Vinkit lähiretkeilyyn

*Sisältää mainoslinkkejä

Olemme viime viikkoina tehneet kolme yhden yön retkeä Nuuksioon. Joka kerta saan paljon kysymyksiä retkeilystä, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.

Miksi noin iso rinkka?

Retken pituudesta huolimatta rinkassa ovat aina samat perusasiat: makuupussi, makuualusta, retkivaatteet, ruokailuvälineet ja muut retkeilyyn liittyvät tykötarpeet, kuten puukko, hygieniatarpeet, otsavalo, istuinalusta jne. Vain ruuan määrä vaihtelee reissun pituuden mukaan.

Teltta: Fjällräven Abisko Dome 3

Lue myös: Vaelluksen muonitus

Varusteet

Alkukevään yöt ovat olleet vielä melko viileitä. Ensimmäisellä retkellä lämpöasteet painuivat yöllä pikkuisen pakkasen puolelle. Ostimme ennen ensimmäiselle vaellukselle lähtöä sellaiset varusteet, joilla pärjää Lapin arvaamattomissa syyssäissä. Näillä samoilla varusteilla olemme pärjänneet lähes kaikki meidän retket. Talviretkellä minulla oli mukana Jack Wolfskinin talvimakuupussi.

Lue myös: Pakkaaminen 10 päivän vaellukselle

Makuupussi
Meillä molemmilla on Rabin Ascent 700 -untuvapussit, jonka extremelämpötila on -8,5°C ja comfort -2°C. Olen silti tehnyt tällä makuupussilla lähes kaikki retket, myös kesällä, mutta kesäisin pussi toimii vai peittona.

Makuualusta
Makuualustana meillä on Thermarestin (TRAIL LITE REGULAR) puhallettava alusta, jonka alaosa eristää kylmää. Paksummasta alustasta olen haaveillut parempien yöunien toivossa, mutta tälläkin makuualustalla nukun helposti kellon ympäri aina tasaisesti asentoa vaihtaen.

Tyyny
Naurahditko? Tyynynä toimii kevytuntuvatakki, jonka survon makuualustan säilytyspussiin. Todella toimiva ratkaisu.

Vaatteet
Mun retkeilyvaatteet ovat aina pitkälti samat: retkeilyhousut, kuoritakki, merinovillakerrasto, pipo, hanskat ja kevytuntuvatakki. Näiden lisäksi otan säästä riippuen t-paidan, trikoot, shortsit tai paksun villapaidan.

Lue myös: Pukeutuminen syysvaellukselle

Lähiretkivinkit

Olemme todenneet, että kaikista helpointa on lähteä yhden yön retkelle. Silloin valmistautuminen on nopeaa, helppoa ja vaivatonta. Lähiluontoon täytyy kuljettaa vedet mukana ja sen kantaminen käy nopeasti tosi raskaaksi. Muistan nimittäin eräänkin reissun, kun olemme menneet lasten kanssa retkelle ja olen kantanut käsissäni vesikanisteria. Huh.

Nuuksiossa Haukkalammen opastuvan seinässä on vesipiste, joka mahdollistaa myös pidemmät retket. Myös muonituksen miettiminen vaatii heti enemmän, jos retkipäiviä on useampia.

Olemme ottaneet yhden yön reissuillemme ruokatermokseen iltaruuat ja olemme tehneet aamupalaleivät joko valmiiksi tai puolivalmiiksi. Kahvit olemme keittäneet retkikeittimellä aamulla ja vettä olemme kantaneet vain noin 1,5–2 litraa/naama.

Kello Garmin Fenix 6X Pro

Telttapaikat

Moni kyselee, mihin Nuuksiossa kannattaa laittaa teltta ja missä on hyvät maisemat. Kansallispuistoissa telttaa ei voi pystyttää mihin mieli tekee, vaan telttailuun on merkityt paikat. Alla lainaus luontoon.fi-sivustolta. Samalta sivustolta löytyvät kaikki Suomen kansallispuistot ja niiden säännöt ja niiden majoituspaikat.

Maksuttomat telttailualueet sijaitsevat

  • Mustalammella (2 kpl),
  • Haukanholmassa,
  • Holma-Saarijärvellä (2 kpl)
  • Iso-Holmassa
  • Saarilammella
  • Urjalla ja
  • Vääräjärvellä.

