Joutilaisuus lisää hyvinvointia

Tein viime vuonna lupauksen, että pidän jatkossa parempaa huolta jaksamisestani. Kävin viime vuoden lopulla työnohjauksessa, jonka avulla sain kirkastettua itselleni arvoni ja havahduin siihen, miten huonosti hallitsin ajankäyttöni. Löysin toistuvasti itseni siitä tilanteesta, että olin aikatauluttanut päiväni liian tiiviiksi. Paikasta toiseen juokseminen aiheuttaa jatkuvan kiireen tunteen, kun aikaa ei jää palautumishetkiin.

Innostuessa kaasu jää pohjaan

Olen innostuja. Innostun helposti uusista asioista ja projekteista ja innostus vie mukanaan. Sanon kivalta kuulostaviin asioihin suurempia miettimättä joo. Ilmoittaudun tapahtumiin ja sovin treffejä miettimättä kyseisen viikon aikatauluja kokonaisuutena. Olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä kannattaako sanoa joo. Nykyään harkitsen jokaisen uuden projektin tai tapaamisen kohdalla onko minulla todella tähän aikaa, mitä kaikkea se vaatii, jos sanoo joo ja haluanko todella tehdä tämän?

Minulla on aina monta juttua menossa samanaikaisesti. Teen paljon asioita ja tykkään siitä, että mulla on jatkuvasti jotakin tekemistä. Olen miettinyt osaisinko elää sellaista elämää, että tekisin töitä vain kahdeksan tuntia päivässä. Olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt ensin päivätyön (nyt se on opiskelu) ja sen päälle sivutyöt, harrastukset ja arki. Olen pohtinut myös sitä, onko tuossa yksi syy uupumiseen.

Työuupumus ja siitä toipuminen on vienyt aikaa. En ole vieläkään täysin toipunut. Olen opetellut uusia toimintatapoja ja pyrkinyt elämään myös käytännön tasolla arvojeni mukaista elämää. Uusien toimintatapojen oppiminen on ollut vaikeaa. Ymmärsin työnohjauksessa ristiriidan ajankäytön ja sen välillä, mitä olin kertonut arvoistani.

Tasapainoilua ja uuden opettelua

En enää suoriudu samanlaisesta arkirytmistä kuin ennen. Tai suoriudun aina jonkin aikaa, kunnes huomaan, että nyt istun taas väärässä junassa ja pitäisi kiskaista hätäjarrua, jos haluan päästä pois. Hätäjarrua ei aina voi vetää, vaan junassa täytyy matkustaa vielä seuraavalle pysäkille. Olen oppinut tunnistamaan varoitusmerkkejä ja osaan koko ajan paremmin reagoida niihin. Niitä pitäisi tunnistaa vieläkin varhemmin.

Varoitusmerkkejä on ärtymys ja heikentynyt keskittymiskyky, lisääntyvä väsymys, joka ei helpota nukkumalla ja synkät ajatukset. Usein tässä vaiheessa juna on kiitänyt aikaa sitten pysäkin ohi, jolla mun olisi pitänyt jäädä kyydistä. Nyt olen opetellut uudenlaisia tapoja, jotta varoitusmerkit pysyisivät poissa.

Hiihtoloma oli hyvää aikaa jälleen pohtia näitä asioita. Päätin ottaa hiihtoloman ihan loman kannalta, vaikka tekemistä olisi riittänyt vaikka kaikille päiville. Enteileviä varoitusmerkkejä oli jo ilmassa. Ymmärsin pysähtyä ennen kuin olisin taas mennyt oman pysäkin ohi. Loma ei ollut mitenkään erityisen onnistunut. Olin taas langennut vanhanaikaiseen ansaan ja odotin lomalta liikoja ja sitten ärsyynnyin. Yritin kannustaa lapsia lukemaan ja liikkumaan. Itse näytin esimerkkiä liikkumisen osalta, mutta lukemisen sijaan kädessäni oli enemmän puhelin kuin kirja. Ärtymyksestä voi harvoin syyttää ketään muuta kuin itseään. Olin pettynyt itseeni ja se purkautui ärtymyksenä. Loman päätteeksi ihmettelin puhelimen antamaa ruutuaikatilastoa ja päätin, että tämä on yksi niistä asioista, joihin täytyy tulla muutos.

Joutilaisuus pitää haitallisen stressin poissa

Puhelin on todella viheliäinen kapistus. Kaivan joutilaana hetkenä puhelimen taskusta aivan refleksinä ja yhtäkkiä huomaan, että taas vierähti huomaamatta pitkä tovi. Tai kun aion tarkistaa puhelimesta jonkin asian, niin vaistomaisesti avaan ensimmäisenä Instagramin, sitten Facebookin, sähköpostit… puhelinta pois laittaessani muistan, että ainiin, mun piti tarkistaa se asia.

Viime maanantaina poistin puhelimestani pelit ja pari muuta sovellusta, joita en tarvitse mihinkään, mutta jotka ovat vieneet aivan turhaan mun aikaa. Päätin käyttää näiden sovellusten jättämän ajan kirjan lukemiseen tai vain siihen, että olen olemassa, hengitän ja ihmettelen ympäröivää maailmaa. Pelien, turhien uutisten ja muun tietotulvan keskellä en palaudu, vaan kaikki tämä kuormittaa. Olen uskotellut itselleni, että rentoudun näiden sovellusten äärellä, mutta nyt kun ne sovellukset on poistettu, olen paljon rentoutuneempi ja minulla on enemmän aikaa oikeisiin asioihin.

Oman ajankäytön rehellinen tarkastelu on hyvä keino havaita, miten asioita priorisoi. Aina on aikaa itselleen tärkeisiin asioihin. Minulle oma hyvinvointi ei ole selvästi ollut kovin tärkeää. En ole pitänyt tärkeänä sitä, että järjestäisin aikaa palautumiseen. Ei ole järkevää syöksyä palaverista toiseen ilman hetken hengähdystaukoa. Ei silloin voi olla parhaimmillaan, jos pomppaa paikasta ja aihepiiristä toiseen ilman hetken taukoa. Olen ennen kirjaimellisesti juossut paikasta toiseen. Olen kyllä selviytynyt täyteen ahdetuista päivistä, joskin se on kostautunut uupumuksena tai liiallisena stressinä myöhemmin.

