Edelliset pari vuotta olen treenannut todella leppoisasti. Lähinnä lihaskuntoa kevyesti ylläpitäen. Tuona aikana mulla ei ole ollut mitään kummempia treenitavoitteita. Olen vain tehnyt niitä asioita, mitkä milloinkin ovat tuntuneet hyvältä. Tällä menetelmällä en ole yllättäen kehittynyt missään lajissa eikä kunto ole noussut.
Aloitin joulukuussa juoksun taas pitkästä aikaa ja huomaan jo nyt, miten kunto on noussut. Säännöllinen tekeminen ja treenitehojen asteittainen kasvattaminen tuottaa nopeasti tulosta. Tämä on kyllä mahtavan motivoivaa! Juoksu tuntuu koko ajan kevyemmältä ja jopa leposyke on laskenut.
Joulukuusta alkaen olen juossut kaksi kertaa viikossa. Toinen juoksutreeni on aina kovempi harjoitus ja toinen on peruskestävyyslenkki. Juoksun lisäksi käyn kerran-pari viikossa salilla ja uimassa noin kerran viikossa. Näiden säännöllisten juttujen lisäksi teen satunnaisesti muita lajeja. Viime viikonloppuna viimeksi, tuolloin Heidi houkutteli minut hiihtoladulle.
Perinteisen hiihtoa 15 vuoden tauon jälkeen
Viime viikonloppuna kävin Heidin kanssa hiihtämässä ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Hiihtolenkin tarkoitus oli korvata juoksun peruskestävyysharjoitus, koska ulkona kadut olivat sen verran jäässä, ettei juokseminen (=luistelu) oikein houkutellut. Hiihtolenkillä sykkeet huiteli yli pk-sykealueen ja huomaamatta ladulla hujahti 1,5 tuntia. Ensin hiihdettiin perinteisellä tyylillä ja puolivälissä vaihdettiin toiset sukset jalkaan ja hiihdettiin toinen mokoma luistelutyylillä.
Perinteisen hiihto tuntui todella vaikealta. Kaaduinkin jo ennen ladulle pääsyä ensimmäisen kerran ja lenkin aikana vielä kaksi kertaa. 😀 Edellisestä perinteisen tyylin hiihtokerrasta oli kulunut arviolta 15 vuotta. Lapsena taisimme aina hiihtää luistelutyylillä eikä perinteinen hiihtotyyli tullut koskaan oikein tutuksi. Sain Heidiltä lainaan Salomonin karvapohjasukset, jotka tuntuivat kyllä hämmästyttävän helpoilta ja mukavilta. Niin kätevät, kun niitä ei tarvitse voidella!
Mulla meni pari hiihtokertaa ennen kuin tajusin, miten potkun pitäisi lähteä, että suksen pohjassa oleva karva antaa halutun pidon. Aluksi yritin potkaista jalan ollessa vartalon etupuolella, mutta karvan pidon saa silloin, kun potku lähtee suoraan vartalon alta. Potkun ja liu’un opettelussa on kyllä melkoinen urakka. Nyt alan vähän hahmottaa, mistä hommassa on kyse, mutta mun hiihtäminen näyttää vielä melkoiselta köpöttelyltä. 😀
Uusi laji, uudet lihakset
Hiihtäminen oli ihan huippua! Aika kului ladulla ihan huomaamatta, kun yritin kovasti keskittyä ymmärtämään hiihtotekniikkaa. Yritin potkia Heidin oppien mukaan välillä onnistuen ja enimmäkseen epäonnistuen. Hämmästelin, kun lopussa Heidi kertoi, että olimme hiihtäneet 1,5 tuntia ja mittariin oli kertynyt lähes 18 kilometriä. Metsän keskellä hiihtäminen tuntui ihanalta – lumiset puut vilisivät ohi ja suksen alla narskuva lumen äänimaisema hiveli korvia. Ulkoliikunta on vaan parasta! Ensimmäisen hiihtoreissulla oli täydellinen luisto. Alamäissä vauhti kasvoi melkein pelottavan kovaksi.
Hiihtolenkistä seuraavana päivänä kaikki vartalon lihakset olivat ihan älyttömän kipeät. Hartiat oli aivan umpijumissa ja nivuset niin kipeät, etten saanut sukkaa laitettua seisaaltaan jalkaan, täytyi istua laittamaan. 😀 Venyttely olisi saattanut olla hyvä idea.
Uuden lajin opettelu ja vaihtelu on niin virkistävää. Mua ei enää edes hävetä se, etten osaa. Mä vaan nautin siitä että saan opetella uutta ja niistä pienistä edistysaskeleista. Ei se ole niin justiinsa, jos sotkeentuu suksiin ja kellahtaa kyljelleen. Mukavuusalueelta poistuminen on aina kannattavaa. Suosittelen.
Kuvat: Heidi Tainio
Sukset: Salomon *lainassa
Vaatteet: Salomon *saatu