Maksuttomat telttailualueet, joissa ei ole tulentekomahdollisuutta eikä kuivakäymälöitä sijaitsevat:

  • Valkealammella
  • Pöksynhaarassa
  • Valkialammella

Retkeilyetiketti

Jos et ole vielä kokenut retkeilijä, tutustu ensin retkeilyetikettiin ja sen kansallispuiston ohjeisiin ja sääntöihin, jonne olet menossa.

Useimmissa kansallispuistoissa on samat säännöt:

  • Älä roskaa. Vessapapereita tai nenäliinoja ei saa heittää maahan, vaikka ne kuinka maatuisivat.
  • Koirat täytyy pitää kiinni. Aina.
  • Tulenteko on sallittu vain merkityillä paikoilla. Älä tee avotulta metsäpalovaroituksen aikaan, edes tulentekopaikoilla, ellei kyseessä ole hormillinen tulipaikka tai keittokatos. Retkikeitintä voi käyttää, mutta sitäkin erityistä varovaisuutta noudattaen.
  • Leiriytyminen on sallittu vain merkityillä paikoilla.
  • Älä vahingoita luontoa – jätä eläimet ja kasvusto rauhaan.
  • Maastopyöräily on sallittu vain erikseen ilmoitetuilla reiteillä.

Vuoden ensimmäinen yö metsässä

Meillä ei ole autoa, joten retkelle lähteminen vaatii aina erityisiä järjestelyitä. Ikävä luontoon on ollut kova eikä lähiluonto tunnu poistavan tuota ikävää. Saimme Ramin äidiltä autoa lainaan ja suuntasimme eräällä viikolla oikein kahteen kertaan luontoon vähän lataamaan. Ensin kävimme arkipäivänä työpäivän jälkeen ja viikonloppuna yöksi.

Luonto on ihmeellinen parantaja, vaikkei olisi erityisiä huolia tai murheita, luonnossa olo kevenee. Tuolloinkin lähdimme heti työpäivän päätteeksi ajamaan kohti Nuuksiota. Työviikon viimeisenä askareena haastattelin erästä suomalaista suuruutta. Olin jännittänyt haastattelua. Haastattelu meni hyvin, mutta keho jäi siitä ylikierroksille, lisäksi seuraavan viikon pitkä to do -lista pyöri kovasti mielessä.

Automatkan aikana minulle tuli matkapahoinvointia. Ihmeellistä. En muista vuosiin kärsineeni pahoinvoinnista. Luovutin, laitoin silmäni kiinni ja nukahdin. Heräsin pienten torkkujen jälkeen Haukkalammen parkkipaikalle johtavalla tiellä. Olo oli vieläkin vähän kireä enkä oikein ollut edes innoissani lähdössä metsään. Sää vastasi mielialaa: harmaa.

Nostimme rinkat selkään ja lähdimme kävelemään kohti leiripaikkaa. Kävelimme kaikessa rauhassa. Aluksi pulputin Ramille kaikki mielen päällä painaneet asiat ja sen jälkeen pystyin keskittymään läsnäoloon. Metsässä käveleminen on minulle meditaatiota. Huomaan, että metsässä osaan avata aistit ja olla vain siinä hetkessä. Kuuntelin lintujen kuorolaulantaa, puiden huminaa tulessa, nuuhkin auringossa paahtuneiden havunneulasten tuoksua ja paikoitellen märkää maata. Aurinkokin ilmestyi näkyviin. Leiripaikkaa lähestyessä haistoin nuotion tuoksun. Matka leiripaikalle on lyhyt, mutta jo tuossa ajassa tunsin kehossani, miten hyvää se minulle teki. Syke laski, huolet eivät enää tavoittaneet ja tilalle tuli suorastaan onnellinen olo.

Oli ihana viettää iltaa luonnossa oman rakkaan kanssa. Kerrankin oli aikaa jutella aivan rauhassa ilman häiriötekijöitä. Yksi metsässä vietetty yö tuntuu kuin olisi ollut viikonlopun poissa kotoa.

Muistutus retkeilijöille

Olemme lähdössä huomenna koko perheen voimin juhannukseksi retkeilemään. Valmisteluita tehdessä mietin minkälainen seurakunta tällä kertaa samalle telttailupaikalle eksyy. Onkohan vielä metsäpalovaara? Toivottavasti tällä kertaa juhlijat eivät huuda aamuun asti.

