Inhokkipäivästä suosikkipäivä?

Eilen oli taas Vauhtisammakkopäivä. On ihmisiä, jotka vihaavat maanantaita, mut mun inhokkipäivä on aina ollut tiistai. Tiistaina jysähtää päälle viikonlopun väsymys ja arkiviikko on vasta aluillaan.

EIlen, kuten aina tiistaisin, olo oli ihan mööh. Koko päivän olin ollut jotenkin ihan tunteileva urpo ja vuodattelin työpisteelläni hiljaisesti kyyneleitä siinä työnteon lomassa. Maksimoin kurjuutta kuuntelemalla vielä surullista musiikkia. Tänään tälle urpoilulle löytyi hormonaalinen syy. Miehet, pyöritelkää siellä vaan niitä silmiänne. On tämäkin. Tiedetään. Vaiheilin viimeiseen asti lähdenkö treeneihin vaiko en. Ja tein peliliikkeen ja päivitin Instagramiin tämän kuvan ja alle teksti “Möh mikä päivä, mut ehkä juoksutreenit piristää”. Eihän siinä enää voinut olla lähtemättä.

Sain kun sainkin itseni treenipaikalle ajoissa, pyörällä, vaikka vaiheilin sitäkin, että ottaisinko alkulämmöt hölkäten. En ottanut.

Ja kuinka ollakaan, juoksu sai heti mun mielialan kohoamaan sitä mukaa kun syke naputti pykäliä ylemmäksi. Tällä kertaa juostiin vetoja maastossa. Ensimmäinen veto alkulämmittelyn jälkeen oli napakka 10 minuuttia. Kysyinkin vitsillä, et ei kuitenkaan cooper. Pitääkin muuten tarkkaan miettiä mitä sitä suustaan päästää, koska Mikko ja Annit saattavat saada näistä möläytyksistä “loistavia” ideoita. Seuraavaa vetoa kiskottiin 8 minuuttia, siitä seuraavaa 5 minuuttia, 2,5 minuuttia ja 1 minuutti. Kuulostaa kirjoitettuna helpolta, mutta sitä se ei ollut. Teki tiukkaa ihan tosissaan, mutta ai että mä tykkään. Porukassa sitä saa itsestään niin paljon enemmän irti ja ei edes huomaa sitä kärsimystä, koska muutkin puuskuttaa ihan samalla tavalla. Ihan mahtavaa!

Pyöräilin treeneistä vielä kotiin ja olin vielä kotiin päästyä naama  näkkärillä. Jes! Kyllä urheilu on parasta mielialalääkettä. Kotoa soitin äidille, että nyt sunkin pitää ilmoittautua kevään juoksukouluun, nimittäin ilmoittautumiset ovat alkaneet ja ryhmät täyttyvät kovaa vauhtia. TÄSTÄ ilmoittautumaan. Äiti sitten siinä vielä iltayhdeksältä kutsui minut hänen luokseen saunomaan ja mähän menin.

Mä sain taas itselleni tuosta tiistaipäivästä muistuksen siitä, että erityisesti silloin kannattaa treenata kun vähiten huvittaisi. Mieliala kohenee treenatessa ihan varmasti. Ehkäpä tiistaista on sittenkin tulossa mun lempparipäivä juoksukoulun ansiosta.

Kiitos mielialan kohotuksesta kuuluu myös ihanille Vauhtisammakkolaisille, Ellulle ja Ullalle! <3

9 thoughts on “Inhokkipäivästä suosikkipäivä?”

  1. Heippa! Kuulostaa tosi kivoilta noi treenit! 🙂 Mä itseasiassa eilen ilmoittauduin myös kevään Vauhtisammakoiden Helsingin juoksukouluun! Oon pidempään sitä miettinyt, mutta ei ole oikein natsannut aikaisemmin juoksukoulujen treeniaikataulut tai hinnat, mutta nyt napsahti hyvin, ja löysin itseni ilmoittautumasta mukaan! Innolla odottelen jo treenien alkua, vaikka tässä muutama kuukausi onkin välissä. Kiva saada omaan harjoitteluun vähän vaihtelua, ja myös apua ja vinkkejä valmentajilta. On jotain mitä alkukeväälle odotella juoksun suhteen! 🙂 Mukavaa viikkoa Elina, treenit on kyllä parhaita mielialan kohottajia!

  2. Mahtavaa, että fiilis nousi treenillä! 🙂 On se kyllä kumma, millainen vaikutus treenillä on mielialoihin.

    Mäkin ilmottauduin kevään Vauhtisammakoihin mukaan, ja odottelen innoissani treenejä! Aiotko sä olla keväällä mukana?

    Ja muakin kiinnostaisi lukea tuosta Suunto Ambit 3 -mittarista lisää!

    1. Sanopa muuta!

      Oon mä keväälläkin jaksamisen ja aikataulujen puitteissa mukana. 🙂

      Damn. Pitäisi yrittää tehdä mittarista postausta pian.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *