Masennusmörkö

Olen sairastanut kaksi kertaa masennuksen. Molemmilla kerroilla masentumiselle oli mielestäni rationaalinen selitys. Ensimmäisellä kerralla olin oman identiteetin etsimisen kanssa ihan solmussa. Olin eronnut uskonnollisesta yhteisöstä, joka oli määritellyt identiteettini ja elämäntyylini. Oman identiteetin löytäminen teki kipeää. Toisella kertaa pottiin oli kasautunut avioerosta toipuminen, oman työidentiteetin etsiminen ja se, että elin elämää, joka ei vastannut arvomaailmaani.

Masennukseen on aina jokin syy, tai niin minä haluan asian ajatella. Masennuksen voi aiheuttaa ulkoiset tekijät, kuten isot elämänmuutokset, elinympäristö, henkilökohtaiset kokemukset tai geeniperimä tai näiden yhdistelmä.

Omalla kohdallani olen molemmilla kerroilla löytänyt masennuksen taustalla olevan kipupisteen ja pyrkinyt käsittelemään asian sen kokoiseksi, että sen kanssa voi elää. Kipupisteet saattavat vaatia pitkää työstämistä aina uudestaan ja uudestaan.

Masennuksesta toipuminen on haavanhoitoa

Arpeutunut haava saattaa yhtäkkiä aueta, jos elämä sohaisee jo paranemisvaiheessa olevaa haavaa. Eteen saattaa tulla tilanne, jollaista ei ole ennen kokenut ja se tökkää haavaa. Sitten asiaa täytyy taas käsitellä, jälleen uudesta näkökulmasta. Vähitellen arpi vaalenee eikä sitä enää erota kunnolla iholta. Lähempi tarkastelu paljastaa arven ja siinä vaiheessa voi jo hymyillen kertoa, että tällainen on matkan varrella tullut, mutta nyt se on jo parantunut.

Aluksi haavoja saattaa olla useita, eikä kaikkia ehdi hoitamaan kerralla. Jotkut haavat paranevat nopeasti ja toisia täytyy hoitaa pitkään. Juuri kun luulet saaneesi kaikki haavat siistiksi, tulee uusi ja vieläkin syvempi. Hoitoprosessi on turhauttavaa ja vaatii kovasti työtä. Hoitaminen vaatii myös rohkeutta ja uskallusta sörkkiä pahasti tulehtuneita kohtia, joiden ennuste saattaa näyttää toivottomalta.

Tärkeintä olisi oppia jokaisesta haavanhoitoprosessista. Olisi hyvä muistaa, miten eri vaiheet menee ja antaa jokaiselle vaiheelle riittävästi aikaa mennä ohi. Tulehdusvaihe kestää jonkin aikaa, sen jälkeen alkaa helpompi vaihe, mutta siihen, että ihosta ei huomaa juuri mitään, menee yllättävän kauan. Joskus haavaan voi mennä bakteeri, mutta senkin saa pois, vaikka se pitkittää paranemista. Uuden haavan kohdalla muistaa, että ai niin, tämä on tämä vaihe, kohta helpottaa.

Usein haavojen hoitamiseen menee kaikki käytettävissä oleva aika ja energia, mutta heti kun voimavarat kohenee kannattaisi huolehtia itsestään myös muilla tavoin. Syödä tarpeeksi, koittaa löytää elämään rytmiä ja rutiineja, nukkua hyvin, ulkoilla ja rentoutua. Mielelle tarvitsee antaa myös lepoa kaikesta siitä työstämisestä.

Terapia on täyttä työtä. Terapiapäivinä olin usein todella väsynyt ja pää saattoi tulla kipeäksi kaikesta siitä miettimisestä. Pohtimisen vastapainoksi olisi hyvä tehdä jotakin keyvttä. Itselleni se oli luonto. Olen huono lepäämään ihan paikoillaan, vaan rentoudun tekemällä. Pahimpina aikoina rauhalliset, suorastaan laahustavat, kävelyt luonnossa tuntui hyvältä ja sopivalta. Välillä jonkun luovan asian tekeminen sai olon kohenemaan.

Mitä masennukselle kuuluu nyt?

