Purjeveneen kapteenin vaatimukset gastin näkökulmasta

Minulta on pyydetty postauksia purjehtimisesta. Minulta on kysytty miten aloittaa purjehtiminen? Mitä purjehtiminen vaatii?

En ole oikea ihminen vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta koitan nyt parhaani mukaan kuvailla, mitä purjehtiminen minun näkökulmastani vaatii.

Olen gasti, eli miehistön jäsen. En ole koskaan kipparoinut venettä, vaan olen aina purjehtinut joko äitini tai isäni kipparoimassa veneessä. Olen toki purjehdustaitoinen, olenhan lähes kaikkina elämäni kesinä viettänyt jonkun pituisen jakson merellä.

Haaveilen omasta veneestä ja sen kipparoinnista, mutta se on vielä toistaiseksi jäänyt haaveeksi ja minulle on riittänyt se, että olen saanut harjoitella purjehtimista äitini kipparoimassa veneessä.

Arvostan jokaista veneen kapteenia suuresti ja erityisesti naiskapteeneja, sillä niitä ei edelleenkään juurikaan satamissa näe. Olen erityisen ylpeä äidistäni, joka on yli kaksi vuosikymmentä kipparoinut omaa venettään ja purjehtinut yksin Suomen ja Ruotsin rannikkoa ristiin rastiin.

Purjeveneen omistaminen vaatii muutakin kuin purjehdustaitoa

Purjeveneen omistajan elämä vaatii omistautumista lajiin, niin ajallisesti kuin taloudellisesti. Purjehtiminen on nimittäin paljon muutakin kuin niitä auvoisia ja onnellisia hetkiä nautiskellen purjehduksesta kevyessä sivutuulessa.

Purjehduskausi alkaa keväällä loskaisessa venesatamassa sormet kohmeessa venettä kunnostaen. Kapteeni huhuilee talkooavukseen niitä, joiden tietää kesällä haluavan mukaan purjehtimaan, mutta talkooväkeä ei aina siitäkään huolimatta ilmesty paikalle. Veneen perushuoltoihin menee aikaa parista viikonlopusta useampaan viikonloppuun, riippuen onko veneessä isompaa kunnostettavaa ja kuinka tehokasta talkooväkeä on käytettävissä.

Kyljet pestään ja vahataan, moottori huolletaan ja purjeiden kunto tarkastetaan. Vene laitetaan merikelpoiseksi ja huolehditaan, että se on turvallinen. Tarkastus- ja huoltotoimenpiteiden jälkeen vene katsastetaan.

Joka kevät veneeseen täytyy vaihtaa ainakin yksi pieni osa tai huollattaa jotakin, vähintäänkin moottori. Vuosien aikana oman veneensä kiemurat oppii tuntemaan. Saatat säästää pitkän pennin, jos osaat tarkistaa moottorista perusjutut, vaihtaa öljyt ja suodattimet, huoltaa jääkaapin moottorin, tutkia potkurin, selvittää erilaisten johtojen reitityksiä ja paikantaa ongelmien syitä.

Kunnostustyöt eivät jää kauden alkuun ja loppuun, vaan kesken purjehduskauden voi tulla pieniä yllätyksiä. Joku köysi voi katketa, moottorissa ilmenee ongelmaa, veneen lämmityslaitteisto ei toimi, potkuri lakkaa pyörimästä, vesihana hyytyy, jääkaappi lakkaa viilentämästä, septitankki virtaa ylös… Mitä näitä nyt on? Kaikki on mahdollista. Satamassa tehdään usein pieniä huoltotöitä, joka on usein ihan mukavaa pientä puuhaa erityisesti kovan tuulen päivinä, jolloin merelle ei voi lähteä.

Purjehduskausi päättyy samoihin huoltorituaaleihin.

Kuinka purjehtijaksi tullaan?

Jos kapteenin ominaisuuksia luettelisin, niin hänen täytyy olla vastuuntuntoinen, harkitseva, rauhallinen ja kylmähermoinen. Kovassa kelissä vaaditaan kuitenkin nopeita päätöksiä ja päättäväisyyttä. Kapteenin sana on laki ja kapteenin käskyjä noudatetaan mukisematta. Heti.

Purjehtijan täytyy osata lukea merikarttaa ja navigoida, eli suunnitella reittejä. Reittejä suunniteltaessa täytyy olla huolellinen ja tarkistaa jokainen merimerkki ja muut reitille osuvat karttamerkit ja tarkistaa reitti vielä kertaalleen. Reitit olisi hyvä tarkistaa sekä perinteisestä paperikartasta että digitaalisista karttaplotterista. On hyvä osata tarvittaessa navigoida pelkän kartan ja kompassin avulla, jos tekniikka pettää tai veneen akku sippaa kesken matkan.

