Suunnistus vei mennessään

Tätä #evokegoesjukola-projektia suunnitellessani uumoilin, että laji voisi olla sellainen, josta tykkäisin. Ajattelin, että tästä voisi tulla todella huippu juttu, jos saisin mukaan sopivat tyypit, jotka innostuisivat suunnistamisesta. Mietin, että suunnistus saattaisi olla uusi polkujuoksu – niin itselleni kuin kaikille muillekin.

Silti jännitti, että mitä jos en opi suunnistamaan ja mitä jos tästä projektista ei tulekaan yhtään mitään. Nyt projekti on puolessavälissä ja voin tässä vaiheessa sanoa, että tämä laji on vienyt minut mennessään.

Viime tiistaina kun arki rytisi hirveällä raivolla päälle neljän päivän pääsiäislepäilyjen jälkeen pää ei meinannut kestää sitä puhelimen pimputtelua, sähköpostitulvaa ja minuuttiaikataulutettua elämää. Olin koko päivän sykkinyt paikasta toiseen ja mietin siinä suunnistusvaatteita vaihtaessani, samalla lapsiani ohjeistaen, että onko tässä itse aiheutetussa kiireessä mitään järkeä. Onko pakko olla taas ilta pois lasten luota? Jalkakin estää juoksemisen ja voi voi.

Hyppäsin kuitenkin Olarin perälle kulkevaan bussiin. Ehdin paikalle etuajassa. Istuin siinä hetken auringonpaisteessa odottelemassa joukkuekavereitani ja puhuin samalla siskon kanssa jokapäiväisen puhelun. Kohta aurinkoiset joukkuekaverini saapuivat paikalle, tällä kertaa mukana oli minun Nella ja Veera, sekä kuvaaja Jesse.

Valitsimme reitin Espoon Suunnan puheenjohtajan avustuksella, nappasimme emitit, eli leimauslaitteet matkaamme, ja painelimme metsään. Ei siinä taas kauaa tarvinnut olla metsässä kun mieli kirkastui ja kireys oli poissa. Mahtavaa oli jälleen huomata, että myös joukkuekaverini fiilistelivät upeaa auringonpaistetta ja metsässä oloa ihan ääneen.

Itse suunnistaminenkin alkaa jo sujua aika kivasti. Enää en epäröi suuntaa ottaessa enkä tipu kartalta (ainakaan enää niin totaalisesti) rastille tultua, vaan alkaa olla jo rutiinia miten sen kompassin ja kartan kanssa taas pyöritään. Nyt tuntuisi, että vähitellen uskaltaisi lisätä vauhtia maastossa, mutta jalkavaiva hidastaa vielä menoa.

Iltarasteilla hurahti pari tuntia aivan hetkessä. Lapsetkin olivat sillä välin käyneet ohjeiden mukaisesti kaupassa ja laittaneet ruuan. Kotiin päästyäni pääsin suoraan syömään ja saunomaan. Aika huippua, että tytöt ovat jo näinkin isoja, omatoimisia ja reippaita!

Tunnelmia treeneistä pääset katsomaan vielä alla olevalta videolta. 🙂

Kuvat ja video: Jesse Väänänen

Juoksukaverit ja niiden tossut

Ensin aioin kirjoittaa postauksen omista lenkkarisuosikeistani ja perustella kaikkien yli kymmenen tossuparin olemassaolon merkitystä, koska jokaiselle on tietenkin ihan oma tehtävänsä. Teen sen myöhemmin, mutta nyt päästän juoksukaverini ääneen. He esittelevät omat lempilenkkarit ja kommentit lempikengistä.

Janne Hietala, on poluilla peto, mutta oikeasti varsin lempeä tyyppi. Tämä kaveri viipottaa käsittämätöntä vauhtia ja käsittämättömiä matkoja pitkin tuntureita, vuoria ja polkuja. Janne valmensi Suunto Salomon Teamia pari vuotta takaperin, kun treenasimme Vaarojen maratonille. Yllättäen polkujuoksumiehen lempikenkä on polkujuoksukenkä. Jannen lempikenkä on Salomonin S-Lab Sense Ultra.

Mun lempikenkä on tänä keväänä uudistunut Salomon S-Lab Sense Ultra. Minun suhteellisen kapeaan jalkaani polkujuoksuun tarkoitettu kenkä istui kuin sukka heti ensikokeilulla ja todelliseen testiin popot pääsee toukokuun lopulla Karhunkierroksen 53 km matkalla. Sense Ultra on jonkin verran S-Lab Senseä vaimennetumpi, joten se soveltuu loistavasti pidempien matkojen juoksuun. Parasta kengässä on mukavuus vielä useiden tuntien juoksemisen jälkeen sekä pitävä pohjan kuviointi ja materiaali, joka on tuttu muistakin Salomonin S-Lab -sarjan kengistä. Sense Ultra on hyvän kivisuojauksen ansiosta loistava valinta vuoristopoluille tai esimerkiksi Lapin kivikoihin. Näillä kengillä on odotettavissa useita treenikilometrejä kesän aikana. Hyviä juoksukelejä ja -lenkkejä kaikille, poluilla nähdään!

Laura Enroth, eli Juoksujalkaa-blogin Laura on yksi mun juoksuidoleista. Laura on juossut useita maratoneja ja puolimaratoneja ja on ehtinyt testata lukemattomat määrät erilaisia juoksukenkiä. Tällä hetkellä tämä ihana nainen viettää äitiyslomaa ja palailee parhaillaan takaisin juoksutreenien pariin. Laura juoksee pääasiassa kadulla ja hän valitsi lempikengikseen On Runningin Clodflow -tossut.

Nämä kevyet ja silti riittävän vaimennetut On Running Cloudflow -juoksukengät ovat nousseet ykkössuosikeikseni kevään aikana aloittaessani taas juoksun tauon jälkeen. Pidän erityisesti kenkien rullaavuudesta sekä pohjan joustavuudesta. Nämä jalassa tuntuu, että samaan aikaan ne suojelevat jalkoja alastulossa ja auttavat ponnistuksessa löytämään taas juoksun energisyyden ja keveyden. Kengät ovat monipuoliset ja sopivat niin lyhyemmille pyrähdyksille kuin pitemmillekin matkalle.

Esko Kyröön tutustuin myöskin Suunto Salomon Teamin aikoihin. Esko on juossut enemmän ja vähemmän elämänsä aikana, muttei ole mikään himonylkky, vaan enemmän sellainen fiilisjuoksija. Eskon lempparitossu on Adidas Energy Boost.

Todella pehmeät, rullaavat, kevyet ja tämmöiselle arkijuoksijalle loistovalinta.

Anni Liukka on toinen Vauhtisammakon juoksukoulun omistajista miehensä Mikko Liukan kanssa. Hän on myös juoksuvalmentaja ja siviiliammatiltaan tämä nainen on juristi. Anni kirjoittaa Kilometritehtailija-blogia. Anni on ihan käsittämätön juoksija, siis oikeasti, ihan käsittämätön. Hän pesee juoksussa myös miehensä Mikko Liukan. Annille maraton on vasta alkulämmittelyä. Anni on siis ultrajuoksija ja hänen kenkävalintansa on Hoka One One Racer, tämä kenkämerkki on minulle vielä toistaiseksi tuntematon, mutta pääsen näitäkin pian testailemaan.

Kenkä on kevyt ja hyvä treenikenkä, jossa on hyvä vaimennus. Toimii treeneissä ja palautumisessa hyvin.

Simo Syrjäläinen on kova poika juoksemaan. Tutustuin Simoon adidasheimossa, silloin hän lämmitteli vanhaa juoksuharrastustaan ja se tie vei mennessään. Tätä nykyä Simo vetää Adidas Runnersin yhteislenkkejä, toimii juoksuvalmentajana ja fysioterapeuttina. Simo juoksee pääosin kadulla, joten hänen kenkävalintansa on Adidas Adizero Boston Boost v6

Nykyiset Bostonit ovat kolmas versio samasta mallista, jotka olen omistanut. Ekan kerran vedin kyseiset kengät jalkaani yli 5 vuotta sitten ja siitä on tultu pitkä kehityksen kaari tähän päivään. Nykyinen versio on kuitenkin suosikkini. Kenkä on tähän versioon parantunut eniten päällisestä, joka on joustavampi ja tekee kengästä entistä mukavamman jalassa. Boost-materiaali tekee askelluksesta hyvin vaimentavan, mutta tuntuma alustaan pysyy hyvänä. Kenkä on itselläni käytössä oikeastaan kaiken mittaisilla lenkeillä radalta pitkiksille. Kenkä sopii siis monipuoliseksi kengäksi oikeastaan kenelle tahansa. Omaan jalan malliin kenkä osuu loistavasti, mikä onkin tärkein ominaisuus itselleni kenkää valitessani. Kun oppii oman jalan ominaisuudet, niin sopiva kenkäkin löytyy helpommin.

Karoliina Alanne kirjoittaa Candy on the Run -blogia. Karkki on aurinkoinen pienen tytön äiti, joka palasi juoksun pariin maltillisesti synnytyksen jälkeen. Nyt hän kohta paukuttelee uudet enkat tauluun HCR:llä, jos saan ennustaa. Karoliina on juossut useita puolikkaita ja muutaman kokonaisen maratonin. Karoliina valitsi lempikengäkseen New Balancen Fresh Foam 1080:n.

Mun lemppari juoksukenkä tällä hetkellä on New Balancen Fresh Foam 1080. Se on omaan jalkaani sopiva, riittävän kevyt, mutta kuitenkin hyvin vaimennettu, pehmeä, mutta ei liian pehmeä, rullaava ja hyvä kaveri eripituisille lenkeille ja erilaisiin harjoituksiin. Se on vähän samantyyppinen kuin entinen suosikkini Asics Gel Nimbus, mutta istuu jalkaani vielä paremmin, joten nykyään suosin tätä kenkää. 

Kuvassa toinen Joonaksen kaksospojista, Anton.

Joonas Laurila oli ensimmäinen juoksuvalmentajani adidasheimossa. Joonas on lahjakas ja määrätietoinen tyyppi monella elämän saralla. Hän on toipunut jalkaterän syövästä ja joutui tuolloin vaikean valinnan eteen – amputaatio polven alapuolelta vai sarja leikkauksia, joiden jälkeen syövän uusimisen riski on aina olemassa. Sairauksen seurauksena jalka ei koskaan ole entisensä, vaan aiheuttaa kipuja ja erilaisia haasteita tänäkin päivänä. Joonas halusi säilyttää jalkansa ja kaikista haasteista huolimatta hän juoksee ja juokseepa muuten aika hiton kovaa. Arvostan Joonasta ja hänen asennettaan ihan hurjasti! Joonas valitsi lempikengäkseen Adidas Adizero Adios Boostit.

Adios Boostit ovat olleet ilmestymisestä lähtien luottokenkäni melkein treeniin kuin treeniin. Juoksin nykyisen marathonin ennätykseni adioksen sampleilla ja siitä lähtien ne ovat olleet myös luottokaverit kisoissa. Sain kengät päivää ennen kisaa ja koska ne vain tuntuivat niin hyviltä niin päätin, että saavat toimia myös kisassa. Ja hyvin toimivat, kun tuli juostua ennätys! Kenkä on kevyt ja hyvin rullaava, mutta silti riittävän vaimennettu ja tukeva, että sillä jaksaa painaa lenkistä toiseen. Ja suurin syy on tietenkin se, että se istuu myös leikattuun jalkaani kuin sukka.

Laura Patrikainen on juoksija. Hän on ilmielävä esimerkki siitä, mitä kunnianhimoisella ja määrätietoisella tekemisellä voi saavuttaa, niin työelämässä kuin juoksun saralla. Lauran enkkarit puolikkaalla on mulle aivan täysin käsittämättömiä ja hän on parantanut ennätystään vuosi vuodelta, vaikka välissä on tullut loukkaantumisia. Uusin puolikkaan ennätysaika 1:31:xx. Hurjaa! Laura juoksee paljon ja hänen instakuvissaan voi nähdä erilaisia tossuja eri merkeiltä. Hän valitsi lempikengikseen Adidas Adizero Adios Boost 3:t.

Viimeisen vuoden aikana ehdoton suosikkikenkäni on ollut Adidaksen Adizero Adios Boost 3. Kenkä on kevyt ja nopea ja se suorastaan houkuttelee vetotreeneihin. Ulkonäkö on pelkistetty ja sopivasti old school – tästä kenkä saa minulta ekstrapisteet. Keveydestä johtuen juoksen Adioksilla ainoastaan vauhtitreenit eli vauhtikestävyyslenkit ja intervallit. Peruslenkeillä suosin hieman vaimennetumpia juoksulenkkareita. Adios on kisakenkäni sekä kympillä että puolimaratonilla – maaliskuussa näissä kengissä oli ilo juosta Manhattanin puolikkaalla uusi ennätys!

Harri Kannonkari on entinen futari, joka ennen vihasi lenkkeilyä. Erilaisten urheiluvaivojen myötä fudis on jäänyt vähemmälle ja tilalle/rinnalle on tullut juoksu. Harrilta löytyy yksi vaihde ja se on kaasu pohjassa raskaan musiikin pauhatessa luureista. Harriin tutustuin Sykesportin, 2XU:n  ja Vauhtisammakon yhteisprojektissa. Tämän jälkeen ollaan juostu enemmän ja vähemmän kimpassa. Juoksun kautta voi tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin, tässä yksi elävä esimerkki siitä! 🙂 Harri valitsi lempitossukseen New Balancen Fresh Foam Zante V3:t.

New Balancen Fresh Foam Zantet on mulle uusi tuttavuus, mutta heti ensi lenkistä teki todella hyvän vaikutuksen! Todella kevyt ja istuu jalassa täydellisesti. Selkeästi sopii nopeille lenkeille, mutta juoksen niillä myös hitaat pitkikset! Kuin tehty mulle ja ne on vielä mustat. ❤️

Heidi Tainio, rakas ystäväni ja vakio lenkkiseurani! ❤️ Heidi kirjoittaa On The Go -nimistä blogia ja juoksee viikottain, välillä tavoitteellisemmin ja välillä ihan vain nautinnon vuoksi. Heidi juoksee poluilla, hiekkateillä ja asfaltilla ja siksi hänen olikin niin vaikea valita yhtä lempi kenkää. Pitkän harkinnan tuloksena hän päätyi valitsemaan On Runningin Cloudflow -tossut.

On Running Cloudflow on kevyt ja sopivan napakka. Istuu kuin sukka omaan jalkaan. Tämä kenkä sopii niin lyhyelle kuin pitkällekin lenkille.

Kerro kommenttiboksissa mikä on sun lempikenkä ja miksi? 

Suunnistusta täydenkuun aikaan

Muutama viikko takaperin #evokegoesjukola-joukkueemme ajeli Lohjan Kisakallioon pimeän suunnistustreenejä varten. Suunnistus ei suju ainakaan minulta vielä kovin hyvin, mutta miten se sitten sujuu yöllä, säkkipimeässä metsässä? Pimeän suunnistus on ihan toinen laji. Pimeällä reitti valitaan eri tavoin kuin valoisalla, koska pimeällä ympäristöä on yllättäen huomattavan paljon hankalampi havainnoida.

Treeni-illaksi sattui upea talvinen sää. Tähtikirkkaalla taivalla möllötti täysikuu ja kaikilla oli hyvä fiilis. Pimeässä metsässä meitä jeesasi superhyvä otsavalo Petzl Nao+, jota olen saanut olla testailemassa jo ennen tuotteen markkinoille tuloa. Tämä lamppu on ollut ihan huippu. Jos tekniset ominaisuudet kiinnostaa, tsekatkaa Team Salamavaaran video aiheesta. Videolta näkee myös meidän yösuunnistusmeininkejä.

Suunnistus sujui yllättävänkin vaivattomasti pimeydestä huolimatta. Reittivalinta tosiaan tehtiin eri tavoin kuin valoisalla, valittiin reitti hiukan varovaisemmin. Valitsimme mieluummin isommat polut ja kiersimme hiukan pidempää reittiä kuin olisimme valinneet reitin, jonka maastonmuotoja ei näe kunnolla.

Ensi keskiviikkona treenataan taas porukalla. Ihan huippua! Yhteistreenejä odottaa aina aivan innolla. Meidän joukkueessa on niin mahtavat tyypit. Haha, onpa kumma kun olen itse saanut valita joukkueen! 😉

Projekti on Evoke Natural Goodsin kustantama. Projektin varusteet tarjoaa Suunto, Salomon ja Petzl.

Ps. Joukkueemme osallistuu lamppuinemme Bodom Night by Petzl -polkujuoksukilpailuun. Kilpailu starttaa auringonlaskun jälkeen klo 22. Kisassa juostaan 10 kilometrin matka heijastimin merkityllä reitillä. Kisaan on vielä vapaita paikkoja, joten ilmoittaudu säkin?

Kuvat: Jesse Väänänen

 

#evokegoesjukola

Eilen vihdoinkin starttasi projekti, jota olen suunnitellut jo monta kuukautta. Sain mukaan parhaat mahdolliset tyypit ja parhaat mahdolliset sponsorit. Olen niin innoissani, että meinaan haljeta.

Meidän #evokegoesjukola-joukkue!

Projektimme tähtää kesän Jukolan viestiin, siis siihen kisaan, jonka lähtö starttaa yöllä. ?  Kaikki tiimimme jäsenet ovat hyväkuntoisia, seikkailunhaluisia ja huikeita tyyppejä. Osalla on vahva suunnistustausta, toisilla (kuten meikäläisellä) ei ole lajiin oikein minkäänlaista kosketusta. Meitä valmentaa suunnistuksen maailmanmestari Reeta Kolkkala.