Tällä viikolla olen onnistunut aika hyvin pitämään kiinni pienistä palauttavista hengähdyshetkistä. Hetkien ei tarvitse olla pitkiä. Mulle on edistystä jo se, ettei tarvitse juosta viimeisellä minuutilla sovittuihin tapaamisiin, vaan voin mennä rauhassa kävellen. Tuntui suorastaan ihmeelliseltä kävellä kaupungin halki sovittuun tapaamiseen aivan rauhassa ja samalla ihmetellä kevääseen heräävää Helsinkiä. Kiireessä ei ehdi huomata ympäröivää kauneutta.

Uskon, että yksi ratkaiseva tekijä kestävään hyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitämiseen on joutilaan ajan lisääminen ja sen vaaliminen arjessa. En tarkoita mitään jatkuvaa möllimistä ja navankaivuuta, vaan aikataulujen järkevöittämistä ja riittävää palautumista, joka pitää haitallisen stressin poissa.

Kuvat: Heidi Tainio

Arjenhallintaa ja itse aiheutettua kiirettä

Kiire on ollut viime päivinä se sana, joka on tullut kuulumisia kysyttäessä ensimmäisenä mieleen. Olen pyrkinyt olemaan käyttämättä tuota sanaa. Kiireen korostaminen on turhaa, koska kiire on aina valinta ja se on itse aiheutettua. Olen opetellut uusia arjenhallintakeinoja.

Opintojeni loppu siintää jo melko kirkkaana edessäni. Jos jaksan painaa syyslukukauden suunnitelmieni mukaan, keväälle jää enää parin kurssin suorittaminen sekä opinnäytetyön tekeminen ja työharjoittelu. Kiire johtuu siitä, että painan opintoja kasaan kaasu pohjassa. Kiire on siis oma valinta, arvovalinta ja priorisointikysymys. Minulle opinnot ovat nyt prioriteettilistan kärkipäässä heti perheen jälkeen.

Saan ensi vuonna elämäni ensimmäisen kunnollisen tutkinnon tukemaan työn kautta kartuttamiani oppeja. Valmistun medianomiksi journalismin koulutusohjelmasta. Minusta tulee toimittaja. Tai saan ammattikorkeakoulusta toimittajan työhön vaadittavan koulutuksen. En vielä tiedä mikä minusta tulee isona tai mitä rupean tekemään työkseni. Haluaisin että journalismi olisi ainakin yksi osa tulevaisuuden työnkuvaa.

Kulunut vuosi on ollut erittäin opettavainen. On täytynyt pohtia arvoja, omia toimintatapoja ja työidentiteettiä ihan pohjamutia myöten. Työnohjaus on ollut yksi merkittävä apuväline tässä, vaikka olen käynyt vasta kolmessa tapaamisessa. Yksi tämän vuoden tärekimmistä opeista on ollut juuri tuo kiire ja kiireen syyn ymmärtäminen.

Mihin käytän 24 tuntia?

Meillä kaikilla on käytettävissä samat 24 tuntia vuorokaudessa. Minulta on monesti kysytty, miten ehdin treenaamaan sen verran kuin treenaan tai miten ehdin tekemään kaiken sen mitä teen. Tärkein asia on arjenhallinta ja intohimo tehdä kaikkia niitä asioita, joihin haluaa aikaansa käyttää. Minun touhu voi sivustakatsojan silmissä vaikuttaa hallitsemattomalta kaaokselta ja totuuden nimissä sitä se on välillä ollutkin, mutta olen kehittynyt valtavasti.

Nyt kun olen päättänyt valita tämän tilanteen, että koulu haukkaa arkipäivistä lähestulkoon 12 tuntia päivästä, tarvitsen kalenteria arjenhallinan apuvälineeksi. Tällä hetkellä kirjaan kaikki menot, suunnitelmat, harrastukset ja tekemättömät asiat kalenteriin. Jos en suunnittelisi vaikkapa treenejä kalenteriin, ne jäisivät tekemättä.

Ne asiat, jotka kokee tärkeäksi – niihin on aina aikaa. Minä käytän aikaa koulun ja blogin lisäksi tietysti lapsiin, omaan hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Pyrin pitämään kiinni työuupumuksen jälkeen tekemästäni päätöksestä: nukun ainakin 8 tuntia yössä, pyrin pyhittämään illat ja viikonloput perheelle ja rentoutumiselle ja liikun ja syön säännöllisesti.

Minun arjenhallintavinkkini

Hyödynnän koulumatkat hyötyliikuntaan. Kuljen koulumatkat pääsääntöisesti pyöräillen. Erityisesti kiireisinä viikkoina tämä voi olla ainoa liikuntamuoto. Minulla menisi bussilla sama aika matkaan ja koulussa menee sama aika, ellei vähemmän suihkussakäymiseen ja meikkaamiseen.

Koulun lähellä on uimahalli, jossa käyn joko ennen koulua tai hyppytunnilla uimassa treenin. Hyppytunteina teen myös koulutehtäviä tai kirjoitan blogia.

Pyrin hoitamaan kaikki velvollisuudet aina päiväsaikaan. Herään useimmiten klo 6.30, syön nautinnollisen aamupalan, jonka jälkeen alan hommiin. Päiväni saattavat nyt tänä kiireisenä jaksona kestää jopa klo 19-20 saakka, mutta sen jälkeen en tee kyllä enää mitään. Tästä johtuen blogikin on päivittynyt viime aikoina harvemmin kuin ennen. Pyrin palaamaan normaaliin rytmiin heti, kun aikatauluni kevenee.

Yritän aina lyödä mahdollisimman monta kärpästä samalla lyönnillä. Koulumatkoilla kuuntelen podcasteja tai äänikirjoja, joiden kautta kerään vaikkapa taustatietoa eri aiheista. Käytän lyhyet siirtymät ja odotteluajat esimerkiksi kuvankäsittelyyn, tekstien kirjoittamiseen tai suunnittelemiseen, meileihin vastaamiseen, puheluiden soittamiseen tai tiedonhakuun.

Yritän noudattaa periaatetta: vie mennessäs, tuo tullessas, mutta en kuitenkaan kodinhoitoon. 😀 En käytä kodinhoitoon arkipäivisin yhtään ylimääräistä minuuttia. Käytän tästä säästyvän ajan mieluummin koulu- tai työasioiden edistämiseen. Pyöritän pakolliset pyykkikoneelliset ja astianpesukoneelliset, mutta en vahingossakaan viikkaa puhtaita pyykkejä kaappiin, kaiva imuria esiin tai muutenkaan kiillota kotia. Käyn kerran viikossa tekemässä isot ruokaostokset (sunnuntaina) ja teen pari täydennysreissua viikon aikana. Laitan isoja määriä ruokaa kerrallaan, koska en viihdy keittiössä. Lapset ovat nykyään hyviä ruoanlaittajia ja tekevät ruokaa mielellään. Siivoushommat hoituvat hyvin viikonloppuna.

*

Oletko ajatellut, että ajankäyttösi paljastaa todelliset arvosi? Mihin sinä käytät aikaasi? Mitkä ovat sinun arjenhallintavinkkisi?

Tarvitsen aikaa ajatella

Ihanan kesän jälkeen tuli kaunis syksy, joka tuntui vaihtuneen yhdessä yössä talveksi. Syksy on edennyt melkoisella vauhdilla ja tuntuu, etten ole ehtinyt nauttia matkasta.

Vauhdikas syksy on kirkastanut minulle entisestään sitä, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ja minkälaisista asioista se minulla koostuu. Siitä on nyt vuosi, kun jäin työuupumuksen vuoksi sairaslomalle. Siitä lähtien olen yrittänyt opetella tunnistamaan, missä minun rajani kulkevat. Mikä on sopiva määrä stressiä? Kuinka paljon tarvitsen unta ja lepoa? Mikä merkitys ihmissuhteilla on hyvinvointini kannalta? Entä treenillä?

Nyt kun syksy etenee talveksi ja valon määrä vähenee, täytyy pitää itsestään entistäkin parempaa huolta. Minulle itsestä huolehtiminen tarkoittaa muutamia asioita.

Tarvitsen ainakin kahdeksan tuntia unta yössä. Viime viikolla ymmärsin, että tarvitsen joka päivä edes tunnin rauhoittumisaikaa itsekseni. Tarvitsen tuon tunnin siihen, että ehdin kuunnella itseäni ja ajatella päässä pyörivät asiat pois häiritsemästä.

Minun täytyy syödä hyvin, säännöllisesti ja riittävästi. Vedenjuonti on myös tärkeää, että aineenvaihdunta toimii normaalisti ja olo pysyy virkeänä. Kiire on aiheuttanut minulle stressintunnetta, joka puolestaan aiheuttaa välittömästi iho-oireita ja vatsaoireita. Kehon oirehdintaa pitäisi aina kuunnella herkällä korvalla, koska keho on aina mieltä viisaampi.

Pyrin siihen, että minulla jäisi arjessa aikaa ihmissuhteille – puhelut ystäville, ystävien tapaaminen, yhteiset treenit ja parisuhdeaika. Ihmissuhteet ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Mitä tekisin ilman ystäviäni ja heidän viisaita ajatuksiaan? Jos arkeni on niin täyttä, ettei jää aikaa lapsille, ystäville tai parisuhteelle, silloin en voi hyvin.

Viime viikko oli todella kiireinen. Kalenterini oli ahdistavan täynnä. Joka päivälle oli ohjelmaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vaikka ehdin tekemään lähes kaiken sen, mitä olin suunnitellut ja vaikka kalenterissa ei ollut yhtään epämiellyttävää tapaamista tai tehtävää, olen vieläkin rasittunut tuosta viikosta. Ehdin nähdä ystäviä, ehdin treenata, sain kaikki koulutehtävät tehtyä, kodin siivottua… Mutta en saanut nukuttua riittävästi, en ehtinyt olla itsekseni enkä ehtinyt ajatella. Ja jos en ehdi ajatella, en voi kirjoittaa blogia. Viime viikolla julkaisin vain yhden blogipostauksen, enempää minusta ei irronnut.

Tänä aamuna ehdin olla pari tuntia itsekseni. Ensin söin aamupalan kaikessa rauhassa, vähän siivoilin kotia ja katsoin nauhalta reality-hömppää. Ei mennyt kauaa, kun tuntui, että nyt voisin käydä viikon tehtävien kimppuun. Jo pari tuntia aikatauluttamatonta aikaa teki ihmeitä.

Minkälaisista asioista sun hyvinvointi koostuu? Mitä teet, jos tahti kiihtyy liian kovaksi?

Kuvat: Nana Heikkilä

Tasapainoilun vaikeus

Minulta kysyttiin tällä viikolla, miten löydän tasapainon treenin ja levon välillä. Vastasin kysyjälle nopeasti jotakin, mutta jäin miettimään asiaa.

Sopivan tasapainon löytäminen ei ole ainakaan minulle ollut mikään helppo juttu.

Olen treenannut liikaa. Olen treenannut liian stressaantuneena. Olen treenannut liian kovaa. Varmaan arvaatte, ettei tuolla tavalla saa mitään hyvää aikaiseksi.

Pakonomainen suhtautumiseni treenaamiseen ajoi minut siihen, että lähdin lenkille, vaikka olin henkisesti ihan loppu. Lenkillä henki ei kulkenut, koska ahdistusmörkö istui rintalastan päällä ja salpasi hengityksen.

En jättänyt treeniä väliin, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tai surullinen. En, vaikka minulle olisi tehnyt hyvää rauhallinen kävely luonnossa tai ulkoilu lasteni kanssa.

Kipeänä tai loukkaantuneena en sentään ole treenannut. Kohdallani kroppani olikin viisaampi ja pysäytti minut. Nyt jälkikäteen näen selvemmin, miten olisi pitänyt tehdä. Kroppa antoi erilaisia varoitusmerkkejä, joihin en osannut reagoida.

Nyt kun stressi on helpottanut, niin kaikki vaivat ovat ihmeen kaupalla helpottaneet. Vatsa ei ole enää niin herkkä, päänsäryt ovat vähentyneet ja jopa urheiluvammat ovat parantuneet!

Trikoot: Zalando, Kengät: Saucony *saatu

Miten tasapainon löytää?

Tasapainon löytäminen on vaikeaa, koska resepti muuttuu jatkuvasti. Jokainen päivä on erilainen ja me ihmiset olemme kokonaisuuksia. Hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia: stressi, uni, mieli, terveys, huolet…

On vaikea tulkita mikä väsymys on sellaista, joka lähtee treenaamalla ja milloin se on sellaista, että treeni vain pahentaa.

Stressaavassa elämäntilanteessa treenejä pitäisi keventää, koska treenaaminen kuormittaa elimistöä entisestään. Silloin kannattaa vaihtaa raskaat kuormittavat treenit vaikkapa luontoretkiin ja joogaan.

Pitkät kävelylenkit luonnossa ja tauot meren rannalla kahvikupin kanssa rauhoittaa ja antaa ajatuksille tilaa kulkea.

Yksi tärkeimmistä ohjeista on olla itselleen myötätuntoinen. Älä puske väkisin. Stressaavassa elämäntilanteessa pitäisi osata aidosti löysätä. Istua vaikka kannon nokassa ja ihmetellä maailman menoa sen sijaan, että suorittaisit loputonta to do -listaa. Se lista ei nimittäin koskaan lopu.

Höllääminen ei ole helppoa, sillä itse suoritin sitäkin. Rauhoittuessani ajattelin, että istun nyt tässä hetken, koska tämä auttaa. Samaan aikaan kuitenkin päässä pyöri lista asioista, jotka odotti tekijäänsä.

Stressistä palautuminen vaatii aikamoisen työn. Se vaatii sen, että ymmärtää, ettei asiat lopu tekemällä. Minulla se vaati sen, että tutkiskelin omia arvojani ja ymmärsin, etten elänyt arvojeni mukaista elämää.

Minä vielä opettelen löytämään sopivan tasapainon. Parhaillaan palailen treenien pariin pitkän stressijakson jälkeen. Tasapainoilu vaatii jatkuvaa hereillä oloa ja itsensä kuuntelemista.

Lempeää viikonloppua!

❤️ Elina

Kuvat: Heidi Tainio

Stressi tulee uniin

*Olen Suunnon brändilähettiläs ja olen saanut kellot ilmaiseksi.

Olen ollut nyt viikon verran lomalla. Kevät on ollut melkoisen tiivistahtinen. Keväältä opintorekisteriotteeseen kirjautui 50 opintopistettä ja kesän aikana pitäisi napsahtaa ainakin 15 opintopistettä lisää. Vaikka olen ollut motivoitunut ja innostunut, niin siitä huolimatta olen välillä ollut stressannut. Sain Suunto 3 Fitness -kellon huhtikuun lopulla ja siitä alkaen olen seurannut tarkemmin aktiivisuutta, palautumista ja unta.

Ennen tätä Suunnon uutuuskelloa seurasin unta Spartan-mittaristani. Spartan-sarjan mittarit mittaavat unta liikeanturin perusteella, eli unidata kertoo oikeastaan vain kuinka pitkään olet nukkunut ja kuinka pitkän ajan olet nukkunut niin sikeästi, ettet ole pyöriskellyt sängyssä. Suunto 3 Fitness mittaa unenlaatua FirstBeat-teknologiaan perustuvalla menetelmällä, joka tulkitsee unenlaatua sykevälivaihteluun perustuen.

Stressi on sopivassa määrin ihmiselle välttämätöntä, että asiat tulevat tehdyiksi ja pysyy virkeänä ja toimintakuntoisena. Liika stressi on taas haitallista. Liian pitkään kestänyt stressi ja kuormittava elämäntilanne vaatii palautumisjakson, jotta tilanne normalisoituu.

Viime vuoden lopulla olin melkein kolme kuukautta sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Sairasloman jälkeen aloitin opinnot. Koulun alkaessa koin olevani riittävän palautunut aloittamaan opinnot. Huomasin kuitenkin kevään aikana, etten siedä stressiä vielä kovinkaan hyvin. Olen erityisen ylpeä siitä, etten lamaantunut stressistä, vaan sain itseni pakotettua tekemään aina asiat yksi kerrallaan pois, jolloin stressikin aina helpotti, kunnes tuli taas uusi stressijakso.

Opiskelu on aika stressaavaa, koska on jatkuvasti niin paljon liikkuvia osia ja tekemättömiä asioita. Minulla on opiskelun lisäksi vielä lapset, blogi ja harrastukset. Kevään aikana opinnot olivat tärkeysjärjestyksesä heti perheen jälkeen kakkosena, joten blogi ja muu on jäänyt vähän hunningolle.

Viime vuoden lopulla, sairaslomani aikana, Spartaniin tuli tuo uusi ominaisuus, joka mittaa unta. Yksi työuupumusoireista oli heräily keskellä yötä ahdistuskohtauksiin. Heräsin täydestä unesta täysin hereille ja tuntui, kuin olisin ollut hengenvaarassa. Sydän hakkasi hirveää tahtia ja olo samanlainen kuin silloin, kun pelkää jotakin ihan hirveästi. Nimesin nämä kohtaukset kauhukohtauksiksi.

Tuohon aikaan Spartan kertoi, että 8-9 tunnin yöunista syvän unen määrä oli 15–30 minuuttia, kun sen kuuluisi olla neljäosan unen määrästä. Olinkin pitkään ihmetellyt, miksi olin niin väsynyt, vaikka nukun niin pitkiä yöunia. Stressi estää hyvät yöunet ja kun syvän unen määrä jää vähäiseksi, ei palaudu.

Syvän unen määrä kasvoi kevään aikana peräti tuntiin yössä, välillä jopa 1,5 tuntiin. Vaikka oloni oli kohentunut älyttömästi ja koin olevani oma itseni, silti en ollut vieläkään täysin palautunut.

