FODMAP-ruokavalioon soveltuva leipä

*Kaupallinen yhteistyö: Fazer Vatsaystävällinen*

Rakastan leipää! Enkä ole koskaan pystynyt luopumaan kokonaan siitä, vaikka vatsani on yrittänyt kapinoida sitä vastaan. Kärsin ärtyvän suolen oireyhtymästä ja sen vuoksi vatsani kestää vain valikoidusti leipää. Vuosikausia aamupalani on ollut sama: kaksi leipää vaihtelevin päällyksin ja iso kupillinen kahvia. Mikään muu aamupala ei ole yhtä nautinnollinen ja täydellinen. Olen joutunut kärsimään nautintoni vuoksi, mutta onneksi en enää!

Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä?

Kuten olen aiemminkin kertonut, olen kärsinyt monenlaisista vatsavaivoista jo vuosia. Minulla meni pitkään ennen kuin ymmärsin, mistä vatsavaivoissa oikein oli kyse. Olin aluksi ymmälläni, koska oli niin vaikea ymmärtää, mikä kivun aiheuttaa tai minkälaisia oireita mistäkin ruoka-aineesta tulee.

Noin kuusi vuotta sitten sain tietää vaivoilleni nimen: ärtyvän suolen oireyhtymä. Samaan aikaan kuulin myös ensimmäistä kertaa FODMAP-ruokavaliosta, jonka noudattaminen helpottaa oireilua. FODMAP on lyhenne sanoista fermentoituva, oligosakkaridi, disakkaridi, monosakkaridi ja polyoli. Kyseessä ovat siis hiilihydraatit, jotka imeytyvät huonosti ja suolessa fermentoituessaan muodostavat kaasua.

Aluksi lista vältettävistä ruoka-aineista aiheutti epätoivoa. Tuntui siltä, että ruokavaliosta täytyy karsia kaikki hyvänmakuinen pois eikä jäljelle jää mitään. Lista on pitkä ja se sisältää kaikkea purukumista gluteeniin ja sipuleista kaalien kautta papuihin. Minulla meni pitkään uutta ruokavaliota opetellessa.

Minulla ärtyvän suolen oireet vaihtelevat voimakkaasti vaikeista lähes olemattomiin. Esimerkiksi lomalla vatsa harvoin oireilee mitenkään, jolloin voin syödä vapaammin, mutta pienikin stressi saa oireet aina uudestaan aktivoitumaan. Vatsa on minulle tärkeä hyvinvoinnin ilmapuntari. Vatsavaivat kertovat aina, missä mennään ja ne ilmoittavat milloin pitää hiljentää.

Vatsaystävällinen* leipä

Kuten alussa mainitsin – rakastan leipää! Vierottautuminen ruisleivästä oli minulle vaikeaa eikä sille meinannut millään löytyä korvaajaa, mutta onneksi nykyään on myös vatsaystävällisiä* leipiä! Fazerilla on kokonainen tuoteperhe vatsaystävällisiä* FODMAP-ruokavalioon soveltuvia leipiä.

Tuoteperheen uusin Fazer Vatsaystävällinen* Pehmeä Vehnä-Kaura-Pellava -leipä on todella herkullinen leipä! Se on nimensä mukaisesti pehmeä ja uskomattominta on se, että se todella on vatsaystävällinen. Suhtauduin jotenkin epäileväisesti siihen, että vehnää sisältävä leipä voisi olla Low Fodmap (LOFO), mutta näin todella on. Fazer on tuotekehitellyt taikinaan LOFO-entsyymin, joka vähentää vehnän sisältämän FODMAP-pitoisuuden puoleen.

Vaikka pehmeä leipä on herkullista, niin tämä leipä on ihanaa myös rapsakaksi paahdettuna. Vatsaystävällinen*-tuoteperheen hiivaton siemenleipä on myös hyvää ja tuo kivaa vaihtelua leipävalikoimaan. Se on vähän täyttävämpi leipä, jossa siemenet tuovat kivasti suutuntumaa.

Vaelluksilla minulla on aamupalana usein puuro käytännöllisyyssyistä, vaikken erityisemmin pidä puurosta. Viime aikoina yhden yön retkillämme olen saanut nautiskella leipäaamupaloista. Luonnossa kaikki maistuu muutenkin kaksi kertaa paremmalta kuin sisätiloissa, niin ai että olen nauttinut leipäaamupalasta. Näissä kuvissa mussutan aamupalaa juuri teltasta heränneenä lähes 12 tunnin yöunien jälkeen. Kuinka täydellistä!

Mikä on sun lemppari aamupala?

*Kalsium edistää ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa osana tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota ja terveitä elämäntapoja. Kalsiumin lähde, kalsiumia 130 mg/100 g (16 % päivittäisen saannin vertailuarvosta).

Ravintomietteitä

Taannoisen Instagramin arvontapostauksen yhteydessä kysyin, minkälaista sisältöä toivoisitte, että tekisin. Toivoitte paljon sellaisia aiheita, joista jo teen sisältöä, mutta yhtenä toiveena nousi ruokavalio ja ravintoasiat. Klikkasin blogini ruoka ja ruokavalio -kategoriat auki ja selasin vanhoja postauksia.

Ennen tänne uudelle blogialustalle siirtymistä kävin läpi vanhoja postauksia ja hymähtelin moneen kertaan. Blogin alkutaipaleella minulla oli syömishäiriö ja häiriintynyt suhde kehooni. Kaikki se välittyy teksteistäni. Tuntuu surulliselta se, että olen inspiroinut omalla häiriintyneellä toiminnallani muita tekemään samoin. En silloin itsekään tajunnut tilannettani. Kuvittelin olevani terve ja terveellinen. Vasta nyt ymmärrän, että en ollut.

Nykyään en noudata mitään ruokavaliota. Syön neljä–viisi kertaa päivässä sellaista ruokaa, josta en tule kipeäksi. Tässä syön Kiilopäällä keittolounasta viime viikon hiihtolomalla.

Kirjoitin keväällä 2011 syöväni vain yhden aika pienen lämpimän aterian päivässä, joka sisälsi niukasti hiilareita. Välipalaksi kerroin syöväni hedelmän tai teollisen proteiinijuoman, iltaruoka olikin sitten leipää tai rahkaa. Minulla oli tuohon aikaan paljon erilaisia sääntöjä ja rajoituksia syömiseen. Enkä edes kovin usein muistanut syödä välipalaa. Muistan, että olin usein nälkäinen, mutta nautin siitä tunteesta, koska tiesin silloin pysyväni hoikkana. Ajattelet nyt varmaan samaa kuin minäkin? Sairasta.

Kirjoitin tammikuussa 2012 näin: “Luulitteko että mun herkkulakko on kosahtanut? Ehei. Kaksi viikkoa tuli tänään täyteen. Ollaan herkuteltu eilen ja tänään luvallisilla herkuilla. Tämä viikonloppu on kunnon mättöjuhlaa.” Olin syönyt siis ihan jopa salaattia, vähän juustoja ja tortillaa. Ja postauksen otsikko oli herkuttelua. Samaisessa postauksessa vielä erikseen kirjoitin, että hiilarit on näin herkkulakon aikaan mulle herkkua. Todella tervettä yhä edelleen. Herkkulakolle luonnollisesti oli todella suuri tarve, sillä painoin alle 60 kiloa ja treenasin vähintään 10 tuntia viikossa. Kuinka pihalla ihminen on voinut olla?

Sama sairas laulu jatkuu vielä keväällä 2014: “Sain sähköpostiini yhteydenoton, jossa kysyttiin, haluanko testata detox-kuuria. Ensin mietin, että en todellakaan, ei yhtään mun juttu. Sitten ajattelin, että mikäs siinä, kun herkuttelu oli taas jälleen kerran lähtenyt käsistä, onhan se mielenkiintoista kokeilla.” 

Viime perjantain välipala kesken hiihtolenkin.

Sairastuin masennukseen syksyllä 2013, tai silloin hakeuduin lääkäriin sietämättömän olon vuoksi. Aloitin kaksi vuotta kestäneen psykoterapian vuoden 2014 alussa. Terapian myötä aloin vähitellen vahvistumaan ja hyväksymään itseni tällaisena. Terapiassa ei suoranaisesti käsitelty syömishäiriötä tai kehonkuvaa, mutta samalla kun käsiteltiin kaikin puolin muuten vinoutunutta suhtautumista itseeni, alkoi myös aueta nämä itseni piiskaamiseen liittyvät solmut.

Itseni rankaiseminen alkoi helpottaa terapian aikana ja työskentely näiden asioiden parissa on jatkunut senkin jälkeen kun terapia päättyi. En ole enää laatinut itselleni mitään sääntöjä syömiseen tai liikkumiseen. En palkitse enää itseäni ruualla tai rankaise “liiallisesta” syömisestä liikkumalla hullunlailla. Syön mitä huvittaa ja liikun silloin kun huvittaa.

Nykyään herkuttelu kuuluu mun elämään. Nautin herkkuja silloin kun mieli tekee ja nykyään pystyn aidosti nauttimaan niiden syömisestä. Enää syömisestä ei tule morkkista eikä myöskään tule sellaisia ylilyöntejä kuin ennen. Ennen saatoin ahmia itseni todella huonovointiseksi, koska ajattelin, että vedetään nyt sitten koko rahan edestä, kun kerran “repsahdin”. En enää myöskään liiku syyllisyydentunnosta ja rangaistuksena, vaan liikun, koska pidän siitä. Nykyään nautin myös kävelylenkeistä. Se on yksi mukavimmista liikkumismuodoista. Ennen pidin kävelyä turhana, koska siinä ei tullut hiki eikä palanut niin paljon kaloreita. Liikunta on mulle edelleen tärkeää, mutta en suorita sitäkään pakolla.

Enää en myöskään tarkastele jatkuvasti itseäni peilistä tai treenaa muokatakseni ulkonäköäni. Olin silti ilahtunut, kun huomasin, että onnistumisen kokemuksia tarjonneet voimatreenit näkyvät myös kehossani. Erityisen ilahtunut olen siitä, että en aloittanut voimatreenejä sillä ajatuksella, että nyt muokkaan kehoani, vaan kehon muutokset ovat tulleet ikään kuin kaupan päälle. Parasta silti on onnistumiset ja liikkumisen ilo.

Kenenkään ulkonäkö tai ruokailutottumukset eivät määrittele ihmistä millään tavalla. Jokainen on arvokas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on.

Ruokapäiväkirjapostauksia:
Sensuroimaton ruokapäiväkirja
Elinan lautasella
Päivän eväät

Vatsavaivat katosivat

Olen vuosia kirjoitellut vatsavaivoistani. Olen kärsinyt niistä niin pitkään kuin muistan. Pahimmillaan vatsavaivat ovat olleet viime vuosina, jolloin elämäni on ollut melkoisessa myllerryksessä.

Vatsavaivani ovat olleet välillä suorastaan invalidisoivia. Ne, jotka ovat kärsineet IBS-oireista tietävät, että ei paljoa naurata, kun ei tiedä milloin ripsa on vähällä lörähtää housuun, ellei vessa ole välittömässä läheisyydessä. Silloin ei lähdetä mihinkään edustamaan, kun vatsa turpoaa palloksi eikä voi etukäteen tietää, onko tänään luvassa ummetus vai ripuli. Välttelin aina parhaani mukaan vääriksi tietämiäni ruoka-aineita, siitä huolimatta maha saattoi kiukustua milloin mistäkin. Tätä ei aina pystynyt mitenkään ennakoimaan.

Vuosien kuluessa opin välttelemään tiettyjä ruoka-aineita, joiden tiesin ärsyttävän vatsaani. Suurin yhteinen nimittäjä vatsavaivojen aiheuttajille oli FODMAP-hiilihydraatit. Jätin nämä ruoka-aineet ruokavaliostani muutama vuosi sitten. Pahin oireilu hellitti uuden ruokavalion myötä, mutta siitä huolimatta sain jatkuvasti olla tarkkana vatsani kanssa ja se aiheutti säännöllisen epäsäännöllisesti harmia. Aamuni alkoivat lähes poikkeuksetta ripulilla. Pidin tätä ihan normaalina.

Väärien ruoka-aineiden lisäksi ongelmia aiheutti liian pitkät ruokailuvälit, liian pieni tai suuri ruoka-annos. Ja välillä en keksinyt mitään selitystä oireille.

Sitten tapahtui ihme. Tai siltä se tuntuu, nimittäin vatsavaivat katosivat. Jäin pitkän haastavan ajanjakson jälkeen lomalle, siis ihan oikeasti lomalle. Lähdimme mieheni kanssa Kreikkaan kahdeksi viikoksi. Meillä ei ollut loman ajalle mitään suunnitelmia eikä aikatauluja. Minulla ei ollut huolia, ei murheita, ei stressattavaa.

Päätin lomallamme tilata ravintolasta uhkarohkeasti ruokaa, jossa oli FODMAP-hiilihydraatteja moneen lähtöön. Oli raakaa sipulia, valkosipulia, vaaleaa leipää, paprikaa ja päälle join vielä cokiksen. Ajattelin, että ei haittaa, jos lomalla tulee vatsavaivoja, mutta vatsa ei sanonut tähän ylläriin mitään. Ei mi-tään.

Jatkoin rohkeita kokeilujani ja tilasin seuraavana päivänä lautasellisen tsatsikia ja vetelin sitä aluksi varovaisesti. Kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt, jatkoin hyväksi todetulla linjalla ja nautiskelin loppuloman kaikista ihanista makuelämyksistä, joita olen vuosien aikana ikävöinut. Tämä ihme ei tapahtunut ensimmäistä kertaa, vaan olen havainnut muillakin ulkomaan reissuilla, että vatsa kestää yllättävän hyvin sellaisia ruokia, joita kotioloissa en voisi kuvitellakaan syöväni.

Kotiin palattuani jatkoin lomailua ja uskaltauduin aina silloin tällöin kokeilemaan pieniä määriä kiellettyjä ruokia. Suoritin kokeiluni aina sellaisina päivinä kun mulla ei ollut mitään pakollisia menoja. Joka kerta hämmästyin, kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt mistään (paitsi suklaasta ja maitotuotteista). Aiemmin vatsa on palannut lomien jälkeen kiukkuiseksi itsekseen, mutta tällä kertaa hyvä jakso tuntui vain jatkuvan. Yhtenä päivänä napostelin puolikkaan kukkakaalin raakana naamariin. Se maistui paremmalta kuin moni herkku. Eikä edelleenkään oireita!

Tätä ihmeellistä jaksoa on nyt kestänyt kohta puoli vuotta. Samaisena ajanjaksona olen opetellut pois suorittavasta elämänasenteesta ja olen merkittävästi rauhoittanut tahtia elämässäni. Tämä muutos on tietysti vaikuttanut siten, että stressitasot ovat pysyneet inhimillisissä lukemissa. Olen voinut henkisesti ja fyysisesti hyvin. Tämä olotila on tavoitteena saada pysyväksi ja toistaiseksi olen onnistunut hyvin. Stressi sopivassa suhteessa on hyvä asia, mutta liiallisissa määrissä siitä tulee elimistölle myrkkyä. Tämä oivallus on osa työuupumuksesta toipumista. Olen pala kerrallaan oppinut uusia toimintatapoja ja tehnyt konkreettisia muutoksia.

Työuupumuksesta ei toivuta hetkessä. Taisin kirjoittaa pari kuukautta sairasloman päättymisen jälkeen, että “näin toivuin uupumuksesta”. Nyt naurattaa. Toipuminen kestää niin paljon pidempään kuin muutaman kuukauden ja vaatii isoja muutoksia. Ymmärsin jo aika aikaisessa vaiheessa, että toipuminen vaatii muutoksia. Olen siitä kirjoittanutkin, mutta muutosten tekeminen onkin sitten se vaikeampi pala. Tämä on todella selkeä merkki siitä, että olen vihdoinkin oikeasti toipumassa.

Ruokapäiväkirjan pitämisen kaksi puolta

Pidin kesällä viikon verran kirjaa syömisistäni erästä myöhemmin julkaistavaa lehtijuttua varten. Olen julkaissut aiemmin blogissa viikon sensuroimattoman ruokapäiväkirjan. Ruokapäiväkirjan pitäminen oli silmiä avaavaa ja oivalsin kaksi tärkeää juttua.

Omia ruokailutottumuksia voi olla hyvä tarkastella aina välillä, jos ei ole syömishäiriöön sairastumisen riskiä. Jatkuva ruokien tarkkailu ja suupalojen laskeminen on turhaa ja vaarallista. Vasta nyt uskallan sanoa ihan ääneen, että muutaman vuoden takainen toimintani (syömisten tarkkailu ja pakonomainen liikunta) oli ortoreksiaa, eikä siinä ollut mitään terveellistä, vaikka niin itselleni uskottelin.

Kamppailen yhä tuota sisäistä piiskuriani vastaan, joka haluaisi tavoitella taas rasvatonta ja lihaksikasta ulkomuotoa. Oikeasti en halua sitä. Sellaisen vartalon tavoittelu vaatisi ihan älyttömästi uhrauksia. Uhrauksia vain oman ulkonäön vuoksi. Se ole enää arvojeni mukaista. Yritän pysyä kaukana siitä elämäntyylistä, jota aiemmin elin. Tiedostan, että minulla on riski sairastua uudelleen, jos ryhdyn pyörimään liikaa peilin edessä ja miettimään syömisiäni. Siksi yritän olla laatimatta itselleni mitään kieltoja enkä ryhdy mihinkään lakkoihin. Ne saa minut vain sairastumaan.

Olen tietoisesti pyrkinyt keskittymään enemmän henkiseen hyvinvointiin ja ymmärtämään kehopositiivisuuden sanoman. Ennen maailmani pyöri liikaa sen ympärillä, miltä kukakin näyttää. Olen tehnyt paljon töitä sen kanssa, etten lainkaan määrittelisi ihmisiä heidän ulkonäön, koon, pukeutumisen tai minkään muun ulkoisen perusteella. Myönnän, ettei tämä ole käynyt helposti. Nykyään särähtää korvaan, jos ihmisten ulkonäköä tai ulkoista olemusta arvostellaan. Se on junttia.

Olen poistanut Instagramin seurattavista tilit, jotka herättävät tuon sisäisen piiskurini. Ne tilit ovat sellaisia, jotka keskittyvät ulkonäköön ja ruokkivat vääristynyttä käsitystä syömisestä ja liikkumisesta. Sen sijaan seuraan sellaisia tilejä, jotka suhtautuvat terveellä tavalla ruokaan ja liikuntaan lempeästi terveen elämäntavan tukena, eikä pakonomaisena suorittamisena. Tai keskittyvät aivan muihin asioihin kuin liikuntaan tai syömiseen.

Nykyään suhtaudun syömiseen ja liikkumiseen rennosti. Kumpikaan ei ole enää minulle pakkomielle, vaan teen kaiken aidosti omasta halusta. Liikuntamäärät ovat nykyään vain osa siitä, mitä ne olivat ennen. Herkuttelen silloin, kun huvittaa ja syön silloin kun on nälkä. Olen nykyään helposti taipuvainen laiskotteluun ja herkutteluun. Siihen viikon ruokapäiväkirjan pitäminen oli hyvä herättäjä. Me kaikki tarvitsemme liikuntaa ja ruokaa (ja lepoa). Olen tosi varovainen kaikenlaisten muutosten ja rajoitusten laatimisen kanssa, ettei mopo lähde käsistä. En halua olla taas syömisten ja liikkumisten orja. Pidän itsestäni enemmän tällaisena: rennompana, hiukan pehmeämpänä ja onnellisempana. Silti mun pitää jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, etten halua palata vanhaan.

Ruokapäiväkirjan myötä havahduin siihen, että minun kannattaa pyrkiä säännölliseen ruokailurytmiin, koska pitkät ruokailuvälit aiheuttavat vatsakipua ja herkunhimoa. Huomasin myös sen, että syön terveellisesti ja monipuolisesti, eikä minulla ole ihan hirveästi korjattavaa ruokailutottumuksissani, paitsi kuituja olisi hyvä saada enemmän.

Nyt kun en ole käynyt töissä eikä minulla ole ollut työmatkoja, liikuntamäärät ovat olleet paljon vähäisempiä. Sen vuoksi halusin lisätä arkiaktiivisuutta. Huomasin, että olen paljon ärtyneempi ja turhautuneempi, jos en käy ulkona. Kauppareissut ja muut asiat voi helposti hoitaa kävellen ja näin saa vaivattomasti päivässä 10 000 askelta täyteen. Kävely on oiva tapa liikkua ja olla luonnossa. Arkiaktiivisuus tuo ihan hurjasti paremman mielen ja vireen arkeen eikä se vaadi ihan hirveästi ponnisteluja. Kävely on samalla omaa aikaa.

Kannattaa muistaa olla itselleen lempeä ja armollinen. Kaikki lähtee siitä, miten itselleen oman pään sisällä puhuu. Jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, puhuu itselleen nätisti ja kunnioittavasti, tuskin puhuu tai ajattelee muistakaan rumasti.

Kuukausi ilman sokeria

Minulla ja siskollani on ollut tapana vuodenvaihteessa asettaa ainakin yksi yhteinen tavoite tai haaste alkavalle vuodelle. Usein haasteet eivät ole pitäneet montaa päivää, sillä muutos tai tavoite vaatii toteutuakseen aidon halun. Tänä vuonna päätimme treenata yhdessä Joroisten puolimatkan triathlonille ja olla tammikuu ilman sokeria.

Treenitavoite oli ollut itselläni jo mielessä viime kesästä lähtien, joten tuohon tavoitteeseen oli helppo suostua. Toki sillä varauksella, ettei tule urheiluvammoja. Sokeriton tammikuu tuntui myös helpolta tavoitteelta, koska en mielestäni syö juurikaan herkkuja. Päätin myös jättää viikonloppuihin kuuluneet rentoutusviinit pois.

Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä.

Sokerista luopuminen on tuntunut vaikealta. Sovimme siskon kanssa, ettemme lähde syynäämään piilosokereita, vaan pysyttäydymme erossa näkyvistä sokereista, eli sokeriherkuista. Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana, että olen koukussa sokeriin. Ensimmäisinä viikkoina havahduin monta kertaa mielitekoihin. Ruoan jälkeen teki mieli pientä annosta sokeria. Kahvin kanssa kaipasin jotakin hyvää. Viikonloppuisin himoitsin karkkia ja jäätelöä tai pullaa. En näköjään ollut itsekään huomannut kuinka selvä osa herkuttelu on mun arkea.

En koe herkutteluani millään tavalla ongelmalliseksi. En ennen tätä kokeilua enkä edelleenkään. Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä. Itsensä liiallinen kontrollointi ei ole hyvästä, koska siitä saattaa helposti muodostua ongelma. Mulla on aiemmin ollut kieroutunut suhde kehooni, liikkumiseen ja ruokaan enkä halua sellaista enää koskaan. Lähdin tähän kokeiluun aika varovaisesti ja kuulostellen. Olenko nyt valmis tähän? Haluanko tätä oikeasti?

Mies on mulle vitsillä sanonut, että sä et saa syödä nyt tätä, koska sulla on se sokeriton tammikuu. Olen vastannut, että saan syödä jos haluan, mutta nyt en halua. Tällä samalla ajatusmallilla olen aikanaan lopettanut tupakanpolton. Saan tehdä, jos haluan, mutta haluanko? Se on se juttu.

Silmälasit: Specsavers *saatu

Miltä sokeriton ja alkoholiton elämä on tuntunut?

Hyvältä! Olen nyt ollut neljä viikkoa ilman sokeria ja alkoholia. Kerrottakoon heti, että paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan tänä aikana. Piti kaivaa pölyttynyt puntari esiin ja punnita itseni. Olen liikkunut samalla tavalla kuin ennen haastetta ja syönyt muilta osin ihan samalla tavalla kuin ennemmin. PMS:n aikaan olen herkutellut banaaniletuilla ja marjoilla. Konkreettisin muutos on tapahtunut vireystilassa. Olo on raikkaampi, energisempi ja hyväntuulisempi. Tänä aikana myös vatsa- ja iho-oireet ovat olleet aika vähäisiä. Pahimmat vatsaoireet sain hallintaan jo ennen vuodenvaihdetta (tästä on tulossa perjantaina erillinen postaus), mutta ne eivät ole tulleet takaisin. Vaikea sanoa mikä on ollut suurin tekijä olotilan kohentumiseen, mutta nyt on vahvasti sellainen olo, etten halua palata vanhaan.

Haluan herkutella jatkossakin ja haluan nauttia silloin tällöin lasin viiniä, mutta jatkuvaan herkutteluun en aio palata. Rauhallinen vatsa tuntuu ihanalta, se tuntuu suorastaan uskomattomalta. Myös selvästi parantunut iho on ihmetyttänyt. Olen monta kertaa huomannut, että vääränlaisesta ruoasta toipuminen vie vatsalta useamman päivän. Eipä ole ihme, jos olo on ollut jatkuvasti vähän uuvahtanut, jos suolisto ei ole päässyt missään vaiheessa kunnolla toipumaan.

Helpotusta vatsanväänteisiin

*Mainos: Sabora Pharma

 

Olen vuosikausia kärsinyt erilaisista vatsavaivoista. Meni pitkään ennen kun ymmärsin, että vatsavaivoja aiheuttaa tietyt ruoka-aineet. Olin kokeillut kaikenlaista. Maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota kokeillessani hoksasin, että vatsavaivoja ei aiheutakaan maito tai gluteeni, vaan FODMAP-hiilihydraatit.

Alkuun tämän kiellettyjen ruoka-aineiden listan lukeminen aiheutti epätoivoisia tuntemuksia. Lista on kamalan pitkä ja se sisältää sellaisia ruoka-aineita, joista en olisi halunnut luopua. Listalla oli kaikenlaisia herkkuja: sipuleita, kaaleja, papuja, pähkinöitä ja jopa ksylitoli. Vähitellen opin, että ihan kaikki listan raaka-aineet eivät aiheuta tuskaa. Mutta opin myös sen, että stressi pahentaa vatsaoireita, jolloin voi syödä oikeastaan vain kaurapuuroa mustikoilla, jos ei halua kärsiä.

Homman nimi on siis ärtyvän suolen oireyhtymä, kavereiden kesken IBS. Olen viime aikoina pohtinut, voisiko suoliston oireilu kulkea käsi kädessä myös iho-oireiden kanssa, koska nämä ovat samaan aikaan pahana ja yhdistävänä tekijänä näille ei aina ole ruokavalio, vaan stressi.

Ärtyvän suolen oireyhtymä & FODMAP-ruokavalio

Olen oppinut elämään vatsan kanssa ja välttelemään kipua aiheuttavia ruokia. Tunnistan sopimattomat ruuat usein jo hajusta, mutta viimeistään syödessä tiedän heti, että nyt meni jotakin sellaista, jonka kuulee perästä (ehhe). Nyt opiskeluaikana joudun koulun ruokalassa aina syynäämään ruokien ainesosaluettelot tarkkaan. Onneksi ne on tosi hyvin merkitty, mutta monesti olen sellaisen tilanteen edessä, että linjastolta löytyy minulle vain jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta ja riisiä tai perunaa ja loput ovat vatsakipuruokaa, eli näissä on joko valkosipulia, papuja tai kaalia. Proteiinin toivossa saatan joutua ottamaan ruokaa, jossa on jotakin vatsaa ärsyttävää.

En ole jättänyt ruokavaliostani kokonaan gluteenia ja maitotuotteita, koska kumpikaan ei aiheuta turvotusta ja kipua, mutta vatsani on hyvin harvoin täysin ihan täysin rauhallinen ja oireeton. Täytyisi joskus kokeilla olla ilman näitä, vaikken tälläkään hetkellä käytä kumpaakaan kuin vähäisiä määriä.

Mikä avuksi vatsanväänteisiin?

Oikeanlaisella ruokavaliolla saan vatsan pysymään rauhallisena, mutta se vaatii kyllä jokaisen ruoka-annoksen tarkkaa syynäämistä. Kotona on tietysti helppo syödä niitä tuttuja juttuja, mutta kodin ulkopuolella ruokavalio aiheuttaa välillä harmia. Välillä käy niin, että kylässä, ravintolassa, koulussa vatsaan livahtaa jotakin sopimatonta. Etenkin nyt, kun kasvisruoka ja vegaaninen ruoka on suosiossa, mun on todella vaikeaa löytää vatsalleni sopivaa ruokaa.

Väärän ruoan tietysti maistaa heti. Näin saattaa päästä käymään, koska aina ainesosaluetteloa ei ole saatavilla. Se olo, kun tuntee ensimmäiset pulpahdukset vatsassa, on masentava. Koskaan ei voi tietää, minkälainen homma on edessä. Välillä vatsa saattaa oireilla useamman päivän vääränlaisen ruoan jälkeen, mutta välillä saattaa päästä helpommalla.

Vatsakivun iskiessä menen kotiin ja hakeudun sikiöasentoon. Kerran vatsakivun kourissa löysin kaapista i say -kapselit, jotka olin saanut joskus PR-näytteinä. Paketissa luki, että ne auttaa IBS-oireisiin. Nappasin muutaman kapselin ja odottelin. Olin aivan riemuissani kun huomasin kipujen ja turvotuksen vähitellen hellittävän! Olin suhtautunut tuotteeseen hiukan epäileväisesti, mutta ilahduin suuresti, kun löysin avun olooni. Tuosta lähtien olen aina tiukan paikan tullen ottanut 2-6 kapselia olosta riippuen. Jos tosi paha kohtaus iskee, niin edes i say -kapselit eivät vie vatsanväänteitä kokonaan pois, mutta helpottaa oloa kyllä.