Purjehtijan täytyy ymmärtää, mitä merisäätiedot tarkoittavat. Ennen merelle lähtöä kannattaa tarkistaa sääolojen lisäksi arvioidut aallonkorkeudet ja tietysti tuulensuunnat ja arvioida tuulen vaikutus haluttuun kulkusuuntaan. Jos haluat päästä vastatuulen suuntaan, niin reitistä tulee pitkä, jos haluat tehdä matkan purjeilla. Aikatauluja on vaikea arvioida tarkasti etukäteen, purjehtiessa ei kannata pitää kiirettä ja tehdä liian tiukkoja aikatauluja.

Veneen kapteeni päättää, milloin vene jää satamaan odottamaan myrskytuulen hellittämistä tai ukkosrintaman ohittamista. Kapteeni päättää reivataanko (pienennetäänkö) purjeita ja kuinka paljon. Monta kertaa minä olisin halunnut jättää reivaamatta, mutta merellä ollessa olen kiitellyt kapteenin päätöstä. Kapteenin saappaissa painaa suuri vastuu sekä veneestä että miehistössä. Varovaisuus ole koskaan pahasta. Reivaukset voi aina purkaa, jos keli onkin helpompi, mutta täyden purjeen reivaaminen kovassa kelissä saattaa olla melkoista askartelemista.

Purjehtijan täytyy osata tehdä solmut ja kiinnittää vene niin, että se pysyy laiturissa myös myrskyssä. Vene kiinnitetään aina niin, että  kiinnitykset kestävät myös mahdollisen yöllä nousevan myrskyn tai satamaan osuvan ohittavien veneiden nostaman kovan aallokon.

Purjeista olisi hyvä ymmärtää jotakin. Mihin asentoon purjeet laitetaan vastatuuleen purjehtiessa, myötätuulessa ja sivutuulessa. Jos määränpää on vastatuulen suunnassa olisi hyvä osata laskea luovikulmat. Purjevene ei kulje vastatuuleen, vaan silloin täytyy purjehtia luovien, eli tehden siksakkia, näin matkasta tulee tietysti myös pidempi.

Purjeveneen istumalaatikko (siis se paikka, josta venettä ohjataan) on täynnä erilaisia köysiä. Jokaisen köyden tarkoitus pitää tietää. Mistä köydestä vedetään iso purje ylös, millä kiristetään reivi, millä keulapurje nostetaan ja lasketaan, isopurjeen skuutti… Köysien pitäisi olla aina nätisti vyyhdettynä silloin kun niitä ei tarvita. Köysien vyyhteäminen on myös turvallisuusseikka, koska tiukan tilanteen tullen köysi ei saa olla missään väärässä paikassa kiinni tai jonkun alla, vaan helposti saatavilla.

Lähtöjä ja rantautumisia kannattaa harjoitella paljon ja kaikilla keleillä. Rantautumisiin ja lähtöihin vaikuttaa tietysti tuulen voimakkuus ja suunta sekä mahdollinen aallokko. Tuulen voima on yllättävän suuri. Kevyelläkin tuulella tuuli saattaa painaa venettä väärään suuntaan ja venettä ohjaavan pitäisi osata ottaa se huomioon. Kovallakin tuulella venettä on helppo pitää keula vastatuuleen, jolloin se pysyy tarvittaessa vaikka paikallaan.

Aina ennen lähtöjä ja rantautumisia tarkistetaan ihan ensiksi tuulen suunta rantautumissuuntaan nähden. Tuulen yläpuolen köysi kiinnitetään ensin ja lähtiessä irroitetaan viimeisenä.

Toivottavasti tämä avasi vähän, mitä purjehtiminen vaatii. Jäikö vielä jotakin asia askarruttamaan mieltä? Kysy toki, jos jäi, vastaan parhaan kykyni mukaan.

4 thoughts on “Purjeveneen kapteenin vaatimukset gastin näkökulmasta”

  1. Hienoa tekstiä joka on totuus. Arvostan itse veneen kipparin tuota näkemystä ja taitoa. Tervetuloa mukaan jos joskus aikasi sallii. Nousi asiat voisi opettaa useille meidänkin kisamiehistön gastiksi.

  2. Mahtava, selkokielinen postaus! Äitis on mielenkiintoinen persoona, tee hänestä joskus postaus ❤️.

    -Riikka

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *