to top

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

*Matka oli pressimatka ja sen tarjosi Pohjois-Karjalan Osuuskauppa

Viime viikon keskiviikkona lähdin pressimatkalle Pohjois-Karjalaan. Ohjelmassa oli luonnossa olemista, Kolin upeita maisemia, hyvää ruokaa sekä joogaa. Lähdin reissuun avoimin mielin vailla kummempia odotuksia. Reissun osallistujalistassa oli minulle vain yksi ennestään tuttu nimi.

Tuo keskiviikkoaamu oli minulle kuin Karviselle maanantai tai jotain vielä hirveämpää, eli ihan normipäivä minun elämässä. Ehkä hiukan ylidramatisoin, mutta katastrofin ainekset oli kyllä ilmassa.

Lento Joensuuhun lähti Helsingistä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Olin katsonut bussi- ja juna-aikataulut niin, että varmasti ehdin hyvissä ajoin tehdä lähtöselvityksen ja löytää portille. Viime kesänä Ouluun lähtiessäni tulin portille juuri ratkaisevasti liian myöhään ja jäin ihmettelemään ikkunasta, kun kone rullasi kiitoradalle ilman minua. En halunnut, että niin kävisi uudestaan.

Bussista junaan vaihto sujui ihan nappiin. Istuin junaan, hörpin kahvia ja laitoin äänikirjan korville. Otin hyvän asennon, koska tiesin, että junamatkassa kestää yli puoli tuntia. Uppouduin äänikirjan maailmaan ja ummistin silmäni. Kohta vilkaisin kelloa ja ihmettelin, että miten se on noin paljon. Tähän aikaan minun piti olla jo lentokentällä. Vilkaisin ulos ja ohi vilahti Tikkurila, Puistola, kunnes ymmärsin, että olen mennyt oikean pysäkin ohi ja singahdin vasta Tapanilassa ulos junasta. Paniikki.

Tärisevin käsin näpersin Reittiopasta ja manasin ääneen kun huomasin, että olisin lentokentällä vain puoli tuntia ennen lennon lähtöä. Käykö tässä sittenkin niin, että missaan jälleen lennon! Tähän virheeseen tuhraantui juuri ne tärkeät 30 minuuttia.

Hyppäsin junaan ja jäin ihan varmuuden vuoksi seisomaan ihan oven eteen, etten vaan mitenkään onnistu enää enempää sössimään asioita. Lähetin sille ainoalle tutulle tiedon, että olen saapumassa myöhässä ja tiedustelin terminaalia ja portin numeroa.

Syöksyin lähtöselvitystiskille nauhojen ali. Virkailija yritti soittaa portilla olevalle työntekijälle, mutta soitti kahdelle väärälle henkilölle ja mielestäni jaaritteli liian pitkästi. Soitin portilla olevalle matkanjohtaja-Emmille, joka ojensi puhelimensa portilla olevalle työntekijälle ja minä omani lähtöselvityksen työntekijälle. Portilta sanoivat, että voivat ottaa minut kyytiin, jos selvittäisin tieni sinne muutamassa minuutissa.

Syöksyin lähtöselvitystiskiltä vuorostaan turvatarkastukseen. Taas sama röyhkeä syöksy suoraan jonon kärkeen. Otin riskin ja jätin kosmetiikkatuotteet erittelemättä minigrip-pussiin ja rukoilin, että ne menee valaisusta läpi. Meni. Kamat kasaan ja juoksin portille. Saavuin siihen hikisenä ja hengästyneenä, juuri viimeisellä minuutilla ja pääsin koneeseen. Matkalaukku jäi Helsinkiin, koska lähtöselvitys oli ehtinyt sulkeutua.

Lento meni hengitystä tasaillessa ja onnellisena siitä, että pääsin kuin pääsinkin lähtemään matkaan. Mua hävetti tämä näyttävä sisääntulo. En ehkä antanut parasta mahdollista vaikutelmaa itsestäni.

Joensuuhun saavuttuamme mua hävetti vielä asteen verran enemmän, sillä olimme menossa Joensuusta Kolille eikä Finnair kuljeta omasta sössimisestäni johtuvaa laukun viivästymistä ja tämä matka oli yli 60 kilometriä. PKO:n Petri lupasi hoitaa asian ja hoitikin sitten aivan viimeisen päälle. Kiitos vielä!

Kolille saavuttuamme lähdimme tutustumaan ympäristön luontokohteisiin, Kolin Luontokeskuksen näyttelyyn ja Break Sokos Hotellin ravintolaan ja kylpylään. Päivi lainasi minulle ystävällisesti trikoita eikä minun tarvinnut lähteä asiapenttihousuissa luontoon ja kylpylästä sain lainaksi sähäkän ferrarinpunaisen uima-asun.

Poluille päästyämme unohdin puuttuvan matkalaukun, aamun hässäkän ja hävetyksen. Keskityin nauttimaan pysäyttävän upeista maisemista ja kuuntelemaan kiinnostavia tarinoita Kolin historiasta ja tapahtumista.

Juoksin muutama vuosi sitten Kolilla Vaarojen maratonin ja muistin kyllä maisemat upeiksi, mutta en noin upeiksi. Tällä reissulla pääsimme katsomaan sellaisia kohteita, joissa en ollut ennen käynyt: Pirunkirkko ja Nuoruuden lähde. Ja kuulemaan tarinoita ja uskomuksia vuosikymmenten takaa.

Pirunkirkko on Z-kirjaimen muotoinen kalliosola, jonne Järnefelt on maalannut runon vuonna 1893, joka on myöhemmin vahvistettu.

”yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Kolin luonto sai minut rakastumaan itseensä ja kotiin päästyäni ilmoitin Ramille, että sinne on päästävä retkeilemään. Kolin kansallispuistossa on 60 kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on leiriytymispaikkoja ja varaustupia.

Luontoretken jälkeen pääsimme lillumaan hotellin kylpylään. Pahaksi onneksemme kylpylään pelmahti samaan aikaan hetki sitten hotelliin kirjautunut saksalaisturistien lauma, jotka olivat kyllä viihdyttävää seurattavaa, mutta kylpyläreissusta oli rentous kaukana. Saksalaiset hyppivät pommilla kylmäaltaaseen ja riipaisivat ohimennen meidän kylpykiuluista kuohuviinit parempiin suihin. Kylpylän hintaan kuuluu kiulu, jossa on pullo kuohuvaa sekä Lumenen itsehoitotuotteet. Kylpylä oli kyllä kaunis ja harmoninen järvimaisemineen, mutta tältä kylpylävierailulta jäi muistoksi vain hauskat tarinat saksalaisista ja heidän toilailuistaan.

Kylpylästä huoneeseen päästyäni minua odotti iloinen yllätys – matkalaukkuni oli saapunut ja se oli kannettu suoraan huoneeseeni! Mieletöntä palvelua.

Meidän porukka osoittautui todella hauskaksi ja rennoksi. Nauru raikasi ja suorasukainen läppä lensi koko reissun ajan. Keskusteluaiheet vaihtelivat luonnollisesti kevyestä syvällisempään. Ensimmäinen ilta olikin täynnä naurua ja hauskoja hetkiä. En muista milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Meidän pöytäseurueelle sattui hotellin ravintolassa mahtava tarjoilija Pasi, joka teki meihin vaikutuksen tyylikkäällä asiakaspalveluasenteellaan. Hän jopa kirjoitti ja lausui meille pyynnöstä runon illan lopulla.

Ravintolan ikkunasta ihastelimme auringonlaskua ja sovimme Päivin ja Susannan kanssa, että heräämme seuraavana aamuna ennen viittä ihastelemaan auringonnousua. Siitä ja Bomban vierailusta toisessa postauksessa.

  • Lenkilla-blogi/Elina

    Olen myös kerran käynyt Kolilla ja Pirunkirkossa. Kannattaa kyllä ehdottomasti käydä Pirunkirkossa, jos siellä päin liikkuu. Huimaa kävellä siellä kivilohkareiden alla. Meillä oli mukana (silloin) 4-, 6- ja 8-vuotiaat lapset, ja heillekin vierailu on jäänyt hyvin mieleen. Samoin kuin Kolin hienot järvimaisemat.

    Onneksi ehdit koneeseen! Tuli elävästi mieleen tämän kesäinen myöhästyminen lennolta Venetsiasta Helsinkiin. Mekin juoksimme elokuvatyylin check-in -tiskille, mutta emme ehtineet. Suomeen päästiin kyllä lopulta, vaikka olisin mä Italiaankin voinut jäädä. 🙂

    Hauskaa loppukesää!

    August 14, 2018 at 2:57 pm Reply

Leave a Comment