Syön säännöllisesti maitohappobakteereita ja pyrin välttämään näitä FODMAP-raaka-aineita, se on se tärkein apu IBS-vaivoihin, mutta nykyään nämä kapselit kulkevat mulla mukana tuomaan helpotusta tiukkoihin tilanteisiin. Esimerkiksi koulussa tai työpaikalla ei aina pääse pötköttämään, tai edes kotiin ei pääse kovin äkkiä, kun vatsakipu iskee. Vatsavaivat voivat tosiaan invalidisoida kivuillaan tai olla kiusallista sen vuoksi, että vessan on oltava koko ajan todella lähellä. Nappaan oireisiin i say -kapselin ja odotan sen tuomaa helpotusta oloon.

Käytän näitä kapseleita ehkä kerran-pari kuussa. Onneksi vatsa on muuten aika hyvässä kunnossa ja olen onnistunut välttelemään vatsaa ärsyttäviä ruokia.

Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa monenlaisia ongelmia

Kymmenen päivän Lapin vaellus teki mielelle ihan älyttömän hyvää. Vaelluksen jälkeen olo oli kokonaisvaltaisesti levännyt. Kymmenen päivää ilman velvollisuuksia ja somea, kyllähän sellainen tekee hyvää kenelle tahansa.

Hyvinvointi on aina kokonaisuus, joka rakentuu kolmen palikan päälle: lepo liikkuminen ja ruokavalio. Mielen hyvinvoinnilla on tietysti suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, mutta ilman näitä kolmea palikkaa ei mielikään voi hyvin. Vaellusreissulla mun hyvinvoinnin perustuksista ontui ruokavalio.

Vatsani on todella herkkä ja se reagoi voimakkaasti pieniinkin muutoksiin. Minun täytyy olla arjessa aina todella tarkka siitä mitä syön. Vaelluksella ei voi olla yhtä tarkka, koska rinkkaan täytyy pakata mukaan sellaisia ruokia, jotka ovat kevyitä ja nopea valmistaa. Tai olisi voinut olla tarkempi, mutta luistelin aidan alapuolelta, koska en jaksanut ryhtyä kuivattelemaan ruokia mukaan. Yritin valita mukaan sellaisia ruokia, jotka sopivat minulle. Ruoat olivat makujensa puolesta hyviä, mutta vatsa oli eri mieltä. Postaus vaellusruoista löytyy täältä.

Tämä taisi olla reissun ainoa vatsaystävällinen ruoka. Joka aamuinen kaurapuuro ja marjat.

Kotioloissa aina kun vatsa alkaa oirehtimaan, syön vatsaa rauhoittavia ruokia ja siistin joksikin aikaa ruokavaliosta kaiken sellaisen, jonka epäilen aiheuttavan oireita. Vaelluksella tähän ei ollut mahdollisuutta. Ne ruoat täytyi syödä, jotka oli mukana, koska ruoan määrä oli tietysti tarkkaan laskettu. Reissun edetessä kehoni oirehdinta vain yltyi. Olin tietysti pakannut mukaan satsit maitohappobakteerikapseleita, joka toi ensiapua pulputukseen ja rauhoitti vatsaa aina hiukan. Kärsin koko reissun ajan vatsavaivoista.

Vatsan oirehdinnan lisäksi ihmettelin joka aamuista voimakasta turvotusta, joka tuntui reissun edetessä vain pahentuvan. Ihmettelin videokameralle aamuisin silmäpussejani (näistä pitäisi tehdä jokin kooste), kun en meinannut tunnistaa itseäni. Turvotus hellitti päivän mittaan, kun kävellessä nesteet lähti liikkeelle, mutta vaelluskuvista näkee turvotuksen, joka laski vasta kotona.

Todistusaineistoa turvotuksesta

Kirsikkana kakun päällä myös ihoni päätti ruveta oikein juhlakukintaan. Iho-oireet johtuivat varmasti pääosin väärästä ruokavaliosta, mutta puutteellisella puhdistuksella oli varmasti oma osuutensa. Olin ajatellut, että puhdas luonto, stressittömyys, kasvojen puhdistaminen purovedellä ja meikittömyys tekisi iholle hyvää, mutta väärässä olin. Ihoni räjähti ihan kamalaan kuntoon ja alkaa vasta nyt toipua ennalleen vaelluksen jäljiltä.

Ihoni on kyllä taipuvainen oireiluun eikä siihen tarvita edes mitään kummempia olosuhdemuutoksia, mutta nyt tuli oikein kunnon ylläri. En halunnut kuvata itseäni silloin kun iho oli pahimmillaan. Toisaalta harmi, koska nyt olisin voinut näyttää ennen–jälkeen -kuvat. Nyt en sitten näytä kumpaakaan. 😀

Olen hoitanut ihoani viime aikoina pääasiassa luonnonkosmetiikkatuotteilla. Olen saanut blogin kautta erilaisia luonnonkosmetiikkatuotteita testattavaksi. Haluan nyt mainita muutaman lempparin. Olen käyttänyt keväästä asti pääasiassa Olivia Kleinin tuotesarjaa, jonka tukena minulla on ollut Madaran naamiot. Tätä ennen käytin loppuun Mossan hiilikuorintatuotteen ja syväpuhdistavan kasvoveden. Whamisan tuotteet ovat myös vakuuttaneet, parhaillaan tiristelen toner-purkin viimeisiä tippoja. Erityismaininta täytyy antaa vielä Evolven puhdistusgeelille.

Medikaalisen ihonhoidon puolelta hyväksi toteamani tuotteet iS Clinicalilta. Näiden tuotteiden avulla olen saanut ihoni rauhoittumaan. *tuotteet saatu

Skin Room Keravalla

Ihon ollessa hankalimmillaan, käännyn ammattilaisen puoleen ja turvaudun medikaalisiin ihonhoitotuotteisiin, koska minusta tuntuu, että ne auttavat nopeiten ja parhaiten. Minttu Sahrman on ollut mun ihonhoidon personal trainer jo useamman vuoden. Hän sai ihoni rauhoittumaan erostressin aikoihin oikeanlaisella hoidolla ja hän valitsi tuolloin minulle myös oikeanlaiset kotihoitotuotteet. Tarkempaa selvitystä ihoasioista löytyy täältä.

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa Mintun käsiin, kun hän kutsui minut kasvohoitoon hänen juuri avattuun hoitolaan. Kannatti matkustaa Keravalle asti, sillä sain Skin Roomista avun ja iho rauhoittui heti hoidon jälkeen. Tämä yllättää joka kerta!

Vaikka näitä hyvinvointiasioita on tullut pohdittua paljon ja useasta eri näkökulmasta, silti tämä ihmisen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus aina yllättää. Ruokavaliolla on isompi vaikutus meidän hyvinvointiin kuin arvaammekaan. Kehon rauhoittelemiseen tällaisen jälkeen menee aikaa. Vatsa ei ole vieläkään toipunut reissusta, vaan hermostuu edelleen todella pienistä. Nyt pohdin, minkälaisia muutoksia täytyisi tehdä, että pääsisin iho-ongelmista lopullisesti. Vatsan oikkuiluista alan vähitellen olla kärryillä.