Olen suunnistanut elämässäni ehkä kaksi kertaa. Olen kyllä juossut poluilla, vaeltanut tuntureilla kartan ja kompassin avulla ja navigoinut miehistömme purjehtiessa oikeisiin satamiin. Suunnistaminen on silti aivan toinen juttu. Rami naureskeli mulle yhtenä päivänä Ison Omenan parkkihallissa, kun en meinannut löytää autolta kauppakeskukseen ja kaupasta autolle palatessa en osannut suunnistaa parkkeeratulle autollemme. “Siinä meidän tuleva suunnistaja, toivottavasti ne ei laita sulle ankkuriosuutta.” 😀

Tulen projektin edetessä kirjoittamaan fiiliksiä harjoituksista ja haasteista, joita suunnistuksen opettelu tuo eteen. En malta odottaa, että pääsemme kunnolla treenaamaan. Tässä viime vuoden Jukolan viestin video. Täytyy tunnustaa, että olen katsonut videon muutaman kerran ja olen jopa liikuttunut sitä katsoessani. 😀

Tulemme järjestämään kevään kuluessa avoimia treenejä, jonne myös te lukijat pääsette mukaan. Ilmoittelen niistä lähempänä.

Meidän projektia sponsoroi Evoke Natural Goods ja varusteet saimme Suunnolta, Salomonilta ja Petzliltä.

Meidän joukkue minun lisäksi:

Aamukahvilla
Kaukokaipuu
Team Salamavaara: Veera Malmivaara & Lari Salama
Martina Aitolehti
Hilla Stenlund

Kuvat: Jesse Väänänen

Parhaat juoksuvarusteet pikkupakkaselle

Kerroinko jo, että olen taas ruvennut juoksemaan? Asetin vuoden ensimmäisenä päivänä itselleni ainoan treenitavoitteen tälle vuodelle, se on juosta kokonainen maraton. Olen juossut viimeksi aktiivisesti ja tavoitteellisesti vuonna 2014. Sen jälkeen olen juossut ihan satunnaisesti ilman sen kummempaa treenisuunnitelmaa. Tavoitteen asetettuani otin yhteyttä Vauhtisammakon juoksukouluun ja pyysin apua juoksuohjelman suunnittelemiseen ja juoksutekniikkani tsekkaamiseen. He toivottivat minut ja rikoskumppaninani toimivan siskoni mukaan Vauhtisammakon keskiviikkoiseen valmennusryhmään. Tapasin Vauhtisammakon Annin ja Mikon pikaisesti pari viikkoa sitten. Anni tsekkasi juoksutekniikkani ja antoi raadollisen rehellisen palautteen: tekniikkani on ottanut takapakkia viime näkemästä. Anni teki myös samoja huomioita vartalon hallinnastani kuin Lupauksen Sara. Jännitän liikaa hartioita, lantion hallinta voisi olla parempaa ja jalkaterien asentoon pitäisi kiinnittää huomiota. Toisaalta lohdullista, että ongelmakohdat ovat jo tiedossa ja niitä ongelmia yritetään koko ajan poistaa. Toisaalta tosi ärsyttävää, sillä olin toivonut, että olisin jo saanut asioita parannettua. Samoista virheistä kuulen myös uimaopetuksessa. Argh. Työsarkaa siis riittää, vaikka olen Lupauksessa käynyt jo lokakuusta ja vaikka moni asia on mennyt jo huimasti eteenpäin.

Tänään lähdin juoksemaan tasavauhtista lenkkiä. Huomenna menen juoksemaan testijuoksuni, jotka sain kotiläksyksi viime viikon missatuista treeneistä. Viime maanantain kuntosalitreenissä thrustereita tehdessä niskassani tuntui rusahdus ja niskani kramppasi. Yläselän lihakset olivat melkoisessa jumissa monta päivää eikä pää kääntynyt juuri lainkaan. Nyt alkaa vähitellen helpottaa.

Se siitä jaarittelusta ja asiaan. Mulla meni monta vuotta siihen, että opin pukeutumaan lenkille oikein. Vasta tänä talvena olen ymmärtänyt midlayereiden merkityksen. Tänä aamuna kun keräilin juoksukamoja lenkkiä varten, tuli mieleeni tehdä postaus -2°C lenkkivarusteista. Olen nimittäin siskoni kanssa huomannut, että hän pukee aina liikaa eikä usko minua kun lähtiessä kehoitan vähentämään vaatetusta. 😀

Silloin tietää, että vaatteita on sopivasti kun lenkille lähtiessä on hiukan kylmä. Lenkille pitäisi pukeutua +10 astetta todellista lämpötilaa vastaavalla varustuksella.

Tässä siis tämän päivän lenkkivaatteeni:

Vaatetta on siis suhteellisen vähän. Yläosassa on vain toppi, midlayer ja superohut tuulitakki. Ennen pukeuduin lenkille ihan hassusti. Saatoin laittaa hengittämättömän tuulitakin ja sen alle fleecen tai collegepaidan. Tukalaa oli.

Midlayer: Salomon

Kuvassa näkyvä midlayer on ihan huippu, keväämmällä sillä tarkenee pelkältään. Muillakin merkeillä on yhtä hyviä midlayereita materiaalin puolesta, mutta tässä paidassa on kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Hihat ovat sopivan pitkät, hihoissa on peukalon reiät, helma on myös riittävän pitkä ja paidassa on puhelimen/avainten mentävä tasku.

Ohut tuulitakki: Salomon (vastaava kuin kuvassa)

Ohut takki on taas yks mun suosikki – tuoteselosteen mukaan se ei pidä 100 % sadetta tai tuulta, mutta olen juossut sillä tuulessa ja sateessa enkä ole vielä koskaan kastunut läpi. Takki pitää juuri sopivasti tuulta, että lämpö pysyy takin sisällä, mutta takki on kuitenkin ihanan kevyt ja ilmava. Eli aivan täydellinen!

Toppi: Salomon 

Toppi tukee sopivasti, pienirintaiselle juoksijalle ihan passeli.

Trikoot: 2XU Hyoptik Midrise Thermal

2XU:n trikoot ovat yksinkertaisesti parhaat. Tykkään, että trikoot ovat napakat ja istuvat. Mikään ei hölsky eikä heilu. Erityismaininnan tämä malli saa heijastinlogosta. Ei tarvitse muistaa erikseen mitään heijastimia, kun on nämä trikoot jalassa.

Buff & pääpanta: Suunto & Salomon

Kauluria käytän melkein kesään asti, mulla menee niskat niin herkästi jumiin, että en siedä yhtään kylmää. Pipoja en tykkää käyttää, koska mun paksut hiukset muhii pipon alla ja kastuu läpimäräksi. Pannan kanssa tarkenee lähes läpi talven.

Hanskat: Craft

Craftin hanskat pitää tuulta, mutta tuulihupun voi ottaa pois ja alla on sormikkaat. Hanskat soveltuvat myös pyöräilyyn ja hiihtoon. Kämmenpuolella oleva tarrapinta on kiva erityisesti pyöräillessä.

Sukat: Bridgedale

Bridgedalen sukat ovat uusin tuttavuus. Sain ne Juoksija-lehden tilaajalahjana ja suhtauduin skeptisesti myyjän hehkutteluihin, mutta ovat kyllä olleet kehujen arvoiset. Ihanan lämpimät näin talvella, vaikka sukat ovat melko paksut, ne eivät kuitenkaan hierrä.

Muut lenkkivarusteet:

Koska olen hifistelijä, en lähde lenkille ilman sykemittaria ja musiikkia.

Kengät: Salomon S-Lab Speed

Kuvan lenkkarit ovat ykkösvalinta lumiseen keliin. S-Lab Speedin pohjakumi on sopivan notkeaa, että se tarraa jopa jäähän ja antaa pitoa. Liukkaalla lumellakin kengällä voi pinkoa melko huolettomasti, vaikka nastoja ei tässä kengässä ole.

Sykemittari: Suunto Spartan Ultra (värillisiä sykevöitä voi tilata täältä)

Suunto Spartan Ultra -mittari on heilunut ranteessani nyt muutaman kuukauden. Moni on valitellut kellon puutteita, mutta minä en ole osannut kaivata mitään. Kellon päivittäminen on välillä vienyt aikaa ja hermoja, mutta jokainen päivitys on vienyt kelloa kohti parempaa (niitä toimintoja joita ne muut ovat odottaneet). Tykkään hirveästi siitä, ettei Spartanin näyttöä tarvitse vaihtaa, kuten Ambiteissa, vaan yhdellä silmäyksellä näkee kaiken tarvittavan: syke, vauhti, kesto ja matka, parilla täppäyksellä näkyy myös kellonaika.

Juoksuvyö: Flipbelt Zipper edition

Juoksuvyö lähtee lähes aina lenkille mukaan. Kötöstän avaimeni klipsuun kiinni ja puhelimeni tungen vetoketjutaskuun minigrippussissa. Useimmissa juoksutakeissa ei ole taskuja, siksikin juoksuvyö on kovassa käytössä.

Gaiters: Salomon

Gaitersit olivat vasta tänään ensimmäistä kertaa jalassa. Olen saanut nuo jo kauan aikaa sitten, mutta tänään vihdoinkin muistin laittaa ne jalkaan. Käytän talvilenkeillä aina säärystimiä, koska mun nilkat on arat kylmälle ja päkiäponnistuksella akillesjänteissä tuntuu narskumista. Yritän varjella akilleksiä suojaamalla ne kylmältä. Gaitersit lämmittivät kivasti ja toivat myös kaivattua tukea nilkalle. 🙂 Upottavassa lumessa ne suojaavat myös kosteudelta.

Kuulokkeet: Sony Extra Bass -bluetooth kuulokkeet

Kuuntelen melkein aina lenkillä musiikkia. Rakastan Spotifyn juoksu-soittolistatoimintoa, joka sekoittaa omista soittolistoista kyseisen lenkin tahtiin sopivaa musiikkia. Olen aika kriittinen kuulokkeiden käyttäjä. Suurkulutan musiikkia ja edellytän, että kuulokkeissa on hyvä äänentoisto. Näissä kuulokkeissa on hyvä äänentoisto ja kuulokkeet menevät korvakäytävään niin syvälle, että samalla sulkee koko muun maailman pois ympäriltä (pyöräilyssä ei niin turvalliset). Kuulokkeet kestävät vettä ja hikoilua. Akkukin kestää koko viikon työmatkaliikkumiset ja treenit.

*Kaikki juoksuvarusteet saatu blogin kautta.
** Teen kevään ajan yhteistyötä Vauhtisammakon Juoksukoulun kanssa ja saan juoksuvalmennusta ilmaiseksi.

Kuka on Elina Hovinen

Minusta tehtiin vuosi sitten esittelyteksti Intersportin sivuille ja ajattelin jakaa saman tekstin myös blogissani, sillä sisältö ei ole vanhentunut.

SINÄ

Kuka olet?

Olen 35-vuotias äiti-ihminen Espoosta (kohta 36, synttärit on helmikuussa).

Mistä sinut tunnetaan?

Kirjoitan Endorfiinikoukussa-nimistä blogia, jonne hehkuttelen liikkumisesta saatua hyvää oloa ja oivalluksia hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista. 

Mitä ihmiset eivät tiedä sinusta? 

Olen kahdeksanlapsisen perheen toiseksi vanhin.

Omasta mielestäsi tärkein urheilusaavutuksesi? 

Ei ehkä tärkein, mutta huikein ja sellainen suoritus, josta olen edelleenkin ylpeä: elämäni toinen täysmaraton oli alusta loppuun aivan täydellinen juoksu. Kokemuksen kruunasi ennätysaika, saavuin maaliin ajassa 3:45.

URHEILU

Mistä innostuksesi urheiluun on lähtenyt?

Ensimmäistä lasta odottaessani kiinnostuin terveellisistä elämäntavoista. Havahduin, että myös minun täytyy olla kunnossa, että jaksan olla virkeä äiti sekä tulevaisuudessa hyvä roolimalli lapsilleni. 

