to top

Takareisivamma palasi

Minun piti viime viikonloppuna juosta maraton. Ilmoittauduin Espoon Rantamaratonille jo keväällä, jolloin puolimaratontreenit olivat täydessä käynnissä. Ajattelin, että tästä on sitten hyvä jatkaa treenejä ja juosta syksyllä kokonainen maraton. Olinkin kesällä niin väsynyt ja stressaantunut, etten saanut treenattua ollenkaan sillä tavalla kuin olin ajatellut.  Ajattelin kuitenkin, että voisin ihan hyvin juosta maratonin vähän heikommillakin treeneillä. Suoritinhan Levi Extreme Triathloninkin aika hatarilla treeneillä ja kokemus oli hieno. Ajattelin myös, että vaellusreissu on juuri sopivaa valmistautumista kisaan, sillä olen kerran ennenkin juossut maratonin vaellusreissun jälkeen. Tuolloin se kisa oli Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka poluilla. Ajattelin näin vielä viime viikon alussa, vaikka jalat olivat vielä vähän toipilaat vaellusreissun jäljiltä. Vaellus meni hyvin ja ilman mitään ongelmia jalkojen kanssa. Mitä nyt jalkapohjat oli aina pitkien päivien...

Continue reading

Rikkinäisen kropan kirous

Josko välillä kirjoittaisi vaikka treenijuttuja? Miten olisi? Viime kuukausina olen mietiskellyt paljon syntyjä syviä ja sukeltanut mieleni syvyyksiin, niin silloin pinnalla olevista asioista on tullut myös kirjoiteltua tänne blogiin. Olen tehnyt kovasti töitä itseni kanssa, että pääsisin asioissa eteenpäin. Monta kertaa olen kiitellyt sitä, että olen aikanaan satsannut itseeni ja jaksoin kahlata sen kahden vuoden tiiviin psykoterapian läpi. Se ei ollut halpaa, eikä oikeastaan kovin hauskaakaan, mutta varsin hyödyllistä. Jokaisen euron arvoista. Ilman terapiaa ja sieltä opittuja asioita tämäkin viime kuukausien koettelemus olisi kestänyt paljon kauemmin ja vienyt minut paljon syvemmälle. Nyt tuntuu, että olen toipunut. Tosin töihin en ole palannut, eikä opinnot ole vielä alkaneet, joten todellinen tila selvinnee koulun aloittamisen jälkeen. Ai niin. Mun piti kirjoittaa treenaamisesta. :D Kerroin vatsalihasten kuntouttamiseen...

Continue reading

Telakalta Verstaalle ja kuntoon

*Yhteistyössä Verstas Helsinki Koko kuluva vuosi on mennyt enemmän ja vähemmän telakalla. Ongelmat juontavat juurensa aika pitkältä matkalta. Kehonhuolto kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta. Voi se toki sitäkin olla, mutta minulle se ei ole ollut helppoa. Kehoni erilaiset ongelmat johtuvat siitä, etten ole tiennyt miten, millä tavalla ja kuinka paljon kehoani kannattaa rasittaa. Olen tehnyt liian kovaa ja liian paljon väärällä tekniikalla. Ongelmien korjaaminen vaatii asioiden aloittamista tietyllä tapaa alusta ja tueksi myös ammattilaisten apua (hieroja, fysioterapeutti, lääkäri, osteopaatti). Olen nostellut painoja vailla kunnollista keskivartalon kontrollia, juossut yhtälailla ilman kunnollista tukea keskivartalosta ja vähän sinnepäin tekniikalla. Kenenkään vartalo ei sellaista kestä pitkän päälle. Minun urheiluhistoriani ei ylety kovinkaan monen vuoden taakse. Olen opetellut asiat itsekseni ja sen kyllä huomaa. Heh. Aloitin säännöllisen treenaamisen vasta...

