Talvipyöräilyn ABC

*Kaupallinen yhteistyö: Bikester.fi

Talvipyöräily mielletään helposti jotenkin extremeksi, mutta se on ennakkoluuloista huolimatta varsin miellyttävää, jos päällä on oikeanlaiset varusteet. Mitä varusteita talvipyöräilijä tarvitsee ja mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, jos haluaa pyöräillä vuoden ympäri?

Aloitin työmatkapyöräilyn noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi pyöräilin vain keväästä syksyyn, mutta eräänä syksynä päätin kokeilla venyttää pyöräilykautta talven puolelle. Ilmojen viiletessä huomasin nopeasti varusteiden merkityksen. Yritin aluksi sinnitellä kaiken maailman virityksillä mitä kaapeista löysin, mutta niillä ei kovin pitkälle pötkitty. Varpaita ja sormia paleli herkästi ja kylmät syyssateet tuntuivat ylipitkiltä avantouintireissuilta.

VALOT JA HEIJASTIMET

Pääkaupunkiseudulla talvi ei välttämättä tarkoita lunta ja pakkasta, vaan täällä on enimmäkseen vain todella pimeää ja märkää. Pyöräilijän täytyy näkyä – on todella vaarallista, jos pyöräilijällä ei ole valoja ja heijastimia. Olen monta kertaa säikähtänyt, kun olen huomannut vastaantulevan pyöräilijän tai tien varressa kävelijän vasta kohdalla, kun heijastimia tai valoja ei ole ollut. Onneksi mitään ei ole vielä sattunut.

Viime kesänä tuli voimaan uusi tieliikennelaki, joka määrää, että jokaisessa pyörässä on oltava punainen takavalo, vaalea etuvalo sekä heijastimet edessä, takana ja sivuilla. Toivoisin, että heijastinpakko ulottuisi myös jalankulkijoihin.

Tilasin Bikesterista USB:lla ladattavat pyörään kiinnitettävät valot. Pyörään kiinnitettävät ladattavat valot ovat kätevät, koska niitä ei tarvitse erikseen muistaa ottaa mukaan ja akku kestää yllättävän pitkään. Näissä Sigman valoissa on riittävän hyvä valoteho, että näkee pimeälläkin osuudella eteensä.

Pyöräilijän valoksi käy myös otsavalo. Käytän pyörään kiinnitettävien valojen lisäksi tehokkaammin valaisevaa Petzlin NAO+ -otsavaloa, jossa on vaalea etuvalo ja takaosassa punainen valo. Valon tehoa, suuntausta ja muita ominaisuuksia voi säätää otsavalon sovelluksessa, myös tämä valo on ladattava. Otsavalon saa kätevästi kiinnitettyä kypärään. Käytän tätä valoa myös muissa urheilulajeissa. Itse tykkään käyttää valoja niin, että valo palaa koko ajan kiinteästi eikä vilkkuen. Minua häiritsee vilkkuvat valot, koska vilkkuvan valon kohteen etäisyyttä on vaikeampi hahmottaa. Muistathan suunnata valon siten, ettei se häikäise vastaantulevaa. Monissa lampuissa on todella paljon tehoja ja suoraan kohdistettuna se suorastaan sokaisee vastaantulijan.

Toivoisin, että kaikissa ulkoiluvaatteissa olisi kunnolliset heijastimet. On aivan liikaa pyydetty, että pitäisi joka kerta muistaa kiinnittää heijastimet erikseen. Suosinkin talvilajeissa vaatteita, joissa on valmiina tehokkaat heijastimet. Moni pyöräilijä käyttää heijastinliiviä. Minulla on sen sijaan nykyään Jack Wolfskinin valoreppu. Tuohon reppuun saa powerbankilla syttymään punaisen valon. Sadekelillä repun päälle saa repun mukana tulevan valkoisen sadesuoja, jonka läpi valo erottuu. Jos ei muista laittaa valoa päälle, valonauha toimii myös heijastimena.

Salamalla otetussa kuvassa näkyy heijastimet.

VAATTEET

Etelän talvi on tarkoittaa enimmäkseen vain hyytävän kylmiä vesisateita ja loputonta pimeyttä. Tuo märkä ja pimeä vaihe onkin pukeutumisen ja varusteiden kannalta kaikista vaikein. Työmatkapyöräilyä aloitellessani talvipyöräilyhousuja oli aivan mahdottoman vaikea löytää, nykyään onneksi valikoimaa on paljon enemmän. Bikesterissa on aivan loputon määrä vaihtoehtoja. Mun vakiovarustus on thermaltrikoot, joiden päälle puen sadekelillä kuorihousut. Kuljetan kuorihousuja aina repussa mukana sateen varalle. Olen todennut, että tämä on kaikista toimivin ratkaisu, jolla pärjää myös pakkasella. Uhraan aina yhdet kuorihousut vain tätä tarkoitusta varten ja käytän niitä niin kauan, että satulan kuva on kulunut housuista läpi.

Varpaita palelee herkästi heti, kun lämpöasteet muuttuu yksinumeroisiksi. Varpaat saa helposti lämpimäksi, kun laittaa pyöräilykenkien päälle sadesuojat, jotka pitävät kengät ja varpaat kuivina ja lämpiminä.

Yläosaan puen merinovillaa ja sen päälle laitan tarvittaessa vielä toisen lämpimän urheilupaidan. Näiden päälle vedän kuoritakin. Tilasin Bikesterista pyöräilyyn suunnitellun kuoritakin ja voi vitsit, mitä luksusta se onkaan, kun hihat ovat riittävän pitkät, takin helma on takaa tarpeeksi pitkä ja olkapäiden kohdalta takki joustaa. Takissa on myös isot heijastimet (katso kuva yläpuolelta). Tähän asti olen selvinnyt ihan tavallisilla kuoritakeilla.

Talvisin olen käyttänyt hanskoina lasketteluhanskoja, joilla olen pärjännyt hyvin. Alkutalvesta kypärän alle riittää panta, mutta myöhemmin pakkasten kiristyessä kommandopipo on kätevin, kun sillä saa suojattua kerralla pään ja kaulan.

Kengänsuojat
Vaatteissa on hyvä olla heijastimia.