Miten ja kuinka paljon liikut? 

Liikun lähes viikon jokaisena päivänä edes jonkin verran. Käyn kolmena päivänä viikossa salilla, pyöräilen, kävelen tai juoksen työmatkat, käyn lasteni kanssa uimassa tai lenkillä ja pyrin juoksemaan yhden pitkän lenkin viikonloppuna.

Kenen kanssa haluaisit päästä treenaamaan/juoksemaan?

Olisi mahtavaa päästä Eva Wahlströmin kanssa treenaamaan. Haluaisin tietää jaksaisinko edes 15 minuuttia treenata mukana. Juoksijoista Usain Boltin tapaaminen olisi mieletöntä.

Mistä saat motivaatiota urheiluun?

Urheilu on osa mun elämää, se on mulle yhtä normaalia kuin hampaidenpesu, tosin sillä erotuksella, että urheilusta tulee hyvä olo. Urheilu on mulle välttämätöntä jaksamisen kannalta ja kroppa pysyy kivuttomana ja ryhdikkäänä sen avulla. Erilaiset tavoitteet tuovat treeneihin mielekkyyttä ja tavoitteellisuutta. Motivaatio-ongelmia mulla ei ole juuri koskaan.

Liikut paljon luonnossa. Mitkä ovat mielestäsi juoksijan / retkeilijän must-kohteet Suomessa?

Suomi on täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja, joista vielä moni paikka on minulta kokematta. Melkein kaikilla on edes jonkinlainen metsä tai meren-/järvenranta lähellä kotia. Usein ihan lähimetsäkin tarjoaa ihanan rauhoittumispaikan keskellä kiireistä arkea. Mutta kyllä silti Kilpisjärvi teki lähtemättömän vaikutuksen minuun.

ELÄMÄ JA VAPAA-AIKA

Blogiasi lukiessa voi välillä ihmetellä, miten aikasi riittää kaikkeen. Mistä siis nipistät aikaa?

Arjen suunnittelu on kaikki kaikessa. Jos vaihtoehtoina on bussimatka, joka kestää 30 minuuttia ja toinen vaihtoehto on taittaa sama matka pyörällä lähestulkoon samassa ajassa, valitsen aina pyörän. Säästän samalla myös rahaa 100 euroa kuukaudessa ja talletan mittaamattoman rahamäärän omaan hyvinvointipankkiin. Olen opetellut heräämään aikaisin, aloitan työt seitsemän-puoli kahdeksan aikoihin. Olen huomannut olevani aamulla tehokkaimmillani. Aikaisen heräämisen ansiosta työpäiväkin loppuu aikaisemmin, jolloin ehdin suorittaa treenitkin siihen mennessä, jolloin moni vasta sulkee työpaikan ovea. Treenin jälkeen on kotitöiden ja yhdessäolon vuoro. Löhöily alkaa klo 21 lasten peittelemisen jälkeen, jolloin on aikaa bloggaamiselle ja telkkarin katselulle. Nukkumaan menen viimeistään 22.30.

Sinulla on kolme tytärtä. Miten rohkaiset heitä liikkumaan ja mitä haluaisit urheilun antavan heille?

Rohkaisen tyttöjäni ulkoilemaan päivittäin. En varsinaisesti patista heitä urheilemaan, vaan enemmän nauttimaan ulkoilmasta ja touhuamaan juttuja ulkona. Olen monta kertaa itse heidän kanssa ulkoillessa havainnut, miten hyvää se tekee meille kaikille ja olen kehoittanut heitä tunnistamaan sen hyvän olon tunteen, jonka ulkoilu ja yhdessä touhuaminen tuo. Pallopelien, pyöräilyn ja pihaleikkien lomassa tulee oltua läsnä ja juteltua monenlaisia asioita. Toivoisin, että urheilu on heille luonnollinen osa elämää, josta saa nautintoa. Urheilun avulla oppii myös kehonhallintaa ja kehontuntemusta.

Missä haluaisit olla 5 vuoden päästä?

Jos olen viiden vuoden päästä yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni kaikilta osin, niin kaikki on hyvin. Haluan toki kehittyä koko ajan ja mennä eteenpäin.

Mitä teet silloin kun et treenaa? 

Katson telkkaria, nautin hyvästä ruoasta, olen perheen tai ystävien kanssa tai luen blogeja.

Miten syöt? 

Hyvin. 😀 Syön ihan tavallista kotiruokaa. Lämpimät ruoat ovat pitkälti gluteenittomia esikoisen keliakian vuoksi.

Mottosi?

Älä koskaan luovuta.

URHEILUVARUSTEET JA -VAATTEET

Miksi Suunto?

Suunnon urheilukellot ovat yksinkertaisesti parhaita ja parhaimman näköisiä. Olen ylpeä saadessani edustaa brändiä, jonka takana seison sataprosenttisesti. Ranteessani olisi ilman brändilähettilään rooliakin aina Suunto.

Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden urheiluvälineen niin minkä ottaisit? 

Hmm. Ottaisin tässä tapauksessa uimalasit, niillä näkisi parhaiten vedenlaista maailmaa. 🙂
Mikä on lempitreenivaatteesi? 

Salomonin superohut hupullinen juoksutakki, joka ei päästä vettä läpi.

Kauden ensimmäinen hiihtolenkki

Kävin viime viikolla Heidin kanssa hiihtämässä. Ostin viime vuonna elämäni ensimmäiset sukset, joita käytin viime talven aikana vain muutaman kerran. Viime vuonna kunnon talvi tuli vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tänä vuonna onneksi talvi tuli aikaisin, ainakin hetkeksi. Viime viikolla oli ne täydellisimmät talvikelit, mitä toivoa saattaa. Mun unelmien talvi kestäisi marraskuusta maaliskuulle, silloin olisi koko ajan lunta maassa ja pakkasta täydelliset viisi astetta. Aurinkokin saisi paistella sen pienen hetken päivästä, jolloin se on ylhäällä.