Olimme pari viikkoa sitten Nuuksiossa yötä. Tuolloin oli metsäpalovaara ja avotulen tekeminen oli kielletty. Siitä huolimatta jokaiselta nuotiopaikalta nousi savu.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla itse omin silmin todistin maastopaloa Kirkkonummen edustalla olevassa saaressa. Ei ole leikin asioita nämä jutut.

Miten kukaan pystyisi nukkumaan yönsä rauhassa, jos metsäpalovaroituksen aikaan kielloista huolimatta sytyttää nuotion ja aiheuttaa välinpitämättömyydellä metsäpalon?

Ihmisten välinpitämättömyys hämmästyttää monesti, mutta erityisesti retkeillessä. Luulisi, että luonnossa liikkuvat ihmiset välittäisivät ympäristöstään, mutta valitettavasti näin ei ole.

Muutama asia, joista haluan retkeilijöitä muistuttaa:

  • Kaiken minkä jaksaa kantaa metsään, jaksaa kantaa myös pois.
  • Käytä vain luonnonmukaisia pesuaineita.
  • Älä pese astioita luonnonveteen.
  • Kansallispuistoissa telttailu on sallittu vain sille tarkoitetuilla paikoilla.
  • Kansallispuistoissa myöskään nuotiota ei saa laittaa mihin tahansa.
  • Nuotiopaikoilla on kohteliasta tehdä seuraavalle tulijalle puut valmiiksi.
  • Huussin ovi laitetaan säppiin käytön jälkeen sen merkiksi, että se on vapaa (ja myös siksi, että ovi pysyy kiinni tuulessa).
  • Ei ole kohteliasta huutaa ja huudattaa musiikkia yömyöhään. Teltoissa kun ei ole äänieristystä.

Hyvää juhannusta!

Retkipäivän lenkki: Sorlammen kierros

Lauantaina oli retkipäivä. Meillä on biokaasuauto viikon käytössä, jolla pääsimme ihanasti hurauttelemaan Nuuksion metsän laitaan. Tällä kertaa päätimme mennä katsastamaan meille ihan uuden reitin, Sorlammen kierroksen. Pysäköimme auton Nuuksionmajan parkkipaikalle. Nyt ajomatkaa tuli huomattavasti vähemmän. Yleensä ajelemme vakkaripaikkalle Haukkalammen parkkipaikalle saakka.

Kipsimme suojatien yli Hakjärventielle, jota kävelimme muutaman sata metriä polun alkuun. Reitti oli tosi kiva ja mikä parasta: siellä ei ollut ketään! Nuotiopaikalla oli muutama hiihtäjä pitämässä taukoa, sillä tuohon risteää nähtävästi ainakin Pirttimäestä lähtevät ladut.

Tällä kertaa lasten reppuun oli pakattu kuuman kaakaon lisäksi berliininmunkit. Evästauko on aina retken kohokohta ja niiden voimin lapset saa helpommin kaveriksi retkelle. Tosin teiniä emme saaneet edes herkuilla houkuteltua mukaan, vaan kavereiden seura voitti tällä kertaa.

Tällä kertaa retkellä oli iloinen ja kepeä tunnelma. Postauksen lopusta löytyy video, josta voit katsoa mitä edellisellä retkellä kävi. 😀 Lapset yrittivät jatkuvasti saada Ramia kaadettua ja annettua hänelle lumipesuja, mutta kaksmetristä ei noin vain kaadeta, vaan tytöt keräilivät itseään vähän väliä jostakin lumikinoksesta.

Reitti oli näin talviaikaan aika helppokulkuinen ja maisemiltaan mukavan vaihteleva. Reitin varrella oli muutama pieni lampikin, joten kesällä tämäkin luontopolku tarjoaa varmasti aika mukavat puitteet kesäpäivän viettoon.

Parasta tälläkin kertaa oli yhdessäolo ja ne palkitsevat onnellisen väsyneet hymyt reissun jälkeen. Kruunasimme retkipäivän evästämällä tukevasti Ikeassa. 🙂

*Minun ja Ramin ulkoiluvaatteet saatu Scandinavian Outdoorista: Jack Wolfskin

Metsässä harmaus ei haittaa

Tänään oli vaihteeksi harmaa sää. Vettä tihkutti ja ikkunasta katsottuna sää näytti todella masentavalta. Olimme onneksi päättäneet jo aiemmin samalla viikolla, että lauantaina on pitkästä aikaa retkipäivä. Edellisestä koko perheen yhteisestä retkestä oli vierähtänyt jo useampi kuukausi. Minulla oli ollut jo pitkään kova hinku metsään.

