to top

Vaihtelu virkistää – tai ainakin saa lihakset kipeäksi

Edelliset pari vuotta olen treenannut todella leppoisasti. Lähinnä lihaskuntoa kevyesti ylläpitäen. Tuona aikana mulla ei ole ollut mitään kummempia treenitavoitteita. Olen vain tehnyt niitä asioita, mitkä milloinkin ovat tuntuneet hyvältä. Tällä menetelmällä en ole yllättäen kehittynyt missään lajissa eikä kunto ole noussut. Aloitin joulukuussa juoksun taas pitkästä aikaa ja huomaan jo nyt, miten kunto on noussut. Säännöllinen tekeminen ja treenitehojen asteittainen kasvattaminen tuottaa nopeasti tulosta. Tämä on kyllä mahtavan motivoivaa! Juoksu tuntuu koko ajan kevyemmältä ja jopa leposyke on laskenut. Joulukuusta alkaen olen juossut kaksi kertaa viikossa. Toinen juoksutreeni on aina kovempi harjoitus ja toinen on peruskestävyyslenkki. Juoksun lisäksi käyn kerran-pari viikossa salilla ja uimassa noin kerran viikossa. Näiden säännöllisten juttujen lisäksi teen satunnaisesti muita lajeja. Viime viikonloppuna viimeksi, tuolloin Heidi houkutteli minut hiihtoladulle. Perinteisen...

Continue reading

Liikunnan riemua ladulla

Viime viikko oli yllättävän hektinen. Huomaan, että uusi arki vaati sen, että jatkuvasti täytyy olla to do -listan kanssa tilanteen tasalla ja asiat pitää hoitaa ajallaan. Mitään ei voi jättää  viime tippaan, vaan asiat on hoidettava pois sitä mukaa kun niitä tulee. Asioiden kasautuminen aiheuttaa sen, että stressitasot nousee ja hermot pettää. Kiireen vastapainoksi täytyy saada lepoa ja liikuntaa. Nämäkin täytyy kalenteroida, että oikeasti tulee tehtyä. Perjantaina pääsin nollaamaan pitkästä aikaa oikein kunnolla. Hyppäsin aamulla Heidin kyytiin ja ajelimme Oittaalle. Heidillä oli siellä sovittuna asiakkaan kanssa treenit ladulla ja minä hiihtelin saman ajan itsekseni. En ole elämässäni ihan hirveästi hiihtänyt. Lapsena meidän äiti ovelana kettuna oli kehitellyt meille kannustinsysteemin, jolla sai meidät hiihtämään hiihtoloman aikana ainakin 14 kilometriä. Kaksi hiihtolenkkiä Kahvankarin saareen...

Continue reading

Viikko metsänpeikkona – miten likaista oloa sietää?

Luonnossa oleminen on ihanaa. Kuten tiedätte, se lievittää stressiä ja lähes viikon metsässä oleminen tekee niin hyvää. Nyt kotiin tultua vielä ei ole ehtinyt tulla sitä ahdistavaa takaraivossa jatkuvasti jyskyttävää kiireen tunnetta. Luin tänään päiväkahveja hörppiessä ihan kaikessa rauhassa uuden Annan kannesta kanteen kertaakaan vilkaisematta välissä puhelinta. Päätin, että keskityn jatkossa vain yhteen asiaan kerrallaan, enkä ainakaan heti palaa taas siihen multitaskaamiseen. Vaelluksilla ollaan luonnon armoilla, kuinka ollakaan. Siellä ei ole suihkuja ja saunojakin vain harvassa. Rinkassa ei voi kantaa vaihtovaatteita jokaiselle päivälle. Täytyy siis sietää sitä oloa, joka peseytymättömyydestä tulee. Siedän aika hyvin sitä luonnontilassa olemista ja puroissa peseytymistä. Viikko menee aika helposti ilman kummempia ällötysoloja, tosin tällä reissulla kävimme vaelluksen puolivälissä saunomassa Hannukurussa. Moni kysyy minulta: "miten peseydytte vaelluksilla?". Harvemmin...