Vinkki energisempään arkeen

*Mainos: Den Lille Nøttefabrikken

Otsikko kuulostaa siltä, että aikoisin jakaa jonkin mullistavan vinkin, mutta kyseessä on niinkin arkinen vinkki kuin välipala. Minulle toimivan arjen edellytys on riittävä ravinto. Jos en syö tarpeeksi, minusta tulee väsynyt ja kärttyinen. Väsyneenä ja kärttyisenä mistään ei tule mitään, varsinkaan treeneistä. Vaikka tiedän tämän niin hyvin, silti unohdan välipalan ihan jatkuvasti. Ihan liian usein skippaan välipalan syystä tai toisesta ja vasta sitten, kun se kostautuu, muistan miksi olisi niin tärkeää syödä myös välipala. Ihan liian usein lähden jopa treenaamaan nälkäisenä. Ihan kuolleena syntynyt ajatus.

Minun kohdalla välipalan syöminen ja muistaminen kaatuu näihin muutamaan juttuun:

a) En muista ennakoida, eli unohdan ottaa välipalan mukaan kotoa.
b) Jos muistan ennakoida, niin silloin kotona ei ole mitään sellaista välipalaksi kelpaavaa, mitä voisi ottaa kouluun mukaan.
c) Olen liian optimistinen. Välipalanälän yllättäessä ajattelen, että en nyt jaksa mennä ostamaan mitään, koska kohta menen kuitenkin kotiin syömään. Ja ylläripylläri kotiin päästyä nälkä on kiljuva, olen kiukkuinen ja vatsa suuttuu pitkästä ateriavälistä.

Välipala on oikeasti tosi tärkeä! Välipalan ansiosta nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi ja kaikki ylimääräiset mielihalut jää syntymättä.

Mitä välipalaksi?

Koulun kahviosta saa periaatteessa ihan järkeviä välipaloja, mutta en millään raskisi maksaa välipalasta viittä euroa, jos lounas maksaa vain 1,63 euroa (tarkalleen 😀 ). Samaan hintaan saan jo ison pähkinäpussin, josta riittää välipaloja moneksi päiväksi. Haluan syödä myös välipalaksi jotakin sellaista, joka vie nälän ja joka on ravintoarvoiltaan järkevä.

Suosin luonnollisesti helppoutta, koska olen äärimmäisen laiska enkä jaksa viettää aikaa keittiössä, siksi Den Lille Nøttefabrikenin pienet on the go -pähkinäpussit on juuri minunkaltaiselle laiskimukselle oivallisia. Pähkinäpussukan voi kiskaista ääntä kohti ihan sellaisenaan, mutta sillä voi myös tuunata monia välipaloja ja pähkinöiden avulla välipalasta saa heti täyttävämmän ja proteiinipitoisemman. Tuunaan pähkinöillä esimerkiksi koulun salaattiannoksen, joka on minulle ainoana ateriana liian pieni tai heitän pähkinöitä rahkan, jogurtin tai smoothien sekaan.

En viihdy lainkaan keittiössä, siksikin nämä yltiöhelpot välipalaratkaisut on minun juttu.

Tässä muutama arkinen tilanne ja välipalavaihtoehto minun arjesta.

 

Tilanne 1. Pitäisi mennä vielä kauppaan, miettiä illan ruoka ja ennen ruokaa vielä treenata. Pakko syödä äkkiä jotain -välipala. Vedän tämän setin joskus myös pahimpaan makeanhimoon, silloin lorautan päälle vielä vähän siirappia tai hunajaa. Tuo NøttiFrutti -sekoituksen pähkinä-hedelmäsekoitus on herkkua! Toimii myös salaateissa!

Tilanne 2. Olen lähdössä uimaan ja yllättäen siinä vaiheessa muistan, että pitäisi syödäkin jotakin. Nappaan treenikassiin pussillisen pähkinöitä, jotka pelastavat useamman kiperän tilanteen. Nämä pähkinät soveltuu hyvin esim. kana-kasvis-wokkiin.

Tilanne 3. En malta keskeyttää hyvää opiskeluflowta valmistaakseni välipalaa, joten nappaan viereen pussin pähkinöitä, joita napostelen opiskelun lomassa.

Tilanne 4. Tarvitsen kouluun välipalaksi jotakin helppoa, joten valintani on pieni pussi pähkinöitä ja banaani. Tämä on kiva kombo, joiden kaveriksi voi vielä halutessaan ostaa kahviosta jogurtin tai rahkan, jonka sekaan nuo molemmat voi pilkkoa (kotoa ei jaksa kuljettaa, koska se ehtii lämmetä ennen syömistä).

Tilanne 5. Treeneihin lähtiessä muistan jälleen kerran, että syödä pitäisi ja nappaan mukaan tuon pussukan, jonka vetelen jo matkalla salille.

Haluaisitko samaan juoksutiimiin mun kanssa?

Olen kasaamassa neljän hengenDen Lille Nøttefabriken -juoksutiimiä, joka treenaa juoksuvalmentaja Tommy Ekblomin johdolla toukokuussa juostavalle Helsinki City Maratonviestiä varten. Etsin juoksutiimiin kolmea muuta juoksijaa minulle kaveriksi. Jokainen tiimin jäsen juoksee neljäsosamaratonin. Tiimiin voi hakea Instagramissa. Sinulla pitää olla julkinen tili, jonne lisäät kuvan tai videon, jolla haet mukaan tiimiin. Tämän lisäksi laita @nottefabrikensuomi seurantaan. Kirjoita postaukseen hashtag: #DLNjuoksutiimi ja merkitse postaukseen @endorfiinikoukussa &  @nottefabrikensuomi.

En malta odottaa! Tästä keväästä tulee huippu! Olen maailman onnellisin, jos saan itseni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon ja parasta on jakaa nämä ilonhetket muutaman seuraajani kanssa. Tällä hetkellä ilmassa on jalan suhteen varovaisen lupaavia merkkejä! Kärvistely, valittaminen ja ennenkaikkea maltti ja kärsivällisyys on tehnyt tehtävänsä.

Juoksutiimi valitaan 4.4., joten pistä hakemuspostaus pikaisesti eetteriin.

Toivepostaus: sensuroimaton ruokapäiväkirja

Olette pitkään toivoneet minulta ruokapäiväkirjapostausta ja perusteellista selvitystä ruokavaliostani. Olen aina kuitannut pyynnöt jollakin ympäripyöreällä vastauksella, mutta nyt vihdoinkin ajattelin tarttua aiheeseen. Olen vierastanut ruokapäiväkirjan tekemistä muutamista syistä:

  1. En ole esimerkkikansalainen, enkä halua sellaiseksi myöskään ryhtyä.
  2. Syön tavallista kotiruokaa, joka ei ole kovin kuvauksellista.
  3. En pidä ruokien kuvaamisesta.
  4. En koe, että ruokavaliossani on mitään kiinnostavaa.

Minkälaista ruokavaliota noudatan ja miksi?