Nämä meidän koko perheen yhteiset retket ja aktiviteetit ovat aina melko koomisia, varsinkin lähteminen. Jos taaperon ja uhmaikäisen kanssa asiat ovat vaikeita, niin kyllä on teinienkin kanssa. Saan käyttää kaikki maanittelu- ja lahjontataidot, että saan porukan pöpelikköön. Pohjatyöt täytyy aloittaa jo useampaa päivää aikaisemmin, että retki ylipäänsä saadaan onnistumaan. Muuten tulee täystyrmäys samantien “en todellakaan oo lähössä mihinkään mettään”. Tämä on jotenkin ristiriitainen ilmiö, sillä metsästä lähtee aina tyytyväistä porukkaa kotiin. Ehkä se on vain periaate, että äidin ideat ovat tyhmiä.

Poluilla kulkiessa meistä lähtee ääntä – ilmassa lentelee lempeät kettuilut, samoin perheen sisäpiiriläpät, laulu raikaa ja välillä jotakin saattaa harmittaa kovaan ääneen. Ollaan me vaan silti paras tiimi. Meitä yhdistää tyhmä huumorintaju ja suorasukaisuus. Uusperhekuvio ottaa oman aikansa hitsautuakseen tiimiksi, mutta ollaan jo hyvällä tiellä. Kohta kolme vuotta olemme harjoitelleet.

Metsässäolon vaikutukset näkee lapsissakin. Tällä kertaa teimme eväät kotona ja keittelimme tauolla vain kaakaot ja kahvit eväsleipien seuraksi. Vietimme metsässä kaikkiaan kolme tuntia. Nuuksioon mennessä takapenkillä istui kolme kappaletta innottoman näköistä tyttöä, mutta kotimatkalla samat tyypit näyttivät tyytyväisiltä, mutta väsyneiltä. Paluumatkalla kävimme täyttämässä kupumme vielä Ikean lihapullilla. Kotona reppujen tyhjentämisen ja retkikamojen pesun jälkeen saunoimme jokainen kaikessa rauhassa. Iltapalaksi teimme lämpimiä leipiä ja kyytipojaksi cokista. Tosi kiva päivä eikä sään harmaus tai sade haitannut yhtään! Tähän yhtyivät kaikki.

Tämä tyyppi ilmoitti, ettei välitä tulla kuvatuksi, koska on “jossain metsästysvaatteissa”. 😀

Tämä oli “etukeulana”, eli johti joukkoa alkumatkasta.

Mun vaatteet: Jack Wolfskin / Scandinavian Outdoor *saatu

Ramin takki: Jack Wolfskin / Scandinavian Outdoor *saatu

Mun esikoinen on jo niin iso, että lainaa mun retkeilyvaatteita! <3

Kuvat: minä ja Rami
Edit: minä

Vuoden kohokohta lähestyy

*Tuotelinkit ovat mainoslinkkejä

Tiedättekö jo sanomattakin mistä puhun? Eikö?

Me lähdemme syyskuun alussa Lappiin! En malta odottaa! Tällä kertaa menemme Pallas-Hetta-akselille viikoksi vaeltamaan. Tämä on kolmas Lapin vaelluksemme. Varusteluja ei enää tarvitse samassa mittakaavassa tehdä kuin ensimmäisellä reissulla, mutta joka reissulta oppii jotakin uutta.

Tälle reissulle uusina varusteina rinkkoihin lähtee:

  • Teltta, vieläpä mahtavan hyvä: Fjällräven Abisko Dome 3, eli kolmen hengen kupoliteltta, jossa molemmille on omat sisäänkäynnit ja eteisessä tilaa rinkalle.
  • Uudet retkikeittimet. Nyt otamme molemmille omat keittimet, että saamme nopeasti omat ruokamme valmistettua. Trangia vaihtui Primus Lite+ -keittimiin. Super kevyt ja näppärä. Primuksen pikkukaasut on myös käteviä, koska se mahtuu keittimen sisälle.
  • Pieniä uusia hankintoja on uudet retkeilyaterimet ja isommat kahvikupit sekä vedenpitävät pussit varusteille rinkan sisälle.
  • Rinkkaan lähtee myös harsoliina pyyhkeeksi, jeesusteippiä hätätilanteisiin ja narua.
  • Pakkauslista pysynee muilta osin pitkälti samana kuin aiemmin.