Otin purjehdusreissulle Suunto 3 Fitness -kellon mukaan. Purjeveneessä nukkumisolosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Hämmästyin jo ensimmäisenä yönä, kun ensimmäistä kertaa mittari näytti syvän unen määräksi lähes kolme tuntia! Ja sama tulos kahtena seuraavanakin yönä. Pisimmät unet nukuin sinä yönä, kun nukuin veneen istumalaatikossa kivikovalla alustalla. Uskomatonta!

Haluankin muistuttaa teitä kaikkia, rakkaat ihmiset, että loma on tärkeää ja välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta! Kukaan ei jaksa pitkään ilman lomaa ja riittävää palautumista stressistä ja kiireestä, vaikka saattaisit ajatella, että hyvin tässä jaksaa. Itsekin ymmärsin aivan liian myöhään, että kaikki ne erilaiset oireet johtuivat liiallisesta stressistä. Sitä pystyy venyttämään itseään äärimmilleen ja helposti vähättelee oireita. Itsekin ajattelin, että olen vain luuseri, kun pää ei kestä kaikkea stressiä ja ajattelin, että mun vaan täytyy jaksaa. Ole sinä viisaampi!

Ensimmäinen lomaviikko tulee nyt päätökseen ja olo on aivan kertakaikkisen absurdi. En ole ollut moneen vuoteen pidemmällä kuin viikon yhtäjaksoisella lomalla ja silloinkaan en ole voinut olla täysin lomalla. Nyt tässä pällistelen yksin kotona ja ihmettelen, kun voin tehdä mitä haluan. Olen levittänyt olohuoneen täyteen kirpputorille lähteviä vaatteita, jotka kuskaan maanantaina itsepalvelukirppikselle. Nyt voisin jatkaa niiden hinnoittelua. Viikonloppuna pääsen metsään yöksi!

Rakastan elämää!

 

Kuvat: Rami, edit: minä

*Vaatteet saatu: MyProtein.fi

Pysähdy ja kysy itseltäsi mitä kuuluu

Opiskelukevät on jo pitkällä. Kouluhommia on paljon ja tuntuu, että kaikki dead linet paukkuu yhtä aikaa. Eihän se mikään ihme ole, että tuntuu olevan paljon hommaa, koska olen suorittamassa tänä keväänä lähes 60 opintopistettä.

Viime aikoina olen ollut aika herkkä stressille ja huomaan heti, jos vauhti kiihtyy liian kovaksi. Vaikka olen parhaimmillani pienessä kiireessä ja paineessa, niin väliin täytyy saada nollata ja levätä kunnolla. Jatkuva kiire ja paineiden keskellä eläminen ei tee kenellekään hyvää.

Tällä hetkellä mielen päällä on myös huolia. Kaikki tämä yhdessä aiheutti sen, että kroppa ilmoitti mulle välittömästi erilaisilla kiputiloilla, että nyt pitäisi vähän hiljentää. Heräsin eilen kamalaan päänsärkyyn, jonka sain onneksi syrjään satsilla särkylääkkeitä. En halunnut jäädä kotiin lepäämään, koska minulla oli edessä koko kouluajan tähän menessä jännittävin koulutyö, nimittäin englannin 6 minuutin ja 40 sekunnin esitelmä, jossa ei saanut olla muistiinpanoja. Olin harjoitellut ja valmistautunut enkä halunnut enää yhtään pitkittää piinaa. Jännitys teki oman osansa tietysti tähän soppaan.

Kivun hälvettyä päivä lähti rullaamaan omalla painollaan ja suoriuduin englannin esitelmästä mielestäni ihan hyvin ja olo oli sen jälkeen kuin voittajalla. Olin ilmoittautunut Naisten Kympin kutsumaan tilaisuuteen ja päätin esitelmän jälkeisessä euforiassa lähteä tapahtumaan ja onneksi lähdin. Ilmajooga keskellä hektistä viikkoa toi juuri kaipaamani hengähdyshetken ja käpertymisen itseni sisälle lähes tunniksi. Myöhemmin illalla sain myös todella kaivatun juttutuokion rakkaiden ystävieni kanssa.

Tänään kävin aamulla yhdessä tosi kivassa aamiaistapahtumassa, jonka jälkeen tulin kotiin ja tein koko loppupäivän seiskaan asti kouluhommia. Sain heti monta koulutehtävää ruksittua to do -listalta pois ja sitä myöten stressi helpotti jo paljon. Pitää oikeasti olla hereillä omista tuntemuksista ja osata priorisoida omaa terveyttä ja hyvinvointia. Kiputilat tai muuttunut mieliala, ärtymys tai ahdistavat ajatukset ei saa olla normaali olotila. Jos sellaisia on, tilanteeseen pitää tulla muutos. Jatkuvassa paineessa eläminen tekee pahaa jälkeä. Hyvinvoinnin pohjaksi vaaditaan aina kolme tärkeää rakennuspalikkaa: lepo, liikunta ja terveellinen ravinto.

Onneksi osaan nykyään painaa heti jarrua, jos meinaan lähteä mopolla moottoritielle. Muista aina säännöllisesti pysähtyä ja kysyä itseltäsi mitä minulle kuuluu? Miten voin? Samalla on hyvä tarkastella omia arvoja ja katsoa taakse toteutuvatko arvosi oikeina valintoina arjessa, vai ovatko arvosi vain sellaisen ihmisen kuva, jollainen haluaisit olla? Itsensä rehellinen arviointi ei ole kivaa, mutta se on erittäin tarpeellista.

Pidetään huoli itsestämme ja läheisistämme! Kysy myös läheisiltäsi miten menee ja järjestä aikaa yhdessäololle.

Kokeilin Stress Release -hoitoa

*Mainos: Helsingin Urheiluhieronta – sain hoidon ilmaiseksi

Olen käynyt Helsingin Urheiluhieronnassa hierottavana ja hoidettavana jo ainakin neljän vuoden ajan. Olen aina saanut avun fyysisiin vaivoihini ja samalla myös hiukan sielunhoitoa. Muutama viikko sitten Tuukka kysyi haluaisinko testata heidän uutta Stress Release -hoitoa. Vaikea arvata miksi sain kutsun. 😀 Sanoin tietenkin heti, että tulen. En tiennyt etukäteen lainkaan minkälaisesta hoidosta olisi kyse.

Lauantaiaamuna heräsin hiukan tavallista aiemmin. Söin nautiskellen aamupalaa yksin hiljaisessa keittiössä. Syötyäni lähdin kirpsakkaan pakkasaamuun ja tepastelin Länsimetrolle ja toisessa päässä kohti Fredrikinkatu 49:ä. Helsingin Urheiluhieronnassa minut vastaanotti Mia ja lyhyen hoidon esittelyn jälkeen hän johdatteli minut tunnelmavalaistuun huoneeseen, jossa soi rauhallinen musiikki.

Vaatteita ei tarvinnut riisua juurikaan – vain nilkat ja sääret täytyi paljastaa ja ottaa päällimmäinen paita pois. Päälle laitettiin kaksi lämmintä peittoa. Hoito tulisi kestämään tunnin ja käsittely aloitettiin jaloista.

Halusin heti hiljentyä nauttimaan ja rentoutumaan, vaikka aluksi se tuntui vaikealta. Hoito ei ollut hierontaa eikä osteopatiaa, vaan se oli jotakin ihan muuta. Mia sai kehoni rentoutumaan keskushermostoa rauhoittavilla hierontaotteilla ja lymfakiertoa edistävällä akupainannalla.

Jalkojen käsittely kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen siirryttiin niska-hartia-pää-alueelle. Jo toisen jalan kohdalla tunsin olevani rentoutunut ja irti arjesta. Niska- ja hartia-alueelle siitymisen jälkeen tuntui, että olen irtaantunut ruumiista. Vaikka mua ei hierottu, käsittely sai minut todella rentoutuneeksi  ja olon hyväksi.

Rauhallinen musiikki, lämmin olo peiton alla, mieli sopivan seesteinen ja miellyttävältä tuntuva kosketus – euforista! Hoidon jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä. Todella miellyttävä kokemus!

Suosittelen tätä sinulle, joka et osaa ottaa aikaa itsellesi tai rentoutua aidosti. Sinulle, jolla on kiirettä ja stressiä. Tämä on oivallinen lahja myös jollekin tärkeälle ihmiselle, joka kaipaisi hiukan hemmottelua.

Puolen tunnin aika maksaa 45 euroa ja tunnin aika 75 euroa. Suosittelen ehdottomasti tuota pidempää, siinä ajassa pystyy oikeasti rentoutumaan. Varaa aika täältä.

Ps. Ilmaiseksi saatu hoito ei velvoittanut minua mihinkään, vaan halusin ehdottomasti kertoa teille tästä palvelusta, koska arvelen, että siellä ruutujen toisella puolella on monta tällaisen hoidon tarpeessa olevaa. ❤️

Rapatessa roiskuu ja muut kliseet

Olen tässä pitkin kevättä ja kesää nurissut kroppani kiputiloista ja erilaisista vaivoista. Olen käynyt fysioterapiassa, osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, magneettikuvissa ja on otettu myös labrakokeita.

Mulla ei ole mitään dramaattisia vaivoja, sanotaan se jo heti alkuun. Olenhan tässä kuitenkin puuhaillut koko ajan yhtä sun toista enkä ole missään vaiheessa ollut sairaslomilla tai ollut vaivojeni takia liikuntakyvytön.

Neljäkymmentä ikävuotta lähestyy ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ikänaisten tapoihin kuuluu vaivojen listaaminen. ? Tässä ne tulee:

  • Koko kevään olin todella väsynyt ja hiuksia lähti päästä. Diagnoosi: Stressi, johon auttaa loma. Aloitin käyttämään minulle sopivia vitamiinivalmisteita (Puhdas+), joiden ottaminen (sinkki) hillitsi hiustenlähtöä ja pahin väsymyskin on väistynyt (erilaiset B, D ja C-vitamiinit).
  • Iho on ollut karmeassa kunnossa. Diagnoosi: Vääränlainen hoito ja stressi. Minulla on myös ollut vääränlaiset ihonhoitotuotteet eikä ihoni pidä kosmetiikkatuotteiden tiheästä testailusta. Heinäkuun alussa kävin Hydra Facial –kasvohoidossa  ja sain käyttööni iS Clinical -tuotteet. Ihonhoitoprojekti jatkuu vielä. Kirjoittelen tästä tarkemmin myöhemmin.
  • Vasemman olkapään labrum (rustorengas) on revennyt kahdesta kohtaa tapaturman seurauksena ja käsi kipuilee jatkuvasti. Tämä vaiva tuntuu vapaauinnissa jokaisessa vedossa vihlaisuna ja estää tempaukset isoilla painoilla ja työnnöissä täytyy olla todella varovainen. Olkapää tuntuu epästabiililta. Maastopyörälenkkien rynttyytys välillä kipeyttää olkapään sellaiseksi, että herättelee öisin. Vaivan poistaminen vaatisi leikkauksen. Ei kiitos.
  • Selkä on oireillut aina välillä ja olen tästä syystä jättänyt treeniohjelmistani maastavedot raskailla painoilla pois sekä muu isojen painojen kanssa heiluminen on saanut jäädä. Takakyykky isoilla painoilla on tuntunut ikävältä. Ei varsinaisesti kovin kipeältä, mutta pelottavalla tavalla huonolta. Diagnoosi: Nikamasiirtymä ja välilevynpullistuma. Tämä vaiva ei vaadi erityistä hoitoa, pitää vain olla varovainen, pitää lihakset vahvoina ja jättää kipua aiheuttavat liikkeet pois.
  • Oikean jalan katkeran harmillinen vaiva on jatkunut jo vuoden verran. Jalka äitiyi todella pahaksi maaliskuun lopulla ja juoksut loppuivat huhtikuun ensimmäisinä päivinä, kun en enää voinut edes istua kipeän kankun päällä. Jalkaa on hierottu, väännelty, veivattu ja tutkittu ja lopulta tällä viikolla jalka magneettikuvattiin ja samalla kuvattiin myös selkä. Diagnoosi: Takareiden jänteen jännetuppitulehdus sekä pakaran lihaksen tulehdus. Mitään ei ole ns. rikki eikä jalkaa saa enempää rikki, mutta paraneminen ja kivun poistuminen vaatii kortisonipiikin, jonka jälkeen kahden viikon totaalilevon. Ja rutkasti kärsivällistä kuntouttamista. Vaivan pitkittyminen tarkoittaa myös pitkää toipumisaikaa.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mielestäni minun pitäisi pitää itsestäni parempaa huolta. Se että olen jatkuvasti stressaantunut ja väsynyt ei ole hyvä asia. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi stressaamiseen. Täytyy miettiä minkälaisia ratkaisuja tämän asian hyväksi on tehtävissä. Täytyy miettiä mihin haluan keskittyä ja mitä pitää jättää pois.

