Miten aloittaa riippumattoretkeily? Mitä varusteita siihen tarvitaan?

Seuraan Facebookissa eri retkeilyryhmiä ja niissä toistuu samat kysymykset useita kertoja. Tässä postauksessa vastaan pariin ryhmissä usein esitettyyn kysymykseen: miten riippumattoretkeilyn voi aloittaa ja mitä varusteita siihen tarvitaan?

Riippumattoretkeily soveltuu luonnollisesti sellaiseen maastoon, jossa on puita. Esimerkiksi käsivarren erämaahan täytyisi valita majoitteeksi teltta tai muu maahan laitettava majoite riippumaton sijaan. Riippumatossa leiriytymistä koskee samat säännöt kuin muutakin leiriytymistä. Riippumaton saa laittaa sellaisiin paikkoihin, joissa leiriytyminen on sallittu. Älä leiriydy sellaiseen paikkaan, missä se ei ole sallittua.

Riippumattoretkeilyn aloittaminen ja siihen tarvittava varustemäärä tuli itselleni pienenä yllätyksenä. Ei riittänytkään pelkän riippumaton hankkiminen, vaan aloittaminen vaati aika paljon perehtymistä ja varustehankintoja. Valikoimaa ja vaihtoehtoja on runsaasti ja sitä sekoittaa vielä ihmisten erilaiset mieltymykset ja suositukset. Minä voin suositella vain sellaisia välineita ja varusteita, joita olen kokeillut, joten suhtaudu näihinkin tietyllä varauksella. Kokeilemalla oppii ja löytää itselleen sopivat varusteet ja tavat toimia.

Hyvä tapa aloittaa uusi harrastus on vuokrata välineitä ja näin testata onko riippumattoretkeily edes ollenkaan oma juttu. Varusteita vuokraa esimerkiksi RetkiRent ja Partioaitan 365-klubijäsenyys mahdollistaa varusteiden vuokraamisen. Googlaamalla löytää lisää vaihtoehtoja (riippumatto + vuokraus).

Kuva on helatorstaiviikonlopun purjehdus- ja riippumattoretkeltä. Otin veneestä viltin lämmittämään kylmää yötä. Näköalat oli parhaat mahdolliset. Muutenkin näiden kahden asian yhdistäminen on parasta mitä tiedän.

Mitä varusteita riippumattoretkeily vaatii?

Riippumatto
Minun riippumattoni on on Amazonas Ultra light ja Ramilla on DD Hammock Frontline. Molemmat ovat oikein passeleita ja pakettiin kuuluu integroitu hyttysverkko. Ramin riippumattovalintaan vaikutti hänen pituus ja paino, iso mies kun on. Itselläni oli enemmän valinnanvaraa.

Narut ja karabiinit
Riippumaton mukana ei välttämättä tule narua sen kiinnittämiseen. Minulla on käytössä Whoopie Slings -narut, joiden avulla riippumatto on helppo kiinnittää puuhun ja säätää sen etäisyyttä puusta. Kannattaa hommata myös ekstranarua, koska sitä tarvitsee usein kaikenlaiseen säätämiseen. Karabiineilla kiinnitetään riippumatto naruun ja naru puunhalaajaan. Näitä tarvitaan neljä kappaletta.

Puunhalaajat
Puunhalaajien tarkoitus on suojata puun kuorta ohuen narun/köyden tekemiltä painaumilta.

Tarppi ja kiilat
Tarppi suojaa riippumattoa sateelta ja tuulelta. Sen kiinnittämiseen tarvitaan kiiloja ja mahdollisesti ylimääräisiä naruja harjanaruksi ja kulmiin säätövaraksi. 3 x 3 metrin tarppi riittää hyvin suojaamaan sateelta.

Aluspeitto
Aluspeitto tulee riippumaton ulkopuolelle lämmittämään. Sen funktio on sama kuin makuualusta teltassa. Aluspeitto blokkaa kylmää. Tämän merkitys korostuu tietysti kylmällä säällä. Itselläni on kesäkeleihin sopiva aluspeitto (Lesovik Otul Lite) sekä vähän viileämmille keleille suunniteltu (DD Hammock Underblanket).

Jos ei kerrota kenellekään, niin voin paljastaa, että edelliseltä melontareissulta minulla oli jäänyt pakkaamatta mukaan se pussi, jossa on kaikki narut, karabiinit, puunhalaajat ja kiilat. Väkersin sitten hiukan kyseenalaisesti riippumaton puuhun onnekkaasti mukana olleella köydellä. Ihan hyvä, että olen opetellut tekemään paalusolmun ja pari muuta solmua, että tämä onnistui. Ja onneksi köydestä ei jäänyt puuhun jälkiä.

Muita varusteita

Ehkäpä olet retkeillyt jo sen verran, että tiedät mitä muita varusteita retkeily vaatii, mutta listaanpa nekin.

Makuupussi
Riippumatossa ei tarkene nukkua ilman makuupussia kuin ehkä hellekelillä. Olen nukkunut kaikilla reissuilla kesät talvet Rab Ascent W700 -untuvamakuupussilla, jonka comfort-lämpötila on -2°C. Lämimällä kelillä vain avaan pussin ja kylmällä kelillä vedän korvia myöten kiinni. Tykkään untuvasta, koska se on niin miellyttävä ja hengittävä materiaali verrattuna kuitupusseihin, joissa on helposti vähän nihkeät tunnelmat.

Rinkka
Retkeilyvarusteet täytyy aina kantaa jotenkin perille.

Ruokailuun tarvittavat välineet: keitin, vesipullo, ruokailuvälineet
Minulla on Primus Lite + -kaasukeitin, joka on nopea ja helppo keitin. Jos haluat valmistaa ruokaa alusta loppuun, kattilat ja pannut täytyy ostaa erikseen. Itse harrastan vain veden keittämistä, jolla valmistan valmiin tai puolivalmiin ruuan sitten lautasella/pussissa.

Puukko, tulentekovälineet, otsavalo, pieni pyyhe, hygieniavälineet
Retkelle kannattaa aina ottaa mukaan puukko ja tulentekovälineet. Vaikka laitamme ruokaa pääsääntöisesti keittimellä, niin joskus on kiva tehdä tulet ihan sen takia, että sen ääressä on kiva lämmitellä.
Syksyllä illat ovat pimeitä ja silloin kulkemiseen tarvitaan otsavalo. Jos ei vaella pimeällä, niin joskus täytyy päästä vessaan keskellä yötä tai etsiä rinkasta jotakin tavaraa/säätää leiriä tai jotain muuta.
Minulla on retkillä mukana pieni retkipyyhe, joka on mittaluokkaa käsipyyhe. Retkipyyhe on jotain sellaista materiaalia, joka kuivuu todella nopeasti.
Hygieniavälineisiin kuuluu henkilökohtaisen hygienian lisäksi särkylääkkeet, desinfiointiaine ja haavanhoitovälineitä.

Video riippumattoleirin pystyttämisestä

Jos riippumattoleirin pystyttäminen ei ole vielä tuttua, olen tehnyt tästä Instagramin kohokohtiin videokokonaisuuden. Näillä videoilla kerron tarkemmin riippumattovälineistä ja siitä, miten leiri pystytetään. En ota itseäni kovin vakavasti, joten älä sinäkään. 😀

Mitä pakkaisin Selviytyjät Suomi -kilpailuun?

Olen seurannut ensimmäistä kertaa Selviytyjät-ohjelmaa telkkarista lauantaisin. Aiemmin ohjelma ei ole minua suuremmin kiinnostanut, mutta nyt kun kisa käydään Lapissa, niin kiinnostukseni heräsi. Toki myös kahden tutun sometyypin osallistuminen kisaan lisäsi kiinnostustani ohjelmaa kohtaan.