Continue reading

Kärsivällisyyden pitkä oppimäärä

Kuten valitettavan hyvin tiedätte, tämä vuosi on mennyt treenien puolesta ihan päin takaluukkua. Vuoden alusta innostuin jälleen juoksemisesta, sillä juokseminen on mun ikuinen rakkauteni. Sitä iloa kesti muutaman kuukauden kun oikea takareiteni tuntui koko ajan vain kiristyvän ja kipeytyvän. Koko tämä ongelmien vyyhti alkoi oikeastaan purkautumaan aika tarkalleen vuosi sitten kun havaitsin keskivartaloni pettävän painonnostotreeneissä. Tällöin avauduin aiheesta blogissa ja löysin Hyvinvointistudio Lupauksen. Pääsin Saran valmennettavaksi oppimaan keskivartalon hallintaa ja kehon kannattelua. Lupauksen treeneissä olen oivaltanut paljon kehonhallinnasta ja itsestäni. Näitä treenejä on vielä vähän jäljellä, mutta minusta tuntuu, että tämä taival on vielä ihan kesken. Maltti ei varsinaisesti ole mun valtti. Olen hätäinen ja spontaani eikä mikään pitkän tähtäimen kuntouttaminen saa minua oikein motivoitumaan. Olen joutunut opettelemaan olemaan kärsivällinen, koska muuta vaihtoehtoa...

Continue reading

Kropan kuulumiset ja flunssantappovinkit

Ennen Saariselkä MTB -kisaan lähtemistä kirjoittelin oirehtivan jalkani kuulumisia. Olin aivan varma, että palaan reissusta entistä rikkinäisemmällä kropalla. Olin myös varma, että jalan kipuoireet palaavat entistä ärhäkämpinä ja joudun aloittamaan kaiken lähtöpisteestä. Mutta arvatkaapa mitä? Niin ei käynyt! En meinaa itsekään uskoa tätä todeksi, mutta jalkani oli koko kisareissun aivan oireeton! Kroppaa särki monilta osin tietysti kisan aikana ja sen jälkeen olen jaloista yltä päältä mustelmilla, mutta oikea takareisi ei ilmoittele aiemmin vähän liiankin tutuksi tulleita kipuja. Tajusin juuri vähän aikaa sitten, miten ihanaa on kävellä normaalisti ilman kipuja. Kipuunkin aina tottuu ja sen kanssa oppii elämään. Minä siedän mielestäni kipua melko hyvin. Siinä vaiheessa kun menen vaivani kanssa lääkäriin, kipu alkaa olla jo merkittävä arkea häiritsevä haitta. Jalka on siis...

Continue reading

Kaksi viikkoa lepoa

Tiistaina tulee täyteen kaksi viikkoa totaalista lepoa. Lepääminen on ollut melko helppoa tällä kertaa. En ole edes pahemmin kiukutellut. Onhan tässä koko vuosi mennyt treenien suhteen juuri niin päin honkia kuin vain voi, ja olen sen myötä oppinut hyväksymään, että tätä tämä nyt on. Tällä hetkellä täydellisen lepäilyn ja keskivartalotreeneistä luistamisen takia välilevyn pullistuma muistuttelee ikävän kovaäänisesti olemassaolostaan. Olisinhan mä tietenkin voinut tässä odotellessani treenata keskivartaloa ja yläkroppaa, mutta en vain ole löytänyt minkäänlaista motivaatiosta siihen. Kävin kerran kahden viikon aikana salilla tekemässä yläkroppaa. Siinä kaikki. Tällä hetkellä mua mietityttää kovasti, miten tätä takareisivaivaa pitäisi lähteä nyt kuntouttamaan. Kortisonipiikin jälkeen piti levätä ja kortisonin tarkoitus on viedä tulehdus pois. En ole siis rasittanut jalkoja kahteen viikkoon lainkaan ja tänä aikana leposärky ja...

Continue reading

Rapatessa roiskuu ja muut kliseet

Olen tässä pitkin kevättä ja kesää nurissut kroppani kiputiloista ja erilaisista vaivoista. Olen käynyt fysioterapiassa, osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, magneettikuvissa ja on otettu myös labrakokeita. Mulla ei ole mitään dramaattisia vaivoja, sanotaan se jo heti alkuun. Olenhan tässä kuitenkin puuhaillut koko ajan yhtä sun toista enkä ole missään vaiheessa ollut sairaslomilla tai ollut vaivojeni takia liikuntakyvytön. Neljäkymmentä ikävuotta lähestyy ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ikänaisten tapoihin kuuluu vaivojen listaaminen. ? Tässä ne tulee: Koko kevään olin todella väsynyt ja hiuksia lähti päästä. Diagnoosi: Stressi, johon auttaa loma. Aloitin käyttämään minulle sopivia vitamiinivalmisteita (Puhdas+), joiden ottaminen (sinkki) hillitsi hiustenlähtöä ja pahin väsymyskin on väistynyt (erilaiset B, D ja C-vitamiinit). Iho on ollut karmeassa kunnossa. Diagnoosi: Vääränlainen hoito ja stressi. Minulla on myös ollut vääränlaiset...

Continue reading

Aina joku paikka pragaa

Tavoitteellisessa urheilussa tai kuntoilussa on totuttava siihen, että aina joku paikka menee rikki ennemmin tai myöhemmin. Lähes aina, ainakin minun kohdalla, tulee matkan varrella eteen esteitä. Vuosien myötä olen oppinut, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa kropan tilanteeseen aika paljon, mutten vielä tiedä miten estetään kaikenlaisten rasitusvammojen syntyminen. Näitä kannattaa tehdä Kehonhuollolla on valtavasti merkitystä. Muista venytellä ja tehdä liikkuvuusharjoituksia. Käy välillä hierojalla. Kuulostele kroppaa. Jos jossakin tuntuu kipua tai omituisia tuntemuksia, kannattaa asiaan tarttua heti ja hoitaa vaiva pois eikä jatkaa rääkkäämistä. Opettele suoritustekniikat! Muista lämmitellä aina ennen jokaista treeniä. Tee eri tehoisia harjoituksia: kovia, rentoja, palauttavia. Muista pitää myös lepopäiviä! Tänä vuonna asetin itselleni pitkästä aikaa urheilullisen tavoitteen - juosta maratonin. Lähdin määrätietoisesti treenaamaan kohti tavoitetta. Alku sujui hyvin. Kunto lähti nousuun, juoksuun tuli...

Continue reading

“Mutta kun en tiennyt…”

Viime viikko oli melkoista kiitämistä paikasta toiseen. Kalenteri oli ihan ääriään myöten täynnä kaikkea. Messut lähestyivät ja erinäiset asiat odottivat tekijäänsä. Fiilis oli kuitenkin koko ajan hyvä. Onnistuin asennoitumaan viikonlopun Go Expo -rypistykseen ja selviydyinkin messuista hyvillä mielin. Tällä kertaa ei tullut totaaliväsähdystä tai hermojen kiristelyä. Sain viikolla treenattuakin ihan riittävästi, eikä haitannut vaikka tiesin, ettei viikonloppuna pääse treenaamaan. Messupäivien jälkeen on ihan turha kuvitella, että jaksaisin liikkua sohvalta mihinkään. Tiistaiaamuna kävin Martinan ja Mimin kanssa suorittamassa juoksuvedot matolla ennen uintitreenejä. Treenin lopuksi piti tietenkin saada kuvia someen, joten matto uudestaan pyörimään, vähän vielä vauhdikkaammin kuin varsinaisessa treenissä ja kamerat esiin. Hypättiin vuoronperään matolle kuvattavaksi. Kun tuli minun vuoro, matto pyöri jotain 3:30 min/km -vauhtia, näpyttelin vauhtia hitaammaksi, mutten odotellut maton hidastumista (en taas...

Continue reading

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Kävin lauantaina jälleen Ramin mukana yleisurheilukentällä treenaamassa. Olin ajatellut vähän heittää keihästä ja sen päälle lihaskuntotreeniä. Olkapää (se leikattu) kipeytyi muutaman heiton jälkeen, joten sitä iloa ei kauaa kestänyt. Keihäitä juosten hakiessa huomasin, ettei jalkaan satu juokseminen. Verkkasin muutaman kivuttoman kieroksen rataa ympäri ja ajattelin kokeilla juosta vetoja. Juoksin 10 x 100 metriä hölkkäpalautuksilla ja nautin kivuttomista juoksuaskelista sieluni kyllyydestä. Tuntui hyvältä ja rennolta. Teki mieli lähteä vielä illalla pitkälle lenkille, mutta onneksi en sitä tehnyt. Sen sijaan laitoin illalla jalkaan kylmää ja kompressiota. Seuraavana aamuna koin karvaan pettymyksen kun huomasin, että kipu on taas täällä. Noh, onneksi on nyt kaikkea muutakin kivaa treenirintamalla tiedossa, niin en anna asian häiritä. Taitaa jäädä meikäläiseltä Helsinki City Marathon väliin. Vaarojen maratonia en jätä väliin mistään hinnasta. Mä vaikka...

Continue reading