Yksinkertaisuudessaan syön kaikkea mitä vatsani kestää ja välillä otan tietoisen riskin, ja syön jotakin sellaista, josta tiedän mahan suuttuvan, kuten karkkia. Pääosin haluan voida hyvin ja siten, ettei vatsani invalidisoi minua. Vatsani ei kestä FODMAP-hiilihydraatteja, joten välttelen niistä suurta osaa. En kuitenkaan automaattisesti hylkää kaikkia FODMAP-ruoka-aineita ruokavaliostani, vaan karsin kokeilun kautta epäsopivat pois. Minun täytyy ehdottomasti välttää raakoja sipuleja ja valkosipulia myös kypsennettynä, kaalia kaikessa muodossa (poikkeuksena lehtikaali ja kypsennetty parsakaali), mitkään pavut, linssit ja palkokasvit eivät käy, eikä melkein mikään pähkinä tai taateli. Lista on pitkä. Tästä johtuen esimerkiksi vegaaniruokavalio ei sovi minulle tai joutuisin syömään liian yksipuolisesti. Moni rakastaa käydä ravintoloissa ja buffet-pöydissä. Mulle ne on painajaista, sillä jokaiseen ruokaan on piilotettu jotakin sellaista, josta vatsani hermostuu. Olen oppinut maistamaan jo yhdestä suupalasta kaikki kielletyt ruoka-aineet ja voi sitä harmin määrää, jos ruuan ravitsevin osuus on sellaista, jota ei voikaan syödä. Osaan nykyisin myös taitavasti erotella ruuista ja salaateista minulle epäsopivat asiat lautasen reunalle. Minua luullaan nirsoksi ja joudun usein selittämään miksi touhuan tuollaista.

Ärtyvän suolistoni vuoksi joudun pitämään tarkasti huolta ateriarytmistä. Liian pitkät välit aterioiden välillä saa aikaiseksi todella epämiellyttävät kivut ja ilmavaivat. Kaikesta tästä huolimatta en ole edelleenkään oppinut kovin hyvin ennakoimaan ravinnon saantia. Joka kerta se ruoka-aika tai nälkä tulee aivan yllättäen ja vain harvoin olen varautunut tilanteeseen muuten kuin syöksymällä lähimpään kauppaan ja ostamalla vain jotakin. Mun ruokavaliossa olisi paljon parantamisen varaa. Välipalani ovat pitkälti pelkästään hiilihydraattipitoisia, koska sopivien ja hyvänmakuisten proteiinipitoisien välipalojen löytäminen on todella vaikeaa. Ottaisin erittäin mielelläni vastaan ruokavaliooni sopivia välipalavinkkejä!

Sensuroimaton ruokapäiväkirja tiistaista lauantaihin

Ruokavalioni saattaa kuulostaa rajoittuneelta, mutta uskokaa tai älkää, jäljelle jää vielä paljon maistuvaa syötävää. Tässä tulee sensuroimattomat eväät viikon ajalta ja lyhyet kommentit päivistä. Yritin aloittaa hommaa maanantaina, mutta muistin kuvata vain aamupalan, joten tämä ruokapäiväkirja alkaa tiistaista. Meidän perheen ruokailurytmi poikkeaa tyypillisestä suomalaisesta rytmistä siten, että meillä syödään välipala siihen aikaan kuin muissa perheissä päivällinen ja runsas päivällinen syödään myöhään, joskus jopa iltakahdeksalta.

Ruokapäiväkirjan pitäminen osui tietenkin siihen aikaan, kun mulla teki jatkuvasti mieli herkkuja (PMS) ja niitä myös söin. En jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa täyttä viikkoa, sillä en usko, että niillä parilla päivällä olisi ollut mitään enempää annettavaa.

Tässä se sitten tulee. Teille pienenä päättelytehtävänä saatte arvuutella kuvista mikä on mikäkin, sillä kuvat eivät ole siinä järjestyksessä missä järjestyksessä ne on syöty. 🙂

Tiistai
Koulua klo 10-19. En meinannut millään päästä aamulla ylös sängystä. Illalla kotiin päästyä vatsa oli todella ärtynyt ja mulla oli kauhea nälkä. Eilen illalla vatsa oli samanlainen ja eilenkin otin välipalaksi kaurajauhetta. Ehkä se ei sovi mulle tuossa muodossa, vaikka kaura muuten sopii.

Klo 8.30 aamupala: 2 täyskauraleipää + päällykset, täysmehun seassa viherjauhe, kauramaitokahvi
Klo 11.30 lounas: täysjyväriisiä, chili con carne (pavut nypin erilleen), vihreää salaattia, punajuurta & raejuustoa, banaanit jäi välipalaksi
Klo 14.00 välipala: shakerissa 100 % kaurajauhe & Foodinin vaniljaheraa, kauramaitokahvi, 3 palaa banaania
Klo 19.15 iltaruoka: lasten tekemästä ruoasta mulle oli jätetty vain kananpalat, väsäsin kylkeen salaatin ja karjalanpiirakan
Klo 21.15 iltapala: yleensä mun ei tarvitse syödä iltapalaa, mutta tänään iltaruoka oli sen verran kevyt, että jäi nälkä

Keskiviikko
Ei opetusta. Kävin aamulla ystävän kanssa uimassa Altaalla ja sieltä menin koululle tekemään kouluhommia. Illalla kävin treenaamassa.

Klo 7.00 aamupala: 2 kauraleipää päällyksineen, mehu, kauramaitokahvi
Klo 12.20 lounas: 2 kalamurekepihviä, 2 perunaa, salaattia (koulun salaattilinjastolta ei meinaa löytyä mun vatsalle sopivia vaihtoehtoja), onneksi kastikkeessa ei ollut valkosipulia, yleensä tällaisissa on aina
Klo 14.15 iltapäiväkahvi: kauramaitokahvi & Foodinin kookosraakasuklaa
Klo 16.30 välipala ennen treeniä: 3 riisikakkua & 2 kananmunaa + muut päällysteet
Klo 18.25 treenin aikana join aminohappojuomaa hiilariboosterilla
Klo 20:00 iltaruoaksi jauheliha-perunapataa

Torstai
Aamu alkoi lehdistötilaisuudella ja sieltä päivä jatkui koululle. Illalla treenit esikoisen kanssa.

Klo 7.30 aamupala: yllättäen 2 kauraleipää, vihermehujuoma, kahvi kauramaidolla
Klo 9.00 aamupala 2: pieni annos tuorepuuroa, pari haukkua sieninäkkäriä, tyrni-inkiväärishotti, pieni kahvi ja smoothie
Klo 11.30 lounas: kreikkalainen salaatti, josta nypin taas punasipuleita sivummalle
Klo 14.30 välipala: kaurajogurtti ja kahvi
Klo 17.00 hätäensiapuvälipala ennen treeniä: banaani ja riisikakku (säälittävää, vaatis hiukan suunnitelmallisuutta)
Klo 18.00 hengenpitimiksi treenijuomana vitamiinivesi
Klo 20.00 iltaruoka: samaa kuin eilen
Klo 21.30 lasi punaviiniä

Perjantai
Kotipäivä opiskellen ja asioita hoidellen. Tällaisina päivinä, kun ei liiku mihinkään, ei ole oikein nälkäkään. Lapsilla karkkipäivä, jaoin keskimmäisen kanssa TV-sekoituspussin.

Klo 7.15 aamupala: 2 kauraleipää, mehu, kahvi & vitamiinit
Klo 12.50 lounas: samaa kuin eilen iltaruoaksi + rehut (tehtiin heti iso satsi)
Klo 17.00 välipala/iltapäiväkahvi: kahvi & välipalapatukka
Klo 20.00 Kaksi kanatortillaa, lasi viiniä
Klo 21.00 karkkia

Lauantai
Vapaapäivä perheen kanssa, ei aikatauluja.

Klo 11.00 aamupala: kaksi kauraleipää, maitokahvia ja viherjuoma
Klo 15.00 lounas: kaksi kanatortillaa
Klo 15.15 päiväkahvi: maitokahvi ja yksi rivi Foodin-suklaata
Klo 19.45 iltaruoka: makaronimössöä
Klo 20.30 iltapala: kasviksia ja dippiä

 

Siinäpä se. Nyt se on vihdoinkin tehty. Tuskin tulette pyytämään tällaista uudestaan! 😀 Kommentoikaa vapaasti ja kysykää lisää, jos tulee kysymyksiä mieleen.

