to top

Erilainen maratonpäivä

Viime lauantaina oli Helsinki City Marathon. Mä olin tapahtumassa tällä kertaa vain katsojan roolissa tai oikeastaan kuvaajana. Aamupäivällä pyörin kisan messualueella Suunto-paita päällä edustamassa tai heittämässä läppää ihmisten kanssa, miten sen nyt ottaa. Sitten nappasinkin kamerat kantoon ja lähdin reitin varrelle kuvaamaan. Maraton-tapahtuman sisällä oli uusi juoksutapahtuma Helsinki Street Run, 17 kilometrin juoksu, joka meni osittain samaa reittiä maratonin kanssa. Tämä kuva niistä juoksijoista. :) Päivän paras juoksukaksikko, Tanja sanoi, että "pysähdytään ottamaan kuvia, meillä ei ole mikään kiire". :D Tämä urhoollinen kuvausassari jaksoi pörrätä mun ja kameralaukkujeni kanssa koko päivän. Etukäteen suhtauduin maratonpäivään ja rooliini päivän suhten ihan neutraalisti. Ei haittaa vaikken voikaan juosta, mutta kyllä nuo tapahtumat on tunnelmaltaan niin ihania ja sähköistyneitä, että tuli sellainen fiilis, että MINÄKIN HALUAN. Oli kuitenkin hauska...

Continue reading

Kisakalenterin hahmottelua

Meikä on taas ihan liekeissä! Hahmottelen tässä parhaillaan kesän kisakalenteria enkä meinaa nahoissani pysyä, kun mietin kaikkia kivoja tapahtumia. Nyt on kaksi isompaa tapahtumaa päätettynä ennen kauden päätavoitetta, eli Vaarojen Maratonia. Kyllähän siinä on niin käynyt, että polkujuoksu on vienyt minut mennessään. Tänään ilmoittauduin Vierumäellä ensimmäistä kertaa järjestettävälle Vierumäki Trail Marathonille, joka on nimensä mukaisesti polkujuoksukilpailu. Ilmoittauduin 15 km matkalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut kokonainen maraton, mutta en ihan vielä uskalla tuota kokonaista matkaa rykiä polulla. Mieli tekisi kyllä. Tapahtuma järjestetään kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, lauantaina 27.6. Maratonin lähtö on aamulla klo 9.30 ja lyhyemmän pätkän juoksijoiden startti on klo 11. Yritän tässä parhaillaan houkutella mun vakkari juoksukavereita mukaan, eli Annaa ja Haraa. Ilmoittautumaan Vierumäki Trail Marathonille pääsee tästä. Ihanaa päästä pitkästä aikaa Vierumäelle. Mennään...

Continue reading

Miten minusta tuli juoksija

Blogin alkuaikoina kirjoittelin vähän taustaa, miten liikunnasta tuli minulle elämäntapa. Täältä löytyy teksti raskausajan liikunnasta. En ole tainnut koskaan kirjoitella, miten minusta tuli juoksija, vaikka molemmat tekstit tätä aihetta vähän sivuaakin. En ole lapsena harrastanut minkäänlaista liikuntaa, jos arkiliikuntaa ja kavereiden kanssa ulkoilua ei lasketa. Meidän perhe oli liikunnallinen ja meitä kannustettiin ulkoilemaan ja liikkumaan. Laskettelimme yhdessä, meitä kannustettiin hiihtämään ja juoksulenkeille. Lapsena kisasimme sisarusten kesken lyhtypylvään välejä, pelattiin pesistä, oltiin hippaa, luisteltiin ja leikittiin kirkonrottaa. Aiemmin olen mieltänyt, etten ole ollut lapsena liikunnallinen, mutta en vain ole harrastanut mitään tiettyä liikuntamuotoa, vaan kaikki liikkuminen on ollut omatoimista ja luonnollista. Oulussa kuljettiin joka paikkaan pyörällä ja yhdessä tekeminen oli usein jollakin tasolla liikkumista. Vaikken ole opetellut minkään lajin tekniikkaa, koordinaatiota tai ollut missään valmennuksessa, niin jonkinlainen...

Continue reading

Kertomus 42,195 kilometrin taipaleelta

[spotify id="spotify:track:253zPnjAneKv8HSynLf7IX" width="300" height="380" /]Maratonaamu meni hermoillen ja tankaten urheilujuomaa. Kuulostelin kroppaa ihan rasittavuuteen asti, mutta samalla yritin psyykata itseäni siihen moodiin, että let's do this. Nyt mennään, vaikka väkisin. Ystävältä tuli osuva viesti: "kipu on laiskan ruumiin panettelua".Varovaisia venytyksiä.Tankkausta ja jännittämistäJuoksuasuSiskon kanssa lähdimme jo hyvissä ajoin Olympiastadionille ja saimme auton ihan viereisen kadun varteen. Autolla hermoilimme, tai minä hermoilin, kaikkea mahdollista. Laitoimme juoksunumerot rintaan, mietimme mihin tungemme geelit ja otanko puhelinta mukaan vai en. En ottanut. Lähdin ihan ilman mitään, sisko otti juomapullovyön ja uhrautui kantamaan siinä meidän molempien geelit.Viimeiset vessareissut, hermostunutta jutustelua muiden juoksijoiden ja kannustajien kanssa. Törmäsimme enoomme, joka oli lähdössä juoksemaan 33. maratoniaan. Häneltä saimme viimehetkellä loistavat neuvot: alku pitää ottaa tosi rauhassa, varsinainen juoksu pitää...

Continue reading