Miten plantaarifaskiitista pääsee eroon?

Kerron tässä postauksessa, miten minulle tuli plantaarifaskiitti ja jaan fysioterapeutti ja juoksija Simo Syrjäläisen vinkit plantaarifaskiitin hoitoon.

Mikä plantaarifaskiitti on ja mistä se johtuu?

Plantaarifaskiitti on yleinen vaiva juoksijoilla. Vaiva johtuu usein siitä, että rasitustasoa on nostettu turhan nopeasti eivätkä jänteet ole ehtineet sopeutua muutokseen. Plantaarifaskiitti on toiselta nimeltään kantakalvon tulehdus, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseessä ei välttämättä ole niinkään tulehdus, vaan jänteen rappeuma. Plantaarifaskiittia kutsutaan myös luupiikiksi, koska vaivan pitkittyessä se saattaa näyttää röntgenkuvissa sellaiselta kantaluuhun kiertyneen kalkin takia ja siitä aiheutuva kipu voi tuntua puukoniskulta kantapäässä.

Plantaarifaskia (kantakalvo) on taas jalkapohjan peitinkalvo, joka kulkee koko jalkapohjan pituudelta. Tämä kalvo on osa jalkapohjan kaaren rakenteita ja sen tehtävänä on joustaa ja vakauttaa askellusta.

Miten vaiva alkoi?

Minulla kantapää alkoi oireilla keväällä, kun kuntosalitreenit jäivät pois koronan takia ja tilalle tuli 3–5 juoksutreeniä viikossa. En yhtään ymmärtänyt, mistä tuntemukset johtuivat enkä osannut ottaa niitä vakavasti, koska jalka aina rauhoittui ennen seuraavaa harjoitusta eikä kipu tuntuntut juostessa lainkaan.

Vaellusreissulla vaiva äityi oikein kunnolla, koska siellä rasitustaso oli melkoista (vähintään neljä tuntia kävelyä päivässä). Toinen asiaan vaikuttava tekijä oli mahdollisesti se, kun valitsin reissulle tyhmänä sellaiset kengät, jotka on tarkoitettu päiväretkille kevyen repun kanssa kävelyyn. Aiemmilla reissuilla minulla on ollut luottokenkäni Lowa Mauriat, mutta yhtäkkiä päätin, että nyt otankin mukaan Renegadet, koska ne ovat olleet niin miellyttävät lähiretkillä.

“Kuulostaa ihan oppikirjaesimerkiltä”, kommentoi tähän fysioterapeutti Simo Syrjäläinen. Kävin hänen luonaan kyselemässä vinkkejä vaivaan. Hän myös kommentoi heti minut nähdessäni ennen kun olin ehtinyt sanoa mitään: “vasen jalka taitaa olla kipeä”. Totta, niin on, vastasin hämmentyneenä. Mistä hän sen näki?

Vaikka vaivani alku kuulosti oppikirjaesimerkiltä, niin itselläni vaivan juurisyy oli muualla. Olen käynyt Simon luona aiemminkin erään toisen vaivan vuoksi ja ihminen kun on kokonaisuus, niin kaikki vaivat linkittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Hyvä kehontuntemukseni ja Simon ammattitaito oli tehokas yhdistelmä, joten pääsimme vaivan jäljille aika nopeasti.

Olen pyrkinyt korjaamaan omia ongelmakohtiani aina jokaisen vamman kohdalla ja niitä on tässä riittänyt. Yksi eniten työstöä vaatineista asioista on ollut keskivartalon hallinta. Kaikki urheilu lähtee keskivartalosta. Kiitos kaikista vinkeistä ja ohjeista rakas Sara Kivimäki! Ilman sinua en olisi päässyt näinkään pitkälle. Toinen haastava ja paljon toistotunteja vaatinut asia on ollut juoksutekniikka, jota on merkittävästi helpottanut parantunut keskivartalon hallinta. Aiemmin kärsin jatkuvasti penikkavaivasta, josta olen ihmeen kaupalla päässyt eroon, mutta siitä jääneet tottumukset heijastuvat tähänkin vaivaan – nilkan aktivointi ja hallinta on heikkoa. Kolmas ongelma on ollut takareiden ja pakaroiden aktivoiminen. Ja nyt tullaan ratkaisuun: Tämän kaiken voi korjata jalkaterän ja nilkan treenaamisella! Jokaisen juoksijan kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota jalkaterien ja nilkan treenaamiseen.

Tuntui kerrassaan hämmentävältä, kun Simo pyysi minua tekemään naurettavan helpolta kuulostavia ja näyttäviä harjoituksia, mutta joita tein aivan tuskassa ja lähestulkoon kykenemättä.

