to top

Kertomus 42,195 kilometrin taipaleelta

[spotify id="spotify:track:253zPnjAneKv8HSynLf7IX" width="300" height="380" /]Maratonaamu meni hermoillen ja tankaten urheilujuomaa. Kuulostelin kroppaa ihan rasittavuuteen asti, mutta samalla yritin psyykata itseäni siihen moodiin, että let's do this. Nyt mennään, vaikka väkisin. Ystävältä tuli osuva viesti: "kipu on laiskan ruumiin panettelua".Varovaisia venytyksiä.Tankkausta ja jännittämistäJuoksuasuSiskon kanssa lähdimme jo hyvissä ajoin Olympiastadionille ja saimme auton ihan viereisen kadun varteen. Autolla hermoilimme, tai minä hermoilin, kaikkea mahdollista. Laitoimme juoksunumerot rintaan, mietimme mihin tungemme geelit ja otanko puhelinta mukaan vai en. En ottanut. Lähdin ihan ilman mitään, sisko otti juomapullovyön ja uhrautui kantamaan siinä meidän molempien geelit.Viimeiset vessareissut, hermostunutta jutustelua muiden juoksijoiden ja kannustajien kanssa. Törmäsimme enoomme, joka oli lähdössä juoksemaan 33. maratoniaan. Häneltä saimme viimehetkellä loistavat neuvot: alku pitää ottaa tosi rauhassa, varsinainen juoksu pitää...

Continue reading

Mä tein sen!!!

Ihan voittajafiilis nyt, vaikka jalat on ihan soseena. Molempien jalkojen pikkuvarpaan kynnet on ihan just lähdössä liikenteeseen. Mutta mä tein sen! Aikaa meni 4 h 12 min ja joitakin sekunteja. Tarkan raportin kirjoitan, kunhan maltan.Kyllähän se mehut imi. Viimeiset neljä kilometriä haaveilin tästä hetkestä. Tuossa vieressä istunut poika tarjosi mulle vettä. Ai että!Mitalit ja äidiltä saamat "mitalit", eli metrilakut, kaulassa. Ilman siskoa juoksusta ei olisi tullut mitään. Hän olisi juossut matkan reippaasti alle neljän tunnin, jos hänen ei olisi tarvinnut vetää mua perässään. Mutta kaikesta tästä lisää myöhemmin.xoxo, maratoonari-Ele...

Continue reading