to top

Rikkinäisen kropan kirous

Josko välillä kirjoittaisi vaikka treenijuttuja? Miten olisi? Viime kuukausina olen mietiskellyt paljon syntyjä syviä ja sukeltanut mieleni syvyyksiin, niin silloin pinnalla olevista asioista on tullut myös kirjoiteltua tänne blogiin. Olen tehnyt kovasti töitä itseni kanssa, että pääsisin asioissa eteenpäin. Monta kertaa olen kiitellyt sitä, että olen aikanaan satsannut itseeni ja jaksoin kahlata sen kahden vuoden tiiviin psykoterapian läpi. Se ei ollut halpaa, eikä oikeastaan kovin hauskaakaan, mutta varsin hyödyllistä. Jokaisen euron arvoista. Ilman terapiaa ja sieltä opittuja asioita tämäkin viime kuukausien koettelemus olisi kestänyt paljon kauemmin ja vienyt minut paljon syvemmälle. Nyt tuntuu, että olen toipunut. Tosin töihin en ole palannut, eikä opinnot ole vielä alkaneet, joten todellinen tila selvinnee koulun aloittamisen jälkeen. Ai niin. Mun piti kirjoittaa treenaamisesta. :D Kerroin vatsalihasten kuntouttamiseen...

Continue reading

Kärsivällisyyden pitkä oppimäärä

Kuten valitettavan hyvin tiedätte, tämä vuosi on mennyt treenien puolesta ihan päin takaluukkua. Vuoden alusta innostuin jälleen juoksemisesta, sillä juokseminen on mun ikuinen rakkauteni. Sitä iloa kesti muutaman kuukauden kun oikea takareiteni tuntui koko ajan vain kiristyvän ja kipeytyvän. Koko tämä ongelmien vyyhti alkoi oikeastaan purkautumaan aika tarkalleen vuosi sitten kun havaitsin keskivartaloni pettävän painonnostotreeneissä. Tällöin avauduin aiheesta blogissa ja löysin Hyvinvointistudio Lupauksen. Pääsin Saran valmennettavaksi oppimaan keskivartalon hallintaa ja kehon kannattelua. Lupauksen treeneissä olen oivaltanut paljon kehonhallinnasta ja itsestäni. Näitä treenejä on vielä vähän jäljellä, mutta minusta tuntuu, että tämä taival on vielä ihan kesken. Maltti ei varsinaisesti ole mun valtti. Olen hätäinen ja spontaani eikä mikään pitkän tähtäimen kuntouttaminen saa minua oikein motivoitumaan. Olen joutunut opettelemaan olemaan kärsivällinen, koska muuta vaihtoehtoa...

Continue reading

Vahva keskivartalo on kaiken perusta

*Yhteistyössä Hyvinvointistudio Lupaus Olen nyt lokakuusta alkaen käynyt (lomia lukuun ottamatta) viikottain treenaamassa Hyvinvointistudio Lupauksessa Saran johdolla. Kerroin viimeksi, miten treenit ovat lähteneet liikkeelle. Nyt voisin kirjoitella hiukan lisää siitä mitä olen treenieni kautta oppinut ja mikä on muuttunut. Jos aihe kiinnostaa laajemmin, kannattaa käydä lukemassa Hanna Gullichsenin blogista hänen kokemuksensa saman valmentajan opeista, sekä kommentin, jonka valmentajamme kirjoitti Hannan blogiin. En oikein edes tiedä mistä päästä lähtisin tätä oppimisprosessiani purkamaan, sillä tämä on ollut itselleni tietynlainen pysähtymisen ja kasvamisen paikka. Minulla oli ennen valmennusta erinäisiä tuntemuksia kehossani, jotka kertoivat minulle, että jotakin täytyy tehdä toisin. Mitään ulkoista syytä ei ollut eikä varsinaisesti mitään huolestuttavaa terveydellistäkään syytä. Kuntoni oli hyvä, lihasvoimani hyvät ja luulin treenaavani suhteellisen järkevästi. Valmennuksen ensimmäisinä viikkoina huomasin ärtyväni siitä, että...

Continue reading

Suhtautuminen urheiluvammaan

Heissan! Reissusta on nyt kotiuduttu rentoutuneena ja akut on ladattu täyteen. Ainoa ongelma nyt on vain, että en saa oikein itseäni ajoissa nukkumaan. Hurja kahden tunnin aikaero kuitenkin verottaa. Hah. Reissun tarkoitus oli vähän nollata ennen uuden alkua. Reilun viikon päästä siirryn nykyisestä duunistani Sykesportin leipiin tuottajan hommiin. Samalla toki jatkan bloggaamista ja tarkoitus olisi panostaa blogiin enemmän. Olen tästä uudesta alusta todella innoissani ja kiitollinen. En malta odottaa, että pääsen tekemään niitä juttuja, joista eniten nautin. Milloinkahan sitä taas pääsisi juoksemaan? Tätä uuden alun innostusta hieman himmentää se, etten ole fyysisesti täydessä terässä. Jalkavamma, joka ilmaantui muutama päivä ennen reissua, ei ole vieläkään parantunut tai edes osoittanut mitään paranemisen merkkejä Burana-kuurista huolimatta. Mulla olisi nyt ihan kauheasti intoa tehdä ja kokeilla kaikkea,...

Continue reading

Hyviä uutisia!

Menin eilen aamulla pelonsekaisin fiiliksin lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuomion olkapään tilanteesta. Olen onnistunut jotenkin saamaan olkapääni kipeäksi, molemmat, mutta pahemmin tämä oikean, leikatun käden. Menin nyt sen lääkärin vastaanotolle, joka minut leikkasi keväällä 2013. Minut leikkasi Vesa Savolainen Omasairaalassa. Heti kärkeen sain kuulla huojentavat sanat: "sinua ei tarvitse leikata". Huh. Sen jälkeen rentouduin ja muut vastaanottokäynnillä käydyt asiat menivät ihan eri tavalla perille. En voi muuta kuin kehua ammattitaitoista Vesaa. Hän on niin ymmärtäväinen ja huolellinen. Hän selitti huolellisesti löydöksen ja mahdolliset syyt sille. Sain nähdä magneettitutkimuskuvat. Katsottiin kuvat ennen leikkausta, leikkauskuvat ja vielä nämä uusimmat kuvat. Vesa tulkitsi kuvia niin, että mä jopa vähän ymmärsinkin niistä jotakin. Tilanne on nyt se, että mun täytyy ihan ensimmäiseksi hyväksyä, että en ole enää parikymppinen. Muija alkaa...

Continue reading

Olkapään kuntoutus leikkauksen jälkeen

Mun olkapää leikattiin kolme kuukautta sitten. Olkapää oli vaivannut jo pitkään ennen leikkausta ja käden oireilun syytä oli arvuuteltu työterveyslääkärin, satunnaisen fysioterapiakäyntien ja hierojan toimesta. Elin kipuilevan käden kanssa tapaturmapäivästä vuoden eteenpäin, jonka jälkeen vihdoinkin pääsin olkapäävammoihin erikoistuneen ortopedin vastaanotolle ja magneettitutkimukseen. Olkapäävaiva alkoi siis työmatkatapaturmasta, jolloin liukastuin töistä kotiin juostessa jäällä ja otin kädellä vastaan. Magneettitutkimus paljasti, että takalabrumissa oli 2,5 cm repeämä ja vaiva saataisiin leikkaushoidolla kuntoon. Puntaroin leikkaukseen menoa vakavasti ja mietin erilaisia vaihtoehtoja. Olkapään kanssa olisi voinut elää ilman leikkaustakin, mutta minun olisi täytynyt heittää hyvästit monelle urheilulajille ja lihaskuntoliikkeille. Lisäksi käsi alkoi loppuvaiheessa olla leposärkyinen, vihlaisi ilkeästi  monta kertaa päivässä ja häiritsi välillä untakin. Lopulta päädyin valitsemaan leikkaushoidon, joka tiesi pitkän sairasloman ja pitkän ja...

Continue reading