  • Yritin kipristää kantakalvoa kaarelle painamalla jalkaterän kolmea pistettä (kantapää ja varvasrivistön tyvinivelen kummatkin päät) lattiaan ja nostin varpaat ylös
  • Seisoin yhdellä jalalla varpaat ylhäällä
  • Tein varpaille nousuja
  • Ojentelin nilkkaa sivulle kuminauha jalkaterien ympärillä

Näitä liikkeitä tehdessäni Simo bongasi, mistä ongelmat heijastelevat ja minä ääneen ihmettelin, että onko normaalia, kun pakarat väsyvät. Silloin kuulemma liikkeen tekee oikein. Jalkaterät ja pakarat ovat yhteydessä toisiinsa! Enpä tiennyt!

Miten plantaarifaskiittia pitäisi hoitaa? Pääseekö tästä vaivasta koskaan eroon?

Toisin kuin olin ajatellut, vaivaa ei hoideta levolla, vaan sitä pitäisi rasittaa sopivalla tavalla ja oikeita liikkeitä tehden. Sopivalla rasituksella jänteen saa kuulemma parantamaan itsensä tehokkaammin, koska uusiutunut kudos on aiempaa vahvempaa. Harjoitukset eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, että jalka jää kovasti kipuilemaan. Provosoivat liikkeet, kuten hypyt ja juoksut on kuitenkin hyvä jättää väliin joksikin aikaa. Juoksun pariin voi palata asteittain sitten, kun kipu ei enää pahene lyhyiden testilenkkien jälkeen.

Paranemisennuste riippuu paljon siitä, kuinka kauan vaiva on sinulla ollut. Jos plantaarifaskiitin ei ole antanut mennä liian pitkälle, sen voi saada melko nopeastikin paranemaan, mutta se vaatii oikeanlaista kuntoutusta. Itsehoitoa voi toki tehdä: venytyksiä, yölasta, kylmää ja hierontaa, mutta suosittelen kyllä satsaamaan edes yhteen fysioterapeuttikäyntiin, koska jalkaterävaivoihin erikoistunut fyssari antaa juuri sinulle sopivat täsmäohjeet, joiden avulla paraneminen on paljon todennäköisempää kuin asian kanssa yksin tuskailu.

Minä sain melko toiveikkaan arvion paranemisesta. Jos teen harjoituksia päivittäin, vaiva saattaa parantua 4–6 viikossa.

Urheiluvammoista ei kuitenkaan kannata lannistua. Simokin sanoi, että tekevälle sattuu. Jos ei voi juosta, niin aina voi tehdä jotakin muuta. Juoksuhimot pitää kuntoutusmotivaation korkealla. Minä ainakin jumppaan kuuliaisesti Simon ohjeiden mukaan.

Simolle voi varata ajan Terapiatalo Tonukseen (Espoossa). Suosittelen lämpimästi.

2 thoughts on “Miten plantaarifaskiitista pääsee eroon?”

  1. Hei! Olen itse kamppaillut tämän vaivan kanssa kohta parisen vuotta. Vaiva ei ole missään vaiheessa ollut niin paha, että olisin malttanu pitää kunnon taukoa juoksemisesta ja taukojenkin tuloksettomuus on saanut kyseenalaistamaan niiden avun parantumiselle.

    Olen kokeillut nyt lähes kaikkia mahdollisia niksejä mitä olen netistä löytänyt, mutta vasta viime aikoina olen huomannut takareiden venyttelyn olevan yhteydessä jalkapohjaan. Takareiden ja pohkeen yhtäaikainen venyttely on selkeästi saanut muutoksen aikaan melko lyhyessä ajassa (kop kop). Nopeat googletukset myös osoittaneet omille päättelyille tieteellistä näyttöä. Uskon että oma PF on saanut alkunsa istumatyöstä, jonka vuoksi lantio väärässä asennossa ja siihen päälle sitten tavoitteellinen juoksutreeni ilman juoksua tukevia lihastreenejä.

    Aionkin jatkaa takareisien, pakaroiden, pohkeiden ja jalanpohjan lihasten voimistamista venyttelyn ohessa.

    1. Moikka! Kiitos viestistä ja ajatuksistasi. 🙂 Mä uskon myös, että ihan pelkällä levolla urheiluvammat eivät parane, vaan vaatii kaveriksi sopivalla teholla tehtyä lihasharjoittelua. Vammat saattavat myös heijastella ihan muualta kuin oireilevasta kohdasta. Monimutkaista ja kiehtovaa.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *