Sykähdyttävimmät kirjat

Ensi lauantain Lainan päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen sykähdyttävimmistä kirjoista, joita olen viime aikoina lukenut tai kuunnellut.

Viimeisen vuoden aikana olen lukenut ja kuunnellut kirjoja enemmän kuin pitkään aikaan. Taisi kulua muutama vuosi, etten lukenut juuri lainkaan. En ole ollut koskaan mikään ihan älytön lukutoukka, vaikka lukeminen on aina ollut osa elämääni. Lapsena meidän perheen lomaperinteisiin kuului yhteinen kirjastoreissu. Aina ennen loman alkua kävimme lainaamassa lomalukemista. Meidän perheessä ei ollut telkkaria, niin lukeminen ehkä korvasi tv:stä tulevan viihteen.

Meidän kotona lukeminen oli tavallista. Kaikki lukivat kirjoja enemmän tai vähemmän. Oli nautinnollista päästä kirjan ja karkkipussin kanssa omaan rauhaan. Siskoni olivat ahkerampia lukijoita kuin minä. Minä en malttanut pysyä paikoillani kovin pitkiä aikoja, mutta onneksi olen nopea lukemaan ja kirjat usein imaisivat mukaansa, jolloin kirja oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Usein lomalla kirjan lukeminen saattoi venähtää aamuyön tunneille, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Siskoni lukivat minua paljon enemmän ja heiltä sainkin vinkkejä hyviin kirjoihin. Monesti luimme toisille ääneen otteita lukemistamme kirjoista. Isosiskoni otti tietynlaisen sivistäjän roolin sisarusparvessamme ja hän lukikin meille pienemmille sisaruksille ääneen otteita sanomalehdistä sekä paksun Exodus-kirjan (Leon Uris).

Rakastan kaunokirjallisuutta ja elämäkertoja. En voi ajatellakaan lukevani kauhua. Olen niin kova pelkuri. Dekkarit menee silloin tällöin ja tietynlainen fantasiakirjallisuuskin sopivina annoksina, mutta kaunokirjallisuus on etenkin luettuna mulle mieleisintä. Äänikirjoissa suosin elämäkertoja ja kevyttä tietokirjallisuutta. Muutaman kaunokirjallisen teoksen olen kuunnellut, mutta tykkään mieluummin lukea niitä kauniita lauseita ja samalla pysähtyä fiilistelemään jotakin hienosti ilmaistua asiaa. Äänikirjaa kuunnellessa tarina etenee tasaiseen tahtiin, vaikka äänikirjaa toki voi kelata taaksepäin, mutta se on vaan eri asia kuin fiilistellä fyysistä teosta.

Lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu soveltuu aivan erilaisiin tilanteisiin. Lukeminen on rauhoittumista ja pysähtymistä, joka on mulle muuten melko vaikeaa. Äänikirjoja kuuntelen usein silloin kun teen esimerkiksi kotitöitä tai työmatkoja tehdessä. Nykyään kotitöiden tekeminen ei melkein luonnistu ilman mielekästä kuunneltavaa. Äänikirjan kuunteleminen vie huomion pois siitä ikävästä tehtävästä ja itse asiassa keskityn paremmin kuuntelemiseen kun teen samanaikaisesti käsilläni jotakin.

Sykädyttävimmät lukemani kirjat:

Sally Salminen: Katrina (kirjastosta)
Kirja sijoittuu ajallisesti 1900-luvun alkuun ja kertoo nuoresta naisesta, joka rakastuu hurmaavaan mieheen ja muuttaa hänen vuokseen Ahvenanmaan saariston karuihin oloihin kauas omilta asuinsijoiltaan. Elämä saaristossa kalastajan puolisona outojen ihmisten ympäröimänä onkin kaikkea muuta kuin hänelle oli luvattu. Kirja on koskettava, kaunis ja hyvin kirjoitettu. Luin kirjasta vanhemman käännöksen.

Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija (kirjastosta)
Kirja on trilogia, joka kertoo Maijan elämästä lapsuudesta vanhuuteen saakka. Maija perustaa puolisonsa kanssa perheen karuihin luonnon oloihin ulkoluodolle. He elävät täysin luonnon armoilla – luonto määrittelee elämänrytmin, ruuansaannin ja taloudellisen pärjäämisen. Elämä on traagista ja haastavaa, mutta täynnä rakkautta. Todella kaunis ja riipaiseva kertomus. Tämäkin kirja sijoittuu ajallisesti 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (arvostelukappale saatu)
Tämän lukemisesta on jo varmaan yli vuosi aikaa, mutta tämä kirja teki minuun vaikutuksen. Kirja kertoo oman aikansa rohkeista tutkimusmatkailijanaisista. Jokaisella naisella oli oma mielenkiintoinen tarinansa. Kirja sisältää herkullista matkakertomustyylistä kuvausta paikoista ja elävää kunnioitusta herättävää kerrontaa sankarittarista.

Pajtim Statovci: Bolla (arvostelukappale saatu)
Todella ravisteleva ja taitavasti rakennettu tarina, joka kertoo rakkaudesta, elämästä sodan keskellä ja ihmismielen kummallisuuksista. En edes löydä sanoja, joilla parhaiten tätä kuvaisin. Kirja on puistattava ja jopa raivon tunteita herättävä, mutta samalla inhimillinen ja avartava.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (kirjastosta)
Kaunis ja yllätyksellinen tarina uudelle paikkakunnalle muuttaneesta kirjailijasta ja vanhuksesta, ja siitä, miten heistä tuli toisilleen läheisiä. Luin kirjan yhdeltä istumalta ja nyt harmittaa, että luin sen niin nopeasti. Seuraavana päivänä pohdin kirjan eri ulottuvuuksia, ja tietyt asiat avautuivat vasta jälkimakusteluissa. Tässä oli hiukan sellaisen lässyn elokuvan aineksia, mutta onneksi ei yhtään liikaa. Kirja teki minuun vaikutuksen.

Anni Kytömäki: Kultarinta (äidiltä lainassa)
Kirja kertoo todella monella tasolla ihmisyydestä. Se kertoo itsenäistymisen ajan Suomessa yksinhuoltajaksi jäävästä isästä ja hänen tyttärestä ja ennen kaikkea luonnosta. Kirjassa on niin kaunista ja moniselitteistä luontokuvausta, että mun sydän meinasi pakahtua. Todella oivaltavaa ja kaunista kieltä. Tarina on riipaiseva ja yllätyksellinen ja niin kaunis. Tämä kirja jäi mulle pitkäksi aikaa mieleen. Tätä luin rauhassa ja nautiskellen.

Parhaat viime aikoina kuuntelemani kirjat:

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Kuuntelin tämän ennen Bollan lukemista. Molemmissa kirjoissa oli samantyyppinen rakenne, jossa kahden kertojan tarina kulkee kronologisesti eteenpäin. Tämä kannattaa mieluummin ehkä lukea kuin kuunnella, niin on helpompi pysyä kyydissä tarinoiden välillä. Tosin aika nopeasti hoksasin kumpi kertoja on milloinkin äänessä. Kirja kertoo sodasta, häpeästä, homoudesta ja maahanmuuttajan elämästä. Tämä oli vähintään yhtä hieno kuin Bolla.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi
Kirja kertoo perheväkivallasta ja siitä, miten tilanne kehittyy ja miten vaikeaa siitä on päästä irti. Kirja on kirjoitettu niin elävästi, että sitä oli todella ahdistavaa kuunnella. Pystyi todella eläytymään siihen pelkoon, tuskaan ja ahdistukseen, jota siinä käydään läpi. Tämä kannattaa lukea tai kuunnella, etenkin sellaisten, jotka sanoo toisille, että mikset vaan eroa tai että mä ainakin lähtisin heti, jos mulle kävisi tuollaista…

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton
Kirja kertoo naisesta, joka sairaalaan jouduttuaan saa äitinsä sairaalasängyn viereen viideksi päiväksi. Äidin läsnäolo herättää hänessä muistelmat karusta lapsuudesta ja hänen ainoasta toteutumattomasta haaveestaan: siitä että äiti rakastaisi häntä, mutta hän ei rakasta. Kirja jättää lukijalle/kuulijalle tilaa oivaltaa, tämä on yksi syy, miksi pidin kirjasta niin paljon.

Anni Saastamoinen: Sirkka
Tämä kirja oli aivan hulvattoman hauska. Nauroin moneen kertaan ääneen. Kirjassa on mahtavia luonne- ja ihmiskuvauksia ja satiireja tietynlaisista ihmistyypeistä. Loistava kirja kuunneltavaksi, mutta toimii varmasti yhtä hyvin luettunakin.

Suvi Vaarla: Westend
Taitavasti kirjoitettu ja kuvattu kertomus lama-ajan perheestä, jossa ensin on kaikkea ja sitten ei enää mitään. Mitä tapahtuu kun rikkaasta ja yltäkylläisestä elämästä otetaan pala kerrallaan kaikki pois. Riipaiseva ja samaistuttava, vaikka oma kokemukseni vastaavankaltaisesta sijoittuu 2000-luvun alkuun.

Suvi Ratinen: Matkaystävä
Hauska ja koskettava kertomus vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisesta ja siitä, miltä tuntuu yrittää päästä “tavallisten ihmisten” elämään ja juttuihin kiinni. Miten ulkopuolisuuden tunteen kokee ja minkälaisia käy läpi irtaantuessaan tiiviistä yhteisöstä. Kirja kertoo myös ystävyydestä ja kaikesta siitä kipuilusta, mitä kahden maailman välissä eläminen on. Todella samaistuttava (ylläri) ja terävästi poimittu hauskoja yksityiskohtia, jotka avautuvat parhaiten niille keillä on kokemusta yhteisöstä.

Mitä kirjaa suosittelisit minulle? Mikä on ollut viimeisin sykähdyttävä luku- tai kuuntelukokemus?