Suhtaudun tällä hetkellä masennukseen aika neutraalisti. Olen oppinut aika hyväksi haavanhoitajaksi. Siitä huolimatta olen jatkuvasti pienessä valmiustilassa. Pitkän terapian avulla opin työstämään asioita ja pyrin käsittelemään asiat heti pois arkea häiritsemästä. Tiedostan, että masennuksen vaara on koko ajan olemassa. Erityisesti näin talven lähestyessä pyrin ennakoimaan kaamosmasennusta. Kaamosmasennus ei ole mikään läppä, vaan sitä sairastaa yllättävän moni.

Ehkäisen kaamosmasennusta muutamalla jutulla. Alan esimerkiksi nyt kesätauon jälkeen syömään taas vitamiineja. Syön päivittäin D-vitamiinia, omegaa ja C:tä sekä nyt verenluovutuksen jälkeen myös rautaa. Pyrin pitämään stressitasot kohtuullisena, aikataulut järkevinä ja arjen sujuvana ja mielekkäänä. Liikkumista ja unta ei voi liikaa korostaa. Säännöllinen ulkoilu ja kehon liikuttelu on tärkeää, mutta  vieläkin tärkeämpää on nukkua tarpeeksi. Lepo. Nykymeininki on täynnä ärsykkeitä ja toimintaa, että se aika, jolloin ei ole millään laitteella tai tekemässä mitään hyödyllistä, se on lepoa.

Kaikilla luettelemillani asioilla on ihan hirveästi merkitystä. Arjen pitäisi olla sellaista josta nauttii. Elämän pitää olla elämisen arvoista.

Kuvat: Heidi Tainio

Tasapainoilun vaikeus

Minulta kysyttiin tällä viikolla, miten löydän tasapainon treenin ja levon välillä. Vastasin kysyjälle nopeasti jotakin, mutta jäin miettimään asiaa.

Sopivan tasapainon löytäminen ei ole ainakaan minulle ollut mikään helppo juttu.

Olen treenannut liikaa. Olen treenannut liian stressaantuneena. Olen treenannut liian kovaa. Varmaan arvaatte, ettei tuolla tavalla saa mitään hyvää aikaiseksi.

Pakonomainen suhtautumiseni treenaamiseen ajoi minut siihen, että lähdin lenkille, vaikka olin henkisesti ihan loppu. Lenkillä henki ei kulkenut, koska ahdistusmörkö istui rintalastan päällä ja salpasi hengityksen.

En jättänyt treeniä väliin, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tai surullinen. En, vaikka minulle olisi tehnyt hyvää rauhallinen kävely luonnossa tai ulkoilu lasteni kanssa.

Kipeänä tai loukkaantuneena en sentään ole treenannut. Kohdallani kroppani olikin viisaampi ja pysäytti minut. Nyt jälkikäteen näen selvemmin, miten olisi pitänyt tehdä. Kroppa antoi erilaisia varoitusmerkkejä, joihin en osannut reagoida.

Nyt kun stressi on helpottanut, niin kaikki vaivat ovat ihmeen kaupalla helpottaneet. Vatsa ei ole enää niin herkkä, päänsäryt ovat vähentyneet ja jopa urheiluvammat ovat parantuneet!

Trikoot: Zalando, Kengät: Saucony *saatu

Miten tasapainon löytää?

Tasapainon löytäminen on vaikeaa, koska resepti muuttuu jatkuvasti. Jokainen päivä on erilainen ja me ihmiset olemme kokonaisuuksia. Hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia: stressi, uni, mieli, terveys, huolet…

On vaikea tulkita mikä väsymys on sellaista, joka lähtee treenaamalla ja milloin se on sellaista, että treeni vain pahentaa.

Stressaavassa elämäntilanteessa treenejä pitäisi keventää, koska treenaaminen kuormittaa elimistöä entisestään. Silloin kannattaa vaihtaa raskaat kuormittavat treenit vaikkapa luontoretkiin ja joogaan.

Pitkät kävelylenkit luonnossa ja tauot meren rannalla kahvikupin kanssa rauhoittaa ja antaa ajatuksille tilaa kulkea.

Yksi tärkeimmistä ohjeista on olla itselleen myötätuntoinen. Älä puske väkisin. Stressaavassa elämäntilanteessa pitäisi osata aidosti löysätä. Istua vaikka kannon nokassa ja ihmetellä maailman menoa sen sijaan, että suorittaisit loputonta to do -listaa. Se lista ei nimittäin koskaan lopu.