MUUT VARUSTEET

Olen ajanut työmatkat talvisin aina maastopyörällä ja jostakin kummallisesta syystä en ole saanut hankittua pyörään lokasuojia. Olen muutamia kokeillut, mutta ne eivät ole pysyneet paikoillaan ja ovat vain lärpättäneet joko rengasta vasten tai sojottanut ihan väärään suuntaan. Nyt tilasin lokasuojan, joka pysyy paikoillaan! Enää ei peppu, reppu ja takin takaosa kastu raparoiskeista (jotka eivät lähde edes pesussa). En ymmärrä, miksi en ole saanut hoidettua tätä asiaa aiemmin.

Kunhan tulee pakkasta ja lunta, niin pyörään täytyy vaihtaa nastarenkaat. Pari viime talvea olen selvinnyt tavallisilla renkailla, mutta tällöin pahimpina liukkaan kelin aikoina on täytynyt kulkea bussilla. Tätä ei onneksi ole kestänyt kuin pari viikkoa. Toisaalta ottaisin mieluummin lumiset tiet kuin tämän ikuisen märän ja pimeän.

Kypärä on tietysti pakollinen varuste. On noloa pyöräillä ilman kypärää.

BIKESTER

Bikester on pyöräilyn verkkokauppa, josta löytyy kaikki pyöräilyyn tarvittava pyöristä varaosiin ja vaatteisiin. Tämän linkin takaa löydät kootusti kaikki talvipyöräilyyn sopivat vaatteet ja täältä kaikki talvipyöräilyvarusteet.

Mitä repussani kulkee?

Kuljen lähes poikkeuksetta koulumatkat pyöräillen. Löysin viime keväänä koulun kellarista pukuhuoneen, jossa on lukittavat kaapit ja suihkut. Olin tästä löydöstä onnellinen, sillä työmatkaliikkuminen on keskeinen tekijä hyvinvointini ylläpitämisessä.

Aloitin työmatkapyöräilyn aikanaan vuonna 2011, jonka jälkeen olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat ja koulumatkat pyöräillen vuoden ympäri. Tämä tapa edellyttää sitä, että kohteessa on mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.

Tässä kuvassa reppuna on Haltin sateenpitävä reppu. Pyöräilykamat jäävät koulupäivän ajaksi kuivamaan kaappiin. Jos ne on ihan kunnolla märät, ripustan vaatteet pukkarin patterille kuivaamaan. Kuivauskaappia ei koululla ole.

Työmatkapyöräily vaatii hiukan viitseliäisyyttä. Olen pakannut reppuni joka aamu jo vuosia, mutta siitä huolimatta tänä syksynä ensimmäisinä pyöräilypäivinä repusta jäi puuttumaan oleellisia juttuja, kuten kengät ja toisena meikit. Onneksi ei rintsikat tai housut. Sekin on nimittäin koettu.

Tänä syksynä peräti harkitsen, että pitäisiköhän minun muuttaa tapojani ja ruveta pakkaamaan reppu valmiiksi jo edeltävänä iltana. Säästyisin monelta säädöltä ja aamuiselta höseltämiseltä.

Olen vienyt koulun pukukaappiin peseytymistuotteet, pyyhkeen, hiusharjan, dödön, hajuveden ja muutaman vaihtovaatteen niitä päiviä varten, kun aamulla reppua pakatessa ajatus ei ole ihan kasassa ja jotain unohtuu.

Repussani kulkee päivän asun lisäksi:

  • tietokone
  • muistiinpanovälineet
  • kalenteri
  • termari
  • juomapullo
  • purkkapussi
  • meikkipussi
  • penaali
  • lompakko
  • rillit
  • kotiavaimet

Välillä kuljetan repussani myös uimatreenivarusteita, jos käyn koulupäivän aikana tai jälkeen uimassa. Toisinaan repussa kulkee myös järjestelmäkamera, jos koulupäivän aikana on valokuvausta.

Tällä hetkellä koulupäiväni ovat olleet sen verran lyhyitä, että isompia eväitä ei ole tarvinnut kuljettaa mukana, vaan olen pärjännyt koululounaan voimin.

Reppuna mulla on ollut nyt kuivilla keleillä Jack Wolfskinin iso ja kivannäköinen reppu, mutta sadekelien alkaessa siirryn vedenpitävään reppuun ja koulussa kannan tavarat kangaskassissa. Sadekelillä reppu menee ihan kuraiseksi.

Tavaramäärä näyttää melko vähäiseltä, mutta reppu tulee aina aika täyteen ja painaa melkolailla.

Vinkit työmatkapyöräilyyn

Innostukseni työmatkapyöräilyä kohtaan on selvästi tarttunut teihin lukijoihin. Saan melkein joka päivä ainakin yhden pyöräilyä koskevan kysymyksen, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastauksia kysymyksiin ja annan omat vinkkini työmatkapyöräilyyn. Aikaisempia pyöräilyaiheisia postauksiani voit lukea pyöräily-tunnisteen takaa. Moni tuntuu parhaillaan harkitsevan liittymistä työmatkapyöräilijöiden onnelliseen joukkoon ja punnitsee vaihtoehtoja pyörämallien välillä, miettii mitä varusteita tarvitsee hommata ja mikä olisi sopiva matka pyöräillä.

Tällaiset postaukset saattaa helposti antaa sellaisen vaikutelman, että hankintalista on aivan loputtoman pitkä ja niiden hankkiminen tulee kalliiksi. Älä kuitenkaan lannistu! Suosittelen mielestäni parhaimpia ja toimivimpia varusteita, mutta halvemmalla ja vähemmälläkin selviää. Kannattaa aloittaa työmatkapyöräily kesällä, jolloin varusteet eivät ole niin keskeisessä roolissa ja harjoitella työmatkapyöräilyn rutiinia. Jos innostut, niin voit vähitellen hankkia varusteita yksi kerrallaan ja aloittaa pyöräilyn ympäri vuoden.

Minä aloitin työmatkapyöräilyn kesällä 2010 Hobby Hallin halvalla pyörällä. Vähitellen olen kerännyt varusteita ja siirtynyt pyöräilykärpäsen puraistua parempiin pyöriin. Olen pyöräillyt 6-14 kilometrin pituista työmatkaa. Sopivaa matkaa on toisen puolesta mahdotonta sanoa, mutta sen sanon, että kunto kasvaa pyöräillessä nopeasti ja tähän jää koukkuun. Aluksi matkaa ja reittiä voi tunnustella polkemalla toisena päivänä töihin ja vasta seuraavana päivänä tuo pyörän kotiin.

