Helsinki City Run – jäniksenä äidille

Viime lauantaina juoksin puolimaratonin äitini kanssa. Normaalisti jännitän ennen juoksutapahtumia ja valmistaudun niihin huolella. Mulla on omat tietyt rutiinit, miten valmistaudun ja miten se kisaa edeltävä viikko menee. (Kerron näistä lisää toisessa postauksessa.) Tällä kertaa en juurikaan valmistautunut, sillä olin lähdössä tapahtumaan juoksemaan äidin jäniksenä, eli pitämään yllä sovittua vauhtia.

Äiti ilmoitti viime vuoden lopulla, että haluaisi taas aloittaa juoksutreenit tavoitteenaan päästä eläkekuntoon ja pyysi, että valmentaisin häntä tapahtumaa varten. Hänen toive tuli juuri sopivaan saumaan, kun käynnistelin tuolloin #juostenjouluun-haastetta. Aloitimme yhteiset treenit keskellä synkintä kaamosta.

Olemme treenanneet yhdessä koko pitkän talven ja kevään – pakkasessa, auraamattomilla teillä lumipyryssä, vesisateessa, pilkkopimeässä otsalampun valossa ja toki myös aurinkoisessa säässä. Äiti on noudattanut minun laatimaa juoksuohjelmaa ja lähettänyt aina mulle treenien statistiikkaa analysoitavaksi. Tutkimme molemmat aina innoissamme treenien jälkeen kellon antamia tietoja ja vertailemme tietojamme.

Tänä vuonna äiti on elämänsä ensimmäistä kertaa juossut niin, että on juoksu on tuntunut millään tavalla vaikealta, tähän asti hän oli juossut niin, että hyvä jos edes hengästyi. Vetotreenien myötä hänellekin avautui ihan uusi maailma. Äiti on juossut takavuosina useampia puolimaratoneja ja pari maratonia, mutta vetotreenejä hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Nyt hän aloitti myös säännöllisen kuntosaliharjoittelun. Äidillä on rautainen kunto, vaikka viime vuosina polven kierukkavamma on tuonut haastetta treenaamiseen.

Valitsin kisakengiksi Sauconyn Ride ISO -kengät, jotka on mun jalkaan täydelliset pitkälle ja hitaahkolle lenkille. *kengät saatu

Kisaviikolla pyöräilin työmatkat ihan normaaliin tapaan enkä muistanut huolehtia tankkaamisesta. Muistin kuitenkin muistuttaa äitiä tankkaamisesta ja annoin hänelle ohjeet kisaviikon valmistautumista varten. Mun jalat tuntuivat pitkin viikkoa vähän tukkoisilta ja väsyneiltä.

Normaalisti olen laittanut edellisenä päivänä kaikki kisavarusteet valmiiksi. Tällä kertaa tein valmistautumiset vasta aamulla. Tein kotitöitä ennen lähtöä kaikessa rauhassa, etsin juoksuvaatteet hetkeä ennen lähtöä ja laitoin numerolapun rintaan vasta tapahtumapaikalla. Älysin sentään tankata urheilujuomaa, koska tiesin, että päivästä on tulossa kuuma.

Treffasin äidin bussissa ja vasta sitten pääsin siihen kutkuttavaan tunnelmaan, joka tulee aina kisapäivänä. Menimme tapahtumapaikalle hyvissä ajoin. Varasimme hyvin aikaa kaikkeen säätämiseen. On inhottavaa, jos joutuu juosta varustesäilytykseen ja bajamajan välillä ja jonottaa vessajonossa hetkeä ennen lähtölaukausta. Olin muuten nähnyt sellaista unta, jossa myöhästyin lähdöstä. Nyt ehdimme istuskella nurmikolla ja tehdä lämmittelyt kaikessa rauhassa.

Asetuimme viivalle kuuntelemaan viimeisiä kuulutuksia. Mä jostakin syystä aina liikutun näissä hetkissä. Yritin piilottaa liikutukseni ja hymyilin. Tuntui hienolta päästä oman äidin kanssa juoksemaan ja kokemaan puolimaraton yhdessä. Äiti oli varmistellut multa moneen kertaan, että juoksenko varmasti koko matkan hänen kanssaan. Totta kai juoksen!

Lähtötööttäys kuului ja lähdimme matkaan. Pidin ensimmäisen kilometrin sovittua vauhtia. Äidillä näytti kulkevan tosi hyvin. En lähtenyt jarruttelemaan, vaan annoin hänen määrätä tahdin. Nautin juoksusta ihan hulluna. Jaloissa ei tuntunut edellisien päivien väsymystä, vaan nautin täysin siemauksin jokaisesta askeleesta. Olin etukäteen miettinyt jaksanko juosta koko matkan ja pysynkö sovitussa vauhdissa. En ole juossut noin pitkää matkaa kolmeen vuoteen.


Garmin Fenix 5s plus on mulla testissä. Olen tykännyt kellosta tosi paljon, etenkin Garmin Connect -applikaation antamista monipuolisista tiedoista.

Puoleen väliin saakka vauhti pysyi alle tavoitteen ja sitten ankara kuumuus verotti ja hidasti tahtia. Juoksun loppuvaiheilla huomasin, etten ollut alun jälkeen ajatellut oikeastaan ollenkaan miltä juoksu minusta tuntuu. Keskityin huolehtimaan siitä, onko vauhti äidille sopiva ja että äiti ottaa geelit silloin kun pitää ja muistaa juoda juomapisteellä riittävästi. Maalissa tajusin, että juoksu tuntui tosi hyvältä ja helpolta koko matkan.

