Talvipyöräilyn ABC

*Kaupallinen yhteistyö: Bikester.fi

Talvipyöräily mielletään helposti jotenkin extremeksi, mutta se on ennakkoluuloista huolimatta varsin miellyttävää, jos päällä on oikeanlaiset varusteet. Mitä varusteita talvipyöräilijä tarvitsee ja mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, jos haluaa pyöräillä vuoden ympäri?

Aloitin työmatkapyöräilyn noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi pyöräilin vain keväästä syksyyn, mutta eräänä syksynä päätin kokeilla venyttää pyöräilykautta talven puolelle. Ilmojen viiletessä huomasin nopeasti varusteiden merkityksen. Yritin aluksi sinnitellä kaiken maailman virityksillä mitä kaapeista löysin, mutta niillä ei kovin pitkälle pötkitty. Varpaita ja sormia paleli herkästi ja kylmät syyssateet tuntuivat ylipitkiltä avantouintireissuilta.

VALOT JA HEIJASTIMET

Pääkaupunkiseudulla talvi ei välttämättä tarkoita lunta ja pakkasta, vaan täällä on enimmäkseen vain todella pimeää ja märkää. Pyöräilijän täytyy näkyä – on todella vaarallista, jos pyöräilijällä ei ole valoja ja heijastimia. Olen monta kertaa säikähtänyt, kun olen huomannut vastaantulevan pyöräilijän tai tien varressa kävelijän vasta kohdalla, kun heijastimia tai valoja ei ole ollut. Onneksi mitään ei ole vielä sattunut.

Viime kesänä tuli voimaan uusi tieliikennelaki, joka määrää, että jokaisessa pyörässä on oltava punainen takavalo, vaalea etuvalo sekä heijastimet edessä, takana ja sivuilla. Toivoisin, että heijastinpakko ulottuisi myös jalankulkijoihin.

Tilasin Bikesterista USB:lla ladattavat pyörään kiinnitettävät valot. Pyörään kiinnitettävät ladattavat valot ovat kätevät, koska niitä ei tarvitse erikseen muistaa ottaa mukaan ja akku kestää yllättävän pitkään. Näissä Sigman valoissa on riittävän hyvä valoteho, että näkee pimeälläkin osuudella eteensä.

Pyöräilijän valoksi käy myös otsavalo. Käytän pyörään kiinnitettävien valojen lisäksi tehokkaammin valaisevaa Petzlin NAO+ -otsavaloa, jossa on vaalea etuvalo ja takaosassa punainen valo. Valon tehoa, suuntausta ja muita ominaisuuksia voi säätää otsavalon sovelluksessa, myös tämä valo on ladattava. Otsavalon saa kätevästi kiinnitettyä kypärään. Käytän tätä valoa myös muissa urheilulajeissa. Itse tykkään käyttää valoja niin, että valo palaa koko ajan kiinteästi eikä vilkkuen. Minua häiritsee vilkkuvat valot, koska vilkkuvan valon kohteen etäisyyttä on vaikeampi hahmottaa. Muistathan suunnata valon siten, ettei se häikäise vastaantulevaa. Monissa lampuissa on todella paljon tehoja ja suoraan kohdistettuna se suorastaan sokaisee vastaantulijan.

Toivoisin, että kaikissa ulkoiluvaatteissa olisi kunnolliset heijastimet. On aivan liikaa pyydetty, että pitäisi joka kerta muistaa kiinnittää heijastimet erikseen. Suosinkin talvilajeissa vaatteita, joissa on valmiina tehokkaat heijastimet. Moni pyöräilijä käyttää heijastinliiviä. Minulla on sen sijaan nykyään Jack Wolfskinin valoreppu. Tuohon reppuun saa powerbankilla syttymään punaisen valon. Sadekelillä repun päälle saa repun mukana tulevan valkoisen sadesuoja, jonka läpi valo erottuu. Jos ei muista laittaa valoa päälle, valonauha toimii myös heijastimena.

Salamalla otetussa kuvassa näkyy heijastimet.

VAATTEET

Etelän talvi on tarkoittaa enimmäkseen vain hyytävän kylmiä vesisateita ja loputonta pimeyttä. Tuo märkä ja pimeä vaihe onkin pukeutumisen ja varusteiden kannalta kaikista vaikein. Työmatkapyöräilyä aloitellessani talvipyöräilyhousuja oli aivan mahdottoman vaikea löytää, nykyään onneksi valikoimaa on paljon enemmän. Bikesterissa on aivan loputon määrä vaihtoehtoja. Mun vakiovarustus on thermaltrikoot, joiden päälle puen sadekelillä kuorihousut. Kuljetan kuorihousuja aina repussa mukana sateen varalle. Olen todennut, että tämä on kaikista toimivin ratkaisu, jolla pärjää myös pakkasella. Uhraan aina yhdet kuorihousut vain tätä tarkoitusta varten ja käytän niitä niin kauan, että satulan kuva on kulunut housuista läpi.

Varpaita palelee herkästi heti, kun lämpöasteet muuttuu yksinumeroisiksi. Varpaat saa helposti lämpimäksi, kun laittaa pyöräilykenkien päälle sadesuojat, jotka pitävät kengät ja varpaat kuivina ja lämpiminä.

Yläosaan puen merinovillaa ja sen päälle laitan tarvittaessa vielä toisen lämpimän urheilupaidan. Näiden päälle vedän kuoritakin. Tilasin Bikesterista pyöräilyyn suunnitellun kuoritakin ja voi vitsit, mitä luksusta se onkaan, kun hihat ovat riittävän pitkät, takin helma on takaa tarpeeksi pitkä ja olkapäiden kohdalta takki joustaa. Takissa on myös isot heijastimet (katso kuva yläpuolelta). Tähän asti olen selvinnyt ihan tavallisilla kuoritakeilla.

Talvisin olen käyttänyt hanskoina lasketteluhanskoja, joilla olen pärjännyt hyvin. Alkutalvesta kypärän alle riittää panta, mutta myöhemmin pakkasten kiristyessä kommandopipo on kätevin, kun sillä saa suojattua kerralla pään ja kaulan.

Kengänsuojat
Vaatteissa on hyvä olla heijastimia.

MUUT VARUSTEET

Olen ajanut työmatkat talvisin aina maastopyörällä ja jostakin kummallisesta syystä en ole saanut hankittua pyörään lokasuojia. Olen muutamia kokeillut, mutta ne eivät ole pysyneet paikoillaan ja ovat vain lärpättäneet joko rengasta vasten tai sojottanut ihan väärään suuntaan. Nyt tilasin lokasuojan, joka pysyy paikoillaan! Enää ei peppu, reppu ja takin takaosa kastu raparoiskeista (jotka eivät lähde edes pesussa). En ymmärrä, miksi en ole saanut hoidettua tätä asiaa aiemmin.

Kunhan tulee pakkasta ja lunta, niin pyörään täytyy vaihtaa nastarenkaat. Pari viime talvea olen selvinnyt tavallisilla renkailla, mutta tällöin pahimpina liukkaan kelin aikoina on täytynyt kulkea bussilla. Tätä ei onneksi ole kestänyt kuin pari viikkoa. Toisaalta ottaisin mieluummin lumiset tiet kuin tämän ikuisen märän ja pimeän.

Kypärä on tietysti pakollinen varuste. On noloa pyöräillä ilman kypärää.

BIKESTER

Bikester on pyöräilyn verkkokauppa, josta löytyy kaikki pyöräilyyn tarvittava pyöristä varaosiin ja vaatteisiin. Tämän linkin takaa löydät kootusti kaikki talvipyöräilyyn sopivat vaatteet ja täältä kaikki talvipyöräilyvarusteet.

Extreme Triathlon lähestyy

#endorfiinikoukussaRUN-juoksuprojekti päättyi vajaa kuukausi sitten. Projektin päätyttyä olen keskittynyt triathlontreeneihin. Aika käy vähiin, sillä Levi Extreme Triathlon on jo tämän kuun viimeisenä viikonloppuna.

Moni on kysynyt minulta, olenko treenannut paljon. En ole. Olen treenannut aivan liian vähän siihen nähden, kuinka vaativa kisa on edessä.

Suhtaudun tulevaan kilpailuun kuin Lapin vaellukseen – pääsen näkemään upeita maisemia ja kokemaan ikimuistoisen elämyksen. Edessä on kova fyysinen rasitus, mutta aion edetä kisassa oman kunnon ja fiiliksen mukaan. En ota tästä mitään paineita. Tällä hetkellä nautin treenaamisesta enemmän kuin pitkään aikaan, jo se tuntuu palkinnolta. Pitkät lenkit kesäilloissa tuntuvat etuoikeutetulta.

Levi Extreme Triathlonilla on tiedossa 1,9 kilometriä uintia, 130 kilometriä maantiepyöräilyä haastavalla reitillä ja kaiken päälle reilun puolimaratonin mittainen polkujuoksu, jonka reitti kulkee kahden tunturin yli.

Maantiepyöräni on tulossa tiensä päähän, mutta lompakko ei nyt taivu uuden ostamiseen, joten ei auta muu kuin toivoa, että pyörä kestää tuon kisan.

Elämäni pisin pyörälenkki

Kävin toissaviikonloppuna kokeneen triathlonharrastajan Annan kanssa pitkällä pyörälenkillä Porvoossa. Reissulle tuli kaiken kaikkiaan mittaa 140 kilometriä. Lenkki oli kilometrimäärältään pisin pyörälenkkini tähän mennessä. Pisin treeni pyörän päällä on oli Saariselkä MTB:n toisen päivän etappi, jolloin pyöräilin Martinan kanssa 80 kilometriä. Tuohon meni reilut 8 tuntia aikaa.

Porvoon pyörälenkki oli opettavainen kokemus. Menomatka meni aika kevyesti, vaikka jännitin loppuuko mulla energiat kesken. En ehtinyt edellisenä päivänä tankata riittävästi ja lähtö oli aamulla sen verran aikaisin, etten ehtinyt syödä aamiaista kummemmin. Paluumatkalla tuntemukset ja voimavarat tuntuivat heittelevän. Välillä hyydytti oikein kunnolla ja välillä tuntui sujuvan ihan mukavasti. Pitkän harjoituksen aikana tunnelmia ja oloja ehtii tulla monenlaisia ja kokemuksen kautta niihin oppii suhtautumaan.

Helsinki Half Marathonilla epäonnistumiseni sai miettimään onko minulla huono kunto, vai mistä tässä kaikessa on kyse, mutta juoksuprojektin ja koulun loppumisen jälkeen stressilevelit tippuivat ja sen myötä sykkeetkin ovat tulleet alas. Treenaaminen on tuntunut ihanalta, vapauttavalta ja se on tuonut arkeen lisää energiaa ja iloa.

Neljäsosatriathlon maanantai-illan treeninä

Eilen siskoni houkutteli minut työpäivän jälkeen tekemään hänen kanssaan neljäsosatriathlonin, eli 900 metriä uintia, 45 kilometriä pyöräilyä ja 10,5 kilometriä juoksua.

Suostuin. Mulla on nyt lapseton viikko ja nämä viikot ovat oikeastaan mulle ainoa mahdollisuus tehdä arki-iltaisin pidempiä treenejä. Yritin työpäivän aikana syödä ja juoda vähän tavallista enemmän. Olimme vasta puoli seitsemältä Oittaalla märkäpuvut päällä valmiina veteen. Siskolla oli edessä elämänsä ensimmäinen avovesiuinti ja triathlonin yhdistelmätreeni.

Uimme rauhallista vauhtia vähän vajaa 900 metriä. Sanoin siskolle ennen uintia, että avovesiuinti ei ole mikään läpihuutojuttu. Vettä täytyy kunnioittaa ja avovedessä täytyy uida nöyrällä asenteella. Siellä ei kannata uhota ja yrittää liiaksi ylittää itseään. Rennot vedot, pitkät liu’ut ja rauhallinen hengitys on avain onnistuneeseen avovesiuintitreeniin.

Mua jännittää aina avovesiuinti ja ennen kun pääsen kunnolla vauhtiin. Mun täytyy aina aluksi totutella ainakin 100 metrin verran, että löydän hengitysrytmin ja uskallan puhaltaa veden alla keuhkot kunnolla tyhjiksi.

Mulla ei ole vielä uimarin poijua. Se pitäisi hommata mahdollisimman pian. Se lisää turvallisuutta huomattavasti.

Uinnin jälkeen rimpuilimme itsemme ulos märkäpuvuistamme ja vaihdoimme pyöräilykamat päälle. Kaivoimme auton peräkontista pyörät ja lähdimme polkemaan noin 45 kilometrin reittiä. Tuo matka tuntui lyhyeltä ja sellaiselta, että uskalsi vähän tykittääkin. Muistan, että maantiepyöräilyharrastuksen alussa tuo nimenomainen reitti on tuntunut pitkältä ja raskaalta. Nyt se tuntui lyhyeltä, mutta mäet tuntuivat edelleen melko tiukilta.

Pyöräilimme ihanassa kesäillassa ja mitä kauneimmissa Espoon maalaismaisemissa. Sisko fiilisteli maisemia vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Olemme oppineet loputtoman fiilistelyn äidiltämme.

Lyhyellä triathlonkokemuksellani jokainen pyöräilyn jälkeen juostu lenkki on tuntunut pahalta. Pelkäsin edessä olevaa 10 kilometrin juoksua. Alkoi olla nälkäkin, vaikka join pyörän päällä hiilarijuomaa niin paljon kuin sitä upposi.

Juoksu lähti sujumaan yllättävän kivasti. Nälkäkin hävisi vaivaamasta, kun vain juoksi menemään. Sisko oli suunnitellut tosi kivan reitin, joka meni metsäpolkuja ja pururataa. Kymmenen kilometriä meni nopeasti. Juoksu tuntui vaivattomalta. Tältäkö tuntuu, kun on hyvä kunto? Aika siistiä, kun voi tehdä yli kolmen tunnin treenin lähes väsymättä ja niin, ettei tunnu lainkaan pahalta.

Treeni toi tosi paljon luottoa tekemiseen. Ehkä minusta on tähän, kun tekee vaan.

Treenin jälkeen mulla oli aivan järkyttävä nälkä. Olin kotona vasta yhdentoista jälkeen illalla eikä uni tullut silmään. Pääsin sänkyyn vasta yhden jälkeen. Söin tukevan lämpimän ruuan iltapalaksi, se teki yöunistani levottomat. Aamulla tuntui, etten ole nukkunut lainkaan. Kovat treenit verottavat eri tavalla ja niistä täytyy osata palautua. Tänään löllöttelen sohvalla ja tankkaan tyhjentyneet energiavarastot täyteen. Se on aina se treenaamisen paras osuus.

Pitää olla pikkasen pöhkö

Mainos: Levi Extreme Triathlon

Muistatteko kun kerroin tämän vuoden tavoitteista? Asetin tälle vuodelle yhden treenitavoitteen ja se tavoite on puolimatkan triathlon. Ensin ajattelin, että lähden Joroisiin, kunnes kuulin tapahtumasta, joka sopii tyylilleni täydellisesti.

Tämä tapahtuma on Levi Extreme Triathlon, joka on nimensä mukaisesti vähän enemmän kuin tavallinen triathlon. Tapahtumassa olisi vaihtoehtoina pikamatka tai suorittaa pikamatka joukkueena, mutta ei, minä valitsin pitkän matkan. Pitkä matka tarkoittaa 1900 metriä uintia, 130 kilometriä pyöräilyä Lapin maisemissa (nousua ja laskua tiedossa) ja kirsikkana kakun päälle juostaan 21 kilometriä kahden tunturin yli. Eikä tässä vielä kaikki, vaan lähtö on sen verran myöhään, että maaliintulo on keskellä yötöntä Lapin yötä.

Olen vähän sellainen, että mitä hullumpi ehdotus, sitä varmemmin olen mukana. Olen suoriutunut omalla leppoisalla tavallani Vaarojen maratonista, Saariselkä MTB:stä, Jukolan viestistä, niin miksi en selviäisi tästäkin. Kaikki nämä äärirajoja koputtelevat tapahtumat ovat olleet mieleenpainuvimpia urheilukokemuksia ja kaikkia näitä yhdistää se, että kilpailu suoritetaan keskellä kauneinta Suomen luontoa.

Naputtelin juuri hetki sitten ilmoittautumisen sisään. Nyt pitäisi osata pitää treenit laadukkaina, palautuminen riittävänä ja kroppa kunnossa. Suhtaudun tähän tapahtumaan elämyksenä, enkä aio ottaa treenaamista elämän tärkeimpänä asiana, vaan pikemminkin motivaattorina liikkua säännöllisesti ja järkevästi. Tapahtumat ja tavoitteet motivoivat mua parhaiten liikkumaan säännöllisesti ja pitämään kropastani parempaa huolta.

Lähtötilanne

Juoksu
Mun lähtötilanne on ihan hyvä. Olen joulukuusta asti jyystänyt peekoota ja juoksu alkaa vähitellen sujua pitkän tauon jälkeen. Olen treenannut maltillisesti ja lisännyt tehoja vähitellen. Tämä näyttää toimivan, sillä kroppa on pysynyt kunnossa. Välitavoitteina juoksen keväällä/kesän alussa ainakin yhden puolimaratonin.

Pyöräily
Pyöräilyt ovat olleet viime viikkoina tauolla liukkaiden katujen vuoksi, mutta kunhan asfaltti paljastuu, pääsen taas pyöräilemään kaikki koulu- ja työmatkat. Saan tällä tavoin pyöräilykilometrejä kerättyä viikossa helposti 150. Tämän lisäksi täytyy viikko-ohjelmaan lisätä pidempi pyöräily.

Uinti
Olen pyrkinyt joka viikko tekemään yhden uintitreenin. Toivon, että tämä tahti riittää ainakin jonkin aikaa. Kesän lähestyessä täytyy siirtyä avoveteen ja totutella taas siihen.

Lihaskunto ja lihashuolto
Joka viikko pitäisi tehdä ainakin yksi laadukas lihaskuntoharjoitus. Viime aikoina olen luistanut tästä ja sen kyllä huomaa. Erityisesti keskivartalon hallinta kaipaa panostusta.

Kehonhuoltoa, liikkuvuutta ja venyttelyä täytyy vielä tehostaa. Teen jokaisen treenin yhteydessä, mutta viikko-ohjelmaan täytyy lisätä vielä yksi kehonhuoltopäivä, jolloin tekisin koko kehon venyttelyt ja rullailut.

Tästä se sitten lähtee. Pidän teidät ajan tasalla siitä, miten treenit etenee. Olisi hauskaa, jos saisin jonkun tutun mukaan tapahtumaan täältä Etelä-Suomesta, niin voisi treenata yhdessä. 🙂 Innostuisko joku yhtä pöhkö tällaisesta?

Mitä repussani kulkee?

Kuljen lähes poikkeuksetta koulumatkat pyöräillen. Löysin viime keväänä koulun kellarista pukuhuoneen, jossa on lukittavat kaapit ja suihkut. Olin tästä löydöstä onnellinen, sillä työmatkaliikkuminen on keskeinen tekijä hyvinvointini ylläpitämisessä.

Aloitin työmatkapyöräilyn aikanaan vuonna 2011, jonka jälkeen olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat ja koulumatkat pyöräillen vuoden ympäri. Tämä tapa edellyttää sitä, että kohteessa on mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.

Tässä kuvassa reppuna on Haltin sateenpitävä reppu. Pyöräilykamat jäävät koulupäivän ajaksi kuivamaan kaappiin. Jos ne on ihan kunnolla märät, ripustan vaatteet pukkarin patterille kuivaamaan. Kuivauskaappia ei koululla ole.

Työmatkapyöräily vaatii hiukan viitseliäisyyttä. Olen pakannut reppuni joka aamu jo vuosia, mutta siitä huolimatta tänä syksynä ensimmäisinä pyöräilypäivinä repusta jäi puuttumaan oleellisia juttuja, kuten kengät ja toisena meikit. Onneksi ei rintsikat tai housut. Sekin on nimittäin koettu.

Tänä syksynä peräti harkitsen, että pitäisiköhän minun muuttaa tapojani ja ruveta pakkaamaan reppu valmiiksi jo edeltävänä iltana. Säästyisin monelta säädöltä ja aamuiselta höseltämiseltä.

Olen vienyt koulun pukukaappiin peseytymistuotteet, pyyhkeen, hiusharjan, dödön, hajuveden ja muutaman vaihtovaatteen niitä päiviä varten, kun aamulla reppua pakatessa ajatus ei ole ihan kasassa ja jotain unohtuu.

Repussani kulkee päivän asun lisäksi:

  • tietokone
  • muistiinpanovälineet
  • kalenteri
  • termari
  • juomapullo
  • purkkapussi
  • meikkipussi
  • penaali
  • lompakko
  • rillit
  • kotiavaimet

Välillä kuljetan repussani myös uimatreenivarusteita, jos käyn koulupäivän aikana tai jälkeen uimassa. Toisinaan repussa kulkee myös järjestelmäkamera, jos koulupäivän aikana on valokuvausta.

Tällä hetkellä koulupäiväni ovat olleet sen verran lyhyitä, että isompia eväitä ei ole tarvinnut kuljettaa mukana, vaan olen pärjännyt koululounaan voimin.

Reppuna mulla on ollut nyt kuivilla keleillä Jack Wolfskinin iso ja kivannäköinen reppu, mutta sadekelien alkaessa siirryn vedenpitävään reppuun ja koulussa kannan tavarat kangaskassissa. Sadekelillä reppu menee ihan kuraiseksi.

Tavaramäärä näyttää melko vähäiseltä, mutta reppu tulee aina aika täyteen ja painaa melkolailla.

Kolme yhden hinnalla

Olen pitkään kaivannut treenaamiseen jotakin tavoitetta. Tarvitsen aina tavoitteita pysyäkseni motivoituneena treenaamiseen. Kroppa ei ole vieläkään ihan täysin palautunut takareiden rasitusvammasta ja sen vuoksi kaikki aiemmat urheilulliset tavoitteet eivät tule kyseeseen. En voi tällä hetkellä treenata täysipainoisesti juoksua tai painonnostoa. En voi tehdä raskasta painoharjoittelua enkä mitään liian pitkäkestoista tai liian raskasta.

Jo pidempään olen treenannut kevyesti vähän kaikkea. Ja jo pidempään olen haaveillut lajista, jonka pariin sukeltamista olen vältellyt. Laji sisältää kolme lajia, joita harjoittelen säännöllisesti. Joko arvaat? Kyllä. Triathlon.

Vaatteet: Röhnisch *saatu

Jokin aika sitten pohdin Instagramin videoissa, että haluaisin löytää jonkin tavoitteen. Sain erilaisia ehdotuksia, mutta tartuin Martinan ehdotukseen lähteä Joroisiin triathlonharrastajien THE tapahtumaan. En ole menossa puolimatkalle enkä edes perusmatkalle vaan pikatriathlonille.

Eräänä tylsänä päivänä laittelin muutaman viestin, soitin puheluita, säädin ja muutama hetki myöhemmin olin naputellut ilmoittautumisen sisään Finntriathlon Joroisten pikamatkalle ja järjestänyt itselleni kyydit ja majoitukset Joroisiin. Pikatriathlon tarkoittaa 400 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja 5 kilometriä juoksua. Juuri täydellinen kombo minulle. Tuon setin vetää kepeästi koska tahansa, mutta jos haluaa suoriutua lajista siten, että voisi olla itseensä tyytyväinen, olisi hyvä olla iskussa.

Triathlon on ollut mulla pitkään haaveissa, mutta olen jotenkin arastellut lajin pariin hyppäämistä. Olen pelännyt, että lajiin hurahtaa kaikki mun vähäiset rahat ja innostun lajista sen verran pahasti, että siihen menee rahojen lisäksi kohta myös kaikki aika.

Pikatriathlon on hyvä tapa tutustua lajiin. Tapahtuman myötä opin vaihdot ja totuttelen lajien siirtymiin. Jännittävää, mutta kivaa. Juuri tätä olen kaivannut.

Tänään hain postissa uudet triathlonvarusteet ja ensi viikolla pääsen testaamaan uusia varusteita ja treenaamaan! Johan tässä meni viikko lähestulkoon kokonaan treenaamatta purjehdusreissun ja hautajaisreissun vuoksi.

Kuvat: Heidi Tainio

Treenikuulumisia

Kävin tänään lähes joka sunnuntaiseen tapaan uimassa. Tyttärilläni on sunnuntaisin toisella puolella Espoota treenit, jonka vuoksi joudun viettämään aika monta tuntia tuon jalkapallohallin läheisyydessä. Tuon ajan olen käyttänyt tekemällä koulutehtäviä hallilla tai uimassa, tai jopa molempia. Uimisesta on tullut minulle tärkeä harrastus, mistä tykkään koko ajan vain enemmän. Uimaan lähteminen ei tunnu enää niin vaivalloiselta, vaan suorastaan helpolta verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Uimakamat mahtuu pieneen tilaan ja pitää muistaa ottaa vain uimapuku, uimalasit, uimalakki ja pesuaineet.

Pari viikkoa sitten menin Team Speedon treeneihin muita myöhemmin. Meillä on tiistaisin aina treenit tiettyyn aikaan, mutta juuri tuohon aikaan minä istun vielä luennolla. Luennon loputtua useimmiten kiiruhdan uimaan hyppytuntien ajaksi. Tuolloin pari viikkoa sitten Martina osui mun kanssa samaan aikaan altaalle ja yllytti minua tekemään hänen treeniohjelman mukaisen vetotreenin: 4 x 500 metriä. Treeni kuulosti sen verran raskaalta ja haastavalta, että päätin liittyä seuraan. Tuona päivänä uinti sujui jotenkin aivan älyttömän hyvin. Tuntui vähän samalta kuin juoksuflow parhaimmillaan. Eli ihan mahtavalta! Suoritettiin molemmat omaa treeniä keskittyneesti. Martina toki minua nopeammin, mutta tulin yllättävän hyvin perässä. Katsoin Martinan käännöksiä ja päätin, että nyt vihdoinkin opettelen myös tekemään vedenalaisen käännöksen. Siinä parin kilometrin aikana ehti muutaman kerran harjoitella ja opinkin käännöksen edes jotenkin. Loppuun kiskoimme vielä neljä 25 metrin vetoa täysillä. Aivan mahtava treeni!

Uimisesta on tullut mun aerobisen treenin yksi kulmakivistä pyöräilyn rinnalla. Nykyään oikein odotan, että pääsen uimaan ja opettelemaan tekniikkajuttuja vähän lisää. Tänään taas harjoittelin käännöksiä ja uinti tuntui tosi hyvältä! Olen vihdoinkin oppinut malttamaan treenieni suhteen ja jättämään punttitreenejä vähemmälle. Jalka kestää yhden voimatreenin viikossa, ei enempää.

Tällä hetkellä viikon treenini koostuvat suurinpiirtein seuraavasti:

  • Pyöräilyä 50-100 kilometriä viikossa
  • Lihaskuntotreeniä 1-3 tuntia viikossa
  • Uintitreenejä 1-3 tuntia viikossa

Treenimäärät riippuu siitä miltä kropassa tuntuu. Pyrin nyt parhaani mukaan pitämään kroppani kunnossa. Tuntuu aivan mahtavalta, että pystyn tällä hetkellä treenaamaan näinkin paljon ja monipuolisesti. Ensi viikolla kuvioon tulee pitkästä aikaa mukaan myös juoksu. Hyvin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, mutta kuitenkin. Niin siistiä!

Viime viikonloppuna kävimme Ramin kanssa pitkästä aikaa kimpassa treenaamassa. Teimme hetken mielijohteesta treenistä videon, kun kamera sattui löytymään repusta. Tsekkaa video tästä.

 

Tällaista kuuluu tällä hetkellä mun treenirintamalle. Miten sinä treenaat? Onko sulla ollut jotain urheiluvammoja, joiden takia olet joutunut muuttamaan treenirutiinejasi.

Vinkit työmatkapyöräilyyn

Innostukseni työmatkapyöräilyä kohtaan on selvästi tarttunut teihin lukijoihin. Saan melkein joka päivä ainakin yhden pyöräilyä koskevan kysymyksen, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastauksia kysymyksiin ja annan omat vinkkini työmatkapyöräilyyn. Aikaisempia pyöräilyaiheisia postauksiani voit lukea pyöräily-tunnisteen takaa. Moni tuntuu parhaillaan harkitsevan liittymistä työmatkapyöräilijöiden onnelliseen joukkoon ja punnitsee vaihtoehtoja pyörämallien välillä, miettii mitä varusteita tarvitsee hommata ja mikä olisi sopiva matka pyöräillä.

Tällaiset postaukset saattaa helposti antaa sellaisen vaikutelman, että hankintalista on aivan loputtoman pitkä ja niiden hankkiminen tulee kalliiksi. Älä kuitenkaan lannistu! Suosittelen mielestäni parhaimpia ja toimivimpia varusteita, mutta halvemmalla ja vähemmälläkin selviää. Kannattaa aloittaa työmatkapyöräily kesällä, jolloin varusteet eivät ole niin keskeisessä roolissa ja harjoitella työmatkapyöräilyn rutiinia. Jos innostut, niin voit vähitellen hankkia varusteita yksi kerrallaan ja aloittaa pyöräilyn ympäri vuoden.

Minä aloitin työmatkapyöräilyn kesällä 2010 Hobby Hallin halvalla pyörällä. Vähitellen olen kerännyt varusteita ja siirtynyt pyöräilykärpäsen puraistua parempiin pyöriin. Olen pyöräillyt 6-14 kilometrin pituista työmatkaa. Sopivaa matkaa on toisen puolesta mahdotonta sanoa, mutta sen sanon, että kunto kasvaa pyöräillessä nopeasti ja tähän jää koukkuun. Aluksi matkaa ja reittiä voi tunnustella polkemalla toisena päivänä töihin ja vasta seuraavana päivänä tuo pyörän kotiin.

Minkälainen pyörä on hyvä työmatkapyöräksi?

Pyörävalintaan kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Ihan ensiksi kannattaa miettiä minkälainen pyöräilijä olet? Tykkäätkö ajaa vauhdikkaasti vai leppoisasti? Minkälainen ajoasento tuntuu mieluisalta? Suosittelen piipahtamaan pyöräliikkeessä jututtamassa myyjiä ja rohkeasti koeajamaan erilaisia pyörämalleja.

Työmatkapyörä on aika kovilla, varsinkin jos pyöräilet sillä joka päivä ja ympäri vuoden, siksi pyörän hankinnassa ei kannata liiaksi pihistellä, vaan oikeasti panostaa laadukkaaseen kulkupeliin.

Minulla on useampi pyörä: mummopyörä, maastopyörä ja maantiepyörä. Talvisin ja lumisina aikoina pyöräilen maastopyörällä, johon vaihdan talveksi nastarenkaat. Maastopyörän paksut renkaat tuntuvat vakaammilta liukkaalla ja tähän vuodenaikaan kun pyöräteiltä ei ole vielä lakaistu sepeliä pois, maastopyörän renkaat pysyvät paremmin ehjinä. Alan kulkemaan maantiepyörällä heti kun sepelit on lakaistu pyöräteiltä pois. Mummopyörällä poljen silloin kun en halua hikoilla.

Pyörän varusteet

Minun pyöräni ovat melkolailla riisuttuja. Vain mummopyörässä on kiinteänä varusteena lokasuojat, tarakka ja soittokello. Muihin pyöriin olen kiinnittänyt soittokellot, mutta muita varusteita niissä ei ole. Parhaillaan harkitsen vakavasti lokasuojien hankkimista, koska tämä vuodenaika on se ikävin, koska rapa roiskuu. Esimerkiksi tänään olin yltä päältä mutakuorrutteessa ja hampaissa narskui sora.

Työmatkapyöräilijän pyörään suosittelen varusteiksi lokasuojia ja tarakan, jos haluat kuljettaa varusteesi runkoon kiinnitettävässä laukuissa. Tarvitset pyörääsi myös valot eteen ja taakse. Edessä kirkas yhtäjaksoisesti palava valo ja taakse punainen vilkkuva valo. Vilkkuvia valoja ei saa käyttää ja takana olevan valon tulee olla punainen. Sitten kun pyöräilet säkkipimeässä ymmärrät mikä merkitys valoilla on ja vilkkuvat valot vain vaikeuttaa etäisyyksien havainnointia. Valoihin kannattaa satsata, koska huono valo ei yllättäen valaise lainkaan. Toki se tuo hiukan turvallisuutta, koska sinut nähdään sen avulla paremmin. Suosittelen ladattavia lamppuja, koska se on vain helpompaa kuin pattereiden kanssa puljaaminen. Itse käytän pyöräillessä Petzlin otsavaloa, jossa on takana punainen valo. Sama lamppu soveltuu myös muuhun urheiluun. Otsavalon saa aseteltua mukavasti kypärän päälle.

Pyöräilyvaatteet

Vuodenaika määrittelee tärkeimmät kriteerit varusteille, mutta yksi tärkeä juttu ympäri vuoden on housut. Älä pyöräile parhaissa salitrikoissa, koska niihin kuluu satulan jälki. Pyöräilyyn tarkoitetut pehmustetut housut ovat ehdottomasti parhaat. Tällaisena märkänä ja kylmänä vuodenaikana kiskon pyöräilytrikoiden päälle vielä sateen pitävät tuulihousut. Näissä on sama juttu kuin trikoissa – pyöräilyyn käytetyissä tuulihousuissa ei enää huvita lähteä kävelylle, koska takapuolta koristaa satulan kuva.

Takki on myös tärkeä,  koska myös sen olisi hyvä olla tuulta ja vettä kestävä. Välikerroksilla pystyt säätelemään lämmittävyyttä. Tähänkään ei kannata uhrata sitä parasta takkia, vaan käytä pyöräilytakkina vaikka jotakin käytöstä poistuvaa kuoritakkia. Kadulta roiskuva rapa ei lähde helpolla pesussa ja vaatteet joutuu koville, koska pyöräilyvaatteita täytyy pestä usein.

Talvipyöräilyssä välttämättömiä varusteita on kengänsuojat, lämpimät hanskat ja kommandopipo.

Märkänä kautena arvostaa suuresti, jos työpaikalta löytyy kuivauskaappi tai -teline, jossa voi kuivattaa kastuneita vaatteita.

Reppu ja repun sisältö

Tavaroiden kuljettamiseen voi käyttää pyörän runkoon kiinnitettäviä laukkuja tai reppua. Repun on hyvä olla vedenpitävä tai tavalliseen reppuun saa ostettua sadesuojan, jonka avulla saa pidettyä repun sisällön kuivana. Repun sisälle suosittelen ostamaan varmuuden vuoksi vielä erillisiä vedenpitäviä pusseja, joihin voit laittaa puhtaat vaatteet ja muut suojausta kaipaavat varusteet. Näitä pusseja saa ostettua retkeilykaupoista. Käytän näitä kuivapusseja myös märkien uimavarusteiden kuljettamiseen.

Minun repussa kulkee aina tietokone, muistiinpanovälineet, puhtaat vaatteet, termospullo, juomapullo ja meikit. Pyyhettä ja pesuaineita säilytän pukukaapissa. Aikaisemmassa työpaikassa pukukaapista löytyi melkoinen arsenaali vaihtovaatteita, kenkiä, meikkejä ja jopa hiustenkuivaaja.

Muut varusteet & hifistely

Pyörässä täytyy tietysti olla myös lukko. Pelkkään runkolukkoon en luottaisi, vaan kannattaa ostaa myös jykevä ketjulukko, jolla saat kiinnitettyä pyörän rungosta pyörätelineeseen. Pyöräilykypärä on välttämätön pyöräilijälle ja samalla se on halpa henkivakuutus. Laita aina kypärä päähän. Tottuneella pyöräilijällä vauhti saattaa kiihtyä kovaksi. Kovassa vauhdissa kaatumiset ja onnettomuudet saattaa äkkiä olla hengenvaarallisia.

Nopeat lasit ovat rumat, mutta niillä on pointtinsa katupölykautena ja sepelien sinkoillessa silmiin.

Mä vaihdoin vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen pyörääni lukkopolkimet ja sen myötä ostin myös pyöräilykengät. Paluuta tavallisiin polkimiin ei enää ole. Pyöräilystä tuli lukkopolkimien myötä vielä asteen verran sporttisempaa ja työmatkan taittamiseen meni entistäkin vähemmän aikaa.

Itse rakastan seurata työmatkaan käytettyä aikaa ja vauhteja, joten sykemittari on aina ranteessa ja sykevyö viritettynä rintakehän päälle. Mulla on jokaisella matkalla kilpailu itseäni vastaan. No okei, ei aina. Usein mennessä ajan verenmaku suussa (kiire), mutta kotiinpäin ajelen rauhallisemmin.

Tutustu pyörääsi

Suosittelen lämpimästi tekemään mahdollisimman syvällistä tuttavuutta pyöräsi kanssa, koska kaikkiin menopeleihin tulee aina vikoja. Vaihteet takkuilee, rengas puhkeaa, pyörästä kuuluu omituinen ääni…

Opettele vaihtamaan puhjennut rengas, rasvaamaan ketjut ja tärkein: muista pestä pyörä säännöllisesti. Kerrostalossa asuvalle tämä pyörän pesu on aina hirveä urakka, koska joutuu samalla pesemään koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon.

Pyöräilyn etiketti

Pyöräilijöitä kohtaan kohdistuu usein ihmeellistä vihamielisyyttä ja pyöräilijät puolestaan raivoavat autoilijoille. Toivoisin, että kaikki tielläliikkujat huomioisivat muut kanssakulkijat. Huomioi aina tilannenopeus ja kiinnitä huomiota kulkuväylän kaistojen opasteisiin. Minä saatan ärsyyntyä rivissä kulkeviin porukoihin, jotka kävelee myös pyöräkaistan päällä. Näitä tilanteita varten pyörässä on kello, jota voi soittaa varoittaakseen tulostaan. Moni kävelijä ei huomaa ajatella, että takaa voi tulla pyöräilijä eikä autoilija osaa ottaa huomioon pyöräilijää, joka pölähtää näkökenttään kuin tyhjästä. Hymyile, ole kohtelias ja malta.

Varaudu yllätyksiin

Työmatkapyöräilijän on hyvä varautua monenlaisiin yllätyksiin. Rengas puhkeaa juuri silloin kun on kiire eikä pumppua löydy repusta, puhumattakaan mistään vararenkaasta. Jarrut saattaa lopettaa toimintansa kesken pyöräilyn. Päivän asuksi valitut housut saattavat revetä niitä pukiessa tai repusta ei löydykään rintaliivejä. Tai sääolosuhteet saattaa muuttua kesken päivän sellaisiksi, että pyörä saa jäädä telineeseen odottamaan. Ei ole kiva mennä kotiin julkisilla haisevassa tuulitakissa, mutta tämä ja monta muuta hilpeää kokemusta on koettu.

Kuljeta repussa tai satulan alle kiinnitettävässä pienessä työkalupakissa tärkeimpiä työkaluja, vararengasta äläkä unohda pumppua.

Muistinkohan kaikki? Jäikö vielä kysymyksiä? Kerro oma hauskin tai surkuhupaisin pyöräilyyn liittyvä muisto! 😀

Pyöräily tekee minut onnelliseksi

Tämä viikko on ollut tähän asti täynnä hyvää energiaa ja energiaa ylipäänsä. Energia ja hyvä olo ei ole aina itsestään selvää. Muistatteko loppusyksyn tunnelmat, kun kerroin uupuneeni pitkään kestäneen ylikuormitustilan vuoksi? Minusta tuntuu, että olen vasta nyt kokonaan palautunut työuupumuksesta. Tuntuu, että olen oma itseni jälleen.

Toipuminen vaati täydellisen pysähtymisen, lepäämisen sekä täyskäännöksen työuran suhteen. Tämän seurauksena siirryin työelämästä päätoimiseksi opiskelijaksi. Tämä päätös oli paras pitkään aikaan. Tuntuu, että solahdin opiskelijaelämään melko vaivattomasti. Olin työelämässä tottunut tekemään paljon asioita koko ajan, joten kurssien ja tehtävien määrä ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä. Pitää vain käyttää kaikki käytössä oleva aika järkevästi. Opiskelun lisäksi olen ollut jälleen motivoitunut kirjoittamaan blogia ja tekemään somea. Aluksi pelkäsin miten aika ja energia riittää, mutta kaikki koulujutut ja blogiin liittyvät jutut ovat mulle niin mieluisaa tekemistä, etteivät ne tunnu lainkaan työltä, vaikka aikaavievää se on.

Sairasloman ja vuosiloman jälkeen kroppani päätti pitää minua vielä hetken pidempään paikoillaan. Oikea takareiteni, jonka johdosta tehdyistä muistelmista voisi kohta kirjoittaa kirjan, pakotti pitämään yhteensä neljän kuukauden tauon kunnollisista treeneistä. Tämäkin tauko oli kaiketi ihan paikallaan, vaikka pää ei meinannut kestää lepäilyä.

Tällä viikolla olen oikein pysähtynyt miettimään, mikä tekee tästä viikosta näin hyvän? Mikä saa minut näin hyvälle tuulelle? Keväällä ja lisääntyneellä auringonvalolla on osansa. Rakastan kevättä ja aina keväisin tuntuu kuin heräisin horroksesta uudestaan eloon samaan aikaan luonnon kanssa. Sekään ei kuitenkaan selitä tätä oloa, vaan terve keho ja arkiliikunta! Terve keho on ehkä vähän liikaa sanottu, mutta huomattavasti terveempi ja kivuttomampi. Olen tästä niin onnellinen!

Olen tällä viikolla pyöräillyt kaikkina päivinä kouluun. Ensimmäisenä päivänä sain heti muistutuksen siitä, mitä “työmatkapyöräilijän” arki olikaan. Aina täytyy varautua yllätyksiin. Koulusta kotiin lähtiessä huomasin, että pyörän kumi oli tyhjentynyt. Olinkin katsonut jo aiemmin, että ulkokumit pitäisi vaihtaa uusiin. Kivi oli pureutunut ulkokumin läpi ja puhkonut sisäkumin. Minulla ei tietenkään ollut uutta sisäkumia tai edes pumppua mukana. Ei auttanut kuin käppäillä lähimmälle metroasemalle ja mennä sillä kotiin. Metrossa naputtelin heti tilauksen pyöräkauppaan, josta tilasin pyörään uudet ulkokumit ja muuta tarviketta. (Tänään unohdin meikkipussin, en sentään housuja tai muuta oleellisempaa kuitenkaan.)

Pyöräilyhetket aamulla ja illalla ovat lisänneet ihan uskomattomalla tavalla minun onnellisuutta. Jäin miettimään mikä se selittävä tekijä oikein on, enkä tiedä osaanko antaa mitään vastausta. Tällä viikolla kun olen pyöräillyt, minusta on tuntunut paljon voimakkaammin siltä, että olen taas oma itseni. Minulla on paljon enemmän energiaa ja yleisvire on iloisempi. Säännöllinen ulkona oleminen, itsensä kanssa oleminen ilman kännykkää ja siihen yhdistettynä liikunta, on sellainen kombo, jonka vaikutukset ovat huomattavat. Olen aina fiilistellyt työmatkapyöräilyä, mutten ole koskaan osannut eritellä mikä siinä on niin ihanaa. Se vain on ihanaa. Myös tänään, kun kevät muuttui kesken päivän talveksi ja lunta pyrytti vaakasuoraan. Minua vain nauratti. Ehdin ottaa pari kuvaa ennen kuin kylmyys söi kännykän akun tyhjiin.

Onko siellä muita pyöräilyhulluja?

Maastopyöräilyä pastellinsävyisessä illassa

Eilen oli kerrassaan upea ilta. Atte veti Evoken kutsumalle jengille maastopyöräilyn tekniikkatreenit Lauttasaaressa. En ollut Saariselän reissun jälkeen pyöräillyt poluilla ja sen kyllä huomasi. Ajamisesta puuttui varmuus. Onneksi porukka oli rento, kannustava ja mukava, eikä tarvinnut yhtään jännittää, vaikka olin huonompi kuin muut.

Tämän tapahtuman piti olla viime viikolla, mutta se peruttiin sateen vuoksi. Onneksi tapahtuma siirtyi, sillä eilen oli valehtelematta syksyn kaunein ilta.

