Vastuulliset joululahjavinkit

*Kaupallinen yhteistyö Weekendbee

Vuosi vuodelta kaiken maailman krääsän ostaminen tuntuu koko ajan vain vaikeammalta. En haluaisi ostaa itselleni tai perheenjäsenilleni mitään tarpeetonta. Toivoisin, että valintamme olisivat kestäviä niin konkreettisesti kuin ympäristönkin kannalta.

Weekendbee on ulkoiluun ja urheiluun keskittynyt verkkokauppa, jonka valikoimiin kuuluu pelkästään vastuullisten brändien tuotteita. Kuluttajan on usein vaikeaa selvittää vastuullisuusasioita kaiken viherpesun keskeltä, niin on ihanaa, että on olemassa verkkokauppa, jossa tuo työ on tehty puolestamme.

Haluankin nyt vinkata teille muutaman käytännöllisen ja vastuullisen joululahjavinkin Weekendbeen valikoimasta. Ensin kerron, mitä valitsin ystävilleni ja postauksen lopussa on muutamia vinkkejä aktiivisille ihmisille ja retkeilijöille.

Reppu: Patagonia ARBOR CLASSIC REPPU 25 L

JOULULAHJAT YSTÄVILLENI

Minulla on kaksi rakasta ystävää, joiden kanssa olen kulkenut yhtä matkaa jo kaksikymmentä vuotta. Nuo kaksi ovat nähneet kaikki aikuisen elämäni vaiheet hyvinä ja huonoina hetkinä. Aina on nuo kaksi, joille voi vuodattaa kaiken suodattamatta. Vuorotellen olemme saaneet pitää toisiamme pystyssä elämän myrskyissä.

Emme ole vuosikausiin ostaneet toisillemme joululahjoja, mutta juhlistamme yhdessä aina merkkipäiviämme.

Tämän yhteistyön myötä minulle tarjoutui mahdollisuus muistaa ystäviäni Weekendbeen valikoiman tuotteilla. Valitsimme yksimielisesti kaikille North Outdoorin Kaski-neuleet. Kukin valitsi itselleen mieleisen värin. Minusta valitsimme koko valikoiman kauneimmat värit.

Sitten eräänä lauantaina suuntasimme Nuuksioon viettämään mukavaa aamupäivää termarikahvien ja croissanttien kanssa, ja samalla otimme nämä postauksen kuvat.

Villapaitamme ovat merinovillaa ja ne ovat valmistettu kotimaassa. Merinovilla on aivan ihana materiaali retkipukeutumiseen, puenkin aina ulkoillessa villakerraston heti iholle ja tarvittaessa useamman kerroksen. Villa on siitä ihana materiaali, että se pitää lämpimänä ja samalla hengittää. Olen käyttänyt tuota ruosteenväristä villapaitaa nyt jo paljon. Puen sen usein talviuinnin jälkeen päälleni. Rakastan myös tuota väriä. Onneksi en ottanut harmaata tai muuta minulle tyypillisempää värivalintaa.

North Outdoorin Kaski-neuletta saa myös miehille. Vink vink.

LAHJAVINKKEJÄ AKTIIVISILLE IHMISILLE

  • Girlfriend Collectionin -treenivaatteita on kovasti kehuttu. Materiaali vaikuttaa riittävän napakalta ja olen kovasti tykästynyt korkeisiin vyötäröihin.
  • Hyvä vaihtoehto on myös kotimainen urheiluvaatemerkki Népra. Minulla on yhdet heidän trikoot, jotka ovat yhdet lemppareistani.
  • Patagonian 25-litrainen reppu on riittävän iso niin retkelle, kauppareissuille kuin työ- ja treenirepuksi. Kuka nyt ei tarvitsisi laadukasta isoa reppua?
  • Siggin tuotteet: pullot, termosmukit ja eväsrasiat ovat omassa arjessani kovassa käytössä niin retkellä kuin töissä eväiden kuljetukseen. Minulla kulkee aina Siggin juomapullo mukana töissä ja treeneissä. Myös kotona juomapullo on aina käden ulottuvilla.
Kuvassa Siggin eväsrasia, juomapullo ja termosmuki.