Etukäteen ajattelin, että kisa olisi mulle jotenkin läpihuutojuttu – olenhan kiertänyt monet kisat ja ennalta äidin kanssa sovittu vauhti tuntui helpolta. Silti kisa oli mulle jotenkin isompi juttu kuin olin ajatellut. Se tuntui monessa mielessä merkitykselliseltä. Oli hienoa saada juosta tänä vuonna eläkkeelle jäävän äitini kanssa. Eipä näkynyt montaa hänen ikäistään juoksemassa. Tuntui myös mahtavalta tehdä paluu juoksukisoihin. En muistanut, kuinka hieno tunnelma niissä on ja kuinka hienolta kisan jälkeen tuntuu. En muistanut kuinka ihanaa juokseminen on!

Puolimaratonin suorittaminen ei koskaan ole mikään helppo nakki, vaan pitkiin matkoihin ja omaan kehoon täytyy suhtautua aina sopivan nöyrästi ja kunnioittaen. Aina voi sattua kaikenlaista, eikä terveet jalat ole itsestäänselvyys. Tälläkin kertaa reitin varrella pötkötti useampi juoksija tiedottomassa tilassa. Niiden näkeminen pysäyttää aina ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Onneksi me pääsimme ehjänä, onnellisina ja kokemusta rikkaampina maaliin, vaikka emme kuumuuden vuoksi ihan tavoiteaikaan päässeetkään!

*Helsinki City Runin osallistumisoikeuden tarjosi minulle Garmin Finland.

Treeni joka vei loppupäiväksi petiin

Klikkiotsikko huonoimmasta päästä, mutta menköön. 😀

Tänään aamulla alkoi matka kohti Helsinki City Runia Martinan luotsaamana. Martina oli jälleen tehokkaana naisena koonnut jengin eri tasoisista juoksijoista. Jokaisella on yksi ja sama päämäärä – juosta toukokuussa Helsinki City Runilla puolimaraton. Osa jengistä on juossut enemmän tai vähemmän, toisille taas puolimaratonin juokseminen on iso haaste.

Jengi: Katariina Laakkonen, Mimi Cajander, Anne HIltunen, meigä, Sephora Lindsay, Rebekka, Nora Vuorio, Heidi Tainio, Jari Sorsa ja coach Martina Aitolehti

Martina oli kyllä etukäteen kertonut, että tiedossa on kova treeni, mutta ajattelin, että ei nyt kuitenkaan niin kova. Kova treeni on kuitenkin niin suhteellinen käsite. Olen aika monenlaisia ja monen tehoisia treenejä ehtinyt tässä taipaleeni aikana suorittaa ja harvoin olen niin kovaa treeniä tehnyt, että olisin vetänyt itseni äärirajoille. Yksi vaativimmista treenikokemuksista minulle on ollut Peipposen järjestämä Ruska Bootcamp, joka oli kolmen päivän treenileiri. Treenasimme tuolla leirillä monta kertaa päivässä ja silloin treenit olivat kovia.

New Balance Fresh Foam Zante V3

Tänä aamuna kokoonnuimme siis Fresh Fitneksen tiloihin Sörnäisiin. Vedimme aamukasilta uudenkarheat Craftin juoksuvaatteet päälle ja New Balancen Zantet jalkoihin ja hyppäsimme juoksumatoille. Ensin siinä vähän lämmittelimme ja Martina kertoili minkälainen treeni on edessä. Luvassa oli ensin lyhyt pyramidiharjoitus, jonka tarkoituksena oli vähän hahmottaa minkälaista vauhtia varsinainen harjoitus tullaan tekemään ja sen jälkeen edessä oli pitkä pyramidiharjoitus.

Pyramidiharjoituksen idea on kasvattaa tehoja tai matkaa vähän kerrallaan ja tulla huipulta alas tehoja keventäen samalla tavalla kuin ylös mennessä.

Ensimmäinen meni näin:

5 minuuttia vähän alle puolimaratonin tavoitevauhtia
5 minuuttia puolimaratonin tavoitevauhtia
5 minuuttia vähän yli tavoitevauhtia
Tätä pyramidia ei tultu alas, vaan jäähdyteltiin.

Kuva Martinan blogista

Toinen oli sitten SE treeni, jonka ansiosta pääsin vähän koputtelemaan rajojani. Tämä harjoitus juostiin vähintään puolimaratonin tavoitevauhtia 3-5 % kallistuksella. Jokaisen vedon välissä palauteltiin kävellen 2 minuuttia.

200 metriä
400 metriä
600 metriä
800 metriä
1000 metriä
1200 metriä

Juoksin Heidin kanssa vierekkäisillä matoilla. Ollaan Heidin kanssa juostu taas säännöllisesti kimpassa ja ollaan huomattu, että meidän sykkeet hakkaa hyvin samaan tahtiin ja vauhditkin menee hyvin yksiin. Heidin peruskestävyyskunto on parempi ja Heidi sietää paremmin kovasykkeistä treeniä. Minä en jostakin syystä saa sykkeitä nousemaan yhtä korkealle.

