Innostuin syksyllä pitkästä aikaa kaivamaan puikot ja langat esille, kun halusin rauhoittaa tahtia. Neuloin aluksi jämälangoista muutamat lapaset, sitten tuttuun tapaan yksivärisiä villasukkia, myöhemmin vähän vaikeampia palmikkosukkia ja nyt joululoman aikana opettelin kirjoneulontaa. Oon aivan koukussa....
Continue reading
Kulunut vuosi on sisältänyt huippuhetkiä ja pohjakosketuksia. Tänä vuonna opin tunnistamaan rajani paremmin ja onnistuin tekemään konkreettisia muutoksia kestävämmän elämäntavan löytämiseksi. Tämä tietysti vaati ensin sen, että ajelin kaasu pohjassa rajojen yli ja vasta kun tankki oli tyhjä, niin piti pohtia, miten täältä pääseekään takaisin rajalle....
Continue reading
Kuuntelin Yksillä-podcastin jakson Guilty Pleasures -paljastuksista. Tytöt kertoivat jaksossa salaisista paheistaan, eli sellaisista jutuista, joita tekee silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Minusta niitä oli hauska kuunnella. Monesti sitä kuvittelee olevansa kummallisuuksiensa kanssa ihan yksin, mutta mä samaistuin joihinkin tyttöjen kertomiin juttuihin. Mitä teen silloin kun kukaan ei näe? Nämä eivät kyllä ole mitään nautintoja, vaan enemmän mun hölmöjä tapoja ja kummallisuuksia. Kun olen koko päivän yksin kotona, en välttämättä pue koko päivänä vaatteita päälle. Hiihtelen koko päivän pitkissä villasukissa ja kylpytakissa. Yleensä hetki ennen kun Rami tulee töistä, puen äkkiä jotakin päälleni, etten näytä ihan niin syrjäytyneeltä. Saatan viettää yllättävänkin pitkiä aikoja vessan peilin edessä syynäämässä ihoa suurennuslasilla. Käyn jokaisen ihohuokosen läpi ja puristan jokaisen vähääkään finniltä tai mustapäältä muistuttavan asian kasvoistani....
Continue reading
Mulla on parhaillaan menossa PMS ja pahimmat päivät tätä hormonimyrskyä. Iän myötä olen oppinut tunnistamaan PMS-oireet ja ehkä jopa valmistautumaan sen tuloon paremmin. PMS on lyhenne sanoista Pre Menstruation Syndrome, joka tarkoittaa kuukautista edeltäviä oireita, jotka johtuvat naisen kehossa tapahtuvista hormonimuutoksista. Naisen elämä pyörii pitkälti kuukautisten rytmittämänä. Kierto alkaa kuukautisista, jonka jälkeen mielialojen heittely alkaa tasoittua ja elämä normalisoituu vähitellen. Tässä on hetken seesteinen ja tasainen vaihe. Kierron puolivälin lähestyessä on lähestulkoon kaikkivoipa olo. Ideoita pulppuaa, on paljon energiaa, saa paljon aikaiseksi, on kaunis ja säteilevä olo ja hormonit hyrräävät valtavalla voimalla. Tässä vaiheessa tuntuu, että elämässä on kaikki hyvin ja kaikki on mahdollista. Kierron loppuvaiheilla elämästä tulee yhtäkkiä merkityksetöntä ja kertakaikkisen ärsyttävää. Hormonit imevät mustan spiraalin pyörteisiin, jossa yrittää selviytyä...
Continue reading
Blogini täytti tämän viikon torstaina 9 vuotta. Viime päivinä on tullut muisteltua tapahtumia blogihistorian varrelta. Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin - huippuhetkiä ja pohjakosketuksia. Olen kirjoittanut tätä muistelmapostausta koko viikon. Tämä on ollut samalla itselleni jälleen yhdenlainen terapiaistunto. Tässä nyt sitten tulee katsaus yhdeksän blogivuoden ajalta. Postaus on todella pitkä. 2010: Perustin blogin pysyäkseni positiivisena Perustin Endorfiinikoukussa-blogin tammikuussa 2010. Olin kokeillut bloggaamista muutaman kerran ennen Endorfiinikoukussa-blogia, mutta näistä yritelmistä puuttui punainen lanka. Muoti ei ollut tarpeeksi mun juttu, eikä neulominen, eikä siskon kanssa aloitettua blogia tullut päivitettyä säännöllisesti. Arjesta en halunnut kirjoittaa, sillä se oli tuolloin suorastaan ahdistavaa. Elettiin taantuman jälkeistä aikaa. Taantuma valitettavasti rutisti perhettämme isolla kouralla ja ravisteli vielä päälle oikein kunnolla. Olin joutunut jättämään opinnot kesken ja tarkoituksena oli siirtyä kokonaan...
Continue reading
Neljä ja puoli vuotta sitten elämäni muuttui täysin. Silloin tuli avioero lasteni isästä. Tuohon asti olin asunut valtaosan elämästäni muiden ihmisten ympäröimänä. 16-vuotiaana kokeilin yksin asumista vieraalla paikkakunnalla, mutta palasin alle puolen vuoden kuluttua maitojunalla kotiin. Äidiksi tulon jälkeen en ollut viettänyt kertaakaan yötä yksin kotona. Eron myötä minusta tuli viikko-viikko-vanhempi. Aluksi pakotin itseni olemaan yksin ja sietämään tyhjää ja vajavaista oloa. Lapsettomien viikkojen hiljainen koti tuntui kummalliselta. Tyhjät huoneet huusivat tyhjyyttään. Se hiljaisuus oli suorastaan piinaavaa. Kipuilua ja yksinoloa Opettelin olemaan yksin. Minun oli pakko kohdata totuus ja kaikki ne kipeät tunteet. Piti uskaltaa kohdata itseni. Vaikka tiesin eron olleen ainoa oikea ratkaisu, kaikki tuntui jotenkin väärältä. Olisin halunnut olla koko ajan lasteni lähellä, mutta tietenkin halusin, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan. Surin...
Continue reading
Jälleen tulee yksi vuosi päätökseen. Minäkin halusin selvittää, mitkä kuvat olivat kuluvana vuonna tykätyimpiä. Instagramin tykätyimmät yhdeksän kuvaa saa tilattua best nine -sovelluksen kautta. Tykätyimmät kuvat kertovat ehkä enemmän siitä, mitä seuraajat haluavat somessani nähdä kuin siitä mitkä olivat itselleni vuoden kohokohtia. Kaikki minulle tärkeimmät hetket eivät löydy tuosta yhdeksiköstä. Näin Janitalla ja Vilmalla kivat postaukset, jossa kerrottiin tarinat tykätyimpien yhdeksän kuvan takaa, niin minäkin ajattelin koota postauksen näistä. Kulunut vuosi on ollut aika erikoinen. Vuosi alkoi uupumuksesta toipuen. Samalla aloitin päätoimisen opiskelun. Toipuminen ja uudenlaisen elämän opettelu on jatkunut siitä tähän asti. Työuupumus ja siitä aiheutuneet muut vaikeudet vei mielen ja itsetunnon pitkäksi aikaa matalaksi, mutta hyvällä toipumisen tiellä ollaan vieläkin. Vuoden 2018 tykätyimmät yhdeksän kuvaa Instagramissa 1. Selvitin ensimmäisen triathlonkilpailun kunnialla maaliin! Tulos...
Continue reading
Kysyin Instagramissa seuraajiltani olettamuksia minusta. On mielenkiintoista kuulla, minkälaisen mielikuva minusta on seuraajille muodostunut. Olen blogissa ja somessa aito oma itseni, vaikka en ihan kaikkea paljastakaan. Oli hauska huomata, kuinka oikeaan nämä olettamukset osuivat. Impulsiivinen Minä olen todella impulsiivinen. Innostun nopeasti ja lähden kaikkiin hauskalta kuulostaviin juttuihin välittömästi mukaan. Iän myötä olen oppinut harkitsevammaksi enkä lupaudu enää kaikkeen siltä istumalta, vaikka kuinka kuulostaisi kivalta, vaan mietin yön yli ja punnitsen plussat ja miinukset. Hauska, hyvä huumorintaju Olen ainakin omasta mielestäni tosi hauska. :D Omat jutut, parhaat jutut. Herkkä Tämän puolen tunnistin itsessäni vasta terapian jälkeen. Olin sitä ennen aina pyrkinyt kaikin tavoin tukahduttamaan herkkyyden, enkä koskaan näyttänyt tunteitani julkisesti. Nykyisin olen kaikilla tavoin tuntevampi ja nykyisin myönnän olevani herkkä. Pohdiskeleva Kyllä. Pohdiskelen kaikenlaisia asioita ja välillä vähän liikaakin. Aito Olen kyllä....
Continue reading
Arjen aloittaminen on vienyt kaiken ajan ja energian. Menee vielä hetki ennen kuin osaan taas aikatauluttaa arjen oikein. Iltaisin mun pää lyö aivan tyhjää, kun avaan blogin tekstisivun. Tekstiä ei meinaa syntyä eikä päässä liiku ajatustakaan, siksi nyt tällainen höpsö kumpikampi-postaus. Suihku aamulla vai illalla? Useimpina päivinä käyn suihkussa sekä aamulla että illalla, koska taitan matkat pyöräillen ja siinä tulee hiki. Teininä kävin aina aamulla suihkussa enkä käynyt enää illalla uudestaan. Tästä rutiinista en ole vieläkään luopunut, jos olen lähdössä ihmisten ilmoille, koska suihkussa käyminen piristää ja tulee ihmismäinen olo yön lakanoissa möhnäämisen jälkeen. Vaikken urheilisi päivän aikana, niin käyn illalla vähintäänkin pesemässä iholta päivän tomut pois ennen lakanoiden väliin sujahtamista. Kotipäivinä ja lepopäivinä käyn vain iltaisin suihkussa. Suunniteltu vai ex tempore? Olen tosi huono tekemään...
Continue reading
Tänään oli esikoiseni konfirmaatiopäivä. Iso päivä meille kaikille. Ripille pääseminen tuntuu merkittävältä etapilta niin meille vanhemmille kuin lapselle itselleen. Juhlasta muodostui pienimuotoinen jännitysnäytelmä, sillä kesken rippilasten siunaamisen näin omalta paikalta, kun tyttäreni tipahti alttarilta alas. Kummit olivat alttarilla siunaamassa kummilapsiaan ja tyttären kummit ottivat pyörtyvän lapsen vastaan. Seurasin hetken tilannetta paikaltani, mutta tyttö ei ihan heti toennut pökertymisestä, joten singahdin itsekin alttarille. Alttarin lattialla makasi pieni tyttöni tajuttomana, mutta virkosi melkein heti saavuttuani paikalle. "Äiti on tässä, ei hätää." Saimme tytön juuri ennen omaa siunaamisvuoroaan nostettua takaisin alttarille ottamaan siunauksen vastaan. Heti siunauksen saatuaan hän pyörtyi jälleen ja kaatui syliini. Lapsi oli yllättävän pitkään tajuttomana eikä herännyt, vaikka läpsin häntä melko kovaotteisesti poskelle ja hoin hänen nimeään. Tilanne näytti sen verran pelottavalta, että...
Continue reading