Motivaatio löytyi

Arvatkaa miten löysin motivaation taas? Se löytyi niinkin yksinkertaisella tavalla kuin lepäämällä. Olen tottunut urheilemaan viikottain jo useamman vuoden ajan. Viikkoa pidempiä totaalisia treenitaukoja en muista. Sitten kun tulee pakollinen treenitauko, tai tarkemmin ottaen pakollinen tauko niistä omista lajeista, ja siitä johtuva hetkellinen lannistuminen, niin aikansa kun möllöttää välitilassa, niin alkaa tapahtua. Instagramia selatessa ja muiden blogeja lueskellessa tuli ihan älytön himo päästä treenaamaan. Samaan aikaan tuli pieni kiukku itseäni kohtaan. Mitä mä tässä olen oikein naukunut? Miten niin en voi tehdä mitään? Aina voi tehdä jotakin. Toisaalta, ihan näin turhautunut ja kiukkuinen en olisi, jos olisin treenannut jotakin tässä jalkavaivaa potiessa. Treenitauko teki siis tehtävänsä. Olen nyt energiaa täynnä ja valmis a) antamaan jalalle vielä tarvitsemansa levon, että se tulee kokonaan kuntoon b) lyömään lukkoon ensi vuoden tavoitteet (niistä myöhemmin), c) valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa lajia, jota vaan nyt tässä välitilassa pystyn tekemään.

Lauantaina kävin Omasairaalassa näyttämässä jalkaa ortopedille. Normaalisti en olisi näin hätäisesti ollut menossa lääkäriin, mutta kun vielä nykyisen työnantajan työsuhde-etuna saatu sairauskuluvakuutus on voimassa, niin pitäähän sitä hyödyntää. Jalassa on reiden “hauiksessa” ärsytystila ja pieni mahdollisuus on myös, että kyseessä on juoksijan polvi, mutta oirekuvaus ei siihen ihan täysin täsmää. Ortopedin mukaan tämän alueen ongelmat eivät juuri koskaan kroonistu ja hän lupasi, että vielä viikon jalkaa lepuuttamalla kivun pitäisi hävitä, tai muuten hän on huono lääkäri. 😀 Kuvantamisia ei tarvittu, ainoastaan lepoa. Ei edes mitään tulehduskipulääkekuuria ole tarpeen ottaa, koska kipu kertoo siitä, että pitää levätä. Nyt voin siis tehdä kaikkea mikä ei aiheuta kipua ja kivun loputtua voin aloittaa asteittaisen paluun juoksuun.

Jalka onkin ottanut nyt harppauksia paranemisen suhteen ja tuntuu huomattavasti paremmalta. Nyt tuntuu oikeastaan siltä kuin ennen sitä lenkillä sattunutta äkillistä kipeytymistä. Eilen kävinkin lasten kanssa uimassa. Teidän kannustamana päätin rohkaistua uimaan vapaata ja onnistuin uimaan sitä tällä kertaa yllättävänkin monta altaanväliä. Pisin yhtäjaksoinen pätkä taisi olla neljä altaanväliä. Se alkoi sujua siinä vaiheessa kun rentouduin ja lopetin hätäilyn. Pitää vaan yrittää luottaa, että vesi kantaa samalla tavalla kuin rintauinnissa. Rauhallisia vetoja ja liukuja, eikä mitään akuankkauintia. Harkitsen tässä uimaopetukseen menemistä.


Mulla on jäänyt kirjoittamatta arvio tästä Suunto Ambit 3 Sport* -sykemittarista, mutta tämä on edelleenkin ihan huikea vehje. Tätä pystyy siis käyttämään uidessa ja altaasta noustessa sykedata siirtyy bluetoothin avulla mittariin. Uidessa mittari laskee matkaa, kun ennen uinnin aloittamista kertoo mittarille kuinka pitkä yksi altaanväli on. Olen aina ennen vihannut sitä matkan laskemista, koska aina menee laskuissa sekaisin. Nyt voi veden alla laittaa mittariin valot päälle ja katsoa kuinka pitkään olen uinut.

Uimahalli on muuten mielenkiintoinen ympäristö seurata ihmisten käyttäytymistä. Tuolla uimahallissa on vain kaksi rataa kuntouimareita varten ja yksi rata vesijuoksijoille. Siellä on kuntouimareiden rata ja sitten nopeiden uimareiden rata. Nopeiden uimareiden radalle tulee lähes poikkeuksetta kaikki miehet. Jotkut uivat pari altaanmittaa niin kovaa kuin ikinä. Kauhea pärske käy ja sitten huohotetaan siellä päädyssä muutama minuutti ja taas sama uusiksi. Eilen sinne sattui joku oikeasti nopea uimari, joka ei kuitenkaan ollut kovin hienotunteinen, vaan ohitteli muita ja teki veden alla käännöksen ja saattoi potkaista vauhtia muiden uimareiden jaloista. Kyllähän nuo uimahallireissut on itsellekin usein kärsivällisyysharjoituksia, kun joutuu uimaan hitaamman perässä tai yrittää kääntyä päädyssä, kun siellä seisoo tiukkana rintamana neljä huohottajaa tai juoruilijaa. Tekee ihan hyvää tällaiselle kärsimättömälle luonteelle. Osaisiko joku muuten sanoa mihin vuorokaudenaikaan kannattaa mennä uimahalliin, että siellä mahtuu oikeasti uimaan omaa tahtia?

