to top

Mitä syödä pitkän lenkin jälkeen?

Erään viikonlopun yhteislenkin jälkeen yksi juoksijoista kysyi minulta, mitä kannattaisi syödä lenkin jälkeen. Tokaisin siihen, että "ruokaa". Vastasin kysyjälle niin ylimalkaisesti, että se jäi pyörimään mieleen ja päätin kirjoittaa aiheesta postauksen. Itselleni nämä ravintoasiat ovat vihdoinkin niin selkäytimessä, etten enää aktiivisesti mieti mitä syön. Moni aloitteleva aktiiviliikkuja varmasti pohtii asiaa ja etsii vielä itselleen sopivaa tapaa syödä. En ole ihan hirveästi kirjoittanut blogissani ruoasta. Siihen on pari syytä. Syön niin tavallisesti ja tylsästi, ettei siitä ole paljoa näytettävää, etenkään mitään sellaista, mitä olisi kiva katsoa. Smoothiebowlien näpräämiset ja muut kauniilta näyttävät annokset eivät kuulu arkeeni. Lisäksi olen vierastanut sitä ajatusta, että antaisin tarkkoja ohjeita syömiseen. Some ja blogit ovat täynnä erilaisia ohjeita ja itse koen, että ne ohjeet vain saavat ihmisten...

Continue reading

Kuukausi ilman sokeria

Minulla ja siskollani on ollut tapana vuodenvaihteessa asettaa ainakin yksi yhteinen tavoite tai haaste alkavalle vuodelle. Usein haasteet eivät ole pitäneet montaa päivää, sillä muutos tai tavoite vaatii toteutuakseen aidon halun. Tänä vuonna päätimme treenata yhdessä Joroisten puolimatkan triathlonille ja olla tammikuu ilman sokeria. Treenitavoite oli ollut itselläni jo mielessä viime kesästä lähtien, joten tuohon tavoitteeseen oli helppo suostua. Toki sillä varauksella, ettei tule urheiluvammoja. Sokeriton tammikuu tuntui myös helpolta tavoitteelta, koska en mielestäni syö juurikaan herkkuja. Päätin myös jättää viikonloppuihin kuuluneet rentoutusviinit pois. Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä. Sokerista luopuminen on tuntunut vaikealta. Sovimme siskon kanssa, ettemme lähde syynäämään piilosokereita, vaan pysyttäydymme...

Continue reading

Toivepostaus: sensuroimaton ruokapäiväkirja

Olette pitkään toivoneet minulta ruokapäiväkirjapostausta ja perusteellista selvitystä ruokavaliostani. Olen aina kuitannut pyynnöt jollakin ympäripyöreällä vastauksella, mutta nyt vihdoinkin ajattelin tarttua aiheeseen. Olen vierastanut ruokapäiväkirjan tekemistä muutamista syistä: En ole esimerkkikansalainen, enkä halua sellaiseksi myöskään ryhtyä. Syön tavallista kotiruokaa, joka ei ole kovin kuvauksellista. En pidä ruokien kuvaamisesta. En koe, että ruokavaliossani on mitään kiinnostavaa. Minkälaista ruokavaliota noudatan ja miksi? Yksinkertaisuudessaan syön kaikkea mitä vatsani kestää ja välillä otan tietoisen riskin, ja syön jotakin sellaista, josta tiedän mahan suuttuvan, kuten karkkia. Pääosin haluan voida hyvin ja siten, ettei vatsani invalidisoi minua. Vatsani ei kestä FODMAP-hiilihydraatteja, joten välttelen niistä suurta osaa. En kuitenkaan automaattisesti hylkää kaikkia FODMAP-ruoka-aineita ruokavaliostani, vaan karsin kokeilun kautta epäsopivat pois. Minun täytyy ehdottomasti välttää raakoja sipuleja ja valkosipulia myös...

