Perjantai-illan hikijumppa

Treenini ovat koostuneet viime aikoina kolmesta salitreenistä viikossa ja arkiliikunnasta, eli satunnaisesta työmatkapyöräilystä, joogahetkistä ja kävelystä. Selkä on ollut taas asteen verran kipeämpi, niin en ole uskaltanut kokeilla juoksemista vähään aikaan. Ensi viikosta alkaen kuvioihin astuu taas joka tiistaiset uintitreenit. Niitä on ollut kova ikävä! <3 Speedo-jengi palaa takaisin Märskyyn.

Salitreenini ovat olleet aivan toista kuin ennen. Painonnostoliikkeet ja muut raskaat liikkeet on saanut suosiolla unohtaa ja tilalle on tullut kevyttä hikijumppaa. Ensin ajattelin, etten saisi itseäni motivoitua tekemään niitä, mutta väärässä olin. Olen nauttinut hikitreeneistä. Maanantaisin olen tehnyt yläkroppaa, keskiviikkoisin jalkoja ja perjantaisin sekalaista satujumppaa.

Tänä perjantaina pyysin Ramia tekemään mulle koko vartalon hikijumpan ja sellaisen sain. Treeni oli tosi kiva tehdä, joten ajattelin jakaa sen teidän kanssa.

P E R J A N T A I N  H I K I J U M P P A

Alkulämmittely
Liikepareja tehdään kolme kierrosta, välissä minuutin palautus. Liikeparin liikkeet tehdään peräjälkeen ilman palautusta. Kolmen kierroksen jälkeen 3 minuutin palautus ennen seuraavaa liikeparia. Ota sellaiset painot, joilla toistot tuntuu tiukoilta.

Takakyykky jalat yhdessä x 10
Sumokyykky käsipaino/kahvakuula kädessä x 10

Ylätalja tai alatalja x 10
Etunojapunnerrus x 10

Bulgarialainen askelkyykky kehonpainolla x 8-15
Selän ojennus penkissä x 8-15 (ota lisäpaino tarvittaessa)

Pystysoutu tangolla x 10
Vipunostot sivuille x 10

Ojentajat taljassa x 15
Hauis taljassa x 15

Lankku 3 x 1 min (tein 1,5 min)

Mulla tähän meni aikaa alle tunti. Hiki lensi ja syke oli koko ajan sopivan korkealla, muttei liian. Tuli ihan älyttömän hyvä fiilis. Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu!

Kerro, jos testaat treenin, että miltä tuntui!

Hyvää viikonloppua!

❤️ Elina

Treenivaatteet: Paita: Reebok* | toppi: Röhnisch* | trikoot: Yvette* | kuulokkeet: Plantronics*
*saatu

Ulkotreenikausi on alkanut!

Vihdoinkin ulkotreenikausi on täällä! Tuntui ihanalta palata taas yleisurheilukentälle treenaamaan. Kyllä ulkotreenit aina sisätreenit voittaa. Salilla tulee käytyä kesälläkin, mutta ainakin kaksi treeniä viikossa tulee tehtyä ulkona, jos työmatkaliikkumisia ei lasketa.

Tämän päivän treeni alkoi pyöräilemällä työpaikalta kentälle. Sen jälkeen venyttelin hieman ja tein vähän liikkuvuutta. Olen vihdoinkin ottanut tämän tavaksi, tosin mua aina muistutetaan ja patistellaan tähän. 😉 Jännästi kroppa pysyy vetreämpänä ja vammat vähäisempänä venyttelyn avulla.

Tämän päivän treeni sisälsi vetoja, erilaisia loikkia ja hyppyjä ja vähän vatsoja kuntopallon avulla. Treenin jälkeen otimme nämä kuvat ja eikä meinannut enää oikein loikat ja hypyt irrota. Viimeistään kotiin pyöräillessä tajusin, että jaloista on kaikki mehut pois. Tämän tyyliset treenit tekee varmasti tosi hyvää juoksulle erityisesti polkujuoksua ajatellen. Polkujuoksussa on hyötyä yhden jalan tehoista ja parantuneesta koordinaatiosta.

Mun heikkoudet näkyy tämän tyylisissä harjoituksissa erityisen selvästi, koska en ole lapsena tehnyt mitään ohjattua koordinaatiotreeniä tai mitään muutakaan kehonhallintaa vaativaa. Lapsena juoksin, pyöräilin, hiihdin ja uin, mutta tein tuota kaikkea ilman minkäänlaista ohjausta. Huomaan turhautuvani sellaisissa harjoituksissa, joissa olen huono. Toisaalta mun tekee mieli yrittää enemmän. Tehdessä tajuan puutteeni ja koitan parantaa kerta kerralta.

Tämän treenin, kuten kaikki muutkin viime ajan treenit paitsi juoksutreenit, on suunnitellut rakas mieheni. Itse suunnittelen edelleen juoksutreenini, muut treenit on Ramin käsialaa.

Ensin juoksin 6 x 100 metrin vetoa rennon kovaa.

6 x 20 metriä askelkyykkykävelyä kävelypalautuksilla.

Pohjehyppyjä 6 x 20 metriä kävelypalautuksilla. Tämä liike on mulle erityisen vaikea, kuten kuvasta ehkä näette. Liike pitäisi tehdä suorin vartaloin pohkeilla ponnistaen ylös ja eteen. Tässä kuvassa olen vielä omaan tasooni nähden hyvässä asennossa. En osaa ottaa voimaa pohkeista ja ohjata sitä voimakkaasti ylös, vaan mun liikehdintä näyttää aika erikoiselta nykimiseltä.

6 x 20 metriä yhden jalan hyppyjä niin korkealle kuin mahdollista ja tavoitteena saada hyppäävän jalan kantapää osumaan pakaraan. (Ei toivoa.) Toinen jalka on siis koko ajan koukussa eikä osu maahan kertaakaan. Kävelypalautukset.

6 x 20 metriä hyppyjä tasajalkaa kävelypalautuksilla. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta sykkeet hakkaa aivan tapissa.

6 x 20 metriä loikkaa vuorojaloin, jälleen kävelypalautuksilla.

Ennen tätä liikettä heitin 20 x 2 kilon palloa sivulta eteen niin kovaa kuin mahdollista.

Viimeisenä liikkeenä pallon heitto jalkojen välistä ylös räjähtävästi niin korkealle kuin mahdollista. 20 kertaa.

Oon katsonut vastaavia treenejä usein sivusta ja ajatellut, että näyttääpä kivalta ja helpoltakin. Sitä se ei ole. Kokeilepa ja tule kertomaan miten meni? 🙂

Ps. Suhtauduin noihin Under Armourin Gemini 2 kenkiin hieman varauksellisesti, mutta ne tuntuvat hyviltä vaikkapa näissä treeneissä. Pitkää lenkkiä en ole vielä uskaltanut juosta näillä, koska en ottaa pienintäkään riskiä saada penikkatautia.

Kuulumisia ja arvonnan voitto

Arvontalaulu raikasi jälleen ja tällä kertaa onni suosi kaimaani. Onnea Elina! 🙂 Lähetin voittajalle hetki sitten viestiä, tsekkaa meilisi.

Parin viikon päästä juostaan metsässä! Kuinka ihanaa!

Olin viime viikolla jotenkin aivan älyttömän väsynyt enkä jaksanut päivittää blogia. Olen sen sijaan aktivoitunut jälleen snapchatissa (@elinamie), jonne päivitän pieniä paloja arjestani.

Viime maanantai alkoi leppoisasti. Heräsin aamulla lokkien kirkunaan ja ihanaan auringonpaisteeseen. Tein töitä kotona pyjamahousuissa lounaaseen asti. Lähdin lounaalle tuohon vähän matkan päähän moikkaamaan vanhaa kaveria. Oli hyvä juttutuokio ja herkullinen sushilounas. Kotiin kävellessä sain kuopukselta viestin, että hän oksentaa. Ja hän tosiaan oksensi 12 tuntia yhtä soittoa. Ressukka. Nukuin yön hänen vieressään ja valvoin unta, eli en juurikaan saanut nukuttua.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön valvoin vanhimman lapsen unta, koska hän oli vuorostaan kipeä.

Keskiviikkona olinkin jo ihan zombie. Taisin tehdä pitkälti koko viikon töitä kotoa käsin, luojan kiitos se on mahdollista ja onneksi viikko oli palavereista vapaa. Lasten sairastelu ei estä työntekoa, vaikka vähän hidastaakin sitä. Kotona voi tehdä töitä pyjamassa eikä jättimäiset säkit silmien alla häiritse työkavereita.