RETKEILIJÄLLE

Weekendbeen verkkokauppa on retkeilijän unelmapaikka. Usein retkeilijät välittävät ympäristöasioista ja arvostavat vastuullisia valintoja ja ympäristöä kunnioittavia tuotantotapoja. Weekendbeestä tilatessa ei voi mennä vikaan.

  • Turvallinen lahjavinkki on merinovillakerrasto tai -alusvaatteet. Niitä ei vaan voi olla liikaa, jos liikkuu paljon luonnossa. Mons Royalen tuotteita on paljon kehuttu. Tiedän, että Rami ilahtuisi toisista pitkistä kerrastohousuista.
  • Kevytuntuvatakki on retkeilijän vakiovaruste ja arjessa hyvä käyttötakki lenkille, ulkoiluun ja vaikka työmatkalle. Itse puen kevytuntsikan retkellä taukotakiksi, iltaisin kuoritakin alle lämmittämään ja yöllä laitan takin pään alle tyynyksi. Klikkaa miesten kevytuntsikkavalikoimaan ja naisten valikoimaan.
  • Kotimaisen North Outdoorin valikoimassa on kuvissa nähtyjen Kaski-neuleiden lisäksi paljon kauniita ja käytännöllisiä merinovillavaatteita ulkoiluun.
  • Kuoritakki on myös jokaisen retkeilijän pakollinen varuste. Naisten kuoritakkivalikoima, miesten kuoritakkivalikoima.

ALENNUSKOODI

Alennuskoodilla ELINABEE15 saat -15 prosenttia alennusta kaikista valikoiman tuotteista, paitsi lahjakorteista. Pääset ostoksille tästä linkistä. Koodi on voimassa 11.12.2020 asti. Joululahjaostosten palautusaikaa on jatkettu 15.1.2021 asti.

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

*Matka oli pressimatka ja sen tarjosi Pohjois-Karjalan Osuuskauppa

Viime viikon keskiviikkona lähdin pressimatkalle Pohjois-Karjalaan. Ohjelmassa oli luonnossa olemista, Kolin upeita maisemia, hyvää ruokaa sekä joogaa. Lähdin reissuun avoimin mielin vailla kummempia odotuksia. Reissun osallistujalistassa oli minulle vain yksi ennestään tuttu nimi.

Tuo keskiviikkoaamu oli minulle kuin Karviselle maanantai tai jotain vielä hirveämpää, eli ihan normipäivä minun elämässä. Ehkä hiukan ylidramatisoin, mutta katastrofin ainekset oli kyllä ilmassa.

Lento Joensuuhun lähti Helsingistä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Olin katsonut bussi- ja juna-aikataulut niin, että varmasti ehdin hyvissä ajoin tehdä lähtöselvityksen ja löytää portille. Viime kesänä Ouluun lähtiessäni tulin portille juuri ratkaisevasti liian myöhään ja jäin ihmettelemään ikkunasta, kun kone rullasi kiitoradalle ilman minua. En halunnut, että niin kävisi uudestaan.

Bussista junaan vaihto sujui ihan nappiin. Istuin junaan, hörpin kahvia ja laitoin äänikirjan korville. Otin hyvän asennon, koska tiesin, että junamatkassa kestää yli puoli tuntia. Uppouduin äänikirjan maailmaan ja ummistin silmäni. Kohta vilkaisin kelloa ja ihmettelin, että miten se on noin paljon. Tähän aikaan minun piti olla jo lentokentällä. Vilkaisin ulos ja ohi vilahti Tikkurila, Puistola, kunnes ymmärsin, että olen mennyt oikean pysäkin ohi ja singahdin vasta Tapanilassa ulos junasta. Paniikki.

Tärisevin käsin näpersin Reittiopasta ja manasin ääneen kun huomasin, että olisin lentokentällä vain puoli tuntia ennen lennon lähtöä. Käykö tässä sittenkin niin, että missaan jälleen lennon! Tähän virheeseen tuhraantui juuri ne tärkeät 30 minuuttia.

Hyppäsin junaan ja jäin ihan varmuuden vuoksi seisomaan ihan oven eteen, etten vaan mitenkään onnistu enää enempää sössimään asioita. Lähetin sille ainoalle tutulle tiedon, että olen saapumassa myöhässä ja tiedustelin terminaalia ja portin numeroa.

Syöksyin lähtöselvitystiskille nauhojen ali. Virkailija yritti soittaa portilla olevalle työntekijälle, mutta soitti kahdelle väärälle henkilölle ja mielestäni jaaritteli liian pitkästi. Soitin portilla olevalle matkanjohtaja-Emmille, joka ojensi puhelimensa portilla olevalle työntekijälle ja minä omani lähtöselvityksen työntekijälle. Portilta sanoivat, että voivat ottaa minut kyytiin, jos selvittäisin tieni sinne muutamassa minuutissa.

Syöksyin lähtöselvitystiskiltä vuorostaan turvatarkastukseen. Taas sama röyhkeä syöksy suoraan jonon kärkeen. Otin riskin ja jätin kosmetiikkatuotteet erittelemättä minigrip-pussiin ja rukoilin, että ne menee valaisusta läpi. Meni. Kamat kasaan ja juoksin portille. Saavuin siihen hikisenä ja hengästyneenä, juuri viimeisellä minuutilla ja pääsin koneeseen. Matkalaukku jäi Helsinkiin, koska lähtöselvitys oli ehtinyt sulkeutua.

Lento meni hengitystä tasaillessa ja onnellisena siitä, että pääsin kuin pääsinkin lähtemään matkaan. Mua hävetti tämä näyttävä sisääntulo. En ehkä antanut parasta mahdollista vaikutelmaa itsestäni.

Joensuuhun saavuttuamme mua hävetti vielä asteen verran enemmän, sillä olimme menossa Joensuusta Kolille eikä Finnair kuljeta omasta sössimisestäni johtuvaa laukun viivästymistä ja tämä matka oli yli 60 kilometriä. PKO:n Petri lupasi hoitaa asian ja hoitikin sitten aivan viimeisen päälle. Kiitos vielä!

Kolille saavuttuamme lähdimme tutustumaan ympäristön luontokohteisiin, Kolin Luontokeskuksen näyttelyyn ja Break Sokos Hotellin ravintolaan ja kylpylään. Päivi lainasi minulle ystävällisesti trikoita eikä minun tarvinnut lähteä asiapenttihousuissa luontoon ja kylpylästä sain lainaksi sähäkän ferrarinpunaisen uima-asun.

Poluille päästyämme unohdin puuttuvan matkalaukun, aamun hässäkän ja hävetyksen. Keskityin nauttimaan pysäyttävän upeista maisemista ja kuuntelemaan kiinnostavia tarinoita Kolin historiasta ja tapahtumista.

Juoksin muutama vuosi sitten Kolilla Vaarojen maratonin ja muistin kyllä maisemat upeiksi, mutta en noin upeiksi. Tällä reissulla pääsimme katsomaan sellaisia kohteita, joissa en ollut ennen käynyt: Pirunkirkko ja Nuoruuden lähde. Ja kuulemaan tarinoita ja uskomuksia vuosikymmenten takaa.

Pirunkirkko on Z-kirjaimen muotoinen kalliosola, jonne Järnefelt on maalannut runon vuonna 1893, joka on myöhemmin vahvistettu.

”yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Kolin luonto sai minut rakastumaan itseensä ja kotiin päästyäni ilmoitin Ramille, että sinne on päästävä retkeilemään. Kolin kansallispuistossa on 60 kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on leiriytymispaikkoja ja varaustupia.

Luontoretken jälkeen pääsimme lillumaan hotellin kylpylään. Pahaksi onneksemme kylpylään pelmahti samaan aikaan hetki sitten hotelliin kirjautunut saksalaisturistien lauma, jotka olivat kyllä viihdyttävää seurattavaa, mutta kylpyläreissusta oli rentous kaukana. Saksalaiset hyppivät pommilla kylmäaltaaseen ja riipaisivat ohimennen meidän kylpykiuluista kuohuviinit parempiin suihin. Kylpylän hintaan kuuluu kiulu, jossa on pullo kuohuvaa sekä Lumenen itsehoitotuotteet. Kylpylä oli kyllä kaunis ja harmoninen järvimaisemineen, mutta tältä kylpylävierailulta jäi muistoksi vain hauskat tarinat saksalaisista ja heidän toilailuistaan.

Kylpylästä huoneeseen päästyäni minua odotti iloinen yllätys – matkalaukkuni oli saapunut ja se oli kannettu suoraan huoneeseeni! Mieletöntä palvelua.

Meidän porukka osoittautui todella hauskaksi ja rennoksi. Nauru raikasi ja suorasukainen läppä lensi koko reissun ajan. Keskusteluaiheet vaihtelivat luonnollisesti kevyestä syvällisempään. Ensimmäinen ilta olikin täynnä naurua ja hauskoja hetkiä. En muista milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Meidän pöytäseurueelle sattui hotellin ravintolassa mahtava tarjoilija Pasi, joka teki meihin vaikutuksen tyylikkäällä asiakaspalveluasenteellaan. Hän jopa kirjoitti ja lausui meille pyynnöstä runon illan lopulla.

Ravintolan ikkunasta ihastelimme auringonlaskua ja sovimme Päivin ja Susannan kanssa, että heräämme seuraavana aamuna ennen viittä ihastelemaan auringonnousua. Siitä ja Bomban vierailusta toisessa postauksessa.

“Mitä tarkoittaa töltti?”

*Mainos: Elämyslahjat tarjosi meille tämän ratsastusreissun

– Haluaisitteko lähteä maastoratsastamaan?
– Joo, tietenkin!
– Joo! Kuulostaa hauskalta!
– Varaanko meille parin tunnin tölttivaelluksen issikoilla? Meillä pitäisi olla aiempaa ratsastuskokemusta, onko ok?
– Joo, varaa vain!
– Joo, käy.

Eilen tuo keskustelun käynyt kolmikko sitten seisoi helteessä järvenpääläisen tallin ovensuussa kuuntelemassa ohjeita seuraavien parin tunnin ratsastusvaellukselle. “Oletteko ratsastaneet ennen issikoilla?” “Onko aiempaa tölttikokemusta?” Vaihdamme hämmentyneitä katseita. Joku meistä kuiskaa “mitä tarkoittaa töltti”? Nauran vastaukseksi: Ettekö muista, että tulimme tölttivaellukselle islanninhevosilla? 😀

Yksi meistä on saanut naapuriltaan lainaksi viimeisen päälle ratsastusvarusteet ja ehkä siksi saa vähän haastavamman hevosen itselleen. Toinen näytti muuten vaan ratsastajalta. Minulle annettiin kaikista helpoin ja leppoisin hevonen. En ehkä ollut trikooasussani kovin uskottavan näköinen.

Seuraavaksi meidän piti varustaa itselle valittu hevonen ratsastusta varten. Jännitti ja hirvitti. En ollut koskenut hevosiin lapsuuden jälkeen. Rohkenin Glòin karsinaan. Juttelin hevoselle ja samalla vähän itsellenikin. Harjasin hevosta koko ajan jutellen. Seurasin miten ystäväni pärjäävät viereisissä karsinoissa. Jännittyneitä katseita, mutta hymyjäkin. Pyysin kavioiden puhdistukseen avuksi ohjaaja-Marian. Hän näytti ensimmäisen kavion ja minä hoidin loput.

Puhdistuksen jälkeen suitset päähän ja satula selkään. Muistan lapsuudesta, että kaikki hevoset eivät erityisemmin pidä kuolaimista ja niiden laittaminen voi olla haasteellista. Minulle osunut hevonen oli varsin leppoinen eikä niskuroinut missään vastaan. Aloin vähitellen rentoutumaan.

Hevosen valmisteleminen oli minusta tosi hyvä juttu, koska siinä ehti vähän tutustua hevoseen ja sai jännityksen laantumaan. Kaikki Jau jau -tallin hevoset tuntuivat olevan aika leppoisia yksilöitä.

Valmistelujen jälkeen talutimme hevoset kentälle ja nousimme ratsaille. Otimme vähän tuntumaa hevoseen ja opettelimme nostamaan töltin.

Ennen maastoon siirtymistä ohjaaja sanoi minulle, että hevoset eivät ole vielä tänä keväänä päässeet laitumelle ja ennen maastoa ohitetaan herkullinen illallispöytä, joten kannattaa pitää ohjat tiukkana, ettei hevonen pääse syömään. Jos hevonen pääsee syömään, voi olla vaikea saada hevosta enää liikkumaan. Maru ei kuullut tätä ohjetta ja hänen hevonen oli ensimmäisessä käänteessä evästämässä pellolla ja pakitti itsepäisesti syvemmälle peltoon. Hän yritti kaikin keinoin nostaa hevosen päätä ylös ja maanitella pollea liikkeelle. Mua meinasi jo ruveta jännittämään, miten tässä käy, kunnes ohjaajan antamien neuvojen avustuksella päästiin jatkamaan matkaa.

Ensin ratsastimme leveämpää mökkitietä ja vähitellen siirryimme pienelle polulle syvälle metsään. Aluksi jännitti, miten hevonen pystyy liikkumaan niin vaikeakulkuisessa maastossa – kallioilla, kivikoilla, juurakoissa, turpeessa. Oli aivan ihanaa istua kyydissä ja myötäillä sitä rauhoittavaa liikettä.

Isommilla poluilla nostimme käynnin töltiksi ja vasta sitten tajusin, mikä juttu tämä töltti on. Se ei ole ravia, vaan se on sellaista ihanaa pehmeää vauhdikkaampaa kyytiä. Töltissä ei tarvinnut keventää, piti vain pitää keskivartalosta tuki, liimata hanuri satulaan ja myötäillä liikettä.

Lopussa pääsimme kokeilemaan myös laukkaa, joka oli ainakin tuolla mun hevosella ihanan pehmeää. Olisi tehnyt mieli jäädä laukkaamaan pitkin peltoja koko päiväksi, mutta aika oli loppumassa. Tölttäsimme erään pikkutien päähän, jossa käännyimme ympäri kohti tallia. Ratsastimme kapealla tiellä kärjessä kulkevia vastaan ja jonossa toisena ollut hevonen rupesi pukittelemaan. Marun hevonen säikähti tätä ärhentelevää hevosta ja teki U-käännöksen ja ampaisi kiitolaukkaan. Näin kun Maru ei ehtinyt varautua tilanteeseen, vaan horjahti satulassa vähän vinoon ja huusi “apua”.

Hevonen ja selässä keikkuva Maru hävisi äkkiä näköpiiristä, mutta ehdin nähdä, miten hän veti suitsista ja sanoi btruu. Uskoin, että Maru saa ratsun pysäytettyä. Ohjaaja lähti laukkaamaan heidän perään ja me muut jäimme odottamaan. Maru oli saanut hevosen pysähtymään ennen ohjaajan tuloa. Tilanne rauhoittui, vaikka Maru oli vielä vähän aikaa järkyttynyt tapahtuneesta.

Illalla nauroimme tapahtuneelle moneen kertaan. Btruu! Maru sai kyydit koko rahan edestä. 😀

Ratsastusreissu oli ihana kokemus. Oli niin ihana tapa viettää lauantaipäivä, etten äkkiseltään keksi parempaa. Varsinkin kun sain viettää näiden tyyppien kanssa koko loppupäivän yöhön asti.

Elämyslahjoilta voi ostaa lahjakortteja mitä ihmeellisimpiin ja huikeimpiin seikkailuihin laskuvarjohyppäämisestä joogaan ja ammunnasta ratsastukseen. Mielestäni elämys on mahtava lahja vaikkapa juurikin ystävälle tai puolisolle. Kannattaa tutustua tarjontaan täällä.

Kuvia ulkoiluhaasteen ajalta

Ulkoiluhaaste on ylittänyt puolivälin. Nyt on menossa haasteen 19. päivä. Mä kyllä mietin, että jatkaisin haastetta vielä vuodenvaihteeseen saakka. Ulkoilu tekee pelkästään hyvää, enkä (onneksi) ole ottanut tästä haasteesta mitään paineita. Olen ulkoillut joka päivä jonkin verran. Välillä enemmän tietoisesti, toisinaan vain piipahtaen. Välillä sadekelillä ulkoilu on tuntunut nihkeältä, toisina päivinä olen nauttinut siitäkin.

Olen ottanut kuvia pitkästä aikaa vähän enemmän. En niinkään mitään upeita otoksia järjestelmäkameralla, vaan enemmän sellaista arkirealismia kännykällä. En yritä näyttää itseäni nättinä tai hyvässä valossa. Olen nimittäin ollut melkoisen ryytynyt enkä koe tarpeelliseksi siloitella tätä tosiasiaa pois. Joinakin päivinä olen näyttänyt omastakin mielestä ihan kivalta ja välillä peiliin katsominen ei ole tuntunut kivalta.

Tässä tulee sekalaisia kuvia, joita olen napannut marraskuun aikana ulkoillessa. 🙂

Ulkoiluhaasteen aikana olen ehtinyt tunnustelemaan myös kehon tuntemuksia. Alkaa tuntua siltä, että kohta voin vaihtaa kävelyaskeleet juoksuksi! ?

Oletko ottanut osaa ulkoiluhaasteeseen? Minkälaisia ajatuksia ja oivalluksia olet tehnyt?

Marraskuun ulkoiluhaaste: #endorfiiniputki

Moni on varmasti osannut rivien välistä lukea, että tästä osoitteesta löytyy nyt aika väsynyt nainen. Stressilevelit on pitkään huidellut punaisella, siksi keksinkin itselleni sopivan haasteen, jonka avulla olisi tarkoitus pitää mieli virkeänä ja ottaa aikaa itselleni.

Olen törmännyt juoksijoiden keksimään marraskuun kestävään juoksuhaasteeseen, joka on nimeltään #marrasputki. Haasteeseen osallistuvat juoksevat jokaisena marraskuun päivänä ulkona 25 minuuttia. Ajatelin keksiä haasteesta toisenlaisen version, sillä minun kroppa ei kestä juoksemista tuossa määrin.

Ulkoilu on minulle terapiaa. Viime aikoina minulla ei ole ollut aikaa itselleni eikä omille ajatuksilleni, joten päätin, että otan oman ajan ulkoilun muodossa. Aion siis ulkoilla jokaisena marraskuun päivänä. Mitään kestoa tai ulkoilun muotoa en lähde määrittelemään itselleni, vaan haluan haastaa itseni ja teidät ulkoilemaan tänä pimeimpänä vuodenaikana. Haasteen tavoitteena on, että jokainen ottaisi joka päivä lyhyen hetken itselleen.

Tuon ulkoiluhetken tarkoitus on kuulostella omaa oloa ja omia ajatuksia. Mitä minulle kuuluu tänään? Ulkoiluhetken voi käyttää haaveiluun tai olla ajattelematta yhtään mitään. Ulkoilu tekee hyvää ja pysähtyminen on ainakin itselleni nyt enemmän kuin tarpeen, siksi haastan teidät kaikki mukaan.

Lisätkää someen ulkoilukuvianne ja ajatuksianne haasteesta tagilla #endorfiiniputki. Nyt kun mulla on voimat vähissä, niin inspiroikaa ja kannustakaa te vuorostaan mua?