Ennen reissua pitää vielä ehtiä huoltamaan vaelluskengät ihan priimakuntoon ja miettiä ja ostaa loput retkiruoat.

Kuvat ovat eiliseltä Nuuksion retkeltämme. Vettä satoi lähes koko kaksi tuntia, emmekä viitsineetkään jäädä metsään tekemään ruokaa. Me eräjormat emme olleet varautuneet kunnolla sateeseen. Ilmassa oli syksyn tuntua. Kesän kääntyminen syksyyn tuntuu aina yhtä kipeällä tavalla ihanalta. Kesä on aina liian lyhyt, mutta syksy on silti raikkaudessaan ja koko ajan tummentuvine iltoineen jotenkin salaperäisellä tavalla ihanaa aikaa. Syksyssä on aina ripaus toivoa ja odotusta.

Ps. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen täysin kivuttomasti suoritettu. Henkinen valmistautuminen toimi tällä kertaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kahden yön telttaretkivarustelut viidelle

Ajattelin vielä kolme vuotta sitten, että koko perheen yhteinen telttaretki on sula mahdottomuus. Vielä kaksi vuotta sitten ajattelin, että emme ikinä saa hommattua kaikkia tarvittavia retkeilyvarusteita, jotta pääsisimme telttaretkelle yhdessä lasten kanssa.

Pari vuotta olen totutellut lapsia luonnossa olemiseen ja retkeilyyn. Aluksi sain käyttää kaikki mahdolliset maanittelutaidot saadakseni tytöt luontoon kanssamme. Tällä hetkellä tytöt viihtyvät luonnossa ja heistäkin huomaa selvästi sen, kuinka hyvää luonto tekee ja yhdessäolo ilman elektroniikkaa.

Kun päätimme, että vietämme juhannuksen telttaillen, aloitimme varustelun. Kun on kerran hommannut itselle kunnolliset retkeilyvarusteet, se on toisella kertaa jo paljon helpompaa. Myös kerran huolella laadittu pakkauslista toimii aina hyvänä apuna. Lapsille ei tarvitse vielä tässä vaiheessa hommata ihan yhtä laadukkaita ja monenlaista sääoloa kestävää varustelua, mutta muutama juttu täytyi heille ostaa tätä reissua varten.

Minun kuukausibudjetissani ei ole käytännössä yhtään löysää, joten hieman hirvitti, miten saadaan kaikki varustelut hommattua. Retkivarusteet tulevat vielä partioharrastuksissa ja tulevilla yhteisillä retkillä tarpeeseen, joten tähän harrastukseen ei haittaa satsata. Haluan kesän aikana tarjota lapsilleni sellaista tekemistä, jota on kiva muistella vielä kesän jälkeenkin. Ja haluan toteuttaa tämän kaiken kuitenkin siten, ettei tarvitse jouluun asti maksella visaa. Tälle reissulle meidän piti ostaa tytöille makuupussit, yksi makuualusta, yksi rinkka ja pressu lasten teltalle, eli suhteellisen vähillä hankinnoilla selvittiin.

Nuuksiossa retkeillessä on yksi pitkä miinus, jos vertaa Lapin vaelluskohteisiin, se on veden kuljettaminen. Viisihenkisen perheen reissulle painavin kuljetettava asia oli vesi. Minä kannoin mennessä yli seitsemän litraa vettä leiriin. Myös jokainen lapsista kantoi omat vetensä perille. Perille päästyä tiesi kantaneensa.

Mitä me sitten pakkasimme mukaan:

  • kaksi telttaa (toinen aikuisille, toinen lapsille)
  • viisi makuualustaa
  • viisi makuupussia
  • kaksi isoa rinkkaa ja kolme pienempää
  • retkikeitin & kaasut
  • tulentekovälineet
  • puukko
  • vessapaperia
  • vettä
  • jokaiselle oma roskapussi, johon huolehtii jokaisen oman roskansa
  • hygieniavälineet
  • kerrasto
  • collegeasu tai vastaava
  • sateenpitävä ulkoiluasu
  • puhtaat alusvaatteet ja vaihtosukat
  • uimavaatteet & pieni pyyhe
  • ruokaa (neljä lämmintä ateriaa, välipalat, aamupalat ja iltapalat)
  • retkilautanen, muki ja aterimet

Hankinnoista selvisimme alle 200 eurolla ja tähän päälle vielä ruuat ja kaasut, eli kaiken kaikkiaan reissuun meni rahaa noin 300 euroa.