Ohjelmaa seuratessani olen ihmetellyt muutamien vaatevalintoja, varsinkin kun moni silminnähden palelee. Mielestäni esimerkiksi trikoot tai collegepaita ei ole hyvä valinta tuollaisiin olosuhteisiin. Toki nälkä ja väsymys lisää palelua, mutta uskoisin, että oikeilla vaatevalinnoilla olisi pärjännyt paremmin. Näistä havainnoistani inspiroituneena ajattelinkin listata, mitä minä pakkaisin mukaani Selviytyjät Pohjola -kisaan. Kotisohvalta on helppo viisastella, mutta teen sen silti.

Selviytyjät -kisaajat saivat pakata mukaansa seuraavanlaiset varusteet:

  • kolme päällystakkia tai -vaatetta
  • kaksi kevyempää paitaa
  • kaksi alaosaa
  • shortsit
  • vaelluskengät
  • sandaalit
  • päähine
  • kaksi kerrastoa
  • kaksi uima-asua
  • kolmet alushousut
  • neljät sukat
  • naiskilpailijat saivat ottaa mukaansa myös urheiluliivit tai -topin

Leiriytymisvälineet, kuten makuupussit jne., tulivat käsittääkseni tuotannon puolesta.

Mitä minun Selviytyjät-repustani löytyisi:

  • Takit: sateenpitävä kuoritakki, kevytuntuvatakki ja paksu fleecepaita
  • Kevyemmät paidat: Kaksi erilaista merinovillaneuletta (paksumpi ja ohuempi)
  • Kaksi alaosaa: Vaellushousut ja kuorihousut
  • Shortsit: Joustavat ja pepusta vahvistetut
  • Vaelluskengät: Lowa Renegade
  • Sandaalit: Crocksit
  • Päähine: Merinovillapipo
  • Kerrastot: Kaksi merinovillakerrastoa, ohuempi ja paksumpi
  • Uimapuvut: Näillä ei ole suurempaa väliä
  • Kolmet alushousut: Nämäkin ehdottomasti merinovillaa
  • Neljät sukat: Merinovillaa, tietysti – ohuempia ja paksumpia
  • Urheiluliivit: Merinovillaa

Kuten huomaatte, lista on hyvin samanlainen kuin pakkauslistani vaellukselle ja retkille. Suomen säät ovat vähän sellaiset, että aina on parempi varautua kylmään ja sateeseen. En koskaan lähde vaellukselle toivomaan aurinkoista keliä, vaan varustaudun pahimpaan mahdolliseen. Ihan noin monia varavaatteita vaatteita en vaellukselle pakkaa kuin yllä olevassa listassa, vaan kevyemmät paidat -osasto jää oikeastaan kokonaan pakkaamatta.

Merinovilla on ulkoilupukeutumisessa aivan ylivoimainen materiaali. Se ei ala haista, hengittää ja tuntuu iholla miellyttävältä. Urheiluvaatteilla tai teknisillä varusteilla ei ole yhtä miellyttävä olla, jos hikoilee ja sen jälkeen pysähtyy tauolle. Ja puuvillainen collegepaita ei lämmitä lainkaan yhtä hyvin kuin merinovillainen neule ja kastuessaan se on aivan mahdottoman raskas ja sen kuivumiseen mene aivan liian kauan aikaa. Lämpimällä kelillä olen saattanut vaeltaa trikoissa, mutta myös trikoiden materiaaliin kiinnittäisin huomiota.

Ps. Pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Bongen uusi verkkokauppa on avattu. He maahantuovat muutamia lempibrändejäni, kuten Super Naturalia, joilla on aivan mielettömän ihania merinovillaisia vaatteita ulkoiluun, urheiluun ja vapaa-aikaan. Ja kaikki vaellusvaatteeni ovat Jack Wolfskin -merkin, jota myös Bonge maahantuo. Jack Wolfskinin valmistavat vaatteet ja varusteet ovat kaikki vastuullisesti valmistettjua, osa täysin kierrätetyistä materiaaleista, ja tietysti ympäristöä kunnioittaen.

Kuvat: Heidi Tainio

3 treeniohjelmaa – viikon treenit ulkokuntosalille

Mainos: Gymnation – postauksen lopussa on alennuskoodi

Korona-aika on ollut minulle treenien puolesta haastavaa aikaa. On ollut ajanjaksoja, jolloin salilla treenaaminen ei ole tuntunut vastuulliselta, ja nyt kuntosalit ovat olleet jo muutaman viikon kokonaan kiinni. Vaikka harrastan monipuolisesti liikuntaa, niin kuntosaliharjoittelu on itselleni tietynlainen kulmakivi. Minusta ei lukuisista yrityksistä huolimatta tullut kotitreenaajaa. Etenkin nyt etätyöaikana minulle on erityisen tärkeää päästä välillä kotinurkista pois. En halua että kaikki työstä vapaa-ajan toimintaan tapahtuu kotona.

Innostuin ulkokuntosaleista

Ulkokuntosalilaitteita on nykyään monessa paikassa. Olen niiden tulon pistänyt merkille jo kauan aikaa sitten, mutta ennen tätä kevättä en ollut koskaan kokeillut niitä. Jos sinä olet suhtautunut niihin yhtä nihkeästi kuin minä, niin kannustan kyllä ehdottomasti kokeilemaan. Salien mentyä kiinni, siirryin treenaamaan ulkokuntosalilla ja nyt olen aivan innoissani niistä. Meidän kodin lähellä on rauhallinen treenipaikka, jossa olen käynyt teinieni kanssa treenaamassa. Tuossa paikassa on David-merkkiset laitteet, joihin saa lisättyä painoa melkein 100 kiloon asti. Ulkona treenaaminen etenkin näin keväällä on parasta mitä tiedän!

Olen tosiaan treenannut teinien kanssa, ja heitä varten minun on täytynyt suunnitella treenit etukäteen. Treenaamme noin kolme kertaa viikossa. Yhtenä päivänä teemme jalat, toisena ylävartalon ja kolmantena kevyemmän intervallityyppisen koko vartalon treenin. Ajattelin nyt jakaa meidän tämänhetkisen viikon treeniohjelman, niin sinäkin voit aloittaa, jos et ole vielä ulkokuntosaleilla käynyt.

Vaatimukseni treenivaatteille

Tämä postaus on tehty yhteistyössä kotimaisen Gymnation-urheiluvaatemerkin kanssa. Olen testaillut bloggaajaurani aikana lukuisia urheiluvaatteita eri brändeiltä. Laadukkaiden vaatteiden merkitys korostuu, kun treenaa paljon ja nykyään minulle merkitsee myös vaatteiden valmistustapa ja yritysvastuullisuus. Gymnation valmistaa vaatteensa vastuullisesti kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Tykkään myös siitä, että heidän mallistonsa on ajaton ja värimaailma miellyttää silmääni.

Ulkona treenatessa vaatteilta vaaditaan vielä hitusen enemmän. En halua, että joudun treenin aikana jatkuvasti nostelemaan trikoita tai pelätä, että pikkuhousut paistaa läpi. Gymnationin trikoiden kangas on erittäin laadukasta ja napakkaa, ne pysyvät päällä eikä niistä näy läpi. Kangas kestää kovaa käyttöä. Tykkään myös siitä, miltä ne tuntuvat päällä – ihan kuin ne hiukan muotoilisivat.

Alla olevissa kuvissa päälläni on Gymnationin korkeavyötäröiset trikoot. Minulla on myös taskullinen malli, joka on muuten sama kuin kuvissa näkyvä, mutta siinä on vain enemmän saumoja taskujen vuoksi. Taskut ovat kivat esimerkiksi juoksulenkillä tai retkeillessä, kun niihin saa vaikkapa kännykän tai kompassin. Topit ja t-paidat ovat todella ihanaa pehmeää ja laskeutuvaa kangasta, joka ei ryppyynny herkästi. Olen tarkka vaatteistani, enkä jaksa sitä, jos treenivaatteita joutuu silittää. Siis minähän en ryppyisissä vaatteissa mene mihinkään. 😀

Maanantai: jalkatreeni

Viikon ensimmäinen treeni on jalkatreeni. Ennen varsinaista treeniä tee aina huolelliset lämmittelyt. Tee ennen työsarjoja 2–3 sarjaa kevyemmällä painolla, jotta saat treenistä mahdollisimman paljon irti. Kylmiltään et pysty tekemään riittävän tehokkailla painoilla. Laita kuhunkin liikkeeseen sellainen paino, että viimeisissä toistoissa täytyy jo pinnistellä. Teen raskaita liikkeitä useimmiten 6–8 toistoa mahdollisimman raskaalla painolla ja palauttelen sarjojen välissä noin 2 minuuttia.