Höllääminen ei ole helppoa, sillä itse suoritin sitäkin. Rauhoittuessani ajattelin, että istun nyt tässä hetken, koska tämä auttaa. Samaan aikaan kuitenkin päässä pyöri lista asioista, jotka odotti tekijäänsä.

Stressistä palautuminen vaatii aikamoisen työn. Se vaatii sen, että ymmärtää, ettei asiat lopu tekemällä. Minulla se vaati sen, että tutkiskelin omia arvojani ja ymmärsin, etten elänyt arvojeni mukaista elämää.

Minä vielä opettelen löytämään sopivan tasapainon. Parhaillaan palailen treenien pariin pitkän stressijakson jälkeen. Tasapainoilu vaatii jatkuvaa hereillä oloa ja itsensä kuuntelemista.

Lempeää viikonloppua!

❤️ Elina

Kuvat: Heidi Tainio

Treenimotivaatio ja voimavarat hukassa?

Syksy on täällä. Tuntuu, että ihan yhtäkkiä iltaisin on paljon pimeämpää. Syksyn pimeys on tukahduttavaa. Pimeys nielaisee mukaansa kaikki valot ja samalla tuntuu, että pimeys vie mukanaan myös voimavarat.

Mulla on ollut pitkään treenin suhteen motivaatio-ongelmia, koska en ole voinut suunnitella mitään kovin tavoitteellista treeniohjelmaa tai suunnitella oikein yhtään mitään, koska olen ollut yksi iso urheiluvamma koko nainen.

Nämä syksyiset säät eivät varsinaisesti houkuttele menemään ulos tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tekee vain mieli kääriytyä vilttiin, syödä isosta kulhosta jäätelöä ja katsoa telkkaria. Välillä sekin on ihan paikallaan, mutta väittäisin, että parempi olo tulee, jos ensin käy vähän joko ulkoilemassa tai muuten liikkumassa.

Mietin eilen, miten tästä tulevasta talvesta taas selviää järjissään ja tulin jälleen siihen tulokseen, että liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Kirjoitan nyt pohdintani ääneen, jos joku saisi näistä ideaa.

Kokeile(n) näitä:

  • Ulkoile joka päivä edes vähän. Jos mitenkään mahdollista, tee se valoisan aikaan.
  • Hommaa varusteet, joilla ulkoileminen on mukavaa. Hyvissä varusteissa säällä ei ole mitään merkitystä.
  • Aloita jokin uusi harrastus, joka saa sinut innostumaan.
  • Käy uimassa. Uimahallissa on kesäinen fiilis ja riittävästi valoa.
  • Panosta sisätreeneihin – aseta jokin tavoite, joka saa sinut lähtemään salille aina uudestaan ja uudestaan.
  • Motivoi itseäsi uusilla treenivaatteilla, saat niistä iloa jokaisella treenikerralla.
  • Ota vitamiinilisät käyttöön. Tärkeimpinä C- ja D-vitamiinit.
  • Aloita kirkasvalon käyttö.
  • Tunnelmoi kotona kynttilänvalossa ja panosta kodin viihtyvyyteen.
  • Säilytä positiivinen asenne.
  • Äläkä unohda terveellistä ruokavaliota.

Muistuttelen joka syksy itseäni näistä samoista asioista ja samalla muistuttelen myös teitä.

Ravinto, lepo, liikunta ja vitamiinit

NYT on se hetki vuodesta, kun viimeistään kannattaa aloittaa syömään säännöllisesti vitamiineja. Tärkeimpinä D-vitamiini ja C-vitamiini. Olin pitkään sitä mieltä, että vitamiineja ei tarvita, jos syö monipuolisesti. Elin pitkälti yli kolmekymppiseksi ilman mitään ihmeempiä vitamiinilisiä, poislukien raskaus- ja imetysajat. En tiedä onko se tämä lähestyvä keski-ikä vai mikä, kun tuntuu, että täytyy kiinnittää entistä tarkemmin huomiota ruokavalioon, uneen ja liikuntaan. Tämän kolmiyhteyden täytyy olla kunnossa, että arki sujuu. Mikään yksittäinen vitamiini tai lisäravinne ei ole oikotie onneen, vaan hyvinvointi koostuu niin monesta osatekijästä ja jos yksikin asia on täysin retuperällä, se kostautuu toisessa. Eihän talonrakennuksessa jätetä yhtä seinää rakentamatta, puhumattakaan, että perustukset tehtäisiin vähän sinnepäin.

