to top

Karvapohjasuksien avulla löysin hiihtonautinnon

*Sukset ja monot saatu lainaan

En ole koskaan erityisemmin osannut hiihtää, saati pitänyt siitä. Lapsena meidän perheessä kannustettiin aina hiihtämään etenkin hiihtolomalla. Silloin minäkin lähdin sivakoimaan lähisaareen ja takaisin, mutta tein koko viikon aikana yhden, korkeintaan kaksi hiihtolenkkiä kun siskoni hiihtivät joka päivä. En koskaan oikein oppinut kummankaan hiihtotyylin tekniikkaa. Yksi kirvelevin hiihtomuisto on kevättalvelta, jolloin hiihdimme koko perhe äidin isä mukaanlukien juuri tuonne lähisaareen. En pysynyt edes lähes 90-vuotiaan papan perässä vaikka kuinka yritin.

Muistan myös lipsuvat sukset ja sen syvän ärtymyksen koko touhuun. Yritin hiihtää perinteisen suksilla luistelutyylillä, että pääsisin edes jotenkin eteenpäin. Ei siitäkään kauheasti mitään tullut. Onneksi turhautuminen palkittiin aina ihanalla eväshetkellä auringon lämmittäessä kasvoja.

Aikuisena opin kokeilemaan rohkeasti uusia lajeja, myös niitä vanhoja ja ei niin mieleisiä. Päätin kokeilla hiihtämistä uudestaan Heidin innoittamana. Aloitin luisteluhiihdosta ja ostaa täräytin omat sukset. Viime talvena uskaltauduin kokeilemaan tuota lapsuuden inhokkia, perinteisen hiihtoa. Heidi antoi mulle tuolloin opastusta ja hiihdimme yhdessä pari lenkkiä, jolloin oivalsin jo vähän, miten potkaistaan ja liu’utetaan.

Tänä talvena tutustuin perinteisen hiihtoon oikein pitkän kaavan mukaan. Rami varasi meille viikon lomamatkan Saariselälle tammikuun lopussa. Majoituimme mökkeröiseen ja teimme valoisan aikaan hiihtolenkkejä. Saimme reissuun Atomicilta perinteisen karvapohjasukset lainaan ja Salomonilta monot. Hiihtoloma oli aivan täydellisen ihana. Hiihdimme joka päivä 1,5–3 tuntia. Emme lähteneet reissuun keräämään kilometrejä, vaan nauttimaan luonnosta ja hiljaisuudesta. Kerron reissusta tarkemmin erillisessä postauksessa.

Testissä Atomic Redster C7 -karvapohjasukset

Sukset ovat tosiaan meillä lainassa tämän talven. Olen nyt testannut suksia tuosta tammikuun viimeisen viikon hiihtolomasta asti. Kysyin Instagramissa mitä haluatte tietää karvapohjasuksista. Vastaan nyt parhaan kykyni mukaan kysymyksiinne ja kerron omia kokemuksiani suksista.

Nämä meillä lainassa olevat sukset ovat kuntoilijalle suunnitellut pitopohjasukset, eli tuttavallisemmin karvapohjasukset. Suksen pohjassa on karva, jonka ansiosta suksia ei tarvitse pitovoidella, vaan karva hoitaa sen homman. Lisäksi suksissa on säädettävät Prolink-siteet, jotka mahdollistavat siteiden säätämisen keliolosuhteiden mukaan.

Sopivan suksen valinta

Sopivan suksen valintaan kannattaa pyytää asiantuntijan apua, sillä oikean suksen valintassa täytyy huomioida hiihtäjän paino ja pituus. Eikä tässä kohtaa kannata huijata painoa mihinkään suuntaan, koska silloin suksi ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Mun mielestä nämä sukset soveltuvat aivan aloittelijasta hiukan aktiivisempaan kuntoilijaan. Kilpahiihtäjien ja hiihtoniilojen kannattaa valita joku toinen suksi.

