Taistelua väsymystä vastaan

*Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Pimeä vuodenaika on aina ollut mulle vaikeaa aikaa, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvea ei tule lainkaan. Koko ajan on vain säkkipimeää. Kellojen kääntämisen myötä astuttiin taas syvemmälle säkkiin muutamaksi kuukaudeksi.

Tarvitsen talvisin selvästi enemmän yöunta ja tsemppihenkeä pysyäkseni pirteänä. Viime vuosina olen aina loka–marraskuussa kampanjoinut ulkoilun ja säännöllisen liikunnan puolesta ja samalla motivoinut itseäni pysymään sen verran aktiivisena, että hyvinvoinnin muut osa-alueet pysyisivät yhtälailla kunnossa. Olen huomannut ulkoilun olevan keskeinen osa hyvinvointiani. Säännöllinen päivittäinen ulkoilu auttaa kirkastamaan ajatuksiani, palauttaa työpäivän kuormituksesta – se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää keholle ja mielelle. Terveet elämäntavat ovat hyvinvoinnin perusta: lepo, ravinto ja liikunta. Tuo pyhä kolmiyhteys.

Tänä vuonna väsymys ja tahmaisuus alkoi heti elokuussa. Kulunut vuosi on ollut kaikille poikkeuksellinen ja kuormittava. Ajattelin väsymykseni johtuvan siitä. Aloitin keväällä uudessa työpaikassa samaan aikaan, kun koronarajoitukset tulivat voimaan. On siis ollut monella tavalla poikkeuksellista ja kuormittavaa.

Aloitin syksyllä ensimmäisten väsymyksen merkkien tultua syömään D-vitamiinia ja rautalisää. D-vitamiinia syön aina pimeään vuodenaikaan ja rautalisää siksi, koska olen luovuttanut verta ja viime kerralla rautatankkaus jäi tekemättä. Väsymykseni on pimeyden myötä syventynyt entisestään ja aamuisin herääminen on ollut vaikeaa, vaikka olisin nukkunut minulle normaalisti riittävät kahdeksan tuntia.

Raudan syömistä omin päin ei suositella, ellei lääkäri ole niin määrännyt. Verenluovutus on kuitenkin hyvä syy syödä rautaa. Sieltä saa aina rautatabletit mukaan.

Voimat vähissä -tutkimuspaketti

Minulle tarjoutui mahdollisuus mittauttaa veriarvoni Terveystalon Voimat vähissä -tutkimuspaketin avulla. Edellisestä veriarvojen mittauskerrasta oli vierähtänyt jo pari vuotta ja ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika selvitää, missä mennään. Erityisesti minua kiinnosti selvittää raudanpuute ja ferritiini, D-vitamiini ja B-12-vitamiini, koska näiden arvojen perusteella selvitetään raudanpuuteanemia. Voimat vähissä -tutkimuspakettiin sisältyy kattavasti juuri raudanpuutosanemian mittaamiseen vaadittavat arvot sekä vitamiinipuutokset.

Miksi veriarvoja kannattaa mittauttaa?

Usein verikokeita otetaan silloin, kun jokin asia on pielessä. Yleistä terveydentilaa mittaavia arvoja voi olla kuitenkin hyvä mittauttaa välillä myös nimenomaan terveenä ja silloin, kun ei ole mitään terveyshaasteita. Tällä tavoin kertyy vuosien varrella tietoa omista veriarvoista. Sitten, kun sairastuu, niin arvoja voi verrata terveenä mitattuihin arvoihin. Näin voidaan parhaiten arvioida kokonaisuus ja muutos, joka arvoissa on tapahtunut. Viitearvot ovat kuitenkin aina viitearvoja eivätkä ne kerro yksilötasolla kovin tarkasti mitään.

Mitä mittauksissa selvisi?

Varasin verikoeajan Terveystalon verkkosivuilta. Vapaita aikoja oli paljon ja sieltä löytyi helposti itselleni parhaiten sopiva aika ja toimipaikka. Pääsin verikokeeseen ihan meidän kodin lähellä sijaitsevaan Terveystaloon. Koko reissuun meni noin 20 minuuttia aikaa.

Kävin verikokeessa perjantaiaamuna paastottuani edellisillasta asti. Ennen verikoetta täytyi paastota 10–12 tuntia. Kävelin Terveystalon vastaanottoon, missä hoitaja varmisti, ettei minulla ole koronaoireita, antoi käsiini painalluksen käsidesiä ja ohjasi odotusaulaan. Ehdin hädin tuskin istahtaa, kun minut kutsuttiin nimellä näytteenottohuoneeseen. Vilautin henkkaria, näytteenottaja otti putkilot täyteen verta ja moikka. Se oli todella nopea reissu.

Seuraavana aamuna puhelimeen tuli viesti, että ensimmäiset verikoetulokset ovat katsottavissa Terveystalon Oma terveys -sovelluksesta. Loput tulokset valmistuivat seuraavana arkipäivänä. Olin tunnistautunut aiemmin palveluun verkkopankkitunnuksilla, joten pääsin kirjautumaan palveluun puhelimeltani kasvotunnistuksella.

Terveystalon Oma Terveys -sovellus on helppokäyttöinen. Jokaisesta mitatusta arvosta voi lukea tarkemmin, mitä se tarkoittaa ja mihin kaikkeen kyseinen arvo vaikuttaa. Lisäksi verikoetta otettaessa minulle sanottiin, että jos jokin arvo on hälyttävästi pielessä, Terveystalosta otetaan yhteyttä ja kehotetaan hakeutumaan lääkäriin.

Kahdella edellisellä mittauskerralla kaikki arvoni ovat olleet viitearvojen sisällä. Ihmeekseni näin oli myös keväällä 2017, jolloin kärsin pahoista työuupumusoireista. Olin tuolloin ihan älyttömän väsynyt ja hiuksia lähti tupottain päästä. Ajattelin, että tälläkin kerralla kaikki arvot olisivat vimpan päälle, mutta eipä ollutkaan. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, mutta itselleni ihan uusi tilanne.

Tavallaan huojentavaa, että väsymykselle löytyi ainakin yksi selkeä syy. D-vitamiinipitoisuus oli selvästi viitearvojen alapuolella. Olin hämmentynyt, miten näin voi olla, vaikka olen syönyt d-vitamiinilisää jo pari kuukautta. Lisäksi ferritiiniarvo oli pudonnut edellisestä mittauksesta peräti 30 mikrogrammaa litraa kohden. Nyt arvo koputtelee viitearvon alarajaa. Kaikki muut tutkimuspaketissa mitatut arvot olivat kunnossa.

Kävin ostamassa apteekista uudet vitamiini- ja rautavalmisteet, sillä edelliset eivät selkeästi toimineet. Huomasinkin, että D-vitamiinivalmiste, jota olin alkusyksystä asti syönyt, oli vanhentunut ja aiemman rautavalmisteen pitoisuus oli alhainen. Aion nyt jatkaa kesken jäänyttä rautakuuria uuden valmisteen myötä ja ottaa uutta D-vitamiinia suositusten mukaisesti läpi pimeän ajan. Ehkäpä käyn jonkin ajan kuluttua uudestaan mittauttamassa arvot, niin näen onko nuo alarajalla heiluvat arvot lähtenyt nousuun.

Haluan muistuttaa vielä, ettei kenenkään kannata ryhtyä puoskariksi ja lähteä tulkitsemaan arvoja itsenäisesti. Jos jokin asia askarruttaa ja kaipaat apua niiden tulkitsemiseen, niin tällöin kannattaa varata lääkäriaika ja kysyä ammattilaiselta ohjeet, miten tilanteessasi tulee toimia.

Masennus ja liikunta

Sain ensimmäisen masennusdiagnoosin vuonna 2013. Siihen asti olin työntänyt vaikeat ajatukset ja tunteet syrjään ja koittanut vain porskuttaa eteenpäin. Sain tuolloin työterveyslääkärin vastaanotolta kolme paperia: reseptin masennuslääkkeisiin, sairaslomatodistuksen ja lähetteen psykiatrille.