Uinnista tuli mulle nyt taas pitkästä aikaa yks treenimuoto muiden joukkoon. Joskus nuorempana tuli uitua säännöllisemmin. Kivaa opetella jotain uutta ja tämä on kiva laji yhdistettäväksi lasten kanssa liikkumiseen. Olemmekin sopineet tyttöjen kanssa, että käymme tiistaisin uimassa.

*Sykemittari saatu blogin kautta

9 thoughts on “Motivaatio löytyi”

  1. Miten sit sellanen ongelma, kun mulla. Motivaatiota riittää tehdä vaikka mitä, mutta toistuvasti on tullu niitä loukkaantumisia ja joutuu himmailemaan, vaikka ois kauhee hinku päästä juoksee. Teen korvaavia harjoitteita, käyn joogassa ja treenaan kehonpainolla vähintään neljä kertaa viikossa. Mistään ei kuitenkaan tule sitä samaa oloa, kuin juoksemisesta.
    Varasin ajan alaraaja- ja askel tutkimukseen, josko siitä olisi pysyvämpää apua.

    Mä kannustan sua tohon uintihommaan. Sen ku saat kuntoon, ni eikun ilmoittautumaan triatloniin

    1. Tää onkin se nihkein tilanne. Mä yritän pysyä hyvällä fiiliksellä keksimällä kans kaikkea muuta oheisliikuntaa juoksun sijaan, mutta tottahan se on – mistään ei saa samanlaisia kiksejä kuin juoksusta.

      Tuo triathlon alkaa kyllä kuumottelemaan koko ajan enemmän. 🙂

  2. Hei!
    Hurahdin uintiin itse reilu kaksi vuotta sitten. On kyllä ehdottomasti laji, mistä huomaa osaavansa aina vaan vähemmän, mitä enemmän sitä oppii! Siis hyvällä tavalla. Teknistä, uutta, lajia on siitä mukava treenata, että siihen pakko keskittyä täysillä. Muut asiat unohtuu automaattisesti! On ainakin mulle eräänlaista meditaatiota.

    Itse olen treenannut paikkakuntani masters-ryhmässä. Millaista innostusta ja ryhmän kanssa treenaamisen riemua kuvailit aikanaan adidas-heimossa juostessasi, olen itse kokenut juuri tuossa uintiryhmässä. Nämä treenit ovat ehdottomasti viikon kohokohtia! Suosittelen ehdottomasti “ryhmäopetusta”, jos se vain on mahdollista. Helsingin ja lähialueiden uimaseuroilta kannattaa kysellä. Triathlonporukoillakin on muuten omia ratavuoroja.

    Milloin uimahalliin sitten kannattaisi mennä? Oma kokemukseni on, että illan viimeiset tunnit ovat hiljaisia. Tai perjantai iltapäivä (kaikki ovat viikonlopun ruokaostoksilla!). Uimahallien kassat tai uinninvalvojat ovat kyllä hyviä tietämään, milloin on viikon hiljaisimmat hetket tulla uimaan. Niin ja uimalakin päähän vetämällä saa yleensä hieman lisärispektiä ja heikkohermoisimmat väistyvät hitaampien radalle =)

    Olisi jatkossakin mielenkiintoista kuulla, miten tällä uinnin saralla edistyt!

    1. Oi, onpa kiva kuulla. Juoksu on vähän samankuuloinen laji tekniikkamielessä. Ensin sitä vaan juoksee ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän on vielä opittavaa. Kivalla tavalla haastavaa. 🙂

      Pitää selvittää paikalliset uintiryhmät, jos sellainen vaikka löytyisi, kuulostaa sen verran kivalta tuo sun kuvailu.

      Täytynee haastatella kassan työntekijöitä sopivista ajoista. 🙂

      Kerron varmasti uintitreeneistä lisää, kun treenikertoja karttuu.

  3. Mulle kävi sen vapaauinnin kanssa niin että kun opin tekniikan tuntu että jaksaa uida neljä kertaa enemmän. Uinti oli rentoa ja kivaa. Jäin ihan koukkuun ja uinti on myös tehokas treeni, jaloillekin sitten kun saa niillä polskia. Odottelen sun postauksia miten sulle käy sen vapaan kanssa 🙂 onnea vielä uudesta duunista!

  4. Itekki oon käyttänyt uidessa ja vesijuostessa kyseistä laitetta. Monesti samalla katsonut mittarista täsmääkö matka. Aina näyttänyt ali tai ylimittaa. EI voi luottaa ollenkaan. Laitoin suunnolle viestiä ja vastasivat: Mitä vesijuoksuun tulee, laitetta ei ole suunniteltu mittaamaan sisällä suoritettavasta vesijuoksusta etäisyyttä, eli laite ei kykene näyttämään todellista lukemaa siitä. GPS -signaali ei toimi sisätiloissa ja uintitila perustuu ranteen liikkeeseen, mikä on optimoitu eri uimatyyleihin.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *