to top

Ruokailu purjehdusreissuilla

*Mainos: Thermos Minulla ja äidilläni on yhteinen harrastus. Olen varannut joka kesä kalenteristani jonkinlaisen kolon, että olen päässyt äitini kanssa purjehtimaan. Tyttärieni ollessa pieniä, lähdin joka kesä vähintään viikoksi äitini mukaan merelle. Äidin vene saattoi olla missä tahansa Suomen rannikkoa, joten hyppäsin tyttöjeni kanssa veneen kyytiin sieltä, missä se kulloinkin oli. Vuosien aikana meille on äidin kanssa muodostunut tiettyjä toimintatapoja, jotka ovat jääneet käytäntöön, vaikka lapset ovat kasvaneet jo teineiksi, eivätkä he enää edes lähde pidemmille purjehdusreissuille mukaan. Lasten ollessa alle kouluikäisiä, purjehdimme pitkiä päivämatkoja ja niiden onnistuminen vaati tiettyä suunnitelmallisuutta. Saatoimme helposti purjehtia kahdeksan tuntia yhtä mittaa. Valmistelimme edellisenä iltana aamiaistarpeet niin pitkälle kuin mahdollista, että pääsisimme aamulla mahdollisimman nopeasti liikkeelle ja suunnittelimme kaksi eri lounasvaihtoehtoa: kovalle kelille ja helpolle kelille. Irrotimme veneen laiturista...

Continue reading

Meriterapiaa

Mun mieli on viistellyt koko kesän alamaissa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, josta en halua puhua julkisesti. Välillä on ollut vaikea selviytyä arjesta. Olen ollut ihan kamalan väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä mitään. Passiivinen elämäntyyli saa minut voimaan entistä huonommin. Minut on luotu liikkumaan. Liikunta kohottaa mielialaa, tarvitsen sitä selviytyäkseni. Odotan ensi viikon Levi Extreme Triathlonia. On ihana lähteä Lappiin hikoilemaan huolet ja murheet pois mun kropasta ja olemaan omien ajatusteni kanssa. Suorituksesta tulee pitkä, siinä ehtii ajatella yhtä sun toista. Tällä hetkellä tuntuu, että ajatukset on kertynyt päässä yhdeksi isoksi möykyksi, enkä ota siitä selvää. Ajattelin hakata tuon möykyn Levin maisemissa pieniksi paloiksi ja jättää ne palat sinne Lappiin. Tänä viikonloppuna lähden äitini kanssa merelle lepäilemään. Vietin kaksi viikkoa sitten viikonlopun äidin...

Continue reading

Miten arkeenpaluu tapahtuu?

Loman loppu häämöttää. Tämä loma on ollut aivan mieletön! Loma on pitänyt sisällään sopivasti aktiivista tekemistä ja lepoa. Tällä hetkellä vähän jopa hävettää näin yletön lomailu, mutta sitäkin enemmän olen onnellinen, että sain kokea näin mahtavan kesän. Arkeenpaluu on ihan nurkan takana. Lapsilla alkoi tällä viikolla koulu. Lasten harrastukset ovat jo pyörineet jonkin aikaa. Vain minun arkeni kelluu vielä hetken seisahtuneessa seesteisyydessä. Rehellisesti sanottuna nyt rupeaa riittämään. Kaipaan rutiineja, ryhtiä, rytmiä ja jopa kiirettä. Olen ottanut kesän niin löysin rantein, että koitti se päivä, jolloin odotan innolla arkea ja kiirettä. Ennen kun arki todella alkaa, saan viettää vielä yhden lomaviikon esikoiseni kanssa Mallorcalla. Eikä arkea tarvitse kauaa kestää, kun pääsen vaeltamaan rakkaan mieheni kanssa. Meidän yhteiset vaellusreissut ovat vuoden odotetuimpia reissuja. Tällä kertaa...