Ensimmäiset vedot olivat melko helppoja, vaikka vauhdit olivat minulle melko kovia. Ensimmäiset vedot tein 4:50 – 4:45 min/km vauhdeilla. 800 metrin veto rupesi jo tuntumaan pitkältä, mutta taistellen siitä selvisin, samoin seuraavista ylivoimaisesti pahimmista vedoista. Uskalsin jopa kiristää vetojen lopussa vauhtia vielä hieman. Olimme Heidin kanssa jostakin syystä siinä käsityksessä, että 1200 metrin veto on viimeinen ja pistimme kaiken peliin. Matot vaan tömisi ja hiki lensi. Tämän vedon jälkeen lähdin huojuen käymään vessassa. Vessasta palatessa näin, että Martina etsii katseellaan minua ja Heidikin katsoi minun suuntaan vähän hämmentyneenä. “Ei se ollut viimeinen veto.”  Eikö! Voi ei. Piti hetken aikaa miettiä, että mistä se tsemppi löydetään vielä suorittaa pyramidi huipulta takaisin alas. Se helpottuu koko ajan, matkat lyhenee. Kyllä se menee. Nyt vaan tehdään. Sen verran armahdin itseäni, että vähensin kallistuskulmaa matossa.

Viimeisiin vetoihin kiristetiin Heidin kanssa vielä yksissätuumin vauhtia.

– Kiristetään 200 metrin jälkeen vauhtia, sitten aina 200 metrin jälkeen lisää?
– Joo!
– Vielä yksi kiristys?
– Joo!

Viimeinen 2oo metrin veto meni aivan ällistyttävää vauhtia, siis minulle: 3:46 min/km. Heidin kanssa on kyllä niin kiva treenata, kun Heidi on mua pykälän nopeampi ja parempi, niin on kiva tulla siinä imussa.

Treeni oli kyllä ihan loistava. Ei tuollaisia tee mieli yksin tehdä tai edes kuvitella tekevänsä.

Kuva Martinan blogista

Treenin loppupuolella mun päätä jyskytti orastavasti, mutta ajattelin sen lähtevän, kun vetäisen Rootsin ihanan smoothien ja tuorepuuron ja tempaisen siihen päälle pari shakerillista vettä. Tein molemmat ja ajelin kotiin päästäkseni suihkuun ja töiden kimppuun. Piti ehtiä valmistautua iltapäivän palaveriin. Pääkipu yltyi yltymistään ja äityi ihan migreeniksi asti. Palaveri täytyi perua ja pääsin suihkuun vasta neljä tuntia treenin päättymisen jälkeen.

Migreeni ei kyllä oikeasti ollut treenin syytä, vaikka äärirajoille itseni vedinkin (treenin statistiikka täällä). Mun niskat on vain ollut viime aikoina ihan juntturassa, koska en ole malttanut kaikilta juoksu- ja suunnistustreeneiltä mennä salille. Se kostautuu aina tällä tavoin. Mieheni mielestä minun pitäisi ruveta syömään säännöllisesti magnesiumia ja B-vitamiinia, etten olisi aina näin jumissa. Mun työergonomia ei ole paras mahdollinen ja työviikon päälle käytin melkein kokonaisen sunnuntaipäivän blogikommenttien vastaamiseen. Siinä syyt niskajumille. Eilen yritinkin varailla aikaa Helsingin Urheiluhierontaan, mutta Tuukka oli reissussa enkä mä nyt vaan voi mennä kenellekään toiselle. 😀

Loppupäivä meni sitten enemmän ja vähemmän petipotilaana, vaikka otin maksimimäärän särkylääkkeitä.

Seuraavaksi voisin kirjoitella juoksukengistä näiden uusien New Balance Zante -kenkien innoittamana. Edelliset Zantet on ollut yhdet mun ihan ehdottomat lempparikengät ja nyt nämä uudet vaikuttaa yhtä hyviltä! Mulla on kenkiä melkoinen määrä, vaikka olen karsinut valikoimasta kaikki sellaiset kengät pois, joita en oikeasti käytä. Siitä huolimatta multa löytyy ainakin kymmenet parit juoksukenkiä. Rami aina naureskelee mulle aina uusien kenkien ilmestyessä kaappiin “onko nämä nyt sitten kuivan hiekkatien juoksukengät, vai nopean radan loikkatreenikengät vai pitkän tasavauhtisen peruskestävyystreenikengät”. ?

Kuvakuulumisia + Alku-arvonnan voittaja

Olen nyt taas sen verran väsynyt, että kerron kuulumisiani vain kuvin. Postauksen lopusta löytyy myös Alku-valmennuksen arvonnan voittaja.

Olen osa Speedon uintitiimiä. Eilen oli minun osalta ensimmäiset treenit. Mahtavaa oli saada uintiopetusta Anne Hiltuselta. Vedettiin melkoiset tekniikkasetit, että tänään on kyllä ylävartalossa tuntunut. Keväälle on ohjelmassa siis muutakin kuin juoksua. Ihan mahtavaa!

Eilen oli Helsinki City Runin pressitilaisuus, jossa kävin moikkailemassa tuttuja. Lähdin tapahtumasta hyvällä mielellä senkin vuoksi, että nyt on sitten ensimmäinen juoksutapahtuma löyty kalenteriin. Sain ilmaisen osalistumisen Helsinki City Runille ja sinnehän mä menen, toukokuun 13. päivänä. HCR:n reittiä on jälleen kerran viilattu. Tällä kertaa reitin pitäisi oikeasti olla nopea. Nähtäväksi jää… Nyt vaan pitäisi aloittaa peruskestävyystreenit.