Continue reading

Kahdeksat lempilenkkarit ja perustelut niille

Väännän nyt veistä omassa haavassani ja näytän teille kaikki lempilenkkarini perusteluineen. Oikean takareiden vamman vuoksi tämän vuoden juoksut oli juostu jo maaliskuussa, mutta ihan viimeisetkin toiveenrippeet juoksusta jätin viime viikolla kortisonipiikin pistämisen jälkeen lääkärin pöydälle. En siis juokse enää tänä vuonna ja loppuvuosi kuluukin sujuvasti takareiden vammaa parannellessa. Nyt on takana ensimmäinen täysi lepoviikko jalalle, ei siis lainkaan alakroppaa rasittavaa liikuntaa. Vielä toinen viikko pitäisi malttaa ja sen jälkeen alkaa varovainen ja tunnusteleva kuntouttava treeni. Luvassa siis uintia, pyöräilyä ja jonkinmoista lihaskuntojumppaa. Nyt niihin kenkiin. Meidän kodin kenkäkaapit pursuavat lenkkareita ja mies aina hämmästelee mihin niitä kaikkia muka tarvitaan. Uskokaa huviksenne, että olen karsinut sellaiset kengät, joita en käytä aktiivisesti (siis silloin kun pystyn harrastamaan juoksua). Nämä kahdeksan ovat sellaisia, jotka ovat...

Continue reading

Ensikertalainen Jukolan viestissä

*Reissun maksoi Evoke Natural Goods, varusteet sponsoroi: Suunto, Salomon & Petzl Tästä postauksesta voi käydä lukemassa tunnelmat ennen omaa suoritustani. Olin koko yön seurannut tulospalvelusta muiden suorituksia. Jokainen joukkueemme jäsen suoriutui yli odotusten, joka aiheutti sen, että otin itselleni ylimääräisiä paineita. Pelkäsin, että minä olen joukkueesta se, joka epäonnistuu. Tiesin, että minun olisi pitänyt nukkua ennen suoritustani, mutta en pystynyt. Syödä sentään pystyin, joka olikin sitten lopulta ehkä huono veto, koska aamuviideltä syöty kanakeitto ei tykännyt pysyä sisälläni. Tai sitten se oli jännitys, joka laittoi aineenvaihduntaan turbovaihteen. Tunnelma meidän teltassa oli ihana. Jokainen lähetettiin kannustavin sanoin metsään ja osuudeltaan saapuva toivotettiin hurrauksin tervetulleeksi. Vihdoinkin oman vuoroni koittaessa seisoin lähtöalueella aivan nollat taulussa. Normaalisti vastaavassa tilanteessa olisin käynyt jonkinlaista mielikuvaharjoittelua, mutta tällä kertaa siihen ei oikein ollut mahdollisuutta,...

Continue reading

Ennen omaa vuoroa…

*Yhteistyössä Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon & Petzl Vuorokausi takaperin olin vielä matkalla Jukolan viestistä kotiin aivan umpiväsyneenä, mutta todella onnellisena. Jukolan viesti kokemuksena menee kyllä elämäni top 10 aivan heittämällä. Aivan mielettömän hieno kokemus kaikkinensa. Olen koko päivän yrittänyt pureskella kaikkea kokemaani, enkä tiedä saanko vieläkään asioita kerrottua niin kuin ne koin. Reissu Joensuu-Jukolaan oli aivan mieletön. Meidän joukkue oli muutoksista ja pienistä haasteista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, aivan täydellinen. Lopullinen joukkueemme oli Jukolan viestin juoksujärjestyksessä seuraavanlainen: Hilla Stenlund, Lari Salama, Jesse Väänänen (kuvaaja), Henriikka Simojoki, Marinella Himari, minä ja Veera Malmivaara. Ensimmäisen yön yövyimme Vaarinkallion huvilalla ja toisen yön puolestaan Jukolan viestin kisa-alueella Evoke-teltassa. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Otto Rönkä haastattelee meitä Yle Urheilun juttuun[/caption] Kisapäivän aamuun heräsimme kymmenen aikoihin. Tankkasimme reilusti aamiaista samalla jutustellen hyväntuulisesti. Ennen...

Continue reading

Suvi-ilta Kolilla

Ajoimme eilen työpäivän mittaisen ajomatkan Helsingistä Itä-Suomeen Kolille. Matka hujahti nopeasti hyvässä seurassa. Saavuimme illansuussa Pielisen rannalla sijaitsevaan Vaarinkallio-huvilaan, jossa majoitumme Jukolan viestin ajan. Henkka rupesi laittamaan ruokaa ja Tuomas teki saunavihdat. Me muut loikoilimme huvilan lattialla ja jännitimme tulevan päivän Jukola-koitosta samalla ihastellen ikkunasta avautuvaa upeaa maisemaa. Vasta auringonlaskun lähestyessä pääsimme vihdoinkin ruokapöydän ääreen. Houkuttelin Veeran ja Larin kanssani ruoan jälkeen Pieliselle melomaan ja ottamaan valokuvia. Vasta puolenyön jälkeen loputkin joukkueen jäsenet saapuivat mökille juuri saunan lämmettyä. Henriikka sai houkuteltua meidät  yöunille. Maltoimme kömpiä omiin sänkyihimme vasta lähempänä kahta. Nyt jännittää melkolailla. Alamme vähitellen siirtymään kisa-alueelle. Toivottakaa meille onnea! Projektissa mukana olevat juoksijat/bloggaajat: Henriikka Simojoki Hilla Stenlund Jesse Väänänen Marinella Himari Veera Malmivaara Lari Salama...