Continue reading

Neljä täydellistä purjehduspäivää

Palasin tänään purjehdusreissulta. Ennen satamasta poistumista pesin ja harjasin merituulen takuttamat hiukset puhtaiksi ja iholta aurinkorasvan ja suolaveden tahman. Niin kiitollinen ja onnellinen olo, etten oikein saa kunnolla puettua sanoiksi. Purjehdin kahdestaan äitini kanssa neljä vuorokautta Suomenlahdella. Säät olivat aivan mielettömät. En ole koskaan kokenut merellä tällaisia säitä, että pelkissä bikineissä voi purjehtia, vaikka tuulee. Maissa säät ehkä tuntuvat toistavan samaa kaavaa, mutta merellä tuulet ja niiden suunnat tuovat hommaan uusia ulottuvuuksia. Merellä ei ole kahta samanlaista päivää. Erään tuulisen päivän jälkeen lähdimme ylittämään Porkkalanselkää. Tuulet olivat jättäneet jälkeensä aallot, joita vastaan yritimme heikossa tuulessa kamppailla. Onneksi aallokko rauhoittui ja päivä päättyi ehkä elämäni upeimpaan auringonlaskuun. Purjehtiessa pää on hyvällä tavalla tyhjä. Samaan aikaan on kuitenkin aivan läsnä ja kaikki aistit auki. Iholla tuntuu,...

Continue reading

Purjeveneen kapteenin vaatimukset gastin näkökulmasta

Minulta on pyydetty postauksia purjehtimisesta. Minulta on kysytty miten aloittaa purjehtiminen? Mitä purjehtiminen vaatii? En ole oikea ihminen vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta koitan nyt parhaani mukaan kuvailla, mitä purjehtiminen minun näkökulmastani vaatii. Olen gasti, eli miehistön jäsen. En ole koskaan kipparoinut venettä, vaan olen aina purjehtinut joko äitini tai isäni kipparoimassa veneessä. Olen toki purjehdustaitoinen, olenhan lähes kaikkina elämäni kesinä viettänyt jonkun pituisen jakson merellä. Haaveilen omasta veneestä ja sen kipparoinnista, mutta se on vielä toistaiseksi jäänyt haaveeksi ja minulle on riittänyt se, että olen saanut harjoitella purjehtimista äitini kipparoimassa veneessä. Arvostan jokaista veneen kapteenia suuresti ja erityisesti naiskapteeneja, sillä niitä ei edelleenkään juurikaan satamissa näe. Olen erityisen ylpeä äidistäni, joka on yli kaksi vuosikymmentä kipparoinut omaa venettään ja purjehtinut yksin Suomen ja Ruotsin rannikkoa...

Continue reading

Valehtelenko minä somessa?

Blogeissa kiertää haaste, joissa esitetään väittämiä ja bloggaajat vastaavat niihin. Tässä minun vastaukseni. Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. Hah. En todellakaan. En ole tehnyt tätä koskaan. Teen lähtökohtaisesti vain sellaisia asioita, joista pidän. Olen kyllä saanut kutsuja upeisiin paikkoihin, joista olen mielellään somettanut tai tehnyt postauksia. Rakastan kaikkea kaunista, joten kivahan se on kuvata ympärillä olevaa kauneutta. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia. En. En sisusta enkä myöskään kuvaa kotiani blogiin tai someen. Joskus jos näytän mielestäni hyvältä, saattaa tulla mieleen, että voisi ottaa kuvan blogiin. En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä. Jokainen seuraajani tietää, että meikittömyys ei ole mulle mikään juttu. Kuvaan videoita jättimäisissä silmäpusseissa...

Continue reading

Terveisiä purjehduskuplasta

Olen kolmatta päivää purjehtimassa. Piti oikein laskea. Purjehtiessa päivämäärällä tai kellonajalla ei ole kauheasti merkitystä. Päivien kulkua ohjaa fyysiset tarpeet ja säätila. Määränpään sanelee tuulen suunta. Tällä reissulla tuulet ovat olleet heikot, toisin kuin viime purjehduksella, jolloin  askartelimme kovissa tuulissa viiden lapsen kanssa. Kevyellä tuulella purjehtiminen on joskus tylsää, mutta tällä kertaa se on ollut meditatiivista ja opettavaista. Kevyellä tuulella purjeet täytyy saada optimaaliseen asentoon, että vene saadaan edes liikkumaan. Optimaalista asentoa ja skuuttipistettä etsiessä oivaltaa, mikä toimii millekin tuulen suunnalle parhaiten. Veneen hidas lipuminen tuntuuu rentouttavalta ja rauhoittavalta, erityisesti sellaisessa säässä, joka eilen aukeni sateisen päivän jälkeen. Laitoimme moottorin päälle vasta, kun vauhti hiipui 2 solmuun. :D Olemme purjehtineet vain lyhyitä pätkiä vailla minkäänlaista tarkkaa reittisuunnitelmaa. Koitamme pysyä melko lähellä Espoota,...