Tämän päivän treeniin menin väsyneenä, kiukkuisena ja nälkäisenä. Eihän siinä hyvin käynyt. Ensin teki mieli kiukutella ja mököttää salin lattialla ja jättää treeni väliin, mutta ryhdyin kuitenkin toimeen. En tiedä etukäteen minkälainen treeni on edessä, mies edelleen laatii mulle kaikki salitreenit ja mä olen onnellisesti vain tuudittautunut tähän loistavaan palveluun. Onneksi Ramikin on innostunut kuntopiireistä, sillä mä rrrakastan niitä. Tämän päivän treeni oli kuntopiiri, mulle passelisti vain 30 minuutin setti, jossa yksi liike oli boksihyppy. En ihan jaksanut keskittyä ja siinä kävi kuvassa näkyvällä tavalla. Olisiko neljäs naarmu tuohon sääriluuhun. Ei ole enää kovin edustavat sääret meikälle. Arpia on vähän siellä sun täällä.

Arvonta alku-valmennuksesta on nyt suoritettu ja voitto osui Iitu-nimimerkillä kommentoineelle. Olen lähettänyt sähköpostitse tiedon voittajalle. Onnittelut voitosta!

Hejppa!

Kevään merkki

Arvatkaa mistä tietää, että kevät tulee? Lenkkipolut alkaa kutsua ja tulevan kauden juoksusuunnitelmat pyörii kiivaasti mielessä.

Onnistuin reilu viikko sitten punttitreeneissä jotenkin venäyttämään vasemman olkapään enkä ole sen jälkeen pystynyt tekemään oikein mitään olkapäätä rasittavia liikkeitä. Olen nyt viikon verran tehnyt pelkästään kyykkyjä ja maastavetoa. Keskiviikkona kokeilin rinnallevetoa eikä olkapää ärtynyt siitä enää, joten parempaan suuntaan onneksi on menossa. Se kyykkyohjelma päättyi keskiviikkona. Olihan rypistys. Mulla oli suunnitelmissa tänään kokeilla mikä on tämän hetken kyykymaksimi, mutta jalat on vieläkin aika hapokkaat, joten saa nähdä miten sujuu. Paljonko veikkaatte, että saan? Kyykkyohjelmassa tein aiemman maksimin mukaan 80 %, eli 60 kilolla ja aiempi ennätykseni oli 70 kg x 2.

Kevään tullen ja asfaltin ilmaantuessa näkyviin sisältäni kaivautuu esiin juoksija. Mä jotenkin aina miellän itseni juoksijaksi, vaikka tätänykyä olen uuden ulkoisen olemukseni kanssa aika kaukana siitä.

Punttiharjoittelu on antanut mulle ihan hirveästi mielekkyyttä treenaamiseen ja paljon uusia eväitä jatkoa ajatellen, keskityinpä jatkossa sitten juoksuun tai johonkin muuhun. Toistomäärät ja treenitapa ratkaisee. Painonnosto on myös muokannut vartaloani jytkympään suuntaan. Toisaalta olen hyvilläni kasvaneista lihaksista ja voimatasoista, mutta samalla harmittelen vinkuvan kireitä farkkuja, jotka ei enää oikein istu kuten pitäisi.

Juoksukunnon esiin kaivaminen tulee olemaan melkoinen projekti. En edes yritä itselleni uskotella, että siitä tulisi helppoa. Olen viime kuukaudet keskittynyt oikeastaan vain ja ainoastaan matalan sykkeen treenaamiseen. Puntteja nostellessa syke nousee vain hetkittäin yli sadan. Olen kasvattanut voimaa ja harjoitellut tekniikkaa. Mulla on siis melkoisesti työsarkaa rakennella peruskunto edes jollekin tasolle ja totuttaa jalat juoksemiseen.

Tulevina viikkoina ja kuukausina tulen kertomaan miten tämä nyt epätoivoiselta tuntuva projekti lähtee sujumaan, nimittäin Helsinki City Run, täältä tullaan. Olen jo useampana vuonna juossut kauden ensimmäisenä juoksutapahtumana HCR:n, niin tänäkin vuonna. 🙂

Tiedän, että ainakin yksi lukija on innoissaan tästä mun suunnanmuutoksesta, mutta onko muita? 😉 Tulossa kevään aikana myös yhteislenkkejä, joten olkaahan kuulolla täällä tai Instagramin puolella.

Helsinki City Run: kisapäivän video

Vitsit se olikin mahtavaa! Kisapäivä oli jännittävä ja kaikki meni omalta osaltani ihan nappiin, vaikka jännitinkin aikalailla. Tankkaaminen onnistui, onnistuin juomaan riittävästi, mutten liikaa. Ei tarvinnut käydä juoksun aikana bajamajassa, ei tullut tankkauseväät paluureittiä takaisin. En joutunut pysähtymään juomapisteillä oman käsipullon ansiosta. Geelien ottamiset meni nappin. Parasta juoksussa oli, että se kulki niin kevyesti ja kisasta jäi hyvä mieli. Kiitos kaikille projektissa mukana olleille, kiitos kisakavereille. Tämä oli kevään paras juttu. Boom shakalaka.

https://youtu.be/jElY4X7oASM

Sykesportin puolella kooste kaikista projektin videoista – klik.

Puolimaratonin ennätysjuoksu

Eilen oli ihan mahtava päivä! Tai ei ollut, vaan se oli sitä vasta puolimaratonin maaliviivan ylitettyä. Koko päivä ennen starttia meni jännittäessä.