Juhannuksen metsäretki

Lähdimme juhannuksen viettoon heti työpäivän päätyttyä. Nuuksioon päästyämme ihmettelimme, kun Haukkalammen parkkipaikka oli poikkeuksellisen autio. Olimme varautuneet tungokseen. Kävelimme hitain mutta varmoin askelin aiemmin valitsemallemme telttapaikalle. Laitoimme leirin nopeasti pystyyn ja lähdimme nuotiopaikalle laittamaan myöhäistä iltaruokaa.

Ilta hujahti nopeasti nuotion äärellä. Pian iltaruoan jälkeen tytöt pesivät hampaansa ja pujahtivat omiin makuupusseihinsa odottelemaan unta. Me jäimme Ramin kanssa istumaan iltaa ja ihailemaan auringonlaskua sekä meidän uutta kesäkotiamme.

Heräsin neljältä aamuyöllä tyttöjen puheensorinaan. Ulkona oli tietysti valoisaa tuohon aikaan. Ilmoitin toiseen telttaan kellonajan ja kohta teltassa tuli uudestaan hiljaista. Aamupalalla kuulin, että tytöt olivat lisänneet tuohon aikaan vaatetta. Makuupussit ovat kesäpussit eikä siinä näköjään pelkällä kerrastolla tarennut nukkua.

Meidän uusi telttamme: Fjällräven Abisko Dome 3. ❤️ Tässä mahtuu nukkumaan ja pukeutumaan väljästi. Molemmille on omat sisäänkäynnitkin.

Rakas

Aamu valkeani viileänä ja pilvisenä. Puimme reilusti vaatetta päälle ja asetuimme teltan edustalle aamupalalle. Aamupalalla pohdin itsekseni miten saamme koko päivän kulumaan, koska emme aio vaihtaa telttapaikkaa tai lähteä sen kummemmin patikoimaan.

Päivän ainoa aktiviteetti oli käydä täyttämässä vesikanisterit parin kilometrin päässä olevalla vesipisteellä. Tähän reissuun vierähti mukavasti tunti. Teki hyvää vähän liikuskella ja jutustella tyttöjeni kanssa. Rami jäi vahtimaan tavaroita ja nauttimaan hiljaisuudesta.

Käpysotaa.

Pikkuinen täyttää asevarastoaan.

Ilta tuli taas yllättäen ja tytöt kömpivät itsenäisesti jo ennen yhdeksää telttaan lepäämään. Taisi raitis ilma ja jatkuva pieni puuhastelu väsyttää. Päivä oli kulunut koulun kesäläksyn kasvion kasveja etsien ja ihmetellen. Ruoka-ajat rytmittivät myös mukavasti päivää.

Toiseksi yöksi tytöt pukivat riittävästi päälleen ja saivat sen puolesta hyvin nukutuksi. Juhannuksen viettoon tulleet muut retkeilijät puolestaan pitivät melkoista mökää pitkälle yöhön ja se piti meitä melko myöhään hereillä.

Retken lopulla tytöt kysyivät mennäänkö tänä kesänä vielä toisen kerran retkelle. Ihan varmasti mennään. 🙂

Ihana reissu. On mulla vaan ihana perhe!

Paras tapa rentoutua

Odotin pääsiäistä hartaasti. Viime viikkoina on tuntunut vaihteeksi siltä, että on vähän liikaa kaikkea meneillään. Pyysin Ramilta, että hän veisi minut pääsiäsenä metsään. Viime pääsiäisenä olimme vähän pidemmällä retkeilyreissulla Repovedellä. Retkipäivä on aina hyvä päivä. Aina se on todettava, miten hyvää luonnossa oleminen tekee. Onhan sitä tutkittukin, että jo kymmenen minuuttia luonnossa saa sykkeen alemmaksi, stressitason matalalle, mielen onnellisemmaksi ja jopa hengitystiheys laskee.

Ennen metsään pääsyä olin vähän kireä (vaihteeksi). Kaikkea pitäisi muka keritä tekemään nyt kun kerrankin on useampi päivä vapaata. Pitäisi ehtiä lukea kirjoja, kirjoittaa, ajatella, siivota, rentoutua, nukkua hyvin, nähdä läheisiä… Että voi ihminen tehdä vapaa-ajastakin stressaavaa.