Korostan, että tärkeintä on syödä riittävästi monipuolista ruokaa, nukkua riittävästi ja liikkua, tämä on pohja kaikelle. Myös lepo treenien välillä täytyy muistaa. Perustusten ollessa kunnossa, voi sen päälle rakentaa vaikka kuinka hienon ja koristeellisen talon.

Itse elän melko kiireistä ja stressaavaa arkea, joten yritän virittää itseni jaksamaan erilaisten vitamiinilisien voimin. En pysty lupaamaan kenellekään mitään ihme tuloksia enkä tiedä onko kohdallani kyse placebosta, mutta oloni on ollut virkeämpi. Olen käyttänyt muutaman kuukauden seuraavia vitamiineja ja muita valmisteita: C-vitamiini, D-vitamiini, B12-vitamiini, maitohappobakteerit, sinkki, kollageeni (tämä on ehkä vähän hömppä) ja nyt tuoreimpana lisänä vielä monivitamiini, Omega3 sekä viherjauhe. Olen ollut taas vaihteeksi pitkässä tulehduskierteessä, jonka seurauksena olen ollut valmis kokeilemaan vaikka yksisarvishoitoa, siksi nyt yritän kokeilla, josko näillä valmisteilla sekä ruokavalion kevyellä siistimisellä olisi vaikutusta. Siistin enimmät ja näkyvät sokerit pois, vähensin valkoisia jauhojen käyttöä sekä maitovalmisteiden käyttöä. Mitään elämäntehtävää en tästä ota enkä ala miksikään ruokauskovaiseksi, mutta päätin kokeilla näitä ja toivoa parasta. En nimittäin millään jaksaisi syödä joka kuukausi antibioottikuuria, joka vie vastustuskyvyn mennessään ja pistää suoliston aina ihan solmuun.

Motivointikeinot liikkumiseen

Minua motivoi blogikollegoiden Instagram-tilit. Jos kaipaan juoksumotivaatiota, katson Heidin tai Lauran tilejä. Kehonpainotreeniin  inspiraatiota haen Nanan tai Annan tileiltä. Jos haluan inspiraatiota arkiliikuntaan ja aktiiviseen ja tervehenkiseen elämään, katson Marissan storya. Jos haikailen retkelle, katson Nellan tai Rimman kuvia. Ilmiantakaa muuten parhaat Instagram-tilit ja perustelut niille! Haluan uusia seurattavia.

Vaikka kuinka yritän kuluttaa (ostaa) vähän ja antaa sellaista esimerkkiä, niin täytyy myöntää, että kyllä minua motivoi uudet treenivaatteet. Uudet treenivaatteet tekee salille lähtemisestä helpompaa. On kiva valita päälle mageita väriyhdistelmiä ja kivoja treenivaatteita. Tuntuu, että treeni kulkee ihan eri tavalla uusissa vaatteissa.

Vaatteet ovat myös keskiössä, kun puhutaan retkeilystä tai ulkoilusta. Paleleminen ei ole koskaan kivaa, joten pukeudu järkevästi ja lämpimästi. Gore-Tex-asu on pitkän tähtäimen hankinta, jota et varmasti tule katumaan. Tämän asun myötä myös ulkoilun tekosyyt poistuu ja ulkoilusta tulee tietysti myös mukavaa.

Laadi treeniohjelmiin aina jokin lyhyen tähtäimen tavoite. Treenaa samalla ohjelmalla korkeintaan kuusi viikkoa, jonka jälkeen muuta ohjelmaa. Itse olen tällä hetkellä tosi motivoitunut tekemään pitkiä sarjoja vanhaan tyyliin. Ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Monipuolinen treeni on itselleni se treenaamisen suola. Voin pyöräillä, juosta, uida, käydä salilla tai joogata kotona. Aina löytyy joku kiva vaihtoehto liikkumiseen.

Pyrin myös ulkoilemaan joka päivä vähän. Olen nyt pystynyt peräti juoksemaan ihan lyhyitä lenkkejä ja jo 15 minuutin juoksulenkistä tulee niin hyvä olo. Siihen luulisi kaikilla olevan aikaa.

Ihanaa syksyistä viikkoa!