Continue reading

Sateiset suunnistustreenit

*Projektin kustantaa Evoke Natural Goods ja varusteet sponsoroi Suunto, Salomon ja Petzl Viikon päästä on Jukolan viesti. Lähtölaukaus pamahtaa klo 23 ja pimeyteen ampaisee meidän joukkueen ensimmäinen juoksija monen muun otsalamppupäisen suunnistajan kanssa. Vatsanpohjasta kouraisee pelkkä ajatus. Jännittää! Uusi ja tuntematon pelottaa aina, kun ei oikein tiedä miten siellä hommat sujuu. Kuinka eri juttu on suunnistaa Jukolan viestissä kuin iltarasteilla? Olin viime vuonna Jukolan viestissä töissä ja silloin päätin, että seuraavalla kerralla olen mukana itse juoksemassa. Siksi päätin organisoida tällaisen projektin. Koko kevään olemme harjoitelleet joukkueemme kanssa suunnistamista. Aloitimme harjoitukset kevättalvella lumisessa metsässä ja torstaina suunnistimme kesäisessä sateisessa Sipoon metsikössä. Projektin matkan varrelle on sattunut monenlaista haastetta, mutta torstain treenit osoittivat, että meillä on tosi hyvä tiimi ja tulemme suoriutumaan Jukolan viestistä hienosti, jos ei ajallisesti,...

Continue reading

Ihanat iltarastit

Suunnistaminen on ihanaa! Tiesittekö sen? Aloitin suunnistamisen tänä keväänä tämän meidän suunnistusprojektin myötä. Meillä on tähtäimenä kesäkuussa järjestettävä Jukolan viestin "miesten kilpailu", eli seitsenhenkisen joukkueen viestisuunnistus. Joukkueessamme on seitsemän bloggaajaa minä mukaan lukien. Olemme harjoitelleet yhdessä noin joka toinen viikko. Edellisillä iltarasteilla näin kokonaisia perheitä yhdessä harrastamassa suunnistusta. Sydämeni suli. Mukana oli alle kouluikäisiä emitit käsissään innoissaan etsimässä rasteja. Me olemme harrastaneet koko perheenä monenlaista liikuntaa. Olemme käyneet yhdessä uimassa, juoksemassa, pyöräilemässä, ollaan tehty kuntopiiriä ja retkeilty Nuuksion metsissä. Näiden iltarastien jälkeen minulle syttyi toivonkipinä, että suunnistuksesta voisi tulla meille koko perheen yhteinen harrastus. Esikoiseni on joskus ohimennen maininnut, että häntä voisi kiinnostaa suunnistus. Tytöt ovat tottuneet liikkumaan metsässä ja ilmeisesti nykyisin jopa ihan nauttivat siitä. Meillä oli eilen jälleen #evokegoesjukola-joukkueen yhteistreenit ja minulla on...

Continue reading

Suunnistus vei mennessään

Tätä #evokegoesjukola-projektia suunnitellessani uumoilin, että laji voisi olla sellainen, josta tykkäisin. Ajattelin, että tästä voisi tulla todella huippu juttu, jos saisin mukaan sopivat tyypit, jotka innostuisivat suunnistamisesta. Mietin, että suunnistus saattaisi olla uusi polkujuoksu - niin itselleni kuin kaikille muillekin. Silti jännitti, että mitä jos en opi suunnistamaan ja mitä jos tästä projektista ei tulekaan yhtään mitään. Nyt projekti on puolessavälissä ja voin tässä vaiheessa sanoa, että tämä laji on vienyt minut mennessään. Viime tiistaina kun arki rytisi hirveällä raivolla päälle neljän päivän pääsiäislepäilyjen jälkeen pää ei meinannut kestää sitä puhelimen pimputtelua, sähköpostitulvaa ja minuuttiaikataulutettua elämää. Olin koko päivän sykkinyt paikasta toiseen ja mietin siinä suunnistusvaatteita vaihtaessani, samalla lapsiani ohjeistaen, että onko tässä itse aiheutetussa kiireessä mitään järkeä. Onko pakko olla taas ilta...

Continue reading