Tavoitteestasi riippuen voit valita toistomäärät:

Jos haluat saada voimaa, tee 1–6 toiston sarjoja.
Jos haluat voimaa ja lihasmassaa tee 6–12 toiston sarjoja.
Jos haluat kestävyyttä tee 12–16 toiston sarjoja.

Minä haluan voimaa ja lihaksiin muotoa, siksi teen 8 toiston sarjoja. Kevyitä täydentäviä liikkeitä teen useampia toistoja, mutta pääliikkeet teen mahdollisimman raskailla painoilla ja niillä 8 toiston sarjoja.

Takakyykky 3 x 6–12
Kiinnitä huomiota, että sinulla on keskivartalosta hyvä tuki, varpaat katsovat hiukan ulospäin. Mene vähintään 90° kulmaan, voit mennä alemmaksikin, mikäli tekniikkasi sen sallii. Laskeudu hallitusti alas ja ylös tullessa ota voima pakaroista ja takareisistä.

Maastaveto penkkipunnerruspenkissä 3 x 6–12
Asento ei ole tässä liikkeessä optimaalisin, koska penkki on kapea. Kiinnitä huomiota, että selkäsi pysyy tiukkana ja työ tehdään jaloilla, kädet vain kannattelevat painoa. Tähän liikkeeseen kannattaa rohkeasti laittaa painoja esimerkiksi 80 % omasta painosta.

Bulgarialainen kyykky 3 x 10/jalka
Laita takana oleva jalka korokkeelle, pidä selkä mahdollisimman suorana ja laskeudu suoraan alas niin, että edessä oleva jalka menee noin 90° kulmaan. Keskivartalo tiukkana, aina! Jos tämä liike on liian haastava, voit tehdä tämän sijaan kapeaa askelkyykkyjä, jolloin takana oleva jalka tulee lähelle nilkkaa.

Vatsarutistus 3 x 20–40 (niin monta, että tuntuu poltetta)
Tämän voi tehdä penkin sijaan myös maassa.

Selänojennus 3 x 10–15
Yläasennossa pieni pito, hallitusti alas. Jos tätä laitetta ei ole, voit nostaa päinmakuulla käsiä ja jalkoja samanaikaisesti ilmaan.

Keskiviikko: ylävartalotreeni

Pystypunnerrus kyykkylaitteessa 3 x 6–12
Voit tehdä myös vauhtipunnerruksena, jolloin saa laittaa vähän enemmän painoa. Tämä liike vahvistaa olkapäitä.

Pystypunnerruksen lähtöasento
Liikerata ei ole ihan sama kuin vapailla painoilla tehdessä. Älä päästä selkää notkolle.

Yläveto 3 x 6–12
Liikkeen tulisi tuntua selässä ja “siivissä”.

Penkkipunnerrus 3 x 6–12
Asetu penkkiin niin, että käsikahvat tulevat hiukan rintojen alapuolelle. Tämän liikkeen pitäisi tuntua rintalihaksissa.

Kulmasoutu penkkipunnerruspenkissä 3 x 6–12
Käänny nenä penkin jalkopäähän päin. Rutista kunnolla kyynärpäät kylkiä myöten taakse.

Lankku 3 x 60 sekuntia
Voit tehdä vapaavalintaisen vatsalihasliikkeen, tässä ehdotuksena lankku. Kyynärpäät tulee olkapäiden alle, peppu selän kanssa samassa linjassa. Vatsa tiukkana. Aina.

Perjantai: Koko vartalon kiertoharjoittelu

Tämä harjoitus tehdään siten, että jokainen liike aloitetaan alkavalla minuutilla, minuutista jäljelle jäävä aika palautellaan ja seuraavalla alkavalla minuutilla siirrytään taas seuraavaan liikkeeseen. Kierroksia voit tehdä fiiliksen mukaan, mutta suosittelen tekemään vähintään kuusi kierrosta, jolloin harjoittelu kestää 30 minuuttia. Lämmittele ennen harjoitusta.

10 x thruster
10 x yläveto kapealla vastaotteella (leuanvetotyylillä)
40 x vuorikiipeilijä (jalat korokkeella tai maassa)
20 askelta askelkyykkykävelyä (10 askelta/jalka)
10 x ojentajadippi (mitä kauempana jalat, sitä raskaampi)

Tässä vielä sama kuvina.

Thruster. Lähtöasento on sama kuin etukyykyssä. Tanko tulee vartalon etupuolelle kaulakuoppaan. Kädet laitetaan noin hartioiden leveydelle.
Thruster. Kyykystä noustessa työnnä samalla kädet ylös samaan tapaan kuin pystypunnerrus.
Yläveto kapealla vastaotteella.
Vuorikiipeilijä vuorojaloin. Voit tehdä liikkeen myös jalat maassa.
Askelkyykkykävely
Ojentajadippi. Punnerra itsesi tuosta asennosta suorille käsille.

Jaan näistä treeneistä videoklipit Instagramissa kyseisen treenipäivän aamuna, niin voit katsoa liikeradat tarkemmin sieltä.

Gymnation haluaa tarjota teille alennuskoodin ELINAHOVINEN, jolla saa 10 % alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista. Alennuskoodi on voimassa 23.5.2021 päivän loppuun asti. Pääset ostoksille tästä linkistä.

Vastuulliset joululahjavinkit

*Kaupallinen yhteistyö Weekendbee

Vuosi vuodelta kaiken maailman krääsän ostaminen tuntuu koko ajan vain vaikeammalta. En haluaisi ostaa itselleni tai perheenjäsenilleni mitään tarpeetonta. Toivoisin, että valintamme olisivat kestäviä niin konkreettisesti kuin ympäristönkin kannalta.

Weekendbee on ulkoiluun ja urheiluun keskittynyt verkkokauppa, jonka valikoimiin kuuluu pelkästään vastuullisten brändien tuotteita. Kuluttajan on usein vaikeaa selvittää vastuullisuusasioita kaiken viherpesun keskeltä, niin on ihanaa, että on olemassa verkkokauppa, jossa tuo työ on tehty puolestamme.

Haluankin nyt vinkata teille muutaman käytännöllisen ja vastuullisen joululahjavinkin Weekendbeen valikoimasta. Ensin kerron, mitä valitsin ystävilleni ja postauksen lopussa on muutamia vinkkejä aktiivisille ihmisille ja retkeilijöille.

Reppu: Patagonia ARBOR CLASSIC REPPU 25 L

JOULULAHJAT YSTÄVILLENI

Minulla on kaksi rakasta ystävää, joiden kanssa olen kulkenut yhtä matkaa jo kaksikymmentä vuotta. Nuo kaksi ovat nähneet kaikki aikuisen elämäni vaiheet hyvinä ja huonoina hetkinä. Aina on nuo kaksi, joille voi vuodattaa kaiken suodattamatta. Vuorotellen olemme saaneet pitää toisiamme pystyssä elämän myrskyissä.

Emme ole vuosikausiin ostaneet toisillemme joululahjoja, mutta juhlistamme yhdessä aina merkkipäiviämme.

Tämän yhteistyön myötä minulle tarjoutui mahdollisuus muistaa ystäviäni Weekendbeen valikoiman tuotteilla. Valitsimme yksimielisesti kaikille North Outdoorin Kaski-neuleet. Kukin valitsi itselleen mieleisen värin. Minusta valitsimme koko valikoiman kauneimmat värit.

