Rapatessa roiskuu ja muut kliseet

Olen tässä pitkin kevättä ja kesää nurissut kroppani kiputiloista ja erilaisista vaivoista. Olen käynyt fysioterapiassa, osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, magneettikuvissa ja on otettu myös labrakokeita.

Mulla ei ole mitään dramaattisia vaivoja, sanotaan se jo heti alkuun. Olenhan tässä kuitenkin puuhaillut koko ajan yhtä sun toista enkä ole missään vaiheessa ollut sairaslomilla tai ollut vaivojeni takia liikuntakyvytön.

Neljäkymmentä ikävuotta lähestyy ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ikänaisten tapoihin kuuluu vaivojen listaaminen. ? Tässä ne tulee:

  • Koko kevään olin todella väsynyt ja hiuksia lähti päästä. Diagnoosi: Stressi, johon auttaa loma. Aloitin käyttämään minulle sopivia vitamiinivalmisteita (Puhdas+), joiden ottaminen (sinkki) hillitsi hiustenlähtöä ja pahin väsymyskin on väistynyt (erilaiset B, D ja C-vitamiinit).
  • Iho on ollut karmeassa kunnossa. Diagnoosi: Vääränlainen hoito ja stressi. Minulla on myös ollut vääränlaiset ihonhoitotuotteet eikä ihoni pidä kosmetiikkatuotteiden tiheästä testailusta. Heinäkuun alussa kävin Hydra Facial –kasvohoidossa  ja sain käyttööni iS Clinical -tuotteet. Ihonhoitoprojekti jatkuu vielä. Kirjoittelen tästä tarkemmin myöhemmin.
  • Vasemman olkapään labrum (rustorengas) on revennyt kahdesta kohtaa tapaturman seurauksena ja käsi kipuilee jatkuvasti. Tämä vaiva tuntuu vapaauinnissa jokaisessa vedossa vihlaisuna ja estää tempaukset isoilla painoilla ja työnnöissä täytyy olla todella varovainen. Olkapää tuntuu epästabiililta. Maastopyörälenkkien rynttyytys välillä kipeyttää olkapään sellaiseksi, että herättelee öisin. Vaivan poistaminen vaatisi leikkauksen. Ei kiitos.
  • Selkä on oireillut aina välillä ja olen tästä syystä jättänyt treeniohjelmistani maastavedot raskailla painoilla pois sekä muu isojen painojen kanssa heiluminen on saanut jäädä. Takakyykky isoilla painoilla on tuntunut ikävältä. Ei varsinaisesti kovin kipeältä, mutta pelottavalla tavalla huonolta. Diagnoosi: Nikamasiirtymä ja välilevynpullistuma. Tämä vaiva ei vaadi erityistä hoitoa, pitää vain olla varovainen, pitää lihakset vahvoina ja jättää kipua aiheuttavat liikkeet pois.
  • Oikean jalan katkeran harmillinen vaiva on jatkunut jo vuoden verran. Jalka äitiyi todella pahaksi maaliskuun lopulla ja juoksut loppuivat huhtikuun ensimmäisinä päivinä, kun en enää voinut edes istua kipeän kankun päällä. Jalkaa on hierottu, väännelty, veivattu ja tutkittu ja lopulta tällä viikolla jalka magneettikuvattiin ja samalla kuvattiin myös selkä. Diagnoosi: Takareiden jänteen jännetuppitulehdus sekä pakaran lihaksen tulehdus. Mitään ei ole ns. rikki eikä jalkaa saa enempää rikki, mutta paraneminen ja kivun poistuminen vaatii kortisonipiikin, jonka jälkeen kahden viikon totaalilevon. Ja rutkasti kärsivällistä kuntouttamista. Vaivan pitkittyminen tarkoittaa myös pitkää toipumisaikaa.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mielestäni minun pitäisi pitää itsestäni parempaa huolta. Se että olen jatkuvasti stressaantunut ja väsynyt ei ole hyvä asia. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi stressaamiseen. Täytyy miettiä minkälaisia ratkaisuja tämän asian hyväksi on tehtävissä. Täytyy miettiä mihin haluan keskittyä ja mitä pitää jättää pois.

Urheiluvammat ovat sitten oma lukunsa. Niitä on ja niitä tulee. Vaivoista pääsee eroon kärsivällisyydellä ja oikeanlaisella hoidolla. Kehonhuoltoon ja venyttelyyn pitäisi kyllä panostaa enemmän.

Ensi lauantaina menen siskon miehen kanssa Summer Challenge -seikkailukisaan ja sen jälkeen alkaa lepo ja itseni hoitaminen. Lääkäri sanoi, että kivun kanssa voi treenata, mutta vaivat eivät tällä tavoin tietenkään poistu. Odotan Summer Challenge -tapahtumaa innolla. Ihana päästä tekemään jotakin ihan uutta. Tiedossa on pyöräilyä, uimapatjailua ja suunnistusta. Tapahtuman jälkeen menen tiistaina piikille ja sen jälkeen lepään seuraavat kaksi viikkoa. Levon jälkeen hakeudun fyssarille, osteopaatille ja hierojalle ja pistän itteni kuntoon. Uskoisin, että olen Saariselkä MTB:llä pyöräilykuntoinen (siihen on noin neljä viikkoa aikaa), koska pyöräily on koko ajan sujunut kivuitta. Kuntoa en ole saanut koko vuonna kovin ylös, mutta näillä mennään mitä on. Kisat ovat vain hauskaa ekstraa arkeen ja mukavia kokemuksia. En ota niitä niin kovin tosissani.

12 thoughts on “Rapatessa roiskuu ja muut kliseet”

  1. Heippa!
    Sun ei kannata kilpailla missään lajissa puoleen vuoteen.
    Fakta on se, että itse vain painaa, kunnes jokin paikka on lopullisesti pilattu.
    Sun stressi viittaa liikaan harjoitteluun ja liian koviin tehoihin myös. Ei se ole vain työperäistä.

    Toisaalta, intohimoilla on hintansa, ja tylsyys tappaa varmasti.

    1. Moi,

      Kiitos näkemyksestäsi. Mistä päättelit että olen treenannut liikaa tai liian kovilla tehoilla? 🙂 Nimittäin olen ottanut tosi rauhallisesti viimeiset puoli vuotta.

  2. Kiinnostaisi kuulla tarkemmin noista vitamiinilisistä, joita olet ottanut väsymykseen.
    Terveisin, toinen väsynyt

    1. Mulla on ollut nyt käytössä nämä tuotteet:

      https://www.puhdasplus.fi/tuotteet/b12-vitamiinisuihke-400-%C2%B5g/
      https://www.puhdasplus.fi/tuotteet/d-vitamiini-50-%CE%BCg/
      https://www.puhdasplus.fi/tuotteet/tuplasinkki-30-mg/
      https://www.puhdasplus.fi/tuotteet/c-vitamiini-1000-mg/

      Tämän lisäksi kovien treenien päälle magnesiumia ja glutamiinia.

      Nämä jutut on aina yksilöllisiä ja pitää kuulostella kroppaa mistä väsymys johtuu. Itselläni on ollut hiukan stressiä viime aikoina eri syistä ja se on haukannut ison palan kapasiteetista. Uskon, että vitamiinien aloittaminen on tuonut mulle lisää virtaa. Eihän se haittaa kokeilla? 🙂

      1. Kiitos paljon! Otatko kaikkia päivittäin vai satunnaisesti?
        Itse treenaan melko paljon, mutta väsymys liittyy lähinnä työelämään ja henkiseen kuormittumiseen. Päälle lapsiarki ja yksinolosta tykkäävä luonne… En tiedä auttaako siihen mitkään vitamiinit, mutta kuten totesit, eipä haittaa kokeilla.

        1. Pyrin ottamaan päivittäin. Arkisin muistan paremmin kuin viikonloppuisin.

          Henkinen kuorma ja arjen kiireet kuulostaa raskaalta. Ota itsellesi hetkiä luonnossa – ilman musiikkia, ilman tavoitteita, yksin. Kuulostele itseäsi ja hengitä. Auttaisiko se? <3

          Tsemppiä!

  3. Heippa
    Aiemmin jo kommentoin sinulle johonkin postaukseen LPG-hoidosta.
    Lonkan bursiitti parilla lpg-hoidolla todella paljon paremmassa kunnossa. Ei tarvinnut ottaa kortisoonipiikkiä ja täyslepoa niin kuin lääkäri suositteli.
    Tutustu hoitomenetelmään jos ett vielä ole kokeillut ?
    Toivottavasti saat pian itsesi kuntoon ???

    1. Kiitos! Uskon, että LPG-hoidosta olisi hyötyä, mutta epäilenpä, että vakuutukseni korvaa tuota hoitoa, siksi turvaudun näihin minulle edullisiin ratkaisuihin. 🙂

      Kiitos kun jätit kommenttia ja vinkkiä! 🙂

  4. Hei

    Olen seurannut blogiasi pitkään ns hiljaisena lukijana.
    Miehelläni on ollut suht samanlaisia ongelmia selän ja hartian kanssa, joten päätin nyt kommentoida. Hän sai omaan alaselässä olevaan nikansiitymästä aiheutuvaan kipuun apua jäsenkorjaajalta. Kivut jäivät yhden käsittelykerran jälkeen pois. Olkapääkipuun on taas auttanut Shoulder pain? The solution & prevention -kirjassa olevien harjoitteiden tekeminen. Suosittelen lämpimästi 🙂

  5. Hei Elina!
    Kiitos loistavasta blogista. Harmillisia vaivoja sinulla, jalan soisi paranevan nopeasti! Kaikesta “tuskasta” huolimatta näytät hyvinvoivalta ja kroppasi terveeltä. Se antaa toivoa meille muille vaivaisille.

    Löysin blogisi vuosia sitten, kun etsin tietoa olkapäävaivoista. Itsellänikin ongelmallinen olkapää, joka haittaa treenaamista. Vaiva alkanut jo 10 vuotta sitten pikku hiljaa, mutta pahenee kaiketi koko ajan, vaikkakin hitaasti. Minullakin pieni repeämä rustorenkaassa ja lisäksi lievää tendioosia. “Pienistä vaurioista” huolimatta hankaloittaa elämää, mutta kirurgi on sanonut, ettei voi antaa takeita poistuvatko oireet, vaikka korjaisi esim. rustorenkaan vaurion, niin pieni se on. En tämän vuoksi ole mennyt leikakukseen ja olkapään vihlonta on ikävää kestettävää. Pelkään, että leikkauksella olkapää kahta pahemmaksi. Salitreenin jälkeen monesti jomottaa koko olkapäätä ja lapaa, eikä punnertaminen todellakaan ole herkkua. Mitä olet ajatellut tehdä oman olkapääsi kanssa ja kuinka suhtaudut kipuun? Ilmeiesti treenaat esim. uit kivuista huolimatta? Jos kipua ei kuuntele, voiko aiheuttaa enemmän haittaa olkapäälle ja tavallaan ärsyttää sitä liikaa? Oletko jutellut asiasta lääkäreidesi kanssa? Kuinka leikattu olkapääsi voi?

    Lisäksi kiinnostaisi kuulla, kuinka olet edennyt vatsaharjoitteidesi kanssa? Kirjoitit jokin aika sitten suorien vatsalihasten erkaantumisesta ja niiden kuntouttamisesta. Olin silloin saada sätkyn, sillä siinä jutussa asiantuntija oli sitä mieltä, että isokin erkaantuma voidaan kuntoutuksella palauttaa. Itselläni on takana yliajalle mennyt kaksoisraskaus ja vatsa “hajosi” siinä projektissa aivan piloille 11 v. sitten. Tiesin itse, että jotain on pahasti pilalla ja juoksin lääkäriltä toiselle. Osa nauroi minut ulos huoneesta ja kehotti treenaamaan, siis minua joka oli ikänsä treenannut ja treenasi edelleen ja omistin ennen raskautta lautavatsan. Tuohon aikaan ko. asiasta ei ollut tietoa saatavilla juuri mistään. Lopulta löysin yksityisen lääkärin, joka tuntui olevan todella hyvin asiasta perillä ja sanoi, että vain veitsi auttaa mahaani. Niinpä se operoitiin kirurgisesti kohta kolme vuotta sitten ja eheys kehooni palautui, vaikka eihän siitä entistä tullut. Erkaantuma oli pahimmillaan 8 cm leveä.

    Eli jos viitsit kirjoitella olkapäästäsi ja masustasi jotain, olisin todella kiitollinen. Toivottavasti vaivasi väistyvät, vaikka järjestyksessä jalka, peppu, olkapäät, selkä!

    1. Moi Henna,

      kiitos kommentista! 🙂

      Mun olkapäävaiva on pysynyt aisoissa jättämällä tiettyjä juttuja pois ja vaihdellen lajeja aina aika ajoin. Jatkuvaa uintia tai punttailua käsi ei kestä, koitan nyt vain elää asian kanssa. Onneksi kyseessä on vasen käsi, joten vaiva ei näy arjessa niin selkeästi kuin oikeassa kädessä. Oikeassa kädessäni oli ihan vastaava vaiva, joka poistui leikkauksella ja kädestä tuli pitkän kuntoutuksen jälkeen täysin terve ja toimiva. Molempien olkapäiden vamma on tullut tapaturman (kaatumisen) seurauksena, joten on tosi vaikea ottaa kantaa sun vaivaan. Mä siedän kipua melko hyvin. Kipu ei haittaa, kun tiedän, etten voi saada touhuillani kättä enempää rikki. Kipu on kyllä yleensä ihan hyvä signaali, silloin ei kannattaisi tehdä tai kannattaisi vähintäänkin ottaa selvää miksi kipua tulee.

      Vatsalihasjutusta voisin kirjoittaa vielä ihan viimeisen postauksen, jossa kerron koko tarinan alusta loppuun. Mun yhteistyö Saran ja Lupaus Studion kanssa on myös tulossa kohta päätökseen. Sen verran kommentoisin, että näitäkin vaivoja on todella yksilöllisiä ja noin pahaan erkaumaan tuskin mikään pieni jumppa olisi auttanut. Hienoa kuulla, että sun elämänlaatu on parantunut sen jälkeen!

      <3 Ihanaa loppukesää / alkavaa syksyä sulle!

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *