to top

Mitä paino minulle merkitsee?

Anna-Maria haastoi hyvinvointibloggaajia kirjoittamaan, mitä paino meille merkitsee. Rupesin pohtimaan asiaa oikein pitkän kaavan kautta. Kirjoitin jokin aika sitten ruokapäiväkirjan pitämisestä ja ajatuksistani, jotka syntyivät sen seurauksena. Ymmärsin, että aika moni asia on viimeisten vuosien aikana muuttunut. Ennen urheilullinen ulkomuotoni merkitsi minulle tietynlaista menestystä ja onnistumista. Silloin en myöntänyt sitä, mutta hain kehollani ja kaikella tekemiselläni hyväksyntää. Tein paljon asioita. Niin paljon, että uuvuin. Suoritin elämää peittääkseni sisimpäni. Klassisesti juoksin pakoon ajatuksiani. Kuten tuossakin postauksessa sivusin sitä, että olen tehnyt valtavasti töitä, että pystyisin hyväksymään itseni tällaisena ja samalla myös muut ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat. Tie ei todellakaan ole ollut helppo. Ihmisen ulkokuori harvoin kertoo edes pientä osaa totuudesta. Ulkoapäin ei voi päätellä, kuinka suuria kamppailuja ihminen sisällään käy läpi,...

Continue reading

Vastaukset 11 sekalaiseen kysymykseen

Nappasin Pumpui-blogista haasteen, jonka avulla yritän taas päästä bloggaamisrytmiin kiinni. Viime viikot ovat menneet lomaillessa ja reissatessa. Heti Kreetalta palattuani lähdin kuopuksen luokan leirikouluun huoltajaksi. Neljä päivää 12-vuotiaiden kanssa oli antoisaa, mutta myös melko rankkaa, koska ei jäänyt yhtään omaa aikaa. Tämän viikon torstaina on vuorossa näillä näkymin vuoden viimeinen ja odotetuin lomareissu. Lähdemme Lappiin vaeltamaan. En malta odottaa! Olohuone on jo täynnä vaelluskamaa ja odottaa pääsyä rinkkaan. 1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2010. Olin joutunut jättämään opinnot kesken ja palaamaan työelämään perheemme taloudellisen tilanteen vuoksi. Halusin blogin avulla ylläpitää kirjoitustaitoa ja positiivista virettä muuten synkässä elämäntilanteessa. Olin aiemmin aloittanut parikin erilaista blogia, mutta en löytänyt niihin mitään kantavaa teemaa. Urheilu oli tullut elämääni jäädäkseen, joten...

Continue reading

Vahvuus on ansa

Olen aina pitänyt itseäni vahvana. Selviytyjänä. Ennen osasin aina pitää tunteeni kurissa ja selviydyin kiperistäkin tilanteista. Psyykkasin itseni sietämään vastoinkäymisiä ja hoin itselleni, että kestän mitä vain. Anna tulla, minä kyllä kestän. Kylmähermoisesti tartuin aina toimeen ja työnsin tunteet syrjään – halki, poikki ja pinoon. Tähän ikään mennessä kohdalleni on osunut monenlaista haastetta ja vastoinkäymistä. Heikkona hetkenä ajattelen, että liikaa yhdelle ihmiselle. Jokaisen elämässä haasteet ovat henkilökohtaisessa mittakaavassa, joten vastoinkäymisiä on turha vertailla keskenään. Haasteista johtuva kipu ja tuska on aina yksilöllistä. Kaikesta olen selvinnyt. Jokaisesta kolhusta olen jotakin oppinut, mutta välillä toipuminen on vaatinut pidemmän ajan ja perusteellisemman asian perkaamisen. Viime aikoina mun korvaan on särähtänyt se, kun sanotaan, että vastoinkäymiset vahvistaa. Monilla on tarve korostaa selviytymistä ja pärjäämistä. Ihan kuin se...

Continue reading

10 satunnaista treenifaktaa minusta

Hilla haastoi minut tekemään postauksen, jossa kerron 10 asiaa treenaamisesta ja treenifilosofiastani. Kiitos haasteesta, tartun tähän mielelläni! :) 1. Treenitaustani Treenitaustani on moneen muuhun ikäiseeni verrattuna melko lyhyt. Aloitin säännöllisen liikkumisen ja etenkin tavoitteellisen treenaamisen vasta aikuisena. Lapsena en harrastanut mitään urheilulajia, mutta elämäni oli lapsena kuitenkin liikunnallista ja aktiivista. Innostuin terveellisistä elämäntavoista ensimmäisen lapsen raskausaikana. Tuolloin menin kuntosalille ihmettelemään, mitä siellä voisi tehdä. Synnytyksen jälkeen aloitin ensin kävelylenkit ja vaihdoin ne myöhemmin juoksuun. Vuonna 2006 liityin kuntosalin jäseneksi ja aloitin treenaamisen ensimmäiselle puolimaratonille. Siitä se endorfiinikoukku sitten syntyikin. 2. Treeni-inhokkini Tykkään kokeilla uusia lajeja ja haastaa itseäni, mutta olen erityisen huono kaikessa sellaisessa, mikä vaatii koordinaatiota. Olen aivan onnettoman huono esimerkiksi tanssissa ja kaikessa mikä vähänkään liittyy tanssillisuuteen. Myös joukkuelajit hävettää jo valmiiksi, koska...

