to top

Juoksun tasotestin tulokset

Postauksen lopusta löytyy Vauhtisammakko-arvonnan voittajat. Arvottavana oli kolme ilmaista osallistumista Vauhtisammakon juoksukouluun. Kävin Heidin kanssa pari viikkoa sitten Runner's High:n laktaattitestissä. Olen kerran ennenkin suorittanut laktaattitestin, mutta sen projektin osalta tulokset jäivät saamatta. Tiesin suurinpiirtein minkälaisesta testistä on kyse tai miten se suoritetaan. Moni luulee, että testissä täytyy juosta aivan piippuun ja tavallaan näin onkin, mutta vain lyhyen aikaa. Aloitin vuodenvaihteessa juoksutreenit taas pitkän tauon jälkeen. Olen treenannut Vauhtisammakon Mikon minulle laatimien ohjeiden mukaan. Muutaman treenin olen joutunut jättämään väliin, enkä ole ihan kaikkia treenejä tehnyt aivan kirjaimellisesti. Suurimman osan treeneistä olen kuitenkin tehnyt ihan niin kuin ohjelmassa on lukenut. Laktaattitesti suoritettiin siten, että ihan alkuun otettiin lepolaktaatit, eli pieni verinäyte sormenpäästä samaan tapaan kuin hemoglobiini. Verinäytteen ottamisen jälkeen lähdettiin melko verkkaiseen tahtiin juoksemaan. Aloitusvauhti oli...

Continue reading

Juokse tyttö juokse! Juokse sinäkin?

*Yhteistyössä Vauhtisammakko Tiedättekö sen fiiliksen, kun juoksu kulkee? Happi virtaa vapaasti keuhkoihin ja ulos. Jalat tuntuvat vahvoilta ja kimmoisilta. Askel rullaa täydellisesti suoraan vartalon alle. Vauhti on sellainen, että tekniikka pysyy kasassa. Mieli on kirkas ja arkiset huolet ovat pyyhkiytyneet pois mielestä. Linnut laulaa ja asfalttipöly näyttää kauniilta ilta-auringon siivilöimänä. Minä tiedän. Tähän ihanaan flow-tilaan ei pääse treenaamatta eikä valitettavasti jokainen juoksulenkki tunnu tältä. Parhaimmillaan se on käsittämätöntä vapauden tunnetta ja rintalastan alla hyrisevää riemua, joka tekee mieli päästää ilmoille joko kiihtyvänä vauhtina tai laulamalla ääneen. Aloitin tämän vuoden juoksutreenit heti vuodenvaihteessa. Olen tehnyt pitkiä ja hitaita matalasykkeisiä lenkkejä, kiihtyviä progressiivisia lenkkejä, jolloin päästään todella epämiellyttäviin tuntemuksiin, kun syke nakuttaa lähes 180. Olen juossut radalla, hallissa ja matolla kevään mittaan kovenevia kilometrin vetoja. Tämän...

Continue reading

Juoksun aloittaminen tauon jälkeen

Tämä vuosi starttasi juoksun merkeissä. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä sovimme isosiskoni kanssa, että tänä vuonna juostaan taas yhdessä täyspitkä maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin vuonna 2012 juuri samaisen siskoni kanssa. Ensimmäisen maratonin juoksukertomuksen voi käydä lukemassa täältä. Toisen maratonin juoksin siitä vuoden päästä. Tämä kokemus oli aivan mieletön, kaikki meni aivan nappiin. Seuraavana kesänä oli taas aikomus juosta maraton, tuolloin Tallinnassa, mutta silloisen parisuhteen viimeiset metrit teki elämästä sen verran tahmeaa, ettei minusta ollut siinä tilanteessa lähtemään maratonille. Juoksut jäivät tosi vähälle pariksi vuodeksi, joskin kävin rykimässä lähes treenaamatta Vaarojen Maratonin 43 kilometrin polkujuoksukisan. Tämäkin kokemus oli aivan mieletön. Kuten sanoin, olen koko ajan kuitenkin juossut jonkin verran. Välillä joka viikko yhden lenkin, välillä kerran kuussa tai harvemmin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä koko ajan suurin...

Continue reading

Tapatumarikas päivä ja juoksuoivallus

Tänään on ollut vauhdikas päivä. Aamu starttasi pitkän lenkin muodossa Heidin kanssa. Lenkin jälkeen saatettiin perheen naisvoimin pienin tyttö yleisurheilutreeneihin. Yleisurheilutreenien ajan kaksi vanhinta tytärtäni hoiti siskon 2-vuotiasta, että me äidit pääsimme kellottamaan siskon testijuoksut Esport Areenalle. Testijuoksut suoritettiin hyvin ripeästi alta pois. Meillä oli testijuoksujen suorittamiseen aikaa alle tunti. Lämmittelyt, dynaamiset venyttelyt ja sitten asiaan. Minä toimin lähinnä tsempparina Laura-siskolle. Vauhtisammakon Mikko kehotti minua juoksemaan vedot uusiksi yhdessä siskon kanssa, mutta ne olivat mulla liian tuoreessa muistissa ja aamun pitkä lenkki oli alla, niin ei, ei kiitos. Sisko suoritti vedot oikein mallikelpoiset lukemat tauluun molemmilla matkoilla. Hän pesi mut ihan 6-0: 200 metriä aikaan 32 sekuntia ja risat ja kilometri aikaan 3'51!! Aikamoista! Mulla on vähän petrattavaa! ;) Heti suorituksen jälkeen kiiruhdimme autoon, Laura edelleen...

Continue reading

Juoksutreenien lähtötasotesti

Juoksutreenit ovat nyt virallisesti alkaneet. Sain Vauhtisammakon Mikolta kotitehtäväksi juosta testijuoksuna 200 metriä niin kovaa kuin pystyn ja kilometrin niin kovaa kuin pystyn. Nopeus ei varsinaisesti ole ollut koskaan mun juttu. :D  Ramia monesti naurattaa katsoa vierestä, jos teen vaikkapa rinnallevetoja räjähtävästi. :D  Räjähtävyys on nimittäin tästä ruhosta kaukana, tosin olen yrittänyt viime aikoina opetella tekemään liikkeitä mahdollisimman puhtaasti ja iskostaa ne liikeradat takaraivoon ja sitten vasta vähitellen siirtyä tekemään liikkeitä vauhdikkaammin. En halua aiheuttaa enää yhtään enempää hallaa keholleni omilla hätiköidyillä toimillani. Olen kuitenkin siinä uskossa, että räjähtävyyttä ja nopeutta pystyy treenaamaan. Mulla on kuitenkin suhteellisen isot lihakset, jotka olisivat nopeustreeneihin ihan omiaan. Saa olla eri mieltä! :D Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt saada kroppaan juurikin tuota räjähtävyyttä ja voimaa ja samalla...

Continue reading

Hapottava mäkitreeni

Lähdin kuin lähdinkin eilen Vauhtisammakoiden vetämiin mäkitreeneihin, jotka pidettiin Tough Viking -hengessä. Paikalle oli tullut runsain määrin reipashenkistä jengiä. Itseäni rupesi vähän jännittämään jo heti alussa mitä mä pystyn treeneissä tekemään, koska en voi juosta. Treenit olivat Vauhtisammakko-meininkiä parhaimmillaan. He osaavat tosi hyvin pistää jengin koputtelemaan niitä omia rajoja ja sitä kautta saamaan itsestä ihan eri tavalla mehut irti. Itsensä ylittämisestä tulee ihan mahtava fiilis! Mikko oli kertonut mulle etukäteen, että luvassa on juoksun lisäksi lihaskuntoa ja sen vuoksi uskaltauduin paikalle. Sain tehtyä tosi hyvän treenin. Tuli tosi hyvä fiilis! Vauhtisammakon Mikko ja Elina pistivät meidät vetämään toisia kuminauhan avulla mäen päälle, kiskomaan Malminkartanon jätemäen huipulle kahvakuulaa, tarpomaan painoliivien kanssa, heittelemään parin kanssa kuntopalloa, tamppaamaan portaita ylös, jyrkkää mutaista ja liukasta rinnettä...

Continue reading

Inhokkipäivästä suosikkipäivä?

Eilen oli taas Vauhtisammakkopäivä. On ihmisiä, jotka vihaavat maanantaita, mut mun inhokkipäivä on aina ollut tiistai. Tiistaina jysähtää päälle viikonlopun väsymys ja arkiviikko on vasta aluillaan. EIlen, kuten aina tiistaisin, olo oli ihan mööh. Koko päivän olin ollut jotenkin ihan tunteileva urpo ja vuodattelin työpisteelläni hiljaisesti kyyneleitä siinä työnteon lomassa. Maksimoin kurjuutta kuuntelemalla vielä surullista musiikkia. Tänään tälle urpoilulle löytyi hormonaalinen syy. Miehet, pyöritelkää siellä vaan niitä silmiänne. On tämäkin. Tiedetään. Vaiheilin viimeiseen asti lähdenkö treeneihin vaiko en. Ja tein peliliikkeen ja päivitin Instagramiin tämän kuvan ja alle teksti "Möh mikä päivä, mut ehkä juoksutreenit piristää". Eihän siinä enää voinut olla lähtemättä. Sain kun sainkin itseni treenipaikalle ajoissa, pyörällä, vaikka vaiheilin sitäkin, että ottaisinko alkulämmöt hölkäten. En ottanut. Ja kuinka ollakaan, juoksu sai...

Continue reading

Spurtteja ja työmatkaliikuntaa

Olin eilen Vauhtisammakon juoksukoulun treeneissä. Menin sinne ihan vetelänä. Olin jotenkin ihan väsynyt ja nuupahtanut. Hyytävän kylmä ilmakin jotenkin hirvitti, miten sitä on muka voinut pyöräillä vuoden ympäri? Sinne vaan lauman jatkoksi alkulämpöhölkälle. Vähän rupes jännittämään, kun kaarroimme Eläintarhan urheilukentän läheisyyteen. Luvassa oli intervallitreeni. Mutta minkälainen? Vedettiin 400 m vetoja niin kovaa kuin koneesta irtosi, sitten 30 sekunnin palautus ja päälle 100 m täysiä. Näitä muutama. Tässä vaiheessa olo ei ollut enää vetelä, eikä väsyttänyt. Sen jälkeen satasen viestejä. En tiedä miten olen voinut välttää viestijuoksut kouluaikoina, mutta tämä oli ensimmäinen viestijuoksuni ikinä! Oli muuten tosi kivaa. Mä yllätyksekseni tykkään näistä lyhyistä pyrähdyksistä. Ehkä mun kropan rakenne on enemmän omiaan tällaiseen treeniin? Sitten vielä loppuverkka ja ylläribonuksena vikat muutama sata metriä...

Continue reading

Synkkä ilma, ei huvittaisi lähteä lenkille

Silloin juuri kannattaisi lähteä! Voin luvata, että se on mukavaa. Sadekelillä ja synkällä syyssäällä juostessa tulee olo, että on ylittänyt itsensä, joten lenkin jälkeen fiilis on ihan super. Kaiken lisäksi se ilma yleensä näyttää pahemmalta kuin miltä se tuntuu. Koko aamun jahkailin ja siirsin lenkille lähtöä. Mä pyykkään tämän koneellisen ensin. Mä siivoan ensin. Mä laitan iltaruoan alulle ensin. Mä syön ensin ja juon kahvitkin vielä päälle...

Continue reading

Työmatkajuoksua

Nukahdin eilen kesken blogin päivittämisen. :D Se kertonee väsymyksen tilasta ja siitä kuinka oivalliseen saumaan taas viikonloppu tuli. Nauroin tälle kuvaparille eilen ääneen. Aamulla niin turvonnut naama, että hyvä kun itsekään tunnistan itseäni. :D Mutta se on totuus, turha yrittää väittää muuta. Tuolta mä aamulla näytän. :D Ylempi kuva on siis otettu aamulla ja alempi illalla. Tsemppasin eilen viikon viimeisen työpäivän kunniaksi ja heräsin vähän normaalia aiemmin. Evästin tytöt koulutielle ja kiskaisin itselleni lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan kohti työpaikkaa. Pitäisi juosta useammin töihin. Se oli ihanaa eikä niin raskasta kuin muistelin, tai ehkä mulla oli vain hyvä juoksupäivä. Ilmassa oli kostea ja tiivis verho, muttei kuitenkaan satanut. Juoksin hissukseen ja nautin siitä kun hiki oikein virtasi selkää pitkin. Syksyllä on miellyttävämpää juosta kuin...

Continue reading