to top

Saariselkä MTB: Viimeinen etappi

Ensimmäisen etapin fiilikset Toisen etapin fiilikset   Viimeisen kisapäivän aamuun heräiltiin huonosti nukutun yön jälkeen. Martina oli ollut jo pari tuntia hereillä kun minä vihdoinkin luovutin nukkumisyritysten kanssa. Yö meni siis levottomasti. Pyöräily tuli uniin. Erityisesti ensimmäisen etapin vasemman jalan lonksutus ja irtoamiset polkimesta kummitteli unissa. Aina uudestaan unessa jalka irtosi ja kolisi polkimeen. Nousin ylös ja menin hörppimään kahvia ja heräilemään Martinan seuraksi. Tuttuun tapaan Martina oli keittänyt molemmille kahvit ja kaikki varusteet oli sotilaallisessa rivissä. Sieltä riveistä tarjoiltiin minullekin magnesiumia, c-vitamiinia, b-vitamiinia ja urheilujuomaa. :) Olo oli sanalla sanoen hirveä. Peilistä katsoi umpiturvonnut naama ja jokaista kropan lihasta särki. Oli aivan kiljuva nälkä ja samaan aikaan hiukan huono olo. Konkoilimme taas aamupalalle ahtamaan itsemme täyteen. Aamupalalla meitä odotti tutusti Katariina, joka jo lopetteli...

Continue reading

Saariselkä MTB: Stage 2/3

Toisen ajopäivän aamuun valmistautuminen sujui hiukan rutinoituneemmin. Ahdoimme aamupalaa niin paljon kuin vain pystyimme, meinasi tulla samaa tietä ylös. Pakko syödä, että jaksaa. Huoneistossamme rupesi kuitenkin jälleen kuulumaan vuorotellen jännityksen puuskahduksia ja huokauksia. Edessä oli kuitenkin pisin etappi: 80 kilometriä ja pahimmat nousut. Vuorotellen tsemppasimme toisiamme ja uhosimme. Me niin tehdään tämä! Me ei olla mitään velliperseitä! Meitä motivoi myös pieni kilpailuasetelma, josta kuulimme edellisen maaliintulon jälkeen. Duo-kisassa oli vain kaksi paria. Me ja serkkuni ja hänen ystävänsä muodostama duo-pari. He voittivat ensimmäisen etapin ja päätimme, että näin ei tapahdu toista kertaa, koska alun tekniset ongelmat veivät meidän ajasta sen 20 minuuttia. :D Se on jännä, miten kilpailuasetelma tuo lisää boostia hommaan. Se auttoi jaksamaan tiukoissa paikoissa. Saavumme lähtöpaikalle aika viimetinkaan....

Continue reading

200 kilometriä tunturissa

Reilun viikon verran olen maistellut treenielämää kortisonipiikin jälkeen. Nautin niin täysillä! Mulla on (ollut) oikeassa takareidessä jännevamma, joka on oireillut jo pidempään. Kohta nelisen viikkoa sitten jalkaan laitettiin kortisonia, jonka jälkeen mun piti pitää täydellistä lepoa jaloille. Piikin jälkeen ensimmäiset päivät jalkaa särki heti puudutuksen lakattua, mutta sen jälkeen lepo teki tehtävänsä ja kipu ja kaikenlaiset tuntemukset poistuivat jalasta. Levon jälkeen aloitin varovaisen tunnustellen kevyttäkin kevyemmällä lihaskuntotreenillä, vesijuoksulla, uinnilla ja pyöräilyllä. Mieliala nousi kohisemalle heti kun pääsin taas treenaamaan, vaikkakin ihan kevyesti. Jalan liikkuvuus on parantunut älyttömästi mikä viittaisi hyvään toipumiseen, venyttely on edelleen kielletty. En ole uskaltanut blogissa tai missään muuallakaan hirveästi hehkuttaa lähtöäni Saariselkä MTB -maastopyöräkisaan. Olin viime vuonna samassa kisassa Heidin kanssa. Tuo reissu oli hiukan epäonninen minun pitkittyneen...

Continue reading

Ensikertalainen Jukolan viestissä

*Reissun maksoi Evoke Natural Goods, varusteet sponsoroi: Suunto, Salomon & Petzl Tästä postauksesta voi käydä lukemassa tunnelmat ennen omaa suoritustani. Olin koko yön seurannut tulospalvelusta muiden suorituksia. Jokainen joukkueemme jäsen suoriutui yli odotusten, joka aiheutti sen, että otin itselleni ylimääräisiä paineita. Pelkäsin, että minä olen joukkueesta se, joka epäonnistuu. Tiesin, että minun olisi pitänyt nukkua ennen suoritustani, mutta en pystynyt. Syödä sentään pystyin, joka olikin sitten lopulta ehkä huono veto, koska aamuviideltä syöty kanakeitto ei tykännyt pysyä sisälläni. Tai sitten se oli jännitys, joka laittoi aineenvaihduntaan turbovaihteen. Tunnelma meidän teltassa oli ihana. Jokainen lähetettiin kannustavin sanoin metsään ja osuudeltaan saapuva toivotettiin hurrauksin tervetulleeksi. Vihdoinkin oman vuoroni koittaessa seisoin lähtöalueella aivan nollat taulussa. Normaalisti vastaavassa tilanteessa olisin käynyt jonkinlaista mielikuvaharjoittelua, mutta tällä kertaa siihen ei oikein ollut mahdollisuutta,...

Continue reading

Ennen omaa vuoroa…

*Yhteistyössä Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon & Petzl Vuorokausi takaperin olin vielä matkalla Jukolan viestistä kotiin aivan umpiväsyneenä, mutta todella onnellisena. Jukolan viesti kokemuksena menee kyllä elämäni top 10 aivan heittämällä. Aivan mielettömän hieno kokemus kaikkinensa. Olen koko päivän yrittänyt pureskella kaikkea kokemaani, enkä tiedä saanko vieläkään asioita kerrottua niin kuin ne koin. Reissu Joensuu-Jukolaan oli aivan mieletön. Meidän joukkue oli muutoksista ja pienistä haasteista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, aivan täydellinen. Lopullinen joukkueemme oli Jukolan viestin juoksujärjestyksessä seuraavanlainen: Hilla Stenlund, Lari Salama, Jesse Väänänen (kuvaaja), Henriikka Simojoki, Marinella Himari, minä ja Veera Malmivaara. Ensimmäisen yön yövyimme Vaarinkallion huvilalla ja toisen yön puolestaan Jukolan viestin kisa-alueella Evoke-teltassa. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Otto Rönkä haastattelee meitä Yle Urheilun juttuun[/caption] Kisapäivän aamuun heräsimme kymmenen aikoihin. Tankkasimme reilusti aamiaista samalla jutustellen hyväntuulisesti. Ennen...

Continue reading

Suvi-ilta Kolilla

Ajoimme eilen työpäivän mittaisen ajomatkan Helsingistä Itä-Suomeen Kolille. Matka hujahti nopeasti hyvässä seurassa. Saavuimme illansuussa Pielisen rannalla sijaitsevaan Vaarinkallio-huvilaan, jossa majoitumme Jukolan viestin ajan. Henkka rupesi laittamaan ruokaa ja Tuomas teki saunavihdat. Me muut loikoilimme huvilan lattialla ja jännitimme tulevan päivän Jukola-koitosta samalla ihastellen ikkunasta avautuvaa upeaa maisemaa. Vasta auringonlaskun lähestyessä pääsimme vihdoinkin ruokapöydän ääreen. Houkuttelin Veeran ja Larin kanssani ruoan jälkeen Pieliselle melomaan ja ottamaan valokuvia. Vasta puolenyön jälkeen loputkin joukkueen jäsenet saapuivat mökille juuri saunan lämmettyä. Henriikka sai houkuteltua meidät  yöunille. Maltoimme kömpiä omiin sänkyihimme vasta lähempänä kahta. Nyt jännittää melkolailla. Alamme vähitellen siirtymään kisa-alueelle. Toivottakaa meille onnea! Projektissa mukana olevat juoksijat/bloggaajat: Henriikka Simojoki Hilla Stenlund Jesse Väänänen Marinella Himari Veera Malmivaara Lari Salama...

Continue reading

Sateiset suunnistustreenit

*Projektin kustantaa Evoke Natural Goods ja varusteet sponsoroi Suunto, Salomon ja Petzl Viikon päästä on Jukolan viesti. Lähtölaukaus pamahtaa klo 23 ja pimeyteen ampaisee meidän joukkueen ensimmäinen juoksija monen muun otsalamppupäisen suunnistajan kanssa. Vatsanpohjasta kouraisee pelkkä ajatus. Jännittää! Uusi ja tuntematon pelottaa aina, kun ei oikein tiedä miten siellä hommat sujuu. Kuinka eri juttu on suunnistaa Jukolan viestissä kuin iltarasteilla? Olin viime vuonna Jukolan viestissä töissä ja silloin päätin, että seuraavalla kerralla olen mukana itse juoksemassa. Siksi päätin organisoida tällaisen projektin. Koko kevään olemme harjoitelleet joukkueemme kanssa suunnistamista. Aloitimme harjoitukset kevättalvella lumisessa metsässä ja torstaina suunnistimme kesäisessä sateisessa Sipoon metsikössä. Projektin matkan varrelle on sattunut monenlaista haastetta, mutta torstain treenit osoittivat, että meillä on tosi hyvä tiimi ja tulemme suoriutumaan Jukolan viestistä hienosti, jos ei ajallisesti,...

Continue reading

Ihanat iltarastit

Suunnistaminen on ihanaa! Tiesittekö sen? Aloitin suunnistamisen tänä keväänä tämän meidän suunnistusprojektin myötä. Meillä on tähtäimenä kesäkuussa järjestettävä Jukolan viestin "miesten kilpailu", eli seitsenhenkisen joukkueen viestisuunnistus. Joukkueessamme on seitsemän bloggaajaa minä mukaan lukien. Olemme harjoitelleet yhdessä noin joka toinen viikko. Edellisillä iltarasteilla näin kokonaisia perheitä yhdessä harrastamassa suunnistusta. Sydämeni suli. Mukana oli alle kouluikäisiä emitit käsissään innoissaan etsimässä rasteja. Me olemme harrastaneet koko perheenä monenlaista liikuntaa. Olemme käyneet yhdessä uimassa, juoksemassa, pyöräilemässä, ollaan tehty kuntopiiriä ja retkeilty Nuuksion metsissä. Näiden iltarastien jälkeen minulle syttyi toivonkipinä, että suunnistuksesta voisi tulla meille koko perheen yhteinen harrastus. Esikoiseni on joskus ohimennen maininnut, että häntä voisi kiinnostaa suunnistus. Tytöt ovat tottuneet liikkumaan metsässä ja ilmeisesti nykyisin jopa ihan nauttivat siitä. Meillä oli eilen jälleen #evokegoesjukola-joukkueen yhteistreenit ja minulla on...

Continue reading

Suunnistus vei mennessään

Tätä #evokegoesjukola-projektia suunnitellessani uumoilin, että laji voisi olla sellainen, josta tykkäisin. Ajattelin, että tästä voisi tulla todella huippu juttu, jos saisin mukaan sopivat tyypit, jotka innostuisivat suunnistamisesta. Mietin, että suunnistus saattaisi olla uusi polkujuoksu - niin itselleni kuin kaikille muillekin. Silti jännitti, että mitä jos en opi suunnistamaan ja mitä jos tästä projektista ei tulekaan yhtään mitään. Nyt projekti on puolessavälissä ja voin tässä vaiheessa sanoa, että tämä laji on vienyt minut mennessään. Viime tiistaina kun arki rytisi hirveällä raivolla päälle neljän päivän pääsiäislepäilyjen jälkeen pää ei meinannut kestää sitä puhelimen pimputtelua, sähköpostitulvaa ja minuuttiaikataulutettua elämää. Olin koko päivän sykkinyt paikasta toiseen ja mietin siinä suunnistusvaatteita vaihtaessani, samalla lapsiani ohjeistaen, että onko tässä itse aiheutetussa kiireessä mitään järkeä. Onko pakko olla taas ilta...

Continue reading

#evokemorningworkout

Maanantaista on tullut mun lempipäivä. Olen nykyään maanantaisin tehokkaimmillani ja täynnä virtaa. Tämä johtunee siitä, että nykyään pyhitän viikonloput pitkälti rentoon oleiluun, lepäämiseen ja treenaan vain jos siltä tuntuu. Viikkoa ei voisi aloittaa paremmin kuin treenaamalla kevyehkösti, siispä päätettiin Martinan kanssa järjestää Lavli Living Roomissa Evoken & Yvetten aamutapahtuma kehonpainotreenin merkeissä. Kutsuttiin paikalle hyviä tyyppejä ja Martina veti meille juuri sopivan herättelevän treenin. Treenin jälkeen on aina se paras osuus, eli syöminen ja juoruilu. :) Tarjolla oli tietysti Evokea, mutta myös Greenstreetin herkullisia raakakakkuja, mango-chiapuddingia ja vihersmoothieta. Ei voisi maanantai enää paremmin alkaa! Sain treenistä niin paljon virtaa, että vieläkään ei ole iskenyt väsy, vaan touhut jatkuu vielä kotonakin....

Continue reading