Monot: Salomon RC8

Saimme samalla lainaksi myös Prolink-siteisiin sopivat Salomonin RC8 -monot, jotka ovat perinteisen hiihtoon suunnitellut. Nämä monot osoittautuivat todella hyviksi. Monoja voi säätää omalle jalalle sopiviksi ja niissä on pikanauhat. Monot olivat myös todella lämpimät. Varpaita ei palellut edes kovimmilla pakkasilla (-26°C). Hiihdin koko Lapin reissun lämpimillä vaellussukilla. Eikä kummallekaan tullut monoista hiertymiä, ei edes Ramille, jolla on yleensä aina kantapäät ruvella.

Suksien huoltaminen

Karvapohjasuksien huoltaminen on helppoa ja nopeaa myös sellaiselle, joka ei ole hiihtämiseen niinkään perehtynyt. Urheilukaupoissa myydään pesuaineita, joilla karva puhdistetaan, luistovoiteita ja sen lisäksi karvaa kannattaa harjata nylonharjalla. Suksia huolletaan sen mukaan kuinka kovassa käytössä ne ovat, mutta meidän hiihtotahdilla riittää kun suksia huoltaa kerran–kaksi kaudessa.

Pitokarvan voi halutessaan vaihtaa liukkaampaan (maksaa noin 30 euroa) ja muutenkin karvan voi vaihtaa siinä vaiheessa, kun edellinen on käytetty loppuun. Karvan vaihtoväli on noin 1 500–2 000 kilometriä, eli jonkin verran saa hiihdellä ennen vaihtoa.

Säädettävät siteet

Prolink-siteet mahdollistaa siteiden säätämisen sääolosuhteiden mukaan. Siteessä on viisi säätömahdollisuutta. Eniten pitoa saa, jos siirtää siteen aivan eteen (+1). Tämä toimii parhaiten nollakelissä tai pitkässä nousussa. Kokeilin Lapissa kaikki säätöpykälät ja kokeilin erilaisia säätöjä erilaisiin olosuhteisiin. Kovaa pakkasta lukuun ottamatta monikäyttöisin säätö on neutraalissa asennossa, eli nollassa. Lisää säädettävistä siteistä ja säätövaihtoehdoista seuraavassa kertovassa kappaleessa.

Miten suksi toimii eri sääolosuhteissa?

En ole tosiaan mikään kovin kokenut hiihtäjä, mutta olen löytänyt näiden suksien avulla hiihtämisen ilon ja oppinut perinteisen hiihdon idean. Nyt osaan potkaista ja liu’uttaa. Jos ei osaa ponnistaa oikeassa kohdassa, ei mikään karvapohja tai oikea pitovoide oikein auta. Harjoittelin Lapissa siten, että hiihdin ilman sauvoja ja tunnustelin missä kohtaa ponnistus pitää tehdä, että karva hoitaa tehtävänsä. Tuolla tyylillä opin myös liu’uttamaan. Tällä kokemuksella voin sanoa, että ponnistus lähtee aikalailla vartalon alta ja etummaisen jalan pitää antaa liukua hetken ennen potkaisua.

Hiihdimme Lapissa kovimmillaan -26°C pakkasessa ja lauhimmillaan oli noin -10°C. Kovimmassa pakkasessa luisto ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta eipä tuossa kelissä voisi hiihtää muutenkaan hirveän kovaa. Tuossa pakkasessa säädin siteen takimmaiseen asentoon, jolloin tuli lisää luistoa ja yllätyksekseni myös pito säilyi. Mielestäni paras hiihtokeli oli -13°C, jolloin sain parhaiten suksen tottelemaan.

Tällä viikolla hiihdin Oittaalla -3°C pakkasessa. Aluksi kokeilin siirtää siteen ihan eteen, mutta se ei toiminutkaan, vaan edelleen paras säätö oli nolla-asento, jolloin sain karvan pitämään ja suksen luistamaan. Tekniikka ei mulla edelleenkään ole kummoinen ja vaatii ihan todella keskittymistä, että se sujuu. Lapissa vaivuin hiihtomeditaatioon ja potkin ja liu’utin menemään kuin hurmoksessa. Lapissa hurmosta helpottaa maisemat ja ympäröivä rauha. Toisin kuin ruuhkaisella Oittaan laduilla, jossa vedetään samaa rinkulaa ympäri.

Kuvat: Heidi Tainio
Kannattaa lukea Heidin blogista lisää hiihto- ja suksijuttuja.

Leave a Comment