Continue reading

Purjehdusreissun miehistössä viisi lasta ja kaksi aikuista

Palasin tänään purjehdusreissulta takaisin kotiin. Tietokone oli mukana, samoin kamera, mutta kamera jäi todella vähälle käytölle eikä sopivaa aikaa blogin kirjoittamiselle löytynyt. Kuvitan postauksen kännykkäkuvilla. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Stora Svartö[/caption] [caption id="" align="alignnone" width="1200"] Ensimmäisenä iltana seurasimme sydän syrjällään viereisen saaren maastopaloa. Palo saatiin onneksi sammutettua ja pääsimme rauhallisin mielin nukkumaan.[/caption] Olimme purjehtimassa miehistöllä, johon kuului kapteenin ja minun lisäksi viisi lasta. Minun kolme ja siskon kaksi vanhinta lasta. En tiedä mitä ajattelin, kun kuvittelin, että ehtisin reissulla kuvaamaan ja kirjoittamaan. Päivät menivät tietysti purjehtien ja muu aika lasten tarpeista huolehtimiseen ja veneen siivoamiseen ja varusteluun. Reissu oli kiva, mutta jokseenkin haastava. Teini-ikäinen miehistö toi reissuun oman mausteensa ja kelit omansa. Ensimmäistä päivää lukuun ottamatta kelit olivat melko haasteelliset. Tuuli oli puuskainen ja kova....

Continue reading

Kesälomaviikot kuvina

Nyt on kesälomat lomailtu ja huomenna olisi edessä arkeenpaluu. Hiukan meinaa hirvittää, sillä syksy tulee olemaan jälleen tiukkaa tykitystä. Onneksi syksyn katkaisee Lapin vaellus ja joulukin tulee nopeasti. Lomien jälkeen on hyvä aina tarkastella omaa elämäänsä hiukan ulkopuolisin silmin. Mitkä asiat tuntuvat hyvältä ja tärkeältä ja mitkä taas eivät. Loman paras juttu oli yhdessäolo lasteni kanssa. Kävimme purjehtimassa, serkkujen kanssa rannalla, kävimme Kansallismuseossa ja Luonnontieteellisessä museossa ja hengattiin yhdessä. Mulla ja meillä on ihanat fiksut ja hauskat lapset, joiden kanssa on kiva tehdä asioita yhdessä. Purjehtimassa Kansallismuseossa Luonnontieteellisessä museossa Huomenna töihin....

Continue reading

Saariston lapset

Heräsimme Vallisaaressa upeaan aurinkoiseen aamuun. Laitoin kahvit tulille ja kipaisin saareen huussiin ja hammaspesulle. Aamun sää enteili helteistä päivää, mutta sitä on tämän kesän heinäkuussa turha toivoakaan. Yritimme suoriutua lähdöstä niin hiljaisesti, etteivät lapset heräisi. Veneen nokka irtosi laiturista seitsemän aikoihin. Tuuli aivan täydellisesti ja fiilistelimme hetken purjehtimista, kunnes tuuli hyytyi nollaan ja jouduimme moottoroimaan loppumatkan. Lapsetkin heräsivät ennen aikojaan, mutta saivat pyytämänsä, eli herätyksen vasta keskellä merta. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Kustaanmiekka[/caption] [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Äiti nauttii aamukahvia veneen kannella.[/caption] Saavuimme Porvoon edustalla sijaitsevaan Pirttisaareen jo yhdentoista aikoihin aamulla. Lapsia kiinnosti lähinnä onko saaressa sähköä kännykän lataamiseen, ei (onneksi) ole. Onko saaressa kauppaa tai kahvilaa. Ei ole sitäkään. Itse halusin päästä nimenomaan tällaisiin aitoihin paikkoihin, jotka tuntuvat siltä kuin pääsisi keskelle...

Continue reading