Superyellow-pipo saatu

Sigg -kylmä&kuuma-termari saatu

Tarvitseeko enää edes erikseen sanoa, että kotimatkalla olo oli aivan toinen? Mikäs tässä valmiissa maailmassa.

Mitä sinä puuhailit pääsiäislauantaina?

Retkipäivä on hyvä päivä

Mulla tärähti viime viikolla mittariin 36-vuotta. Elämäni aikana olen ehtinyt tehdä ja kokea yhtä sun toista. Silloin kun lapset olivat pieniä, elämä oli omalla tavallaan haastavaa ja täyttä, mutta kuitenkin jollakin tapaa huoletonta ja onnellista. Minulla on jäänyt onnelliset muistot kotiäitivuosista. Nyt ruuhkavuosien keskellä painin taas ihan toisenlaisten haasteiden kanssa – samaan aikaan täytyy selviytyä töistä kunnialla ja suoriutua myös kaikista lapsiin liittyvistä velvollisuuksista ja huolista, puhumattakaan kodinhoidosta ja harrastuksista. Olen vuosien kuluessa oppinut tunnistamaan, milloin vauhti on liian kova. Kroppa voi piipata punaisella liian kovan treenin takia, liiallisen työstressin keskellä tai liian kovan henkisen paineen alla.

Silloin kun en osannut vielä käsitellä asioitani samalla tavoin kuin nyt, purin pahoinvointini urheilemalla raivokkaasti. Se homma meni välillä överiksi. Koskaan en ole kärsinyt mistään ylikunnosta tai muusta, mutta voin henkisesti melko huonosti ajoittain. Pahoinvoinnin kasvaessa urheilin vaan koko ajan enemmän. Onneksi lopulta ymmärsin hakeutua terapiaan, jonka avulla löysin itseni ja henkisen tasapainon. Enää mun ei tarvitse urheilla niin raivokkaasti tyhjentääkseni päätä ja helpottaakseni oloa, nykyään pidän huolta itsestäni puhumalla ja urheilen vain hyvän olon vuoksi. Enää myöskään ulkoiset seikat eivät ohjaa liikkumista.

Luonto on ollut minulle aina tärkeä asia. Äiti vei meitä lapsena luonnon helmaan tekemään asioita – retkelle, paistamaan makkaraa, pulkkamäkeen, hiihtämään jäätä pitkin saareen, luonnonsuojelualueelle… Vietimme kesälomat usein merellä. Näistä lapsuusmuistoista on jäänyt hyvät ja onnelliset muistot. Luonnossa olemisen merkitys on kasvanut viime vuosina. Ramin tultua elämääni olemme tehneet yhdessä lyhyempiä ja pidempiä retkiä. Olen huomannut miten hyvä olo luontohetkistä jää. Yleensä näihin liittyy myös se, että jätämme kännykät ja arkihuolet sinne parkkipaikalle eikä kanneta niitä metsään mukaan. Luonnossa ei vastailla sähköposteihin eikä soitella työpuheluita. Varsinkin pitkillä vaelluksilla meillä on kirjoittamaton sääntö siitä, että puhelimet ovat lentokonetilassa.

Offlinessa oleminen on latautumista, se on sitä todellista lomaa. Suosittelen kaikille lämpimästi. Ei siellä somessa tai netissä ehdi viikossa tapahtua mitään sellaista, mitä et ehtisi kuulla tai lukea myöhemminkin.

Minun on säännöllisesti päästävä retkeilemään. Varsinkin silloin, jos tuntuu, että stressitasot nousee liian korkealle tai jokin asia painaa mieltä. Tänään ei ollut mitään edellä mainituista, oli vain pitkä aika (kuukausi) edellisestä retkipäivästä. On ihanaaa, kun on mies, joka tykkää samoista asioista: treenataan lähestulkoon yhtä paljon, tykätään myös ottaa iisisti, syödä jäätelöä ja karkkia, katsotaan telkkaria ja tykätään luonnossa hengailusta ihan yhtä paljon! Aina kun ehdotan, että menisimmekö retkelle, Rami suostuu. <3

Tämän päivän Nuuksio-retkestä löytyy myös YouTube-video. ?  Tänään oli kännykkä kädessä ja halusin myös ottaa kuvat tuosta mun uudesta kevättakista.

*Minun päällä oleva Halti Lilja W -takki on saatu blogin kautta. Takki saapuu kauppoihin viikolla 10.