to top

Rakastuin syyspurjehduksella Södeskärin majakkasaareen

Olin viime viikon lopulla kolmen päivän syyspurjehduksella. Syyspurjehduksissa on aivan oma tunnelmansa, kun illat pimenevät aikaisin. Tällä reissulla pääsin käymään kolmella minulle uudella saarella. Ensimmäisen yön vietimme Tallholmenin sympaattisella ja kauniilla saarella, jossa on itsepalvelusauna. En ollut aiemmin käynyt Tallholmenissa ja tykästyin paikkaan. Tapasimme siellä myös saarella asustavan minkin, joka oli tehnyt omia kapeita polkuja saaren maastoon. Toisena päivänä purjehdimme ensin Söderskärin majakkasaarelle, jonka jälkeen kävimme Kaunissaaressa, mutta siellä oli niin ärsyttävä meininki, että moottoroimme pilkkopimeässä Malkasaareen yöksi. Kaunissaari on nimensä mukaisesti todella kaunis, mutta sinne jostakin syystä aina sattuu kännääviä ja mekastavia veneilijöitä. Itse tykkään purjehdusreissuista eniten juuri siksi, kun pääsen luontoon rauhoittumaan. En oikein käsitä sitä, miksi venesatamassa pitää huudattaa musiikkia niin kovalla, että koko saari raikaa. En myöskään käsitä samaa...

Continue reading

Ruokailu purjehdusreissuilla

*Mainos: Thermos Minulla ja äidilläni on yhteinen harrastus. Olen varannut joka kesä kalenteristani jonkinlaisen kolon, että olen päässyt äitini kanssa purjehtimaan. Tyttärieni ollessa pieniä, lähdin joka kesä vähintään viikoksi äitini mukaan merelle. Äidin vene saattoi olla missä tahansa Suomen rannikkoa, joten hyppäsin tyttöjeni kanssa veneen kyytiin sieltä, missä se kulloinkin oli. Vuosien aikana meille on äidin kanssa muodostunut tiettyjä toimintatapoja, jotka ovat jääneet käytäntöön, vaikka lapset ovat kasvaneet jo teineiksi, eivätkä he enää edes lähde pidemmille purjehdusreissuille mukaan. Lasten ollessa alle kouluikäisiä, purjehdimme pitkiä päivämatkoja ja niiden onnistuminen vaati tiettyä suunnitelmallisuutta. Saatoimme helposti purjehtia kahdeksan tuntia yhtä mittaa. Valmistelimme edellisenä iltana aamiaistarpeet niin pitkälle kuin mahdollista, että pääsisimme aamulla mahdollisimman nopeasti liikkeelle ja suunnittelimme kaksi eri lounasvaihtoehtoa: kovalle kelille ja helpolle kelille. Irrotimme veneen laiturista...

Continue reading

Meriterapiaa

Mun mieli on viistellyt koko kesän alamaissa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, josta en halua puhua julkisesti. Välillä on ollut vaikea selviytyä arjesta. Olen ollut ihan kamalan väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä mitään. Passiivinen elämäntyyli saa minut voimaan entistä huonommin. Minut on luotu liikkumaan. Liikunta kohottaa mielialaa, tarvitsen sitä selviytyäkseni. Odotan ensi viikon Levi Extreme Triathlonia. On ihana lähteä Lappiin hikoilemaan huolet ja murheet pois mun kropasta ja olemaan omien ajatusteni kanssa. Suorituksesta tulee pitkä, siinä ehtii ajatella yhtä sun toista. Tällä hetkellä tuntuu, että ajatukset on kertynyt päässä yhdeksi isoksi möykyksi, enkä ota siitä selvää. Ajattelin hakata tuon möykyn Levin maisemissa pieniksi paloiksi ja jättää ne palat sinne Lappiin. Tänä viikonloppuna lähden äitini kanssa merelle lepäilemään. Vietin kaksi viikkoa sitten viikonlopun äidin...