Heräsin aamulla aika myöhään, vasta kymmenen jälkeen. Söin ihan tavallisen aamupalan ja aloitin urheilujuomatankkauksen. Ja jännitin. Jalat olivat aika kireät Bodom Trailin jäljiltä, koska venyttely oli vähän jäänyt. Mies armollisesti hieroi edellisenä päivänä varovaisesti reisiä auki.

Aamupalan jälkeen tärisin menemään. Tein kaikkea mahdollista mikä veisi ajatukset pois juoksusta – siivoilin, tanssin, laittelin pyykkejä, pelleilin. Söin vielä lounaankin ennen pelipaikoille siirtymistä. Vedin oikein kunnon satsit makaronilaatikkoa. Tankkaaminen meni aika vaivattomasti. Kahden aikaan olin jo Olympiastadionilla, jonne valui muutkin Sykesport goes HCR -projektin juoksijat. Heidi ei flunssaltaan päässyt juoksemaan ja Karoliinankin aikatavoite oli tippunut salamatkustajan vuoksi. Siinä vähän jännäiltiin ja otettiin vähän tunnelmia videolle. Aika meni tosi nopsaa ja kohta tulikin kiire ottamaan alkulämpöä. Harrin kanssa me sinne viivalle hölköteltiin ja samalla mietitiin, että missäköhän Sandis Trail Sprintillä meidän kanssa juossut Anna oikein on. Eiköhän Anna sitten melkein samalla hetkellä pölähtänyt sattumalta meidän eteen.

 

Tutulla kolmikolla sitten lähdimme odottelemaan starttia. Kauhea jännitys. Sovittiin strategiat: mennään alku rauhassa ja vähitellen kiristetään tahtia. No ei ihan. Anna lähti heti porukan kärkeen pitämään vauhtia. Ei sitä vain malta, jos lappu on rinnassa, silloin mennään eikä meinata. Päästettiin Anna karkaamaan aika alkuvaiheessa ja jäimme Harrin kanssa pitämään noin viiden minuutin kilsavauhtia. Juoksu tuntui niin hyvältä heti kun alun pahin jännitys oli hellittänyt. Kaksi ensimmäistä kilometriä meni hermoillessa kaikenlaista. Samoihin aikoihin pahin ruuhkakin helpotti. Nautin juoksusta ja fiilistelin. Jossakin kympin tienoilla tuntui, että tänään on mun päivä, tänään juoksu on ehkä maailman siisteintä ja kiristin aavistuksen tahtia. Harri pyysi mun spibeltistä omat kuulokkeensa ja sanoi, että anna mennä. Mä annoin, tai en ihan. Pidin vähän alle viiden minsan kilsavauhtia. Vilkuilin mittaria vähän väliä ja hämmästyksekseni siinä oli enimmäkseen nelosella alkavaa kilsavauhtia ja ihmettelin, että miten mä nyt tuollaista vauhtia juoksen. Kuulostelin oloa ja jalkoja ja tulin aina siihen tulokseen, että ei ongelmia, ei väsytä, hyvin menee. En vaan uskaltanut kiristää yhtään vauhtia, koska nelosella alkavat kilsavauhdit ei ole meikäläisen mittarissa mitään normikauraa. Pää ei siis kestänyt, vaikka kunto ja jalat olisivat pystyneet parempaan.

Neljäntoista kilsan kohdalla tuli Jesse kameran kanssa ja hehkutin kameralle, miten hyvältä tuntuu ja ihmeen helppoa on. Kohta näin Heidin kannustamassa ja sama virsi “ihanaa, hyvin menee, helpolta tuntuu”. Kahdeksantoista kilsan kohdalla oli oma mies. Sain siitä niin paljon virtaa, että kiristin taas vähän vauhtia. Kohta edessäni näkyi Annan selkä, kiristin entisestään. Anna sai minun näkemisestä selvästi lisaa virtaa ja lähti mun imuun. Siinä vaiheessa kun mun kellossa oli enää kilsa matkaa, niin sanoin Annalle “nyt tulee enkkari, nyt me juostaan, ala tulla”. Ja mehän mentiin.


Kiitos kuvasta Heidi

Stadionin mäki ei ole koskaan aiemmin mennyt noin kevyesti, eikä mikään muukaan reitin mäistä. Kiitokset tästä kepeydestä menee kyllä yksinoikeudella projektin valmentajalle Jouni Leppäsaajolle. Ainoastaan projektin ansiosta mun juoksukunto on näinkin hyvällä tasolla. Alkuvuosi meni ihan telakoidessa ja taistellessa jalkavaivojen kimpussa. Stadionille saapuessa kuulutettiin mun nimi. Kylmät väreet. Kohta kuulutettiin Annan nimi. Kiristin vielä vähän tahtia, kaikki mehut koneesta irti. Maalissa käännyin heti katsomaan milloin Anna tulee ja tulihan se heti sieltä. Tiukka halaus ja epämääräinen tunteenpurkaus. NIIN SIISTIÄ! Ei mennyt kauaa kun Harrikin kipitti maaliin ihan voittajan elkein. Siinä me sitten fiilisteltiin. Katsokaa itse.


Kuvat: Jesse Väänänen

Loppuaika: 1:45:35
Aikaisempi ennätys 1:48:46 (Helsinki Half Marathon 2014)

Koko ilta meni leijuessa. Mies ei ihan päässyt samaan endorfiinipöllyyn mun kanssa. Mä tein mun ennätyksen ja vieläpä noin kevyesti. Ai että! Tästä tulee hieno juoksukausi!

Miten sun juoksu meni?

Valmistautuminen puolimaratonille

*Yhteistyössä Maxim

Tässä vaiheessa, kun treenit on oikeastaan jo tehty ja Helsinki City Runiin on aikaa enää reilu viikko, on edessä enää viimeistely ja tankkaaminen. Ajattelin kirjoitella teille vähän mitä teen näinä viimeisinä päivinä ennen puolimaratonia. Enää ei kannata yrittää puskea mitään kovin ihmeellistä treeniä, koska kuten sanottu treenit on jo tehty. Kunto ei enää viikossa nouse tai laske. Tärkeää on kuitenkin valmistautua koitokseen. Itselleni hyvä valmistautuminen maksimoi juoksunautinnon. Tärkeämpää on oikeastaan se henkinen valmistautuminen, mutta valmistautumiseeni kuuluu olennaisena osana myös tankkaaminen. Kisaviikon rutiinit tuo sellaista kivaa kutkutusta ja samalla käy itsensä kanssa keskustelua.

Lepo on erittäin tärkeää. Enää ei saa tehdä kovin kuormittavia harjoituksia. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin juosta tukkoisilla jaloilla. Älä kuitenkaan lepää laakereillasi, vaan lepää aktiivisesti, eli tee kävelylenkkejä ja ulkoile. Yritä rentouttaa mieli ja nautiskella olostasi. Levänneenä on ihana mennä viivalle ja singahtaa liikkeelle kuin ohjus.

Varusteet – Valitse kisaan sopivat varusteet hyvissä ajoin. Ei kannata valita päälle mitään upouutta, vaan lähde mieluummin mutaisilla ja kaiken nähneillä lenkkareilla kuin riskeeraat kilpailun uusilla kengillä.

Geelit – Vielä viimeisellä viikolla ehtii testata kisageelit. Geelejä kannattaa testata ennen varsinaista tapahtumaa, nimittäin joillekin geelit aiheuttaa vatsakipuja. On tärkeää löytää sinulle sopiva tuote. Minä käytän geelejä kilpailuissa varmistaakseni suorituksen onnistumisen. HCR:lle otan mukaan Maximin korkillisen geelin, joka riittää mulla koko matkaksi. Yhdestä tuollaisesta saa kolme annosta.

Kehonhuolto – Viikko ennen kisaa voi vielä käydä hierojalla, mutta kovin paljon lähempänä ei enää kannata. Huolla kehoasi dynaamisilla venytyksillä ja koordinaatioharjoituksilla. Viritä kroppasi valmiiksi ja vetreäksi kisaa varten. Itselleni kehonhuoltosessiot ovat tärkeä osa valmistautumista – putkirullausta ja venytyksiä.


Tankkausjuomaksi käy esimerkiksi tämä Maximin urheilujuoma, mutta ehkä paremmin saman valmistajan Carbo Loader.

Tankkaus – Minä aloitan tankkaamisen muutamaa päivää ennen kilpailua. Tankkaaminen on ehkä hieman harhaanjohtava sana kuvaamaan mun valmistautumista syömisten osalta. Oikeastaan järkevöitän syömistä. Kiinnitän huomiota siihen, että syön järkeviä ja helposti sulavia asioita, jotka eivät ärsytä vatsaa ja pyrin pitämään ruokailurytmin säännöllisenä. Viimeisenä päivänä ennen kilpailua syön määrällisesti hieman enemmän ja aloitan urheilujuoman tankkaamisen. Vedellä tehty nestetankkaus on aivan tyhjää, nimittäin se vain huuhtoo elimistöstäsi tärkeät mineraalit pois. Urheilujuoma pitää elimistösi tasapainossa ja niistä saa tärkeitä suoloja ja mineraaleja. Älä missään nimessä kokeile mitään uutta ruokaa tai vedä yhtäkkiä jättiannoksia pastaa, jos et harrasta pasta-annoksia muutenkaan. Pysyttele tutuissa ja turvallisissa jutuissa, mutta lisää kuitenkin hiilareiden määrää hieman.

Henkinen valmistautuminen – Kuten jo tuli mainittua, se henkinen puoli tulee kaiken muun valmistautumisen ohessa. Käyn mielikuvaharjoituksia suorituksesta ja summaan kulunutta treenikautta ja yritän arvioida realistisesti sen hetkisen kunnon. Mietin kunnon mukaan tavoiteajan ja lasken mitä kilometrivauhtia pitää juosta, että siihen pääsee. Tunnustelen kroppaa ja sähköistän itseni pieneen uhoon, että saan itsestäni mahdollisimman paljon irti.

Viimehetken treenit – Kisaviikolla jätän treenit kevyeksi. Teen ehkä yhden sähäkämmän treenin, jossa herkistelen koivet valmiiksi. Kisapäivää edeltävänä päivänä teen kevyen hölköttelyn, jolla muistuttelen jaloille mitä niiden pitää seuraavana päivänä tehdä. Kisapäivänä juoksen vielä ennen suoritusta kropan lämpimäksi ja teen koordinaatiota ja dynaamisia venytyksiä.

Minkälaiset on sun valmistautumiskuviot? 