Mulla ei ole monen muun tapaan jäänyt koululiikunnasta tai hiihdosta mitään traumoja, vaikken ollut missään urheilulajissa hyvä. Uinti oli ainoa laji, jossa oikeasti pärjäsin. Muistan, etten pitänyt kouluaikana yhtään joukkuelajeista, joista poikkeuksena oli kuitenkin koripallo ja pesäpallo. Niistä mä pidin. Pidän edelleen lajeista, joissa heitetään palloa. Potkiminen ja mailojen kanssa sohiminen ei oo mun juttu. Viime talvena pidin elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekkomailaa kädessäni ja yritin samalla luistella ja kuljettaa kiekkoa – huonostihan siinä kävi. Nyt vasen olkapää odottelee sopivaa hetkeä, jolloin sen voisi leikata kuntoon. Siinä mailan ja kiekon kanssa kikkaillessa kaaduin taaksepäin ja tömähdin koko elopainoni voimalla vasemman käden päälle. Tuon käden kanssa olen nyt kohta vuoden rimpuillut. Vaatii melkoisesti mielikuvitusta, että saa koko kroppaa treenattua edes jokseenkin tasapainoisesti niillä vähillä liikkeillä, joita onnistun tekemään.

Lapsuudenkodissamme kannustettiin liikkumaan ja olenkin tainnut aiemminkin kertoa, että hiihtolomalla meitä lapsia kannustettiin pitsan voimalla hiihtämään jäätä pitkin lähisaareen ja takaisin. Tuo reissu oli pituudeltaan noin seitsemän kilometriä. Yhdestä reissusta tienasi neljäsosapitsan, eli reissuja piti tehdä neljä, että sai tienattua itselleen kokonaisen pitsan. Tuohon aikaan, eli reilut 20-vuotta sitten, pitsa oli suurinta herkkua mitä voi vaan kuvitella. Hiihtoloma huipentui aina pitserian pöytien ääreen ansaituille pitsoille. Hiihdosta on siis ihan hyvät muistot, vaikken muista hiihtäneeni muuten kuin hiihtolomaviikkojen tempauksien aikana ja tietysti koulun liikuntatunneilla pakolliset hiihdot.

Tämän vuoden ensimmäiset hiihtelyt meni yllättävänkin hyvin. Toki kaaduin heti ensimmäisen kilometrin aikana, kun tasapaino ja yhteisymmärrys suksien kanssa ei ollut vielä löytynyt. Mätkähdin oikein iloisesti vatsalleni, kun sukset vain ihan yllättäen alamäessä lähtivät kukin omaan suuntaansa. 😀 Siinä hetken nauroin, pölläytin lumet pois vaatteista ja jatkettiin matkaa. Heidi entisenä hiihtäjänä antoi mulle hyviä vinkkejä, miten löytää tasapaino ja rentous hiihtämiseen ja hänen opeilla jonkinlainen rentous löytyikin. Muistan viime talvesta, kun pitkän tauon jälkeen (useita vuosia) lähdin taas hiihtämään, että pohkeet olivat alkuun aivan tulessa, kun en osannut rentouttaa jalkoja liu’un aikana.

Rentouden ansiosta hiihtäminen oli heti mukavaa ja hihkuttiin Heidin kanssa kilpaa, miten ihanaa on hiihtää ja olla luonnossa. Kannustan kaikkia unohtamaan koululiikunnan jättämät hiihtotraumat ja kokeilemaan rohkeasti aikuisena uudestaan hiihtämistä. Kunhan muistaa olla jälleen kerran itselleen armollinen ja antaa aikaa opettelulle, niin voi yllättyä iloisesti. Eihän sitä tiedä, jos juuri hiihto olisikin se sinun liikuntamuotosi. Ei haittaa, jos kaatuu tai horjuu, kaikesta oppii. Kaikki vaan yhdessä laduille! 🙂 Toivottavasti hiihtokelit tulee pian takaisin. Nämä synkät ja vesisateiset marraskuun päivät vaatii kyllä ekstratsemppiä, että jaksaa pysyä positiivisena.

Varusteet
Hiihtotakki: Catmandoo* | Hanskat: Craft | Sukset ja monot: Salomon| Sauvat:  Start| Windstoppertrikoot: Salomon*| Pipo: Salomon*| Sykemittari: Suunto Spartan Ultra*

*Merkityt vaatteet saatu
*Kuvat minusta: Heidi Tainio

Bodom Trail lähestyy & ARVONTA

Vuoden ensimmäinen juoksukisa lähestyy. Juoksen helatorstaina 5.5. Bodom Traililla puolimaratonin. Odotan tapahtumaa innolla, vaikka juoksukunto on vasta orastavasti herätelty.

Minun juoksutreenit ovat sujuneet rennonletkeästi vailla minkäänlaista ryppyotsaisuutta. Juoksu tuntuu ihanalta ja kevätsää houkuttelee lenkkeilemään. Miten sun juoksut on sujuneet?

Sain Suunnolta arvottavaksi osallistumisoikeuden, joten kuka teistä lähtisi reitille seurakseni? 😉 Ei oikeasti tarvitse minun kanssa juosta (saa toki, jos haluat). Bodom Trailin matkavaihtoehtoina on 6 kilometriä, 12 kilometriä tai 21 kilometriä.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Arvonta päättyy perjantaina 15.4. klo 21. Muista täyttää sähköpostiosoitteesi, että saan sinut kiinni, mikäli arpaonni osuu kohdallesi. Kerro samalla oletko osallistunut polkujuoksukilpailuun aikaisemmin.

Arpaonnea! 🙂

Levillä ladulla

Tänään vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsin ladulle. Sain hommattua sukset jo ennen lumien tuloa ja fiilistelin silloin hienoja suksiani ja odotin talvea kuin kuuta nousevaa. Sitten kun talvi vihdoin tuli, häät lähestyivät ja energia meni häiden organisoimiseen. Sen jälkeen lähdimme häämatkalle, jonka aikana ne parhaat talvikelit ehti loppua. Ja sitten vielä vähän lisää huonoja selityksiä. Ehkä mun piti vain päästä työmatkalle Leville. Se oli nähtävästi riittävän hyvä kimmoke viedä sukset voideltavaksi ja lähteä ladulle.