Vuoden kohokohta lähestyy

*Tuotelinkit ovat mainoslinkkejä

Tiedättekö jo sanomattakin mistä puhun? Eikö?

Me lähdemme syyskuun alussa Lappiin! En malta odottaa! Tällä kertaa menemme Pallas-Hetta-akselille viikoksi vaeltamaan. Tämä on kolmas Lapin vaelluksemme. Varusteluja ei enää tarvitse samassa mittakaavassa tehdä kuin ensimmäisellä reissulla, mutta joka reissulta oppii jotakin uutta.

Tälle reissulle uusina varusteina rinkkoihin lähtee:

  • Teltta, vieläpä mahtavan hyvä: Fjällräven Abisko Dome 3, eli kolmen hengen kupoliteltta, jossa molemmille on omat sisäänkäynnit ja eteisessä tilaa rinkalle.
  • Uudet retkikeittimet. Nyt otamme molemmille omat keittimet, että saamme nopeasti omat ruokamme valmistettua. Trangia vaihtui Primus Lite+ -keittimiin. Super kevyt ja näppärä. Primuksen pikkukaasut on myös käteviä, koska se mahtuu keittimen sisälle.
  • Pieniä uusia hankintoja on uudet retkeilyaterimet ja isommat kahvikupit sekä vedenpitävät pussit varusteille rinkan sisälle.
  • Rinkkaan lähtee myös harsoliina pyyhkeeksi, jeesusteippiä hätätilanteisiin ja narua.
  • Pakkauslista pysynee muilta osin pitkälti samana kuin aiemmin.

Ennen reissua pitää vielä ehtiä huoltamaan vaelluskengät ihan priimakuntoon ja miettiä ja ostaa loput retkiruoat.

Kuvat ovat eiliseltä Nuuksion retkeltämme. Vettä satoi lähes koko kaksi tuntia, emmekä viitsineetkään jäädä metsään tekemään ruokaa. Me eräjormat emme olleet varautuneet kunnolla sateeseen. Ilmassa oli syksyn tuntua. Kesän kääntyminen syksyyn tuntuu aina yhtä kipeällä tavalla ihanalta. Kesä on aina liian lyhyt, mutta syksy on silti raikkaudessaan ja koko ajan tummentuvine iltoineen jotenkin salaperäisellä tavalla ihanaa aikaa. Syksyssä on aina ripaus toivoa ja odotusta.

Ps. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen täysin kivuttomasti suoritettu. Henkinen valmistautuminen toimi tällä kertaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Juhannus metsässä

Eilen pakkasimme kaikkien viiden rinkat ääriään myöten täyteen ja suuntasimme Nuuksion metsään viettämään juhannusta.

“Menemmekö me sinne Antti Holma-Saarijärvelle”, kysyi esikoinen virnistäen. “Joo, sinne lähelle mennään”, vastasi Rami nauraen.

Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa meille sopivan rauhaisan telttapaikan. Paikka on osoittautunut hyväksi, sillä tästä on mennyt ohi vain kaksi maastopyöräilijää. Täällä on ollut yllättävän rauhallista ja hiljaista muutenkin. Vasta tunti sitten alkoi kuulumaan enemmän ääniä ja musiikkia (miksi, oi miksi?).

Kahdella vanhemmalla lapsella on kesän aikana koulutehtävänä ottaa kuvia kasvioon. Esikoisella 35 kasvia ja keskimmäisellä lähes puolet vähemmän. Täältä löytää kaikki kuusi jälälajia sekä Janne Katajan ja muut puulajit. ? Mikä olisi parempaa tekemistä täällä?

Tällä hetkellä olemme päivälevolla teltoissamme pitämässä sadetta. Päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tehdä blogipostauksen kännykällä.

Hyvää juhannusta! ?

10 x ihanaa

Ihana sunnuntai! Mieheni on kieltänyt minua käyttämästä sanaa ihana, koska käytän sitä kuulemma liikaa. 😀 Mutta minkäs teet, jos monikin asia on ihanaa.