Urheiluvammat ovat sitten oma lukunsa. Niitä on ja niitä tulee. Vaivoista pääsee eroon kärsivällisyydellä ja oikeanlaisella hoidolla. Kehonhuoltoon ja venyttelyyn pitäisi kyllä panostaa enemmän.

Ensi lauantaina menen siskon miehen kanssa Summer Challenge -seikkailukisaan ja sen jälkeen alkaa lepo ja itseni hoitaminen. Lääkäri sanoi, että kivun kanssa voi treenata, mutta vaivat eivät tällä tavoin tietenkään poistu. Odotan Summer Challenge -tapahtumaa innolla. Ihana päästä tekemään jotakin ihan uutta. Tiedossa on pyöräilyä, uimapatjailua ja suunnistusta. Tapahtuman jälkeen menen tiistaina piikille ja sen jälkeen lepään seuraavat kaksi viikkoa. Levon jälkeen hakeudun fyssarille, osteopaatille ja hierojalle ja pistän itteni kuntoon. Uskoisin, että olen Saariselkä MTB:llä pyöräilykuntoinen (siihen on noin neljä viikkoa aikaa), koska pyöräily on koko ajan sujunut kivuitta. Kuntoa en ole saanut koko vuonna kovin ylös, mutta näillä mennään mitä on. Kisat ovat vain hauskaa ekstraa arkeen ja mukavia kokemuksia. En ota niitä niin kovin tosissani.

Tärkeät onnelliset hetket

Elämä ei ole koskaan sitä miltä se näyttää. Sosiaalisessa mediassa monesti hämärtyy se, mitä kaikkea kuvan takana tapahtuu. Sosiaalinen media ei ole koko elämä, se on vain pieni kiillotettu pala. Havahduin tänään asiaan erään kaikella rakkaudella (näin tulkitsin) lausutun kommentin vuoksi.

Olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen. Saan kokea mahtavia asioita. Olla mukana mielettömissä projekteissa. Minulla on hyvä työpaikka. Saan tehdä työtä, josta pidän. Minulla on ihania ystäviä. Minulla on ihana perhe ja rakastava aviomies. Tällä hetkellä en keksi montaakaan asiaa, joista valittaa.

Välillä kuitenkin tulee hetkiä ja päiviä, jolloin kaikki ärsyttää, vaikka oikeasti asiat on hyvin. Aina välillä pysähdyn miettimään, että onko missään mitään järkeä? Onko tämä sitä mitä haluan? Mikä asia ärsyttää ja mitä sille voisi tehdä? Usein ratkaisu löytyy, kun listaa plussat ja miinukset paperille ja miettii mitä itse voi tehdä. Asioiden ulkoistaminen ja toisten syyttäminen on helppoa, mutta usein ratkaisu löytyy ihan itsestä.

Teen paljon töitä eri asioiden eteen. Herään aamulla aikaisin. Yritän mahduttaa päiviini treenit, blogijutut, kaikki päivätyöhön liittyvät asiat, lasten asiat, lasten harrastukset, perheen yhteisen ajan, kotityöt ja ystävien kanssa olemisen. Usein jatkan jotakin kesken jäänyttä työtä tai blogijuttua vielä iltamyöhällä. Mikään ei tule tyhjästä tai ilmaiseksi. Yhdetkään lenkkarit eivät ilmesty postilaatikkoon ilman duunia. Puhumattakaan, että niitä tulisi lisää, jos ei hoitaisi asioita kunnolla.

Opin ahdistavimpina aikoina, että elämässä on aina aihetta iloon ja kiitokseen. Aina on joku asia hyvin, vaikka moni asia olisi tosi huonosti. Joinakin todella pahoina päivinä se ilon aihe saattoi olla taivaalla lentävä lintu tai kaunis auringonlasku.

Nykyään huomaan herkästi, jos vauhti kiihtyy liian kovaksi. Tulen ärtyisäksi ja tekee mieli lopettaa kaikki. Tällöin pitää hidastaa ja löytää niitä tarvittavia hengähdyshetkiä arkeen. On ihan älyttömän tärkeää  ottaa itselleen aikaa. Levätä oikeasti ja palautua. Välillä täytyy sanoa ei. Kaikkeen ei tarvitse suostua ja jokaiseen tapahtumaan ei tarvitse mennä. Mietin aina onko tämä tärkeää? Haluanko käyttää aikaani tähän?

Eilen illalla menin keskellä kiireistä arkea Nivean järjestämään joogatilaisuuteen Urban Mandalaan. Kannatti mennä. Joogastudion ilmapiiri sai mut hetkeksi kokonaan pois kiireestä ja onnistuin tyhjentämään kilometrin pitkän to do -listan päästäni. Rentouduin totaalisesti, söin ihanaa ruokaa ja menin kotiin tyytyväisenä. Sama onnentunne tuli tänään kun pääsin metsään. Iloikaa pienistä asioista!

5. vinkkiä helpottamaan työkiirettä

– Mitä kuuluu? 
– Puuh, kauheasti tekemistä ja kiirettä.

Onko se niin? Onko minulla oikeasti kiire, vai olenko vain huono organisoimaan? Onko kiire vain tunne, jota lietson ja saan itseni stressitilaan ajattelemalla kiirettä? Työpäivän tunnit eivät tunnu riittävän kaikkien asioiden hoitamiseen. Aloitan seuraavan päivän aina pitkällä to do -listalla, jota yritän suorittaa kiivaasti päivän mittaan alta pois. Samalla huomaan poukkoilevani tuoreimpien meilien kimppuun, hoidan vähän tätä, sitten vähän tuota… Tällainen toiminta ei ole tehokasta ja olenkin pyrkinyt löytämään keinoja tehokkaampaan järkevämpään toimintamalliin. Vierastan sanaa tehokas, koska se tehokkuuden tavoittelu kuulostaa kauhean vaativalta ja korkealta rimalta, jonka vain valioyksilöt saavuttavat. Toivon, että jokainen itseään kunnioittava työntekijä yrittää tehdä työpaikalla parhaansa ja sen pitäisi riittää. En kestä sitä asennetta, että työpaikalla käydään vain olemassa, että saadaan se kuukausipalkka tilille. “En osaa tätä, joten en sitten tee.” Jos ajattelisin samoin, en tekisi puoliakaan mun työtehtävistä. Tietynlainen yrittäjäasenne työssä kuin työssä on paikallaan, silloin pelaa työnantajan kanssa samaan maaliin ja se on parhaimmillaan todella palkitsevaa. Koen itse, että työn tekeminen on mielekkäämpää silloin kun itse osallistuu siihen. Teen parhaani siinä, että firma menestyy mahdollisimman hyvin. Mietin keinoja miten voisin tehdä työni paremmin, että meillä menisi paremmin.

Olen pyrkinyt tietoisesti eroon jäätävästä multitaskaamisesta. Välillä onnistuneesti, välillä vähemmän onnistuneesti. Multitaskaaminen ei ole tehokasta, vaan ihan älyttömän kuormittavaa. Väittäisin, että jos teet 10 tunnin tai sitä pidempiä työpäiviä, et ole puoltakaan tuosta ajasta tehokas.

Yllättävänkin pienillä muutoksilla se kiireen tuntu pääkopassa rauhoittuu. Nykyään jos aloitan jonkin keskittymistä vaativan työtehtävän, suljen facebookin, sähköpostiohjelman ja laitan puhelimen äänettömälle. Työskentelen yhtäjaksoisesti tunnin tai kaksi ilman häiriötekijöitä. Huomaan silloin, että saan ihan älyttömän paljon enemmän aikaiseksi ja siitä tulee hyvä fiilis. Työtehtävän päätyttyä katson kuinka moni ihminen on mua kaivannut ja missä kanavissa ja mietin mihin hommaan seuraavaksi tartun. Pakotan itseni tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan ja unohtamaan silloin kaiken muun. Jos mulla on samaan aikaan ajatukset vähän tuossa ja tässä projektissa, ideoimassa jotakin uutta ja suunnittelemassa kuvauksia, on sanomattakin selvää, etten pysty keskittymään meneillään olevaan asiaan riittävällä intensiteetillä.

Sama pätee elämässä kaikkeen. Jos laitat samalla ruokaa, kirjoitat sähköpostia, katsot telkkaria, ideoit tulevaa päivää, yrität vastailla lasten kysymyksiin ja täytellä siinä vielä jotain koulun kaavakkeita, niin voit olla varma, että joku asia kärsii. Saat vähintäänkin itsesi todella hermostuneeseen ja ylikuormittuneeseen tilaan, jos ei muuta. Lapset eivät ainakaan saisi kärsiä tällaisesta elämäntyylistä eikä lapsille saa opettaa, että pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa! Elämässä on kuitenkin vain rajallinen määrä aikaa viettää omien lasten kanssa. Arki-iltaisin sitä aikaa on vain muutama tunti ja jos senkin ajan kommunikoit lasten kanssa paistinlasta toisessa kädessä ja puhelin toisessa, niin ei niissä tilanteissa välttämättä olla kovinkaan läsnä. Usein juuri näissä tilanteissa vastaukset lasten asioihin ovat luokkaa mmmh, joo, okei… Tilanteet omasta elämästä, joten en yhtään yritä nostaa itseäni mihinkään jakkaralle. Parantamisen varaa on paljon.

Muutama käytännön vinkki helpottamaan kiirettä/stressiä:

  1. Lue sähköpostit vain kolmena ajankohtana päivässä ja tee niille heti tarvittavat toimenpiteet. Vastaa meileihin heti, jos mahdollista. Ne joihin ei voi vastata, kalenteroi ne työtehtäviksi itsellesi.
  2. Sulje kaikki häiriötekijät ja keskity vain yhteen asiaan kerrallaan (sähköposti, somet, puhelin).
  3. Älä yritä tehdä liian pitkiä jaksoja töitä kerrallaan, vaan tee tunti, korkeintaan kaksi tuntia yhtäjaksoisesti. Käy välillä kävelemässä pikkuisen, pyörittele hartioita, keitä kahvit ja muista juoda riittävästi vettä, niin viimeistään vessassakäynnit rytmittävät tekemistä.
  4. Kun et ole töissä, et ole töissä. Yritä olla ajattelematta työasioita ja keskity elämiseen. Nauti, hengitä, harrasta! Silloin kun olet levännyt vapaa-ajalla ja tehnyt asioita, joista nautit, sulla on paljon enemmän annettavaa työpaikalla!
  5. Vapaa-ajalla laita sähköpostin ilmoitukset pois päältä äläkä vilkuile tulleita sähköposteja. Vaikka et niihin reagoisi, ne otsikot ja kiirettä ilmaisevat punaiset huutomerkit jäävät jäytämään takaraivoon ja luo sitä ahdistavaa kiireen tunnetta. Sitten kun teet töitä, teet töitä, vapaa-ajalla ei tehdä töitä.

Rentouttavaa viikonloppua! Jos sinulla on viikonloppu töistä vapaata, yritä jättää ne työasiat kokonaan työpaikalle ja täysin pois mielestä. Tule kertomaan maanantaina oliko erilainen fiilis aloittaa työviikko?