Perjantaina olin ikionnellinen viikonlopusta ja melkein töistä vapaasta viikonlopusta. Lauantaina kävin Maunulan majalla Partioaitan tapahtumassa edustamassa Suuntoa. Itse en päässyt juoksemaan (koska tulehdus), mutta söin sillä aikaa tyttöjen kanssa pään kokoiset munkit. Jospa tällä viikolla pääsisin pitkästä aikaa taas juoksemaan.

Tämä viikko meneekin sitten toimistolla ja palavereissa. Lapsivapaina viikkoina voi tehdä vähän enemmän töitä. Ja treenata enemmän.

Tänään kävin tekemässä salitreenin ja huomenna olisi vuorossa loikkatreeni. Viime viikon loikkatreeni oli aivan kauhea, manguin ja valitin treenin alusta loppuun. Jännä nähdä miten huominen treeni menee. Siitä ehkä huomenna blogiinkin jotain.

Mukavaa viikkoa!

Ps. Mitä tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Ystäväni SariKoo teki mulle uuden bannerin. 🙂

Kuluneen treeniviikon yhteenveto

Minulta on paljon pyydetty, että kertoisin minkälaista lihaskuntoharjoittelua teen juoksua ajatellen. Kuten olen aiemminkin sanonut, en anna ohjeita ja suosituksia, miten pitäisi treenata juoksua varten. Kerron vain miten minä treenaan. Olemme yksilöitä ja jokainen treenaa eri tavalla. Jopa huipulla saman lajin urheilijat saattavat harjoitella eri tavoin. Kaikille ei sovi samanlainen tapa tehdä, mutta tämä tuntuu sopivan minulle.

Se siitä disclaimerista. Nyt asiaan.

Tämä treeniviikko on ollut paras aikoihin. Viime viikko oli myös kiva ja motivoiva, mutta tämän treeniviikon kruunasi tämän päivän pitkähkö juoksulenkki. ? Se että lihaskuntotreenit sujuvat, ei välttämättä kerro lainkaan sitä, miten juoksut kulkee. Tällä viikolla jokainen treeni on tuntunut hyvältä. Voi että! Pitkästä aikaa on tuntunut ihan sikahyvältä kaikki – koko elämä treeneistä työhön ja parisuhteen kautta lapsiin. ❤️

Minkälaisia treenejä viikko on pitänyt sisällään? Aloitetaan lihaskuntotreeneistä, jotka Rami minulle ystävällisesti laati. Itse en olisi osannut. Prosenttiluvut suluissa tarkoittavat prosenttilukua kyseisen liikkeen maksimista, jonka mukaan painot on lastattu tankoon.

Maanantai
Lämmittely
Tempaus kyykyn kautta 1 x 12 (40 %), 1 x 10 (50 %), 3 x 8 (60 %)
Takakyykky (terävästi pumpaten ilman pysähtymistä yläasennossa) 1 x 12 (50 % ), 1 x 10 (55 %), 1 x 8 (60 %), 1 x 10 (50 %) ja 1 x 12 (50 %)
Kyykkyhypyt keppi niskassa 3 x 10
Lankku suorilla käsillä bosu käsien alla 2 x 60 s, 1 x 2 min

Keskiviikko
Lämmittelynä hyvää huomenta hitaasti venyttäen 3 x 10 ( 20 kg)
Rinnalleveto kyykyn kautta 2 x 12 (50 %), 2 x 10 (55 %), 2 x 8 (60 %)
Penkille nousu 2 x 8/jalka (25 %), 2 x 7/jalka (30 %), 2 x 6/jalka (35 %)  – Tämän liikkeen prosentit on takakyykkymaksimista.

Perjantai
Soutu 5 min=1100 m
Hyvää huomenta venyttäen 3 x 10 (20 kg)
Rinnalleveto raakana + vauhtipunnerrus 1 x 12 (45 %), 5 x 10 (55 %)
Boksihypyt 3 x 10
Voimapyörä 3 x 10

* * *

Muut viikon aktiviteetit.

Tiistai
Uinnin tekniikkaa 40 min

Keskiviikko
Ulkotreenit Senaatintorilla 35 min

Torstai
Työmatkapyöräilyt 2 x 6,5 km
2 km vapaauintia 53 min

Perjantai
Työmatkapyöräilyt 2 x 6,5 km

Lauantai
JUOKSU 14,5 km, kesto 1 h 40 min ?