Minkälainen pyörä on hyvä työmatkapyöräksi?

Pyörävalintaan kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Ihan ensiksi kannattaa miettiä minkälainen pyöräilijä olet? Tykkäätkö ajaa vauhdikkaasti vai leppoisasti? Minkälainen ajoasento tuntuu mieluisalta? Suosittelen piipahtamaan pyöräliikkeessä jututtamassa myyjiä ja rohkeasti koeajamaan erilaisia pyörämalleja.

Työmatkapyörä on aika kovilla, varsinkin jos pyöräilet sillä joka päivä ja ympäri vuoden, siksi pyörän hankinnassa ei kannata liiaksi pihistellä, vaan oikeasti panostaa laadukkaaseen kulkupeliin.

Minulla on useampi pyörä: mummopyörä, maastopyörä ja maantiepyörä. Talvisin ja lumisina aikoina pyöräilen maastopyörällä, johon vaihdan talveksi nastarenkaat. Maastopyörän paksut renkaat tuntuvat vakaammilta liukkaalla ja tähän vuodenaikaan kun pyöräteiltä ei ole vielä lakaistu sepeliä pois, maastopyörän renkaat pysyvät paremmin ehjinä. Alan kulkemaan maantiepyörällä heti kun sepelit on lakaistu pyöräteiltä pois. Mummopyörällä poljen silloin kun en halua hikoilla.

Pyörän varusteet

Minun pyöräni ovat melkolailla riisuttuja. Vain mummopyörässä on kiinteänä varusteena lokasuojat, tarakka ja soittokello. Muihin pyöriin olen kiinnittänyt soittokellot, mutta muita varusteita niissä ei ole. Parhaillaan harkitsen vakavasti lokasuojien hankkimista, koska tämä vuodenaika on se ikävin, koska rapa roiskuu. Esimerkiksi tänään olin yltä päältä mutakuorrutteessa ja hampaissa narskui sora.

Työmatkapyöräilijän pyörään suosittelen varusteiksi lokasuojia ja tarakan, jos haluat kuljettaa varusteesi runkoon kiinnitettävässä laukuissa. Tarvitset pyörääsi myös valot eteen ja taakse. Edessä kirkas yhtäjaksoisesti palava valo ja taakse punainen vilkkuva valo. Vilkkuvia valoja ei saa käyttää ja takana olevan valon tulee olla punainen. Sitten kun pyöräilet säkkipimeässä ymmärrät mikä merkitys valoilla on ja vilkkuvat valot vain vaikeuttaa etäisyyksien havainnointia. Valoihin kannattaa satsata, koska huono valo ei yllättäen valaise lainkaan. Toki se tuo hiukan turvallisuutta, koska sinut nähdään sen avulla paremmin. Suosittelen ladattavia lamppuja, koska se on vain helpompaa kuin pattereiden kanssa puljaaminen. Itse käytän pyöräillessä Petzlin otsavaloa, jossa on takana punainen valo. Sama lamppu soveltuu myös muuhun urheiluun. Otsavalon saa aseteltua mukavasti kypärän päälle.

Pyöräilyvaatteet

Vuodenaika määrittelee tärkeimmät kriteerit varusteille, mutta yksi tärkeä juttu ympäri vuoden on housut. Älä pyöräile parhaissa salitrikoissa, koska niihin kuluu satulan jälki. Pyöräilyyn tarkoitetut pehmustetut housut ovat ehdottomasti parhaat. Tällaisena märkänä ja kylmänä vuodenaikana kiskon pyöräilytrikoiden päälle vielä sateen pitävät tuulihousut. Näissä on sama juttu kuin trikoissa – pyöräilyyn käytetyissä tuulihousuissa ei enää huvita lähteä kävelylle, koska takapuolta koristaa satulan kuva.

Takki on myös tärkeä,  koska myös sen olisi hyvä olla tuulta ja vettä kestävä. Välikerroksilla pystyt säätelemään lämmittävyyttä. Tähänkään ei kannata uhrata sitä parasta takkia, vaan käytä pyöräilytakkina vaikka jotakin käytöstä poistuvaa kuoritakkia. Kadulta roiskuva rapa ei lähde helpolla pesussa ja vaatteet joutuu koville, koska pyöräilyvaatteita täytyy pestä usein.

Talvipyöräilyssä välttämättömiä varusteita on kengänsuojat, lämpimät hanskat ja kommandopipo.

Märkänä kautena arvostaa suuresti, jos työpaikalta löytyy kuivauskaappi tai -teline, jossa voi kuivattaa kastuneita vaatteita.

Reppu ja repun sisältö

Tavaroiden kuljettamiseen voi käyttää pyörän runkoon kiinnitettäviä laukkuja tai reppua. Repun on hyvä olla vedenpitävä tai tavalliseen reppuun saa ostettua sadesuojan, jonka avulla saa pidettyä repun sisällön kuivana. Repun sisälle suosittelen ostamaan varmuuden vuoksi vielä erillisiä vedenpitäviä pusseja, joihin voit laittaa puhtaat vaatteet ja muut suojausta kaipaavat varusteet. Näitä pusseja saa ostettua retkeilykaupoista. Käytän näitä kuivapusseja myös märkien uimavarusteiden kuljettamiseen.

Minun repussa kulkee aina tietokone, muistiinpanovälineet, puhtaat vaatteet, termospullo, juomapullo ja meikit. Pyyhettä ja pesuaineita säilytän pukukaapissa. Aikaisemmassa työpaikassa pukukaapista löytyi melkoinen arsenaali vaihtovaatteita, kenkiä, meikkejä ja jopa hiustenkuivaaja.

Muut varusteet & hifistely

Pyörässä täytyy tietysti olla myös lukko. Pelkkään runkolukkoon en luottaisi, vaan kannattaa ostaa myös jykevä ketjulukko, jolla saat kiinnitettyä pyörän rungosta pyörätelineeseen. Pyöräilykypärä on välttämätön pyöräilijälle ja samalla se on halpa henkivakuutus. Laita aina kypärä päähän. Tottuneella pyöräilijällä vauhti saattaa kiihtyä kovaksi. Kovassa vauhdissa kaatumiset ja onnettomuudet saattaa äkkiä olla hengenvaarallisia.

Nopeat lasit ovat rumat, mutta niillä on pointtinsa katupölykautena ja sepelien sinkoillessa silmiin.

