to top

Karvapohjasuksien avulla löysin hiihtonautinnon

En ole koskaan erityisemmin osannut hiihtää, saati pitänyt siitä. Lapsena meidän perheessä kannustettiin aina hiihtämään etenkin hiihtolomalla. Silloin minäkin lähdin sivakoimaan lähisaareen ja takaisin, mutta tein koko viikon aikana yhden, korkeintaan kaksi hiihtolenkkiä kun siskoni hiihtivät joka päivä. En koskaan oikein oppinut kummankaan hiihtotyylin tekniikkaa. Yksi kirvelevin hiihtomuisto on kevättalvelta, jolloin hiihdimme koko perhe äidin isä mukaanlukien juuri tuonne lähisaareen. En pysynyt edes lähes 90-vuotiaan papan perässä vaikka kuinka yritin....

Continue reading

Vaihtelu virkistää – tai ainakin saa lihakset kipeäksi

Edelliset pari vuotta olen treenannut todella leppoisasti. Lähinnä lihaskuntoa kevyesti ylläpitäen. Tuona aikana mulla ei ole ollut mitään kummempia treenitavoitteita. Olen vain tehnyt niitä asioita, mitkä milloinkin ovat tuntuneet hyvältä. Tällä menetelmällä en ole yllättäen kehittynyt missään lajissa eikä kunto ole noussut. Aloitin joulukuussa juoksun taas pitkästä aikaa ja huomaan jo nyt, miten kunto on noussut. Säännöllinen tekeminen ja treenitehojen asteittainen kasvattaminen tuottaa nopeasti tulosta. Tämä on kyllä mahtavan motivoivaa! Juoksu tuntuu koko ajan kevyemmältä ja jopa leposyke on laskenut. Joulukuusta alkaen olen juossut kaksi kertaa viikossa. Toinen juoksutreeni on aina kovempi harjoitus ja toinen on peruskestävyyslenkki. Juoksun lisäksi käyn kerran-pari viikossa salilla ja uimassa noin kerran viikossa. Näiden säännöllisten juttujen lisäksi teen satunnaisesti muita lajeja. Viime viikonloppuna viimeksi, tuolloin Heidi houkutteli minut hiihtoladulle. Perinteisen...

Continue reading

Liikunnan riemua ladulla

Viime viikko oli yllättävän hektinen. Huomaan, että uusi arki vaati sen, että jatkuvasti täytyy olla to do -listan kanssa tilanteen tasalla ja asiat pitää hoitaa ajallaan. Mitään ei voi jättää  viime tippaan, vaan asiat on hoidettava pois sitä mukaa kun niitä tulee. Asioiden kasautuminen aiheuttaa sen, että stressitasot nousee ja hermot pettää. Kiireen vastapainoksi täytyy saada lepoa ja liikuntaa. Nämäkin täytyy kalenteroida, että oikeasti tulee tehtyä. Perjantaina pääsin nollaamaan pitkästä aikaa oikein kunnolla. Hyppäsin aamulla Heidin kyytiin ja ajelimme Oittaalle. Heidillä oli siellä sovittuna asiakkaan kanssa treenit ladulla ja minä hiihtelin saman ajan itsekseni. En ole elämässäni ihan hirveästi hiihtänyt. Lapsena meidän äiti ovelana kettuna oli kehitellyt meille kannustinsysteemin, jolla sai meidät hiihtämään hiihtoloman aikana ainakin 14 kilometriä. Kaksi hiihtolenkkiä Kahvankarin saareen...

Continue reading

Kauden ensimmäinen hiihtolenkki

Kävin viime viikolla Heidin kanssa hiihtämässä. Ostin viime vuonna elämäni ensimmäiset sukset, joita käytin viime talven aikana vain muutaman kerran. Viime vuonna kunnon talvi tuli vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tänä vuonna onneksi talvi tuli aikaisin, ainakin hetkeksi. Viime viikolla oli ne täydellisimmät talvikelit, mitä toivoa saattaa. Mun unelmien talvi kestäisi marraskuusta maaliskuulle, silloin olisi koko ajan lunta maassa ja pakkasta täydelliset viisi astetta. Aurinkokin saisi paistella sen pienen hetken päivästä, jolloin se on ylhäällä. Mulla ei ole monen muun tapaan jäänyt koululiikunnasta tai hiihdosta mitään traumoja, vaikken ollut missään urheilulajissa hyvä. Uinti oli ainoa laji, jossa oikeasti pärjäsin. Muistan, etten pitänyt kouluaikana yhtään joukkuelajeista, joista poikkeuksena oli kuitenkin koripallo ja pesäpallo. Niistä mä pidin. Pidän edelleen lajeista, joissa heitetään palloa. Potkiminen ja mailojen kanssa sohiminen ei...

Continue reading

Levillä ladulla

Tänään vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsin ladulle. Sain hommattua sukset jo ennen lumien tuloa ja fiilistelin silloin hienoja suksiani ja odotin talvea kuin kuuta nousevaa. Sitten kun talvi vihdoin tuli, häät lähestyivät ja energia meni häiden organisoimiseen. Sen jälkeen lähdimme häämatkalle, jonka aikana ne parhaat talvikelit ehti loppua. Ja sitten vielä vähän lisää huonoja selityksiä. Ehkä mun piti vain päästä työmatkalle Leville. Se oli nähtävästi riittävän hyvä kimmoke viedä sukset voideltavaksi ja lähteä ladulle. Olen ollut siis tämän viikon Levillä työmatkalla lähes koko duuniporukan voimin. Meidän tiistaiaamun aamunavauksesta huolehti Laura Peippo, hahmo jonka nimen mainitseminen kirvoitti tänä aamuna mökissä kirosanoja. Kavereilla on ilmeisesti lihakset melkolailla kipeät sen rääkin jäljiltä. Okei, on mullakin. Otin treenit videolle ja siitä on tarkoitus koostaa jokin pätkä katsottavaksi...

Continue reading

Tule talvi kultainen

En ole koskaan odottanut lunta ja pakkasta näin paljon kuin nyt. Tähän saattaa vaikuttaa eteisen nurkassa odottavat korkkaamattomat Salomonin luistelusukset. Siellä ne töröttävät, elämäni ensimmäiset itse hankkimani sukset, jos lasten suksia ei lasketa. Olen haaveillut hiihtoharrastuksen aloittamisesta siitä lähtien kun muutin omilleni, mutta aina olen lykännyt ostamista, koska "etelässä ei ole talvea". Tänä vuonna sitä ei tosissaan ole ollut, vielä. Jaksan vielä uskoa, että talvi tulee sieltä. Suomen Hiihtoliiton hiihtohaastekin odottaa edelleen haasteeseen tarttumista. Hiihtohaaste on kyllä ollut paljon mielessä ja innostusta löytyy. Sukset ostettuan on nyt mahdollisuus mennä Kivikon hiihtohalliin opettelemaan hiihtokoulussa opittuja taitoja. Aerobista kuntoakaan en ole liiemmin ylläpitänyt juoksukauden päätyttyä. Punttikuntoa sitten senkin edestä. Punttiohjelma, jota tällä hetkellä noudatan, päättyy jouluviikolla, joten sen jälkeen voisi ehkä miettiä treenin muuttamista taas kestävyyttä...

Continue reading

Huhtikuussa 40 kilometriä hiihtäen?

Mun suhde hiihtämiseen on aika neutraali. Toisin kuin monilla ikätovereilla, joilla on kauheat antipatiat hiihtämistä kohtaan (johtuu ehkä koululiikunnasta?). Meidän perheessä liikunta, erityisesti talviliikunta oli osa arkea. Kaikilla oli sukset ja lasketteluvälineet. Hiihtolomalla meillä ihan oikeasti hiihdettiin. Asuimme Oulussa merenrannan läheisyydessä ja meitä kannustettiin hiihtämään 7 kilometrin päässä olevaan saareen ja takaisin niin monta kertaa kuin hiihtoloman aikana mahdollista ja sattui huvittamaan. Yhdestä reissusta tienasi neljäsosapitsan. Tuohon aikaan pitsa oli harvinaista herkkua. Joskus sain juhlallisesti ihan kokonaisen pitsan, joskus puolikkaan. :) En rakastanut hiihtämistä, mutten vihannutkaan. Mukavaahan se oli, erityisesti juuri keväthangilla. Saaressa oli aina mukava juoda kahvit tai kaakaota termarista ja paistaa makkaraa nuotiolla. Muutin Oulusta vuonna 2000 pääkaupunkiseudulle ja siihen jäi hiihtäminen, samalla myös laskettelu ja klassisen musiikin harrastaminen....

Continue reading