Continue reading

Lapset ja ruoka

Laura Peippo sohaisi muurahaispesää kirjoituksellaan, joka käsitteli lasten herkuttelua. Teksti oli kärkäs ja onnistui tehokkaasti provosoimaan ihmisiä. Jaoin tämän tekstin myös blogini facebookissa ja tänään minusta on tuntunut siltä, että haluaisin vähän avata omia ajatuksiani asiaan. Olen Lauran kanssa samaa mieltä siitä, että lapsille pitäisi tarjota parasta mahdollista ravintoa ja olisi ihanteellista, jos koko perhe söisi samaa ruokaa. Tuntuu käsittämättömältä, että rakkaimmille ja tärkeimmille ihmisille maailmassa syötettäisiin sellaista ravintoa, jota ei itse ole valmis syömään. En ole kuitenkaan yhtä ehdoton kuin Laura. :) Mielestäni sokeri ei ole myrkky tai huume, joskaan ei kuitenkaan mitenkään välttämätön ravintoaines, puhumattakaan, että se olisi tervellistä tai suositeltavaa. Itse suosin kaikessa elämässä sellaista mukavaa keskitietä. Meidän lapset saivat karkkia ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun osasivat itse sitä pyytää, limukat ja...

Continue reading

Maha määrää

Kolmas viikko uutta ruokavalioa menossa. Ensimmäiset viikot menivät hyvin, kunnes pääsiäisenä lipsahdin lakujätskiin ja sämpylöihin. Sämpylät olivat ihan superpaha, maha leipoi ihan kunnolla kiinni. Sen jälkeen palasin ruotuun, mutta eipä helpottanut olo. Olen ollut ihan ihmeissäni ja yrittänyt syödä tosi järkevästi ja aina vaan maha menee palloksi erityisesti iltaisin. Eilen söin pelkästään sallittuja ruoka-aineita, siis Alku-sallittuja ja illalla maha oli taas aivan jäätävä pallo. Rupesin ihan tosissani miettimään mitä olen syönyt viime aikoina. Mikä voisi olla tälle ololle yhteinen nimittäjä? Olen kärsinyt vatsaoireista vaihtelevasti tosi pitkään, useita vuosia. Välillä on pitkiäkin jaksoja, jolloin voin elää ihan normaalisti, eikä tarvitse kovin paljoa miettiä mitä voi syödä ja mitä ei. Tällä hetkellä maha on jostakin syystä tosi herkillä, eikä mikään tunnu menevän läpi ilman...

Continue reading

Ruokavaliokokeilun ensimmäinen viikko

Aloitin reilu viikko sitten Alku-ruokavaliovalmennuksen, jonka mukaan olen yrittänyt totutella uuteen ruokavaliooni. Koska tarkoituksenani ei ole laihtua, en ole noudattanut ruokavaliota ihan puhdasoppisesti, vaan olen pitänyt ohjenuorana vältellä maitoa ja gluteenia. Hiilareita olen lisännyt omaan ruokavaliooni, koska liikun paljon ja tarvitsen niitä jaksaakseni. Ensimmäisinä päivinä taisin kiukutella kun en tiennyt mitä olisin syönyt vanhojen tuttujen juttujen sijaan. Yllättävän nopeasti kuitenkin löytyi sopivia korvaavia ruokia ja kiukuttelutkin vähenivät. Rahkaa ei ole enää tehnyt mieli, koska tiedän mikä olo siitä tulee. Olo ei vatsassa kuitenkaan ole ihan täysin helpottanut, vaan turvottelua ja pulputtelua on vieläkin. Te fiksut lukijat ehdottelittekin mulle jo FODMAD-ruokavalioon perehtymistä ja se taitaakin olla mulla se seuraava vaihe. Ensireaktiona ajattelin, että kamalan vaikeaa kun purkkakin pitää jättää pois, mutta itse asiassa olen...

Continue reading

Minä ja ruoka

Ruoka ja ruokavalio on mulle jotenkin tosi hankala aihe ja asia. Mä yksinkertaisesti vihaan ruoanlaittoa. Olen muuten luova ihminen, mutta keittiössä mä en jaksa edes yrittää käyttää mielikuvitusta. Kaupassa kuljen niitä samoja tuttuja uria enkä näe mitään uutta ja inspiroivaa. En tiedä mikä maailman mahti saisi mut innostumaan ruoanlaitosta. Mä nimittäin haluaisin innostua siitä. Yhtälössä ei täsmää se, että mä rakastan ruokaa. En kestä sitä, että ruoka on polttoainetta ja sitä vain syödään, koska haluan nauttia ruoasta. Mutta jos itse teen ruokaa, niin se ei ole kyllä lähelläkään mitään makunautintoa. Mä meinaan joka päivä vaipua epätoivoon, kun pitää miettiä mitä tänään syötäisiin. Joudun joka tapauksessa kökkimään keittiössä päivittäin, niin miksen tekisi siitä hauskaa ja mielekästä? Nii-in, miksi? Lounasannos ravintola Pihkassa Olen ihaillen seurannut...

Continue reading

Lasten kanssa ulkona syömässä

Kävin viime lauantaina tyttölöisteni kanssa testaamassa Vapianon uudet gluteenittomat annokset. Olin tästä tarjoutuneesta mahdollisuudesta tosi innoissani, koska en ole tyttöjen kanssa mitenkään ihan kauheasti käynyt ulkona syömässä ja ulkona syömistä aina rajoittaa hieman esikoisen keliakia. Ravintoloista toki saa gluteenitonta ruokaa, mutta monesti joutuu näkemään vähän vaivaa, että todella saa eteensä gluteenittoman annoksen ja voi olla varma, että annos todella on täysin gluteeniton. Usein tästä varmistelusta tulee sellainen olo, että on vaikea asiakas, koska joutuu kyselemään valmistustapaa ja tietoja annoksen raaka-aineista. Keliakia kun ei ole mikään trendiruokavalio tai allergia, vaan kyse on sairaudesta, johon lääkitys on ruokavalio. Jos lääkitystä, eli ruokavaliota, ei noudata, siitä ei seuraa mitään kivaa. Siitä seuraa itkua, kipua ja pahoinvointia, jota on tuskallista seurata vierestä. Vapiano on kansainvälinen ravintolaketju, jossa on kivan rento ilmapiiri ja mutkatonta...

Continue reading

Ruokaa kookosöljystä

*Yhteistyöpostaus Sain CocoVilta haasteen keksiä reseptin, joka sisältää kookosöljyä. Tämä oli minulle todellinen haaste. Miten ihmeessä keksin ihan kokonaan uuden reseptin, koska olen muutenkin keittiöhommissa aikamoisen tumpelo. Osaan kyllä laittaa ruokaa, mutta teen sen yleensä toisen laatimalla reseptillä. Tämäkin minun "keksimä" resepti on sovellettu kahdesta eri reseptistä. En mä ehkä ihan tumpelo kuitenkaan ole, koska tiedän mikä maistuu hyvälle. En vain ole kiinnostunut ruuanlaitosta. Kookosöljy on mulle tuttu tuote ja olen käyttänyt sitä tähän mennessä paistamiseen, hiusten hoitamiseen, meikinpoistoon ja ihon kosteuttamiseen. Ja sitten sen minun laatima resepti. Kookos-kanakastike (gluteeniton) 400 g maustamatonta kanaa 1 paprika 3 porkkanaa 2 sipulia 2-3 valkosipulin kynttä 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä 2 dl kookoskermaa 1 tl tuoretta inkivääriä kuorittuna ja silputtuna 2 dl vettä 1 rkl Maizenaa Loraus siirappia (ruokosokeri/tavallinen) Suolaa Basilikaa Kypsennä kanat kookosöljyssä pannulla. Lisää pilkotut sipulit, paprika ja porkkanat joukkoon...

Continue reading