Ps. Tänään juoksutan kaikkia halukkaita Helsingissä. Lähtö tapahtuu Finlandiatalon takana olevilta parkkipaikoilta klo 16.30. Kaikki rohkeasti mukaan, nimittäin vauhti pidetään maltillisena ja lenkki lyhyenä. 🙂

Sumuisen illan iltalenkki

Taas on se aika vuodesta, kun olen saanut isosiskoni raahattua seurakseni pitkille lenkeille. Välillä pitkät peruskestävyyslenkit on kiva juosta yksin omien ajatusten kanssa, mutta olen sen verran sosiaalinen, että useimmiten mieluummin sosialisoin tuon reilut kaksi tuntia jonkun kanssa. Siskon kanssa on tosi kiva juosta, koska juoksemme samaa vauhtia ja juoksukunto on samalla tasolla. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia kunnolla syväluotaavasti. Olisi kiva juosta yhdessä yksi kokonainen maraton, mutta saa nähdä mahtuuko mun kalenteriin katumaraton ennen Vaarojen maratonia.

Eilen juoksimme mystisen kauniissa sumuisessa säässä kaksi tuntia, matkaa kertyi 20 kilometriä. Tuo lenkki oli tämän vuoden pisin lenkkini. Vihdoinkin voin sanoa, että jalkavaivat on selätetty, tai ne ovat siinä tilanteessa, ettei jalat pysyvät pienellä perushuollolla aisoissa. Aivan mahtava fiilis!

Tuukalla pitäisi taas käydä tsekkauksessa pitkästä aikaa. Kävin tässä välissä testaamassa Suomen alppimaajoukkueen naprapaattia Lauri Koistista. Käynnillä paneuduttiin tuohon vasemman jalan oireiluun ja päänsärkyjä aiheuttavaan niska-hartiaseutuun. Tulipahan taas huomattua, että aina on jotain kremppaa kropassa ja kehonhuoltoon pitäisi panostaa lisää. Aina sama laulu. En ollut käynyt aikaisemmin naprapaatilla, mutta hoitomuoto oli pitkälti samantyyppistä kuin ortopedinen osteopatia. Sain kotiin muutamat hyvät kotihoito-ohjeet. Nähtäväksi jää lähteekö esimerkiksi alaselän kipu ja jäykkyys helpottamaan ohjeiden perusteella.


Pitkien lenkkien lähestulkoon ehdoton varuste on juomapullo tai juomapullovyö. Korkkasin eilen kauan aikaa sitten saamani Salomonin ranteeseen köytettävän juomapullon. Pullo oli tosi kätevä kuljettaa mukana ja kötöstyksen vetoketjulliseen taskuun sai näppärästi kotiavaimet. Mä tykkäsin tästä. Juomapullovyö on tosi ärsyttävä, koska se hölskyy ja liikkuu vyötäröllä. Tämä meni paljon vaivattomammin, mutta yksi pullo ei välttämättä pahimmilla helteillä enää riitä.

Se siitä sivujuonesta ja palataan sumuisille Espoon rannoille. Juoksu kulki eilen kuin unelma. Joskus sen tietää heti aamulla, että tänään lähtee. Jalat tuntuivat aamusta alkaen kimmoisilta ja levänneiltä. Tankkaukset meni ihan reisille, koska olin syönyt vähän milloin sattuu ja juonut liian vähän. Viimetipassa tankkasin litran vettä ja sehän kostautui sitten puskapissareissun muodossa. Pitää taas palautella mieleen vanhat tutut rutiinit pitkien lenkkien valmistautumisen suhteen. Oli ehkä maailman siisteintä juosta eilen! Ilma oli juoksuun aivan täydellinen. Vihdoinkin tuntuu taas siltä, että mä oon juoksija. Juoksu on niin mun juttu, se on mun laji. Rrrrakastan sitä! Nyt vaan pitää toivoa, että kroppa pysyy kunnossa.

Nyt on enää reilu kaksi viikkoa aikaa vuoden ensimmäiseen viralliseen tavoitteelliseen juoksutapahtumaan! Alkaa jo fiilis nousta! Sitä ennen on pari pienempää polkujuoksutapahtumaa, joista kirjoittelen myöhemmin lisää. En malta odottaa näitä polkujuoksutapahtumia. Olen nimittäin ihan hullaantunut tuohon lajiin. Jospa tästä vuodesta tulisi vihdoinkin se juoksun vuosi mitä viime vuodesta piti tulla. Viime vuoden tavoitteet meni elämäntilanteen vuoksi mönkään. Mitään enkkaritavoitteita en aio asettaa, vaan fiilistelylinjalla aion mennä. Jos kroppa pysyy kunnossa ja juoksu lähtee sujumaan, niin mieli voi toki muuttua, mutta tällä hetkellä etenen fiilistellen.

Laktaattitesti

Eilen meillä oli Sykesport goes HCR -porukan laktaattitesti, eli testi, jossa mitataan todellinen kunto ja sykkeiden kynnysarvot. Testi toteutetaan ottamalla sormenpäästä verinäyte, josta mitataan veren maitohappopitoisuus. Jännitin testiä etukäteen tosi paljon. En ole nimittäin koskaan aikaisemmin ollut minkäänlaisissa testeissä.


Juoksuseurana mulla oli eilen ihanat Heidi ja Hara.