Tämän päivän treeni oli viikon monista hyvistä treeneistä se paras! Juoksu! ❤️ Parasta tässä kaikessa oli se, että vaikka viikon lihaskuntotreenit tuntuivat raskailta, ne eivät mitenkään vaikuttaneet tämän päivän juoksulenkkiin! Itse lähdin aika skeptisin mielin lenkille. Viikon treenimäärät ja intensiteetti on ollut ihan eri tasolla kuin aikaisempina viikkoina ja lihakset tuntuivat aamulla kipeiltä ja väsyneiltä. Olin lähestulkoon varma, että juoksu ei kulje. Mutta mitä vielä? Juoksu oli ihanaa! Sain vielä lenkkiseuraksi parhaan lenkkikaverin, siskoni. Hölkättiin aivan rennonletkeästi 14,5 kilometriä enimmäkseen metsäpolkua. Tämä viikko oli siis treenien puolesta kaikin tavoin onnistunut. Itse en olisi osannut suunnitella tuollaisia treenejä. En olisi omin neuvoin uskaltanut tehdä noin raskasta treeniä, koska olisin pelännyt sen vaikuttavan juoksuun. Tämä kuitenkin kertoo sen, että helposti voin treenata vastaavalla teholla jatkossakin. Tosin ensi viikko menee väistämättä kevyemmin, koska ensi viikolla lapset ovat taas meillä. ❤️

Huomenna on luvassa korkeintaan jotakin kevyttä ulkoilua.

Tästä juoksukaudesta tulee hyvä, mä tiedän sen jo nyt. Jos tässä vaiheessa kautta 14,5 km menee rennonletkeästi, ei kaudesta voi tulla huono. Mä luulin, että tämä olisi ollut paljon vaikeampaa.

Näin treenaan nykyään

En ole pitkään aikaan kertoillut kovin tarkasti treeneistäni. Juoksukauden loputtua siirryin salille opettelemaan painonnostoa ja sille tielle olen jäänyt (toistaiseksi). Olen juossut enää ihan satunnaisia lenkkejä. Aerobista olen treenannut muutenkin hyvin vähän, ellei mummopyörällä tai kävellen taitettuja työmatkoja oteta lukuun. Tai muuta ulkoilua, retkeilyä, pulkkamäkireissuja ja luistelua lasten kanssa. Uinti on nyt kiinnostanut juoksua enemmän. Olisin niin halunnut aloittaa hiihtoharrastuksen oikein kunnolla, mutta sen suhteen tuli takapakkia vähän joka suunnasta – ensin peruuntui Lapponia-hiihto ja sen jälkeen peruuntui koko talvi. Luulenpa, että juoksu rupeaa taas kiinnostamaan kun pääkallokelit loppuu.

Painonnosto on ollut yllättävänkin mielekästä. Siinä on niin paljon opeteltavaa, että voi mennä vuosi jos toinenkin, että tekniikat alkaa sujua. Olen yllättynyt omasta kärsivällisyydestä harjoittelun suhteen. Olen malttanut harjoitella tekniikoita hävettävän pienillä painoilla. Kehitys on tosi hidasta. Ennen mua olisi hävettänyt harjoitella tempausta 10 kilon tangolla, mutta jotenkin tällä kertaa mulla on järki päässä. En halua rikkoa itseäni rempomalla miten sattuu ja oikeasti haluan oppia tekniikat.

Olen noudattanut muutaman kuukauden Aleksey Torokhtiyn laatimaa ohjelmaa, jonka kuka tahansa voi kopioida hänen facebook-sivuiltaan. Aloitin ohjelman Ramin mukana keskeltä ja nyt aloitimme loman jälkeen ohjelman alusta. Sarjat ovat hyvin lyhyitä, mutta sarjoja on paljon. Jotkin treenit saattavat kestää 1,5 tuntia. Mulla meni alkuun hetki ennen kuin aloin päästä jyvälle koko ohjelmasta (tämän viikon treenit alla olevassa kuvassa). Olen kuitenkin kiltisti noudattanut ohjelmaa ja huomaan, että voimaa tulee. Sen huomaa myös siinä, että paidat kiristävät olkapäistä ja selästä ja vanhat farkut kiristää. 😀

torokhtiy vko 4
Kuva täältä. Torokhtiyn facebook-sivuilta löytää myös linkit youtubeen, josta löytää kunkin treenin myös videon muodossa.

ENNÄTYKSENI

Tällä hetkellä mun enkkarit on aika huvittavan pienet, mutta kerron ne silti.