Olipa mahtavat treenit! Harjoittelimme jyrkkään mäkeen ajoa, hätäjarruttamista ja siitä uudelleen kiihdyttämistä, pujottelua, track standia, alamäkiajoa ja rappusilla ajamista. Jälleen opin uutta ja oli kivaa pyöräillä porukalla. Näitä tapahtumia tulee mahdollisesti lisää, ilmoittelen niistä somessa. 🙂 Kannattaa uskaltaa mukaan, jos vain maastopyörä löytyy. Toivotaan, että kelit pysyy yhtä mahtavina pitkään!

Saariselkä MTB: Stage 1/3

Tänään pyöräilimme Saariselkä MTB:n kolmepäiväisen etappikisan ensimmäisen etapin. Saavuimme Martinan kanssa Saariselälle eilen aamupäivällä. Samalle lennolle ja samaan kisaan tuli myös Katariina Laakkonen. Päivä meni leppoisasti. Kävimme Kaunispään huipulla syömässä ja loppupäivä kului valmistautuessa. Kasasimme pyörät, tarkistimme, että kaikki on niin kuin pitääkin ja jännitimme aivan sekopäisesti tulevan päivän säätä. Viime vuoden Saariselkä MTB:n lauantain etapilla satoi koko päivän vettä kaatamalla ja ilma oli todella kylmä. Muistan, miten maalissa paleli ja reitillä kohmeisien käsien tärähtely ohjaustankoa vasten tuntui sähköiskuilta. Tälle päivälle sääennuste oli vieläkin huonompi. Ennustettiin koko päiväksi kaatosadetta ja ilman lämpötilaksi +6, joka vastaa iholla -1°C. Tongin epätoivoisesti matkalaukkuani ja mietittiin yhdessä moneen kertaan mitä ihmettä kisaan puetaan päälle. Minulla ei tietenkään ollut sateen pitäviä housuja mukana. Kukapa niitä nyt tarvitsisi. Eipä auttanut kuin mennä ostamaan.

Aamulla herättyämme tsekkasimme heti sään verhojen välistä. Ei näytä ihan niin pahalta. Nousimme ylös ja huoneistomme takapihan ikkunasta valkeni totuus. Vettä tulikin sitten ihan kunnolla ja sade vain yltyi. Yritimme tsempata ja lähdimme hiipimään aamupalalle. Söimme niin paljon kun vain jaksoimme ja lähdimme huoneeseen vaihtamaaan vaatteet ja valmistautumaan. Jännitti ihan hirveästi. Taisimme myös vähän lietsoa toisiimme jännitystä, vaikka kyllä se kylmä ja huono sää oli ihan todellinen huoli kaikille kisaajille. Sään vuoksi myös alkuperäistä reittiä oli pitänyt muuttaa ja lyhentää, sillä joet olivat tulvineet niin pahasti yli, että se ei olisi ollut enää turvallista. Alkuperäisellä reitillä olisi ollut myös vesistönylitys. Onneksi sitä ei tullut.

Kello kaksitoista meidät päästettiin matkaan. Alku oli helppoa asfalttitietä, joskin melkoisen tiukkaa nousua kohti Kaunispäätä. Pääsimme melkein huipulle asti, kun Martina totesi, että penkki on liian matalalla eilisen huollon jälkeen ja penkkiä pitäisi nostaa. Eräs mies tarjoutui ystävällisesti auttamaan, jonka jälkeen satulan hissi rikkoontui uudestaan ja penkki laski alas aina kun siihen istui. Ei niin voi jatkaa matkaa. Liikenteenohjaaja lähti hakemaan pyörän korjaajaa maalista, jota jouduimme odottelemaan ihan liian pitkältä tuntuvan ajan. Kaiken kaikkiaan penkkiepisodiin meni n. 20 minuuttia aikaa. Hermostutti ja harmitti, kun muut pyöräilijät vain hävisivät näköpiiristä. Jouduimme lähtemään heidän perään pitkästi takamatkalta.

Lähdimme melko tarmokkaasti matkaan välikohtauksen jälkeen. Päätettiin, että viimeisiä ei aiota olla. Vedimme vuorovedoin. Minä olin vahvempi ylämäissä ja Martina päästeli tekniset alamäkipätkät paljon kovempaa. Olimme juuri sopivan tasavahva pari.

Reitti oli mukavan vaihtelevaa. Oli juurakoita, varvikkoa, pitkospuita ja kivikkoa. Tuntuu, että päässä helisee vieläkin ne pitkät kivikkoiset laskut. Oli nousua ja nousua ja vielä kerran nousua. Mulla hajosi aika alussa vasemman jalan polkimen lukko, joka tarkoitti sitä, etten voinut laskea alamäkiä normaaliin tapaan kammet vaakatasossa paino takana, vaan jouduin painamaan vasenta jalkaa poljinta vasten, ettei jalka irtoa ja käy huonosti. Jouduin myös pitämään painoa paljon satulan päällä ihan siltä varalta, että jalka irtoaa. Ja sehän irtosi. Jalka hakkasi poljinta vasten, kolina vaan kävi. Oli oikeasti melko vaarallista paikoitellen, kun en saanut pidettyä pyörää jaloissa.

29-30 kilometrin välinen matka tuntui kestävän ikuisuuden. Nousut olivat välillä niin pitkiä ja väsyttäviä, että meinasi usko loppua. Psyykattiin toisiamme, otettiin vähän evästä ja taas mentiin. Viimeisimmät kaksi nousua oli melkoisia. Aivan loputtoman pitkiä ja tyhjällä energiatankilla mahdottoman tuntoisia. Maisemat palkitsivat kuitenkin sen uurastuksen. Ihan mielettömän upean näköistä! Harmi, kun ei mitenkään jaksanut pysähdellä kaivamaan repusta puhelinta kolminkertaisesta suojauksesta.

Stage 1
Matka: 53, 06 km
Kesto: 5:17’37

Olipahan reissu, mutta huomenna vielä melkein tuplaten pidempi etappi, 80 kilometriä. Luvassa kaksi kahden kilometrin nousua ja muuta mukavaa.

Ps. Jalka ja selkä ok. Jokainen kropan lihas on kipeä. Nyt unta! Pitäkää meille huomenna peukkuja. Huomenna on edessä raskas päivä ja sen jälkeen vielä yksi etappi tiedossa. On tämä kovaa hommaa. Kokeile, jos et usko.

Reissun maksoi: Evoke Natural Goods
Kilpailun osallistumisen tarjosi: Saariselkä MTB
Majoitus: Santa’s Hotel Tunturi