Olin diagnoosista hämmentynyt. Enhän minä ole masentunut, koska olen toimintakykyinen, hymyilen, nauran ja käyn töissä. Seitsemän vuotta sitten masennuksesta ei vielä puhuttu kovinkaan avoimesti ja muistan, kuinka minua hävetti masennusdiagnoosini. Omakin mielikuva masentuneesta oli kummallinen. En tiedä mistä se mielikuva oli syntynyt, että masentunut ihminen olisi mustiin pukeutunut, täysin iloton ja toimintakyvytön, joka vain makaa sängyssä. Muistan, että jouduin vakuuttelemaan jopa läheisille, että masennusdiagnoosini ei ole väärä, vaikka pystyn urheilemaan ja näen elämässä ilon pilkahduksia. Pahimpina hetkinä paha olo näkyi myös kodin ulkopuolella. Hetki ennen sairaslomalle jäämistä purskahtelin itkuun työpaikalla eikä työnteosta meinannut tulla mitään. Muuten pystyin pitämään kulissit aika hyvin pystyssä, mutta kotona en sitten jaksanutkaan enää mitään. En ollut jaksanut pitkään aikaan. Nykyään tiedetään, että masennus on sairaus siinä missä muutkin, tämä sairaus on vain pään sisällä ja sitä on ulkopuolisten vaikea havaita.

Ennen masennusdiagnoosia ja pitkään sen jälkeenkin, liikunta oli minulle niitä ainoita toimivia keinoja saada oloani helpotettua. Sain toki masennuslääkkeet ja söinkin niitä puoli vuotta helpottaakseni vaikeinta ahdistusta, mutta halusin päästä lääkkeistä mahdollisimman nopeasti eroon ja hoitaa itseäni terapian ja itsetutkiskelun keinoin.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen ja pyrin aina löytämään asioille selityksen. Teen aina olon helpottamiseksi jonkinlaisen toimintasuunnitelman. Koen, että tämä on se syy, miksi olen toipunut masennuksistani aina melko nopeasti. Olen allerginen yltiöpositiivisuudelle ja sellaiselle scheisselle, jossa jauhetaan, että universumi antaa sinulle takaisin sen, mitä itse sille annat. Että hampaat irvessä vaan uskot unelmiin, niin kaikki järjestyy. Minulle toimiva selviytymiskeino on ollut pyrkiä näkemään tulevaisuudessa aina edes yksi, pieni, hyvä ja tavoittelemisen arvoisen asia. Joku syy, jonka takia kannattaa koittaa jaksaa. Tämän lisäksi olen pyrkinyt pitämään itseni voimieni puitteissa aktiivisena.

Liikunta on minulle aidosti yksi tärkeimmistä hyvinvointini ylläpitäjistä ja tärkeä lääke masennuksesta toipumisessa. Mua suututti ihan kamalasti se, kun sairauttani ja sairasloman tarvetta epäiltiin sen takia, kun pystyin harrastamaan liikuntaa. Toipumiseni olisi ollut paljon hitaampaa, jos olisin jäänyt sängynpohjalle itkemään ja kieriskelemään itsesäälissä. Tein sitä jo ihan riittävästi. Muistan lääkäreiden ja psykologien aina kehottavan, että tee sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. Yritin pitää sen kirkkaana mielessä. Kirjoitin, otin valokuvia, kuuntelin musiikkia ja liikuin.

Masentuneena koin konkreettisesti sen, kuinka hyvää liikunta ja erityisesti luonnossa liikkuminen ihmiselle tekee. Muistan monet kerrat, kun olin maannut koko pitkän päivän sängyssä itkemässä ja kun lopulta sain kammettua itseni kävelylle, tunsin matkan edetessä, kuinka olo keveni eikä asiat enää tuntuneet aivan niin kamalilta kuin aiemmin. Sen vuoksi ulkoilin ja liikuin aina, kun vaan voimat sen sallivat. Kevyt liikuskelu ja pienten askareiden tekeminen kiinnitti arkeen ja toi vaikeisiin ajanjaksoihin ryhtiä ja rakennetta. Vaikka näen nyt jälkikäteen, että aktiivinen bloggaaminen ja somettaminen oli yksi iso kuormitustekijä ja osatekijä uupumiselle, tuolloin koin, että blogin pitäminen piti minut pinnalla. Se oli mielekästä ja koin, että minulla on edes yksi tehtävä ja syy nousta sängystä.

Vaikeina masennusjaksoina liikkuminen oli fyysisesti vaikeampaa. Silloin minulla istui norsu rinnan päällä eikä henki kulkenut kunnolla. Tuolloin olin vielä aika kova suorittaja, joten urheilin siitä huolimatta hampaat irvessä. Työuupumuksen aikaan ja sen jälkeen, urheilu oli käytännössä mahdotonta. Kroppa tilttasi aivan täysin ja siitä toipuminen kesti kauan. Silloin kykenin vain kävelemään ja pyöräilemään kevyesti. Mitään raskaampaa en voinut tehdä pitkään aikaan. Vasta kahden vuoden päästä uupumisesta olen voinut palata takaisin raskaampien treenien pariin ja yhä edelleen minun täytyy kiinnittää palautumiseen erityisen paljon huomiota.

Olen edelleen taipuvainen masentumaan ja siksi olen opetellut keinoja selviytyä siitä. Alakulon iskiessä pyrin olemaan itselleni armollinen ja keventämään arkea. Tuolloin en yritä väkisin puunata kotia ja koittaa jatkuvasti olla paras versio itsestäni kaikilla elämän osa-alueilla. Annan itselleni löysää ja tiputan arjesta pois kaiken sen, mikä ei ole pakollista. Tuolloin pyrin pitämään itseni sen verran aktiivisena, että tulee tunne, että on tehnyt edes jotakin. Jonakin päivänä se voi olla yksi koneellinen pestyjä pyykkejä, toisena päivänä sängyn petaaminen, kolmantena rauhallinen kävelylenkki tai kevyt salitreeni… Pienin askelin, pienin teoin. Minulle pahinta myrkkyä on juuttua sängynpohjalle, koska sen osaan valitettavan lahjakkaasti. Sieltä ylös kampeaminen on vaikeaa ja joskus mahdotonta. Sängyssä märehtiminen imee minut mustien ajatusten spiraaliin, siksi koitan joka päivä löytää sen yhden kirkkaan ajatuksen, jonka avulla jaksaisin eteenpäin. Enää en juutu sänkyyn päiviksi, vaan korkeintaan tunneiksi.

Onneksi edellisestä vaikeammasta jaksosta on nyt kulunut aika tarkalleen vuosi. Tämänkin vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon lisää. Työkalupakkini karttuu koko ajan.

Vatsavaivat katosivat

Olen vuosia kirjoitellut vatsavaivoistani. Olen kärsinyt niistä niin pitkään kuin muistan. Pahimmillaan vatsavaivat ovat olleet viime vuosina, jolloin elämäni on ollut melkoisessa myllerryksessä.

Vatsavaivani ovat olleet välillä suorastaan invalidisoivia. Ne, jotka ovat kärsineet IBS-oireista tietävät, että ei paljoa naurata, kun ei tiedä milloin ripsa on vähällä lörähtää housuun, ellei vessa ole välittömässä läheisyydessä. Silloin ei lähdetä mihinkään edustamaan, kun vatsa turpoaa palloksi eikä voi etukäteen tietää, onko tänään luvassa ummetus vai ripuli. Välttelin aina parhaani mukaan vääriksi tietämiäni ruoka-aineita, siitä huolimatta maha saattoi kiukustua milloin mistäkin. Tätä ei aina pystynyt mitenkään ennakoimaan.

Vuosien kuluessa opin välttelemään tiettyjä ruoka-aineita, joiden tiesin ärsyttävän vatsaani. Suurin yhteinen nimittäjä vatsavaivojen aiheuttajille oli FODMAP-hiilihydraatit. Jätin nämä ruoka-aineet ruokavaliostani muutama vuosi sitten. Pahin oireilu hellitti uuden ruokavalion myötä, mutta siitä huolimatta sain jatkuvasti olla tarkkana vatsani kanssa ja se aiheutti säännöllisen epäsäännöllisesti harmia. Aamuni alkoivat lähes poikkeuksetta ripulilla. Pidin tätä ihan normaalina.

Väärien ruoka-aineiden lisäksi ongelmia aiheutti liian pitkät ruokailuvälit, liian pieni tai suuri ruoka-annos. Ja välillä en keksinyt mitään selitystä oireille.

Sitten tapahtui ihme. Tai siltä se tuntuu, nimittäin vatsavaivat katosivat. Jäin pitkän haastavan ajanjakson jälkeen lomalle, siis ihan oikeasti lomalle. Lähdimme mieheni kanssa Kreikkaan kahdeksi viikoksi. Meillä ei ollut loman ajalle mitään suunnitelmia eikä aikatauluja. Minulla ei ollut huolia, ei murheita, ei stressattavaa.

Päätin lomallamme tilata ravintolasta uhkarohkeasti ruokaa, jossa oli FODMAP-hiilihydraatteja moneen lähtöön. Oli raakaa sipulia, valkosipulia, vaaleaa leipää, paprikaa ja päälle join vielä cokiksen. Ajattelin, että ei haittaa, jos lomalla tulee vatsavaivoja, mutta vatsa ei sanonut tähän ylläriin mitään. Ei mi-tään.

Jatkoin rohkeita kokeilujani ja tilasin seuraavana päivänä lautasellisen tsatsikia ja vetelin sitä aluksi varovaisesti. Kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt, jatkoin hyväksi todetulla linjalla ja nautiskelin loppuloman kaikista ihanista makuelämyksistä, joita olen vuosien aikana ikävöinut. Tämä ihme ei tapahtunut ensimmäistä kertaa, vaan olen havainnut muillakin ulkomaan reissuilla, että vatsa kestää yllättävän hyvin sellaisia ruokia, joita kotioloissa en voisi kuvitellakaan syöväni.

Kotiin palattuani jatkoin lomailua ja uskaltauduin aina silloin tällöin kokeilemaan pieniä määriä kiellettyjä ruokia. Suoritin kokeiluni aina sellaisina päivinä kun mulla ei ollut mitään pakollisia menoja. Joka kerta hämmästyin, kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt mistään (paitsi suklaasta ja maitotuotteista). Aiemmin vatsa on palannut lomien jälkeen kiukkuiseksi itsekseen, mutta tällä kertaa hyvä jakso tuntui vain jatkuvan. Yhtenä päivänä napostelin puolikkaan kukkakaalin raakana naamariin. Se maistui paremmalta kuin moni herkku. Eikä edelleenkään oireita!

Tätä ihmeellistä jaksoa on nyt kestänyt kohta puoli vuotta. Samaisena ajanjaksona olen opetellut pois suorittavasta elämänasenteesta ja olen merkittävästi rauhoittanut tahtia elämässäni. Tämä muutos on tietysti vaikuttanut siten, että stressitasot ovat pysyneet inhimillisissä lukemissa. Olen voinut henkisesti ja fyysisesti hyvin. Tämä olotila on tavoitteena saada pysyväksi ja toistaiseksi olen onnistunut hyvin. Stressi sopivassa suhteessa on hyvä asia, mutta liiallisissa määrissä siitä tulee elimistölle myrkkyä. Tämä oivallus on osa työuupumuksesta toipumista. Olen pala kerrallaan oppinut uusia toimintatapoja ja tehnyt konkreettisia muutoksia.

Työuupumuksesta ei toivuta hetkessä. Taisin kirjoittaa pari kuukautta sairasloman päättymisen jälkeen, että “näin toivuin uupumuksesta”. Nyt naurattaa. Toipuminen kestää niin paljon pidempään kuin muutaman kuukauden ja vaatii isoja muutoksia. Ymmärsin jo aika aikaisessa vaiheessa, että toipuminen vaatii muutoksia. Olen siitä kirjoittanutkin, mutta muutosten tekeminen onkin sitten se vaikeampi pala. Tämä on todella selkeä merkki siitä, että olen vihdoinkin oikeasti toipumassa.

Mitä paino minulle merkitsee?

Anna-Maria haastoi hyvinvointibloggaajia kirjoittamaan, mitä paino meille merkitsee. Rupesin pohtimaan asiaa oikein pitkän kaavan kautta.

Kirjoitin jokin aika sitten ruokapäiväkirjan pitämisestä ja ajatuksistani, jotka syntyivät sen seurauksena. Ymmärsin, että aika moni asia on viimeisten vuosien aikana muuttunut. Ennen urheilullinen ulkomuotoni merkitsi minulle tietynlaista menestystä ja onnistumista. Silloin en myöntänyt sitä, mutta hain kehollani ja kaikella tekemiselläni hyväksyntää. Tein paljon asioita. Niin paljon, että uuvuin. Suoritin elämää peittääkseni sisimpäni. Klassisesti juoksin pakoon ajatuksiani.

Kuten tuossakin postauksessa sivusin sitä, että olen tehnyt valtavasti töitä, että pystyisin hyväksymään itseni tällaisena ja samalla myös muut ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat. Tie ei todellakaan ole ollut helppo. Ihmisen ulkokuori harvoin kertoo edes pientä osaa totuudesta. Ulkoapäin ei voi päätellä, kuinka suuria kamppailuja ihminen sisällään käy läpi, tai minkälaisia asioita hänen elämässään on meneillään.

“En ole koskaan laihduttanut”

Väitin pitkään ylpeänä, etten ole koskaan laihduttanut. Ajattelin tuolloin, että laihduttaminen tarkoittaa kalorien laskemista ja painon pudottamista. En ole koskaan laskenut kaloreita, mutta olen liikkunut pitääkseni painoni tietyssä lukemassa ja söin kurinalaisesti vain niitä ruokia, jotka olivat mielestäni terveellisiä.

Olin nuorempana luonnostaan tosi hoikka. En lihonnut, vaikka söin aivan huoletta. Mulla on aina ollut aika hyvä ruokahalu. En tiennyt ruuasta oikein mitään muuta kuin sen, että syöminen kuuluu elämään. Opin vasta säännöllisen liikkumisen aloitettuani, mitä tarkoittaa hiilihydraatti ja proteiini.

Kasvoin aikuiseksi vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Siinä yhteisössä ihannoitiin hoikkaa naisvartaloa. Hyvä rusketus oli vähän kuin meikki, koska meikkaaminen ei ollut sallittua. Hoikka vartalo puolestaan viestitti tietynlaisesta menestyksestä. Ei näitä asioita ääneen sanottu, mutta kuten tiedämme yhteiskunnassa vallitsevat ihanteet ja eri yhteisöjen normit näkyvät hyvin hienovaraisesti ja niitä on vaikea tunnistaa.

Raskausajan suurin pelko oli lihominen

Äidiksi tultuani aloin kiinnittämään huomiota liikkumiseen ja syömiseen. Raskausaikana kriiseilin eniten sitä, mitä raskaus tekee vartalolleni ja tuleeko minusta lihava. Olin todella huojentunut, kun synnytyksen jälkeen paino tippui kuin itsestään raskautta edeltävään painoon. Olen 171 senttiä pitkä ja painoin tuolloin 52 kiloa. Se on aivan liian vähän. Minähän en siis laihduttanut, mutta muuten vaan punnitsin itseni joka aamu yli 10 vuoden ajan ja merkitsin painoni Excel-taulukkoon. Excel-taulukkoon syöttämistäni luvuista piirtyi samanlainen käyrä kuin neuvolassa näytetään lapsen painon kehityksestä. Minulle käppyrän viivan suunta merkitsi onnistumista tai epäonnistumista.

Raskausaikana neuvolapäivät olivat ahdistavia, koska neuvolassa oli joka kerta punnitus. Ymmärrän, että painon kirjaaminen on vauvan hyvinvoinnin seuraamisen kannalta tärkeää, mutta minulla se ruokki syömisähäiriötä entisestään. Valmistauduin neuvolakäynteihin laihduttamalla. Pyrin poistamaan nesteitä kehosta ja syömään mahdollisimman vähän. Kuinka sairasta ja ketä varten tätä tein? Painolla ja sen lukemalla ei ollut neuvolassa mitenkään isoa roolia, eikä sen ääreen jääty ihmettelemään. Se vaan kirjattiin ylös samaan tapaan kuin hemoglobiini tai verenpainelukemat. Minulle se oli neuvolakäyntien jännittävin hetki ja määritti itselleni olinko onnistunut vai epäonnistunut.

Mitä paino minulle merkitsee?

Miina Äkkijyrkkä totesi Maria Veitola yökylässä -ohjelmassa ykskantaan, että: “Olen anorektikko ja alkoholisti, vaikken enää juo ja laihduta”. Luulen ymmärtäväni, mitä hän sillä tarkoitti. Syömishäiriö jättää jälkensä ja vanhoista tavoista on todella vaikea päästä eroon. Vastasin Anna-Marian kysymykseen painosta ja suhteesta siihen enempää miettimättä, että nykyään paino ei merkitse minulle mitään, mutta samaan aikaan se ei kuitenkaan ole yhdentekevää.

Nykyään käyn puntarilla hyvin harvoin. Joka kerta painon näkeminen kuitenkin herättää jonkinlaisia tunteita. Ei se ole vieläkään täysin yhdentekevä asia, vaikka niin haluaisin ajatella. Minun piti pitkään sulatella sitä, että painoni ensimmäinen numero on 6 eikä 5. Paino ei ole onnistumisen mittari, paitsi nyrkkeilijälle tai fitnessurheilijalle, jolle keho on työkalu ja painon pudotus kuuluu lajiin. Paino ei myöskään ole ihmisarvon mittari, vaikka niin pitkään ajattelin.

Vaikka paino herättää edelleen minussa tunteita, suhtaudun omassa kehossani tapahtuneisiin ulkoisiin muutoksiin yllättävän lempeästi. Kävin viimeksi puntarilla ehkä kaksi viikkoa sitten. Jälleen paino herätti minussa tunteita ja toistuvan ajatuskelan. Ensin ajattelin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja alan taas treenaamaan ihan tosissaan. Menin peilin eteen pyörimään ja totesin, että tältä minä nyt näytän. Ei ole sikspäkkiä eikä sileitä reisiä. On vähän muhkuraa ja mutkaa, mutta näin minä olen onnellisempi. Joka kerta minun täytyy perustella itselleni, miksi en halua enää palata vanhaan. En vain enää halua käyttää niin paljon aikaa vain näyttääkseni hyvältä.

Kehoni on muuttunut hurjasti sen jälkeen, kun otin ensimmäiset askeleet itseni hyväksymisen polulla. Tämä muutos lähti terapian myötä vuonna 2013. Siitä on kulunut nyt kuusi vuotta ja samalla suhteeni liikuntaan on muuttunut. Enää minulla ei ole tarvetta näyttää muille, mihin kaikkeen minä pystyn. Tai kertoa somessa, mitä kaikkea liikuntaa olen harrastanut. Tämän muutoksen myötä myös blogini punainen lanka on kadonnut eikä kirjoittaminen ei ole tuntunut enää ollenkaan samalta. En ole enää se sama Elina, joka olin kohta 10 vuotta sitten. Tuolloin blogin ja somen kautta saamani palaute oli minulle se voima, jonka avulla sain pidettyä itseni pinnalla. Nyt tuntuu, etten enää tarvitse pönkitystä. Pärjään jo itsekseni.

Älysähköhammasharja opetti minut pesemään hampaani oikein

*Mainos: Oral-B Genius X

Olen käyttänyt sähköhammasharjaa viimeiset 20 vuotta, mutta vasta älysähköhammasharjan myötä opin pesemään hampaani oikein. Kuulostaako hassulta tai uskomattomalta? Ehkä, mutta näin se vain meni.

Minulle suuhygieniasta huolehtiminen on tärkeä osa hyvinvointiani ja itsestä huolehtimista. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Ennen en ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys suuhygienialla on hyvinvointiin.

On aivan kamala tunne, jos tietää, että henki haisee. Jos minulla on tällainen tunne, tehostan hammasvälien lankaamista ja kiinnitän huomiota siihen, kuinka ajatuksella hampaitani oikein harjaan. Helposti kiireessä pesee hampaat vähän sinnepäin ja tuolloin pääasia on vain se, että suuhun tulee raikas maku. Jos tehostaminen ei riitä ja tunne vain jatkuu, varaan ajan suuhygienistille.

Moni suhtautuu suuhygieniaan vähän välinpitämättömästi, mutta ei kannattaisi. Tiesitkö, että huono suuhygienia on iso terveysriski ja voi aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia? Suussa pesivät tulehdukset voivat olla vaarallisia ja aiheuttaa pahimmillaan verenmyrkytyksen. (Lähde: Terveyskirjasto) Kuulostaa ehkä pelottelulta, mutta yllättävän monella on suussaan krooninen tulehdus. Ei ole normaalia, jos ikenet vuotavat jatkuvasti verta tai suussa on kipua tai muita epäilyttäviä tuntemuksia. Tällöin kannattaa varata aika hammaslääkärille.

Neljä minuuttia päivässä on lyhyt aika. Tämä aika riittää hyvään suuhygieniaan. Saman ajan käyttää helposti jonkun tyhjänpäiväisen videon katsomiseen. Suuhygienia ei vaadi kovin paljoa, mutta on todella tärkeä osa terveyttä ja hyvinvointia. Minä en koskaan mene nukkumaan pesemättä hampaitani ja puhdistamatta kasvoja, eikä päivä myöskään käynnisty ilman samaa rutiinia.

Miten älysähköhammasharja opetti pesemään hampaani?

Sähköhammasharja on kiva ja helppo kapistus, mutta sitäkin voi käyttää väärin. Monesti näkee, miten joku pesee hampaitaan sähköhammasharjalla kuin pesisi manuaalisella harjalla, eli heiluttaa harjaa suussaan vimmatusti edestakaisin. Tai pitää hammasharjaa suussaan vähän sinnepäin ja juttelee samalla mukavia. Sähköhammasharjassa harjakset pyörivät ja hoitavat harjauksen, jolloin harjalla ei tarvitse harjata, vaan hammasharjaa kuljetetaan suussa hampaalta toiselle.

Kuten kerroin, Oral-B Genius X -sähköhammasharja opetti pesemään hampaani oikein. Oral-B Genius X on Oral-B:n ensimmäinen tekoälyä hyödyntävä sähköhammasharja. Tekoälyn avulla hammasharja on oppinut tunnistamaan tuhansia pesutapoja, joiden avulla hammasharja oppii tuntemaan myös minun harjaustapani ja antaa minulle vinkkejä, kuinka voisin pestä hampaani vieläkin paremmin. Oral-B:llä on sovellus, joka yhdistetään bluetoothin avulla hammasharjaan. Sovellus antaa tiedon, kuinka hampaidenpesu sujui ja kertoo jäikö joku kohta suussa pesemättä.

Kun otin Oral-B Genius X -hammasharjan käyttööni, pesin muutaman kerran hampaani sovelluksen avulla, jotta opin näkemään pesenkö hampaat riittävän hyvin. Sovellus näyttää ruudulla hampaat, jotka muuttuvat valkoiseksi sen merkiksi, että kyseinen kohta on pesty riittävän hyvin. Olin ajatellut, että osaan pestä hampaat riittävän hyvin ja joka puolelta, mutta aika nopeasti opin ne kohdat, joita en pessyt tarpeeksi hyvin.

Sovelluksen avulla voi myös määritellä värähtääkö hammasharja osioiden vaihtumisen merkiksi neljä vai kuusi kertaa. Tämä ominaisuus on mun mielestä yksi parhaimmista. Harva osaa arvioida, milloin puoli minuuttia on tullut täyteen. Hammasharjassa on myös pesun aikana valo, jonka värin voi valita useista eri vaihtoehdoista.

Meidän perheessä hammasharjaa käyttää koko perhe. Sovelluksen avulla voin valvoa myös sitä, miten lapset pesevät hampaitaan. Eräänä aamuna minua huvitti, kun kännykkääni tuli ilmoitus, että peset hampaita liian kovaa. Kuulin kauempaa hammasharjan surinaa. Joku lapsista oli vessassa pesemässä hampaitaan. Sovelluksen avulla on hyvä opettaa myös lapsia pesemään hampaitaan paremmin. Monesti vanhemman paasaaminen menee ihan ohi ja vain ärsyttää, mutta sovellus on paljon kivempi ja neutraalimpi opettaja.

Sovellus antaa palautteen, kuinka hampaiden harjaus sujui.

Sitten kun kaikki hampaat ovat valkoisia harjaus on tehty hyvin.

Saan antaa teille lukijoille aikamoisen tarjouksen: Saatte 35 euron alennuksen Gigantin verkkokauppaan, kun ostatte Oral-B Genius X -hammasharjan. Alennuskoodi on: GENIUSX (huomaa isot kirjaimet) ja koodi on voimassa 30.10.2019 asti. Pääset ostoksille tästä.

Pakkauksen mukana tulee älysähköhammasharja, kaksi harjaspäätä, lataustelakka kotiin, hammasharjojen säilytyskotelo (yllä kuvassa) ja tyylikäs lataava matkakotelo (kuvissa näkyvä musta kotelo), jossa on myös USB-latausmahdollisuus jollekin toiselle laitteelle. Tämä sähköhammasharja on jokaisen euron arvoinen hankinta ja hyvä lahjavinkki vaikkapa isänpäiväksi. Hammasharja on kaiken hyvän lisäksi myös tyylikkään näköinen.

 

Ps. Suosittelen myös tuota Oral-B Gun Enamel & Repair -hammastahnaa. Siitä jää pitkäksi aikaa suuhun raikas maku ja ihan kuin siitä jäisi hampaisiin suoja likaa vastaan.

Elämää ärtyvän suolen kanssa

*Mainos: Sabora Pharma

Pitkäaikaiset lukijani varmasti muistavat, että kärsin ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS). Olen koko aikuisikäni kärsinyt erilaisista vatsavaivoista, joihin olin jo ehtinyt turtua. En pitänyt mitenkään kummallisena jatkuvasti myllertävää vatsaa ja pidin normaalina jokapäiväistä ripulointia.

Aloitin säännöllisen liikkumisen äidiksi tultuani (2003). Liikunnan tultua elämääni kiinnostuin vähitellen myös hyvinvoinnin muista osa-alueista. En aluksi tiennyt, mitä tarkoittaa hiilihydraatti ja proteiini. Luin paljon erilaista kirjallisuutta ja etsin tietoa ravitsemuksesta ja liikkumisesta ja niiden vaikutuksista toisiinsa. Tiedon karttuessa ymmärsin, että jatkuvat vatsakivut ja suolen toiminnan häiriöt eivät ole normaali olotila.

Miten IBS löytyi?

Vuosien varrella tuli kokeiltua kaikenlaista, enkä millään meinannut löytää syytä vatsavaivoille. Oireet olivat enimmäkseen aika siedettäviä, mutta välillä vaivat äityivät pitkäksi aikaa. Myöhemmin ymmärsin stressin vaikutuksen vatsavaivoihin ja ylipäänsä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksen. Vaikeina vuosina vatsavaivat ovat olleet merkittävästi pahempia.

Kevättalvella 2015 kokeilin gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota, jonka kokeilemista olin lykännyt pitkään, koska en halunnut jättää maitokahvia ja aamupalaleipiä. Olin aivan varma, että tuossa ruokavaliossa olisi ratkaisu jatkuvaan vatsan turvotukseen ja iho-oireisiin. Yllätyksekseni tämä kokeilu sai vatsani todella pahasti solmuun, mutta syy ei ollut gluteenittomassa ja maidottomassa ruokavaliossa, vaan niitä korvanneissa raaka-aineissa. Korvasin viljaa sisältäneet välipalat muun muassa pähkinöillä, erilaisilla kasviksilla, hedelmillä sekä soija- ja mantelijogurteilla.

Olin kokeilun tuloksista aivan hämilläni ja neuvoton. Yritin selvittää mikä tässä uudessa ruokavaliossa sai vatsani ärtymään, kunnes löysin kaikille uusille tuotteille yhteisen nimittäjän: FODMAP-hiilihydraatit. Tuosta lähtien olen pyrkinyt välttelemään FODMAP-hiilihydraatteja ruokavaliossani. Näiden ruoka-aineiden vältteleminen on välillä vaikeaa, jos syö muualla kuin kotona ja stressaantuneena vatsa ärtyy todella vähästä.

Vatsan vaikea vaihe

Viime vuoden lopulla tiukan opiskelusyksyn jäljiltä vatsaoireet (ja iho-oireet) olivat tosi pahana. Lähdimme heti loman alkajaisiksi reissuun. Yleensä en reissussa kärsi vatsavaivoista, vaikka söisin hiukan rennommin. Se johtuu varmasti osittain siitä, että reissussa otan rennosti enkä stressaa. Tuolla reissulla vatsa oli aivan kamalan hankalana koko reissun. Onneksi minulla oli mukana iSay-kapselit, mutta olisi pitänyt olla fiksumpi ja ottaa mukaan myös maitohappobakteerit ja Gelsectanit.

Jälleen olin neuvoton vatsani kanssa. Kesti melkein koko kuukauden pituisen joululoman, että vatsa rauhoittui. Vatsan rauhoittuminen vaati melko järeät toimenpiteet: jätin kaikki FODMAP-hiilihydraatit pois, kun yleensä riittää, että jätän ne pahimmat. Sen lisäksi söin aamuin illoin Gelsectan-kapselin, jotka toivat selvää helpotusta oireiluun. Oireiden hellittämiseen menee aina ärsyttävän kauan aikaa ja siksi niiden oikeiden syiden ja vatsaa ärsyttävien ruoka-aineiden jäljille on niin vaikea päästä.

Vatsa oli joululoman todella pahana ja kun vatsa oireilee, se vaikeuttaa elämää. Tällä kertaa vatsa oli todella kipeä – oli ylävatsakipua, suolistsokipua ja kokonaisvaltaista kipua. Oli vuoroin ummetusta ja ripulia. Koskaan en voinut aamulla tietää kumpi päivä on tänään edessä. Oireiden loppumiseen meni noin kaksi viikkoa aikaa Gelsectanista ja ruokavalion täysputsauksesta huolimatta. Samaan aikaan myös stressi hellitti.

Gelsectan on IBS-oireiden tai lääkeaineiden aiheuttaman ripulin helpottamiseen tarkoitettu luontaistuote, jota otetaan ennen aamu- ja iltapalaa 2-4 viikon ajan. Tuoteselosteessa lukee, että valmiste sisältää ksyloglukaania, kasviproteiinia ja ksylo-oligosakkarideja. Ihmettelin, voiko tämä tuote auttaa IBS-oireisiin, jos se sisältää FODMAP-ainesosia, mutta kyllä se ainakin minulla hellitti oireita. Tämäkään tuote ei yksistään taio vatsavaivoja pois, vaan ruokavalio täytyy myös siistiä.

Vaivat alkoivat vaikuttaa myös mielialoihin ja mietin tosissani, onko mulla jokin vakava sairaus. Onneksi oireet vähitellen helpottivat, koska olin jo varaamassa lääkäriaikaa. Eikä se lääkärissäkäynti olisi pahitteeksi vieläkään. Jatkuva ripulointi ei voi tehdä elimistölle mitään hyvää.

Oireet ovat toistaiseksi pysyneet poissa tai ovat olleet hyvin lievinä (riippuen siitä mitä suuhuni laitan). Myös iho parani kummallisesti samaan aikaan, kun vatsaoireet hellittivät ja sitä mukaa myös yleinen vireystila on kohentunut. Vatsan kunnolla on ihan älyttömän iso merkitys hyvinvointiin. Toivottavasti vatsa pysyy nyt pitkään rauhallisena!

PMS – kun kaikki ärsyttää

Mulla on parhaillaan menossa PMS ja pahimmat päivät tätä hormonimyrskyä. Iän myötä olen oppinut tunnistamaan PMS-oireet ja ehkä jopa valmistautumaan sen tuloon paremmin. PMS on lyhenne sanoista Pre Menstruation Syndrome, joka tarkoittaa kuukautista edeltäviä oireita, jotka johtuvat naisen kehossa tapahtuvista hormonimuutoksista.

Naisen elämä pyörii pitkälti kuukautisten rytmittämänä. Kierto alkaa kuukautisista, jonka jälkeen mielialojen heittely alkaa tasoittua ja elämä normalisoituu vähitellen. Tässä on hetken seesteinen ja tasainen vaihe. Kierron puolivälin lähestyessä on lähestulkoon kaikkivoipa olo. Ideoita pulppuaa, on paljon energiaa, saa paljon aikaiseksi, on kaunis ja säteilevä olo ja hormonit hyrräävät valtavalla voimalla. Tässä vaiheessa tuntuu, että elämässä on kaikki hyvin ja kaikki on mahdollista. Kierron loppuvaiheilla elämästä tulee yhtäkkiä merkityksetöntä ja kertakaikkisen ärsyttävää. Hormonit imevät mustan spiraalin pyörteisiin, jossa yrittää selviytyä ja puhua itselleen järkeä päähän. Tämä on se PMS-vaihe.

Miltä PMS tuntuu?

Minulla meni yllättävän pitkään ennen kuin ymmärsin, mistä tuossa mustassa vaiheessa on kyse. PMS on niin raivostuttava. Silloin on niin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita laidasta toiseen. Yhtäkkiä on sellainen olo, että missään ei ole mitään järkeä. Koti on ruma, tyhmä ja ahdistava. Kaikki se mitä tekee tuntuu huonolta ja väärältä. Parisuhde tuntuu turhalta ja lapset ärsyttäviltä. Puhumattakaan siitä kuinka paljon vihaa itseään. Missään ei ole mitään järkeä eikä mikään tunnu hyvältä.

PMS-höyryissä tekee mieli vetää itseään turpaan tai edes juosta seinään. Sitä tunteiden vyöryä on vaikea ottaa vastaan ja siihen on vaikea suhtautua. Syöksyn ärsytyksen aiheesta toiseen ja vuorotellen yritän puhua itselleni järkeä ja saada itseni rauhoittumaan.

Tuolloin toivoisin muilta ihmisiltä hellää ja myötätuntoista suhtautumista, mutta olen kuin hyökkäävä ja sähisevä kissa ja työnnän käytökselläni kaikki pois luotani. Ristiriitaista? Kyllä. Haluaisin halauksia ja syliä, mutta kukapa sitä nyt raapivan kissan kanssa haluaisi kauheasti halailla?

Ennen saatoin heittäytyä tällaisissa tilanteissa helposti marttyyriksi ja aloin haastamaan riitaa, koska toinen ei suureksi yllätyksekseni lukenutkaan mun ajatuksia ja halunnut ottaa sähisevää kissaa syliin. Ihan kuin minun tunteet olisivat toisen ihmisen syytä tai vastuulla. Ulkoistin omat tunteeni ja syyllistin toista niistä.

Näissä tilanteissa sain ajatukseni äkkiä melkoiseen umpisolmuun, johon ei tuntunut löytyvän mitään järkevää ratkaisua. Usein näissä tilanteissa parisuhteen toinen osapuoli on totaalisen hämmennyksen vallassa eikä ymmärrä lainkaan mistä nyt on kyse. Nämä keskustelut harvoin johtavat mihinkään rakentavaan.

Vuosien myötä olen vähitellen oppinut erilaisia keinoja selviytyä näistä hormonimyrskypäivistä ja hillitsemään riidanhaastamista ja ärtymystä. Välillä onnistun ihan hyvin, välillä huonommin. Tähänkin oireiluun, kuten melkein kaikkeen, vaikuttaa myös muut olosuhdetekijät, joista eniten varmasti stressi.

Miten tunnemylläkästä selviytyy?

Mä opin tunnistamaan omat mielialavaihteluni ja suhtautumaan niihin paremmin tarkkailtuani muutaman kuukauden olojani ja kirjasin niitä ylös. Kirjasin ylös mielialat, kehon tuntemukset ja seksuaalisen halukkuuden tai haluttomuuden. Sitten kun olin tehnyt tätä jonkin aikaa ymmärsin, miten tämä kaava toistuu. Sen jälkeen opettelin löytämään tapoja suhtautua näihin tuntemuksiin.

Kirjaan itselleni kalenteriin ylös ne päivät, jolloin oletettavasti joudun myrskynsilmään. Pyrin tuolloin rauhoittamaan menoa ja olemaan itselleni lempeämpi ja armollisempi. Yritän muistaa sanoa esimerkiksi halaustoiveeni ääneen eikä kuvitella toisen lukevan ajatuksiani ja ymmärtävän, että nyt on se aika kuukaudesta, kun pitää toisen ärsyttämisestä huolimatta ottaa sähisevä kissa syliin ja vakuutella rakastavansa.

Välillä ei millään jaksa taistella sitä ärtymystä vastaan, vaan se vain tulee ulos. Se voi tulla ulos todella rumasti ja hallitsemattomasti. Aina sille ei voi mitään. Ne tunteet ja tunteenpurkaukset ovat aitoja ja oikeita eivätkä PMS:n varjolla tapahtuvaa huonoa käytöstä. Usein hormonipäissään tapahtuvissa avautumisissa piilee siemen oikeaa asiaa, mutta valitettavasti usein se tulee ulos aivan vääristyneissä mittasuhteissa. Tämä on niin ärsyttävää, koska tietää itsekin, että nyt lähti lapasesta, mutta nuotiota on vaikea saada nopeasti sammumaan, jos tuli riehuu jo.

Näistä kaikista kokemuksista voi yrittää oppia ja puhua itselleen tilanteen tullen järkeä. Kannattaa sanoittaa sitä omaa oloa läheisille ja kertoa minkälaista suhtautumista tuolloin toivoo. Tämä kannattaa tehdä seesteisessä vaiheessa. Itse olen tällä viikolla yrittänyt olla ärsytykseni kanssa ihan yksin ja miettiä mitä sieltä mustasta nousee. Nämä ovat ihan hyviä hetkiä vähän käpertyä oman pään sisään, kunhan ei sukella liian syvälle mustaan. Pohdiskelun vastapainoksi tekee hyvää katsoa vaikkapa jotakin aivotonta hömppää ja antaa sen avulla kaikkien tunteiden pyyhkiä yli. Tai lukea kirjaa ja kytkeä aivot pois päältä.

Ugh. Nyt lähden treenaamaan, koska liikunta auttaa aina tasoittamaan ärtymystä.

Kerro sinun oivalluksesi ja selviytymisvinkkisi. 🙂

Miksi ärsyynnyin kinkunsulattelusta?

Joulunpyhät ovat nyt takanapäin. Pyhien päättymisen ja vuodenvaihteen lähestymisen huomaa sosiaalisessa mediassa. Joka paikassa huudetaan ryhdistäytymisen perään. Nyt alkaa koko kansan yhteinen kiristely, kinkunsulattelu ja uusi elämä.

Aloita treenit minun kanssa, minä osaan auttaa. Tule treenaamaan mun salille, meillä saat elämäsi hallintaan. Osta juuri tämä valmennus, niin elämäsi muuttuu paremmaksi ja laihdut nopeasti.

Tulen tästä surulliseksi ja minua turhauttaa, kun tämä sama toistuu vuodesta toiseen. Miksi pitää syödä jouluna niin paljon, että saa itsensä huonovointiseksi? Miksi pitää rangaista itseään liikunnalla tai liikkua siksi, että saisi syödä mahdollisimman paljon? Syöminen ja liikkuminen on meille kaikille välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta. Ihmisen täytyy syödä, nukkua ja liikkua. Perusjuttuja.

Ymmärrän sen, että halutaan oppia terveellisiä elämäntapoja, että saisi paremman olon ja olisi terveempi. Sitä en ymmärrä enkä hyväksy, että treenataan rangaistakseen itseä tai siksi, että kehoa täytyisi muuttaa tietyn näköiseksi. Meissä istuu niin syvässä tietyt käyttäytymismallit ja oletukset siitä, miltä meidän tulisi näyttää ja miten käyttäytyä. Nämä koskevat aivan kaikkea ulkonäöstä sukupuolirooleihin ja niihin liittyviin odotuksiin. Se on se syy, miksi haluan nostaa tämän kinkunsulattelun nyt keskusteluun.

Aloitin aiheesta keskustelun eilen Instagramin tarinoissa ja sain monenlaisia vastauksia. Muutama sanoi, että kinkunsulattelu tarkoittaa samaa kuin ruokalepo. Suurinosa ymmärsi termin samoin kuin minä, eli rangaistuksenomaisena ilmauksena syömisen jälkeiselle liikunnalle. Muutama kertoi termin olevan vain hauska ja kuvaava sille fiilikselle, kun syömisen ja lepäilyn jälkeen tulee tarve lähteä liikkeelle. Hyviä näkökulmia kaikki.

Minua tässä vain nyt ärsyttää se, että on yleisesti hyväksyttävää kertoa rankaisevansa itseään liikunnalla syömisen jälkeen. Minusta se on haitallinen ajattelutapa, vaikka sitä ei ajattelisi sellaisena. On myös hiukan erikoista, että moni kertoo jouluruokien jälkeen olevansa ähkyssä ja voivansa pahoin, koska on syönyt niin paljon. Miksi pitää syödä itsensä pahoinvoivaksi? Ja jos liikunta koetaan rangaistukseksi, niin voiko se koskaan olla kivaa ja nautinnollista – siis ihan yhtä mielekästä kuin se syöminen tai nukkuminen?

Sosiaalisesta mediasta saattaa saada vähän vinksahtaneen käsityksen siitä miten pitäisi liikkua. Kaikkea täytyy tehdä hikipisarat ympäriinsä lennellen, puolialasti, aivan täysillä ja kaiken maailman hankalissa asennoissa ja apuvälineillä kikkaillen. Ei täydy.