Tänään on ollut ihanaa:

  • lepopäivä ilman aikatauluja
  • aurinkoinen ja lämmin sää
  • pitkään vaivannut jalka tuntuu hyvältä
  • rauhallinen kävely luonnossa (pieniä juoksuspurtteja välissä)
  • päiväkahvit lammen rannalla
  • uudet polkujuoksukengät
  • sain lapset kotiin
  • lohikeitto ja tuore tilli
  • tunnin korispelit koulun pihalla lapset vastaan aikuiset
  • rauhallinen ilta koko porukalla

Menimme tänään illalla koulun pihalle pelailemaan koripalloa omalla porukalla. Kentän laidalle tuli kaksi poikaa, jotka pyysivät päästä mukaan. Hetken aikaa pelailimme sillä kokoonpanolla. Huomasin, kun keinujen suunnasta pari tyttöä katseli kaihoten kentän suuntaan. Kohta paikalle ilmaantui kaksi aikuista ja pari lasta korispallojen kanssa ja kysyivät mahtuuko pelaamaan. Tottakai, mukaan vaan! Minkälaiset joukkueet tehdään? Päätimme pelata lapset vastaan aikuiset. Lapset (tytöt) olivat tosi taitavia veivät meitä kuvioissa ihan 6-0. Me pärjättiin ainoastaan pituudessa ja heittovoimassa. 😀 Pelattiin tunti ihan hiki hatussa. Kentällä kävi pelin aikana yhteensä 9 lasta ja viisi aikuista. Pelin jälkeen Ramilla oli paita napaan asti märkä. Oli tosi hauskaa! Sovimme, että otetaan pian uusiksi. Tämä on ihan parasta yhdessäoloa ja liikuntaa. Ei tarvitse olla tosissaan, ei tarvitse edes osata kummemmin (minä), pääasia on että on hauskaa!

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

Narskuva pakkanen

Meitä on hellitty pari edellistä päivää mitä hienoimmilla pakkassäillä. Torstaina ihailin bussin ikkunasta merta, joka näytti kuin se kiehuisi. En päässyt valokuvaamaan niitä upeimpia hetkiä, mutta taltioin sen näyn mieleeni.

Lumi narskui jalkojen alla, joka toi  elävästi mieleen lapsuuden talvet Oulussa. Illalla kaupasta kotiin kävellessä katse hakeutui taivaalle etsien revontulia. Äänimaisema ja tuoksut veivät minut takaisin jonnekin turvalliseen. Ei näkynyt revontulia taivaalla, eikä nenään kantautunut lapsuudenkodin avotakan tai puusaunan tuoksua, mutta sen sijaan tuli lämmin olo.

Talvessa on jotakin erityistä. Olenhan helmikuun lapsi. Vihaan mustaa talvea, mutta valkoinen pakkastalvi on jotain mitä rakastan.

Eilen puimme päällemme mahdollisimman monta kerrosta vaatteita ja lähdimme ihastelemaan pakkaspäivää Nuuksioon. Kannatti mennä. Ei tullut yhtään liian kylmä. Loppupäivä meni sohvalla katsellen Syke-sarjan uuden tuotantokauden kaikki jaksot. Ihana vapaapäivä! Ihanan lötköä!

Tänään treenasin itseni niin loppuun, että Ramin mukaan raahustin kaupassa kuin juopunut mummo. 😀

Miten sun loppiaisviikonloppu on sujunut?

Vapun metsäretki

Meidän vappu oli täydellinen. Pysyteltiin poissa vappuhumusta. Vappuaattona kävin lasten kanssa pyöräretkellä ja vappupäivänä painelimme metsään meidän salaiselle lammenympärysreitille. Oli ihana auringopaiste, ihana lämpö, ihana reitti, ihanaa seuraa, ihana metsä, ihanat maisemat – oli niin kertakaikkisen ihanaa, että mä sain kiellon käyttää ihana-sanaa. 😀

Rami teippaa keskikokoisen mimmin rakkulaa