Olen ollut siis tämän viikon Levillä työmatkalla lähes koko duuniporukan voimin. Meidän tiistaiaamun aamunavauksesta huolehti Laura Peippo, hahmo jonka nimen mainitseminen kirvoitti tänä aamuna mökissä kirosanoja. Kavereilla on ilmeisesti lihakset melkolailla kipeät sen rääkin jäljiltä. Okei, on mullakin. Otin treenit videolle ja siitä on tarkoitus koostaa jokin pätkä katsottavaksi myöhemmin.

Laura Peippo ystävällisesti neuvoi mulle missä Levillä voi voiteluttaa sukset. Vein eilen aamulla sukset voideltavaksi Elan Ski Shop & Rental -myymälään ja sain ne noutaa ne samana iltana. Pakko ihan mainita, että sain suksiliikkeessä hyvää palvelua. Suksia viedessä myyjä sanoi hinnaksi 25 euroa, mutta noutaessa mies sanoi, että enpä otakaan niin paljon, koska homma olikin oletettua helpompi. Hän veloitti minulta vain 15 euroa. 🙂

Tänään siis pääsin hiihtämään. Söimme ensin mökissä kunnon proteiiniaamupalat – nakkeja, lihapullia, paistettuja kananmunia, pulled porkia ja jälkkäriksi banaanipannareita. 😀 Tuhdin aamupalan voimin myyjät jaksoivat lähteä isolla liekillä myymään ja mä reiluna tyttönä suuntasin ennen töitä ladulle. En silti usko, että miehillä kävi kateeksi, olivat sen verran palasina Peipon treeneistä.

Mun edellisestä ulkona hiihdetystä hiihtolenkistä oli vierähtänyt useampi vuosi. Lokakuussa sain ottaa vähän tuntumaa hiihtoon Reijo Jylhän hiihtokoulussa, eli aika heikoilla kantimilla oli mun hiihtäminen. Tuossa postauksessa mainittu hiihtohaaste peruuntui. Tosi harmi juttu!

Hiukan hirvitti vetää hiihtokamoja päälle ja hävettikin, nimittäin mun hiihtoasu on sama, jolla Suomen hiihtomaajoukkue hiihtää. Heh. Lähde siinä sitten käytännössä hiihtotaidottomana ladulle sivakoimaan. Häpäisyhän se on. 😀

Ensimmäinen kilometri oli pahin. Pohkeet oli aivan tulessa ja jalkapohjat meinasi krampata, sitten pääsin kunnon ladulle ja löysin jonkinlaisen rentouden touhuun. Yritin kauheasti muistaa mitä mulle siellä hiihtokoulussa opetettiin. Muistin ne hiihtotyylit etäisesti. Taisin vetää Mogrenia lähes koko reissun. Oli yllättävän kivaa sitten kun pääsin vauhtiin. Olisi tehnyt mieli tehdä pidempikin lenkki, mutta mulla oli vielä töitä tehtävänä, joten vähän reilun tunnin lenkki sai riittää. Toisena päivänä lisää.

Hiihtolenkille tuli pituutta 13 kilometriä ja keskisyke hakkasi hurjat 157 iskua minuutissa. Taisinkin edellisessä postauksessa mainita jotakin mun kestävyyskunnosta. Tästä se lähtee.

*Hiihtoasu saatu: Intersport / Maxim Sports Suomi

Polkujuoksun Rolls-Roycet

Olen niin moneen otteeseen hehkutellut Salomonin S-Lab Speedejä, että nyt olisi ihan erillisen postauksen vuoro. 😀 Kenkäasiat ovat aina tosi yksilöllisiä ja olen karvaasti kokenut sen, että jalalle sopimattomalla kengällä juokseminen saattaa vesittää lenkit useammaksi kuukaudeksi. Kannattaa siis olla tosi hereillä kenkää valitessa ja ottaa vaikka vanha hyväksi havaittu tossu mukaan kauppaan, että myyjä osaa auttaa vastaavanlaisen uuden kengän valinnassa.

Aiemmin käytin aika vaimennettuja kenkiä, joissa oli korkea droppi (siis se koroke kantapään alla), mutta juoksutyylin muuttuessa myös mulle sopivan kengän malli on muuttunut. Nykyisin suosin matalampaa droppia, sukkamaista kengän istuvuutta ja pehmeää kengänpohjaa. Tykkään, että tunnen alustan, tosin polkujuoksussa tossu saa mielellään vaimentaa pahimmat kivet ja kannot. Liian pehmeä pohja saa jalkapohjat tosi kipeiksi. Kuvittelepa juoksevasi paljain jaloin kaksi tuntia kivikkoisella tiellä tai käpyjen päällä, kyllä se rupeaa vähemmästäkin tuntumaan.



Kengän pohjakuvioinnista on tullut Instagramissa kysymyksiä. Voit kurkata tarkemmat tuotekuvat täältä.

Salomonin kengistä olen testannut Speedcross 3:sta, joka myös sopii mun jalalle, mutta droppi on mun makuun liian korkea. Katukengistä Screamit eivät puolestaan sopineet mulle lainkaan ja S-Lab Xseriesissä on mun jalalle turhan jäykkä pohja. Sitten tämä S-Lab Speed, joka siis tietysti sopii mun jalalle, kun sitä hehkutan. Tämä malli muistuttaa paljon Speedcross 3:sta, mutta siinä on vain matalampi droppi ja kengän pohjan materiaali on mun tuntuman mukaan löysempi ja pohjan kumi tuntuu pitävän kivillä ja kallioilla paremmin. Olisiko pohjan kuviointikin hieman aggressiivisempaa?

*Juoksuvarusteet saatu blogin kautta.
Takki: Salomon, Trikoot: Zero Point, Sukat: Zero Point, Kengät: Salomon S-LAB SPEED, Reppu: Salomon Agile 12 Set