Continue reading

Neljä täydellistä purjehduspäivää

Palasin tänään purjehdusreissulta. Ennen satamasta poistumista pesin ja harjasin merituulen takuttamat hiukset puhtaiksi ja iholta aurinkorasvan ja suolaveden tahman. Niin kiitollinen ja onnellinen olo, etten oikein saa kunnolla puettua sanoiksi. Purjehdin kahdestaan äitini kanssa neljä vuorokautta Suomenlahdella. Säät olivat aivan mielettömät. En ole koskaan kokenut merellä tällaisia säitä, että pelkissä bikineissä voi purjehtia, vaikka tuulee. Maissa säät ehkä tuntuvat toistavan samaa kaavaa, mutta merellä tuulet ja niiden suunnat tuovat hommaan uusia ulottuvuuksia. Merellä ei ole kahta samanlaista päivää. Erään tuulisen päivän jälkeen lähdimme ylittämään Porkkalanselkää. Tuulet olivat jättäneet jälkeensä aallot, joita vastaan yritimme heikossa tuulessa kamppailla. Onneksi aallokko rauhoittui ja päivä päättyi ehkä elämäni upeimpaan auringonlaskuun. Purjehtiessa pää on hyvällä tavalla tyhjä. Samaan aikaan on kuitenkin aivan läsnä ja kaikki aistit auki. Iholla tuntuu,...

Continue reading

Purjeveneen kapteenin vaatimukset gastin näkökulmasta

Minulta on pyydetty postauksia purjehtimisesta. Minulta on kysytty miten aloittaa purjehtiminen? Mitä purjehtiminen vaatii? En ole oikea ihminen vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta koitan nyt parhaani mukaan kuvailla, mitä purjehtiminen minun näkökulmastani vaatii. Olen gasti, eli miehistön jäsen. En ole koskaan kipparoinut venettä, vaan olen aina purjehtinut joko äitini tai isäni kipparoimassa veneessä. Olen toki purjehdustaitoinen, olenhan lähes kaikkina elämäni kesinä viettänyt jonkun pituisen jakson merellä. Haaveilen omasta veneestä ja sen kipparoinnista, mutta se on vielä toistaiseksi jäänyt haaveeksi ja minulle on riittänyt se, että olen saanut harjoitella purjehtimista äitini kipparoimassa veneessä. Arvostan jokaista veneen kapteenia suuresti ja erityisesti naiskapteeneja, sillä niitä ei edelleenkään juurikaan satamissa näe. Olen erityisen ylpeä äidistäni, joka on yli kaksi vuosikymmentä kipparoinut omaa venettään ja purjehtinut yksin Suomen ja Ruotsin rannikkoa...

Continue reading

Terveisiä purjehduskuplasta

Olen kolmatta päivää purjehtimassa. Piti oikein laskea. Purjehtiessa päivämäärällä tai kellonajalla ei ole kauheasti merkitystä. Päivien kulkua ohjaa fyysiset tarpeet ja säätila. Määränpään sanelee tuulen suunta. Tällä reissulla tuulet ovat olleet heikot, toisin kuin viime purjehduksella, jolloin  askartelimme kovissa tuulissa viiden lapsen kanssa. Kevyellä tuulella purjehtiminen on joskus tylsää, mutta tällä kertaa se on ollut meditatiivista ja opettavaista. Kevyellä tuulella purjeet täytyy saada optimaaliseen asentoon, että vene saadaan edes liikkumaan. Optimaalista asentoa ja skuuttipistettä etsiessä oivaltaa, mikä toimii millekin tuulen suunnalle parhaiten. Veneen hidas lipuminen tuntuuu rentouttavalta ja rauhoittavalta, erityisesti sellaisessa säässä, joka eilen aukeni sateisen päivän jälkeen. Laitoimme moottorin päälle vasta, kun vauhti hiipui 2 solmuun. :D Olemme purjehtineet vain lyhyitä pätkiä vailla minkäänlaista tarkkaa reittisuunnitelmaa. Koitamme pysyä melko lähellä Espoota,...

Continue reading

Purjehdusreissun miehistössä viisi lasta ja kaksi aikuista

Palasin tänään purjehdusreissulta takaisin kotiin. Tietokone oli mukana, samoin kamera, mutta kamera jäi todella vähälle käytölle eikä sopivaa aikaa blogin kirjoittamiselle löytynyt. Kuvitan postauksen kännykkäkuvilla. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Stora Svartö[/caption] [caption id="" align="alignnone" width="1200"] Ensimmäisenä iltana seurasimme sydän syrjällään viereisen saaren maastopaloa. Palo saatiin onneksi sammutettua ja pääsimme rauhallisin mielin nukkumaan.[/caption] Olimme purjehtimassa miehistöllä, johon kuului kapteenin ja minun lisäksi viisi lasta. Minun kolme ja siskon kaksi vanhinta lasta. En tiedä mitä ajattelin, kun kuvittelin, että ehtisin reissulla kuvaamaan ja kirjoittamaan. Päivät menivät tietysti purjehtien ja muu aika lasten tarpeista huolehtimiseen ja veneen siivoamiseen ja varusteluun. Reissu oli kiva, mutta jokseenkin haastava. Teini-ikäinen miehistö toi reissuun oman mausteensa ja kelit omansa. Ensimmäistä päivää lukuun ottamatta kelit olivat melko haasteelliset. Tuuli oli puuskainen ja kova....

Continue reading

Saariston lapset

Heräsimme Vallisaaressa upeaan aurinkoiseen aamuun. Laitoin kahvit tulille ja kipaisin saareen huussiin ja hammaspesulle. Aamun sää enteili helteistä päivää, mutta sitä on tämän kesän heinäkuussa turha toivoakaan. Yritimme suoriutua lähdöstä niin hiljaisesti, etteivät lapset heräisi. Veneen nokka irtosi laiturista seitsemän aikoihin. Tuuli aivan täydellisesti ja fiilistelimme hetken purjehtimista, kunnes tuuli hyytyi nollaan ja jouduimme moottoroimaan loppumatkan. Lapsetkin heräsivät ennen aikojaan, mutta saivat pyytämänsä, eli herätyksen vasta keskellä merta. [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Kustaanmiekka[/caption] [caption id="" align="alignnone" width="1024"] Äiti nauttii aamukahvia veneen kannella.[/caption] Saavuimme Porvoon edustalla sijaitsevaan Pirttisaareen jo yhdentoista aikoihin aamulla. Lapsia kiinnosti lähinnä onko saaressa sähköä kännykän lataamiseen, ei (onneksi) ole. Onko saaressa kauppaa tai kahvilaa. Ei ole sitäkään. Itse halusin päästä nimenomaan tällaisiin aitoihin paikkoihin, jotka tuntuvat siltä kuin pääsisi keskelle...

Continue reading

Vihdoinkin merellä

Olen purjehtinut joka kesä siitä asti kun olin 2-vuotias. Samaa perinnettä olen jatkanut omien lasteni kanssa. Tänä kesänä olen 14. kertaa lasteni kanssa purjehdusreissulla. Useimpina kesinä olemme purjehtineet yhtäjaksoisesti viikon, viimeisinä kesinä vähän lyhyemmän pätkän. Tyttäreni ovat purjehtineet melko pitkiä matkoja ja ovatkin seilanneet lähes koko pitkän Suomen rannikon päästä päähän. Ei tosin yhtäjaksoisesti. Tänään lähdimme Espoon Nuottaniemestä kolmen jälkeen. Ennen merelle lähtöä söimme tukevan myöhäisen lounaan Villa Pentryssä, jotta jaksaisimme purjehtia. Lounaalla keskimmäinen tyttö ilmoitti, että hän jaksaa purjehtia maksimissaan kaksi tuntia yhteenmenoon, mutta kun äiti ilmoitti, että purjehtisimme tänään Vallisaareen, tyttöä ei enää haitannut yhtään, että matkaan saattaisi mennä neljäkin tuntia. Merelle lähdettyä pilviverho hävisi taivaalta ja tilalle tuli lämmittävä auringonpaiste. Tytöt navigoivat ja tähystivät ja välillä hävisivät kajuuttaan kännyköidensä...

Continue reading

Saariston syleilyssä

Vietin rentouttavan viikonlopun merellä kolmen ystäväni ja äitini kanssa. Nämä ystäväni ovat olleet elämässäni jo teinivuosista saakka. Minulla on vain kourallinen ystäviä. Tuttavia ja kavereita onkin sitten pitkä liuta. Olen sosiaalinen ja avoin, mutta ihan lähelleni ja sydämeeni asti en päästä moniakaan. Tekee todella hyvää olla sellaisessa seurassa, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Voi luottaa, että kelpaa itsenään. Ei tarvitse miettiä omaa olemistaan, ei sanomisia, ei mitään. On vain. Ei tarvitse selittää omia taustoja tai omaa ajatusmaailmaansa. Voi sanoa mieleen pulpahtavien ajatuksien hännät ääneen ja siitä saattaa syntyä hedelmällinen keskustelu. Voi heittää urpoimmat kommentit häpeilemättä, joille voi nauraa niin holtittomasti niin, että pissat meinaa karata housuun. Välillä voi istua ihan hiljaa ja katsoa kauas laineille auringon painuessa saaren taakse. Puhua vakavia, pohtia kiperiä elämän kysymyksiä ja...

Continue reading