Nämä erilaiset treenimuodot ovat toki tapa pitää yllä treenimotivaatiota, jos peruspuurtaminen käy tylsäksi, mutta ne eivät ole mitenkään välttämättömiä (kilpaurheilu ja sen kaltainen harjoittelu on erikseen). Oman kehon liikuttelu ja oman kehon painolla tehty lihaskuntotreeni riittää aivan hyvin terveenä pysymiseen. Terveenä pysymiseen riittää aivan perusjutut. Jos liikut muutaman kerran viikossa niin että hengästyt, se riittää pitämään yllä terveyttä. Tavoitteellinen treeni on myös asia erikseen.

Liikunta-alan yrittäjät myyvät omia palveluitaan elättääkseen itsensä. Markkinoilta löytyy valitettavan paljon sellaisia toimijoita, jotka eivät ajattele palveluita myydessään kuin itseään ja omaa tilipussiaan. Myydään mitä uskomattomimpia kitudieettejä ja haitallisia valmennuksia, joita tietysti markkinoidaan epärealistisilla muutoskuvilla.

Sosiaalisesta mediasta saattaa saada vähän vinksahtaneen käsityksen siitä miten pitäisi liikkua. Kaikkea täytyy tehdä hikipisarat ympäriinsä lennellen, puolialasti, aivan täysillä ja kaiken maailman hankalissa asennoissa ja apuvälineillä kikkaillen. Ei täydy.

Liikunta-ala on harmillisen kirjava ja voi olla todella vaikeaa löytää järkevää valmentajaa, mutta onneksi sellaisiakin on. On myös olemassa sellaisia valmentajia, jotka toimivat eettisesti ja moraalisesti täysin oikein eivätkä myy pikaratkaisuja (sellaisia ei ole olemassa).

Nämä ammattilaiset pyrkivät aidosti auttamaan, edistämään terveyttä ja haluavat asiakkailleen pelkkää hyvää. Täytyy vain osata löytää aidosti itselle sopiva ja järkevä valmentaja, palvelu tai treenimuoto. Myös itsellä täytyy olla halu tehdä juuri sitä valitsemaansa asiaa. Unohda kaikenlaiset vartalotyypit ja muiden odotukset! Mieti mitä sinä haluat tehdä ja miksi.

Kukaan ei voi kertoa toiselle, mikä on se oikea ja paras treenimuoto. Kaikkien ei tarvitse mennä vaikkapa salille tai ruveta juoksemaan. Minusta olisi tärkeää, että jokainen löytäisi itselleen sellaisen liikkumismuodon, että nauttii siitä mitä tekee.

Erityisen tärkeää olisi myös pitää itseään sen verran arvokkaana, että haluaa pitää itsestään huolta ja haluaa itselleen vain parasta. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa kehotyyppiä. Jos pidät itseäsi arvossa ja hyvänä sellaisena kuin olet, se välittyy myös muille. Tällä tavoin me voidaan vähitellen muuttaa maailmaa ja  kauneuskäsityksiä. Tehdään kaikenlaiset ihmiset ja vartalot näkyviksi ja hyväksytyiksi!

Helpotusta vatsanväänteisiin

*Mainos: Sabora Pharma

 

Olen vuosikausia kärsinyt erilaisista vatsavaivoista. Meni pitkään ennen kun ymmärsin, että vatsavaivoja aiheuttaa tietyt ruoka-aineet. Olin kokeillut kaikenlaista. Maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota kokeillessani hoksasin, että vatsavaivoja ei aiheutakaan maito tai gluteeni, vaan FODMAP-hiilihydraatit.

Alkuun tämän kiellettyjen ruoka-aineiden listan lukeminen aiheutti epätoivoisia tuntemuksia. Lista on kamalan pitkä ja se sisältää sellaisia ruoka-aineita, joista en olisi halunnut luopua. Listalla oli kaikenlaisia herkkuja: sipuleita, kaaleja, papuja, pähkinöitä ja jopa ksylitoli. Vähitellen opin, että ihan kaikki listan raaka-aineet eivät aiheuta tuskaa. Mutta opin myös sen, että stressi pahentaa vatsaoireita, jolloin voi syödä oikeastaan vain kaurapuuroa mustikoilla, jos ei halua kärsiä.

Homman nimi on siis ärtyvän suolen oireyhtymä, kavereiden kesken IBS. Olen viime aikoina pohtinut, voisiko suoliston oireilu kulkea käsi kädessä myös iho-oireiden kanssa, koska nämä ovat samaan aikaan pahana ja yhdistävänä tekijänä näille ei aina ole ruokavalio, vaan stressi.

Ärtyvän suolen oireyhtymä & FODMAP-ruokavalio

Olen oppinut elämään vatsan kanssa ja välttelemään kipua aiheuttavia ruokia. Tunnistan sopimattomat ruuat usein jo hajusta, mutta viimeistään syödessä tiedän heti, että nyt meni jotakin sellaista, jonka kuulee perästä (ehhe). Nyt opiskeluaikana joudun koulun ruokalassa aina syynäämään ruokien ainesosaluettelot tarkkaan. Onneksi ne on tosi hyvin merkitty, mutta monesti olen sellaisen tilanteen edessä, että linjastolta löytyy minulle vain jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta ja riisiä tai perunaa ja loput ovat vatsakipuruokaa, eli näissä on joko valkosipulia, papuja tai kaalia. Proteiinin toivossa saatan joutua ottamaan ruokaa, jossa on jotakin vatsaa ärsyttävää.

En ole jättänyt ruokavaliostani kokonaan gluteenia ja maitotuotteita, koska kumpikaan ei aiheuta turvotusta ja kipua, mutta vatsani on hyvin harvoin täysin ihan täysin rauhallinen ja oireeton. Täytyisi joskus kokeilla olla ilman näitä, vaikken tälläkään hetkellä käytä kumpaakaan kuin vähäisiä määriä.

Mikä avuksi vatsanväänteisiin?

Oikeanlaisella ruokavaliolla saan vatsan pysymään rauhallisena, mutta se vaatii kyllä jokaisen ruoka-annoksen tarkkaa syynäämistä. Kotona on tietysti helppo syödä niitä tuttuja juttuja, mutta kodin ulkopuolella ruokavalio aiheuttaa välillä harmia. Välillä käy niin, että kylässä, ravintolassa, koulussa vatsaan livahtaa jotakin sopimatonta. Etenkin nyt, kun kasvisruoka ja vegaaninen ruoka on suosiossa, mun on todella vaikeaa löytää vatsalleni sopivaa ruokaa.

Väärän ruoan tietysti maistaa heti. Näin saattaa päästä käymään, koska aina ainesosaluetteloa ei ole saatavilla. Se olo, kun tuntee ensimmäiset pulpahdukset vatsassa, on masentava. Koskaan ei voi tietää, minkälainen homma on edessä. Välillä vatsa saattaa oireilla useamman päivän vääränlaisen ruoan jälkeen, mutta välillä saattaa päästä helpommalla.

Vatsakivun iskiessä menen kotiin ja hakeudun sikiöasentoon. Kerran vatsakivun kourissa löysin kaapista i say -kapselit, jotka olin saanut joskus PR-näytteinä. Paketissa luki, että ne auttaa IBS-oireisiin. Nappasin muutaman kapselin ja odottelin. Olin aivan riemuissani kun huomasin kipujen ja turvotuksen vähitellen hellittävän! Olin suhtautunut tuotteeseen hiukan epäileväisesti, mutta ilahduin suuresti, kun löysin avun olooni. Tuosta lähtien olen aina tiukan paikan tullen ottanut 2-6 kapselia olosta riippuen. Jos tosi paha kohtaus iskee, niin edes i say -kapselit eivät vie vatsanväänteitä kokonaan pois, mutta helpottaa oloa kyllä.

Syön säännöllisesti maitohappobakteereita ja pyrin välttämään näitä FODMAP-raaka-aineita, se on se tärkein apu IBS-vaivoihin, mutta nykyään nämä kapselit kulkevat mulla mukana tuomaan helpotusta tiukkoihin tilanteisiin. Esimerkiksi koulussa tai työpaikalla ei aina pääse pötköttämään, tai edes kotiin ei pääse kovin äkkiä, kun vatsakipu iskee. Vatsavaivat voivat tosiaan invalidisoida kivuillaan tai olla kiusallista sen vuoksi, että vessan on oltava koko ajan todella lähellä. Nappaan oireisiin i say -kapselin ja odotan sen tuomaa helpotusta oloon.

Käytän näitä kapseleita ehkä kerran-pari kuussa. Onneksi vatsa on muuten aika hyvässä kunnossa ja olen onnistunut välttelemään vatsaa ärsyttäviä ruokia.

Verikoe kertoo elintavoistasi

*Mainos: SYNLAB

Laboratoriotutkimukset liitetään usein johonkin ikävään tai pelottavaan. Verinäytteitä otetaan silloin, kun on syytä epäillä jotakin sairautta tai selvitellään jonkin oireen syytä. Oletko koskaan miettinyt, että laboratoriotutkimuksen voisi tehdä terveenä ja elinvoimaisena? Terveenä otettujen veriarvojen avulla saa kattavasti tietoa terveydentilasta ja niiden avulla voi optimoida ruokavaliota ja treenaamista vieläkin paremmin.

Kävin heinäkuun lopulla eräänä aamuna SYNLABin Helsingin toimipisteessä antamassa verinäytteen. Minun näytteistä tutkittiin Liikkujan tutkimuspakettiin kuuluvat veriarvot, joilla selvitettiin urheilevalle ihmiselle keskeisimmät arvot.

Liikkujan tutkimuspaketti sisältää urheilijoille tärkeiden maksa- ja munuaisarvojen selvittelyn lisäksi täydellisen verenkuvan, joka antaa kattavasti tietoa infektioista, mahdollisesta anemiasta ja terveydentilasta yleisemmin. Paketti sisältää myös liikkujalle tärkeiden hivenainepitoisuuksien mittaamisen: kalsium, magnesium ja D-vitamiini. Liikkujan tutkimuspaketti maksaa 89 euroa.

Näytteenotto ei jännittänyt minua, sillä käyn säännöllisen epäsäännöllisesti luovuttamassa verta, mutta tuloksien saapuminen jostakin syystä jännitti. Työpaikoilla työhöntulotarkastuksen yhteydessä otetaan useimmiten täydellinen verenkuva, josta selvitetään terveydentilaa, mutta tämä Liikkujan tutkimuspaketti on hiukan erilainen ja se paljastaa yksityiskohtaisesti elätkö oikeasti terveellisesti vai et. Verikoe ei valehtele.

Terveelliset elämäntavat ovat muotia ja tuntuu, että itselläkin on hiukan hämärtynyt käsitys terveellisyydestä ja siitä minkälainen terveellisyys riittää. Somea seuraamalla saattaa tulla sellainen käsitys, että tavallista monipuolista kotiruokaa syövä ja säännöllinen liikunta ei riittäisi, vaan pitäisi punnita ruokia, treenata kovaa ja tavoitteellisesti ja kieltäytyä kaikenlaisista nautinnoista. Ei se ihan niin ole.

Kysyin SYNLABin lääketieteelliseltä  johtajalta Tommi Vaskivuolta näkeekö veriarvoista oikeasti sen elääkö terveellisesti vaiko ei. Voiko kaikki arvot olla kunnossa, jos eläisi kuin pellossa, ei liikkuisi ja söisi mitä sattuu? Ei kuulemma voi. Ehkä hassu kysymys, mutta tämä kysymykseni kumpuaa siitä epäilyksestä, onko minun käsitykseni terveellisyydestä riittävä pitämään itseni aidosti terveenä.

Minä en punnitse ruokiani, en juurikaan syö superfoodeja enkä nykyisin stressaa mitä syön ja kuinka paljon syön. Syön tavallista kotiruokaa, syön herkkuja silloin kun mieli tekee, otan jälkiruokaa jos sellaista on tarjolla, kieltäydyn vain sellaisista ruoka-aineista, joiden tiedän ärsyttävän vatsaani. Nautin alkoholia viikonloppuina ja roskaruokaa syön ehkä kerran kuukaudessa.

Liikkumiseni kulmakivi viime vuosina on ollut arkiliikunta ja yleinen arkiaktiivisuus, jonka lisäksi treenaan tavoitteellisemmin 1-4 kertaa viikossa.

Laboratoriotutkimusten kulku

Varasin laboratoriotutkimukseen ajan netistä ja sain ajan heti seuraavalle aamulle. Aikaa varatessa loin palveluun omat tunnukset, joiden avulla pääsin katsomaan tutkimustuloksia niiden valmistuttua.

Tutkimusta edeltävänä päivänä ei suositeltu raskasta treeniä, syödä rasvaista ruokaa tai juoda alkoholia. Ennen näytteenottoa tuli olla 10-12 tuntia syömättä ja juomatta, koska testeissä otettiin samalla myös paastosokeri, jolla selvitetään riskiä sairastua sokeritautiin.

Menin SYNLABin toimipisteeseen 15 minuuttia ennen näytteenottoaikaa, koska ennen verinäytteen antamista suositeltiin olemaan hetken rauhallisesti paikoillaan. Kaikki nämä ohjeet varmistavat, että saadaan mahdollisimman luotettava tulos.

Ilmoittaudun vastaanottoaulassa. Hetken kuluttua minut kutsuttiin nimellä näytteenottohuoneeseen. Ammattitaitoinen hoitaja otti nopeasti ja kivuttomasti näytteet, jonka jälkeen pääsin syömään evääksi tekemäni aamupalaleivät ja juomaan termarikahvit. Kokemus oli varsin miellyttävä ja vaivaton.

Tietoa SYNLABista

SYNLAB on ainoa yksityinen lääketieteellisen diagnostiikan tuottaja Suomessa. SYNLABissa saa teetettyä yli 5000 yksittäistä laboratoriotutkimusta ja SYNLABin toimipisteitä on 35 paikkakunnalla, joissa pääsee laboratoriopalveluiden lisäksi teettämään kuvantamispalveluita ilman lähetettä! SYNLAB tekee mammografiatutkimuksia, magneettitutkimuksia, ultraäänikuvauksia sekä röntgenkuvantamista. Kuvantamispalveluita saa 17 paikkakunnalla ja laboratoriopalvelut löytyvät 30 paikkakunnalta.

SYNLAB Suomi on osa maailmanlaajuista SYNLAB-konsernia, joka on yksi johtavista lääketieteellisistä laboratorioista. SYNLABin missio on tarjota lääketieteellistä huippudiagnostiikkaa kaikkien saataville.

Liikkujan tutkimuspaketin tulokset

Laboratoriotutkimuksen tulokset valmistuivat yllättävän nopeasti. Alle vuorokauden kuluttua pääsin ihmettelemään ensimmäisiä tuloksiani Minun SYNLAB -sivuston kautta ja loputkin tulokset valmistuivat seuraavan kahden päivän kuluessa. Tulokset tulevat PDF-tiedoston muodossa, jonka voit tulostaa tai tallentaa sivuilta itsellesi.

Tuloksissa jokaisella rivillä on kerrottu mitä on tutkittu, oma arvo ja vieressä viitearvo, johon voit verrata tuloksiasi. Viitearvo on arvo, jonka perusterve ihminen omassa ikäryhmässäsi useimmiten saa. Jos tulos on viitearvojen sisällä, asia on kunnossa eikä lisätutkimuksia tarvita.

Tutkimuspaketin hintaan ei kuulu lääkärin konsultaatio, mutta mikäli joku arvo ei osu viitearvohaarukkaan, voit varata ajan omalle lääkärille ja selvitellä mistä asia johtuu.

Sain keskustella omista tuloksistani SYNLABin lääketieteellisen johtajan Tommi Vaskivuon kanssa. Hän selvitti minulle perusteellisesti mitä mikäkin arvo kertoo kehon toiminnasta ja terveydentilasta. Nämä samat tiedot pääset lukemaan täältä. Omat tulokseni olivat helpotuksekseni todella hyvät. Ei ollut mitään syytä huoleen, päin vastoin. Saan jatkaa hyvillä mielin samalla rennolla asenteella. 🙂

SYNLAB viitoittaa ihailtavasti tietä, joka antaa meille jokaiselle mahdollisuuden ottaa ohjakset terveydestämme omiin käsiimme. Ei kannata odottaa sairastumista, vaan huolehtia terveydestä ennaltaehkäisevästi ja terveyttä ylläpitävästi. Laboratorio- ja kuvantamispalvelut mahdollistavat sen, että voit selvittää terveydentilasi nyt, ennen sairastumista. Kaikki se tieto on arvokasta sitten, jos joskus tulet sairaaksi.