Mä vaihdoin vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen pyörääni lukkopolkimet ja sen myötä ostin myös pyöräilykengät. Paluuta tavallisiin polkimiin ei enää ole. Pyöräilystä tuli lukkopolkimien myötä vielä asteen verran sporttisempaa ja työmatkan taittamiseen meni entistäkin vähemmän aikaa.

Itse rakastan seurata työmatkaan käytettyä aikaa ja vauhteja, joten sykemittari on aina ranteessa ja sykevyö viritettynä rintakehän päälle. Mulla on jokaisella matkalla kilpailu itseäni vastaan. No okei, ei aina. Usein mennessä ajan verenmaku suussa (kiire), mutta kotiinpäin ajelen rauhallisemmin.

Tutustu pyörääsi

Suosittelen lämpimästi tekemään mahdollisimman syvällistä tuttavuutta pyöräsi kanssa, koska kaikkiin menopeleihin tulee aina vikoja. Vaihteet takkuilee, rengas puhkeaa, pyörästä kuuluu omituinen ääni…

Opettele vaihtamaan puhjennut rengas, rasvaamaan ketjut ja tärkein: muista pestä pyörä säännöllisesti. Kerrostalossa asuvalle tämä pyörän pesu on aina hirveä urakka, koska joutuu samalla pesemään koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon.

Pyöräilyn etiketti

Pyöräilijöitä kohtaan kohdistuu usein ihmeellistä vihamielisyyttä ja pyöräilijät puolestaan raivoavat autoilijoille. Toivoisin, että kaikki tielläliikkujat huomioisivat muut kanssakulkijat. Huomioi aina tilannenopeus ja kiinnitä huomiota kulkuväylän kaistojen opasteisiin. Minä saatan ärsyyntyä rivissä kulkeviin porukoihin, jotka kävelee myös pyöräkaistan päällä. Näitä tilanteita varten pyörässä on kello, jota voi soittaa varoittaakseen tulostaan. Moni kävelijä ei huomaa ajatella, että takaa voi tulla pyöräilijä eikä autoilija osaa ottaa huomioon pyöräilijää, joka pölähtää näkökenttään kuin tyhjästä. Hymyile, ole kohtelias ja malta.

Varaudu yllätyksiin

Työmatkapyöräilijän on hyvä varautua monenlaisiin yllätyksiin. Rengas puhkeaa juuri silloin kun on kiire eikä pumppua löydy repusta, puhumattakaan mistään vararenkaasta. Jarrut saattaa lopettaa toimintansa kesken pyöräilyn. Päivän asuksi valitut housut saattavat revetä niitä pukiessa tai repusta ei löydykään rintaliivejä. Tai sääolosuhteet saattaa muuttua kesken päivän sellaisiksi, että pyörä saa jäädä telineeseen odottamaan. Ei ole kiva mennä kotiin julkisilla haisevassa tuulitakissa, mutta tämä ja monta muuta hilpeää kokemusta on koettu.

Kuljeta repussa tai satulan alle kiinnitettävässä pienessä työkalupakissa tärkeimpiä työkaluja, vararengasta äläkä unohda pumppua.

Muistinkohan kaikki? Jäikö vielä kysymyksiä? Kerro oma hauskin tai surkuhupaisin pyöräilyyn liittyvä muisto! 😀

Pyöräily tekee minut onnelliseksi

Tämä viikko on ollut tähän asti täynnä hyvää energiaa ja energiaa ylipäänsä. Energia ja hyvä olo ei ole aina itsestään selvää. Muistatteko loppusyksyn tunnelmat, kun kerroin uupuneeni pitkään kestäneen ylikuormitustilan vuoksi? Minusta tuntuu, että olen vasta nyt kokonaan palautunut työuupumuksesta. Tuntuu, että olen oma itseni jälleen.

Toipuminen vaati täydellisen pysähtymisen, lepäämisen sekä täyskäännöksen työuran suhteen. Tämän seurauksena siirryin työelämästä päätoimiseksi opiskelijaksi. Tämä päätös oli paras pitkään aikaan. Tuntuu, että solahdin opiskelijaelämään melko vaivattomasti. Olin työelämässä tottunut tekemään paljon asioita koko ajan, joten kurssien ja tehtävien määrä ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä. Pitää vain käyttää kaikki käytössä oleva aika järkevästi. Opiskelun lisäksi olen ollut jälleen motivoitunut kirjoittamaan blogia ja tekemään somea. Aluksi pelkäsin miten aika ja energia riittää, mutta kaikki koulujutut ja blogiin liittyvät jutut ovat mulle niin mieluisaa tekemistä, etteivät ne tunnu lainkaan työltä, vaikka aikaavievää se on.

Sairasloman ja vuosiloman jälkeen kroppani päätti pitää minua vielä hetken pidempään paikoillaan. Oikea takareiteni, jonka johdosta tehdyistä muistelmista voisi kohta kirjoittaa kirjan, pakotti pitämään yhteensä neljän kuukauden tauon kunnollisista treeneistä. Tämäkin tauko oli kaiketi ihan paikallaan, vaikka pää ei meinannut kestää lepäilyä.

Tällä viikolla olen oikein pysähtynyt miettimään, mikä tekee tästä viikosta näin hyvän? Mikä saa minut näin hyvälle tuulelle? Keväällä ja lisääntyneellä auringonvalolla on osansa. Rakastan kevättä ja aina keväisin tuntuu kuin heräisin horroksesta uudestaan eloon samaan aikaan luonnon kanssa. Sekään ei kuitenkaan selitä tätä oloa, vaan terve keho ja arkiliikunta! Terve keho on ehkä vähän liikaa sanottu, mutta huomattavasti terveempi ja kivuttomampi. Olen tästä niin onnellinen!

Olen tällä viikolla pyöräillyt kaikkina päivinä kouluun. Ensimmäisenä päivänä sain heti muistutuksen siitä, mitä “työmatkapyöräilijän” arki olikaan. Aina täytyy varautua yllätyksiin. Koulusta kotiin lähtiessä huomasin, että pyörän kumi oli tyhjentynyt. Olinkin katsonut jo aiemmin, että ulkokumit pitäisi vaihtaa uusiin. Kivi oli pureutunut ulkokumin läpi ja puhkonut sisäkumin. Minulla ei tietenkään ollut uutta sisäkumia tai edes pumppua mukana. Ei auttanut kuin käppäillä lähimmälle metroasemalle ja mennä sillä kotiin. Metrossa naputtelin heti tilauksen pyöräkauppaan, josta tilasin pyörään uudet ulkokumit ja muuta tarviketta. (Tänään unohdin meikkipussin, en sentään housuja tai muuta oleellisempaa kuitenkaan.)

Pyöräilyhetket aamulla ja illalla ovat lisänneet ihan uskomattomalla tavalla minun onnellisuutta. Jäin miettimään mikä se selittävä tekijä oikein on, enkä tiedä osaanko antaa mitään vastausta. Tällä viikolla kun olen pyöräillyt, minusta on tuntunut paljon voimakkaammin siltä, että olen taas oma itseni. Minulla on paljon enemmän energiaa ja yleisvire on iloisempi. Säännöllinen ulkona oleminen, itsensä kanssa oleminen ilman kännykkää ja siihen yhdistettynä liikunta, on sellainen kombo, jonka vaikutukset ovat huomattavat. Olen aina fiilistellyt työmatkapyöräilyä, mutten ole koskaan osannut eritellä mikä siinä on niin ihanaa. Se vain on ihanaa. Myös tänään, kun kevät muuttui kesken päivän talveksi ja lunta pyrytti vaakasuoraan. Minua vain nauratti. Ehdin ottaa pari kuvaa ennen kuin kylmyys söi kännykän akun tyhjiin.

Onko siellä muita pyöräilyhulluja?

Valoa tunnelin päässä

Vihdoinkin lähes neljän viikon sairastaminen näyttää siltä, että loppu todellakin häämöttää. Enpä olisi voinut huonompaan saumaan tilata tällaista flunssaa. Ehkä se oli vaan nyt tarpeen, vaikka kärsivällisyyttä koeteltiin ihan urakalla. Tulipahan katsottua telkkaria, neulottua pitkästä aikaa ja urpoiltua kotona neljän päivän sisällä siihen pisteeseen saakka, että Rami sanoi mulle, että “mene ulos, mene edes seisomaan tuohon pihalle hetkeksi”. 😀 Minulle ei sovi liikkumattomuus, vaikken mikään himotreenaaja ole ollut enää ainakaan vuoteen, ehkä jopa kahteen vuoteen.

Tiistaina kävin kokeilemassa treenaamista – tuntui hyvältä!

Tänään pyöräilin töihin ja fiilistelin uutta sykemittaria. Suunto Spartan Ultraa. Tästä juttua myöhemmin. 🙂

Neljän viikon sairastaminen tarkoittaa myös neljän viikon lähes totaalista treenitaukoa. Arvaatteko jo? Ei, en silti ole perumassa Saariselkä MTB:tä, mutta tässä tilanteessa alkuperäistä suunnitelmaa on ollut pakko muuttaa. Lopullista päätöstä matkan ja etappien määrästä emme ole tehneet, mutta ainakin perjantain etappi jätetään väliin. En osaa sanoa vielä muuta. Mua harmittaa ihan hirveästi, kun suunnitelma muuttui. Tuntuu, että olen pettänyt Heidin ja yhteistyökumppanit, mutta ei sairastumiselle voi mitään (tietenkään). Terveydellä en aio leikkiä, kolmen lapsen äidin ei ole varaa hölmöillä. Ja nyt varsinkin osaa arvostaa terveyttä kun on ollut monta viikkoa sairas/puolikuntoinen.

Lauantaipäivän kisavarustus, sään mukaan täytyy valita joko pitkät tai lyhyet trikoot. (*Varusteet saatu blogin kautta, paitsi kypärä ja työkalut.)

Sunnuntaipäivän kisavarustus ja eväitä, jälleen täytyy valita sään mukaan pitkät vai lyhyet trikoot. (*Kaikki paitsi kengät ja kypärä saatu blogin kautta).

Treenitauon aikana on tullut mietittyä jälleen omaa suhdetta liikkumiseen ja mikä minua kiinnostaa ja motivoi. Tykkään tehdä monenlaisia juttuja, mutta tekemiseni vaatii jonkin punaisen langan. Tarvitsen tavoitteen jota kohti mennä että tekeminen tuntuu mielekkäältä ja sitä myöten usein myös treeneistä tulee johdonmukaisempia ja suunnitelmallisempia. Nyt syksyksi on jo yksi tavoite, se on Espoon Rantamaratonilla puolikas New Balancen tiimissä. Alunperin olin ajatellut kokonaista, mutta tällä sairastelemisella varmaan parempi tyytyä puolikkaaseen.

Nyt kuitenkin lopetan jaarittelun ja painun pehkuihin, huomenna aamulla aikaisin (jo klo 05) lähtö kohti Lappia. Kuullaan. Ehkäpä jo autosta päivitän jotakin. 🙂

Treenivinkkejä maastopyöräilykilpailuun

Saimme loistavia treenivinkkejä Saariselkä MTB:n järjestäjiltä ja jaan ohjeet ja vinkit teillekin. Me Heidin kanssa olemme aloittelijoita lajin parissa ja kaikki vinkit ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Ajattelin, että ehkä joku teistä miettii, että haluaisi osallistua maastopyöräkilpailuun, mutta ei ole vielä uskaltautunut. Tässä ehkäpä rohkaisua ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Nämä vinkit ovat laadittu erityisesti juuri Saariselkä MTB-kilpailuun valmistautumiseen, mutta ehkä niistä on hyötyä ihan muutenkin.

Mikäli haluat ilmoittautua mukaan tapahtumaan, vaikkapa vain yhteen osakilpailuun, voit ilmoittautua täällä.

Valmistautuminen & harjoittelu

Kolmipäiväinen etappikisa on sen verran rankka kestävyyssuoritus, että kestävyyskunnon eteen ei pysty näin kuukautta ennen tekemään juuri mitään. Suorituskyvystä tällainen suoritus ei ole kiinni ainakaan kuntoilijoilla, joten yltiöpäiseen intervallikuuriin ei ole aihetta.

Kannattaa pitää huoli siitä, että aineenvaihdunta toimii esimerkiksi tekemällä yksi pitkä rauhallinen lenkki viikossa. Jos maastoajosta ei ole kamalasti kokemusta, kannattaa pyöräilylenkit tehdä mahdollisuuksien mukaan maastossa. Saariselän maasto ei ole mitenkään erityisen teknistä, mutta suurin osa matkasta ajetaan kuitenkin ihan oikeassa maastossa. Kannattaakin totuttaa itsensä polkuajon täristykseen, jota Saariselän polut tarjoaa 200km matkalta. Jos maastotekniikka on ihan hakusessa kannattaa hakeutua paikallisen pyöräilyseuran yhteislenkille, jossa oppii samalla ryhmäajon sääntöjä.

Muuten treeneissä kannattaa edetä itselle tutun treeniohjelman mukaan, mutta maastopyöräilyä painottaen. Kilpailua edeltävällä viikolla voi olla hyvä hieman keventää harjoittelua, niin että pääsee starttaamaan kisaan hyvissä voimissa.

Pyörä

Pyörän osalta kannattaa ennen tällaista kisaa tarkistaa, että pyörä toimii hyvin. Tarkistakaa ainakin:

– renkaat
– vaihteet
– jarrut

Tarkistakaa, että renkaat ovat ehjät, eikä esimerkiksi renkaan reunoissa näy viiltoja. Vaihteet kannattaa käydä läpi niin, että kaikki vaihteet varmasti toimii ja vaihtaminen on jouhevaa. Jarrujen on myös hyvä olla kunnossa, ja tarvittaessa kannattaa vaihtaa jarrupalat.

Jos pyörässä tuntuu olevan jotain vikaa, eikä asialle osaa tehdä itse mitään, kannattaa viedä pyörä huoltoon asiantuntevalle mekaanikolle. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ajaa kilpaa pyörällä, joka ei toimi!

Lisäksi etapeille kannattaa varata mukaan muutama sisärengas ja välineet renkaan vaihtoon. Aiempina vuosina kisassa on ollut melko paljon rengasrikkoja, joten ihan kevyimpiä ja ohuimpia renkaita ei kannata muutenkaan laittaa alle.

Ravinto/tankkaus

Tällaisessa pitkässä ja raskaassa suorituksessa energioiden riittävyydestä kannattaa pitää huolta. Mihinkään yltiöpäiseen tankkaukseen ei kuitenkaan kannata ryhtyä, jos sellaisesta ei ole aiempaa kokemusta. Älkää muutenkaan kokeilko mitään uutta ihan kisan alla. Kannattaa edetä aiemmin hyviksi havaituilla kuvioilla. Hyvällä perus ruualla pääsee jo pitkälle!

Itse etapeille kannattaa ottaa mukaan riittävästi juomista ja syömistä. Juominen on tärkeää aloittaa heti alkumatkasta. Sopiva rytmi voisi olla esimerkiksi noin 20min välein juomista, ja vähintään 60min välein geeli, urheilupatukka, banaani tms. Mukaan kannattaa valita entuudestaan tuttuja ja hyviksi havaittuja tuotteita.

Ja lopuksi: Mukaan kannattaa varata reilu annos hyvää mieltä ja seikkailun halua! Reitin varrella mieleen saattaa tulla monenlaisia ajatuksia, mutta tärkeää on muistaa nauttia siitä mitä tekee! Urheiluhan on iloinen asia! 😉

* * *

Tässä alkaa olla viimeiset treenihetket käsillä ja olen kuluneen viikon yskinyt keuhkojani pihalle. Tänään uskaltauduin varovaiselle pyörälenkille. Tarkkailin sykkeitä ja kuulostelin oloa. Lenkki tuntui tosi hyvältä ja lenkki venähtikin 2,5 tunnin pituiseksi, sykkeet pysyivät maltillisesti alle 130. Mä tulisin hulluksi ilman liikuntaa, meinasin olla jo todella turhautunut ja äkäinen viikon treenaamattomuuden vuoksi. Nyt on hyvä fiilis, jaksaa huomenna paiskia töitä Kampissa Narinkkatorilla Urban Street Festivaleilla. Tulkaahan moikkaamaan!

Pyöräilyn etiketti

Olen huomannut pyöräillessä, että lajin sisällä on tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyöräilijät noudattavat. Kuntosalien etiketistä ja sen rikkomisesta on blogeissa paljon kirjoiteltu, mutta mitä pyöräilyn etiketti pitää sisällään. Alle listaamani ohjeet pätevät ehkä paremmin maantiepyöräilyyn, mutta toki myös maastopyöräilyyn.

  • Moikkaa vastaantulijaa vasemmalla kädellä sormia nostaen. Kättä ei irroteta ohjaustangosta. Tähän voisin huomautuksena sanoa, että mua ei aina moikata, koska useimmiten en ole pukeutunut katu-uskottavasti pyöräilyyn tarkoitettuihin vetimiin, vaan tavallisiin treenivaatteisiin. Moikkaan silti sinnikkäästi vastaantulijoita hymyn kera. Jostakin luin, että moikkaamattomuuteen voi olla syynä myös liian hidas pyöritysnopeus, eli kadenssi. Kadenssin tulisi olla ainakin 90 pyöräytystä minuutissa.
  • Jos ajat porukassa, varoita takana pyöräileviä maaston muutoksista, joita letkan perässä ajava ei pysty itse havainnoimaan. Merkit näytetään yleensä sivulla aika alhaalla, koska ne näytettävät asiat ovat myös siellä maassa/tiessä.
  • Puhumalla/huutamalla varoittaminen on myös suotavaa. TIE! AUTO! KOIRA! OJA!
  • Suuntamerkkiä näytetään aina. AINA!
  • Käyttäydy hyvin ja huomioi kanssakisaajat/porukassa pyöräilijät. Tässäkin lajissa pätee auttamisvelvollisuus, kuten vaikkapa polkujuoksussa.

Fillarifoorumin keskustelusta lainattua:

  1. Aina on tarjottava apua, jos kohtaa tienvarrelle teknisen ongelman takia pysähtyneen yksinäisen pyöräilijän.
  2. Avusta on aina kieltäydyttävä, jos suinkin pystyy jatkamaan itse matkaa.
  3. Jos rengas on rikki, eikä ole paikkausvälineitä mukana, pitää kaikesta avusta kieltäytyä ja kävellä kotiin, koska on tyhmästi lähdetty matkaan liian vähin varustein.
  4. Kehä 3:n ulkopuolella moikataan kaikkia samaa lajia harrastavia. Lajittelu ulkonäön perusteella.
  5. Jos on seuran vaatteet päällä, niin ei tarvitse moikata, kuin seurakavereita.
  6. Karvajalkaiset sukkistelijat ovat teeskentelijöitä.
  7. Maantielenkille ei lähdetä reppu selässä.
  8. Työmatka on kilpailu.
  9. Jokaisen mäen päällä on kirimaali.
  10. Kaikkea netistä luettua ei tarvitse ottaa vakavasti.

Sellainen maailma se. 😀 Jostakin luin, että aina tulisi pyöräillä ajoradalla, mutta mä en varsinkaan kaupungissa uskalla. Saan usein kuulla ajavani väärässä paikassa. Pyörätiellä mulle sähistään, että aja autotiellä ja autotiellä autot tööttäävät tai katsovat vihamielisesti. Pyöräilijä ei kuulu näemmä mihinkään.

Asutusalueen ulkopuolella uskallan ajaa ajoradalla, JOS vieressä EI ole pyörätietä. Välillä ihmettelen Nuuksion suunnalla pyöräileviä, miksi he pyöräilevät autotiellä, jos vieressä kulkee vimpan päälle hyväkuntoinen pyörätie?

Mulla on jostakin syystä ihan kauheat antipatiat pyöräilyvaatteita kohtaan. Ne ovat vaan ihan sairaan rumia. Ymmärrän selässä olevan taskun käytännöllisyyssyistä, koska sinne saa varakumin ja evästä. Mutta miksi niissä paidoissa pitää olla t-paidan hihat? Tai jos on hihaton, niin sen pitää olla sellainen liivi. Yäh. Miksi vaatteissa on niin paljon isoja tekstejä ja logoja? Vaippahousut ovat ihan pakolliset, ellet halua kiljua lenkin jälkeen suihkussa kirvelyn vuoksi, ne mä hyväksyn, mutta en halua niihinkään mitään isoja tekstejä ja monenkirjavia raitoja. Onneksi nykyään on myös siistejä pyöräilyvaatteita, joskaan ne eivät varmasti ole oikeiden pyöräilijöiden mielestä oikeanlaisia. Kuvissa olevat pyöräilyvaatteet mä kelpuutan. 🙂 Yläosat ovat Craftin (molemmilla) ja kuvissa mulla on 2XU:n triathlonpöksyt, joissa voi myös juosta. Näiden housujen pehmuste on aika kevyt. Näissä en välttämättä lähtisi 100 kilometrin maantielenkille, mutta lyhyemmille maastolenkeille ovat ihan oivalliset, koska maastopyöräilyssä ollaan paljon myös irti satulasta.

Ps. Maastopyöräilykypärässä on lippa ja maantiekypärässä ei.
Pps. Pyörää ei nosteta pään yläpuolelle, ellet ole tyyliin maailman mestari tai voittanut Ranskan ympäriajon.
Ppps. Koska olen edelleenkin amatööri, voit täydentää listaa kommenttiboksiin. 🙂

*Pyöräilyvaatteet saatu

 

Pirunkorvessa

Tänään oli ensimmäiset viralliset maastopyöräilytreenit Heidin kanssa. Saavuimme iltapäivällä Peijaksen sairaalan pihalle, jossa meitä odottikin kaksi neonväriseen paitaan pukeutunutta miestä pyörineen. Siellä meitä odotti siis Atte ja hänen kaverinsa Juha. Atte oli suunnitellut meille huikeat tekniikkatreenit Pirunkorven pusikkoon, josta olen nähnyt mitä upeimpia kuvia Aten instagramissa.

Pienen tiepätkän jälkeen saavuimme keskelle tiheää havumetsää. Olin ihan haltioissani, nimittäin tuollaisia metsiä ei meidän suunnalta löydy. Juurakkoisia ja kivikkoisia polkua hetken rymyttyämme saavuimme pienelle kangasmetsäpätkälle, johon Atte oli virittänyt meille radan valmiiksi. Ensin harjoittelimme hiukan pyörän käsittelyä. Kiihdytystä ja pysäyttämistä pyörän melkein kokonaan kuitenkaan laskematta jalkoja pois polkimilta ja taas kiihdytys ja pysäytys. Yritimme harjoitella track standia, eli pyörän pystyssä pitämistä laskematta jalkoja maahan. Se oli vaikeaa ja pelottavaakin lukkopolkimien kanssa.

Sitten harjoittelimme keulimista molemmilla päillä – etupään nostamista ja perän nostamista. Treenien lomassa Atte kertoi meille pyöräkilpailun etiketistä. Miten kuuluu toimia, jos haluaa ohi (huutaa oikea tai vasen riippuen siitä kummalta puolelta aiot ohittaa), mitä merkkiä näytät, jos haluat pysähtyä (käsi ylös) ja että täytyy varoittaa kanssapyöräilijöitä vaikeista paikoista, kuten kuopista, sillasta, ojasta, isosta kivestä jne.

Tekniikkatreeneissä harjoittelimme myös pyörän päältä alastuloa vauhdista ja pyörän nappaamista kantoon kesken pyöräilyn. Tämä oli Heidin bravuuri. 😀 Lopuksi vielä kikkailimme puunrunkojen yli.

Tekniikkaopastuksen jälkeen vedimme rundia ympäri Vantaan upeita maisemia ja lopuksi kävimme kallioilla, josta olen nähnyt paljon Aten ottamia valokuvia, eli paikkaan, josta näkee Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalle.

Oli ihan superhauskaa opetella uutta ja huomata, miten löysin sisältäni pikkupojan, joka oli aivan liekeissä pyörällä rälläämisestä. Maastopyöräily on tosi hauskaa ja siinä tyhjenee pää ihan totaalisesti kaikista ylimääräisistä ajatuksista, koska koko ajan on pakko olla hereillä ja havainnoida maastoa. Keskittymisen herpaantumisesta voi tulla rumaa jälkeä.

Harjoitukset jatkuu. Ehkäpä päästään vielä samalla jengillä treenaamaan uudestaankin? Tai ehkäpä ystäväni Ari ehtii joku päivä lenkille?

*Kiitos pyöräilyvaatteista 2XU Suomi ja Craft Suomi

200 kilometriä maastopyöräilyä viikonlopun aikana

Työkaverini kysyi minulta maaliskuussa, lähtisinkö elokuussa Saariselälle maastopyöräilykilpailuun. Vastasin samantien kyllä ennen kuin olin perehtynyt tapahtumaan tai maastoon tai edes kilpailun matkan pituuteen.

Seuraavaksi rupesin miettimään kenet saisin haastettua mukaan tempaukseen. Tässä vaiheessa tiesin jo, että Saariselkä MTB on pyöräilytapahtuma, jossa pyöräillään kolmena perättäisenä päivänä lähestulkoon 200 kilometriä. Fitness- ja sporttibloggaajia löytyy joka oksalta, mutta en tiedä montaakaan, joka pystyy edes harkita tuollaiseen suoritukseen ryhtymistä, joten ainoa nimi joka nousi mieleeni oli Heidi. Heidi on melkein yhtä pöhkö kuin minä ja sanoi heti, että “joo, lähden”.

Pyörien valitsemiseen ja sopivien löytämiseen meni paljon aikaa ja lopulta kävi niin onnellisesti, että ostin pyörän ihan itselleni. Ahh. Kävimme koeajamassa täysjoustoa, jäykkäperää ja vaihdoimme lukuisia sähköposteja. Vihdoin ja viimein viime viikolla saimme pyörät itsellemme ja pääsemme aloittamaan treenit ihan todenteolla. Vielä on reilu kuukausi aikaa hioa kunto kohdalleen.

Pyöriksemme valikoituivat Cube LTD SL:t. Olen nyt polkenut muutaman kymmenen kilometriä omalla maastokiiturillani ja ai että se onkin hyvä! Yhden rantareittien polkulenkin olen käynyt vetämässä ja totesin maastopyöräilyn aika haastavaksi, mutta hurjan hauskaksi! Sykkeet nousee tappiin jo jännityksestä.

Nyt mua suoraan sanottuna hirvittää edessä oleva koitos. Meillä ei ole kummallakaan kokemusta maastopyöräilystä, joten en osaa  yhtään arvioida kuinka paha rupeama meillä on edessä. Tapahtuman sivuilla kerrotaan, että reitti ei ole kauhean tekninen, mutta kilometrien puolesta voisin kuvitella, että ihan kevyestä rupeamasta ei ole kyse. Bonuksena tietysti ne tunturimaisemat.

Onneksi Atte Sakari lupautui jalomielisesti opettamaan meille maastopyöräilyä, joten ensi maanantaina pääsemme ottamaan tuntumaa maastoon ihan oikeasti. Pidän teitä ajan tasalla treenien etenemisestä. Pysykää kuulolla.

* * *

Pyöräilytapahtuman osallistumiset meille tarjoaa Saariselkä MTB
Majoitukset tarjoaa Santa’s Hotel Tunturi Saariselkä
Matkat kustantaa Evoke Energy

Animal spinning

Sain somesta tutulta @jukka_jii:ltä kutsun heidän treeneihin. Jukka pyöräilee Team Rynkeby Espoossa. Joukkueen on tarkoitus tehdä pyöräilemällä hyvää, he keräävät rahaa syöpäsairaille lapsille ja heidän perheilleen. Nyt he treenaavat eläimellisen kovaa ensi kesän koitosta varten. He pyöräilevät ensi kesänä Euroopan halki Pariisiin. Mukana on 1600 pyöräilijää viidestä eri maasta ja kaikki pyöräilevät omista maistaan kohti Pariisia. Lue Rynkebystä lisää täältä.

Jukka kutsui minut spinningtunnille ja mä sanoin tietenkin heti kyllä. Spinnasin joskus ahkerastikin Elixia-aikoina. Tykkäsin siitä ihan hulluna, mutta jossakin vaiheessa keskityin salilla vain punttaamiseen ja treenasin pyöräilyä ja juoksua sitten ulkona. Ei vaan enää jostakin syystä tullut mentyä sisällä pyöräilemään tai juoksemaan.

Viimeisestä pyörälenkistä on aikaa, ja tosiaan viimeisestä spinningtunnista on kulunut vuosia. Lähdin aika itsevarmana treeneihin. Olenhan mä nyt pyöräillyt eikä kuntokaan ole mikään huonoin mahdollinen.

Team Rynkebyn treenit ei sitten ollutkaan mitkään ihan tavalliset treenit, vaan kyseessä oli animal spinning. Treenin vetäjä kertoi alussa, että luvassa on tosiaan ihan eläimellistä menoa. Sitähän se sitten oli. Harmitti ihan hirveästi, koska olin unohtanut sykemittarin kotiin. Alku oli tietysti aika lempeetä. Satasen kadenssilla lämmittelyä hyvin pienillä vastuksilla. Sitten alkoikin eläimellinen osuus. Treeni koostui melkeinpä kokonaan vedoista. Minuutin, puolen minuutin ja 15 sekunnin. Jos ei ole aiemmin pyöräillyt kadenssiin keskittyen, nämä mun höpinät ei ehkä ihan avaudu, mutta koitan selittää. Normaalisti maantiepyöräilyssä hyvä kadenssi, eli pyöritystiheys on hyvä olla noin 90 pyöritystä minuutissa. Se tuntuu maantiellä välillä haastavalta ainakin minulle hitaalle löntystäjälle. Näissä treeneissä vedettiinkin sitten ensin istuen 120 kadenssilla minuutin. Olin jo tässä vaihessa silmät kauhusta lasittuneina ja ajattelin, et okei, yritän. Sen jälkeen otettiinkin ihan kunnolla luulot pois ja lopulta piti pyörittää jopa 160 pyöräytyksen vetoja. Vähän meinasi oksu pyrkiä kurkkuun.

Eikä tässä vielä mitään. Sitten pyöriteltiinkin putkelta, eli seisten lähes samat kadenssit. En millään pystynyt tuollaiseen pyöritystiheyteen. Jalat eivät vaan totelleet ja syke hakkasi niin kovaa, että mä kuulin sykkeen korvissani. Sain varmasti sykkeet käymään maksimissa. Vitsit, kun ei ollut sitä mittaria mukana.

Välissä vedettiin “maantiepätkää” 90 kadenssilla neljä minuuttia ja lopussa vielä ylämäkeä samoilla pyöritysnopeuksilla putkelta. Huhheijaa. Meinas ihan oikeasti oksennus tulla. Oli pakko löysätä kierroksia, ettei tarvinnut laatoittaa spinningsalin lattiaa.

Mä masokistina kuitenkin tykkäsin tosi paljon. Ihan mielettömät endorfiiniryöpyt treenin jälkeen ja hullun hyvä meno oli treeneissä muutenkin. 🙂 Sain luvan mennä toistekin. Varmasti menen. Ja silloin muistan ottaa sykemittarin.

Kiitos hyvästä treenistä!

Joukkueen löydät Instagramista @trespoo