Sitten eräänä lauantaina suuntasimme Nuuksioon viettämään mukavaa aamupäivää termarikahvien ja croissanttien kanssa, ja samalla otimme nämä postauksen kuvat.

Villapaitamme ovat merinovillaa ja ne ovat valmistettu kotimaassa. Merinovilla on aivan ihana materiaali retkipukeutumiseen, puenkin aina ulkoillessa villakerraston heti iholle ja tarvittaessa useamman kerroksen. Villa on siitä ihana materiaali, että se pitää lämpimänä ja samalla hengittää. Olen käyttänyt tuota ruosteenväristä villapaitaa nyt jo paljon. Puen sen usein talviuinnin jälkeen päälleni. Rakastan myös tuota väriä. Onneksi en ottanut harmaata tai muuta minulle tyypillisempää värivalintaa.

North Outdoorin Kaski-neuletta saa myös miehille. Vink vink.

LAHJAVINKKEJÄ AKTIIVISILLE IHMISILLE

  • Girlfriend Collectionin -treenivaatteita on kovasti kehuttu. Materiaali vaikuttaa riittävän napakalta ja olen kovasti tykästynyt korkeisiin vyötäröihin.
  • Hyvä vaihtoehto on myös kotimainen urheiluvaatemerkki Népra. Minulla on yhdet heidän trikoot, jotka ovat yhdet lemppareistani.
  • Patagonian 25-litrainen reppu on riittävän iso niin retkelle, kauppareissuille kuin työ- ja treenirepuksi. Kuka nyt ei tarvitsisi laadukasta isoa reppua?
  • Siggin tuotteet: pullot, termosmukit ja eväsrasiat ovat omassa arjessani kovassa käytössä niin retkellä kuin töissä eväiden kuljetukseen. Minulla kulkee aina Siggin juomapullo mukana töissä ja treeneissä. Myös kotona juomapullo on aina käden ulottuvilla.
Kuvassa Siggin eväsrasia, juomapullo ja termosmuki.

RETKEILIJÄLLE

Weekendbeen verkkokauppa on retkeilijän unelmapaikka. Usein retkeilijät välittävät ympäristöasioista ja arvostavat vastuullisia valintoja ja ympäristöä kunnioittavia tuotantotapoja. Weekendbeestä tilatessa ei voi mennä vikaan.

  • Turvallinen lahjavinkki on merinovillakerrasto tai -alusvaatteet. Niitä ei vaan voi olla liikaa, jos liikkuu paljon luonnossa. Mons Royalen tuotteita on paljon kehuttu. Tiedän, että Rami ilahtuisi toisista pitkistä kerrastohousuista.
  • Kevytuntuvatakki on retkeilijän vakiovaruste ja arjessa hyvä käyttötakki lenkille, ulkoiluun ja vaikka työmatkalle. Itse puen kevytuntsikan retkellä taukotakiksi, iltaisin kuoritakin alle lämmittämään ja yöllä laitan takin pään alle tyynyksi. Klikkaa miesten kevytuntsikkavalikoimaan ja naisten valikoimaan.
  • Kotimaisen North Outdoorin valikoimassa on kuvissa nähtyjen Kaski-neuleiden lisäksi paljon kauniita ja käytännöllisiä merinovillavaatteita ulkoiluun.
  • Kuoritakki on myös jokaisen retkeilijän pakollinen varuste. Naisten kuoritakkivalikoima, miesten kuoritakkivalikoima.

ALENNUSKOODI

Alennuskoodilla ELINABEE15 saat -15 prosenttia alennusta kaikista valikoiman tuotteista, paitsi lahjakorteista. Pääset ostoksille tästä linkistä. Koodi on voimassa 11.12.2020 asti. Joululahjaostosten palautusaikaa on jatkettu 15.1.2021 asti.

Talvipyöräilyn ABC

*Kaupallinen yhteistyö: Bikester.fi

Talvipyöräily mielletään helposti jotenkin extremeksi, mutta se on ennakkoluuloista huolimatta varsin miellyttävää, jos päällä on oikeanlaiset varusteet. Mitä varusteita talvipyöräilijä tarvitsee ja mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, jos haluaa pyöräillä vuoden ympäri?

Aloitin työmatkapyöräilyn noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi pyöräilin vain keväästä syksyyn, mutta eräänä syksynä päätin kokeilla venyttää pyöräilykautta talven puolelle. Ilmojen viiletessä huomasin nopeasti varusteiden merkityksen. Yritin aluksi sinnitellä kaiken maailman virityksillä mitä kaapeista löysin, mutta niillä ei kovin pitkälle pötkitty. Varpaita ja sormia paleli herkästi ja kylmät syyssateet tuntuivat ylipitkiltä avantouintireissuilta.

VALOT JA HEIJASTIMET

Pääkaupunkiseudulla talvi ei välttämättä tarkoita lunta ja pakkasta, vaan täällä on enimmäkseen vain todella pimeää ja märkää. Pyöräilijän täytyy näkyä – on todella vaarallista, jos pyöräilijällä ei ole valoja ja heijastimia. Olen monta kertaa säikähtänyt, kun olen huomannut vastaantulevan pyöräilijän tai tien varressa kävelijän vasta kohdalla, kun heijastimia tai valoja ei ole ollut. Onneksi mitään ei ole vielä sattunut.

Viime kesänä tuli voimaan uusi tieliikennelaki, joka määrää, että jokaisessa pyörässä on oltava punainen takavalo, vaalea etuvalo sekä heijastimet edessä, takana ja sivuilla. Toivoisin, että heijastinpakko ulottuisi myös jalankulkijoihin.

Tilasin Bikesterista USB:lla ladattavat pyörään kiinnitettävät valot. Pyörään kiinnitettävät ladattavat valot ovat kätevät, koska niitä ei tarvitse erikseen muistaa ottaa mukaan ja akku kestää yllättävän pitkään. Näissä Sigman valoissa on riittävän hyvä valoteho, että näkee pimeälläkin osuudella eteensä.

Pyöräilijän valoksi käy myös otsavalo. Käytän pyörään kiinnitettävien valojen lisäksi tehokkaammin valaisevaa Petzlin NAO+ -otsavaloa, jossa on vaalea etuvalo ja takaosassa punainen valo. Valon tehoa, suuntausta ja muita ominaisuuksia voi säätää otsavalon sovelluksessa, myös tämä valo on ladattava. Otsavalon saa kätevästi kiinnitettyä kypärään. Käytän tätä valoa myös muissa urheilulajeissa. Itse tykkään käyttää valoja niin, että valo palaa koko ajan kiinteästi eikä vilkkuen. Minua häiritsee vilkkuvat valot, koska vilkkuvan valon kohteen etäisyyttä on vaikeampi hahmottaa. Muistathan suunnata valon siten, ettei se häikäise vastaantulevaa. Monissa lampuissa on todella paljon tehoja ja suoraan kohdistettuna se suorastaan sokaisee vastaantulijan.

Toivoisin, että kaikissa ulkoiluvaatteissa olisi kunnolliset heijastimet. On aivan liikaa pyydetty, että pitäisi joka kerta muistaa kiinnittää heijastimet erikseen. Suosinkin talvilajeissa vaatteita, joissa on valmiina tehokkaat heijastimet. Moni pyöräilijä käyttää heijastinliiviä. Minulla on sen sijaan nykyään Jack Wolfskinin valoreppu. Tuohon reppuun saa powerbankilla syttymään punaisen valon. Sadekelillä repun päälle saa repun mukana tulevan valkoisen sadesuoja, jonka läpi valo erottuu. Jos ei muista laittaa valoa päälle, valonauha toimii myös heijastimena.

Salamalla otetussa kuvassa näkyy heijastimet.