Rinnalleveto/Clean: 52,5 kg
Työntö/Clean & Jerk: 45 kg
Tempaus/Snatch: 32,5 kg
Etukyykky/Front Squat: 60 kg (tähän asti on tullut, maksimia ei olla kokeiltu)
Takakyykky (syvään)/Squat: 70 kg (2 toistoa)
Maastaveto/Dead Lift: 100 kg

Haastavimmat liikkeet mulle painonnostossa on tempaus, ihan ylivoimaisesti vaikein, mutta seuraavana takakyykky. Olen luullut, että mulla on hyvä keskivartalon hallinta, mutta eipä olekaan. Jostakin syystä ihan syvään kyykätessä keskivartalo pettää ja hommasta tulee ihan kauheaa. Olen yrittänyt opetella ottamaan tukea hengityksestä ja sitä kautta saada pitoa keskivartaloon. Sillä on muuten ihan älytön merkitys. Jos hengittää puolivillaisesti ja painot on lähellä maksimia, niin hommasta ei tule yhtään mitään.

TÄMÄN VIIKON TREENIT

Mitä mä siis olen tällä viikolla tehnyt.

Maanantai: Salitreeni (kuvasta training#1)
Tiistai: 1 km uintia (puolet rintaa, puolet vapaata)
Keskiviikko: Salitreeni (training #3)
Torstai: 2,1 km uintia (puolet rintaa, puolet vapaata)
Perjantai: Salitreeni (training #5 + aloitettiin uusi kyykysarja*)
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Ehkä hiihto/muu ulkoilu

*Kyykkysarjassa tehdään toistot 80 % maksimista, joka viikko sarjoihin tulee lisää toistoja, mutta aina 6 sarjaa.

Sellaisia on mun treenit tätänykyä. 😀 Painonnosto koukuttaa ja haluaisin kehittyä erityisesti tempauksessa. Nykyään ajatus bodaustyyppisestä salitreenaamisesta tuntuu hassulta. Painonnostoliikkeet ovat niin kokonaisvaltaisia, ettei tarvitse tehdä enää erikseen mitään hauista tai ojentajaa. Joskus haluan saada vatsalihakset kunnolla kipeäksi tai peppua mukamas pyöreämmäksi, niin teen välillä askelkyykkyjä ja erilaisia vatsalihasliikkeitä.

*Painonnostokengät saatu: Activ Instinct, treenivaatteet saatu: Biancaneve

#NotMeButWe

Nyt sain vihdoinkin hirveän takeltelun jälkeen pulautettua ulos videon Helsinki Bootcampista. Siinä se kuulkaas on, elämäni ensimmäinen editoimani video. Ei ole kovin kummoinen, mutta siinä se nyt on.

Bootcamp oli rankka, vieläkin tuntuu lihaksissa. En tiedä välittyykö meininki videolta, mutta kuvittele vääntäväsi vastaavia liikkeitä ja rykäisyjä kaksi tuntia putkeen. Eikä videolla näy edes punnerrukset ja yleisliikkeet. Jos et usko, niin voit vapaaehtoisesti ilmoittautua allekirjoittaneelle, niin voin vetää vastaavat treenit, niin pääset kokeilemaan. 😉

https://youtu.be/8MJBtFFPzFc

@neitipeippo @leviwellnessclub @zpcompression @arcticchallengelevi @tuijapehkonen @juoksujalkaa @laurahaimila @endorfiinikoukussa

Helsinki Bootcamp

Lauantaina oli Helsinki Bootcamp, jonka tuli pitämään Levi Wellness Clubin Laura Peippo. Bootcampin tarkoitus oli esitellä, mitä heinäkuun lopussa Levillä on luvassa. Silloin Levillä järjestetään Arctic Bootcamp Challenge.


Vasemmalla Levi Wellness Clubin toimari ja oikealla the one and only Laura Peippo

Olin viime syksynä Levillä Ruska Bootcampilla, joten osasin vähän pelätä mitä on luvassa. Lauran treenit tehdään ulkona eikä treeneissä käytetä mitään vimpaimia. Lapin bootcampilla heitettiin kivenmurikoita, kannettiin tukkeja ja pyöriteltiin autonrenkaita.

Lauantainen bootcamp oli kahden tunnin pituinen, mutta sitäkin tehokkaammin otti ainakin meikäläisestä luulot pois. Mulla on nyt jalat yhtä kipeet kuin ekan maratonin jälkeen. Eli todella kipeät. Kiitokset vain Peipolle.

Hilauduin paikalle jännittynein mielin. Onneksi törmäsin heti alussa pariin tuttuun, joiden kanssa sai vähän purkaa jännitystä. Jännitystä ei varsinaisesti helpottanut kyltti, jossa luki #FaceYourFears. Ennen treenin alkua Peippo väitti, että hänestä on tullut ihan pehmo eikä hän osaa enää huutaa. No melkein. 😀 Kohta Peippo avasi äänensä ja komensi meidät riviin. Siitä alkoikin meno ja meininki. “Lisää! Nopeammin! Paremmin! jaksaa, jaksaa…” Kannettiin toisiamme reppuselässä ja olkapäällä, mentiin mittarimatoa, tetsattiin, askelkyykättiin, punnerrettiin, möngerrettiin toistemme alta, juostiin viivajuoksua, tehtiin loputon määrä yleisliikkeitä… Treenattiin toisiamme tsempaten ja huudettiin välillä #NotMeButWe. Niin, mä taisin jo sanoa, että mun jalkoihin sattuu, mutta en myöskään pysty yskähtämään ilman irvistystä ja muutenkin koko yläkroppaa kivistää. Pakaroitakin ihan särkee. Ei oo heleppoo.

Jotkut sai ruhjeitakin.


Laura oli mun taistelupari. Kiitos tsempistä!

Taukoeväät


Zero Point oli ollut mukana järjestämässä tapahtumaa, eikä sieltä tarvinnut tyhjin käsin lähteä kotiin.

Kahden tunnin aikana tuli tehtyä jos jokunen toisto. Enpä ollutkaan tehnyt aikoihin mitään lihaskuntoliikkeitä. Olen viime aikoina oikeastaan vain juossut ja pyöräillyt. Oli tosi kivaa ja hauskaa tehdä porukalla. Ja ehkä paras anti näissä bootcampeissa on se, että kun luulee, että voimat on loppuneet, niin aina löytyy vielä uusia vaihteita. Yllättäen sitä teki esimerkiksi kolmenkymmenen punnerruksen sijaan 45.


Lopuksi olo oli voittamaton. Vasemmalla Juoksujalkaa-Laura ja keskellä Tuija Pehkonen. Kaikkien polvet vihertää möngertämisestä.

Olisi niin siisti päästä heinäkuussa Leville varsinaiselle bootcampille. 🙂 Kuvasin bootcampilta videoa ja koitan saada niistä teille koostettua jonkinlaisen maistiaisen, kunhan pääsen ensin koneeni kanssa samalle taajuudelle.

Viime viikon treenit

Viime viikolla tuli pitkästä aikaa ihan treenattuakin. Pääsin sitten pois sieltä motivaationpuutekuopasta. Jalat eivät vielä kestä juoksemista, mutta pyöräily sentään sujuu taas ja yläkroppaa olen nyt treenannut oikein huolella. Odotan nyt kuumeisesti lumien sulamista, että pääsisin pyöräilemään pitkiä pyörälenkkejä. Odotan sitä melkein enemmän kuin sitä, että pääsen taas juoksemaan. Totuus on se, että yritän pitää itseni positiivisena ja keskittyä iloitsemaan niistä asioista, joita pystyn tekemään.

Maanantaina poljin kuntopyörää 30 minuuttia, jonka jälkeen tein rintatreenin.

Tiistaina sain omaksi yllätyksekseni itseni jo aamulla liikkeelle. Kävin uimassa 1,5 km ja pyöräilin vielä töihin.

Keskiviikkona tein selkätreenin ja nopeesti hauikset. Olin positiivisesti yllättynyt, kun sain liikuteltua 30 kiloa kättä kohti tuolla masiinalla.

Torstaina oli lepopäivä.

Perjantaina kävin poljin 30 min wattbikea ja sen jälkeen tein olkapäätreenin. Ja kävin juoksuradalla haaveilemassa juoksemisesta.

Lauantaina treenasin Turussa selän, ojentajat, vatsan ja sain tehtyä rinnallevetoja ja maastavetojakin. Opettelin vähän myös tempauksen tekniikkaa. Tosi hyvä treeni. Sunnuntai menikin lepäillessä. Siivet on vieläkin kipeet.

Treenimotivaatio on nyt ihan huipussaan. Hirveä hinku koko ajan treenaamaan, erityisesti kovempi lihaskuntotreeni houkuttelee. Tämä viikko on kuitenkin väistämättä kevyempi, kun lapset ovat mulla.

Miltä sun treeniviikko näytti?

Motivaatio löytyi

Arvatkaa miten löysin motivaation taas? Se löytyi niinkin yksinkertaisella tavalla kuin lepäämällä. Olen tottunut urheilemaan viikottain jo useamman vuoden ajan. Viikkoa pidempiä totaalisia treenitaukoja en muista. Sitten kun tulee pakollinen treenitauko, tai tarkemmin ottaen pakollinen tauko niistä omista lajeista, ja siitä johtuva hetkellinen lannistuminen, niin aikansa kun möllöttää välitilassa, niin alkaa tapahtua. Instagramia selatessa ja muiden blogeja lueskellessa tuli ihan älytön himo päästä treenaamaan. Samaan aikaan tuli pieni kiukku itseäni kohtaan. Mitä mä tässä olen oikein naukunut? Miten niin en voi tehdä mitään? Aina voi tehdä jotakin. Toisaalta, ihan näin turhautunut ja kiukkuinen en olisi, jos olisin treenannut jotakin tässä jalkavaivaa potiessa. Treenitauko teki siis tehtävänsä. Olen nyt energiaa täynnä ja valmis a) antamaan jalalle vielä tarvitsemansa levon, että se tulee kokonaan kuntoon b) lyömään lukkoon ensi vuoden tavoitteet (niistä myöhemmin), c) valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa lajia, jota vaan nyt tässä välitilassa pystyn tekemään.

Lauantaina kävin Omasairaalassa näyttämässä jalkaa ortopedille. Normaalisti en olisi näin hätäisesti ollut menossa lääkäriin, mutta kun vielä nykyisen työnantajan työsuhde-etuna saatu sairauskuluvakuutus on voimassa, niin pitäähän sitä hyödyntää. Jalassa on reiden “hauiksessa” ärsytystila ja pieni mahdollisuus on myös, että kyseessä on juoksijan polvi, mutta oirekuvaus ei siihen ihan täysin täsmää. Ortopedin mukaan tämän alueen ongelmat eivät juuri koskaan kroonistu ja hän lupasi, että vielä viikon jalkaa lepuuttamalla kivun pitäisi hävitä, tai muuten hän on huono lääkäri. 😀 Kuvantamisia ei tarvittu, ainoastaan lepoa. Ei edes mitään tulehduskipulääkekuuria ole tarpeen ottaa, koska kipu kertoo siitä, että pitää levätä. Nyt voin siis tehdä kaikkea mikä ei aiheuta kipua ja kivun loputtua voin aloittaa asteittaisen paluun juoksuun.

Jalka onkin ottanut nyt harppauksia paranemisen suhteen ja tuntuu huomattavasti paremmalta. Nyt tuntuu oikeastaan siltä kuin ennen sitä lenkillä sattunutta äkillistä kipeytymistä. Eilen kävinkin lasten kanssa uimassa. Teidän kannustamana päätin rohkaistua uimaan vapaata ja onnistuin uimaan sitä tällä kertaa yllättävänkin monta altaanväliä. Pisin yhtäjaksoinen pätkä taisi olla neljä altaanväliä. Se alkoi sujua siinä vaiheessa kun rentouduin ja lopetin hätäilyn. Pitää vaan yrittää luottaa, että vesi kantaa samalla tavalla kuin rintauinnissa. Rauhallisia vetoja ja liukuja, eikä mitään akuankkauintia. Harkitsen tässä uimaopetukseen menemistä.


Mulla on jäänyt kirjoittamatta arvio tästä Suunto Ambit 3 Sport* -sykemittarista, mutta tämä on edelleenkin ihan huikea vehje. Tätä pystyy siis käyttämään uidessa ja altaasta noustessa sykedata siirtyy bluetoothin avulla mittariin. Uidessa mittari laskee matkaa, kun ennen uinnin aloittamista kertoo mittarille kuinka pitkä yksi altaanväli on. Olen aina ennen vihannut sitä matkan laskemista, koska aina menee laskuissa sekaisin. Nyt voi veden alla laittaa mittariin valot päälle ja katsoa kuinka pitkään olen uinut.

Uimahalli on muuten mielenkiintoinen ympäristö seurata ihmisten käyttäytymistä. Tuolla uimahallissa on vain kaksi rataa kuntouimareita varten ja yksi rata vesijuoksijoille. Siellä on kuntouimareiden rata ja sitten nopeiden uimareiden rata. Nopeiden uimareiden radalle tulee lähes poikkeuksetta kaikki miehet. Jotkut uivat pari altaanmittaa niin kovaa kuin ikinä. Kauhea pärske käy ja sitten huohotetaan siellä päädyssä muutama minuutti ja taas sama uusiksi. Eilen sinne sattui joku oikeasti nopea uimari, joka ei kuitenkaan ollut kovin hienotunteinen, vaan ohitteli muita ja teki veden alla käännöksen ja saattoi potkaista vauhtia muiden uimareiden jaloista. Kyllähän nuo uimahallireissut on itsellekin usein kärsivällisyysharjoituksia, kun joutuu uimaan hitaamman perässä tai yrittää kääntyä päädyssä, kun siellä seisoo tiukkana rintamana neljä huohottajaa tai juoruilijaa. Tekee ihan hyvää tällaiselle kärsimättömälle luonteelle. Osaisiko joku muuten sanoa mihin vuorokaudenaikaan kannattaa mennä uimahalliin, että siellä mahtuu oikeasti uimaan omaa tahtia?

Uinnista tuli mulle nyt taas pitkästä aikaa yks treenimuoto muiden joukkoon. Joskus nuorempana tuli uitua säännöllisemmin. Kivaa opetella jotain uutta ja tämä on kiva laji yhdistettäväksi lasten kanssa liikkumiseen. Olemmekin sopineet tyttöjen kanssa, että käymme tiistaisin uimassa.

*Sykemittari saatu blogin kautta

Joogaa kynttilänvalossa

Eilen kokeilin vihdoinkin Yoogaiaa, jota moni on kehunut. En ole itse jotenkin rohjennut kokeilemaan. Olen vierastanut ajatusta, että päästän jonkun tavallaan kotiini, vaikkakin vain videon välityksellä.

Inspiroiduin Lauran Instagram-päivityksestä, jossa hän kertoi tekevänsä kahvakuulatreenin Yoogaian ohjaamana. Olin pyöritellyt eri treenivaihtoehtoja mielessäni. Vahvimpana uiminen, mutta uimahallin sulkeutumiseen oli enää minuutteja aikaa enkä jaksanut repiä itseäni liikkeelle, joten avasin Yoogaian sivun. Kiva yllätys oli, että kokeilukerta on ilmainen. Tsekkasin aikataulun ja ilokseni huomasin kaksikin eri vaihtoehtoa. Valitsin hathajoogatunnin, ilmoittauduin siihen ja rupesin järkkäämään itselleni treenipaikkaa. Pitäähän se ympäristö olla sopivan seesteinen.

Valikoin paikaksi makuuhuoneen. Sytytin kynttilät, himmensin valot ja levitin maton, jonka eteen läppärin. Onneksi testasin videoyhteyttä hyvissä ajoin, nimittäin Chrome-selain oli vanhentunut enkä saanut sillä videoa pyörimään. Siinä odotellessa ehdin vielä ladata Firefoxin, jolla sain homman toimimaan. Videoyhteys muodostui ja ruudulle ilmestyi kuva joogamatosta, jonka vieressä oli kynttilöitä. Taustalta kuului rupattelua englanniksi. Olin valinnut englanninkielisen ohjauksen. Kohta kuvaruutuun ilmestyi nainen, joka vilkutti mulle ja kysyi näenkö häntä. Näin kyllä, mutta hän ei nähnyt minua, koska ujona olin jättänyt oman videoyhteyden jakamatta. Hän sai suostuteltua minut laittamaan videoyhteyden päälle. Vaihdettiin nopeasti muutama sana. Hän oli Lontoossa ja minä sateisessa Espoossa. Hänelle online-tunti oli ensimmäinen ja minulle Yoogaia-kokemus, joten tavallaan samalla viivalla.

Yllättävän vähän jännitin videoyhteyttä, vaikka välillä mua nauratti ne kuvakulmat, kun läppäri oli lattianrajassa ja joogamaton reuna ihan siinä kiinni. Onneksi valaistus oli hämärä.

Tunti oli kiva ja sain siitä hyvän olon ja kropan vähän vetreämmäksi. Mielikin tyhjentyi kivasti. Jooga kyllä tukee mindfulness-harjoituksia.

Jooga, jos joku, on loistava lajivalinta tähän joulukuntoon-projektiin. Voin lämpimästi suositella tuota palvelua. Tunteja löytyi lähes kellon ympäri, jos vain englanninkieliset ohjaukset kelpaa. Nyt siellä näytti olevan joulutarjouksia. Kuukauden treenit 15 euroa. Se on vähän! Mä ajattelin ostaa.

Tämä ei ole maksettu mainos, eikä mikään yhteistyö.