Continue reading

Nyt on meidän vuoro muuttaa maailmaa

*Mainos: SodaStream SodaStream haastoi minut naistenpäivän kunniaksi kertomaan naisesta, joka on toiminut minulle esikuvana. Naistenpäivän kunniaksi suunnitellun SHE-juomapullon viesti on "hän muutti maailmaa, nyt on minun vuoroni". Maailma muuttuu pienin askelin ja muutokseen tarvitaan aina esikuvia. Jonkun rohkean täytyy raivata tie, että me muut uskallamme seurata perässä. Luin viime lomamatkalla Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin. Tämä kirja oli täynnä esikuvallisia naisia ja kirja jäi pitkäksi aikaa vaikuttamaan ajatteluuni. Kirja on todella inspiroiva ja sai minut ajattelemaan asioita laajemmin kuin omasta näkökulmastani. Suosittelen lukemaan. Kirjassa esiintyvät naiset olivat eläneet vuosisatoja tai vuosikymmeniä sitten. Heidän tarinat inspiroivat, mutta niihin on kuitenkin hiukan vaikea samaistua. Usein inspiroivat tarinat ovat kertomuksia sellaisista ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet jotakin suurta ja olleet jotenkin poikkeuksellisen rohkeita. Näistä tarinoista jää...

Continue reading

Mitä urheilu on minulle opettanut?

En ole aina ollut urheilullinen eikä urheilu ole aina kuulunut mun elämään. Nykyään urheilu on mulle tärkeä osa elämää ja sitä kuka olen. Rakastan urheilua ja sitä oloa, joka onnistuneesta treenistä tulee. En osaisi elää ilman urheilua. Urheilu on auttanut minua löytämään yhteyden itseeni ja urheilun kautta löysin myös luonnon rauhoittavan voiman. Olen tässä vuosien varrella kokenut urheilun myötä monenlaisia tunteita ja olen oppinut ihan hirveästi itsestäni. Eniten minua on opettanut urheiluvammat, joista toipuminen on pakottanut minut uusien lajien pariin. Ilman loukkaantumisia en ehkä koskaan olisi innostunut pyöräilystä tai opetellut vapaauintia. Minulla oli pitkään ihan hirveän huono itsetunto enkä uskaltanut tehdä asioita, joita en osannut valmiiksi. Urheilun myötä olen puskenut itseäni toistuvasti tälle epämukavalle alueelle. Aluksi se tuntui ihan kamalalta. Hävetti ja nolotti...

Continue reading

Syksyllä 1997 muutin pois kotoa ja kuuntelin Yötä

Eilen kun kuulin Olli Lindholmin kuolleen, mulle tuli elävästi mieleen lyhyt ajanjakso elämästäni. Tuona ajanjaksona kuuntelin jostakin syystä Yö-yhtyeen musiikkia. Tuolloin oli syksy vuonna 1997. Olin muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Asuin opiskelija-asuntolassa kahden täysin tuntemattoman tyypin kanssa. Olin päässyt Raaheen Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen opiskelemaan. Pääsykokeisiin piti tehdä ennakkotehtävänä jokin itseä kuvaava teos. Askartelin kolmion, jonka kaikki sivut olivat eri väriset. Väreillä halusin kuvata minun eri luonteenpiirteitä. Yksi sivuista oli varoituskolmio, jossa punaisten reunojen sisällä oli keltainen pienempi kolmio, joka oli samalla ovi kolmion sisään. Kerroin haastattelussa, että minua on vaikea lähestyä, mutta se on vain uhmakas kuori, jonka sisällä on herkkä tyttö. Voi minua pientä. Pääsin opiskelemaan vaatesuunnittelua. Luulin, että se olisi minulle unelmien täyttymys. Kuvittelin, että minusta tulisi kuuluisa ja taitava...

Continue reading

Kiitollisuuden aiheet juuri nyt

Anna-lehden somessa on menossa 21 päivän kiitollisuushaaste. Tänään on menossa haasteen kolmas päivä. Päätin ottaa haasteen vastaan ja ajattelin nyt pohtia hiukan kiitollisuutta. Katso kiitollisuushaasteen ohjeet linkistä. Olen huomannut, että sanon aika usein olevani jostakin kiitollinen. Kirjoitettuani tai sanottuani tuon sanan pysähdyn aina hetkeksi miettimään. Olen aidosti usein kiitollinen pienistäkin asioita, mutta pelkään että sana menettää merkityksensä, jos sitä käyttää liikaa. Tämä sana saattaa aiheuttaa ihmisissä vastareaktion. Nykyään kaikki on superkivaa, superihanaa, huippuhyvää...

Continue reading