VAATTEET

Etelän talvi on tarkoittaa enimmäkseen vain hyytävän kylmiä vesisateita ja loputonta pimeyttä. Tuo märkä ja pimeä vaihe onkin pukeutumisen ja varusteiden kannalta kaikista vaikein. Työmatkapyöräilyä aloitellessani talvipyöräilyhousuja oli aivan mahdottoman vaikea löytää, nykyään onneksi valikoimaa on paljon enemmän. Bikesterissa on aivan loputon määrä vaihtoehtoja. Mun vakiovarustus on thermaltrikoot, joiden päälle puen sadekelillä kuorihousut. Kuljetan kuorihousuja aina repussa mukana sateen varalle. Olen todennut, että tämä on kaikista toimivin ratkaisu, jolla pärjää myös pakkasella. Uhraan aina yhdet kuorihousut vain tätä tarkoitusta varten ja käytän niitä niin kauan, että satulan kuva on kulunut housuista läpi.

Varpaita palelee herkästi heti, kun lämpöasteet muuttuu yksinumeroisiksi. Varpaat saa helposti lämpimäksi, kun laittaa pyöräilykenkien päälle sadesuojat, jotka pitävät kengät ja varpaat kuivina ja lämpiminä.

Yläosaan puen merinovillaa ja sen päälle laitan tarvittaessa vielä toisen lämpimän urheilupaidan. Näiden päälle vedän kuoritakin. Tilasin Bikesterista pyöräilyyn suunnitellun kuoritakin ja voi vitsit, mitä luksusta se onkaan, kun hihat ovat riittävän pitkät, takin helma on takaa tarpeeksi pitkä ja olkapäiden kohdalta takki joustaa. Takissa on myös isot heijastimet (katso kuva yläpuolelta). Tähän asti olen selvinnyt ihan tavallisilla kuoritakeilla.

Talvisin olen käyttänyt hanskoina lasketteluhanskoja, joilla olen pärjännyt hyvin. Alkutalvesta kypärän alle riittää panta, mutta myöhemmin pakkasten kiristyessä kommandopipo on kätevin, kun sillä saa suojattua kerralla pään ja kaulan.

Kengänsuojat
Vaatteissa on hyvä olla heijastimia.

MUUT VARUSTEET

Olen ajanut työmatkat talvisin aina maastopyörällä ja jostakin kummallisesta syystä en ole saanut hankittua pyörään lokasuojia. Olen muutamia kokeillut, mutta ne eivät ole pysyneet paikoillaan ja ovat vain lärpättäneet joko rengasta vasten tai sojottanut ihan väärään suuntaan. Nyt tilasin lokasuojan, joka pysyy paikoillaan! Enää ei peppu, reppu ja takin takaosa kastu raparoiskeista (jotka eivät lähde edes pesussa). En ymmärrä, miksi en ole saanut hoidettua tätä asiaa aiemmin.

Kunhan tulee pakkasta ja lunta, niin pyörään täytyy vaihtaa nastarenkaat. Pari viime talvea olen selvinnyt tavallisilla renkailla, mutta tällöin pahimpina liukkaan kelin aikoina on täytynyt kulkea bussilla. Tätä ei onneksi ole kestänyt kuin pari viikkoa. Toisaalta ottaisin mieluummin lumiset tiet kuin tämän ikuisen märän ja pimeän.

Kypärä on tietysti pakollinen varuste. On noloa pyöräillä ilman kypärää.

BIKESTER

Bikester on pyöräilyn verkkokauppa, josta löytyy kaikki pyöräilyyn tarvittava pyöristä varaosiin ja vaatteisiin. Tämän linkin takaa löydät kootusti kaikki talvipyöräilyyn sopivat vaatteet ja täältä kaikki talvipyöräilyvarusteet.

Kotakönkäältä Suomunruoktuun

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaaraan
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan
Muorravaarakasta Luirojärvelle
Luirojärveltä Kotakönkäälle

Tänä aamuna emme pitäneet mitään kiirettä, koska tiedossa oli vain lyhyt matka. Saimme aamupalaseuraksi mukavan tyypin, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia retkeilystä, varusteista ja elämästä. Hän lähti kevyen reppunsa kanssa aloittelemaan reissua puiston ytimeen, kun taas me suuntasimme kohti reissun loppua edelleen melko painavien rinkkojemme kanssa.

Kipeä jalka oli yhtäkkiä merkittävästi parempana. Puukko oli poistunut kantapään alta ja jalka oli enää aristava. Aiempina päivinä jalkaa varoessa olin onnistunut saamaan toisen jalan kipeäksi ja kropan muut lihakset jumiin, joten edellispäivänä päätin, että yritän kävellä mahdollisimman normaalisti, ettei ongelma lähtisi kiertämään kropassa.

Kuljemme vaelluksillamme valtaosan matkoista poluilla, mutta tällä kertaa osa päivän reitistä täytyi mennä kompassisuunnalla. Olemme vuosien mittaan kehittyneet hurjasti suunnistajina. Vaikka harvemmin täytyy ihan tosissaan suunnistamalla suunnistaa, kun etenemme polkuja pitkin, mutta aina täytyy kuitenkin tietää missä olemme ja mihin ilmansuuntaan olemme matkalla. Vaeltaessa suunnistustaito on tärkeää, jopa elintärkeää.

Tykkään aina kulkea kartta kädessä ja seurata jatkuvasti etenemistämme kartalta. Kartan seuraaminen tekee etenemisestä mielekkäämpää, kun tiedän tarkalleen missä olemme ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.

Joka reissulla pitää ottaa vähintään yksi tällainen kuva. 😀

Päivän suunnistuspätkälle tultuamme, halusin ottaa suunnistusvastuun ja ohjata meidät metsän läpi seuraavan polun alkuun. Suunnistaminen Lapissa on jännittävää, koska meillä ei ole gps-paikanninta eikä kännykässä ole ollenkaan kuuluvuutta. Nautin tästä jännityksestä. Itsevarmoin askelin kerroin Ramille, mihin suuntaan täytyy mennä ja seurailin tarkkana kartasta maaston muotoja. Hassua oli, että täsmälleen meidän kurssille osui toinen vaeltaja. Hän ihmetteli yhtä lailla, miten osuimmekin vastakkain, vaikka siinä kohtaa ei ollut minkäänlaista polkua.

Pidimme lounastauon aika lähellä Suomunruoktua joen varressa olevalla tulipaikalla. Saavuimme hyväntuulisina Suomunruoktuun jo kolmen tunnin vaelluksen jälkeen. Meillä oli koko pitkä ilta aikaa hengata. Ilta oli jälleen kaunis ja aurinkoinen. Leiripaikka löytyi tuvan takaa läheltä tulipaikkaa. Illan hämärtyessä laitoimme tulet häätämään lämpimän illan houkuttelemia hyttysiä ja myöhemmin lämmittämään iltaamme. Viimeinen ilta maastossa tuntui haikealta, mutta samalla kepeältä. Aina reissun lopussa on vähän kaksijakoiset fiilikset – tavallaan on kiva mennä pois, toisaalta haluaisi jäädä.

Reitti: Kotaköngäs–Suomunruoktu
Matka: 9,7 kilometriä
Matka vaelluksen alusta: 73,3 kilometriä

Taistelua väsymystä vastaan

*Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Pimeä vuodenaika on aina ollut mulle vaikeaa aikaa, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvea ei tule lainkaan. Koko ajan on vain säkkipimeää. Kellojen kääntämisen myötä astuttiin taas syvemmälle säkkiin muutamaksi kuukaudeksi.

Tarvitsen talvisin selvästi enemmän yöunta ja tsemppihenkeä pysyäkseni pirteänä. Viime vuosina olen aina loka–marraskuussa kampanjoinut ulkoilun ja säännöllisen liikunnan puolesta ja samalla motivoinut itseäni pysymään sen verran aktiivisena, että hyvinvoinnin muut osa-alueet pysyisivät yhtälailla kunnossa. Olen huomannut ulkoilun olevan keskeinen osa hyvinvointiani. Säännöllinen päivittäinen ulkoilu auttaa kirkastamaan ajatuksiani, palauttaa työpäivän kuormituksesta – se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää keholle ja mielelle. Terveet elämäntavat ovat hyvinvoinnin perusta: lepo, ravinto ja liikunta. Tuo pyhä kolmiyhteys.

Tänä vuonna väsymys ja tahmaisuus alkoi heti elokuussa. Kulunut vuosi on ollut kaikille poikkeuksellinen ja kuormittava. Ajattelin väsymykseni johtuvan siitä. Aloitin keväällä uudessa työpaikassa samaan aikaan, kun koronarajoitukset tulivat voimaan. On siis ollut monella tavalla poikkeuksellista ja kuormittavaa.

Aloitin syksyllä ensimmäisten väsymyksen merkkien tultua syömään D-vitamiinia ja rautalisää. D-vitamiinia syön aina pimeään vuodenaikaan ja rautalisää siksi, koska olen luovuttanut verta ja viime kerralla rautatankkaus jäi tekemättä. Väsymykseni on pimeyden myötä syventynyt entisestään ja aamuisin herääminen on ollut vaikeaa, vaikka olisin nukkunut minulle normaalisti riittävät kahdeksan tuntia.

Raudan syömistä omin päin ei suositella, ellei lääkäri ole niin määrännyt. Verenluovutus on kuitenkin hyvä syy syödä rautaa. Sieltä saa aina rautatabletit mukaan.

Voimat vähissä -tutkimuspaketti

Minulle tarjoutui mahdollisuus mittauttaa veriarvoni Terveystalon Voimat vähissä -tutkimuspaketin avulla. Edellisestä veriarvojen mittauskerrasta oli vierähtänyt jo pari vuotta ja ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika selvitää, missä mennään. Erityisesti minua kiinnosti selvittää raudanpuute ja ferritiini, D-vitamiini ja B-12-vitamiini, koska näiden arvojen perusteella selvitetään raudanpuuteanemia. Voimat vähissä -tutkimuspakettiin sisältyy kattavasti juuri raudanpuutosanemian mittaamiseen vaadittavat arvot sekä vitamiinipuutokset.

Miksi veriarvoja kannattaa mittauttaa?

Usein verikokeita otetaan silloin, kun jokin asia on pielessä. Yleistä terveydentilaa mittaavia arvoja voi olla kuitenkin hyvä mittauttaa välillä myös nimenomaan terveenä ja silloin, kun ei ole mitään terveyshaasteita. Tällä tavoin kertyy vuosien varrella tietoa omista veriarvoista. Sitten, kun sairastuu, niin arvoja voi verrata terveenä mitattuihin arvoihin. Näin voidaan parhaiten arvioida kokonaisuus ja muutos, joka arvoissa on tapahtunut. Viitearvot ovat kuitenkin aina viitearvoja eivätkä ne kerro yksilötasolla kovin tarkasti mitään.

Mitä mittauksissa selvisi?

Varasin verikoeajan Terveystalon verkkosivuilta. Vapaita aikoja oli paljon ja sieltä löytyi helposti itselleni parhaiten sopiva aika ja toimipaikka. Pääsin verikokeeseen ihan meidän kodin lähellä sijaitsevaan Terveystaloon. Koko reissuun meni noin 20 minuuttia aikaa.

Kävin verikokeessa perjantaiaamuna paastottuani edellisillasta asti. Ennen verikoetta täytyi paastota 10–12 tuntia. Kävelin Terveystalon vastaanottoon, missä hoitaja varmisti, ettei minulla ole koronaoireita, antoi käsiini painalluksen käsidesiä ja ohjasi odotusaulaan. Ehdin hädin tuskin istahtaa, kun minut kutsuttiin nimellä näytteenottohuoneeseen. Vilautin henkkaria, näytteenottaja otti putkilot täyteen verta ja moikka. Se oli todella nopea reissu.

Seuraavana aamuna puhelimeen tuli viesti, että ensimmäiset verikoetulokset ovat katsottavissa Terveystalon Oma terveys -sovelluksesta. Loput tulokset valmistuivat seuraavana arkipäivänä. Olin tunnistautunut aiemmin palveluun verkkopankkitunnuksilla, joten pääsin kirjautumaan palveluun puhelimeltani kasvotunnistuksella.

Terveystalon Oma Terveys -sovellus on helppokäyttöinen. Jokaisesta mitatusta arvosta voi lukea tarkemmin, mitä se tarkoittaa ja mihin kaikkeen kyseinen arvo vaikuttaa. Lisäksi verikoetta otettaessa minulle sanottiin, että jos jokin arvo on hälyttävästi pielessä, Terveystalosta otetaan yhteyttä ja kehotetaan hakeutumaan lääkäriin.

Kahdella edellisellä mittauskerralla kaikki arvoni ovat olleet viitearvojen sisällä. Ihmeekseni näin oli myös keväällä 2017, jolloin kärsin pahoista työuupumusoireista. Olin tuolloin ihan älyttömän väsynyt ja hiuksia lähti tupottain päästä. Ajattelin, että tälläkin kerralla kaikki arvot olisivat vimpan päälle, mutta eipä ollutkaan. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, mutta itselleni ihan uusi tilanne.

Tavallaan huojentavaa, että väsymykselle löytyi ainakin yksi selkeä syy. D-vitamiinipitoisuus oli selvästi viitearvojen alapuolella. Olin hämmentynyt, miten näin voi olla, vaikka olen syönyt d-vitamiinilisää jo pari kuukautta. Lisäksi ferritiiniarvo oli pudonnut edellisestä mittauksesta peräti 30 mikrogrammaa litraa kohden. Nyt arvo koputtelee viitearvon alarajaa. Kaikki muut tutkimuspaketissa mitatut arvot olivat kunnossa.

Kävin ostamassa apteekista uudet vitamiini- ja rautavalmisteet, sillä edelliset eivät selkeästi toimineet. Huomasinkin, että D-vitamiinivalmiste, jota olin alkusyksystä asti syönyt, oli vanhentunut ja aiemman rautavalmisteen pitoisuus oli alhainen. Aion nyt jatkaa kesken jäänyttä rautakuuria uuden valmisteen myötä ja ottaa uutta D-vitamiinia suositusten mukaisesti läpi pimeän ajan. Ehkäpä käyn jonkin ajan kuluttua uudestaan mittauttamassa arvot, niin näen onko nuo alarajalla heiluvat arvot lähtenyt nousuun.

Haluan muistuttaa vielä, ettei kenenkään kannata ryhtyä puoskariksi ja lähteä tulkitsemaan arvoja itsenäisesti. Jos jokin asia askarruttaa ja kaipaat apua niiden tulkitsemiseen, niin tällöin kannattaa varata lääkäriaika ja kysyä ammattilaiselta ohjeet, miten tilanteessasi tulee toimia.

Luirojärveltä Kotakönkäälle

*Sisältää mainoslinkin

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaaraan
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan
Muorravaarakasta Luirojärvelle

Menin illalla jännittynein mielin nukkumaan edellisenä päivänä kipeytyneen jalkani kanssa. Jalka tuli uniin ja heräilin yöllä kuulostelemaan tuntemuksia. Heräsin tai kuvittelin herääväni siihen, kun kantapää osui riippumaton reunaan ja se teki kipeää. Varpaita myös palelsi yöllä villasukista huolimatta.

Aamulla nappasin heti herättyäni maksimiannoksen särkylääkettä ja kipu hälvenikin sillä melko tehokkaasti. Aamu oli harmaa ja sumuinen, ja siksi jotenkin erityisen kaunis. Kun luonto on ruskan väreissä, niin harmaalla säällä nuo värit oikein loistavat. Sumussa on aina jotain taikaa. Harmittelin aamulla, kun en edellisenä mielettömän kauniina iltana ottanut ainuttakaan valokuvaa Luirojärveltä. Tänään järven toista rantaa ei erottunut, saati tuntureita sen takana.

Liikkeelle taas.
Luirojärvi sumuisena aamuna – tuntureita ei näy.