Hyvinvoinnin kulmakivet

*Kaupallinen yhteistyö: Actimel

Viime aikoina on tullut mietittyä omaa hyvinvointia. Olen pohtinut hiukan tarkemmin, mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja minkälaisista asioista se koostuu. Hyvinvointi koostuu loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisista ja järkeen käyvistä asioista, mutta niiden toteuttaminen ja itselleen sopivien tapojen löytäminen voi viedä aikaa.

Hyvinvoinnin kulmakivet koostuvat kolmesta asiasta:

  1. Uni & lepo
  2. Liikunta & ulkoilu
  3. Ravinto

Pureudun näihin teemoihin alla olevassa tekstissä ja kerron kokemuksiani uudesta Actimel-jogurtista, joka ei sisällä lainkaan sokeria. Postauksen lopusta löytyy myös video.

Uni & lepo

Levon, palautumisen ja unen merkitystä ei turhaan korosteta. Itse voin tällä hetkellä sanoa valitettavasti ihan omasta kokemuksesta, että sillä on todella paljon merkitystä. Olen painanut nyt kolme vuotta yhteen menoon vailla kunnollista palautumista työstä. Samaan aikaan viisihenkisen perheen arki ei anna armoa. Aina on paljon tekemistä ja hoidettavaa. Ei ollut mikään kovin suuri ihme, että jossakin kohtaa voimat loppuu. Ne loppuivat tänä syksynä. Olen nukkunut riittävästi, mutta unen laatu on ollut huonoa. Jos teet käytännössä koko valveillaoloajan jotakin “tarpeellista ja hyödyllistä”, kroppasi ei missään vaiheessa pääse kunnolla lepäämään eikä pelkät yöunet riitä palautumiseen. Työn ja vapaa-ajan välille olisi hyvä vetää ihan selkeä raja ja oppia pitämään ihan toimetonta aikaa ilman stressin tunnetta, jolloin voit olla läsnä vain siinä hetkessä. Tiedän, että kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta eipä sitten kuitenkaan ollut ainakaan minulle.

Liikunta ja ulkoilu

Liikunta on ollut aina minulle tärkeää. Treeneistä saan hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Tarvitsen liikuntaa päästääkseni kropasta paineita ulos. Tälläkin on kääntöpuolensa, sillä liikkuminen voi mennä överiksi, mutta tämän läksyn opin jo muutama vuosi sitten. Treeneistäkin pitää osata himmata. Kroppaa täytyy kuulostella ja pitää ymmärtää välillä jättää treenejä väliin, että palautuu ja kroppa saa levätä. Minulle treeni oli ennen tapa juosta omia ajatuksiani karkuun. Paha olo valui hien mukana hetkeksi ulos kropasta ja kehon täytti hyvän olon tunne. Paha olo palasi ja aina vaan lähdin uudestaan treenaamaan oloa pois. Lopun voitte arvata. Nykyisin osaan ottaa rennommin ja kuunnella itseäni paremmin. Nyt uskallan paremmin kohdata ajatukseni. Minä tarvitsen raitista ilmaa ja aikaa itsekseni. Olen oppinut nauttimaan kiireettömistä kävelylenkeistä vain minä ja ajatukseni. Tänä syksynä kävellessä vieraanani on ollut vaikeat tunteet ja paljon kyyneleitä. Ulkoiluhaasteen myötä olen huomannut, että taakka kevenee vähitellen. On tärkeää ottaa aikaa itselleen ja omille ajatuksille. Minä otan oman ajan ulkoillen itsekseni.

Ravinto

Kuten voitte arvata ja tiedättekin, tälläkään osa-alueella taival ei ole ollut se suorin ja silein. Olen kamppaillut oikkuavan suolistoni kanssa vuosikausia. Nyt osaan vihdoinkin hoitaa sitä oikein. Vatsani pysyy kunnossa, jos ymmärrän pitää siitä hyvää huolta. Minulle tärkeintä on säännöllisyys. Toiset pystyvät paastota pitkiäkin aikoja, mutta minulle sellainen ei sovi. Muistan jo teini-iässä, miten vatsani oli invalidisoivan kipeä, jos pidin liian pitkän tauon syömisessä. Olen löytänyt minulle sopivan ruokavalion (FODMAP), jonka avulla saan pidettyä pahimmat vatsanväänteet poissa. Olen huomannut myös miten hämmästyttävä vaikutus on maitohappobakteerivalmisteilla. Aikaisemmin olen ottanut maitohappobakteerin kapselina, mutta nyt olen muutaman viikon nauttinut aamuisin Actimelin uutta mansikan makuista Actimel-jogurttijuomaa, joka on täysin sokeroimaton. Actimel-juomat sisältävät yli 5 miljardia maitohappobakteereja (L-Casei). Tämä käytössäni ollut uutuus mansikkajogurtti on hyvänmakuinen ja sopivan pieni shotti, jonka nautin aamulla ensimmäisenä. Tämä uutuusmaku ei sisällä lainkaan sokeria ja on mielestäni kivan raikas eikä yhtään liian makea. Parasta tuotteessa on se, että se todella hellii vatsaa. Olen suhtautunut vastaaviin valmisteisiin hiukan huvittuneesti ja olen ajatellut, että melko paljon luvattu yhdeltä jogurtilta, kun lupaa viedä vatsavaivat pois, mutta minun nyt kyllä täytyy sanoa, että näin todella on. Toki tähän vaikuttaa myös ruokavalio muilta osin. Jos vedän hampparia ja karkkia,  niin pelkkä jogurtti ei kyllä vatsaa rauhoita, vaan ensin täytyy siistiä ruokavalio.

Vuosikaudet vatsavaivoista kärsineenä täytyy sanoa, että pahimmillaan vatsaongelmat ovat todella rampauttavia. Julkiset tilanteet voivat olla vatsakipujen vuoksi vaikeita tai mahdottomia. Treenit eivät välttämättä tule kyseeseenkään, jos päällimmäinen ajatus on, että “missä on lähin vessa”. Nykyisin minulle vaikein rasti on välipalat. Muistan syödä aamupalan, sillä herään joka aamu nälkäisenä ja rakastan aamupalahetkiä. Tällä hetkellä lempiaamupalani: ensin Actimel-shotti, rapea paahdettu kauraleipä päällyksineen ja jätti-iso kauralatte siihen kylkeen ja lopuksi viherjuoma + vitamiinit ja litran törppö vettä mukaan seuraaviin askareisiin. Lounaan muistan melkein aina syödä, ellei ole meneillään jotakin niin kiinnostavaa, että unohdan syödä. Useimmiten maha ilmoittelee yhdentoista-kahdentoista aikaan, että nyt tarttis saada ruokaa. Syön aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Välipala on mulle se vaikea rasti. Harvoin muistan ennakoida ja miettiä etukäteen jonkin järkevän välipalan, josta saisi energiaa ja vähän proteiiniakin. Käyn yleensä treenaamassa heti työpäivän jälkeen ennen päivällistä, joten välipalaa ei todellakaan kannattaisi unohtaa. Treeni kulkee kummasti paremmin, kun nälkä ei kalva sisuskaluja.

Vähän lisää ajatuksia löytyy myös videolta.

Kommentoi ihmeessä ajatuksiasi aiheesta!