Kyllä Suomi on pitkä maa! Vuorokauden kesti matka Helsingistä Näätämöön ennen kuin pääsimme viimein vaeltamaan. Tällä kertaa aioimme tehdä kahdeksan yön vaelluksen Vätsärin erämaa-alueelle, jonka lähtö- ja paluupaikkana olisi Näätämö. Ensimmäinen vaelluspäivä jännittää aina. Mietityttää onko nyt varmasti mukana kaikki tarvittavat varusteet ja riittävästi vaatetta. Joka kerta näitä miettii, vaikka olisi kuinka paljon kokemusta.
Vuorokausi matkustusta Helsingistä Näätämöön
Matkustimme ensin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle, sieltä bussilla Ivaloon ja Ivalosta vielä minibussilla Näätämöön saakka. Maata pitkin matkustamisessa on oma viehätyksensä, vaikka aikaa se vie eikä hintojen puolesta oikein houkuttele valitsemaan tätä matkustustapaa lentämisen sijaan. Tykkään matkustaa erityisesti yöjunassa, se on miellyttävin mahdollinen matkustusmuoto.
Menomatka meni yllättävän kivuttomasti. Vaihtoväleissä kävimme syömässä. Rovaniemellä söimme asemaravintolan buffetissa aamupalan, Ivalossa puolestaan Café Ivalossa tankkasimme lounasbuffetissa ja piipahdimme Ivalon eräsopissa ostamassa minulle puuttuvan kuivapussin ja toiseen kuivapussiin uuden kiinnitysklipsin.
Lue viime vuoden vaelluksen ensimmäisen päivän kertomus.
25 kilon rinkka ja ensimmäisen päivän jännitys
Olimme Näätämössä viiden jälkeen. Laittelimme rinkat vaelluskuntoon ja lähdimme kävelemään lähimmälle mahdolliselle leiripaikalle, että ehtisimme laittaa leirin pystyyn ennen auringonlaskua. Kävellessä tuli se tuttu hermostunut olo ja huoli siitä, että jäikö nyt yhtäkkiä vaikkapa riippumaton kiinnitysnarut pakkaamatta. Vaikka rinkka on pakattu moneen kertaan ja tarkistettu kaikki varusteet pakkauslistan kanssa, silti aina jännittää puuttuuko joku oleellinen asia tai pärjäänkö mukaan pakatuilla vaatteilla koko reissun.
Punnitsimme rinkat ennen kotoa lähtöä ja tein vielä viime hetken karsintaa varusteille, koska hirvitti puntarin lukema: 26,4 kiloa! Karsin rinkasta villapaidan, vaellustrikoot, objektiivin ja vara-t-paidan. Näiden mukana lähti reilu kilo painoa. Silti rinkalle jäi painoa reilut 25 kiloa. Onneksi kävin salilla ennen lähtöä.
Löysimme Anna-Greetan järviltä sopivan leiripaikan. Olimme viime vuonna samojen järvien toisella puolella reissun ensimmäisen yön, nyt tulimme toista polkua hieman eri kohtaan. Leirin pystyttämisen jälkeen tuli turvallinen olo – rinkassa oli kuin olikin kaikki mitä pitikin.
Olin matkustamisesta väsynyt ja viluinen. Kuvasimme jähmeän aloitusvideon vaellusvideolle. Tämä on kuvaamisessa se vaikein osuus. Tein iltaruuan, jonka jälkeen tarvittiinkin jo otsavaloa. Emme jaksaneet enää valvoa, vaan oli päästävä pitkän matkustuspäivän jälkeen pötkölleen.
Seuraa retkeily- ja vaellusjuttujani myös Instagramissa ja TikTokissa.