Aamulla päätimme lähteä yrittämään Kotakönkäälle, jonne matkaa olisi arviomme mukaan noin 17 kilometriä. Minua edessä oleva matka jännitti, mutta sovimme, että pidämme paljon taukoja ja muutamme tarvittaessa suunnitelmaa.

Lähdimme leppoisasti matkaan. Mieli oli jotenkin tosi hyvä kivuista ja epävarmuudesta huolimatta. Pysähtelimme kuvaamaan ja pidimme taukoja normaalia useammin. Reitti oli kaunis ja ruskan värit oikein leimusivat.

Välihuili

Aluksi jalka ei ollut lainkaan kipeä, mutta Buranan vaikutus alkoi vähitellen hiipua ja kipu palasi sen mukana. Otin seuraavan kipulääkeannoksen kuuden tunnin päästä ja kipu ehti yltyä tuossa välissä melko kovaksi.

Pidimme lounastauon tunturin laella, koska ihmeeksemme silloin ei tuullut yhtään. Yleensä tuntureilla tuulee, mutta nyt oli aivan hiljaista ja tyyntä. Näimme kaukaa, miten sadepilvet tulivat kohti ja taivaalle ilmestyi sateenkaari. Saimme muutaman pisaran niskaamme, muttei enempää.

Mun rinkka: Jack Wolfskin Denali 85 (miesten malli).

Tunturilta laskeuduimme ensin kosteikkoalueelle ja sieltä kangasmetsään. Reitti kulki kohti Padagovan tulipaikkaa. Aloin olla jo todella kipeä ja väsynyt. En voinut kipeän jalkani vuoksi kävellä polulla, koska juuret ja kivet tekivät todella kipeää. Kävelin polun vieressä varvikossa. Tuntui kuin olisin kävellyt sumussa tai puoliunessa. Kipu sai pään vähän sekaisin. Padagovalla pidettiin juoma- ja neuvottelutauko. Pohdimme, pistäisimmekö leirin siihen, vai kävelisimmekö vielä viimeiset pari kilometriä loppuun asti. Rami ehdotti rommihömpsyä ja ihmettelin, miten noin hyvä idea ei ollut tullut aiemmin edes mieleen. Hörppäsin kunnon siivun, joka nousi välittömästi päähän. Sen voimin jaksoin painella ikuisuudelta tuntuvan matkan Kotakönkään laavulle asti.

En voinut kipeän jalkani vuoksi kävellä polulla, koska juuret ja kivet tekivät todella kipeää. Kävelin polun vieressä varvikossa.

Viimeinen kilometri Kotakönkäälle kulki vaivalloista kivikkoa ja tuntui, ettemme tule koskaan perille, vaikka nuotion haju tuli jo nenään. Saapuessamme Kotakönkään laavulle kello oli jo yli kuusi. Pitkä päivä oli taas tullut taivallettua.

Pienen lepohetken jälkeen leiri täytyi pystyttää, koska ilta oli jälleen kovaa vauhtia pimenemässä. Iltaruualla olin tietysti nälkäisenä jo syönyt oman valmispussiruokani, kun Rami vasta keitteli vettä. Ramin ruokapussi oli pilaantunut. Selvitimme asiaa retken jälkeen ja ilmeni, että joskus hyvin harvoin voi käydä niin, että pussiin tulee reikä, jota silmillä ei voi havaita ja tällöin ruoka pilaantuu. Retkiruokavalmistajan reklamaatioprosessi hoidettiin todella esimerkillisesti. Aion jatkossakin syödä Summit to Eat -ruokia, tästä ei jäänyt mitään kammoa. Pilaantunut ruoka maistui kemialliselta eikä sitä voinut syödä. Olin tilanteesta järkyttynyt, kun kuvittelin omalle kohdalle tuota kohtaloa, että jäisin ilman lämmintä ruokaa. 😀 Rami ei kuitenkaan ollut moksiskaan. Söi vähän jotain pientä. Minä jatkoin tilanteen kauhistelua, johon Rami alkoi kyllästyä. “Usko jo, mä oon ihan ok.” Onneksi ruokaa oli sen verran yli, että asia ei tuottanut ongelmaa. Opin tästä kuitenkin sen, että jatkossa otan ainakin yhden ylimääräisen annoksen mukaan. Koskaan ei voi tietää, jos sattuu jotakin.

Reitti: Luirojärvi–Kotaköngäs
Matka: 18 kilometriä
Matka yhteensä: 63,60 kilometriä

Miten plantaarifaskiitista pääsee eroon?

Kerron tässä postauksessa, miten minulle tuli plantaarifaskiitti ja jaan fysioterapeutti ja juoksija Simo Syrjäläisen vinkit plantaarifaskiitin hoitoon.

Mikä plantaarifaskiitti on ja mistä se johtuu?

Plantaarifaskiitti on yleinen vaiva juoksijoilla. Vaiva johtuu usein siitä, että rasitustasoa on nostettu turhan nopeasti eivätkä jänteet ole ehtineet sopeutua muutokseen. Plantaarifaskiitti on toiselta nimeltään kantakalvon tulehdus, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseessä ei välttämättä ole niinkään tulehdus, vaan jänteen rappeuma. Plantaarifaskiittia kutsutaan myös luupiikiksi, koska vaivan pitkittyessä se saattaa näyttää röntgenkuvissa sellaiselta kantaluuhun kiertyneen kalkin takia ja siitä aiheutuva kipu voi tuntua puukoniskulta kantapäässä.

Plantaarifaskia (kantakalvo) on taas jalkapohjan peitinkalvo, joka kulkee koko jalkapohjan pituudelta. Tämä kalvo on osa jalkapohjan kaaren rakenteita ja sen tehtävänä on joustaa ja vakauttaa askellusta.

Miten vaiva alkoi?

Minulla kantapää alkoi oireilla keväällä, kun kuntosalitreenit jäivät pois koronan takia ja tilalle tuli 3–5 juoksutreeniä viikossa. En yhtään ymmärtänyt, mistä tuntemukset johtuivat enkä osannut ottaa niitä vakavasti, koska jalka aina rauhoittui ennen seuraavaa harjoitusta eikä kipu tuntuntut juostessa lainkaan.

Vaellusreissulla vaiva äityi oikein kunnolla, koska siellä rasitustaso oli melkoista (vähintään neljä tuntia kävelyä päivässä). Toinen asiaan vaikuttava tekijä oli mahdollisesti se, kun valitsin reissulle tyhmänä sellaiset kengät, jotka on tarkoitettu päiväretkille kevyen repun kanssa kävelyyn. Aiemmilla reissuilla minulla on ollut luottokenkäni Lowa Mauriat, mutta yhtäkkiä päätin, että nyt otankin mukaan Renegadet, koska ne ovat olleet niin miellyttävät lähiretkillä.

“Kuulostaa ihan oppikirjaesimerkiltä”, kommentoi tähän fysioterapeutti Simo Syrjäläinen. Kävin hänen luonaan kyselemässä vinkkejä vaivaan. Hän myös kommentoi heti minut nähdessäni ennen kun olin ehtinyt sanoa mitään: “vasen jalka taitaa olla kipeä”. Totta, niin on, vastasin hämmentyneenä. Mistä hän sen näki?

Vaikka vaivani alku kuulosti oppikirjaesimerkiltä, niin itselläni vaivan juurisyy oli muualla. Olen käynyt Simon luona aiemminkin erään toisen vaivan vuoksi ja ihminen kun on kokonaisuus, niin kaikki vaivat linkittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Hyvä kehontuntemukseni ja Simon ammattitaito oli tehokas yhdistelmä, joten pääsimme vaivan jäljille aika nopeasti.

Olen pyrkinyt korjaamaan omia ongelmakohtiani aina jokaisen vamman kohdalla ja niitä on tässä riittänyt. Yksi eniten työstöä vaatineista asioista on ollut keskivartalon hallinta. Kaikki urheilu lähtee keskivartalosta. Kiitos kaikista vinkeistä ja ohjeista rakas Sara Kivimäki! Ilman sinua en olisi päässyt näinkään pitkälle. Toinen haastava ja paljon toistotunteja vaatinut asia on ollut juoksutekniikka, jota on merkittävästi helpottanut parantunut keskivartalon hallinta. Aiemmin kärsin jatkuvasti penikkavaivasta, josta olen ihmeen kaupalla päässyt eroon, mutta siitä jääneet tottumukset heijastuvat tähänkin vaivaan – nilkan aktivointi ja hallinta on heikkoa. Kolmas ongelma on ollut takareiden ja pakaroiden aktivoiminen. Ja nyt tullaan ratkaisuun: Tämän kaiken voi korjata jalkaterän ja nilkan treenaamisella! Jokaisen juoksijan kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota jalkaterien ja nilkan treenaamiseen.

Tuntui kerrassaan hämmentävältä, kun Simo pyysi minua tekemään naurettavan helpolta kuulostavia ja näyttäviä harjoituksia, mutta joita tein aivan tuskassa ja lähestulkoon kykenemättä.

  • Yritin kipristää kantakalvoa kaarelle painamalla jalkaterän kolmea pistettä (kantapää ja varvasrivistön tyvinivelen kummatkin päät) lattiaan ja nostin varpaat ylös
  • Seisoin yhdellä jalalla varpaat ylhäällä
  • Tein varpaille nousuja
  • Ojentelin nilkkaa sivulle kuminauha jalkaterien ympärillä

Näitä liikkeitä tehdessäni Simo bongasi, mistä ongelmat heijastelevat ja minä ääneen ihmettelin, että onko normaalia, kun pakarat väsyvät. Silloin kuulemma liikkeen tekee oikein. Jalkaterät ja pakarat ovat yhteydessä toisiinsa! Enpä tiennyt!

Miten plantaarifaskiittia pitäisi hoitaa? Pääseekö tästä vaivasta koskaan eroon?

Toisin kuin olin ajatellut, vaivaa ei hoideta levolla, vaan sitä pitäisi rasittaa sopivalla tavalla ja oikeita liikkeitä tehden. Sopivalla rasituksella jänteen saa kuulemma parantamaan itsensä tehokkaammin, koska uusiutunut kudos on aiempaa vahvempaa. Harjoitukset eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, että jalka jää kovasti kipuilemaan. Provosoivat liikkeet, kuten hypyt ja juoksut on kuitenkin hyvä jättää väliin joksikin aikaa. Juoksun pariin voi palata asteittain sitten, kun kipu ei enää pahene lyhyiden testilenkkien jälkeen.

Paranemisennuste riippuu paljon siitä, kuinka kauan vaiva on sinulla ollut. Jos plantaarifaskiitin ei ole antanut mennä liian pitkälle, sen voi saada melko nopeastikin paranemaan, mutta se vaatii oikeanlaista kuntoutusta. Itsehoitoa voi toki tehdä: venytyksiä, yölasta, kylmää ja hierontaa, mutta suosittelen kyllä satsaamaan edes yhteen fysioterapeuttikäyntiin, koska jalkaterävaivoihin erikoistunut fyssari antaa juuri sinulle sopivat täsmäohjeet, joiden avulla paraneminen on paljon todennäköisempää kuin asian kanssa yksin tuskailu.

Minä sain melko toiveikkaan arvion paranemisesta. Jos teen harjoituksia päivittäin, vaiva saattaa parantua 4–6 viikossa.

Urheiluvammoista ei kuitenkaan kannata lannistua. Simokin sanoi, että tekevälle sattuu. Jos ei voi juosta, niin aina voi tehdä jotakin muuta. Juoksuhimot pitää kuntoutusmotivaation korkealla. Minä ainakin jumppaan kuuliaisesti Simon ohjeiden mukaan.

Simolle voi varata ajan Terapiatalo Tonukseen (Espoossa). Suosittelen lämpimästi.

Muorravaarakasta Luirojärvelle

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaara
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan

Aamu Muorravaarakassa avautui harmaana ja koleana, kuten sääennuste oli luvannut. Yö oli ollut lämmin ja Rami oli kerrankin nukkunut hyvät yöunet eikä hän ollut palellut lainkaan. Minä nukuin hyvin, kuten aina ja minulla oli yöllä suorastaan liian lämmin.

Aamutoimien aikana tiputteli vähän vesipisaroita. Meidän suunnitelmanamme oli kivuta tuntureiden yli Luirojärvelle. Harmaa sää harmitti, koska pilvisellä säällä maisemat jäävät näkemättä. Heti leirin purkamisen jälkeen pääsimme ylittämään Muorravaarakanjoen. En pidä ylityksistä ja aamulla ne tuntuvat vielä asteen verran kirpsakammilta.

Joen ylityksen jälkeen lähdimme kulkemaan Lumikurun suuntaan. Heti liikkeelle lähdettyämme taivas kirkastui ja aurinko tuli näkyviin kuin tilauksesta. Kipusimme Lumikurua ylös asti, josta laskettelimme Pälkkimäojalle ja sieltä kuljimme Luirojärven suuntaan. Viime kerralla ihastuin Lumikurun vehreisiin maisemiin eivätkä ne jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, vaikka tällä kertaa kuljimme sen toiseen suuntaan. Tunturille kiipeäminen oli raskasta, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Näkymät olivat jälleen niin mielettömät. Pysähtelin jatkuvasti ja käännyin ihastelemaan maisemaa.

Edessä Lumikuru
Ylhäällä!

Tuntureilta alas tiputellessa vasen jalka kipeytyi vähitellen. Pidimme lounastauon Pälkkimäojan varressa. Pälkkimäojan laavulle asti käveleminen oli vielä siedettävää, mutta siitä Luirojärvelle, viimeiset neljä–viisi kilometriä oli täyttä tuskaa. Viimeiset pari kilometriä kuljin kyyneleet silmissä ja vuorotellen kiroillen. Ärsytti katsoa edellä kulkevan Ramin kevyttä ja kivutonta askelta, kun itsellä tuntui kantapään alla olevan puukko pystyssä. Teki mieli heitellä Ramia pikkukivillä, mutta sen sijaan käyttäydyin kuin aikuinen nainen eli kiukuttelin kuin pikkulapsi.

Alhaalla siintää Pälkkimäoja.

Päivän vaellukselle tuli pituutta ja kestoa (viisi tuntia), varsinkin kun minun loppumatkan vauhti oli mallia etana. Luirojärvelle päästyämme otimme hetken huilin tuvan portailla ja pähkäilimme leiripaikkaa. Olimme etukäteen ajatelleet, että menisimme järven toiselle rannalle tulipaikan läheisyyteen, mutta mua ei kiinnostanut a) kävellä enää metriäkään, b) joen ylitys eikä c) toinen ilta ja aamu ilman huussia. Luirojärven tuvan takana olevan tulipaikan vieressä ei ollut teltan telttaa, joten päätimme pistää leirimme siihen.

Ripustimme riipparit puihin ja kiistelimme siitä, kumpi hakee polttopuut. Rami pääsi asialle, koska minä vetosin jalkakipuun. Ilta viileni taas nopeasti ja pimeni samaa vauhtia. Istuimme nuotion lämmössä ja söimme tukevat iltaruuat. Jalka oli levossakin todella kipeä, kuuma ja suorastaan tulehtuneen oloinen. Nappasin maksimiannoksen buranaa, joka vei kivun pois ja toivoin parasta aamua ajatellen. Nukkumaan mennessämme emme vielä tienneet seuraavan päivän reittiä. Päätimme katsoa aamulla, miltä mun jalka tuntuu ja miettiä sen mukaan. Vaihtoehtoina olisi Tuiskukuru tai Kotaköngäs.

Reitti: Muorravaarakka–Luirojärvi
Matka: 17,10 kilometriä
Matka yhteensä: 45,60 kilometriä