaan palailen treenien pariin pitkän stressijakson jälkeen. Tasapainoilu vaatii jatkuvaa hereillä oloa ja itsensä kuuntelemista.

Lempeää viikonloppua!

❤️ Elina

Kuvat: Heidi Tainio

Treenikuulumisia

Kävin tänään lähes joka sunnuntaiseen tapaan uimassa. Tyttärilläni on sunnuntaisin toisella puolella Espoota treenit, jonka vuoksi joudun viettämään aika monta tuntia tuon jalkapallohallin läheisyydessä. Tuon ajan olen käyttänyt tekemällä koulutehtäviä hallilla tai uimassa, tai jopa molempia. Uimisesta on tullut minulle tärkeä harrastus, mistä tykkään koko ajan vain enemmän. Uimaan lähteminen ei tunnu enää niin vaivalloiselta, vaan suorastaan helpolta verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Uimakamat mahtuu pieneen tilaan ja pitää muistaa ottaa vain uimapuku, uimalasit, uimalakki ja pesuaineet.

Pari viikkoa sitten menin Team Speedon treeneihin muita myöhemmin. Meillä on tiistaisin aina treenit tiettyyn aikaan, mutta juuri tuohon aikaan minä istun vielä luennolla. Luennon loputtua useimmiten kiiruhdan uimaan hyppytuntien ajaksi. Tuolloin pari viikkoa sitten Martina osui mun kanssa samaan aikaan altaalle ja yllytti minua tekemään hänen treeniohjelman mukaisen vetotreenin: 4 x 500 metriä. Treeni kuulosti sen verran raskaalta ja haastavalta, että päätin liittyä seuraan. Tuona päivänä uinti sujui jotenkin aivan älyttömän hyvin. Tuntui vähän samalta kuin juoksuflow parhaimmillaan. Eli ihan mahtavalta! Suoritettiin molemmat omaa treeniä keskittyneesti. Martina toki minua nopeammin, mutta tulin yllättävän hyvin perässä. Katsoin Martinan käännöksiä ja päätin, että nyt vihdoinkin opettelen myös tekemään vedenalaisen käännöksen. Siinä parin kilometrin aikana ehti muutaman kerran harjoitella ja opinkin käännöksen edes jotenkin. Loppuun kiskoimme vielä neljä 25 metrin vetoa täysillä. Aivan mahtava treeni!

Uimisesta on tullut mun aerobisen treenin yksi kulmakivistä pyöräilyn rinnalla. Nykyään oikein odotan, että pääsen uimaan ja opettelemaan tekniikkajuttuja vähän lisää. Tänään taas harjoittelin käännöksiä ja uinti tuntui tosi hyvältä! Olen vihdoinkin oppinut malttamaan treenieni suhteen ja jättämään punttitreenejä vähemmälle. Jalka kestää yhden voimatreenin viikossa, ei enempää.

Tällä hetkellä viikon treenini koostuvat suurinpiirtein seuraavasti:

  • Pyöräilyä 50-100 kilometriä viikossa
  • Lihaskuntotreeniä 1-3 tuntia viikossa
  • Uintitreenejä 1-3 tuntia viikossa

Treenimäärät riippuu siitä miltä kropassa tuntuu. Pyrin nyt parhaani mukaan pitämään kroppani kunnossa. Tuntuu aivan mahtavalta, että pystyn tällä hetkellä treenaamaan näinkin paljon ja monipuolisesti. Ensi viikolla kuvioon tulee pitkästä aikaa mukaan myös juoksu. Hyvin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, mutta kuitenkin. Niin siistiä!

Viime viikonloppuna kävimme Ramin kanssa pitkästä aikaa kimpassa treenaamassa. Teimme hetken mielijohteesta treenistä videon, kun kamera sattui löytymään repusta. Tsekkaa video tästä.

 

Tällaista kuuluu tällä hetkellä mun treenirintamalle. Miten sinä treenaat? Onko sulla ollut jotain urheiluvammoja, joiden takia olet joutunut muuttamaan treenirutiinejasi.

Rantalentistä tammikuisessa Helsingissä

*Mainos: Tapahtuman järjesti 2XU 

Tämän viikon tiistaina sain ihanan uuden motivaatiopiikin, kun muistin mun oman sporttaajaidentiteettini. Olen ollut viime aikoina vähän hukassa tämän urheilijaminäni kanssa, koska en ole voinut tehdä oikein mitään sellaista, josta saisin kunnolla kiksejä.

Tiistaina pääsin 2XU Suomen järkkäämään aamutreenitapahtumaan Salmisaaren Biitsille, jossa pääsimme opettelemaan rantalentopalloa. Biitsillä oli 26 astetta lämmintä ja tietysti allamme oli hiekkaa.

En ole koskaan ollut mikään joukkuepelaaja. Olen aina vältellyt joukkuepelejä kaikin mahdollisin tavoin, enkä oikein osaa sanoa syytä tähän. Ehkä se on se, että en ole ollut missään lajissa luontaisesti hyvä. Aikuisena osaa suhtautua itseensä rennommin ja uskaltaa paremmin heittäytyä uusiin tilanteisiin.

Olin kokeillut lentopalloa ehkä kaksi kertaa aikaisemmin kouluaikoina, mutta rantalentopalloa en ollut koskaan kokeillut, vaikka kaverit ovat joskus houkutelleet rannalla lajin pariin. Lentopallosta mulla ei ollut kovin ruusuiset muistot.

Tiistaiaamuna meitä opetti vaatimattomasti Suomen parhaat, eli Taru Lahti-Liukkonen ja Riikka Lehtonen. Alkulämmittelyn aikana mä jo mietin, että mihin tuli lähdettyä, kun syke nousi ja hengästytti aikalailla. Hiekka oli jo itsessään melko haastava alusta, puhumattakaan, että osaisi käsitellä palloa millään tavalla.

Opettelimme sormilyöntiä, hihalyöntiä, poke-lyöntiä ja syöttöä. En ollut yllättäen kovin hyvä lukemaan peliä, mutta yksittäisien lyöntien harjoittelussa sain oivalluksia. Lyönti- ja syöttöharjoitusten jälkeen saatiin ihan pelitkin pystyyn. Pelaaminen oli hauskaa! Nauru raikasi ja kannustushuudot tsemppasivat toisia parempiin suorituksiin.

Hauskin asia tapahtumassa oli tietenkin ihmiset. Useimmissa bloggaajille suunnatuissa tapahtumissa on aina tietyt samat kasvot, mutta tässä tapahtumassa tapasin uusia ihmisiä. Uusien ihmisten tapaaminen on aina kivaa. Tuon aamun tapahtumassa oli jotenkin erityisen kiva ja hauska tunnelma. Ihan mahtava aamu! Kiitos tapahtumasta 2XU!

Kuvat: Paavo Pykäläinen