Testi olikin kaiken kaikkiaan paljon lempeämpi kuin olin etukäteen ajatellut. Testi toteutettiin meille sykkeisiin perustuen. Toinen vaihtoehto ilmeisesti olisi tehdä se vauhteihin perustuen. Ensin hölkkäsimme itsemme lämpimiksi ja otettiin lähtöarvot sormenpäästä otettavista verinäytteestä. Sitten alkoi varsinainen testi.

Mun testi alkoi 120 sykkeistä. Juoksimme aina 800 metriä pitäen tiettyä sykettä ja joka kerta laktaattien ottamisen jälkeen sykerajaa nostettiin kymmenellä pykälällä. 170 sykkeen kierroksen jälkeen Jouni sanoi, että juokse viimeiset 800 metriä niin kovaa kuin pystyt. Yritin töpsötellä kovaa, mutta en saanut jaloista enää oikein mitään irti ja sykkeitäkään en saanut nousemaan yli 180.


Testin jälkeen verkkakierroksella. Vieläkin irtosi hymy. 🙂

Tuloksia emme saaneet vielä, joten vielä joutuu jännittämään mikä mun kuntotaso sitten todellisuudessa on. Kerron raportin sitten teillekin, kunhan saan tulokset käsiini.

Testin jälkeen meillä oli konsernin virallinen pyörälenkki ja sille retkelle tulikin sitten matkaa 70 km. Sykemittari ilmoitti, että nyt pitäisi palautella lähes 60 tuntia. Tänään juoksen kevyesti, mutta sitten palauttelen kyllä koko viikonlopun.

Juoksijan lihaskuntoharjoittelu

Juoksijan on tärkeää tehdä lihaskuntoharjoituksia sekä voimaharjoituksia, nimittäin pelkkä juokseminen ei riitä ylläpitämään lihaskuntoa riittävällä tasolla. Oikeastaan mikään laji yksinään ei ole riittävää liikuntaa, vaan aina kannattaa tehdä hieman erilaisia harjoituksia. Erilaiset juoksutreenit ovat myös avain kehitykseen. Aina saman lenkin juokseminen samaa vauhtia ei luonnollisesti kehitä yhtään, koska tällöin elimistö vain tottuu siihen samaan rasitukseen eikä se pahimmillaan pidä edes kuntoa yllä, koska se iänikuinen sama lenkki on samanarvoinen kulutuksen kannalta kuin se, että käyt vessassa.

Juoksijan lihaskuntoharjoituksia tehdessä on hyvä miettiä juoksijalle sopivat ja lajia tukevat liikkeet. Parhaimmillaan oikeanlainen lihaskuntoharjoittelu ehkäisee urheiluvammojen syntymisen. Kunnollisella kehonhuoltoa ei myöskään kannata unohtaa.

Sykesport goes HCR -projektin yhteydessä olemme saaneet kokeneelta juoksuvalmentajalta monia arvokkaita vinkkejä juoksijan lihaskuntoharjoitteluun ja voimaharjoitteluun sekä tietysti myös erilaisten juoksutreenien suorittamiseen ja suunnittelemiseen. Kirjoittelen tähän muutamia liikkeitä, joita itse olen projektin aikana oppinut. Itselläni on vielä haasteita suunnitella minulle sopivat juoksua tukevat kokonaiset treenit ja treeniviikot, koska usein salille mennessä mua vain yksinkertaisesti himottaa kokeilla nousisko tällä kertaa vielä vähän enemmän rautaa ilmaan vai ei ja hioutuisiko se tempauksen tekniikka tänään paremmaksi. En millään malttaisi tehdä neljää sarjaa ja kahtakymmentä toistoa pienillä painoilla. Typerää, tiedän, koska voimatreeni, siis se perinteinen voimatreeni, ei kyllä ihan kauheasti edistä mua asettamissani juoksutavoitteissa, vaan päinvastoin.

Tärkeät lihasryhmät juoksijalle ovat jalatpakarat, keskivartalo sekä olkavarsi. Suosittelen toki tekemään koko vartaloa rasittavia harjoitteita, mutta ainakin näitä kannattaa treenata säännöllisesti. Itse olen huomannut, että käsitreenin jälkeisenä päivänä juoksulenkillä olkapäät saattavat ilmoitella. Yllättävää.

Juoksijan voimaharjoittelussa askelkyykyt eri variaatioina on hyvä pohja. Juoksija ei siis tee perinteistä maksimivoimaa kasvattavaa treeniä lainkaan (paitsi minä). Boksihypyt on hyvä harjoitus tai boksille nousut pienehköjen painojen kanssa. Voimaharjoittelun tarkoitus on voimantuoton lisääminen juoksuun. Voimaharjoittelun yhteydessä on hyvä tehdä liikkeet viimeistellysti, jolloin tulee huomiotua pohkeen ja jalkaterän lihakset (katso video). Alla toisesta videosta löytyy voimaharjoitteluliikkeitä ja ensimmäisestä videosta löytyy lihaskuntoharjoitusliikkeitä.

Lihaskuntoharjoittelu puolestaan on enimmäkseen oman kehon painolla tehtäviä harjoitteita, joiden tarkoitus on parantaa liikkuvuutta ja elastisuutta. Tähän käy osittain samat liikkeet, kuin voimaharjoittelussa, mutta ilman painoja. Keskivartalon treenaaminen on aika keskeistä, koska ilman hyvää keskivartalon ja lantion hallintaa juoksuasento ei pysy yllä. Ensimmäisessä videossa on parikin hyvää liikettä.

https://youtu.be/ZkplvBJBsBI

https://youtu.be/qxsYQYy5Mhw